Deconstruction of faith 1/3
Uskon romuttaminen, osa 1/3
Hei kaikki,
Monet meistä ovat nähneet tunnettujen kristittyjen muusikkojen, pastoreiden ja muiden 'lankeavan pois Herrasta'. Moderni ilmaus on heidän uskonsa 'romuttaminen/dekonstruktio'.
Niihin huomattaviin kristittyihin, jotka ovat 'romuttaneet uskonsa', kuuluvat: Marty Sampson, entinen Hillsongin ylistyksenjohtaja, Kevin Max DC Talkista, Derek Webb Caedmon's Calliosta, Michael Gungor (ylistyksenjohtaja).
Kevin Max (DC Talk) sanoi, että hän on "romuttanut vuosikymmenten ajan" ja nyt hän seuraa "Universaalia Kristusta", uskoen "jumalallisuuden läsnäoloon kirjaimellisesti jokaisessa asiassa ja ihmisessä."
Romuttaminen: "Prosessi, jossa joku hajottaa osiin hyväksymänsä uskomukset" (A.J. Swoboda kirjassa After Doubt (Epäilyn jälkeen, ei suomennettu))
Joskus rajat ovat epäselvät
Joskus joku, joka on romuttanut uskonsa, ajattelee olevansa uskonpuhdistuksessa, reformaatiossa. Mutta minkä tahansa romuttaminen on olemassa olevan rakenteen repimistä alas, oli sitten kyse rakennuksesta tai jonkun vaelluksesta Herran kanssa. Se ei ole aktiivista uudelleen muotoilua.
Uskon reformaatio on teko, jossa muotoillaan uudelleen omat uskomukset. Se on normaali ja hyvä prosessi.
Räppäri Lecrae Tweeted:
"Yksi romuttamisen tyyppi käsittää itse asiassa sen, että käytetään Raamatun kirjoituksia romuttamaan epäterveitä ideoita ja käytänteitä." Tämä on hyvä ja koko elämän kestävä prosessi, jossa uudistamme mielemme Jumalan teiden ja totuuden mukaisiksi.
Mutta toisaalta hän toteaa: "Monet milleniaalit käyttävät kulttuuria haastamaan Raamatun kirjoituksia. Tämä johtaa usein siihen, että kulttuuri saa etusijan kirjoituksiin nähden ja on surullista, että ihmiset alkavat romuttaa itseään pois uskosta. Alamme kyseenalaistaa Raamattua, koska se ei tue kulttuuria."
Tämä on modernia romuttamista: uskomista enemmän populaarikulttuuriin kuin raamatun kirjoituksiin tai vaellukseensa siinä, minkä tietävät olevan Herrasta. Tunteiden ja ajatusten hämmennyksen tila on se, mikä johtaa oman uskon romuttamiseen.
Alankomaalainen uskonpuhdistaja Jodocus Lodenstein kirjoitti vuonna 1674: "Kirkko uudistuu, ja on aina uudistumassa Jumalan Sanalla."
Tuo on avain: Onko romuttamisen tarkoituksena uudelleen muovata oma usko Jumalan Sanalla vai yksinkertaisesti romuttaa se? Opitko pois väärästä opista ja virheestä ja korvaat sen oikealla ja tasapainoisella ymmärtämisellä vai vain romutat uskosi Herraan ja Raamatun kirjoituksiin?
Populaarikulttuuri ja romuttaminen.
Kun ihminen romuttaa uskonsa modernin kulttuurin välityksellä, hän näkee Raamatun sorron välineenä, vanhanaikaisena ja todellisuudesta irtautuneena – ei totuuden standardina, jota tulee tutkia ja jonka mukaan elää.
Tuolla polulla eteneminen johtaa vääjäämättömään näkemykseen, että hänen totuutensa on se, millä on merkitystä, ei Raamatun totuuden idealla. Jokaisella ihmisellä on sen tähden oma totuutensa ja minun totuuteni ei ehkä ole sinun totuutesi. "Jokaisen täytyy löytää oma totuutensa" on kuultu toistuvasti populaarikulttuurissa.
Toisin sanoen, kun revit alas Raamatun ihmisen lopullisena auktoriteettina, ainoa mitä jää jäljelle, on henkilökohtainen mielipide. Totuus on sitä, miksi jokainen ihminen sen tekee.
Objektiivinen totuus vastaan subjektiivinen totuus
Lamppu on huoneessa.
Se on tosi lausuma. Ei ole merkitystä sillä, jollet usko lamppuihin tai usko siihen, että lamppu on huoneessa. Se on tosiasiassa huoneessa. Ihminen ei ehkä pidä siitä, että lamppu on huoneessa. Hän ei ehkä pidä lampun tyylistä. Hän on ehkä sitä mieltä, että lampun ei pitäisi olla siellä.
Mutta ei ole merkitystä sillä, mitä hän ajattelee tai uskoo tai tuntee tai mitä mieltä hän on: lamppu on huoneessa. Tuota kutsutaan objektiiviseksi totuudeksi.
Mutta jonkun täytyi panna lamppu huoneeseen. Totuudella täytyy olla totuuden tekijä. Joku pani lampun sinne, sitten lampun havaitaan olevan huoneessa. Nämä kaksi osatekijää tarvitaan, että on objektiivinen totuus. Totuus vastaa totuuden tekijälle.
Lamppu on huoneessa. 1 + 1 = 2. Jos hyppäät ulos ikkunasta, putoat. Joku pani lampun sinne. Matematiikka on perusta, johon kuuluu 1 + 1 = 2. Painovoima on syy siihen, että jos hyppäät ulos ikkunasta, putoat. Totuudelle on aina syvempi perusta, totuuden tekijä.
Populaarikulttuuri, jopa kristittyjen parissa, määrittelee totuuden eri tavalla.
Kun ihminen romuttaa uskonsa, hän hylkää totuuden ja totuuden tekijän. Tuo yksilö itse on totuuden tekijä, sen tähden minkä tahansa hän sanoo olevan totuus, se on totta. Hän sanoo jostakin (Raamatun) opetuksesta: "Se, mikä on totta sinulle, ei ole totta minulle." Tuota kutsutaan subjektiiviseksi totuudeksi.
Tämä sallii ihmisen tehdä tunnepohjaisia päätöksiä, jotka perustuvat yksinomaan hänen mielipiteisiinsä ja tuntemuksiinsa. Hän kieltää objektiivisen totuuden, koska hänen tunteensa eivät ole samaa mieltä jonkun toisten uskomusten kanssa.
Lampusta
Subjektiivisessa totuudessa ihminen on sekä totuuden tekijä, että havainnoitsija, joka toteaa jonkin olevan totta.
"En ole samaa mieltä siitä, että lamppu on huoneessa."
Hän on totuuden tekijä ja sen määrittäjä, mikä on totuus: "En halua lamppua huoneeseen" ja "En pidä lampun tyylistä." Nuo kaksi mielipidettä muodostavat hänelle totuuden, joten hän tuntee olevansa oikeassa. Sen tähden lamppu on väärin. (subjektiivinen totuus)
Kun tätä sovelletaan hänen uskoonsa Kristukseen, hän romuttaa uskonsa, koska Raamattu ja opetukset eivät ole samaa mieltä hänen tuntemustensa ja mielipiteidensä kanssa. Hän uskoo opetuksia, jotka ovat epäjohdonmukaisia ja jotka Raamatun kirjoitukset, terve järki ja jopa tiede osoittavat selvästi vääriksi. Tuo on epäjumalanpalvontaa, omien mielipiteiden asettamista Raamatun kirjoitusten yläpuolelle, logiikan ja objektiivisen totuuden panemista syrjään, oman itsen korottaminen kaikkien yläpuolelle.
Ensi viikolla: romuttaminen vaatii kriisin, ja romuttaminen Uudessa testamentissa nähtynä.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Uskon romuttaminen, osa 1/3
Hei kaikki,
Monet meistä ovat nähneet tunnettujen kristittyjen muusikkojen, pastoreiden ja muiden 'lankeavan pois Herrasta'. Moderni ilmaus on heidän uskonsa 'romuttaminen/dekonstruktio'.
Niihin huomattaviin kristittyihin, jotka ovat 'romuttaneet uskonsa', kuuluvat: Marty Sampson, entinen Hillsongin ylistyksenjohtaja, Kevin Max DC Talkista, Derek Webb Caedmon's Calliosta, Michael Gungor (ylistyksenjohtaja).
Kevin Max (DC Talk) sanoi, että hän on "romuttanut vuosikymmenten ajan" ja nyt hän seuraa "Universaalia Kristusta", uskoen "jumalallisuuden läsnäoloon kirjaimellisesti jokaisessa asiassa ja ihmisessä."
Romuttaminen: "Prosessi, jossa joku hajottaa osiin hyväksymänsä uskomukset" (A.J. Swoboda kirjassa After Doubt (Epäilyn jälkeen, ei suomennettu))
Joskus rajat ovat epäselvät
Joskus joku, joka on romuttanut uskonsa, ajattelee olevansa uskonpuhdistuksessa, reformaatiossa. Mutta minkä tahansa romuttaminen on olemassa olevan rakenteen repimistä alas, oli sitten kyse rakennuksesta tai jonkun vaelluksesta Herran kanssa. Se ei ole aktiivista uudelleen muotoilua.
Uskon reformaatio on teko, jossa muotoillaan uudelleen omat uskomukset. Se on normaali ja hyvä prosessi.
Räppäri Lecrae Tweeted:
"Yksi romuttamisen tyyppi käsittää itse asiassa sen, että käytetään Raamatun kirjoituksia romuttamaan epäterveitä ideoita ja käytänteitä." Tämä on hyvä ja koko elämän kestävä prosessi, jossa uudistamme mielemme Jumalan teiden ja totuuden mukaisiksi.
Mutta toisaalta hän toteaa: "Monet milleniaalit käyttävät kulttuuria haastamaan Raamatun kirjoituksia. Tämä johtaa usein siihen, että kulttuuri saa etusijan kirjoituksiin nähden ja on surullista, että ihmiset alkavat romuttaa itseään pois uskosta. Alamme kyseenalaistaa Raamattua, koska se ei tue kulttuuria."
Tämä on modernia romuttamista: uskomista enemmän populaarikulttuuriin kuin raamatun kirjoituksiin tai vaellukseensa siinä, minkä tietävät olevan Herrasta. Tunteiden ja ajatusten hämmennyksen tila on se, mikä johtaa oman uskon romuttamiseen.
Alankomaalainen uskonpuhdistaja Jodocus Lodenstein kirjoitti vuonna 1674: "Kirkko uudistuu, ja on aina uudistumassa Jumalan Sanalla."
Tuo on avain: Onko romuttamisen tarkoituksena uudelleen muovata oma usko Jumalan Sanalla vai yksinkertaisesti romuttaa se? Opitko pois väärästä opista ja virheestä ja korvaat sen oikealla ja tasapainoisella ymmärtämisellä vai vain romutat uskosi Herraan ja Raamatun kirjoituksiin?
Populaarikulttuuri ja romuttaminen.
Kun ihminen romuttaa uskonsa modernin kulttuurin välityksellä, hän näkee Raamatun sorron välineenä, vanhanaikaisena ja todellisuudesta irtautuneena – ei totuuden standardina, jota tulee tutkia ja jonka mukaan elää.
Tuolla polulla eteneminen johtaa vääjäämättömään näkemykseen, että hänen totuutensa on se, millä on merkitystä, ei Raamatun totuuden idealla. Jokaisella ihmisellä on sen tähden oma totuutensa ja minun totuuteni ei ehkä ole sinun totuutesi. "Jokaisen täytyy löytää oma totuutensa" on kuultu toistuvasti populaarikulttuurissa.
Toisin sanoen, kun revit alas Raamatun ihmisen lopullisena auktoriteettina, ainoa mitä jää jäljelle, on henkilökohtainen mielipide. Totuus on sitä, miksi jokainen ihminen sen tekee.
Objektiivinen totuus vastaan subjektiivinen totuus
Lamppu on huoneessa.
Se on tosi lausuma. Ei ole merkitystä sillä, jollet usko lamppuihin tai usko siihen, että lamppu on huoneessa. Se on tosiasiassa huoneessa. Ihminen ei ehkä pidä siitä, että lamppu on huoneessa. Hän ei ehkä pidä lampun tyylistä. Hän on ehkä sitä mieltä, että lampun ei pitäisi olla siellä.
Mutta ei ole merkitystä sillä, mitä hän ajattelee tai uskoo tai tuntee tai mitä mieltä hän on: lamppu on huoneessa. Tuota kutsutaan objektiiviseksi totuudeksi.
Mutta jonkun täytyi panna lamppu huoneeseen. Totuudella täytyy olla totuuden tekijä. Joku pani lampun sinne, sitten lampun havaitaan olevan huoneessa. Nämä kaksi osatekijää tarvitaan, että on objektiivinen totuus. Totuus vastaa totuuden tekijälle.
Lamppu on huoneessa. 1 + 1 = 2. Jos hyppäät ulos ikkunasta, putoat. Joku pani lampun sinne. Matematiikka on perusta, johon kuuluu 1 + 1 = 2. Painovoima on syy siihen, että jos hyppäät ulos ikkunasta, putoat. Totuudelle on aina syvempi perusta, totuuden tekijä.
Populaarikulttuuri, jopa kristittyjen parissa, määrittelee totuuden eri tavalla.
Kun ihminen romuttaa uskonsa, hän hylkää totuuden ja totuuden tekijän. Tuo yksilö itse on totuuden tekijä, sen tähden minkä tahansa hän sanoo olevan totuus, se on totta. Hän sanoo jostakin (Raamatun) opetuksesta: "Se, mikä on totta sinulle, ei ole totta minulle." Tuota kutsutaan subjektiiviseksi totuudeksi.
Tämä sallii ihmisen tehdä tunnepohjaisia päätöksiä, jotka perustuvat yksinomaan hänen mielipiteisiinsä ja tuntemuksiinsa. Hän kieltää objektiivisen totuuden, koska hänen tunteensa eivät ole samaa mieltä jonkun toisten uskomusten kanssa.
Lampusta
Subjektiivisessa totuudessa ihminen on sekä totuuden tekijä, että havainnoitsija, joka toteaa jonkin olevan totta.
"En ole samaa mieltä siitä, että lamppu on huoneessa."
Hän on totuuden tekijä ja sen määrittäjä, mikä on totuus: "En halua lamppua huoneeseen" ja "En pidä lampun tyylistä." Nuo kaksi mielipidettä muodostavat hänelle totuuden, joten hän tuntee olevansa oikeassa. Sen tähden lamppu on väärin. (subjektiivinen totuus)
Kun tätä sovelletaan hänen uskoonsa Kristukseen, hän romuttaa uskonsa, koska Raamattu ja opetukset eivät ole samaa mieltä hänen tuntemustensa ja mielipiteidensä kanssa. Hän uskoo opetuksia, jotka ovat epäjohdonmukaisia ja jotka Raamatun kirjoitukset, terve järki ja jopa tiede osoittavat selvästi vääriksi. Tuo on epäjumalanpalvontaa, omien mielipiteiden asettamista Raamatun kirjoitusten yläpuolelle, logiikan ja objektiivisen totuuden panemista syrjään, oman itsen korottaminen kaikkien yläpuolelle.
Ensi viikolla: romuttaminen vaatii kriisin, ja romuttaminen Uudessa testamentissa nähtynä.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed