Big Picture #1
Laajempi kokonaisuus, osa 1
Hei kaikki,
Eräs mies saapui tyttöystävänsä asunnolle, mutta tämä ei ollut vielä valmis, joten mies päätti olla hyödyksi tyhjentämällä astianpesukoneen puhtaista astioista. Nainen ei ollut sitä pyytänyt, siihen kehottanut tai siitä vihjannut miehelle – mies vain ajatteli olevansa avuksi. Tämä teki naiseen vaikutuksen! Tässä kaverissa oli selvästi ainesta avioliittoon!

Miehen tyhjentäessä tiskikonetta nainen meni etsimään jotain kaapista ja havaitsi miehen pinonneen mitta-sarjan väärään järjestykseen.  Sen sijaan, että ne olisi pinottu sisäkkäin setiksi, kuten ne oli suunniteltu, hän oli pinonnut ne päällekkäin siinä järjestyksessä, kun oli ottanut ne tiskikoneesta.

Nainen avasi suunsa sanoakseen: ‘Ei noita tuolla tavalla pitäisi pinota, ensi kerralla...’, kun jokin pysäytti hänet. Nainen ajatteli: ’Onko tämä todella tärkeää?’

Vähäpätöistä vai välirikon aiheuttavaa?
Nainen muisti ystäviensä valittaneen asioista, joita heidän aviomiehensä EIVÄT tehneet – pyykit, tiskit, kodin siivous, lasten kanssa auttaminen – ja hän ajatteli: ”Aionko ojentaa miestä siitä, ettei mittasarjaa ollut pinottu oikein, kun hän otti hoitaakseen astianpesukoneen tyhjentämisen? Saatamme olla yhdessä loppuelämämme. Onko tämä todella tärkeää?”

Välähdyksenä nainen näki vuosien päähän heidän tulevaisuuttaan – vuosia, jolloin nainen ojentaisi miestä niistä pienistä jutuista, joita tämä teki väärin. Nainen tajusi yhtäkkiä, että oli olettanut oman tapansa olevan ainoa tapa ja ajatellut tehtävänsä olevan kouluttaa miestä – sisäkkäin pinottava mittasarjat täällä, oikein taitellut pyyhkeet siellä, astianpesukone täytettynä ’oikealla’ tavalla...

Roolinvaihdoksen mukanaan tuoma selkeys näkyi ilmestyksessä, jossa nainen kuvitteli menevänsä ruokakauppaan ja miehen sanovan hänen lähtiessään: “Onko sinulla ostoslista? Pidä huoli, että käytät alennuskupongit! Muista, että pidän kulutusmaidosta enkä siitä rasvattomasta. Ja tällä kertaa ota oikea pesuaine! Meidän on se kirkkaan oranssissa pakkauksessa oleva. Varmista, että otat suosikkijäätelöämme. Ja muista, että sinun pitää noutaa myös pesulassa olevat vaatteet!” 


Riski
Nainen tajusi, että pysymällä hiljaa hän otti riskin pyykkifiaskoista, pesulaan vielä yhdeksi päiväksi jäävistä vaatteista, vääristä ostoksista kaupassa, ruoasta ’väärässä paikassa’ jääkaapissa ja lompakoista ja avaimista pöydällä, jonka pitäisi olla putipuhdas. Mutta nainen tajusi, että hiljaa olemisen riski oli sen arvoinen.

Ja tuolla selkeän ajattelun hetkellä nainen miehen ojentamisen sijaan sulki suunsa, suuteli miestä ja sanoi: “Kiitos, että tyhjensit tiskikoneen, kulta!”

He ovat nyt olleet naimisissa lähes 20 vuotta ja mies tekee yhä asioita ‘väärällä tavalla’, mutta kaikki järjestyy, koska he katsovat laajempaa kokonaisuutta sen sijaan, että osoittelisivat toistensa virheitä.

Mitä jos...
Leikitäänpä mitä jos -leikkiä. Mitä jos nainen olisi avannut suunsa ojentaakseen miestä mittasarjasta? Sitten nainen olisi siirtynyt vaivatta siihen, kuinka mies hoiti pyykit, kuinka hän siivosi kodin, kuinka hän viikkasi vaatteet, kuinka hän hoiti autoa – mitään ei olisi jätetty hänen ojentamisensa ulkopuolelle!

Ja mies olisi tuntenut olevansa ansassa voimatta suuntautua minnekään, sillä mitä tahansa hän tekikään, se olisi väärin. Ehkä mies lopulta sulkisi naisen ulkopuolelle siten, että kaikkeen naisen sanomaan hän vastaisi automaattisesti: ’Kyllä kulta’ koskaan itse asiassa kuuntelematta, mitä nainen sanoi.

Tai ehkä kauna kasvaisi miehessä vaimean vihan kytemiseen saakka hänen tuntiessaan, ettei nainen koskaan nähnyt sitä hyvää, mitä mies teki. Kuinka lujasti mies teki töitä, kuinka hän otti kontolleen astianpesukoneen tyhjentämisen, käy kaupassa, siivoaa lattian, tyhjentää roska-astian.  Mies sai osakseen vain ojennusta siitä, kuinka hän teki nuo asiat, ei aivan oikein, eikä mitään ollut koskaan naiselle riittävän hyvää. Mutta nainen ei koskaan ymmärtäisi, loppujen lopuksi nainenhan yritti vain auttaa.


Ei oikea näkökulma
Jotkut kristityt ovat sellaisia jollainen naisen poikaystävästä olisi voinut tulla minun ‘mitä jos’ –käsikirjoituksessani, koska he luulevat Jumalan alituisesti vahtivan heidän tekemisiään yrittäen kertoa heille, kuinka he voisivat tehdä asiat paremmin. Tai he tuntevat olevansa ansassa, että Hän on aina valmis korjaamaan jopa heidän parhaita ponnistuksiaan. Jotkut ovat vihaisia Hänelle, ikään kuin Hän vain yrittäisi auttaa, he tuntevat, etteivät voi tehdä mitään oikein.

Laajempi kuva...Efesolaiskirje 2:6-7
Mutta mitä jos Jumala on enemmän sen kaltainen kuin miten tämä nainen reagoi? Mitä jos Hän valitsee jättää huomiotta hengellisen elämämme väärin pinotun mittasarjan laajemman kuvan eduksi ja antaa meille vain hengellisen suudelman (siunauksen)?

Mitä jos Hän valitsee pitkäaikaisen suhteen tähden pysyä hiljaa, vieläpä puhdistaen meitä hiljaisesti tekemistämme synneistä, joista emme olleet tietoisia, tehden tämän kaiken suuren rakkautensa tähden ja sen tosiasian vuoksi, että tulemme olemaan yhdessä ikuisuuden.

Ef. 2:6 sanoo:”... Ja Jumala (Isä) on yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa...” Tässä jakeessa on kyse pelastuksestamme, välittömästä pääsystämme Isän luo, meidän adoptoimisestamme Isälle Kristuksen kautta.

Mutta jae 7 kertoo meille MIKSI Hän pelasti meidät:”... osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.”

Isä pelasti meidät niin että tulevina MAAILMANAIKOINA Hän voi jatkaa sen osoittamista meille, kuinka paljon Hän meitä rakastaa!

Hänen tarkoituksensa mukaan ristissä ei ollut kyse vain tästä elämästä, kyse oli tulevista maailmanajoista – ikuisuudesta meidän kanssamme. Hän katsoo laajempaa kokonaisuutta.

Jakeet 6 & 7 yhdessä: “Jumala Isä on yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.”

Isä ei ole mikään määräilevä tai jopa väkivaltainen Isä, joka alituisesti osoittelisi jokaista ‘mittasarjaa jota emme pinonneet oikein’ elämässämme. Raamattu sanoo, että Hän itse asiassa ajattelee jo sitä, kuinka Hän voi osoittaa armonsa ylenpalttista runsautta ja hyvyyttään meitä kohtaan tulevina maailmanaikoina. Vau!

Joitakin ajatuksia
Jos sinulla on uudestisyntynyttä elämää 100 vuotta maan päällä, kuinka se vertautuu 1.000.000.000.000.000.000 ääretön määrä nollia seuraa, kirkastetussa, synnittömässä ruumiissa taivaassa halki tulevien maailmanaikojen? Tuo 100 vuotta on mitättömän vähäistä siihen verrattuna. Niinpä pitäisikö meidän keskittyä koettelemuksiin tässä ja nyt, vai suunnata katse tuohon edessä olevaan 10 potenssiin ääretön määrä vuosia?

No jos olet Jumala ja olet panostanut ainoan Poikasi elämän koko ihmiskunnan puolesta kuolemiseen, mikä on suurin koskaan maksettu hinta ja tiedät, että tuo investointi on tuottanut kaikki nämä hengelliset lapset, jotka tulevat aina ja ikuisesti olemaan kanssasi, etkö pitäisi tässä ruumissa olevaa elämää väliaikaisena?

Niinpä tässä sarjassa on kyse siitä, kuinka Isä ja Herra Jeesus katsovat sitä laajempaa kokonaisuutta, että vietämme ikuisuuden heidän kanssaan, ja kuinka meidän täytyy vaihtaa ajattelumme heidän ajatteluunsa. Tässä on kyse ’laajemman kokonaisuuden’ ajattelemisesta, joka ilmenee Raamatussa ja josta todistavat ne pienet ’silmäniskut’, joita Jumala antaa meille pitkin päivää ja jotka käskevät meidän katsoa korkeammalle, syvemmälle, ja pidemmälle tuleviin maailmanaikoihin.

”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu... emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor. 4:16,18)

Enemmän laajemmasta kokonaisuudesta ensi viikolla... siihen saakka siunauksin,
John

Holy Spirit and the Cliff # 5
Pyhä Henki ja kallionjyrkänne, osa 5

Hei kaikki,
Voitko kuvitella kysyväsi ystävältäsi: “Sillä aikaa kun olen poissa, ajeletko nurmikkoni, kastelet kukkani, ruokit koirani ja haet postini?” ja hän vastaisi: ”En tee kaikkea tuota, mutta haen postit sinulle!”.

Se olisi pettymys, eikö totta? Jeesuksella ja Pietarilla oli samankaltainen pettymyksen aiheuttava sananvaihto.

Kahdenlaista rakkautta
Joh. 21:15-19:ssa Jeesus kysyy Pietarilta kahdesti, rakastaako tämä Häntä, käyttäen kummallakin kerralla kreikankielistä sanaa ‘agape’. Agape on ehdotonta, elämän toisten puolesta alttiiksi panevaa rakkautta. Mutta Pietari vastaa kummallakin kerralla käyttäen kreikankielen ’phileo’ rakkaus-sanaa – lajiltaan alempaa rakkaus-sanaa, parhaiden ystävien rakkautta, hellää kiintymystä tarkoittavaa rakkautta.

En kaikkea tuota Herra, mutta haen postisi!

Jeesus viiltää jälleen sydämen ydinkysymykseen, koetellen, tutkien, osoittaen – ikään kuin viiltäen Pietarin sydämeen valmistaen helluntaita varten, joka on tulevaisuudessa kuukauden tai alle kuukauden päässä, ja uhriksi annettavaa elämää varten.”Rakastatko minua ehdottomasti Pietari?” Jeesus kysyy kaksi kertaa. Mutta kaksi kertaa Hän saa vastauksen: ”Rakastan sinua kuin parasta ystävää.”

Tämä EI nouse sille rakkauden tasolle, jota Jeesus hakee. Kuitenkin Hän antaa Pietarille käskyn jokaisen vastauksen jälkeen ’Pidä huoli lampaistani’. Kuinka mielenkiintoista onkaan, että vaikka Pietari ei näytä olevan sillä rakkauden tasolla, jota hänen elämälleen tarkoitettu kutsu vaatii, Jeesus esittää silti kutsun – emmekö me ole tarkalleen samanlaisia? KYLLÄ!

Jos voit tehdä sen, mihin Hän on sinut kutsunut, se todistaa sen, että keksit tuon kutsun. Sillä Hän kutsuu meitä tekemään sen, mikä on ihmiselle mahdotonta, niin että kunnia tulisi Jumalalle eikä meille.

Me olemme Pietari
Jeesus on sama tänään, eilen ja ikuisesti – Hän kysyy yhä meiltä rakkaudestamme Häntä kohtaan – kuten tämä kirjoitussarja on selostanut. Hän kysyy eri tavoin, johtaen ja kutsuen meitä tutkimaan sydäntämme, motiivejamme, mutta asia kiteytyy kysymykseen: Mikä on tärkeintä sinulle, Minä ja taivas, vai joukon kanssa kallionjyrkänteeltä meneminen?

Kerrotaan tarinaa kristittyjen kokoontumisesta kotiseurakunnassa Neuvostoliitossa, kun sotilaita ryntäsi ovesta kiväärit tähtäysasennossa: ”Jokainen joka ei ole kristitty, voi lähteä!” Useimmat lähtivät nopeasti, mutta jotkut jäivät suuren pelon vallassa sen suhteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kun sotilaat veivät kiväärit olalleen toisten poistuttua, johtaja sanoi: ”Lopultakin olemme löytäneet aitoja kristittyjä!” ja he liittyivät mukaan ylistykseen, Raamatun tutkiskeluun ja keskusteluun. Olisitko sinä pois lähteneiden kristittyjen ryhmässä vai niiden joukossa, jotka jäivät?  

Pietari ja Jeesus olivat tunteneet toisensa noin kolme ja puoli vuotta ja Hänen kysymyksensä tulee ylösnousemuksen jälkeen, joten Jeesus kokee helpoksi kysyä Pietarilta, kaiken sen läpikäymämme jälkeen, kaiken sen näkemäsi ja kuulemasi ja tekemäsi jälkeen, rakastatko sinä minua ehdoitta tuolla ’asetat elämäsi Minun puolestani alttiiksi’ agape-rakkaudella? 

Tiedämme Pietarin olevan rehellinen ja läpinäkyvä – mitä näet, sitä saat hänen kohdallaan – joten hän vastaa rehellisesti: ‘En rakasta sinua ehdoitta, rakastan sinua (phileo) kuin ystävää’.

Agape ja phileo
Agape on rakkautta, joka kuvaa Isän rakkautta Poikaansa Joh. 17:26:ssa ja Joh. 3:16:n Isä ‘Rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa’. Se on ehdotonta rakkautta, riippuu täysin tuon rakkauden antajasta; sen tähden agapen vastaanottaja ei voi tehdä mitään muuttaakseen, muokatakseen tai vaikuttaakseen siihen rakkauteen, jolla häntä rakastetaan.

Phileo-rakkaus puolestaan merkitsee ‘hellää kiintymystä’ ja sitä käytetään ’hellästä kiintymyksestä’ apostoli Johanneksen ja Jeesuksen välillä ystävinä – muistat Johanneksen nojanneen Jeesusta vasten päivällisellä Joh. 13:23 – parhaiden ystävien rakkaudesta.

Kahdesti Jeesus kysyi Pietarilta, oliko hänellä tuo syvin rakkaus Häntä kohtaan ja kahdesti Pietari sanoi ei.

Jos hän ei ole valmis tulemaan ylös minun tasolleni, Minä tulen alas hänen tasolleen
Kolmannella kerralla Jeesus tulee alas kohtaamaan Pietarin siinä, missä tämä on: ”Phileo-rakastatko minua, rakastatko minua kuin ystävää?” Pietari tuskastui siihen, että häneltä kysyttiin kolmannen kerran, rakastaako hän Herraa, mutta vasta kuten aiemminkin – sanoin, että rakastan sinua kuin ystävää! – ajatellen, että hän sai vihdoin pointtinsa selväksi Herralle.

Sen tähden Jeesus välittömästi profetoi, kuinka Pietari tulee kuolemaan – antaen hienovaraisen, mutta voimallisen lausunnon siitä, että Pietari tulee lopulta agape-rakkauteen Häntä kohtaan ollessaan vanha; Hänet tullaan ristiinnaulitsemaan aivan kuten Herrakin ristiinnaulittiin.

Olen ihmeissäni Herran armosta. Juuri tuolloin, joskus 32 jKr. tienoilla, Pietari ei vielä rakasta Herraa agape-rakkaudella. Kuitenkin Jeesus kertoo hänelle, että ollessaan iäkkäämpi hän tulee rakastamaan – Pietari kuoli noin vuoden 66 jKr. vaiheilla, 34 vuoden päästä tulevaisuudessa – ja Herra tyytyi kertomaan hänelle, että 34 vuoden kuluttua tästä hetkestä tulet agape-rakastamaan Minua, vaikka sinulla ei nyt ole tuota rakkautta Minua kohtaan. Ihmeteltävää rakkautta!

Toinen näkökulma
Toinen näkökulma tähän sananvaihtoon on, että Pietari ajatteli Herran rakastamisen ystävänään olevan korkeampaa kuin agape. Rakastan sinua parhaana ystävänäni! Phileon pitäminen korkeammanasteisena kuin agape ei ole oikein, mutta se voi olla sitä, mitä hän yritti sanoa – rakastan sinua hellästi kuin parasta ystävääni!

Mutta se tarkoittaisi, että häneltä todella, todella jäi huomaamatta Jeesuksen pointti, mikä olisi yhtäpitävä hänen evankeliumeissa esille tulevan historiansa kanssa. Niinpä Jeesus kohtasi hänet siinä missä hän oli, kolmannella kerralle kysyen, rakastiko hän Häntä kuin ystävää.

Ja tuo on se, miten meidän laitamme on tänään – Herra menee joko suoraan sydämeemme kysyen, minkälainen rakkaus meillä on Häntä kohtaan, tai meiltä jää täysin huomaamatta se, mitä Hän yrittää tehdä meissä.  Kuinka monta kertaa olemme pyytäneet Häntä käsittelemään jotakuta, joka on meitä loukannut, mutta Hän näyttää jättävän huomiotta tuon pyynnön ja sen sijaan keskittyy meidän sydämeemme pyytäen meitä antamaan anteeksi ja tekemään tuolle toiselle hyvää! Argh! Herra, läksytä tuota toista, äläkä pyydä minua käsittelemään omaa sydäntäni! lol

 

Oppilaskuntaelämää
Muuttaessani yliopistoon opiskelemaan ja jäseneksi miesopiskelijoiden oppilaskuntaan Indiana Universityssä 1976 kohtasin useita muita kristittyjä. Ajattelin, kuinka ihanaa olikaan, että kaikki nämä kaverit ovat vakavissaan Herran suhteen tällaisessa biletys-yliopistossa, aina juhlimaan valmiissa miesopiskelijoiden ja naisopiskelijoiden muodostamien oppilaskuntien maailmassa. Jotkut meistä olivat siellä opiskelemassa ja minun tapauksessani olin siellä myös siksi, että isäni oli kuulunut tuohon oppilaskuntaan, niinpä olin innostunut löytäessäni ihmisiä, joiden luulin olevan vakaita uskovia.

Maailmani järkkyi kun näin erään heistä kompastelevan pitkin käytävää juovuksissa ensimmäisten koko lukuvuoden ajan torstai-iltaisin naisopiskelijoiden oppilaskunnan kanssa järjestettävien olutjuhlien aikana. Sitten eräs toinen jäsen kuvasi seuraavana päivänä sitä, kuinka eräs naisopiskelijoista oli tullut hänen huoneeseen ja riisuutunut, ja poika kysyi meiltä: ”Mitä minun muka olisi pitänyt tehdä?” (Ei sitä, mitä hän päätyi tuona yönä tekemään, se on varmaa)

Oppilaskunnan asuntolan noin kahdeksasta kristitystä meitä oli vain kaksi, jotka johdonmukaisesti elimme vakaumuksen mukaisesti elämässämme. Kiusaus oli olemassa hypätä kallionjyrkänteeltä kristittyjen oppilaskunnan veljien kanssa, mutten koskaan hypännyt. Barb oli koulussa vuoden minua jäljessä, niinpä hän oli kotona saattamassa päätökseen viimeistä kouluvuotta highschoolissa ja uskon sen auttaneen siinä, että pysyin keskittyneenä.

Kirjoitimme kirjeitä edestakaisin (tämä tapahtui ennen sähköpostien ja tekstiviestien aikaa), ja kun meistä tuntui, että kaikki sopulit hyppäsivät jyrkänteeltä, me lohdutimme itseämme, oikein tai väärin, että olimme ainoita uskovia, jotka kieltäytyivät seuraamasta laumaa. Mutta kykenimme seisomaan pystyssä vahvoina, koska rakastimme Herraa ja taivaan mielipidettä enemmän kuin rakastimme maata ja ihmisen mielipidettä.

   

Yhteenveto
Tämän kirjoitussarjan kautta olemme nähneet yhteisen punaisen langan Herran koettelussa ja ihmissydänten tilan osoittamisessa, ja tuo punainen lanka koskee taivaan pitämissä korkeammassa arvossa kuin maata.

Hän on sama tänään kysyen meiltä ydinarvoistamme, siitä kuka Hän meille on. Mutta se, kuka Hän on jokaiselle meistä, on muuttunut vuosien varrella. Kukaan meistä ei aloittanut vaellustaan Herran kanssa ollen agape-rakastunut Häneen. Pelastuimme, koska etsimme Totuutta, tai olimme järkyttävässä tilanteessa, jonka vain Jumala saattoi muuttaa, tai jostain muusta syystä. Etenimme siitä, ettemme tunteneet Häntä siihen, että tuskin tunsimme Häntä ja sitten Hänen rakastamiseensa ystävän lailla ja monet ovat edenneet rakkauteen, josta Jeesus kysyi Pietarilta: Agape-rakkauteen.

Tämä on koko elämän mittainen prosessi, sillä joka kerran kun valitsemme tehdä oikein, asetamme elämämme vähän enemmän alttiiksi Hänen puolestaan, osoittaen, että arvostamme taivaan aarteita, osoittaen, että pidämme taivaan ajattelua korkeammassa arvossa kuin omaamme.

Älä hyppää kallionjyrkänteeltä pois muun porukan kanssa, lujita ydinvakaumuksesi ja arvosi ja salli niiden muodostaa raja, jota et koskaan tule ylittämään, vaikka kaikki ystäväsi hyppäisivät kallionjyrkänteeltä. Uusi sarja ensi viikolla: ’Kokonaiskuva’. Siunauksin, 

John Fenn
www.cwowi.org

Holy Spirit and the Cliff # 4
Pyhä Henki ja kallionjyrkänne, osa 4

Hei kaikki,
Olen kertonut niistä tavoista, joilla Herra koettelee meitä hyvällä, osoittaa potentiaalimme ja tänään kerron siitä, kuinka Hän koettelee motiivejamme ja antaa meille mahdollisuuksia korjata sydämemme asenteita.

Syö minun lihani, juo minun vereni
Matteus, Markus ja Johannes kirjaavat Jeesuksen kävelemisen veden päällä ja kukin kirjaa tietyn näkökulman tapauksesta, mutta vain Johannes tallentaa sen, mitä tapahtui SEN JÄLKEEN kun vene tuli toiselle rannalle. (Matt. 14, Mk 6, Joh. 6)

Muistanet, kuinka Jeesus oli juuri ruokkinut 5 000 miestä plus lausumattoman määrän naisia ja lapsia moninkertaistamalla erään pojan lounaseväät. Jälkeenpäin Hän lähetti 12 opetuslasta pois veneellä antaen ohjeeksi mennä toiselle puolelle järveä ja kertoen, että Hän liittyisi heihin myöhemmin. Sillä aikaa Hän meni ylös vuorille rukoilemaan, mutta tuli kävellen veden päällä heidän luokseen aamukolmen ja – kuuden välillä. (Matt. 14:25 toteaa, että se tapahtui neljännen yövartion kuluessa, joka oli 3-6 aamulla)

Matteus on ainoa, joka kirjaa Pietarin nousseen pois veneestä ja kävelleen veden päällä. Markus kertoo meille, että Jeesus olisi jatkanut kävelemistään veneen ohi, jolleivät opetuslapset olisi huutaneet peloissaan. Ja Johannes kertoo meille, että kun Jeesus astui veneeseen, ” kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.” Mitä kutsuisimme ’siirretyksi tulemiseksi’ – vene, veneen sisältö ja veneessä olevat 13 miestä – kuljetettiin välittömästi 3-4 mailia (5-7 km) järven kaukaisen reunan rannalle. (Joh. 6:21)

”Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois... Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"

Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ETTE te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.

 (Joh. 6:22-26, korostus ‘ette’ –sanalla minun)

Motiivit
Jeesus viiltää yhä tänään suoraan aitoihin motiiveihimme: ’totisesti, totisesti Minä sanon sinulle, haluat olla mukana pyhäkoulussa, et vain antaaksesi toisille, vaan koska toivot pastorin huomaavan asian.’

’Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle, haluat tämän työn et siksi, että voisit antaa enemmän kuten olet muille kertonut, vaan pikemminkin haluat sen ylennyksen ja vahvistuksen egollesi, minkä se toisi.’

‘Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle, et sinä mene keskiviikkoillan kokoukseen vastaanottaaksesi minulta, sinä menet koska toivot, että Minä huomaan tuon ylimääräisen vaivannäön ja muistan sen rukouspyynnön, johon haluat vastattavan.’  

’Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle, et sinä paastoa tullaksesi lähemmäksi Minua, sinä paastoat myös laihtuaksesi 10 paunaa.’

Totisesti, totisesti Minä sanon sinulle... jatka itse. Ainoa ero Joh. 6:n ja nykyisyyden välillä on, että tänään meillä on Pyhä Henki sisällämme yrittäen tulla kuulluksi tuon pienen, hiljaisen äänen kautta pyytäen meitä puhdistamaan motiivimme.

Mitä jos motiivimme puhdistaminen merkitsee sitä, että joku toinen aivan väärin motiivein saa tuon aseman, jonka halusit? Riemuitsetko sydämessäsi, että kasvoit juuri noin paljon enemmän Kristuksessa tänään vai suretko menetettyä asemaa? 

Eron tekeminen miesten ja poikien välillä – takaisin leivät/kalat ihmisiin
Heti kun Jeesus oli kertonut heille, että he seurasivat Häntä ei siksi, että Hän oli Messias, vaan koska Hän oli ilmiselvästi loputon ruoan lähde, Hän opetti heille, että leivät ja kalat olivat esikuvia siitä, että Hän on loputon ikuisen Elämän lähde. Hän opetti heille Mooseksen mannan olevan esikuva ikuisesta elämästä, ei vain ruokaa.

Tämä on samanlaista kuin se, että ihmiset seuraavat Jeesusta ‘ehdollisesti’ tänään – Hän näyttää olevan heidän loputon jonkun asian lähde. Tällaiset ihmiset käyttävät ihmisiä ja Jumalaa ja he ovat elämässä epäpuhtaita käyttäen Jumalaa ja ihmistä saadakseen haluamansa.

Jeesus tulee aina ohjaamaan meitä Pyhän Hengen kautta puhdistaakseen motiivimme, pitäen rumia epäpuhtaita motiivejamme kasvojemme edessä, antaen meille mahdollisuuden hylätä ne ja valita Elämä, siirtyen kypsyyteen juuri tuon verran enemmän, kaikki yhdessä ajankohdassa. Jotkut valitsevat viisaasti, jotkut valitsevat palvella Jumalaa siksi että Hän on maallisten asioiden loputon lähde.

Nämä ihmiset seurasivat Jeesusta koko matkan järven ympäri ja monet seurasivat Häntä kaupunkiin, eivätkä he edelleenkään käsitelleet motiiveitaan, joten Hän pani lopulta pisteen sille sanomalla tämän paikallisessa synagogassa:
  

"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä..." (6:54)
Jos he ovat halukkaita puhdistamaan motiivinsa, HE tekevät päätöksen omaa kohtaloaan koskien vaikka heidän mielensä ei tajuaisi vertausta. Mutta monet eivät halunneet käsitellä motiivejaan:

 "Tuosta hetkestä MONET Hänen opetuslapsistaan vetäytyivät eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssaan. (Nämä eivät olleet vain ’seuraajia’ tai ’mukana roikkuvia’, nämä olivat Kristuksen OPETUSLAPSIA.)

Emme tiedä, ymmärsikö Pietari kaiken sen mitä Jeesus sanoi, mutta me tiedämme hänen ottaneen askeleen taaksepäin ja katsoneen kokonaiskuvaa, mikä auttoi puhdistamaan hänen motiivinsa ja identifioimaan hän ydinarvonsa. Jeesus sanoi noille kahdelletoista: ”Tahdotteko tekin mennä pois? Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." (6:66-69)

Herra pyytää yhä meitä olemaan hyppäämättä kallionjyrkänteeltä niiden toisten kanssa, jotka loukkaantuivat ja jättivät Hänet; Hän pyytää yhä meitä identifioimaan ydinarvomme ja puhdistamaan motiivimme. Olemmeko hyppääjiä vai opetuslapsia?

Motiiveja, motiiveja
Jeesus sanoi Pyhän Hengen johtavan meidät kaikkeen totuuteen. Tuo totuus merkitsee myös rumaa totuutta omista motiiveistamme ja egostamme. Kuinka moni meistä aloitti opetuslapsena vain rakastaen Jumalaa, mutta matkan varrella meille tuli odotuksia ja ehtoja, joillakuilla siihen pisteeseen saakka, että he luulevat Jumalan palvelevan heitä tai että usko on sitä, että saa asioita Häneltä tai he voivat pakottaa Häntä tekemään asioita tai Hän on keino rikastua?

Kun olin raamattukoulussa, tein yövuoroa lähikaupassa. Vuoron vaihtuessa käteinen ja kuitit täsmäytettiin niin, että seuraava vuoro aloitti ’tasatilanteesta’ käteisvarojen suhteen.

Eräänä päivänä kun rahatilanteemme oli tiukka, käteiskassassani oli 20 dollaria ylimääräistä vuoroni päättyessä. Hetkellisesti ajattelin, että Jumala siunasi minua tuolla 20 dollarilla ja että saatoin laittaa sen omaan taskuuni ajatellen, kuinka paljon se auttaisi ruoan suhteen tuolla viikolla, mutta hylkäsin sen ja kirjasin rahan asianmukaisesti. Omat motiivini olivat nousseet kasvojeni eteen tuossa hetkessä Pyhän Hengen toimesta ja reagoin asianmukaisesti, hyläten aidon tarpeeni ja ajatukseni hengellistää laiton teko Jumalan nimissä oikeuttaakseni rikoksen.

Rikas nuorukainen
Kun rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo, hän sanoi: "Hyvä mestari, mitä täytyy minun tehdä saadakseni ikuisen elämän?"  Useimmat eivät huomaa sitä tosiasiaa, että Jeesus paljasti välittömästi hänen ydintarpeensa ja perimmäisen kysymyksen: "Miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala!" (Mt 19:16-22)

Toisin sanoen Jeesus kysyi häneltä; Kutsumalla minua hyväksi, kutsutko minua Jumalaksi?  Luemme yhdestä virkkeestä toiseen 10 sekunnissa pysähtymättä koskaan tajuamaan, että tämä oli aito tapahtunut keskustelu, täynnä taukoja, pohdintaa, vastauksia, ajan kuluessa. Sen tuloksena emme tajua, että se tapahtui minuuttien, ei sekuntien aikana – näihin taukoihin ja vuorosanoihin viitataan meille pisteellä tai pilkulla tai puolipisteellä. Kutsutko minua Jumalaksi, koska kutsuit minua hyväksi? Tauko, odota vastausta, ei vastausta, muuta taktiikkaa.

Vastaamatta jättäminen Herran suoraan kysymykseen merkitsi, että nuori mies ei ollut halukas käsittelemään aitoa motiiviaan ja aitoa rakkauttaan rikkauksiin avoimesti, niinpä Jeesuksen täytyi saada hänet käsittelemään sitä toisella tavalla: " Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Mies meni pois Jeesuksen luota hyvin surullisena, sillä hän oli rikas.

Ydinkysymys oli, että mies halusi palvella Jumalaa samalla rakastaen raha ja statusta selvittämättä koskaan sydämessään vain sitä kuka Jeesus on. Koska hän ei halunnut vastata suoraan, uskoiko hän Jeesuksen olevan Jumala, Herra paljasti hänen motiivinsa ja pakotti hänet käsittelemään asian käskemällä hänen myydä kaikki taivaassa olevien rikkauksien vuoksi JA tulemaan Jeesuksen opetuslapseksi. Jos hän olisi tehnyt niin, hän olisi puhdistanut sydämensä ja alkanut palvella Jumalaa ehdoitta, arvostaen yksin taivasta – vain puhdasta Jumalan rakkautta.

Ihmiset haluavat kuulla Jumalan äänen ja haluavat kaikenlaisia hengellisiä kokemuksia, enkä arvostele ketään tästä, mutta totuus on, että Hän puhuu meille useimmiten syvällä sisällämme pyytäen meiltä keskittymisen kohteemme puhtautta, motiivimme puhtautta, rakkauden puhtautta.

Lisää ensi viikolla siitä, kuinka Herra johdattaa meitä näillä teillä.

Siunauksin,
John Fenn

Holy Spirit and the Cliff # 3
Pyhä Henki ja kallionjyrkänne, osa 3

Hei kaikki,
viime viikolla kerroin, kuinka Filippus vastasi Jeesuksen kysymään normaaliin kysymykseen normaalilla ’luonnollisella’ vastauksella. Kuitenkin meille kerrotaan Joh. 6:5-6:ssa, että Jeesus kysyi kysymyksen koetellakseen Filippusta – toisin sanoen nähdäkseen, ajattelisiko Filippus kuten muu väkijoukko, kuten hän tekikin: ’Vaadittaisiin puolen vuoden palkka ostaaksemme kaiken tarvittavan leivän heidän ruokkimisekseen’ vai ajattelisiko hän laatikon ulkopuolella sitä, mitä Jumala voisi tehdä?

Jeesus ei ole koskaan muuttunut, ja tämä sarja käsittelee sitä, kuinka Hän johdattaa meitä Hengen kautta näille samoille päätöksenteon paikoille ja kuinka Hän koettelee meitä osoittaakseen, mitä sydämessämme on, aivan kuten Hän teki evankeliumeissa. Tässä lisäesimerkki:

Kuka Minä olen?
" Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan? " Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista.”Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"(Mt. 16:13-18)

Tämä on aivan kuten silloin kun Hän koetteli Filippusta Joh. 6:ssa. Keskustelu etenee ’luonnollista’ tietä ilman vihjettäkään siitä, että Hän etsii ilmestystä, etsii jotakuta joka vastaisi ’laatikon ulkopuolisella’ ajattelulla.

Kun Pietari vastasi sanoen: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, Jeesus sanoi hänen olevan siunattu, koska liha ja veri ei ollut ilmoittanut tätä hänelle – Hän ei tullut tuohon johtopäätökseen  miettimällä itsekseen muiden ajatuksia Hänen olemisestaan Elia tai Jeremia, joka oli tullut takaisin kuolleista – Pietari oli saanut ilmestyksen Isältä, että Jeesus oli Kristus ja sanoi niin.

Kummassakin näistä tapauksista Jeesus katseli, havainnoi, antoi ajatusprosessien kulkea loppuun Filippuksen ja Pietarin sisällä sekä etsi ilmestystä heistä ja ajattelua, joka ei ollut sellaista ’hyppää alas jyrkänteeltä muiden ystäviesi kanssa’ - ajattelua.

Millaista autoa ajat?
Oli vuosi 1978, elokuu, kuukausi ennen Barbin ja minun naimisiinmenoa. Olin töissä PTL Clubissa lähellä Charlottea, Pohjois-Carolinassa, osana palvelutyötä nimeltään ”Heritage USA”. Barb oli palannut kotiin Indianaan valmistautumaan häitä varten minun ollessani töissä, oli vuokrannut meille huoneiston, ja odotti nyt Isän huolehtivan meille auton. Indianasta Charlotteen oli 15 tunnin ajomatka.

Olin aloittanut siellä työt sinä toukokuuna ja ajoin äitini ‘liikenevää’ autoa, kunnes voisin saada oman auton. Ongelmana oli, etten ollut säästänyt mitään uutta autoa varten ja äiti tarvitsi autonsa takaisin kahden kuukauden jälkeen. Etsin Isää sen suhteen, kuinka Hän aikoi hankkia meille auton. Aiemmin tuona vuonna Barb ja minä olimme tehneet tarkistuslistan kaikista asioista, mitä autossa piti olla: automaattivaihde, sillä Barbin ensimmäinen (ja viimeinen) yritys oppia ajamaan keppivaihteella päättyi dramaattisesti, kun sammunut autoni ja muiden autoja jumittui kolme riviin neljän stop-merkin risteykseen.  

Yksityiskohtia, yksityiskohtia
Halusimme ilmastoinnin, koska tulimme asumaan kuumassa ja kosteassa Pohjois-Carolinassa ja neliovisen, koska meillä olisi häälahjoja ja sen sellaista vietävänä huoneistoomme sekä hyvän keskikulutuksen. Tehtyämme listamme koin hengessäni, että minua vedettiin ’Motor Trend’ –autolehden kannen puoleen, jossa oli kuvattuna ’Vuoden autot’ 1978: Plymouth Horizon/Dodge Omni. Tiesin hengessäni, että tuo oli se, jonka Isä oli varannut – hengestäni tuli niin suuri rauhan ja vakuutuksen vuodatus joka todisti tuota tosiasiaa. Niinpä lakkasimme etsimästä.

Useita kuukausia oli kulunut siitä kun tiesin, että meidän oli määrä saada tuonmerkkinen auto, mutta mitään autoa ei ilmaantunut. Olin pohtinut, kuinka asia voisi tapahtua – varakas ystävä saattaisi antaa meille auton, ehkä saisimme auton häälahjaksi isältäni tai ehkä jopa äitini tai hänen vanhempansa ostaisivat meille lahjaksi auton? Näkymä pyöri kerta toisensa jälkeen mielessäni siitä, kuinka Jumala toteuttaisi sanansa.

Epätoivoinen saadakseni tuon auton!
Olin saanut kyytejä töihin ja takaisin työkavereiltani, mutta hääpäivämme 16. syyskuuta oli lähestymässä ja vain kuukauden päässä, joten eräänä lauantaina pamautin polvilleni ja todella, todella etsin Isää tuon auton suhteen, jonka tulin tarvitsemaan noin kolmen viikon sisällä päästäkseni ajamaan häihini Indianassa.

Yhtäkkiä kuulin Hänen äänensä, mutta kyse ei ollut autosta. Hän alkoi puhua minulle siitä, kuinka olla aviomies, kuinka kohdella vaimoani (Hän sanoi, että häntä tulee kohdella kuin kuningatarta, vaikka olen valmis myöntämään, etten ole aina täyttänyt tuota ohjetta) sekä kuinka oppia, mitä merkitsi asettaa elämäni alttiiksi hänen puolestaan, ja muita asioita, joista en ole koskaan kertonut kenellekään, en edes Barbille. Mutta ei mitään autosta.

Sitten Hän kertoi minulle joitakin muista asioita koskien aikaani PTL:ssä, minne Hän oli lähettämässä minua opiskelemaan PTL:n jälkeen, mutta ei mitään autosta. Kun kysyin autosta, Hän oli hiljaa – ei vastausta. Outoa, ajattelin, kun Hän oli juuri ollut niin puhelias avioliiton ja ensi vuotta koskevan tulevaisuutemme suhteen.

Kohottaen yläruumiini lattialla ja nojautuen taaksepäin pohdin Hänen hiljaisuuttaan. Kyse oli aivan samankaltaisesta tapahtumasta kuin Filippuksen ja Pietarin kohdalla – Tiesin Isän ja Herran katsovan minut, katsovan mieleni pyörimistä, katsoen, kun sydämeni yritti keksiä ratkaisua tilanteeseen.

Päättelin, että ehkä tuon auton hankkiminen kuuli itse asiassa minulle eikä kenellekään muulle. Ehkä ei ollut kyse siitä, että tuo joku ei ollut tottelematon tai epäröinyt lahjoittaa meille autoa, ehkä Isä oli hiljaa siksi, että keino saada auto oli minun käsissäni.

Asia ei voinut olla niin, ajattelin. Minulla ei ollut käsirahaa, en ollut koskaan ostanut mitään luotolla – voisiko Isän huolenpito olla NOIN helppoa? Olinko liftannut kyytiin nämä pari viime kuukautta ja lainannut äidin autoa sitä ennen kuukausia samalla kun olin täysin jättänyt huomiotta sen mahdollisuuden, että järjestely oli ollut olemassa koko ajan; että yliluonnollinen osa olisi, että minulle annettaisiin luottoa? Voisiko olla?

 Minä sanoin Hänelle!
"Isä, jos et kerro minulle kuinka tulen saamaan tuon auton, aion marssia ensimmäiseen autoliikkeeseen, jonka löydän ja teen itsestäni narrin yrittäessäni ostaa auton! Sinun on parasta puhua minulle nyt!” (Kuinka rohkeaa ja typerää tuo olikaan, jopa 20-vuotiaalta joka oli vielä untuvikko-karismaatikko)

Ei mitään. Tyhjää. Ei sanaakaan. Hän pysyi hiljaa ja saatoin erottaa hengessäni, että Hän katsoi minua kuin Isä katsoo poikaa. Mutta nyt minun oli pakko toteuttaa uhkaukseni – joten tein sen. Kävelin mailin matkan ensimmäiseen löytämääni autoliikkeeseen, Chrysleria edustavaan liikkeeseen ja siellä pihalla seisoi valkoinen Plymouth Horizon, johon melkein törmäsin kavutessani ylös mäkeä liikkeeseen ja loikkasin parkkipaikalle.

En ollut koskaan ostanut uutta autoa ja 5.400 dollarin hinta (upouusi, 1978) näytti valtavalta ansaitessani 150 dollaria viikossa. Mutta ehkä liikkeellä oli jokin ’uusi kuljettaja’ – ohjelma tai he olivat epätoivoisia saadakseen myyntiä aikaan luonnollisessa, mutta hengellisessä Isä piti huolen ja ajoin pois paikalta ilman käsirahan maksamista ja vain 157,88 dollarin kuukausilyhennyksin.  

Toinen autojuttu
Useita vuosia myöhemmin kun tuo Plymouth Horizon oli kulkenut viimeisen mailinsa, teimme eräitä huonoja bisnespäätöksiä ja päädyimme siihen, että meidän täytyi jälleen kerran lainata autoa. Tällä kertaa se oli eräältä seurakuntalaiselta ja kyseessä oli iso, siipien kokoiset kaksi ovea omaava Lincoln Continental. Se oli ok minulle pitkin kaupunkia ajelemiseen, muttei ollut sovelias meidän viisijäseniselle perheellemme. Eräs seurakunta oli avautunut noin kolmen tunnin ajomatkan päästä ja valmistauduimme muuttamaan, mutta jälleen kerran tajusimme tarvitsevamme auton eikä meillä ollut keinoa ostaa autoa.

Palkkaa alkaisin saada vasta kun olimme muuttaneet tuohon seurakuntaan, joten tiesin, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada pankista lainaa, sillä oli yhä tuolla hetkellä teknisesti työtön. Kuitenkin olimme muuttamassa viikon sisällä eikä Isä ollut hankkinut meille autoa.

Jälleen kerran olin käynyt läpi nuo ajatteluprosessit siitä, kuinka joku antaisi meille auton, mutta taivas oli hiljaa asiasta. Eräänä päivänä mieleeni muistui kuinka olin ostanut tuon Plymouth Horizonin ja kerroin Barbille: ”Filippiläiskirjeen 4:19 on totta riippumatta siitä, mitä olosuhteet sanovat; Hän täyttää tarpeemme HÄNEN rikkauksiensa mukaan kirkkaudessa, ja tämä on tarve, ei halu. Ja 2. Piet. 1:3-4 sanoo: “hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan”, niinpä minun täytyy uskoa, että asia on järjestyksessä. Minulla on jatkuvasti tunne, että minua vedetään tuolle pienelle käytettyjen autojen alueelle seurakunnan vieressä, joten aion mennä sinne nähdäkseni, onko se juuri se paikka, jonka Isä on järjestänyt huolenpitona.” 

Olimme jälleen tehneet luettelon: automaattivaihde, neliovinen, ilmastointi, hyvä kunto, ei vaatimusta maksuista ennen kuin 30 päivän jälkeen hallinnan saamisesta. Nuo olivat tarpeita, joten asia oli kunnossa mielessäni.

Kävellessäni pitkin parkkipaikkaa tulin valkoisen neliovisen Chevy Imapalan kohdalle ja kyselin siitä. Paikan omistaja kertoi minulle, että hän oli myymässä sitä komissiokaupalla seurakunnassaan olevan ystävän puolesta. Kun kerroin olevani pastori ja kysyin, mistä seurakunnasta tuo ystävä oli, sain selville, että tunsin auton omistavan naisen. Paikan omistaja ehdotti, että soitan naiselle ja kertoi, että luopuisi palkkiostaan, jos saavuttaisin yhteisymmärryksen auton omistajan kanssa kaupasta. Kun soitin naiselle, hän suostui kaikkeen – kerroin hänelle, mitä luulin meidän voivan maksaa, kerroin hänelle, etten voisi alkaa maksujen maksamista 30 päivään ja hänelle se sopi. Ajoin auton pois paikalta!

Olen kertonut nämä tarinat omasta elämästäni, koska ne saattavat auttaa jotakuta olemaan hyppäämättä alas kallionjyrkänteeltä kuten kaikki muut, mikä johtaa puutteeseen ja/tai siihen, ettei elä taivaan yliluonnollisessa huolenpidossa – se saattaa auttaa jotakuta tajuamaan, että usein, kun ei ole järjestelyjä, se merkitsee sitä, että sinun käsissäsi on päättää luottaa Jumalaan tai ei. Sisälläsi on mahdollisuus seurata luonnollista ajattelua Filippuksen tavoin tai antaa ilmestyksen tulvia sydämestäsi kuten Pietari teki. Suuri osa taivaasta on ’tapahtukoon sinulle uskosi mukaan’.

Pyhä Henki tulee johtamaan sinut päätöksenteon partaalle, Jeesus koettelee meitä yhä, antaa meille tilaisuuksia osoittaa potentiaalimme – mutta Hän ei voi tehdä päätöstä puolestamme. Tutki edessäsi olevia vaihtoehtoja, nojaudu oikeisiin prioriteetteihin, ja sitten tee, mikä oin oikein – se saattaa olla ihan sen laatikon ulkopuolella, jossa olet ajatellut.

Lisää ensi viikolla – siunauksin,
John Fenn