Recognizing God's Seasons in Life # 2
Jumalan määräaikojen tunnistaminen elämässä, osa 2 
 
Hei kaikki,
Aloitin tämän sarjan puhumalla siitä, kuinka Herra liikkuu määräajoissa/kausissa, kun meillä taas on taipumus liikkua minuuteissa ja sekunneissa. Mutta Hänen määräaikojensa tunnistaminen elämässämme on olennaista vaeltamiselle Hänen kanssaan. Nämä määräajat ovat Hänen tahtinsa, eivät meidän. Meidän täytyy oppia hidastamaan ja tajuamaan, että Hänen näkökantansa on pitkän aikavälin näkökanta – Hän on panostanut meihin ikuisuutta varten suunnitellen jo osoittavansa tulevina maailmanaikoina meille, kuinka paljon Hän meitä rakastaa Ef. 2:7:n mukaan – meidän täytyy oppia irrottamaan katse itsestämme ja väliaikaisista inhimillisistä heikkouksistamme ja vain vaeltamaan Hänen kanssaan.
 
Meillä on taipumus kääntyä sisäänpäin ajatellen, kuinka olemme tuottaneet pettymyksen Jumalalle tai millaisia syntisiä olemme tai varmastikaan Jumala ei pidä minusta; se on aivan yksinkertaisesti väärin. Meidän täytyy suuntautua kokonaiskuvaan ja irrottaa katse pois itsestämme, lakata jakamasta ajatuksiamme nykyisyyden ja elämän takapeilin katsomisen välillä, ja jatkaa eteenpäin… Hän on jo jatkanut!
 
Elämäsi määräajat eivät ole enää sinun kontrolloitavissasi – ne kuuluvat Hänelle
Joh. 7:4-8:ssa Jeesuksen uskosta osattomat veljet käskevät sarkastisesti Häntä menemään juhlille, sillä jos Hän oli Jumalan luota tullut, niin sitten Hänen sanomansa ja tekemänsä asiat pitäisi tehdä julkisesti. Onneksi ainakin kaksi hänen veljistään, Jaakob ja Juudas, tulivat myöhemmin Jeesukseen uskoviksi ja meillä on Uudessa testamentissa Jaakobin ja Juudan kirjeet siitä todistamassa. (Matt. 13:55 luettelee heidät nimeltä)
 
Mutta Jeesus sanoi heille jakeessa kuusi: "Minun aikani ei ole vielä tullut; mutta teille aika on aina sovelias."
 
Ennen kuin tunsimme Herran päätimme itse, missä asuisimme, missä työskentelisimme, missä opiskelisimme – meille aika (määräaika/kausi) oli aina sovelias, aina altis pienimmällekin mielialan vaihtelullemme, päähänpistollemme tai suunnitelmiemme muutokselle. Me päätimme itse elämämme ajoituksen kaikissa asioissa.
 
Nyt kun tunnemme Hänet, alistamme nuo elämämme kaudet/määräajat Hänelle johdatusta, palautetta, näkemystä ja ohjausta varten. Tässä kohdassa monet kompastelevat ollen niin peloissaan siitä, että heiltä jäisi Hänen täydellinen tahtonsa huomaamatta/noudattamatta, että he eivät ryhdy toimenpiteisiin – he ovat pelon halvaannuttamia. Mutta kaudet kestävät pidempään ja jokaisessa kaudessa on paljon tilaa liikkua ja muuttaa asioita. Kevät näkee kaiken lähtien lumesta aina lämpimään auringon paisteeseen – jokaisessa vuodenajassa on suurta liikettä – eikä meidän pitäisi pelätä jonkin asian jäävän meiltä huomaamatta/noudattamatta heti kun olemme identifioineet sen kauden Jumalan kanssa, jossa olemme, ja mikä Hänen tarkoituksensa on.
 
Jumalan kyky opettaa missä tahansa elämän kaudessa on vertaansa vailla.
Saarn.3:1 alkaa sanoin: " Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla." Salomo jatkaa luettelemalla joitakin noista ajoista ja määräajoista/kausista, joihin kuuluvat aika syntyä ja aika kuolla, aika istuttaa ja aika korjata, ja monia muita aikoja ja määräaikoja, päättäen jakeessa 10: "Olen nähnyt sen raadannan, jonka Jumala on ihmiskunnalle antanut jotta se siinä harjaantuisi." (suomennos tässä)  
 
Tämä sanoo, että Jumala on antanut meille elämän kaudet, jotta me niissä harjaantuisimme. Mitä sitten oletkin käymässä läpi, se on harjaantumista varten, eikä sen hyötyjä ehkä huomata tässä elämässä, vaan tulevana maailmanaikana. On jotakin, jota Jumala voi käyttää siitä, mitä olet käymässä läpi, silloinkin kun paholainen keskellä Jumalan kautta on tehnyt jotakin hirvittävää sinulle. Kokonaiskuvaa on se, että Herra on Mestari kääntämään sen, minkä vihollinen tarkoittaa meidän tuhoksemme, joksikin sellaiseksi, joka auttaa meitä kasvamaan Kristuksessa.
Se, mikä on mennyttä, on nyt...
Saarn. 3:14-15 kertoo meille: "Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin (kunnioittava pelko). Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä." 
 
Noissa kahdessa jakeessa on paljon, mutta tiedä, että mitä tahansa Jumala sitten onkaan sinussa tekemässä juuri nyt, se on ikuisuutta varten – se tulee olemaan ikuisesti. Kuinka monista elämässä kokemistasi asioista voit sanoa, että ne ovat ikuisesti? Kuitenkin se, mitä Herra meissä tekee, on ikuisesti – joten hyväksy se prosessi, opi mitä voit tällä kaudella – se on ikuista!
 
Toinen asia, joka tulee nähdä, on tämä fakta: mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin, ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala vaatii sen, mikä on mennyttä. Se tarkoittaa sitä, että jos et opi läksyä nyt, tulet kohtaamaan sen matkan varrella tulevaisuudessasi.
 
Äskettäin juttelin erään henkilön kanssa, joka pohti muuttamista toiselle puolelle maata saadakseen uuden alun, ja kuitenkin minä tiesin ne luonteeseen ja kypsyyteen liittyvät kysymykset, joita Herra yritti työstää hänessä. Niinpä sanoin hänelle, että hän voisi kyllä käyttää rahansa ja nähdä muuttamiseen liittyvän vaivan, mutta lyhyen ajan sisällä hän tulisi kohtaamaan taas samat ongelmat – Jumalaa ei voi paeta. Kukoista siellä minne sinut on istutettu. Käsittele sydämessäsi oleva ongelma nyt tai näet sen uudelleen.
 
Jae 15 sanoo, että Jumala vaatii sen, mikä on mennyttä. Se tarkoittaa, että Hän vaatii, että me hallitsemme menneisyyttämme, menneisyyden ongelmia – olivatpa ne sitten kärsimiemme epäoikeudenmukaisuuksien läpityöstämistä, tekemiämme virheitä tai näkemiämme siunauksia – se tarkoittaa, että meidän odotetaan oppivan ja kasvavan siitä, mitä olemme kokeneet!
 
Rohkaisua 
Jos olet koskaan havainnut, että Jumalalla on taipumus tehdä kausittaisia muutoksia elämässäsi samaan aikaan kuin luonto vaihtaa vuodenaikaa, siihen on syynsä – Hän liikkuu pidempien aikojen puitteissa sekä kausissa ja osana Hänen luomakuntaansa mekin teemme niin. Niin monilla ihmisillä oli vaikea talven loppuosa ja kevään alku lähtien rakkaiden ihmisten kuolemasta aina taloudelliseen kriisiin ja sen ihmettelemiseen, mitä elämässä on heille seuraavaksi edessä.
 
Rohkaisen sinua sillä, että Jumala liikkuu kausissa ja siinä on tietty luottamus – että kaudet ovat Hänen kontrollissaan, Hänen ajoituksessaan ja meidän on vain opittava voitavamme näinä kausina. Hän on uskollinen, mutta jokaisen kauden kauneutta ei näy kuin vasta lähellä sen päättymistä. Kevät alkaa näyttäen talvelta, mutta kevätajan täysi kauneus nähdään hyvin lähellä kevään vuodenajan päättymistä.
 
Salli jokaisen kauden tulla täyteyteensä. Se mitä monet tekevät on, että he näkevät kaukana edessä seuraavan kauden ja haluavat hypätä siihen ennen kuin ovat kokeneet sen kauden täyteyden, jossa ovat… vain odota… anna sen kauden, jossa olet, kehittyä sisälläsi täysin – tiedät syvällä sisimmässäsi, hengessäsi, milloin kaudet vaihtuvat.
 
Halusin vain käyttää muutaman viikon puhuakseni muuttuvista kausista rohkaistakseni sinua; riippumatta siitä, mitä olet käymässä läpi, voit oppia siitä jotakin, siinä voi kehittyä kasvua ja luonnetta ja lepokausi tulee kaiken tuon kasvamisen ja venymisen ja luonteen rakentamisen jälkeen. Tässä sopiva lainaus Äiti Teresalta: "Tiedän, että Jumala ei anna minulle mitään sellaista, mitä en voi kestää. Toivon vain, ettei Hän luottaisi minuun niin paljon."
 
Ja on kuitenkin jotakin sellaista, mitä Herra minulle sanoi ja mikä on sanaleikki englanniksi: "Minä olen, Minä olen aina läsnä/nykyhetkessä, joten sinun täytyy olla läsnä nykyhetkessä ollaksesi minun läsnäolossani/nykyhetkessäni."
 
Ole läsnä nykyhetkessä. Ole läsnä tässä hetkessä. Näe miten voit tuntea Hänet tänään, nyt, tässä kaudessa, tässä päivässä… ole läsnä nykyhetkessä Hänen kanssaan juuri nyt. Älä ole mielesi tai tunteidesi kannalta menneisyydessä äläkä katsele pelokkain silmin tulevaisuutta – vaan ole läsnä nykyhetkessä, jotta voit olla Hänen läsnäolossaan nykyhetkessä. Hän on aina läsnä nykyhetkessä, joten vaeltaaksesi Hänen kanssaan myös sinun tulee olla läsnä nykyhetkessä.
 
Siinäpä se… uusi aihe ensi viikolla… rakasta ihmisiä, rakenna siltoja, kun he sallivat sinun tehdä niin ja tiedä, että tämän kauden kauneus tulee näkymään sen täyteydessä…
 
Siunauksin,
John Fenn
 

Recognizing God's Seasons in Life # 1
Jumalan määräaikojen tunnistaminen elämässä, osa 1 
 
Hei kaikki,
1.Moos. 1:14:ssä Jumala teki valot (tähdet ja planeetat) loistamaan maapallon vesi-ilmakehän läpi sanoen: "Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä (päiviä) ja vuosia… antakoot valoa maan päälle (jae 15)… Ja niin tapahtui." (1992 suomennos)  
 
Tämä ei ollut valon luomista, joka kuvattiin 1:3:n kuuluisissa sanoissa: 'Tulkoon valkeus' tai sananmukaisemmin: 'Valo. Ole.'
 
1. Moos.1:14:ssä oleva valo on sen tunnustamista, että fyysinen valo on Jumalan luomaa ja on tehty palvelemaan Häntä ja Hänen tarkoitusperiään, ja sen tähden se määrätään nyt antamaan (loistettaan) planeetalle ja sen asukkaille. Nimenomaan näiden rajojen sisällä ihmiselämä on olemassa ja niiden puitteissa Hän pyytää meitä vaeltamaan kanssaan.
 
Mutta minä elän minuuteissa ja sekunneissa!
Jumala liikkuu merkeissä, määräajoissa/kausissa, päivissä, vuosissa. Ongelmana on, että me elämme minuuteissa ja sekunneissa. Hermostumme, jos kaksituntisen teräväpiirtoelokuvan lataus elektroniselle laitteellemme kestää sekunteja pidempään. Valmistamme ruoan mikrolla minuuteissa. Jos olemme pikaruokaravintolan autokaistalla yli kolmen, neljän minuutin, tulemme levottomiksi ja ihmettelemme, mikä ihme maksaa edessämme olevan auton kohdalla. Punaisissa valoissa istuessamme ilman liikennettä ympärillämme ihmettelemme, pitäisikö ajaa päin punaista vai odottaa valon vaihtumista vihreäksi. Odotamme elämän liikkuvan sekunneissa ja sen tähden odotamme Jumalan tekevän samoin yrittäessämme tehdä Hänet oman kuvamme kaltaiseksi sen sijaan, että meitä tehtäisiin Hänen kuvansa kaltaisiksi.
 
Mutta Hän ei liiku. Hän liikkuu merkeissä, määräajoissa/kausissa, päivissä ja vuosissa. Piste. Totuttaudu siihen.  Hänen kohdallaan hidasta. Hiiiidaaastaaa kunnolla. Noudata Jumalan määräaikoja elämässäsi. [Kirjani, joka kertoo yksityiskohtaisemmin Herran ja enkelini alkuaikojen ilmestyksistä, on nimeltään Jumalan määräaikojen noudattaminen (ei suomennettu)]. Jos haluat vaeltaa Hänen kanssaan, opettele arvostamaan hitaampaa tahtia, kehitä oma yksinolon kulttuurisi niin kuin Aabraham teki, kun hän seisoi yöllä tähtien alla pohtien Jumalan asioita ja kommunikoiden Hänen kanssaan. Isä ei ole kiinnostunut suorituskeskeisestä uskosta, Hän on kiinnostunut prosessista, joka suhteen puitteissa on.
 
Vuodenajoista kevät näyttää talvelta pohjoisella pallonpuoliskolla alkaessaan. Mutta pian elämä alkaa tulla näkyviin, kasvit vihertyvät, kukat puhkeavat kukkaan, ja kevään lopussa näyttää melkein kesältä – vauvakesältä. Kevään loppu näyttää hyvin erilaiselta kuin alku oli. Sellaisia ovat elämämme kaudet Kristuksessa. Enemmän tästä tuonnempana…
 
Kuinka sitten me, jotka elämme maailmassa joka juoksee lujempaa kuin Jumala, vaellamme Hänen kanssaan? Kuinka me elämme fyysisessä maailmassa minuuttien ja tuntien mukaan samalla kun sisällämme Hän liikkuu merkeissä, määräajoissa/kausissa, päivissä ja vuosissa? Ulkonaisesti elämme minuuteissa ja sekunneissa. Kristus meissä liikkuu merkeissä, määräajoissa/kausissa, päivissä ja vuosissa.
 
Mitä nuo 1. Moos. 1:14:n heprean sanat merkitsevät
Sana 'merkki' on 'oth' hepreaksi, ja sitä käytetään, kun Jumala panee 'merkin' Kainiin 4:15:ssä ja sitä käytetään sateenkaaresta 'merkkinä' 9:12:ssa. Yksi merkitys on tähdistöt, eläinradan merkit – noiden kahdentoista merkin alkuperäinen tarkoitus näyttää Messiaan tarinan ja lunastuksen maan päällä. (Minulla on englanninkielinen cd/mp3-opetussarja tästä aiheesta, jos olet kiinnostunut), mutta jos menet takaisin alkuperäisiin tähtien ja tähtien nimiin, havaitset eläinradan merkkien alkavan Neitsyestä neitsyen synnyttäessä pojan, koko matkan Kaksosiin, mikä oli alun perin morsian ja sulhanen, ei kaksoset (kreikkalaisten vääristämä asia), Hengen veden vuodatukseen Vesimiehessä ja Kristuksen paluuseen ja Lohikäärmeen kuvion lohikäärmeen tuhoon. Kuten rabbit opettavat, Aadamilla, Setillä ja Eenokilla oli täydellinen tieto maailmasta ja he ymmärsivät, kuinka kaikki toimi.
 
Toinen 'merkin' soveltamistapa on se kaikkein perustavin: se on merkki pidemmistä aikajaksoista – aikakausi, epookki, (maailman)aika.  Nämä tarkoittavat pidempiä ajanjaksoja, yhteensä monia vuosia, mikä antaa meille ymmärrystä siitä, että Jumalan mielessä on suurempia osia siinä, kuinka Hän toimii ihmisen suhteen. Tämä vahvistetaan Ef. 2:7:ssä, missä meille kerrotaan, että Isä Jumala "tulevina (maailman)aikoina jatkaa vertaansa vailla olevien armonsa rikkauksien osoittamista hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä) Tulevina aikoina. Merkkejä.
 
Hengellisesti nämä meidän lyhyen elämämme suurempia ajanjaksoja voitaisiin verrata ehkä niihin 20 vuoteen, joka vanhemmalla on lapsen kanssa kotona. Se saattaa olla 50-vuotishääpäivän juhliminen tai uskollisen työntekijän eläköityminen 20, 30 tai 40 vuoden yrityksen palveluksessa työskentelyn jälkeen.  
 
Pienempi ajan mittaamisen yksikkö on 'kaudet' (määräajat, vuodenajat) ja monet kaudet voivat olla 'merkkinä' tai olla aikakausi. Kaudet tässä merkitsevät sekä vuodenaikoja että elämämme kausia/määräaikoja – sitä aikaa, jolloin lapsi on vaipoissa, aikaa, jolloin meidät on johdatettu tiettyyn seurakuntaan ja sitten Jumala siirtää meidät eteenpäin, kautta jolloin Jumala käsittelee meidän jotakin tiettyä ongelmaa ja sitten Hän siirtyy käsittelemään meitä jollakin toisella alueella. On kiinnostavaa, että kuten me kaikki olemme kokeneet, paholainen (tuo pahamaineinen alkuperäisen väärentäjä) myös koettelee meitä kausittain ennen kuin perääntyy odottaen otollisempaa aikaa. Kuten nähdään Lk. 4:13:ssa Jeesuksen kiusauksen kohdalla: "Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi (kaudeksi)."
 
On kiinnostava huomata, että seuraavana Jumala mainitsee 'päivät ja vuodet'. Ei vuodet ja päivät jatkaen siirtymistä suuremmista aikamääristä lyhempiin, vaan sen sijaan ryhmittäen 'päivät ja vuodet' yhteen korostaen 'päiviä'. Tietysti monet päivät muodostavat vuoden, mutta päivien mainitsemisella ensin näytetään, että Jumala korostaa jokaista päivää elämässämme huomion keskipisteenä.
 
Raamattu on täynnä viittauksia siihen, että tulee tehdä tästä päivästä, tästä aamusta Herralle merkittävä. Hänen kanssaan vietettävänä aikana, aikana, jonka on ymmärretty ikään kuin kulhona, joka voi sisältää vain tietyn määrän vaikeuksia ja huolta, sillä huomenna uusi kulho on edessämme. Jeesus sanoi 'jokaisella päivällä on omat murheensa' Matt. 6:34:ssä kehottaessaan käsittelemään tätä päivää vielä kun on päivä – huominen tulee kyllä riittävän pian.
 
Keskellä valitusvirttään ja murhettaan silloin tuhoutuneen Jerusalemin sekä monien Babyloniaan pois vietävien vankien puolesta Jeremia sanoi silti tämän kyynelten läpi: "Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut, se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni häneen." Valit. 3:21-24
 
Meidän täytyy tunnistaa jokainen aika, jokainen kausi, jokainen päivä ja vuosi hengellisesti elämässämme ja löytää Jumala sisällämme.  Jokaisella ajan merkillä on tarkoitus… mutta oppiaksemme löytämään tuon tarkoituksen meidän täytyy ymmärtää tämä: Ennen kuin synnyit uudesti, asetit omat määräaikasi, mutta nyt me alistamme määräaikamme Hänelle. Kuten Shakespeare sanoi: 'Siinä vasta pulma' (Hamlet). Haluamme hallita määräaikojamme, mutta niin haluaa Jumalakin...
 
Ja me jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
 

Love Stories with a Twist #7, Not his
Rakkaustarinoita yllättävällä käänteellä, osa 7, Ei miehen
 
Hei kaikki,
Daavidin ja Batseban suhteen surullisen kuuluisa alku on hyvin tunnettu, ja muistanette, että aiemmin tässä kirjoitussarjassa kerroin siitä yllättävästä asiasta, että Daavidin läheisin neuvonantaja Ahitofel oli Batseban isoisä ja hän alkoi juonitella yhdessä Absalomin kanssa Daavidia vastaan. Kuitenkin tästä dysfunktionaalisesta perheestä tuli Salomo, ja hänen sekä hänen isänsä hallintokaudet muodostavat Israelin 'kultakauden' 1010 eKr. - 931 eKr. Tänään uusi yllättävän käänteen sisällään pitävä rakkaustarina, jossa tämä perhe on mukana.
 
Miksi Daavid ja Salomon olivat ainutlaatuisia
Daavid oli ainutlaatuinen siinä, että hän vaelsi useissa Uuden testamentin realiteeteissa ollessaan samalla yhä syvästi Vanhassa testamentissa. Hän teki asioita, jotka olivat niin vastoin sen päivän suuntaviivoja, että toiset eivät olisi koskaan ajatelleet niitä tekevänsä. Kuitenkin Jumala kunnioitti häntä.
 
Esimerkiksi 1. Sam. 21:1-6:ssa Daavid oli erittäin nälkäinen ja vaati saada syödä 'näkyleipää', joka oli leipää, jota pantiin esille Pyhään ja joka oli varattu papeille, mikä edustaa sitä, että ihminen elää jokaisesta Sanasta, jonka Jumala hänelle puhuu. Veron takana oli myös menora, joka edusti Pyhää henkeä ja Hänen manifestaatioitaan/lahjojaan, ja suitsutusalttari, joka edustaa Jumalan eteen tulevia rukouksia. Kuitenkin Daavid söi pyhän leivän – sinä ja minä voisimme syödä sitä, sillä Kristus on meissä, mutta niin ei ollut tuolloin.
 
Suurin Uuden testamentin totuus, jossa hän vaelsi, on kirjattuna 2. Sam. 6:12-19:ään. Daavid toi liitonarkin kaupunkiin ja ihan yksinkertaisesti 'pystytti teltan' ja pani sen sinne. Aivan niin, hän ei seurannut Isän Moosekselle antamia ohjeita – ei ollut mitään syntiuhrialttaria edustamassa ristiä, ei papeille allasta, jossa silloin peseydyttiin, mikä edusti Sanan pesua. Ei ensimmäistä verhoa, jonka takana olisi pitänyt olla näkyleipä, menora ja suitsukkeet. Ei sisempää verhoa, joka peitti liitonarkin. Ei mitään siitä. Daavid yksinkertaisesti pani liitonarkin avoimesti kaikkien nähtäväksi teltan peittäessä sen ja hän tanssi ja ylisti Herran edessä.
 
Sinä ja minä voisimme kävellä liitonarkin luokse ja jopa käsitellä sitä, koska Kristus asuu meissä – mutta asia ei ollut niin tuolloin – kuitenkin Daavid vaelsi UT:n totuudessa kun hän vain pystytti teltan ja käveli aivan arkin luo ja tanssi Herran edessä. Vau. Yksi syy siihen, miksi Daavid vaelsi UT:n totuudessa, on, että hän itse asiassa tunsi Herran – Kristuksen. Daavid kirjoitti psalmissa 110:1:
 “Herra (Isä) sanoi minun Herralleni (Kristus): "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi…” 2. Sam. 23:2-3.ssa Daavid tunnusti: “… Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni. Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle…”
 
Ja Apt. 2:24-31:ssa Pietari kertoo meille Daavidin (sanoneen) “…'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” ja kun hän kirjoitti psalmin 16 sanoen Kristuksesta: “…Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa”, hän teki niin, kuten Pietari totesi: “niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.” Daavid näki Hengen välityksellä Herransa ylösnousemuksen yli 1.000 vuotta ennen kuin se tapahtui! 
 
Myös Salomo näki Herran
1.Kun.3: 1-15:ssa/2. Aikak.1:7-12:ssa Herra (Kristus) ilmestyi Salomolle unessa kysyen mitä tämä halusi. Salomo pyysi viisautta ja ymmärrystä, ja Herra antoi niitä hänelle. Salomo näki Herran myös toisen kerran, 1. Kun. 9:2-9:ssä/2. Aikak. 7:12-22:ssa. Tämä toinen Herran ilmestyminen näyssä piti sisällään varoituksen Salomolle vaeltaa Herran kanssa ja se käsittää usein lainatun jakeen: “mutta (engl. jos) minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat…”
 
On surullista, että 1. Kun. 11:6-9 kertoo meille: “Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niin kuin hänen isänsä Daavid… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle.” Koska Herra oli ilmestynyt Salomolle kaksi kertaa, tältä odotettiin enemmän.
 
Yllättävä käänne
Lukiessamme Salomon sananlaskuja, jakeita 1-9, löydämme monia ohjeita, jotka alkavat ‘poikani, kuuntele minun sanojani’. Lukiessaan näitä ohjeita lukija olettaa Salomon puhuvan lukijoilleen tai ehkä omalle pojalleen, ja vaikka nuo seikat saattavatkin olla totta, syvempi merkitys paljastuu luvussa neljä, kun Salomo siirtyy käyttämään minämuotoa puhuen itsestään alkaen jakeesta kolme: “Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä… Olinhan minäkin isäni poika (Daavidin poika), hento ja äitini (Batseban) ainokainen.  Ja isä (Daavid) minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää. Hanki viisautta, hanki ymmärrystä… Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. ”
 
Onko siis mikään ihme, että kun Herra ensi kerran ilmestyi Salomolle, tämä pyysi viisautta? Hänen isänsä, kuningas Daavid, oli se joka oli teroittanut sitä Salomolle, ja niinpä kun Herra ilmestyi Salomolle, tämä tiesi mitä pyytää. Kun luemme loput sananlaskuista luvusta neljä lukuun yhdeksän, meidän tulee tajuta Salomon yhä lainaavan isäänsä, mikä alkoi 4:4:stä. Niinpä kun luemme 4:10:stä, 20:stä, 5:1:stä, 6:1:stä, 20:stä, 7:1:stä aina lukuun yhdeksän 'minun poikani', meidän täytyy ymmärtää hänen yhä lainaavan Daavidia ja luemme kerran puhuttuja Daavidin (ja Batseban) sanoja pojalleen… vau! Salomo lainaa isäänsä lukuun yhdeksän saakka se mukaan luettuna, ja hän lainaa itse Viisauden persoonaa luvussa kahdeksan.
 
Jälleen 4:3-4 alkaa sillä, että Salomo lainaa isäänsä, joka käskee häntä hankkimaan viisautta sanoen: ‘Hän sanoi minulle…’ ja koko sananlaskut aina lukuun yhdeksän loppuun saakka on Daavidin lainaamista. Vasta luvussa 10:1:ssä Salomo päättää isänsä lainaamisen ja aloitta omat sanansa todeten “Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi…” Yllättävä käänne on isän rakkaus poikaansa kohtaan, se että hän sijoitti aikaansa ja energiaansa ja vuodatti sydäntään, ja pojan äidin sydäntä heidän poikaansa Salomoon.
 
Rohkaisen teitä lukemaan sananlaskut luvusta yksi lukuun yhdeksän helppolukuisena käännöksenä ja tajuatte, että luette asioita, joita Daavid ja Batseba sanoivat yksityisesti pojalleen ja joita nyt lainataan osana Salomon sananlaskuja. Se, että Salomo myöhemmin lankesi pois Jumalasta joksikin aikaa, ei vähennä sitä, mitä he häneen vuodattivat, ja se on suuri todistus jokaiselle vanhemmalle ja isovanhemmalle, joka asettaa Sanan lapsiinsa vain kärsiäkseen särkyneestä sydämestä nähdessään rakkaansa lankeamisen pois siitä läheisyydestä Herran kanssa, joka hänellä joskus on ollut.
 
Meitä lohduttaa se, että hän lopulta palaa Herran luo, sillä vaikka Salomon kirjoitukset nimeltään Saarnaajan kirja, näyttää olevan täynnä epätoivoa, sillä kaikki on ‘turhuutta’, tajuamme, että hän tuli takaisin Herran luo koettuaan maailmaa, sillä hän sanoo Saarnaajan kirjan lopussa 12:13-14:ssa: “Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.”
 
Salomo ei ehkä koskaan päässyt takaisin siihen, missä hän kerran oli Herran suhteen, mutta hän kyllä palasi… rohkaistu siitä ajatellen omaa tuhlaajapoikaasi/-tyttöäsi. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fen

Love Stories with a Twist #6, She saved his life
Rakkaustarinoita yllättävällä käänteellä, osa 6, Nainen pelasti miehen hengen
 
Hei kaikki,
Tässä rakkaustarinassa on sellainen yllätyskäänne lopussa, että kun useimmat ihmiset ensi kertaa lukevat tämän kertomuksen Raamatusta, he luulevat lukeneensa väärin. Heti sen jälkeen, kun Jumala oli kutsunut Moosesta palavasta pensaasta, Hän yritti tappaa tämän – ja se näyttää olevan niin ristiriitaista, niin outoa, että me tungemme tuon kohdan selittämättömien juttujen kansioon ja jatkamme eteenpäin lukemista.
 
Tapahtumien näyttämö
Meille kerrotaan Apt. 7:21-25:ssä: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia… nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."
 
Juutalaishistorioitsija Josefus kertoo meille, että Mooses oli suuri armeijan kenraali, joten ymmärrämme Mooseksen ajatelleen, että hän vapauttaisi Israelin sisällissodan avulla. Tietäessään olevansa vapauttajaksi annettu 40 vuotta ennen palavan pensaan kokemusta hän tappoi erään egyptiläisen ja oletti israelilaisten seuraavan häntä kapinaan, jonka tuloksena olisi vapaus. Mooseksella oli jumalallinen ilmestys kutsustaan, muttei siitä, miten se tapahtuisi. Hän yritti auttaa Jumalaa päätellen loput koulutuksensa ja sotilaallisen kokemuksensa perusteella – tapa yksi egyptiläinen ja kansa kerääntyy hänen ympärillään liittyäkseen häneen ja aloittaa sisällissodan – eikö niin? Väärin.
 
Ilmestys on sellaista, että saadaan vähän siellä, vähän tuolla. Jumala antaa meille usein pienen osan, sen jälkeen antaa meidän elää joitakin asioita todeksi, ja sitten antaa myöhemmin meille loput. Esimerkiksi 1. Moos. 15:ssä Hän kertoi Aabrahamille, että tämä saisi pojan omasta ruumiistaan. Mutta se oli kaikki, mitä Hän sanoi. 1. Moos 16:ssa kun Aabraham ja Saara puivat asiaa, he päättivät, että koska Saara on hedelmätön, asian täytyy tapahtua jonkun toisen kautta, joten epätoivoisina näkemään Jumalan tahdon tapahtuvan heidän elämässään sekä halutessaan pojan, Saara käskee Aabrahamia saattamaan Haagar raskaaksi, minkä tämä tekeekin.
 
Vasta seuraavassa luvussa, 17:ssä, Herra ilmestyy jälleen Aabrahamille ja kertoo hänelle, että Saara tulee olemaan (Hänen tarkoittamansa) pojan äiti… VOI… missä tuo tieto on piileskellyt, Herra? Olisi ollut kiva tietää se aiemmin luvussa 15, sillä se olisi säästänyt minut Haagarin raskaaksi saattamiselta…! Niinpä Hän antaa meille ilmestystä paloittain. Meidän tehtävämme ei ole ajateIla, että yksi pala palapelistä on koko palapeli ja sitten joutua vaikeuksiin kuten sekä Aabraham ja Mooses joutuivat. Ainakin me olemme hyvässä seurassa! J
 
Toisin kuin elokuvassa ja pyhäkouluissa enimmäkseen
Toinen läksy on tajuta, että yksistään se, että olet saanut ilmestyksen Jumalalta, ei tarkoita, että Hän on antanut toisille tuon saman ilmestyksen. Se on etupäässä ja ennen kaikkea sinulle, kahdenkeskinen asia sinun ja Herran välillä. Monet ihmiset syyllistyvät Mooseksen tavoin röyhkeyden syntiin ajatellen, että koska heillä on ilmestys Jumalalta, niin varmasti a) jokaisella toisella täytyy olla joko se sama ilmestys tai b) jokainen toinen uskoo sinua, kun kerrot hänelle, mitä Hän on sinulle kertonut tai näyttänyt. Väärin. Kyse on sinun ilmestyksestäsi, ei tuon toisen henkilön.
 
Mooses oli 40 kun hän sai ilmestyksen, että hän oli se vapauttaja, mutta tuo röyhkeyden synti maksoi hänelle 40 vuotta, kolmanneksen hänen elämästään erämaassa. Vasta 40 vuotta myöhemmin hänen ollessaan 80-vuotias Herra ilmestyi hänelle kertoakseen, kuinka hänen kutsumuksensa toteutuisi. Koko tuon ajan hän tiesi olevansa annettu vapauttaja, mutta ei sitä, millä tavalla.
 
Mooses ja Sippora sekä heidän poikansa Geersom
2.Moos.16-22:ssa meille kerrotaan, että lähdettyään Egyptissä uskossa, joskin samalla mieleltään ja tunteidensa puolesta hämmentyneenä ja ihmetellen, mitä oli tehnyt väärin, Mooses tuli kaivolle, missä Jetron, Midianin papin tyttäret olivat juottamassa lammaslaumaansa. Jotkut paimenet yrittivät vallata paikan omille laumoilleen, mutta Mooses puolusti tyttäriä, mikä kerrottiin Jetrolle. Pian Mooses meni naimisiin Sipporan, yhden Jetron tyttäristä kanssa, ja he saivat pojan nimeltä Geersom, mikä tarkoittaa 'matkalainen siellä'.
 
Mitä hänelle kerrottiin palavan pensaan luona
Tälle tarinalle on tärkeää, että Mooses sai pojan Midianissa – Geersom ei ollut israelilainen, vaan midianilainen. Se tarkoittaa ympärileikkaamaton. Palavan pensaan luona Moosekselle kerrotaan siinä paikassa vitsauksista, jotka tulisivat*, jopa siihen yksityiskohtaan saakka, että israelilaiset saisivat lopulta egyptiläisiltä kultaa ja hopeaa, jos nämä vain jättäisivät heidät rauhaan, ja mikä tärkeintä: esikoispojan kuolemasta. Hän tiesi palavan pensaan luona, että esikoispoika kuolisi, ennen kuin hän edes palasi Egyptiin. * 2. Moos. 3:14-22, 4:1-23
 
"Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sen tähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi. "jakeet 22-23
 
Yllättävä käänne - teloitusyritys
Heti näiden jakeessa 23 olevien sanojen jälkeen koskien Egyptin esikoispojan surmaamista, sanotaan näin: "Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni". Niin hän (Herra) jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta"." Veriylkä tarkoittaa liiton kannalta upouutta.
 
Sipporan neuvokkuus ja hänen rakkautensa poikaansa, aviomiestään ja sitä kohtaan, mikä on oikein ja väärin, osoittivat tässä kohdassa hänen olevan hengellisesti enemmän virittäytynyt Herran kutsulle heidän elämässään kuin Mooses oli. Moosekselle oli juuri kerrottu, että Egyptin esikoispoika kuolisi ja hän ymmärsi ympärileikkauksen olevan merkki siitä, että on liitossa Herran kanssa, ja kuitenkin Mooses oli tässä suhteessa leväperäinen isä. JOS hän olisi mennyt Egyptiin, teksti vihjaa siihen, että Geersom olisi kuollut Egyptin esikoispoikien kanssa.
 
Mooses oli ollut niin kiireinen 'työn' parissa ja keskittynyt omaan elämäänsä, ettei hän ajatellut perusteellisesti, mitä se tarkoitti hänen omalle pojalleen. Me korostamme niin suuresti juutalaisen pääsiäisen (ohi kulkemisen merkkinä toiminutta, suom. huom.) verta, että unohdamme, että jokainen israelilainen miespuolinen henkilö Egyptissä oli ympärileikattu, ja se on perustavaa laatua oleva totuus siitä, miksei heitä surmattu Egyptin esikoispoikien kanssa – pääsiäisen veri on toissijaista.
 
Herran näkökulmasta heti kun Mooses tiesi suunnitelman, hänestä tuli välittömästi tilivelvollinen. Heti kun Herra sanoo asian, se on selvä. Se on 'realiaikaista'. Tämä on yhdenpitävää Mk. 6:51-52 kommentin kanssa siitä, että opetuslasten sydämet olivat niin hämmästyneitä Jeesuksen käveltyä veden päällä 'koska he eivät pohtineet leipien ihmettä' (suomennos tässä). Jos muistatte tarinan, Jeesus oli ruokkinut 5.000 miestä, sitten lähettänyt opetuslapset veneessä järven poikki auringon laskiessa, minkä he havaitsivat olevan ankaraa matkantekoa, ja Hän tuli kävellen veden päällä heidän luokseen aamukolmen ja – kuuden välillä.
 
Koska tarkalleen heidän olisi pitänyt 'pohtia leipien ihmettä'? He olivat tehneet koko yön ankarasti työtä vain ylittääkseen järven – ja kuitenkin Jumalalla oli tuo ennakko-odotus heitä kohtaan, että heidän olisi pitänyt pohtia sitä, minkä olivat juuri nähneet. Sama asia Mooseksen kohdalla. Kun Jumala sanoo asian tai tekee elämässämme ihmeen, meidän tulee siirtää se tärkeimmälle sijalle ja antautua pohtimaan sitä, muistamaan se, oppimaan siitä. Kuinka usein Hän tekee hyväksemme jotakin, ja me vain sanomme 'kiitos', jos sitäkään, ja jatkamme matkaa.
 
Meidän täytyy olla yhtä neuvokas kuin Sippora, joka tunnisti sen, että kun Jumala tekee tai sanoo jotakin, se on sanottu ja tehty juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä, ja meidän täytyy tehdä siitä meidän tärkein prioriteettimme. Meidän täytyy silti seurata logiikkaa ja tehdä oikein luonnollisessa, mutta prioriteettina se, mitä Hän sanoo, hyppää jonon kärkeen. Viimeinen osa sarjasta ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn