Blog Archives

Miksi autiomaa? 3/3

3/28/2026

Why the wilderness? 3 of 3
Miksi autiomaa? 3/3

Hei kaikki,

Oletko koskaan ollut autiomaassa? Siellä ei ole juuri muuta kuin kiviä, hiekkaa ja muutamia kasveja. Se on kellanruskea väriltään ja tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Se on vaisu. Kuin kulhollinen puuroa. Ei ole mitään visuaalista, mikä kääntää huomioisi muualle, eikä ole muita ääniä kuin satunnainen linnunlaulu. Sen kauneus on sen karuudessa. Kuiva aavikkokokemus on hiljaisuuden paikka, jossa voi olla yksin, katsella ympärilleen, mietiskellä, ja olla yksin ajatustensa kanssa.

Hiljaisuus on jo pitkään ollut juutalaisuuden kulmakivi. Papit suorittivat toimituksiaan temppelissä hiljaisuudessa. Kun he uhrasivat eläimen tai viljaa, he tekivät sen hiljaisuudessa. Kun taas toisissa uskonnoissa keskitytään veisaamiseen, gongeihin, lauluihin, rukouksiin ja muuhun tällaiseen kun näiden papit suorittavat toimituksia. Rabbi Abahu sanoi, että kun Jumala antoi Käskyt Moosekselle, kaikki olivat hiljaa, jopa maailma hiljentyi. Sanoista paastoaminen on pitkään ollut osana juutalaisuutta ja kristillisyyttä - erityisesti munkit tunnetaan hiljaisuuden valan harjoittamisesta.

Kun profeetta Elija oli luolassa kohdattuaan Baalin profeetat, hän ei kohdannut Jumalaa myrskytuulessa, tulessa tai maanjäristyksessä, vaan 'hiljaisessa tuulen hyminässä'. Hepreassa kol demamah dakah tarkoittaa kirjaimellisesti "tyynen hiljaisuuden ääntä". Voit kuulla Häntä vain silloin, kun et ole itse äänessä. Kun et ole ylistämässä. Kun et ole rukoilemassa.

Monet ovat huomanneet, että heidät on luotu kuulemaan Hänen äänensä tietynlaisessa paikassa ja tietyssä mielentilassa. Ehkä puutarhatöiden parissa, ehkä luonnossa, ehkä kuumassa suihkussa tai kylvyssä. Näyttää siltä, että Herra kohtaa meidät siellä, ja tietämättömyydessämme saatamme ajatella, että Hän pitää tietystä paikasta. Mutta totuus on, että se on se paikka, missä siirrymme neutraaliin tilaan, kun muut häiriötekijät on suljettu pois. Ensin olemme tietoisia Hänen läsnäolostaan, sitten Hänen sanoistaan.

Kuulemisen kaksi osaa
Kun olen kotona toimistossa, kuulen monesti Barbin kutsuvan minua jostain muualta talosta. Mutta en pysty ymmärtämään, mitä hän sanoo – kuulen hänen äänensä ja tiedän, että hän sanoo jotain, mutta en saa sanoista selvää. Minun täytyy mennä häntä lähemmäksi, jotta ymmärrän, mitä hän sanoo. Hepreaksi, puhuja on 'Medaber', ja se mitä puhutaan on 'Medubar'.

Kuinka monta kertaa havaitsemme hengessämme johdatuksen, mutta järkemme väittelee sitä vastaan ja teemme oman mielemme mukaan, vain tajutaksemme myöhemmin, että kyseessä oli Herra? Kuulemme äänen ja ehkä ymmärrämme ohjeistuksen perusteet, mutta päätämme tehdä oman mielemme mukaan. Molempia osia tarvitaan: ensin kuullaan, että Hän puhuu, ja sitten havaitaan, mitä Hän kommunikoi. Herran kanssa, Hän voi ladata kokonaisen luvun, jota meidän on vaikea sanoittaa, koska ilmestys on niin laaja ja se yhdistää niin monia 'pisteitä' elämässämme.

Mutta kaikki alkoi hiljaisuudella. Se on siinä hiljaisuudessa, missä tiedämme, että meitä rakastetaan, meistä pidetään kiinni ja missä tulemme kuulluiksi. Emme ole yksin. Mutta tietoisuus tästä on hienovarainen: se on hengessämme se tyyni, hiljainen ääni, joka on toisinaan pelkkää syvää sisäistä rauhaa. Mutta se riittää, jos annamme sen riittää. On niin suuri rikkaus, syvyys Hänen läsnäolon havaitsemisessa, kun sen kerran havaitsee, se on kuin astuisi suuren kartanon porteista. On liikaa asioita tutkittavaksi kerralla, ja haluamme vain istua, liota ja ottaa kaiken sisään – sellainen on Hänen läsnäolonsa hengessämme, jonka havaitsemme hiljaisuuden keskellä.

Ajattele tätä...
Jumala puhui universumin olevaksi. Siksi rukoukset ovat tärkeitä. Mutta Hänen sanojensa ja meidän sanojemme välillä on hiljaisuuden hetkiä. Laitamme pisteen virkkeen lopuksi merkitsemään hiljaisuutta, puheen lopettamista. Laitamme huutomerkin merkitsemään virkkeen loppua tai korostamaan tärkeää kohtaa ja tunnetta. Mutta pisteen tai huutomerkin jälkeen tulee hiljaisuus. Sanat ovat tärkeitä rukoukselle, mutta hiljaisuus on yhtä lailla tärkeää. Ilman hiljaisuutta sanojen välillä, emme tietäisi sanojen merkitystä.

Pimeys yötaivaalla tähtien välillä antaa niille selkeyttä ja syvyyttä. Urheilutapahtumassa aikalisä on pelitilanteiden välinen hiljaisuus, joka antaa tilaa ajatella ja suunnitella sekä määrittää pelin seuraavan vaiheen. Hidastamme puhettamme vakavissa hetkissä, kuten häissä ja hautajaisissa, salliaksemme hiljaisia hetkiä mietiskelyyn. Meillä ei voi olla sanoja, jos meillä ei ole myös hiljaisuutta niiden välillä. Sanojen puuttuessa, tunnemme hiljaisuuden. "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala." Psalmi 46:11.

Sanaa 'selah' käytetään 71 kertaa 39 psalmissa, ja se on ollut suuren väittelyn lähteenä merkityksensä vuoksi. Sitä käytettiin merkitsemään taukoa samalla tavalla kuin fermataa käytetään nykyään nuottikirjoituksessa. Fermataa kutsutaan linnun silmäksi tai kykloopin silmäksi, koska se on piste, jolla on kaari yllä. Se tarkoittaa, että pidetään tauko nuotin jälkeen esittäjän tai muusikon harkinnan mukaan.

Sanan 'selah' juuressa on vastaavasti merkitys 'pysähtyä', 'keskeyttää' tai 'roikkua'. Ilman selah-merkkiä jakeen lopussa ihminen siirtyisi sokeasti seuraavaan jakeeseen pysähtymättä hetkeksi hiljaisuuteen pohtimaan juuri esitettyä ajatusta. Kuinka usein tunnemme tai koemme Herran johdatuksen ja vain jatkamme tekemisiämme, ottamatta aikaa selah-hetkelle, tauolle, pitäen kiinni tuosta viimeisestä sanasta, viimeisestä ilmestyksestä minkä saimme? Ota vastaan rhema, palaa siihen ja pureskele sitä lisää, ja saa siitä kaikki hengellinen ravinto.

Rukous on kulkuneuvo, joka kuljettaa pyyntömme. Hiljaisuus kuljettaa meidät Hänen läsnäoloonsa.
Kulttuuri opettaa meille, että hiljaisuus on tyhjyys, joka pitää täyttää.” Mediassa 'hiljaisuus' on ehdoton tabu. Hiljaisuus on täytettävä sanoilla ja/tai kuvilla. Hiljaisuus on tyhjyyttä. Hiljaisuus liitetään yksinäisyyteen. Siksi rukouksemme taipuvat sekoittumaan kaikkiin muihin ympäröiviin ääniin, ja on vaikeaa erottaa Paimenen ääntä niiden joukosta. Meidän täytyy lopettaa näiden muiden äänien kuunteleminen, kunnes pääsemme siihen pisteeseen, että Hänen äänensä on ainoa ääni hiljaisuudessa.

Kristuksessa, hiljaisuudella on sisältöä. Hiljaisuus vaatii kaksi osaa: kielen hiljentämisen ja sitten sielun hiljentämisen. Kielen hiljentäminen avaa oven sielun hiljenemiselle. Se avaa myös oven rakkaudelle, empatialle, reflektiolle ja henkilökohtaisen suunnan muuttamiselle. Ne kuuluvat yhteen kuten edellä mainittiin: et voi määritellä sanoja muuten kuin niiden välissä vallitsevan hiljaisuuden kautta, etkä myöskään omaa vaellustasi Jumalan kanssa ilman hiljaisuuden jaksoja. Mutta liian usein hiljaisuus unohdetaan. Kerromme Jumalalle mitä me haluamme. Me julistamme, me sodimme, me toteamme, me, me, me. Miten ihmeessä voimme koskaan olettaa kuulevamme Isältä ja Herralta, kun olemme aina itse äänessä? Opettele hiljaisuutta.

Eräs rabbi sanoi: "Huuto, jota pidätellään, on kaikista voimakkain." Toinen havaitsi: "Sanoista paastoaminen sisältää suuremman voiman muutokseen kuin ruuasta paastoaminen." Autiomaassa, ota huomioon hiljaisuuden hetket. Rukouselämässäsi pidä huoli, että annat hiljaisuudelle yhtä lailla aikaa. Tämä on se tapa, jolla olen elänyt jo vuosikymmeniä, ja olen vakuuttunut, että se on yksi syy siihen, miksi ilmestyksiä virtaa jatkuvasti. Silloin kun olen tuntenut tarvitsevani lisää ilmestystä, pyydän Isältä sitä, mitä Paavali pyysi Häneltä efesolaisille kirjeen 1:17–19:ssa: "Isä, pyydän että annat minulle viisauden ja ilmestyksen Hengen Sinun tuntemisessa, ja valaiset ymmärrykseni silmät, tuntemaan sen kutsun syvyyden mihin olet minut kutsunut."

Autiomaassa pilvi on aivan siinä. Hänen ihmeensä ovat aivan siinä. Näe ne. Ajattele niitä. Ehkäpä, kuten papit, ota aikaa suorittaaksesi tehtäväsi hiljaisuudessa, pohdiskele sydämessäsi, sillä autiomaa ei ole sitä varten, että se koettelee sinua pahuudella, vaan osoittakseen sen, mitä Hän tietää olevan sinussa, niin että sinäkit voit myös tietää sen. SITTEN tulet voimassa ulos autiomaasta vahvempana kuin ennen. Autiomaa on vain hetki ikuisessa elämässäsi, älä tee siitä koko elämää.

Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF

0 Comments

Miksi autiomaa? 2/3

3/21/2026

0 Comments

Why the wilderness? 2 of 3
Miksi autiomaa? 2/3

Hei kaikki,

Etsimässä hellyyttä autiomaassa
Monesti ihminen tuntee olevansa autiomaassa toteutumattoman lupauksen vuoksi. Hän on asettanut odotuksensa sille, miten hän uskoo lupauksen täyttyvän, ja kun se ei tapahdukaan hänen odottamassaan ajassa tai tavalla, se horjuttaa uskoa. Usein tämä johtuu siitä, että rakennamme mielessämme kaavan, jonka mukaan uskomme Jumalan toimivan. Kun petymme Isään, koska Hän ei toimikaan sillä tavalla mikä sopii ajatusrakennelmaamme siitä mikä on Hänen tiensä ja Hänen Sanansa, se voi syöstä meidät epäluottamuksen autiomaahan.

Nämä pettymyksen ajat, kun Jumala tekee tai jättää tekemättä asioita odotustemme vastaisesti, saavat meidät tutkimaan, mitä uskomme ja miksi. Pettymyksen ja vihan jälkeen seuraa itsetutkiskelu, prosessi, joka voi kestää vuosia. Mutta Isä on mestari käyttämään niitä asioita, jotka saavat meidät kyseenalaistamaan Hänet, kääntääkseen meidät ympäri ja opettaakseen meitä, paljastaen samalla, mitä sydämessämme todella on. Autiomaa tuo sydämen syvimmät osat pintaan, jotta voimme joko vahvistaa uskoamme tai tehdä parannuksen ja muuttua.

Miten Jumala käytti Israelin autiomaata: 5. Mooseksen kirja 8: 1-7
5. Mooseksen kirja sisältää Mooseksen viimeiset sanat sukupolvelle, jonka vanhemmat olivat lähteneet Egyptistä mutta kuolleet autiomaassa. Tämä oli se sukupolvi, joka astuisi Luvattuun maahan. Jakeessa 8:1 Herra kertoo heille, että Hänen tarkoituksensa on valmistaa heidät astumaan siihen siunattuun Luvattuun maahan, jonka Hän oli luvannut heidän esi-isilleen ja vanhemmilleen.

Hän jatkaa jakeessa 2 tästä tarkoituksesta: "Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut autiomaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö."

Sana, joka on käännetty sanalla 'koetella' tai 'todistaa', on heprean 'nasah'. Sitä käytetään myös 1. Mooseksen kirjassa 22:1, jossa kerrotaan, että 'Jumala koetteli Abrahamia' pyytämällä häntä uhraamaan Iisakin. Juutalaiset ja kristityt tutkijat huomauttavat, että sana "koetella" ei tarkoita kiusausta eikä testiä, jonka avulla Jumala olisi voinut selvittää, mitä Abrahamin ja Israelin sydämessä oli. Ei, se tarkoittaa, että "tieto (siitä, mitä heidän sydämessään on) voi herätä heissä". Isä tietää kaiken, joten autiomaassa vietetty aika, joka on koettelemuksen aikaa, ei ole Häntä varten, jotta Hän voisi tietää, mitä sydämessämme on, vaan se on meitä varten, jotta voisimme tietää, mitä sydämessämme on.

On useita muita jakeita.jotka näyttävät, että Isä käyttää samoja tapoja uudestaan ja uudestaan: "Jumala jätti hänet (Hiskia) koetellaakseen häntä tuntemaan mitä hänen sydämessään oli." (suomennos tässä) 2. Aikakirja 32:31, Tuomarien kirja 2:22, 2.Aikakirja 9:1–36 käyttää tätä samaa sanaa samaan tarkoitukseen. Jumala ei tee tätä sinulle, vaan Hän käyttää autiomaatasi, jotta voit nähdä, mitä sydämessäsi on. Kyllä, se on testi. Kyllä, sen tarkoitus on koetella mitä sydämessäsi on, ei laittaa kompastuskiveä eteesi. Jaakobin kirje 1:13 sanoo, ettei Jumala koettele ihmistä pahalla, sillä Häntä ei pahalla koetella/kiusata, joten Jumala ei salli autiomaata tehdäkseen elämästä hankalaa. Pikemminkin, jotta voit tuntea sydämesi ja sitoutumisesi syvyyden Kristukseen.

Hellyys autiomaassa
Autiomaa ei ole paikka, jonka haluaisimme käydä läpi uudestaan, mutta silti siellä tapahtuu ihmeitä, jotka vain me tunnemme. Israelin osalta Herra katsoi aikaa autiomaassa läheisyytenä joka koski vain Häntä ja heitä. Mooseksen käskettiin sanoa faaraolle 2. Mooseksen kirjassa 4:22: "Israel on minun esikoispoikani." Myöhemmin Hoosean kirjassa Herra muisteli tätä aikaa: "Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,ja Egyptistä minä kutsuin poikani." Hoosea 11:1. Tämä ei ole ankaran työnjohtajan ääni, vaan rakastavan Isän, joka auttaa lastaan kasvamaan.

Jotkut meistä muistavat oman isämme tai ehkä ensimmäisen työpaikan, jossa piti jatkaa töitä väsyneenä, nälkäisenä, janoisena, rakkuloita täynnä ja likaisena – mutta isä tai pomo pakotti sinut ponnistelemaan, ja huomasit olevasi vahvempi kuin olit ennen sen päivän alkua uskonut. Monet kokevat elämässään äärimmäisiä haasteita, kuten avioeron, läheisten kuoleman, konkurssin, irtisanomisen tai potkut, odottamattoman muuton ja paljon muuta, ja huomaavat olevansa vahvempia kuin olivat ennen näitä kokemuksia tajunneet. Mutta ne ajat eivät ole vailla Herran myötätuntoa, opetusta ja lempeyttä. Hän oli aina läsnä, usein huomaamme tämän vasta jälkikäteen.

Vaikka Israel myöhemmin luopui Herrasta toisenlaisessa hengellisessä autiomaassa, Hoosea 2:14, 19-20: kuvaa, kuinka Herran hellyys vaihtuu Isän pojallensa osoittamasta hellyydestä anteeksiantavan aviomiehen hellyydeksi tämän uskotonta vaimoaan kohtaan: "Katso! Minä houkuttelen (kosiskellen) hänet, tuon hänet autiomaahan ja puhun hänelle rakastavia sanoja" Ja; "Kihlaan hänet itselleni ikiajoiksi, kyllä, kihlaan vanhurskaudella, oikeudella, rakastavalla hyvyydellä ja armolla. Kihlaan hänet itselleni myös uskollisuuteen, ja hän tulee tuntemaan Herran." (suomennos tässä) Rakastavia sanoja saadaan autiomaassa. Etsi Hänen lempeyttään.

"Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee"
Mainitsin aiemmin 5. Mooseksen kirjan 8:2:sta, jossa kerrotaan, kuinka Herra käytti autiomaata antaakseen heille mahdollisuuden todistaa, mitä heidän sydämessään oli. Heti seuraavassa jakeessa, jae 3, Hän sanoo halunneensa heidän oppivan autiomaassa: "ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee."

Tämä on lempeyden julistus; se vahvistaa edellä mainitun Hoosean kirjan kohdan, että Herra puhuu meille keskellä autiomaatamme. Tätä myös Jeesus siteerasi, kun hän oli autiomaassa ja Saatana kiusasi häntä. Matteuksen evankeliumissa 4:4 Hän käytti tätä, kun Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiväksi. Jeesus käytti sanasta "Jumalan sana" sanaa "rhema", ei "logos". Logos sisältää koko Jumalan Sanan, kaiken Jumalan neuvonannon, ja sitä käytetään Jeesuksesta itsestään, lihaksi tullut Jumalan Sana. 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, se on Jumalan koko neuvonanto. JA, koko Jumalan neuvonanto ruumiillistuu Jeesuksessa Kristuksessa, Isän Sana. Logos.

Logoksesta, Jumalan neuvonannosta, nousee erityinen sana meille yksilöittäin. Tämä on 'rhema'. Sitä käytetään merkitsemään henkilökohtaista sanaa, henkilökohtaista ilmestystä Jumalalta. Sait rheman Jeesuksesta ja vastasit siihen uskomalla Häneen. Jos ymmärrät logoksen ja rheman eron, se voi muuttaa käsityksesi Uudesta Testamentista, ja erityisesti autiomaa kokemuksesi. Rhema voi olla ilmestys, johdatus, todistus, jotain mitä erottaa, huomaat hengessäsi tai suora sana.

Kun Jeesusta kiusattiin, hän rinnasti nälän rhemaa kohtaan fyysiseen nälkään. Ei nälkää logosta kohtaan, Jumalan yleinen neuvonanto, vaan meidän pitäisi olla nälkäisiä saamaan Herralta sana, ilmestys, henkilökohtainen opetus tai hengellinen oivallus joka on yhtä tärkeä meille kuin ateriamme. Anna tämän upota sydämeesi: Me emme elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta mikä tulee Jumalan suusta.

Pelastuit vastaanottamalla rheman
Esimerkiksi Roomalaiskirjeessä 10:17 sanotaan: Usko syntyy kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan Sanasta. 'Sana" tarkoittaa tässä rhemaa, ei logosta. Usko ei synny kahden luvun lukemisesta Raamatusta päivittäin. Usko ei synny siitä että opettelee jakeen päivässä ulkoa. Usko ei synny kuuntelemalla saarnaa tai Raamatun opettajaa. Kaikki nämä ovat logosta - Jumala yleistä neuvonantoa, joka on tarkoitettu kaikille. Nämä kaikki ovat hyviä asioita, mutta usko ei synny näiden kautta. Usko syntyy vastaanottamalla rheman. Usko syntyy Jumalan henkilökohtaisesta sanasta sinulle, sinun tilanteeseesi. Se on sitä, kun kuuntelet opetusta ja yhtäkkiä se resonoi sinussa, tai ilo hypähtää hengessäsi, tai yhtäkkiä yksi lause saa selväksi niin monet asiat joihin olet uskonut ja joita olet kokenut, ja saa kaiken loksahtamaan paikoilleen. TÄMÄ on rhema. Alkuperäinen asiayhteys asetti samanarvoiseksi Häneltä kuulemisen ja ruuan kun olemme autiomaassa.

Joskus ihmisen pitää olla todella, todella syvällä omassa autiomaassa ennen kuin hän tulee näin epätoivoiseksi. On paljon helpompaa lähettää jollekin sähköpostia tai mennä kokoukseen ja toivoa, että Jumala käyttää jotain antamaan meille sanan, kuin maksaa hinta siitä, että menee itse Hänen eteensä, ylistämään, kuuntelemaan... Hän on siellä hellyydessä ja käyttää tämän ajan paljastaakseen, mitä sydämessäsi on. Tämä vaatii usein hiljaisuutta. Jaan ensi viikolla lisää siitä, miten se käytännössä tapahtuu. Siihen asti, siunausta,

John Fenn/EF

0 Comments

Miksi autiomaa? 1/3

3/14/2026

0 Comments

Why the wilderness? 1 of 3
Miksi autiomaa? 1/3

Hei kaikki,
'Käyn läpi autiomaakautta' on tavanomainen ilmaisu. Joskus ihmiset sanovat: 'Jumala ei puhu minulle' tai 'minusta tuntuu, että Herra on jättänyt minut'. Joskus ihminen voi tuntea olevansa autiomaassa, jos hän ei ole käyttänyt Hengen lahjoja tai saanut hengellisiä unia jonkin aikaa. Kaikki nämä ja muutkin asiat voivat liittyä tunteeseen, että on hengellisessä autiomaassa.

Vertaamme omaa autiomaata Israeliin autiomaassa
Tunnemme olevamme kuivassa paikassa yrittäen päästä hengelliseen Luvattuun maahan, jossa on täyttymys, tarkoitus ja suunta, joka antaa meille rauhan ja läheisyyden Jumalan kanssa. 1. Korinttolaiskirjeen 10:1-13:ssa Paavali osoittaa, että koko Israel oli saman Jumalan pilven alla, he kulkivat kaikki yhdessä saman meren läpi, söivät kaikki samaa mannaa, joivat kaikki samasta kalliosta, ja se kallio oli Kristus. Silti Jumala ei ollut mielistynyt joihinkin heistä, koska he langesivat seksuaaliseen syntiin, epäjumalanpalvontaan ja himoon suhteellisen yltäkylläistä elämää kohtaan, joka heillä oli ollut Egyptissä. Kysymys siis kuuluu: miksi autiomaa ja mitä meidän pitäisi siltä odottaa? Ehkäpä myös: mikä pitäisi olla asenteemme, kun olemme hengellisessä autiomaassa?

Viitattuaan Israelin autiomaavaellukseen, Paavali sanoi jakeessa 6 ja uudelleen jakeessa 11: ”...tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille...” Kreikankielinen sana ”varoittaa” tarkoittaa ”kiinnittää huomiota, lievä nuhtelu, varoitus (ottaa huomioon).” Toisin sanoen: huomaa, tutki, opi ja äläkä toista heidän virheitään, kun olet omassa autiomaassasi.

Tarkastele Israelin autiomaakokemusta...
Herra antoi Israelille kymmenen käskyä ja muut Mooseksen lait, kun Israel oli autiomaassa. Tuolloin, noin vuonna 1400 eKr., mikään kansa ei omistanut tuota autiomaata. Tämä kertoo meille, että Jumalan sana ei ollut tarkoitettu yhdellekään tietylle kansalle. Se oli tarkoitettu kaikille. Jokaiselle, joka ottaisi Hänet vastaan. Voimme myös sanoa, että Jeesus (lihaksi tullut Jumalan Sana) riippui ristillä maan ja taivaan välissä. Tuossa ei-kenenkään omistamassa välitilassa Hän maksoi hinnan kaikkien puolesta.

Sillä jos Jumala olisi antanut Sanansa Israelille vasta heidän asettauduttuaan Israelin maahan, he olisivat voineet sanoa, ettei mikään muu kansa ole oikeutettu saamaan Jumalan Sanaa. Jos vain juutalaiset olisivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he olisivat voineet omia Hänet yksinomaan itselleen. Mutta Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa olivat osallisina sekä juutalaiset että pakanat (roomalaiset). Siksi Hän, joka on Elävä Sana keskellä omaa autiomaataan, on tarkoitettu kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.

Ota myös huomioon...
Jos Jumalan Sana olisi annettu Israelille heidän omassa maassaan, kaikilla muilla kansoilla olisi ollut tekosyy olla ottamatta Herraa vastaan. He olisivat voineet oikeutetusti sanoa, että Hän on vain Israelin ’jumala’. Mutta näin ei tapahtunut, joten kenelläkään ei ole tekosyytä. Autiomaa ei ole syy menettää uskoa Jumalaan, sillä Israelin olemassaolon suurimmat ihmeet tapahtuivat, kun he vaelsivat autiomaassa. Hän halkaisi meren, muutti juomakelvottoman veden makeaksi, sai veden pulppuamaan kalliosta, varusti heille pilven päivälle ja tulen yölle, antoi mannaa ja viiriäisiä, eivätkä heidän vaatteensa tai kenkänsä kuluneet, sekä paljon muuta – kun Israel vielä oli autiomaassa.

Meidänkin on etsittävä Hänen ihmeitään omassa autiomaassamme. Jotkut heistä nurisivat siitä, miten Herra piti heistä huolta (manna) – älkäämme olko tällaisia!

Tämä malli, jossa Herra antaa Sanansa autiomaassa, on syy siihen, miksi niin usein ihminen lähestyy Jumalaa ja tuntee olevansa hengellisesti vahva noina aikoina. Vaikka he ovat autiomaassa, sisäisesti he ovat vahvoja. He huomaavat 'pienet' ihmeet, kuten huolenpidon (joskus tuskin havaittavan), sekä ajoituksen, armon ja monia muita merkkejä siitä, että Hän on heidän kanssaan, ja he saavat lohdutuksen.

Vuosia sitten vedin raamattupiiriä vankilassa. Raamattupiiriin osallistuvat miehet olivat tehneet erittäin vakavia rikoksia ja istuivat elinkautista. He olivat itse luomassaan autiomaassa ja pysyisivät siellä kuolemaansa saakka. Mutta nämä miehet olivat vapaampia kuin monet ihmiset, jotka elivät normaalia elämää vankilan muurien ulkopuolella. He olivat vapaita hengessään ja sielussaan. Herra oli heille niin läsnä, niin armollinen, ja he todella ilmensivät Herran iloa ja rauhaa vankilan ja vaikean vankilakulttuurin keskellä.

Paavali arvosti autiokokemuksiaan: ”Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi (kypsyy, valmistuu, tulee täysinäiseksi) heikkoudessa'. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” 2. Korinttilaisille 12:9

Jokaisen ihmisen autiomaakokemus on ainutlaatuinen ja syvästi henkilökohtainen
Kukaan muu ei voi sitä omia. Tämä todistaa, että olemme vain kulkemassa läpi, mikä on tärkeää muistaa. Autiomaassa kulkeminen on väliaikaista, vain yksi jakso elämässä. Kun vanhin poikamme Chris sai 17-vuotiaana aivohalvauksen, jonka seurauksena hän menetti toimintakyvyn vasemmasta kädestä ja suuresta osasta vasemmasta jalastaan. Herra sanoi Barbille: ”Tee tästä hetki, älä koko elämää.” Tämä tarkoitti, että taivaan näkökulmasta se on vain ohikiitävä hetki. Hän halusi Barbin näkevän asiat tästä laajemmasta näkökulmasta keskellä kriisiä.

Meidän ei pidä jäädä sellaiseen tilaan, jossa sanoisimme olevamme olosuhteiden uhreja – tai että autiomaamme johtui muiden ihmisten synneistä. Ei, meidän ei pidä sanoa näin. "Jospa egyptiläiset olisivat vain päästäneet meidät menemään vapaaehtoisesti”, ei päde. ”Jospa pastorilla ei olisi ollut salasuhdetta ylistyksenjohtajan kanssa, niin en olisi niin vihainen heille ja Jumalalle.” ”Jos pastori ei olisi tehnyt syntiä, en tuntisi, että koko hengellinen maailmani on romahtanut.” Ei.

Riippumatta siitä, kuka teki mitä ja milloin, muista sanonta: ”Jos et tunne olevasi yhtä lähellä Jumalaa kuin ennen, arvaa kumpi on siirtynyt?” Israelin piti kulkea autiomaan läpi päästäkseen Luvattuun maahan. Jeesuksen ristiinnaulitseminen sai opetuslapset pakenemaan järkytyksen ja hämmennyksen vallassa. Mutta ylösnousemuksen päivä koitti. Autiomaa on osa elämää maan päällä, mutta autiomaat ovat ajanjaksoja.

Pietari kirjoitti 2. Pietarin kirjeessä 1:4: ”...joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi*...” Katsomme Jumalan lupauksia vastattuina rukouksina, joten teemme kaikkemme pysyäksemme lujina ‘uskossa’. Karkotamme demoneja, pyydämme Isältä enkeleitä, ehkä paastoamme ja rukoilemme odottaessamme lupauksen täyttymistä. *Kreikka: koinos, kumppanuus, osallisuus

Mutta Hän sanoi, että Hän antaa ne ennen kaikkea, jotta voisimme olla osallisia Hänen jumalallisesta luonteestaan. Kokemukseni mukaan useimmissa tapauksissa, mitä nopeammin keskityn olemaan enemmän Kristuksen kaltainen ja kasvamaan, sillä välin kun odotan innokkaasti Hänen lupauksensa täyttymistä, sitä nopeammin siihen lupaukseen vastataan. Sen sijaan että omaksuisin virheellisen ajatuksen siitä, että kaikki on minusta kiinni – että minun on taisteltava, seistävä lujana, nuhdeltava, paastottava ja rukoiltava saadakseni vastauksen – pysähdyn ja lähestyn Häntä. Teen kaikkeni tuona aikana kehittääkseni Kristuksen luonnetta ja hengen hedelmää odottaessani lupauksen täyttymistä. Sovita sydämesi Hänen korkeampaan tarkoitukseensa antaa sinulle lupaus, jotta voit olla osallinen jumalallisesta luonteesta, ja autiomaassa vietetty aika lyhenee hyvin nopeasti.

Ensi viikolla; Hellyys autiomaassa. Siihen asti, siunausta!
John Fenn/EF

0 Comments

Missä on Jumalan pelko? Osa 1/1

3/7/2026

0 Comments

Where is the fear of God? 1/1
Missä on Jumalan pelko? Osa 1/1

Hei kaikki,

Ollessani lapsi asuimme maalla ja kiinteistömme rajautui takana hevostilaan. Meillä oli noin 2,5 eekkeriä (yksi hehtaari), jolla oli puro ja joitakin hedelmäpuita kukkulalla puron toisella puolella. Isä oli rakentanut meille neljälle lapselle keinut ja hiekkalaatikon ulos takaoven ulkopuolelle. Naapurissa olevalla hevostilalla oli kissa, joka säännöllisesti vaelteli kiinteistöllemme ja käytti hiekkalaatikkoa jättiläismäisenä kissan hiekkalaatikkona. Isäni vihasi tuota kissaa, sillä meidän täytyi aina olla puhdistamassa tuota hiekkalaatikkoa, ennen kuin voimme leikkiä siinä.

Eräänä iltana olin leikkimässä hiekkalaatikolla isän syöksyessä takaovesta kivääri kädessään. En edes tiennyt, että talossa oli ase. Epäröimättä hän kirosi kissan vielä uudelleen, tähtäsi, kun se käveli taka-aitaamme pitkin noin 110 jaardin (100 m) päässä ja yhdellä laukauksella tappoi sen. Tuossa hetkessä pelkäsin isääni. Olin ehkä kuusi- tai seitsenvuotias tuohon aikaan ja oman isäni pelkääminen oli uusi tunne minulle. Tunsin hänet sinä, jonka kanssa koira ja minä painimme, sinä, joka leikkasi hiukseni pohjakerroksessa, sinä, joka opetti minua, kuinka kätellä ja kiillottaa kenkäni – en tuntenut häntä miehenä, jolla on kivääri ja joka tappaisi kissan! Se oli paljastus!

Kun meillä oli hevosia

Sanoin pojilleni, ettei heidän tule pitää hevosiaan jättiläismäisinä lemmikkeinä. Sanoin heille, että he voivat rakastaa hevostaan ja ajatella hevosensa rakastavan heitä, mutta ei tule koskaan unohtaa, että ne ovat 1.000 paunaa (456 kg) painavia eläimiä. Rakasta niitä, mutta älä koskaan unohda niiden voimaa.

Kun Koorah ja ystävät, jotka olivat leeviläisiä pappeja, kapinoivat 4. Moos. 16:9:ssä Mooseksen ja Aaronin johtajuutta vastaan, Mooses kysyi heiltä: "Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä?" Jer. 23: 32:ssa Herra sanoo vääristä profeetoista: "(he) eksyttävät minun kansaani valheillansa ja 'kerskumisellansa'." Sana 'kerskuminen' on 'pachazuth', tarkoittaen joutavuutta, ylenpalttisuutta, ajattelemattomuutta, huolettomuutta.

Yhteinen piirre näiden esimerkkien joukossa on ilmestyksen puute: Minulla se, että isäni voisi tappaa. Pohjillani, että heidän hevosensa olivat voimakkaita. Koorahilla, että he olivat vastuussa Jumalalle. Herra oli paljastanut Itsensä Israelille Egyptin vitsausten kautta, automaan ihmeiden kautta – koska ilmestyksen Hänen voimastaan pitäisi panna ihmiseen Jumalan pelon. Nykyään ilmestys Hänen voimastaan, Hänen korkein ja paras Hänen voimansa käyttö tapahtui, kun Hän herätti Jeesuksen kuolleista. Sen myötä meidän on määrä nähdä, tietää, ymmärtää ja antaa upota olemukseemme Hänen voimansa paljastettuna, kun Hän pelasti meidät. Pelasti meidät helvetiltä, vankilalta, synniltä -mistä sitten olikaan kyse – Hän pelasti meidät käyttämällä väkevää voimaansa, kun Hän herätti Jeesuksen kuolleista, mikä lopulta sai meidät syntymään uudesti hengessämme. Kun ajattelemme tuota voimaa elämässämme, voimaa, joka on muuttanut meidät niin dramaattisesti, Jumalan pelko on luonnollinen vastaus. Viritä se aika ajoin! Elä siinä! Elä pelonsekaisessa kunnioituksessa sen suhteen, mitä Hän on tehnyt meissä, meitä varten, meidän kanssamme! Kun tiedämme sen, sitten alamme oppimisen polun.

Huoleton suhtautuminen Jumalan asioihin monissa seurakunnissa ja internetissä tänään näkyy siinä, kuinka tiheästi esiintyy 'sanoja', joiden profeetat ja muut Herran palvelijat sanovat olevan Jumalalta. Se näkyy siinä korruptiossa ja moraalittomuudessa, joka niin usein paljastuu pastoreista ja Herran palvelijoista. Se näkyy niiden huolettomassa tuttavallisuudessa, jotka kutsuvat Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Isää 'iskäksi', ymmärtäen väärin sanan 'abba' käytön ensimmäisellä vuosisadalla. Jumalan pelon puute katkaisee ilmestyksen opettamiseen, ilmestyksen palvonnassa, ilmestyksen pyhään elämään.

En puhu siitä, että pelkäisi Isää tai Herra vain siksi, että teemme syntiä siellä täällä, tai edes jos joku taistelee jotakin tapaa vastaan. Ei, puhun huolettomasta Jumalan asioihin suhtautumisesta kristillisen kulttuurin sisällä. Monet auditorioseurakunnat ovat vaihtaneet virtauksen show’hun, Jumalan julki tulevan läsnäolon (voitelun) tunteeseen, ja syvälle Hengessä menemisen palvonnassa savuun ja lasereihin.

Jossain vaiheessa muutama vuosikymmen sitten alaa valtasi ajatus, että seurakuntien ei pitäisi haastaa ihmisiä jumalanpalveluksessa ja että piti olla korkeimmat ja parhaimmat kaikesta, jotta houkuttelisi ihmisiä Kristuksen luo. Jokin seurakunta keräsi miljoonia saadakseen aikoa italialaista marmoria aulaan tai miljoonan tai enemmän parhaaseen äänentoistoon, samalla kun monet tuossa suorakunnassa eivät kyenneet maksamaan vuokraansa. Prioriteetit vaihtuivat aidosta seurakunnasta huolehtimisesta kirkoksi kutsutusta rakennuksesta huolehtimiseen. Ulkonäöstä tuli sitä, millä oli merkitystä. Relevanttiuden nimissä alttarikutsut, Jumalan pelko ja ehdottomuuksista julistaminen päättyivät. Jumalan asioista tuli systeemi, kaava, aikataulutettu ammattimainen esitys.

"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala"

Tuo on psalmista 46:11 ja vastaa kysymykseen: "Kuinka voin saada (ilmestyksen) Jumalan pelosta?"

Ole ääneti ja tiedä, että Minä olen Jumala. Ole ääneti ja ajattele, mistä Hän sinut pelasti. Ole hiljaa ja mietiskele sitä, missä olisit ilman Häntä.
Kunnioitus, pelko, palvonta on luonnollinen vastaus tuon tason henkilökohtaiseen ilmestykseen. Juuri tuossa hiljaisuudessa me mietiskelemme, etsimme, siirrämme huomiomme sisälle henkeemme, missä Hän paljastaa Itsensä. Eräs rabbi sanoi: Hiljaisuus on voimallisin rukous. Rabbi Shimon, Gamlielin poika sanoi: "Kaikkina päivinäni olen varttunut viisaiden lähettyvillä, enkä ole löytänyt mitään parempaa kuin hiljaisuus." Monet rabbit kirjoittavat siitä, että hiljaisuus on pääasiallinen tie saada yhteys Jumalaan.

Hiljaisuus ei ole vain äänen poissaoloa, se on olotila,

Koko minuuden hiljaisuuden tila, se että lopettaa omat ponnistelunsa ja istuu, seisoo, tekee työtä Hänen läsnäolossaan. Kun ihminen on hiljaa omassa olemuksessaan, hän voi tehdä työtä, hän voi istua – kyse on olemisen tilasta, ei äänen puuttumisesta.

Muinaiset pipit eivät puhuneet lainkaan toimittaessaan uhritoimituksia temppelissä – kuoro kyllä – kansa kyllä – mutta papit, silloin kun he uhrasivat Jumalalle, eivät puhuneet lainkaan. Heidän oli määrä olla yhteyden tilassa Herran kanssa hiljaisuuden välityksellä – tarkkaavaisina, mietteliäinä – mutta hoitaen tehtäväänsä aktiivisesti. Se on tila, jossa nöyrtyy Jumalan edessä, hiljaisuus Hänen läsnäolossaan peläten ja kunnioittaen Kaikkivaltiasta.

Jotkut voivat kutsua sitä mietiskelyksi tai mielen vaihtamista vapaalle vaihteelle, mikä sallii mietiskelyn, sisäiset ajatukset, ajatukset käännettynä hengen ihmiseen. 1. Sam.1: 10–13:ssa Hanna rukoili ääneti poikaa, jonka hän lupasi omistaa Herralle. Eeli-pappi näki hänen huultensa liikkuvan hieman, mutta ei kuullut mitään ääntä. Jumala kuuli hänen rukouksensa. 1. Moos. 21:15–17:ssä Haagar ja teini-ikäinen Ismael lähetetään autiomaahan. Siellä, veden loputtua, Haagar laskee pojan pensaan alle ja sitten kävelee pois sanoen itselleen, ettei kestä nähdä poikansa kuolevan. Mutta jakeessa 17 Herra kertoo hänelle kahdesti: ' (Jumala) on kuullut pojan valituksen'.

Juuri tuossa hiljaisuudessa nuoren Ismaelin ollessa lähellä kuolemaa, jolloin Herra kuuli hänet. Juuri Hannan äänettömässä rukouksessa Herra kuuli hänet. On kirjoitettuna Tooraan, että Saara nauroi Herran läsnä ollessa, kun Hän kertoi Saaralle, että tämä saisi pojan, 1. Moos. 18: 12–13:ssa, että hän naurahti hiljaa itseksensä – mutta Herra kuuli hänet.

Olen havainnut, että enimmäkseen ollessani Hengessä ja Herran tullessa vierailemaan luonani, juuri kun olen hiljaa, Hän saapuu. Näen Hänet konferensseissamme aika usein, kun olemme palvonnassa. Olen nähnyt Hänet kotiseurakunnan kokouksissa, usein palvonnassa. Mutta useimmiten, kaikkein yksityisemmät kertani Hänen kanssaan, joista en koskaan kerro kenellekään, tapahtuvat, kun olen hiljaa.

Paavali kirjoitti 1. Kor. 14:10:ssä, että tässä maailmassa on monia ääniä (suom. Raamattu: kieliä), eikä mikään ole ilman merkitystä. Harkitse sulkea pois nuo äänet, mukaan luettuna oma äänesi. Kyllä, lakkaa puhumasta. Muinaisina aikoina hasidijuutalaisuuden Breslovin haarassa harjoitettiin hiljaisuutta, kun käveltiin ulkona pelloilla. On olemassa myös 'taanit dibbur' tarkoittaen 'sanoista paastoaminen.' Paastoamme ruoasta, paastoamme televisiosta, paastoamme makeisista. Harkitse sanoista paastoamista joksikin aikaa. Juutalaisuudessa syvällisintä yksityistä rukousta kutsutaan nimellä 'tefillah be-lachash' tai 'hiljainen rukous', perustuen Hannan hiljaiseen sydämen rukoukseen 1. Sam.1:ssä.

Harkitse hiljaisuutta saadaksesi tai saadaksesi uudelleen Herran pelon. Et tule löytämään sitä seurakunnasta. Ja… kun ajatuksesi harhailevat, otan he hallintaan ja takaisin keskittymään Herraan. Olen havainnut Herran olevan täydellinen herrasmies siinä, että Hän ei puhu niin kauan kuin minä olen äänessä. Käytän tätä, kun panen käteni jonkun päälle rukouksessa. Käsken tuota henkilöä olemaan hiljaa – ei rukoilemaan, ei rukoilemaan kielillä – hiljaisuutta, sillä niin kauan kuin ihminen puhuu, Herra ei puhu. En ala rukoilla hänen puolestaan, ennen kuin hän on hiljaa. Sitten Hän voi virrata häneen ja hänessä.

Ja päätän tämän yksiosaisen 'Ajatuksia' Jumalan pelosta jatkaakseni ensi kerralle siihen liittyvällä aiheella: Miksi autiomaa?

Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Miksi autiomaa? 3/3

Miksi autiomaa? 2/3

Miksi autiomaa? 1/3

Missä on Jumalan pelko? Osa 1/1

John Fenn

Arkisto