Insights and understanding, 4/4
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 4/4
Hei kaikki,
Sana 'tzitzit' (tsit-zit) tarkoittaa 'hapsut', jotka Jumala käski muinaisten israelilaisten vaatetukseen muistutuksensa Jumalan Sanasta 4. Moos. 15: 37–41:ssä:
"Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoot teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne."
Langat (tupsut) täytyy kiinnittää suoraan vaatteeseen, mikä tarkoittaa, ettei sallita mitään nipistimellä varustettuja tupsuja. Niitä on neljä, yksi jokaisessa kulmassa, ja jokainen niistä on tehty neljästä silmukaksi kiedotusta langasta (yksi niistä sininen), joten yhteensä vahvuus on kahdeksan lankaa. Sitten noihin kahdeksaan tupsuun lähelle niiden yläosaa tehdään viisi solmua, tehden hapsun (tzitzit) yhdeksi punokseksi. Koska heprealaisessa aakkostossa jokaiseen kirjaimeen liittyy numero, nimi 'tzitzit' on hepreassa myös numero 600. Kun sisällytetään nuo viisi solmua kahdeksaan tupsuun ja saadaan yhteensä 13, ja ne tekevät yhteensä 613 – lakien lukumäärä Mooseksen laissa, mikä muistuttaa vaatteen käyttäjää Herran käskyistä.
Miksi sininen lanka?
Muinaisessa Israelissa jokaisen israelilaisen vaatetuksessa oli tzitzit hänen vaatteidensa jokaisessa kulmassa. Ajan myötä vaatetuksen tyylit muuttuivat ja nyt heillä on rukoushuivit tzitziteillä, huiveissa on yleensä levät siniset ja valkoiset raidat. Muinaisina aikoina Jumala käsi sisällyttää sinisen langan valkoisten lankojen joukkoon. Sininen väriaine tehtiin chilazon-kotilosta, eräästä purppurakotilotyypistä, joka elää Välimeressä. Sininen on taivaan ja Jumalan väri; se muistuttaa jokaista israelilaista, että he ovat Jumalan aatelistoa, kutsuttu kansakuntana olemaan pappisvaltakunta (2. Moos. 19:6).
Mitä Daavid teki
Koko 1. Sam. 24 käsittelee sitä, että Daavid leikkasi irti Saulin viitan helman, kun tämä oli tarpeillaan luolassa, jossa Daavid piileskeli. Jae viisi kertoo meille Daavidin omantunnon 'iskeneen häntä', mikä on hyvä käännös heprean sanasta 'nakah'. Se tarkoittaa 'lyödä, Hakata, antaa vamma tai rangaista'. Daavid tunsi tulleensa tuomituksi siksi, että hän oli leikannut Saulin vaatteen helman. Muinaisina aikoina ja joissakin hautajaisissa nykyään ihmisen tzitzit leikattiin pois hänen hautajaisissaan, mikä osoitti, että hän ei enää ollut sidottu Mooseksen lakeihin. Joidenkin tapojen mukaan ihminen haudataan rukoushuivin kanssa, mutta yksi tzitziteistä on viallinen tai se on poistettu osoittamaan samaa.
Daavidin omatunto soimasi häntä, koska hän oli toimittanut hautajaisseremonian, jossa tzitzit leikattiin pois Saulilta, mikä kertoi tälle, että hän oli kuollut mies, vapautettu pakosta noudattaa Jumalan Sanaa – suora viittaus 1. Sam. 15:een, jolloin Saul tieten tahtoen oli tottelematon Herraa kohtaan – siinäpä vasta suolan hieromista haavoihin, Daavid! Daavidin katumus oli niin voimallinen, että Saul itse katui Daavidin tappamisen yrittämistä ja meni kotiin.
Mitä Mk. 5: n nainen teki
Matt.9: 20:ssä, Mk. 5: 24–34:ssa ja Lk. 8: 43–44:ssa näemme naisen, jolla on rankka ja krooninen (12 vuotta) verenvuototauti. "Kun hän oli kuullut Jeesuksesta, hän kosketti tämän vaatteita, sillä hän sanoi itselleen; 'jos vain kosketan Hänen vaatteidensa helmaa, paranen." Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi." (suomennos tässä)
Muutamaa lukua myöhemmin Matt. 14: 35–36:ssa meille kerrotaan: "Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat."
Voimme spekuloida, että koska nainen mainitaan ensin Matt. 9:ssä koskettamassa Hänen vaatteidensa helmaa (tzitzit) ja hän parantui, Matt. 14:n väkijoukko oli kuullut, kuinka nainen parantui ja he jäljittelivät häntä täynnä uskoa naisen uskon ja tekojen tähden. Emme tiedä, mutta me kyllä tiedämme tzitzitin edustavan Jumalan Sanaa ja siellä väkijoukossa heidän omien silmiensä edessä oli lihassa oleva Jumalan Sana – koko Sana täyttäen täydellisesti nuo 613 käskyä, lihassa – ja vain elävän Sanan koskettaminen tzitzitin välityksellä paransi monet ihmiset.
Ehtoollinen - osa suurempaa yhteistä ateriaa
Useimmissa seurakunnissa tänään ehtoollista vietetään erillisenä osana jumalanpalvelusta. Ensimmäisellä vuosisadalla ehtoollinen oli osa ateriaa. Matt. 26:26: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini"..." Mk. 14: 22: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän..."
Kotiseurakunnassa ruoka kuuluu kokonaisuuteen ja joissakin kulttuureissa tänään muistuttaa tapaa, jolla Jeesus vietti tuota ensimmäistä 'Herran ehtoollista'. Itse asiassa näiden yhteisten aterioiden viettäminen oli se, mikä auttoi kristinuskoa kasvamaan niin nopeasti kaikkialla Rooman valtakunnassa. Tämä tapahtui, koska roomalaisessa, kreikkalaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa jokaisessa niistä oli näitä suuria perheiden ja ystävien aterioita osana perustavanlaatuista välimerellisen elämän sosiaalista rakennetta ensimmäisellä vuosisadalla. Kun juutalaisista, kreikkalaisista ja roomalaisista tuli kristittyjä, he luonnollisesti liittivät Kristuksen niihin yhteisöllisiin aterioihin, joita heillä oli ollut koko heidän elämänsä ajan.
Juutalaisuudessa juutalaiset eivät syöneet pakanoiden kanssa, mutta heillä oli heidän oma yhteisön ateriansa. Roomalaiset katsoivat kreikkalaisia nenänvartta pitkin, mutta kummallakin kulttuurilla oli omat yhteisön ateriansa. Hyvä esimerkki heidän yhteen tulemisestaan nähdään Ap. t. 18:ssa, kun Korinttiin perustettiin seurakunta. Paavali johdatti monia juutalaisia synagogasta Jeesuksen luo, ja sellaisina heidän täytyi tavata jonkun toisen kodissa, joka osoittautui olevan Justus-niminen roomalainen. Meille kerrotaan: "… myöskin monet korinttolaiset (kreikkalaiset), jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Myöhemmin 1. Kor. 11: 17–34:ssä eräät, jotka olivat tässä rodullisesti ja sosiaalistaloudellisesti sekoittuneessa uskovien ruumiissa, kieltäytyivät syömästä muiden kanssa.
Roomalaisille yhteisön ateria oli avoin perheelle, ystäville ja naapureille, mutta sosiaalisen ja taloudellisen aseman erottelema. Kreikkalaisten kohdalla vain eliittiin kuuluvat ihmiset kutsuttiin, köyhempiä luokkia karsastettiin. Juutalaiset kutsuivat vain juutalaisia. Ateriassa oli kyse heidän historiansa muistamisesta, läheisen suhteen luomisesta Jumalan asioiden parissa, heidän ainutlaatuisen identiteettinsä vahvistamisesta sekä sosiaalisten suhteiden ja perhesuhteiden lujittamisesta. Kuvittele nyt nämä kolme kulttuuria tulevan heitetyksi yhteen yhteisön ateriaa varten. He kaikki olivat uusia Jeesukseen uskovia, ja jokaisella oli hänen oma odotuksensa siitä, miltä näiden aterioiden tulisi näyttää. Lisäksi Korintti oli satamakaupunki ja oli tunnettua, että kaupungin valkokaulustyöläiset eivät koskaan seurustelleet satamatyöntekijöiden, merimiesten ja kauppiaiden kanssa. Ei ole ihme, että Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille käsitteli ainakin 10 merkittävää ongelmaa! Vähintään kolmeen niistä liittyi erottautuminen eristäytyviksi pikku ryhmiksi, jotka eivät olleet tekemisissä toisten kanssa, sekä kiistoista!
Paavali veti sen kaiken yhteen heitä varten 1. Kor. 11: 17–34:ssa kirjoittamalla, että heidän pitää keskittyä todelliseen syyhyn, jonka takia he olivat tulleet yhteen: juhlia Jeesuksen Kristuksen elämää, uhria ja lupauksia. Paavali kehotti heitä suorasanaisesti panemaan sivuun se, mikä erottaa: heidän ennakkoluulonsa, ennakkokäsityksensä siitä, miltä perinteisen yhteisön aterian pitäisi näyttää, ja keskittymään Jeesukseen. Paavali toistaa sen, mitä hän sanoi saaneensa kuulla suoraan Herralta: Ottakaa leipä, joka edustaa murrettua ruumista ja viini, joka edustaa vuodatettua verta, ja nauttikaa yhdessä.
Paavali sanoi niille, jotka valitsivat toisista eristäytymisen: " Monet ovat heikkoja ja sairaita teidän joukossanne, ja monet ovat kuolleet varhain, koska ette ole asianmukaisesti erottaneet Herran ruumista." (suomennos tässä) Tässä yhteydessä Herran ruumiin erottaminen ei koske parantumista, vaan Kristuksen ruumista. Sitä että Hän kuoli ja nousi ylös juutalaista, kreikkalaista ja roomalaista varten, ja jos jätät huomiotta rodun, sosioekonomiset seikat ja elämän historian huoneessa olevilta, voit keskittyä siihen, mitä Jeesus teki itse kunkin läsnä olevan puolesta. Se mahdollistaa aidon yhteisön aterian.
Jos olet kotiseurakunnassa tai ehkä raamattupiirissä tai rukousryhmässä, pohdi tätä: aterioikaa yhdessä ja jossain vaiheessa, kun kaikki ovat syöneet suurimman osan ateriastaan, mutta yhä puhuvat ja syövät ja jakavat, puutu tilanteeseen ja jaa rennosti ympäriinsä leipää ja mehua tai viiniä. Herätä kaikkien huomio, ja viittaa meneillään oleviin antoisiin keskusteluihin, siihen miten Jeesus pelasti jokaisen ihmisen kantamatta huolta siitä, kuka tämä oli tai mistä hän tuli, vain että Hän rakastaa jokaista – ja sen jälkeen, kun hetken ajan on pohdittu ja sydän saatettu oikealle tolalle, syökää leipä, juokaa viiniköynnöksen hedelmä… ja jatkakaa sitten keskustelujen, pohdintojen ja jokaisen läsnä olevan arvostamisen parissa.
Enemmän oivalluksia ja ymmärrystä ensi viikolla sarjan lopuksi. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 4/4
Hei kaikki,
Sana 'tzitzit' (tsit-zit) tarkoittaa 'hapsut', jotka Jumala käski muinaisten israelilaisten vaatetukseen muistutuksensa Jumalan Sanasta 4. Moos. 15: 37–41:ssä:
"Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoot teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne."
Langat (tupsut) täytyy kiinnittää suoraan vaatteeseen, mikä tarkoittaa, ettei sallita mitään nipistimellä varustettuja tupsuja. Niitä on neljä, yksi jokaisessa kulmassa, ja jokainen niistä on tehty neljästä silmukaksi kiedotusta langasta (yksi niistä sininen), joten yhteensä vahvuus on kahdeksan lankaa. Sitten noihin kahdeksaan tupsuun lähelle niiden yläosaa tehdään viisi solmua, tehden hapsun (tzitzit) yhdeksi punokseksi. Koska heprealaisessa aakkostossa jokaiseen kirjaimeen liittyy numero, nimi 'tzitzit' on hepreassa myös numero 600. Kun sisällytetään nuo viisi solmua kahdeksaan tupsuun ja saadaan yhteensä 13, ja ne tekevät yhteensä 613 – lakien lukumäärä Mooseksen laissa, mikä muistuttaa vaatteen käyttäjää Herran käskyistä.
Miksi sininen lanka?
Muinaisessa Israelissa jokaisen israelilaisen vaatetuksessa oli tzitzit hänen vaatteidensa jokaisessa kulmassa. Ajan myötä vaatetuksen tyylit muuttuivat ja nyt heillä on rukoushuivit tzitziteillä, huiveissa on yleensä levät siniset ja valkoiset raidat. Muinaisina aikoina Jumala käsi sisällyttää sinisen langan valkoisten lankojen joukkoon. Sininen väriaine tehtiin chilazon-kotilosta, eräästä purppurakotilotyypistä, joka elää Välimeressä. Sininen on taivaan ja Jumalan väri; se muistuttaa jokaista israelilaista, että he ovat Jumalan aatelistoa, kutsuttu kansakuntana olemaan pappisvaltakunta (2. Moos. 19:6).
Mitä Daavid teki
Koko 1. Sam. 24 käsittelee sitä, että Daavid leikkasi irti Saulin viitan helman, kun tämä oli tarpeillaan luolassa, jossa Daavid piileskeli. Jae viisi kertoo meille Daavidin omantunnon 'iskeneen häntä', mikä on hyvä käännös heprean sanasta 'nakah'. Se tarkoittaa 'lyödä, Hakata, antaa vamma tai rangaista'. Daavid tunsi tulleensa tuomituksi siksi, että hän oli leikannut Saulin vaatteen helman. Muinaisina aikoina ja joissakin hautajaisissa nykyään ihmisen tzitzit leikattiin pois hänen hautajaisissaan, mikä osoitti, että hän ei enää ollut sidottu Mooseksen lakeihin. Joidenkin tapojen mukaan ihminen haudataan rukoushuivin kanssa, mutta yksi tzitziteistä on viallinen tai se on poistettu osoittamaan samaa.
Daavidin omatunto soimasi häntä, koska hän oli toimittanut hautajaisseremonian, jossa tzitzit leikattiin pois Saulilta, mikä kertoi tälle, että hän oli kuollut mies, vapautettu pakosta noudattaa Jumalan Sanaa – suora viittaus 1. Sam. 15:een, jolloin Saul tieten tahtoen oli tottelematon Herraa kohtaan – siinäpä vasta suolan hieromista haavoihin, Daavid! Daavidin katumus oli niin voimallinen, että Saul itse katui Daavidin tappamisen yrittämistä ja meni kotiin.
Mitä Mk. 5: n nainen teki
Matt.9: 20:ssä, Mk. 5: 24–34:ssa ja Lk. 8: 43–44:ssa näemme naisen, jolla on rankka ja krooninen (12 vuotta) verenvuototauti. "Kun hän oli kuullut Jeesuksesta, hän kosketti tämän vaatteita, sillä hän sanoi itselleen; 'jos vain kosketan Hänen vaatteidensa helmaa, paranen." Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi." (suomennos tässä)
Muutamaa lukua myöhemmin Matt. 14: 35–36:ssa meille kerrotaan: "Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat."
Voimme spekuloida, että koska nainen mainitaan ensin Matt. 9:ssä koskettamassa Hänen vaatteidensa helmaa (tzitzit) ja hän parantui, Matt. 14:n väkijoukko oli kuullut, kuinka nainen parantui ja he jäljittelivät häntä täynnä uskoa naisen uskon ja tekojen tähden. Emme tiedä, mutta me kyllä tiedämme tzitzitin edustavan Jumalan Sanaa ja siellä väkijoukossa heidän omien silmiensä edessä oli lihassa oleva Jumalan Sana – koko Sana täyttäen täydellisesti nuo 613 käskyä, lihassa – ja vain elävän Sanan koskettaminen tzitzitin välityksellä paransi monet ihmiset.
Ehtoollinen - osa suurempaa yhteistä ateriaa
Useimmissa seurakunnissa tänään ehtoollista vietetään erillisenä osana jumalanpalvelusta. Ensimmäisellä vuosisadalla ehtoollinen oli osa ateriaa. Matt. 26:26: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini"..." Mk. 14: 22: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän..."
Kotiseurakunnassa ruoka kuuluu kokonaisuuteen ja joissakin kulttuureissa tänään muistuttaa tapaa, jolla Jeesus vietti tuota ensimmäistä 'Herran ehtoollista'. Itse asiassa näiden yhteisten aterioiden viettäminen oli se, mikä auttoi kristinuskoa kasvamaan niin nopeasti kaikkialla Rooman valtakunnassa. Tämä tapahtui, koska roomalaisessa, kreikkalaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa jokaisessa niistä oli näitä suuria perheiden ja ystävien aterioita osana perustavanlaatuista välimerellisen elämän sosiaalista rakennetta ensimmäisellä vuosisadalla. Kun juutalaisista, kreikkalaisista ja roomalaisista tuli kristittyjä, he luonnollisesti liittivät Kristuksen niihin yhteisöllisiin aterioihin, joita heillä oli ollut koko heidän elämänsä ajan.
Juutalaisuudessa juutalaiset eivät syöneet pakanoiden kanssa, mutta heillä oli heidän oma yhteisön ateriansa. Roomalaiset katsoivat kreikkalaisia nenänvartta pitkin, mutta kummallakin kulttuurilla oli omat yhteisön ateriansa. Hyvä esimerkki heidän yhteen tulemisestaan nähdään Ap. t. 18:ssa, kun Korinttiin perustettiin seurakunta. Paavali johdatti monia juutalaisia synagogasta Jeesuksen luo, ja sellaisina heidän täytyi tavata jonkun toisen kodissa, joka osoittautui olevan Justus-niminen roomalainen. Meille kerrotaan: "… myöskin monet korinttolaiset (kreikkalaiset), jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Myöhemmin 1. Kor. 11: 17–34:ssä eräät, jotka olivat tässä rodullisesti ja sosiaalistaloudellisesti sekoittuneessa uskovien ruumiissa, kieltäytyivät syömästä muiden kanssa.
Roomalaisille yhteisön ateria oli avoin perheelle, ystäville ja naapureille, mutta sosiaalisen ja taloudellisen aseman erottelema. Kreikkalaisten kohdalla vain eliittiin kuuluvat ihmiset kutsuttiin, köyhempiä luokkia karsastettiin. Juutalaiset kutsuivat vain juutalaisia. Ateriassa oli kyse heidän historiansa muistamisesta, läheisen suhteen luomisesta Jumalan asioiden parissa, heidän ainutlaatuisen identiteettinsä vahvistamisesta sekä sosiaalisten suhteiden ja perhesuhteiden lujittamisesta. Kuvittele nyt nämä kolme kulttuuria tulevan heitetyksi yhteen yhteisön ateriaa varten. He kaikki olivat uusia Jeesukseen uskovia, ja jokaisella oli hänen oma odotuksensa siitä, miltä näiden aterioiden tulisi näyttää. Lisäksi Korintti oli satamakaupunki ja oli tunnettua, että kaupungin valkokaulustyöläiset eivät koskaan seurustelleet satamatyöntekijöiden, merimiesten ja kauppiaiden kanssa. Ei ole ihme, että Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille käsitteli ainakin 10 merkittävää ongelmaa! Vähintään kolmeen niistä liittyi erottautuminen eristäytyviksi pikku ryhmiksi, jotka eivät olleet tekemisissä toisten kanssa, sekä kiistoista!
Paavali veti sen kaiken yhteen heitä varten 1. Kor. 11: 17–34:ssa kirjoittamalla, että heidän pitää keskittyä todelliseen syyhyn, jonka takia he olivat tulleet yhteen: juhlia Jeesuksen Kristuksen elämää, uhria ja lupauksia. Paavali kehotti heitä suorasanaisesti panemaan sivuun se, mikä erottaa: heidän ennakkoluulonsa, ennakkokäsityksensä siitä, miltä perinteisen yhteisön aterian pitäisi näyttää, ja keskittymään Jeesukseen. Paavali toistaa sen, mitä hän sanoi saaneensa kuulla suoraan Herralta: Ottakaa leipä, joka edustaa murrettua ruumista ja viini, joka edustaa vuodatettua verta, ja nauttikaa yhdessä.
Paavali sanoi niille, jotka valitsivat toisista eristäytymisen: " Monet ovat heikkoja ja sairaita teidän joukossanne, ja monet ovat kuolleet varhain, koska ette ole asianmukaisesti erottaneet Herran ruumista." (suomennos tässä) Tässä yhteydessä Herran ruumiin erottaminen ei koske parantumista, vaan Kristuksen ruumista. Sitä että Hän kuoli ja nousi ylös juutalaista, kreikkalaista ja roomalaista varten, ja jos jätät huomiotta rodun, sosioekonomiset seikat ja elämän historian huoneessa olevilta, voit keskittyä siihen, mitä Jeesus teki itse kunkin läsnä olevan puolesta. Se mahdollistaa aidon yhteisön aterian.
Jos olet kotiseurakunnassa tai ehkä raamattupiirissä tai rukousryhmässä, pohdi tätä: aterioikaa yhdessä ja jossain vaiheessa, kun kaikki ovat syöneet suurimman osan ateriastaan, mutta yhä puhuvat ja syövät ja jakavat, puutu tilanteeseen ja jaa rennosti ympäriinsä leipää ja mehua tai viiniä. Herätä kaikkien huomio, ja viittaa meneillään oleviin antoisiin keskusteluihin, siihen miten Jeesus pelasti jokaisen ihmisen kantamatta huolta siitä, kuka tämä oli tai mistä hän tuli, vain että Hän rakastaa jokaista – ja sen jälkeen, kun hetken ajan on pohdittu ja sydän saatettu oikealle tolalle, syökää leipä, juokaa viiniköynnöksen hedelmä… ja jatkakaa sitten keskustelujen, pohdintojen ja jokaisen läsnä olevan arvostamisen parissa.
Enemmän oivalluksia ja ymmärrystä ensi viikolla sarjan lopuksi. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed