Blog Archives

Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2

1/31/2026

It isn’t about us going to heaven 2 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2

Hei kaikki,

Olen jakanut siitä, kuinka Uudessa Testamentissa keskiössä on Jumalan tahto toteutuu elämässämme, ei "Herra, sädetä minut ylös!". Kun Ilmestyskirja päättyy, me näemme taivaan tulevan maahan, ei sitä, että maa sädetetään ylös taivaaseen. Valtaosa Uudesta testamentista keskittyy siihen, että taivasten valtakunta tulee maan päälle. Olkoon meillä sama ajatus ja mielenlaatu. (Ilm. 21:2)

"Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Näin Jeesus aloitti opetuksensa rukouksen muodosta, mitä kutsumme Isä meidän -rukoukseksi.
Kaikki muu kyseisessä rukouksessa kumpuaa ja virtaa tästä yhdestä kohdasta: "pyhitetty olkoon sinun nimesi".

Palataanpa Eedenin puutarhaan, hetkeen jolloin Aadam nimesi eläimet. (1. Moos. 2:18-20) Rabbit opettavat, että Aadamin antamat nimet kertoivat siitä, että hän tunsi kunkin luontokappaleen luonteen, olemuksen, lajin ja tarkoituksen. Teemme samoin tänään. Yksi tunnetumpi esimerkki on kuinka dinosaurus nimettiin "Tyrannosaurus Rexiksi" eli "hirmuliskojen kuninkaaksi", tiivistäen sen koko olemuksen pelkkien luiden perusteella.

Kun Jeesus sanoi "pyhitetty olkoon sinun nimesi", kyse ei ollut vain tietystä nimestä, vaan yhteenvedosta, joka kuvaa Hänen koko olemustaan. Ihmiset takertuvat väittelemään Jumalan nimestä, eivätkä tyydy "Isään" tai edes "Jeesukseen", ja menettävät täysin asian ytimen: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" kiteyttää Hänen luonteensa ja pyhyytensä. Isä-nimen käyttö kokoaa yhteen täydellisesti Hänen luonteensa, olemuksensa, rakastavan hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa.

Samalla tavalla meitä kutsutaan kristityiksi, mikä nähdään ensimmäisen kerran Apostolien teoissa 11:26. Nimitys "kristitty" tarkoittaa kirjaimellisesti "Kristuksen heimolainen", mutta käytännössä se tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa. Tämä tunniste kertoo, että Kristuksen piirteet ovat meissä ja meidät on erotettu Hänen käyttöönsä. Sanoja "pyhitys" ja "erotettu" sekä "pyhä" pidetään usein synonyymeinä. Sanoisin sen näin: Pyhä on kuulumista taivaalliselle. Pyhyys on pyhänä olemisen tila.

Puhtaus, ei täydellisyys
Olet pyhä olematta täydellinen. Puhtaus on hengessämme; sielumme uudistuu päivittäin ajattelemaan enemmän Hänen tavallaan, ja ruumiimme on annettu eläväksi uhriksi. "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (maanpäälliset kehot), että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Korinttilaiskirje 4:7 toteaa tämän mysteerin. Kyse ei ole meistä. Kyse on Hänestä. Ota silmäsi pois itsestäsi.

Kun Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa (5:38–48) antaessaan suuren ohjeistuksensa siitä, kuinka vaeltaa rakkaudessa niiden kanssa jotka eivät rakasta meitä, Hän päätti sanomalla Kuningas Jaakon käännöksessä: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Suom.huom.: siteerattu Raamatun käännöstä 33/38) Sana "täydellinen" vuoden 1611 englannissa tarkoitti "kypsää, loppuun saatettua" – ei sitä, mitä nykypäivänä tarkoitamme sanalla "virheetön". (Suom. huom.: Suomen kielen sana "täydellinen" on johdettu sanasta "täysi".) Kreikan kielen sana "teleios" tarkoittaa "täysinäistä" eli "loppuun saatettua", tai "kypsää". "Ole täysinäinen/kypsä rakkaudessa, kuten taivaallinen Isä on täysinäinen/kypsä rakkaudessa." Hän liikuttaa meitä aina kohti suurempaa rakkautta pyhyyden puitteissa.

Isän armo on niin käsittämätön, että kun meillä on ilmestys omien syntiemme syvyydestä, me hädin tuskin kykenemme vastaanottamaan sitä. Ihmisluonnolle on tyypillistä tuijottaa menneitä tai nykyisiä syntejään ja päätellä olevansa tuomittu kadotukseen, Uuden testamentin realiteeteista huolimatta. Uskotaan omia pelkoj ja epäilyjä sen sijaan, että uskoisivat Jumalaan. Tämä prosessi on osa Kristuksessa kasvamista, jonka jokaisen meistä täytyy tehdä. Kyllä, Hänen armonsa on käsittämätöntä. Ja kyllä, olemme tehneet syntiä ja tulemme tekemään syntiä, ja ehkä olemme sanoneet asioita Hänelle kuin kiukutteleva taapero kiukunpuuskassa vanhemmilleen, ja tämä on saanut meidät pelkäämään että olemme rikkoneet Häntä vastaan yli armon. Mutta pyhyys on siitä, kuinka Hän loi meidät uudeksi ja asetti meidät perheeseensä. Kyse ei ole meidän puutteistamme.

Hän suunnitteli meidät, kun olimme vielä ainoastaan Hänen mielessään ennen aikojen alkua. 2. Timoteuskirje 1:9 sanoo Isästä: "hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."

On liian myöhäistä kiistellä asiasta
Tämä on kuin joku kertoisi minulle, että Pyhän Hengen kaste tai parantuminen kuulu tähän päivään. Liian myöhäistä, olen jo vastaanottanut Pyhän Hengen, avannut sokean silmät, avannut kuuron korvat ja puhekyvyn. Vaellan jo siinä, josta toiset sanovat ettei se kuulu tähän päivään. Samoin on, jos joku sanoo tehneensä liikaa syntiä ja olevansa tuomittu kadotukseen, vaikka rakastaa Jeesusta koko sydämestään. Liian myöhäistä. Hän on jo uudelleenluonut henkesi, tarkoittaen että Kristus on sinussa. Liian myöhäistä. Hän on jo tehnyt sinusta yhden lapsistaan, osaksi kuninkaallista perhettä. Liian myöhäistä. Hän näki kaikki synnit, mitä voimme ikinä tehdä, ja silti ikuisuudessa antoi meille Kristuksen. Vau.

Tämä totuus avautuu meille, kun ymmärrämme: "Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen."

Näissä vertauksissa Jeesus on mies, joka löytää aarteen pellosta (maailmasta).
Jeesus on kauppias, joka matkusti kauas ja löysi "kallisarvoisen" helmen. Myi kaiken mitä hänellä oli ja osti sen. ME olemme se kallisarvoinen helmi, jonka Hän osti verellään. Näetkö, on liian myöhäistä meille. Hän pelasti jo meidät ennen ikuisia aikoja.

1. Korinttilaiskirjeessä 6:9 Paavali toteaa, etteivät epävanhurskaat (ne, jotka eivät tunne Jeesusta) peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa luettelemalla epävanhurskaan elämäntapoja, jotta he varmasti tiesivät mistä hän puhuu. Siveetön elämäntapa, avionrikkojat, hekumoitsijat, miehimykset, varkaat, juomarit, kiristäjät ja pilkkaajat (pilkallinen elämä) eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa:

"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä" (todistaen että hän puhui elämäntavasta, ei yksittäisistä synneistä, joita oli tehty Kristuksen tuntemisen jälkeen). "Mutta te olette vastaanottaneet peson (pesty puhtaaksi), te olette pyhitetyt (tehty pyhäksi), te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Jae 11: Pesty, erotettu, vanhurskautetut. Vanhurskauttaminen on hieno sana. Vanhurskauttaminen ei tarkoita vain sitä, että rikkomukset pyyhitään pois. Se on oikeudellinen termi sille, kun tuomari julistaa, ettei syytteitä ole ollut alun perinkään. Paavali kirjoitti, että olemme NYT vanhurskautettuja.

Jotkut juuttuvat siihen, mitä ovat tehneet, senkin jälkeen kun ovat tulleet tuntemaan Herran. Hengessään he ovat kypsiä, mutta se aarre on raskautetun sielun ja synnin tekoon tottuneeen kehon sisällä. Tämä on se prosessi, mitä Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä 12:1-3, missä hän kehottaa tekemään ruumiistamme elävän uhrin, niin että me käymme läpi muutoksen ajattelutapamme muuttuessa, ja sitten voimme näyttää todeksi (elää todeksi) sen hyvän, otollisen, täysinäisen (täydellisen) Jumalan tahdon.

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi (kreikaksi: Isä iloitsi) antaa teille valtakunnan." Luukas 12:32

Jeesuksen toteamuksella ei ollut mitään tekemistä meidän puutteidemme kanssa. Ei! Isä tietää sen kaiken, näki sen kaiken, toteutti huolenpitonsa siinä kaikessa, ja SILTI näki hyväksi antaa meille valtakunnan. Puhtaus, ei täydellisyys. Täydellisyys on tulossa, ja Hänellä on pitkän tähtäimen näkökulma. Se ON sitä, että raivaamme tiemme etsiäksemme Hänen tahtonsa toteutumista maan päällä kuin taivaassa, juuri nyt elämässämme. Taivasten valtakunta on meissä nyt. Eletään se todeksi, näyttäen ihmisille ympärillämme Isän ja Herran tiet.

Päätän tämän siihen, mitä olen vuosikymmenet sanonut: Kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Mutta Isä viisaudessaan on tehnyt asian niin, että vanhurskaus todistetaan ihmissuhteiden puitteissa. Se on näissä ihmissuhteissa, joissa näemme Isän tahdon toteutuvan niin maan päällä kuin taivaassa.

Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF

0 Comments

Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 1/2

1/24/2026

0 Comments

It isn’t about us going to heaven 1 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 1/2

Hei Kaikki,

”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;]”, Luukkaan evankeliumista 11:2, Isä-meidän -rukous. Lopun rukouksen aiheena on ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Isä meidän -rukouksen koko tarkoitus on, että Isän tahto tapahtuu elämässämme sen kautta, että se tapahtuu meissä.

Isä meidän -rukous on enemmän toteamus kuin pyyntö
Isä meidän -rukouksen verbit on kirjoitettu aoristimuotoon, mikä tarkoittaa, että ne esitetään suoritettuina toimina tai toteamuksina. Näiden verbien yhteydessä käytettiin imperatiivia, tarkoittaen pyyntöä. Nykyään rukoilemme rukouksen vain pyyntönä, mikä muuttaa sen, mitä Jeesus itse asiassa sanoi.

Katso mitä Jeesus sanoi ja mitä aikamuotoa Hän käytti:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa vilpitöntä, sydämestä tulevaa toteamusta, johon yhdistyy palava jano olla itsekin pyhä.

”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa lujaa, sydämestä tulevaa toteamusta, joka heijastaa sellaisen opetuslapsen vilpitöntä sydämen kaipuuta, joka haluaa Jumalan tahdon olevan ensisijaista elämässään. Nämä avauslauseet kuvaavat ihmistä, joka rukoilee sellaisella intensiteetillä, joka heijastaa sammumatonta intoa nähdä Jumalan tahdon toteutuvan elämässään.

”Tapahtukoon sinun tahtosi” käyttää samaa muotoa – se heijastaa sellaisen opetuslapsen hartainta halua, joka on täysin luovuttanut oman tahtonsa Hänelle. Oletko koskaan kokenut niin suurta sydämen kaipuuta Jumalan puoleen, että olet esittänyt Isälle toteamuksia sydämestäsi sekä rakkaudestasi Häntä kohtaan, mutta samalla huutanut Hänen puoleensa kaivaten enemmän? Kyse on tästä: ”Isä, sinun tahtosi tapahtuu elämässäni, anna valtakuntasi tulla elämääni entistäkin enemmän.” Tämä heijastaa palavaa intoa Jumalan tahdoa ja Hänen teitään kohtaan elämässämme.

”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme” on sekä aoristissa että imperatiivissa. Suomeksi sanottuna se on toteamus, joka on esitetty jatkuvan täyttymyksen näkökulmasta. Voisimme sanoa: ”Sinä annat meille leipämme, päivittäin.” Tämä on linjassa Jeesuksen opetuksen kanssa Matteuksen evankeliumissa (6:24–34), jossa Jeesus sanoo pakanoiden (ihmisten, jotka eivät ole liittosuhteessa) etsivän ruokaa, vaatteita ja suojaa, mutta kun me etsimme Isää ja Hänen vanhurskauttaan, nämä asiat tulevat myös meille Häneltä (Isältä). Hän TODELLA pitää meistä huolen päivittäin. Mutta ”tapahtukoon teille uskonne mukaan”. Jos olet uskossa heikko, et ehkä näe Hänen huolenpitoaan ja joudut elämään ihmeestä toiseen. On paljon parempi elää ihmeiden keskellä osana jokapäiväistä elämää.

Tämä on linjassa 2. Pietarinkirjeen 1:3–4 kanssa, jossa todetaan: ”... on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta...”. Olen käyttänyt tätä NIIN monta kertaa yllättävissä tilanteissa – hätätapauksessa tai odottamattoman laskun edessä – ja todennut heti: ”Isä, näytä huolenpitosi! 2. Piet. 1:3–4 sanoo, että kaikki elämään ja jumalisuuteen tarvittava ON JO lahjoitettu kauttasi, joten Isä, näytä huolenpitosi!” Tällainen elämäntapa tuo levon, sillä tiedät, ettei sinua yllättänyt asia ole yllättänyt Häntä. Saat lapsenomaisen innostuksen odottaa ja nähdä, miten Hän (Isä) on jo pitänyt huolen.

Ja kyllä, tiukoissa paikoissa olen sanonut juuri näin Hänelle. Hän ja Jeesus sanoivat Isä meidän -rukouksessa ja Pietarin kautta, että kaikki on jo annettu, joten olen tiukan paikan tullen näin rohkea. Toisinaan, kuten yllättävän laskun kohdalla, tilanne on vähemmän intensiivinen ja pikemminkin pohdiskeleva: ”Isä, tämä ei yllättänyt sinua, vaikka minut se todellakin yllätti. Miten olet jo maksanut tämän? Pyydän, näytä huolenpitosi, Sinun tapasi täyttää tämä tarve.” Olen nöyrällä ja pohdiskelevalla mielellä, etsiskellen mielessäni omaa suunnitelma A:ta, B:tä, ja niin edelleen, mutta olen päättäväinen siinä, että näen Hänen suunnitelmansa toteutuvan.

“ ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme” on samanlainen: ”Sinä annat meille syntimme anteeksi sen mukaan, kuten me annamme anteeksi niille ketkä ovat meille velkaa.” Kreikan kielen sana ”velka” tai ”olla velkaa” ei ensisijaisesti tarkoita syntiä, vaikka tässä kontekstissa se on sitä, mutta se on myös paljon muutakin. Jeesus sanoi, että meidän tulee todeta Isän antavan syntimme anteeksi samalla kun me annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa. Tämä sisältää synnin, mutta myös ne tunnealueen ”olen pahoillani” - tunnustukset joita kaipaamme: ne anteeksipyynnöt ja tunnustukset, joita odotamme niiltä, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, missä he tunnustavat sen vahingon jonka he meille aiheuttivat.

Sana ”velka” tarkoittaa kaikkea tätä Jeesuksen toteamuksessa. ”Annat meille anteeksi meidän syntimme samalla kun me annamme anteeksi kaikille jotka ovat meille mitään velkaa.” Tämä ei tarkoita taloudellisten velkojen perumista, sillä se ei ollut asiayhteys, vaan kyse on tunne-elämän velasta, kuten meitä kohtaan tehdyn vääryyden tunnustamisen velasta.

Jälleen kerran, tämä on kirjoitettu aoristissa, mikä tarkoittaa tosiasian toteamista – Isä on todella antanut syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa.

”Äläkä saata meitä kiusaukseen” ja ”päästä meidät pahasta” on jälleen kirjoitettu aoristissa, eli ne ovat toteamuksia. Tämä on linjassa muun Uuden testamentin kanssa: Isä ei kiusaa meitä pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa, kuten todetaan Jaakob 1:13. Hän päästää meidät pahasta, kuten 1. Kor. 10:13 sanoo. Kun vihollinen hyökkää kuin tulva, Isä pystyttää suojan, jotta meitä ei koetella yli voimiemme, ja valmistaa tien ulos. ”Sinä et saata meitä kiusaukseen ja Sinä päästät meidät pahasta” on tarkempi käännös tästä aoristi-imperatiivista.

Matteus 6:9–13 kirjaa myös Isä meidän -rukouksen ja hänet johdatettiin lisäämään loppuun:
”Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.” Tämäkin on aoristinen (toteamus), kuten lauseen tarkka käännös osoittaa. Se ei ole pyyntö Isän valtakunnasta, vaan toteamus, painokas toteamus. Se painottaa Isän valtakuntaa, Isän kunniaa ja Isän voimaa. Sana ”amen” tarkoittaa hepreaksi ”vakaata”. Kreikan kielen ”amen” tarkoittaa vakaata, lujaa ja luotettavaa. Joskus se käännetään ”niin olkoon”. Pidän merkityksestä ”luotettava”, eli nämä rukouksen toteamukset ovat luotettavia. Näin Jeesus lopetti ohjeistuksensa.

Ajatukseni tässä kaikessa on, että tämä rukousmalli merkitsee Isän tahdon toteutumista maan päällä, ilmaistuna ensin elämässämme. Ei tempausta. Ei sitä milloin kuu on punainen tai kun kalenterit osuvat yhteen. Vaan nyt, Isän tahto ja valtakunta tapahtuu meissä, nyt. Tiedostamme taivaallisen kansalaisuutemme ja täten meillä on aina mielessämme välitön kotiinmeno kuoleman kohdatessa, mutta ensisijaisesti mielessämme on Isän tahto, joka toteutuu meidän elämissämme juuri nyt maan päällä.

Jotkut uskovat ovat niin taivaallisiin asioihin uppoutuneita etteivät he ole maan päällä hyödyksi.
On hauskaa spekuloida, ja internet ruokkii tätä halua (himoa) tietää uusimmat uutiset taivaasta. Osa tästä on täysin normaalia ihmisluontoa, jopa Vanhan testamentin profeetat, jotka saivat vain lupauksia tulevasta pelastuksesta, etsivät uutterasti lisää tietoa (1. Pietari 1:9-12).

Mutta kun tämä halu saada lisää tietoa taivaaseen menemisestä vie pois meidän Tärkeimmästä tehtävästämme, Isän tahdon toteutumisesta päivittäin meissä maan päällä, silloin se on ongelma. Niin kauan kuin elämme, meidän tulee elää Isän valtakunnan tahdon toteutumiseksi maan päällä.

Toki elämme siinä varmuudessa että Jeesus on edeltä valmistanut meille paikan taivaassa, mutta missään Uudessa testamentissa ei opeteta että meidän tulisi kohdistaa tähän kaikki huomiomme.
Sen sijaan se, mitä meille opetetaan, on opetuslapseuden prosessi: jatkuvaa oppimista, kasvamista, Kristuksen kaltaiseksi tulemista tässä ja nyt. Jos luet evankeliumeja, valtaosa Jeesuksen opetuksista käsitteli sitä, miten elää todeksi Jumalan valtakuntaa maan päällä vaeltamalla rakkaudessa vahvan moraalin ja hengellisen selkärangan tukemana.

Jeesus aloitti Isä meidän -rukouksen sanomalla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Aloitamme pyhyydestä ensi viikolla. Siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF

0 Comments

Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 4/4

1/17/2026

0 Comments

Adult children breaking contact with parents, 4/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 4/4

Hei kaikki,
Tänään päätämme tämän tärkeän sarjan.

'Minun totuuteni' löytäminen, 'minun rauhani suojeleminen'

Aikuisia lapsia, jotka sanovat vanhemmilleen näitä asioita, on huijattu ajattelemaan, että he suojelevat itseään, mutta todellisuudessa he työntävät kipunsa toisen kerrostuman alle. Heidän mielensä heikkenee heidän juostessa pois niiden luota, jotka heitä haastavat. Todellinen rauha tulee sen oppimisesta, kuinka navigoida elämän vaikeuksissa. Voima tulee kypsyyden ja tunne-elämän kypsyyden kautta.

Tunne-elämältään terve nuori ihminen tajuaa...
...että hänen vanhempansa eivät yrittäneet kontrolloida, vaan suojella heitä. Vanhemmat puhuvat kokemuksesta, tultuaan satutetuksi maailmassa, he ovat tehneet virheitä eivätkä he ole täydellisiä. Jossakin kohdassa aikuinen lapsi tajuaa, että kyse ei ollut kontrollista, vaan suojelemisesta. Sen sijaan, että vetäytyisi pois äidistä ja isästä, hän arvostaa heitä korkeammalle elämässään, ammentaen heidän hyvistä ja huonoista kokemuksistaan.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Ne teot, jotka teet nyt vanhemmillesi, ovat niitä, mitä lapsesi tulevat tekemään sinulle. He kuulevat sinun sanovat yhtä, mutta seuraavat sitä, mitä teet, mikä on koulutusta. He varttuvat olemaan aivan kuten sinä. Sinä tulet kouluttamaan heitä välttämään sukulaisia, jotka heitä rakastavat, välttämään konfliktia, etsimään loukkausta. Tulet jonakin päivänä kokemaan saman vieraantumisen omista lapsistasi, kuin mitä nyt olet heille tekemässä. Jokainen väliin jätetty syntymäpäivä, jokainen väliin jätetty juhlapäivä, jona nyt vältät vanhempiasi, tulee kohdistumaan sinuun. Onko se sitä, mitä haluat?

Sanoin palaavani tähän

Suuremmassa mittakaavassa, heti kun äitiä ja isää häpäistään tällä tavoin, loukkauksesi ja kieltäytymisesi käsitellä todellisia ongelmia leviää salakavalasti koko elämääsi. Kun aiemmin sanoin viiden viimeisen käskyn olevan suoraan yhteydessä äidin ja isän kunnioittamiseen, puhuin juuri tästä. Elämästäsi tullaan varastamaan, tunteesi tullaan varastamaan, aikasi tullaan varastamaan, sinun lapsenkaltainen uskosi tullaan varastamaan sinulta. Rakastamasi ihmiset tulevat olemaan uskottomia ja pettämään sinut. Haluat sen, mitä muilla on, kun näet onnellisia avioliittoja ja lapsia sekä menestyksekkäitä elämiä. Havaitset olevasi noiden viiden viimeisen käskyn uhri, sillä käsky välttää noita syntejä on suorassa yhteydessä vanhempiesi kunnioittamiseen.

Neuvoni on siksi pysäyttää luomasi kierre.

Astu pois karusellista ennen kuin on liian myöhäistä. Istuudu vanhempiesi kanssa kuulemaan heidän näkökulmansa. Anna heidän kertoa oma elämäntarinansa, ennen kuin he tunsivat Herran, virheet, joita on tehty sitä ennen ja sen jälkeen. Kuule heidän sinun puolestasi kantamansa taakat, joita et koskaan nähnyt. Kuule heidän kipunsa. Kuule, kuinka he ovat kasvaneet elämässä ja Herrassa. Vanhemmat, olkaa haavoittuvaisuudelle alttiita. Lapset, tajutkaa se, että he ovat vajavaisia aivan kuten tekin, mutta he ovat ainoita, jotka rakastavat teitä sillä tavalla, jolla vain vanhemmat voivat lastaan rakastaa. Maapallolla ei ole ketään muuta, joka rakastaa sinua sellaisella tavalla.

Sinun on päästävä aikaan, jolloin sinun täytyy lakata syyttämästä vanhempiasi kaikesta. Sinun täytyy lakata toistamasta samaa tarinaa kerta toisensa jälkeen antaen sen olla tekosyy sinulle jokaiseen tekemääsi valintaan. Vanhempiesi syyttäminen koko elämästäsi merkitsee nolla-asteisen vastuun ottamista omasta kasvustasi. Parantuminen ei ole sitä, että poistat elämästäsi ne, jotka sinua rakastavat. Et parane sillä, että aiheutat tuskaa vanhemmillesi, kun jäät ilmestymättä syntymäpäiville ja juhlapäiville.

Reaktio vai vastaus?

Populaarikulttuuri, joka sisältää sosiaalisen median, harjoittaa ihmisiä reagoimaan, kun itse asiassa tarvitaan vastausta. Reaktio on automaattista, tunnepohjaista, ja se tapahtuu ilman, että asioita ajatellaan perusteellisesti. Vastaus annetaan, kun tilannetta on ajateltu perusteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Vastaus on harkittu. Esimerkiksi jos ihminen reagoi vihalla, joka on suurempi kuin loukkauksen taso – heissä on käynnissä jotakin syvällisempää. Se, että lapsi reagoi lopettamalla täysin kaiken kommunikaation ja yhteyden vanhempiinsa, on reaktio.

Nyt on aika pukea ylleen aikaihmisen vaatteet ja vastata. Ei reagoida, vaan vastata. Sekä vanhemmat että lapsi tässä tarkastelussa ovat aikuisia. Olkaa aikuisia. Lapset, tämä ei ole sosiaalista media, jossa voit reagoida ja räjähdellä luin lapsi, jolla on kiukunpuuska. Ei, nyt on aika istuutua kasvotusten äidin ja isän kanssa ja vastata – kyse tulee olemaan neuvottelusta etkä päädy siihen, että sanot kaiken mitä kuvittelet sanovasi (koskee myös äitiä ja isää). Mutta kykenet tuulettamaan riittävästi ollaksesi sovussa kompromissin suhteen.

Opi kontrolloimaan reaktioitasi, koska he ovat vanhempiasi ja he tulevat vihastuttamaan sinua, he tulevat antamaan neuvoja, joita et halua, he tulevat haastamaan sinut. Vanhempiesi syyttäminen elämäsi olosuhteista merkitsee omien valintojesi faktojen välttelyä. Sinun täytyy lakata katselemasta sellaista sosiaalista media, joka ruokkii tuon ihmissuhteen katkaisemista ja ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka ruokkivat kipujasi.

Anna vanhemmille takaisin heidän auktoriteettinsa

Vetäydy ja salli vanhemman puuttua asiaan, he tarjoavat vaihtoehtoja, kokemusta, he lisäävät näkökulmaa. Anna heidän puuttua asiaan ennen kriisiä. Salli heidän mielipiteensä, vaikka ne olisivat erilaisia, älä ole uhattu, ole voimaannutettu – kyse on näkökulmasta.

Tuhlaajapoika

Kertomus tuhlaajapojasta löytyy Lk. 15: 11–32:ssä. Paljon on kirjoitettu hänestä ja hänen veljestään. Poika pyysi ja sai perintönsä etuajassa ja käytti sen ylelliseen elämään. Hän päätyi ruokkimaan sikoja työskennellessään pakanalla – jotakin sellaista, mitä suoraselkäinen juutalainen mies ei olisi tuona aikana tehnyt.

Pojan ruokkiessa sikoja ja tajutessa niiden syövän paremmin kuin hän itse, mikä teki hänet epäpuhtaaksi ja asetti sikoja alemmalle tasolle, Jeesus sanoi: 'hän meni itseensä'. Tuo on se hetki, jota etsii jokainen vanhempi, jolla on aikuinen lapsi, joka katkaissut elämässään yhteydenpidon.

Paavalin rukoukset Ef. 1: 17–19:ssa ja 3: 15–20:ssa

Nämä ovat rukouksia, joissa pyydetään Isää tekemään työtä ihmisten sisällä. Hän pyytää 1: 17–19:ssä Isää antamaan heille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan, jotta he voivat nähdä sen kutsun, jonka Hän on antanut.

Hän rukoilee 3: 15–20:ssa, että Isä vahvistaa heitä sisäisessä ihmisessä Henkensä kautta, jotta he voivat tuntea Kristuksen rakkauden, joka ylittää ihmismielessä tapahtuvan tuntemisen. Paavali myös vertasi jonkun puolesta rukoilemista synnytykseen Gal 4: 19:ssä: Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä.

Vanhemmat – älkää luovuttako, rukoilkaa Paavalin rukousten tyyliin, niissä ei ollut kyse siitä, että heidän nähtäisiin tekevän sitä tai tätä, vaan että he muuttuisivat sisältä päin Isän Hengen vaikutuksesta.

Aikuiset lapset – tehkää sama vanhempienne puolesta. Olette kumpikin olleet väärässä.

Sekä vanhempien että lasten täytyy antaa toisilleen anteeksi ja tajuta, että heidän välisensä rauha on tärkeämpää kuin jokaisen pienen asian käsitteleminen, joka johti heidät yhteyksien katkaisemiseen. Jeesus sanoi anteeksiantamisen olevan päätös, ei tunne: "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan." Mk. 11: 25-26

Tee päätös panna syrjään kaikki puolustelut – äiti, isä, lapsi – ja päätä antaa anteeksi ja mene eteenpäin. Ryhdy toimiin tuon päätöksen pohjalta. Ole se jalompi ihminen. Ole aloitteellinen ja sitten toinen osapuoli: hyväksy tuo aloite.

Tunteiden työstäminen saattaa kestää vuosikausia, kun ihminen on tehnyt päätöksen antaa anteeksi.

Tulee olemaan hetkiä, jolloin hirvittävä muisto tulee ärjyen mieleesi. Sitä tulee käsitellä niin, että kun olet työstänyt tuon tunteen, viet sen tunteen takaisin päätökseesi antaa anteeksi. Havaitset, että kun olet käynyt läpi kaiken tuon vihan uudelleen ja viet sen takaisin tuohon päätökseen, Jumala tulee parantamaan sinut. Muista tulee jäämään, mutta tuska on mennyttä. Siitä tiedät, että Hän on parantanut sinut.

Voisi olla paljon enemmänkin sanottavaa, mutta tämä riittää. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 3/4

1/10/2026

0 Comments

Adult children breaking contact with parents, 3/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 3/4

Hei kaikki,

Jatkamme kolmannella osalla tutkien sovinnon suuntaan menemistä.

Mitä enemmän he ovat irti kytkettyjä Jumalasta, sitä vihaisemmaksi he tulevat.

Jos he ovat uskovia, he huiputtavat itseään usein ajattelemaan, että juuri Jumala johdattaa heidät yhteydenpidon katkaisemiseen. Mutta kun tasapainoinen ja puhdas usko on mennyttä, kaikki tuntuu hyökkäykseltä.

He ovat hämmentyneitä, sillä jos se, mitä he ovat tekemässä, on Jumalan polku parantumiseen, miksei heillä ole rauhaa? Miksi he ovat niin onnettomia? He kompastelevat elämän halki mekaanisesti äitiä ja isää kohtaan tuntemansa vihan ruokkimana.

Viha ei ole vahvuutta, eikä se tarkoita sitä, että he ottavat oman elämänsä hallintaansa. Päin vastoin, se osoittaa, että rauha ja Jumala ovat kaukana heistä. Ulkonaisesti he voivat hymyillä, mutta sisäisesti olla onnettomia. He eivät ole niin lähellä Jumalaa kuin heidän täytyy olla, sillä mitä lähempänä Isää ihminen on, sitä vähemmän hänen tarvitsee voittaa riita – ja sama pätee myös vanhempiin.

Määrittelen nämä ominaisuudet tällä tavoin:

Oikeus on sitä, että saat mitä ansaitset. Laupeus on sitä, ettet saa mitä ansaitset. Armo on sitä, että saat mitä et ansaitse. Missä tahansa sovinnossa kaikki kolme vaikuttavat jossakin kohdassa. Tarvitaan sen tunnistamista, että kaikki kipu ja tuska on sitä mitä tapahtui kummankin toimien tuloksena. Laupeutta, pidättymistä myrkyllisten sanojen ryöpyistä, jotka vahingoittavat sovintoprosessia. Armoa, jota osoitetaan, koska kumpikin rakastaa toista, jättää menneen huomiotta, sekä voimaannuttaa toisensa osoittamalla kunnioitusta ja arvostusta jokaisen ihmisen paikalle elämässä.

Jokainen rakkaistasi tekee olosi epämukavaksi toisinaan. Jos et voi istuutua heidän kanssaan tuossa tilassa, et voi rakastaa heitä. Rakkaus ei ole rakkautta, ennen kuin se on todistettu. Istuudu ja todista rakkautesi toisianne kohtaan. Jos et osaa käsitellä erimielisyyttä, että voi kasvaa ihmisenä tai uskossa.

Jos katkaiset yhteyden jokaiseen, joka haastaa sinua, sitä enemmän sinusta tulee itsellesi saari, ja se on sitä, mitä paholainen haluaa. Jos katkaiset yhteydet kaikkiin, jotka sinua haastavat, että suojele itseäsi, valitset elää vihan, sekasorron ja rikkoutuneiden ihmissuhteiden maailmassa - joka ulottuu omaan (lapset) elämääsi.

Paholainen yrittää tuhota perheen monin tavoin.
Paholainen vihaa perheitä. Kun joku kristitty aikuinen lapsi rikkoo yhteyden vanhempiinsa 'Jumalan tähden', hänen uskostaan on tullut myrkkyä. 'Toksinen' on suosittu nimitys niille ihmisille ja sille uskon rakenteelle, joka on meille myrkyllinen.

Hänen uskonsa on usein sellaisen uskonnollisen järjestelmän sisällä, joka sallii uskonnon (rakenteen) kontrolloida ihmisen elämää Herran sijasta. Johtajat tuossa uskonnollisessa järjestelmässä kuten pastorit, heidän puolisonsa, vanhemmistoon kuuluvat ja muut manipuloivat häntä sokeaan tottelemiseen. Usein tämä järjestelmä on samaa mieltä aikuisen lapsen kanssa, kun johtajat kuulevat tarinasta vain yhden puolen, mutta asettuvat loukatun aikuisen lapsen puolelle. Kyse on usein manipulaatiosta, hänen pitämisestään laumassa, hänen rahansa, talenttiensa, resurssien pitämisestä tuon seurakunnan neljän seinän sisäpuolella.

Toksisessa uskossa on kyse sellaisen jumalan tai uskon keksimisestä, joka kunnioittaa omaa itseä.

Tuollainen väärin kohdistettu usko on epäaitoa ja usein pelkoon perustuvaa ja siinä addiktoivaa. Hän ei voi jättää kokousta väliin, koska paholainen saattaa saada tuloaukon. Jos hän ei katso seuraavaa kokousta, häneltä saattaa jäädä ihmeensä saamatta jne. Uskosta tulee hyvin kapeasti vain tuon pastorin tai puolison ääneen keskittyvä, ja se sulkee pois ymmärryksen, terveen järjen ja terveellisten tunteiden ja ajatusten äänet. Sovinnon tekeminen vanhempien kanssa saattaa merkitä tuosta toksisesta seurakunnasta irtautumista, ehkä toksisesta avioliitosta tai muista ihmissuhteista eroon hankkiutumista. Hän tuntee olevansa ansassa, kun tuo oivallus iskee häneen eikä hän tiedä, mitä tehdä. Hänen täytyy mennä äidin ja isän luo.

Tuloksena on hauraita ihmisiä.
Onpa sitten kyse kristitystä, joka on kontrolloivassa ja toksisessa seurakunnassa, tai ei-kristitystä, joka ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että yhteyden katkaiseminen vanhempiin oli hyvä asia, hän on tunne-elämältään hauras. Sellaisessa haurauden tilassa ollessaan hän on menettänyt kyvyn käsitellä aitoja ongelmia. Joskus liian hauraita myöntääkseen äidin ja isän olleen oikeassa.

Tultuaan näin hauraaksi häneen on helppo vaikuttaa.

Häneen on helppo vaikuttaa sellaisten ihmisten, jotka eivät rakasta häntä puhtaasti ja/tai jotka eivät ajattele hänen etuaan. Hänen täytyy tietää, että perheissä kiistellään. Teinit hyökkäävät rajoja vastaan, kapinoivat, koettelevat rajoja. Perheissä huudetaan toisille. Lapset kohtaavat seuraamuksia teoistaan. Perheillä, joissa on nuoria lapsia, on sääntöjä, kuria ja rajoja. Perhe-elämä on toisiaan sotkuista ja juuri noissa sotkuisissa hetkissä Jumala muovaa luonnetta, selkärankaa, auttaa lasta asettamaan rajoja.

Juuri perhedynamiikka opettaa lasta puolustamaan sitä, mihin hän uskoo. Perustelemaan kantansa vanhemmille. Päättämään vielä kotona ollessaan, mitä uskovat ja miksi. Yhteyden katkaiseminen vanhempiin poistaa juuri ne ihmiset, jotka voivat haastaa, esittää niitä vaikeita kysymyksiä tuolle nuorelle aikuiselle. Aikuinen lapsi luullessaan luovansa oman identiteettiinsä on itse asiassa hauras, ja häneen vaikuttavat helposti ihmiset, jotka eivät häntä rakasta hänen vanhempiensa tavoin.

Jossain kohdassa....

Tuo aikuinen lapsi tajuaa, että hänen vanhempansa ovat vajavaisia ihmisolentoja aivan kuten hän itsekin. Ehkä vanhemmat olivat määräileviä, jyrkkiä, liian uskonnollisia ilman, että olisivat auttaneet häntä löytämään itse Herran. Useampi kuin yksi hyvää tarkoittava vanhempi on käyttänyt Raamattua rangaistakseen lastaan: "Mene huoneeseesi ja lue Raamattuasi" saa lapsen vain yhdistämään Jumalan rangaistukseen. Mutta kun tuo lapsi varttuu, hän tajuaa äidin ja isän vain yrittäneen estää häntä todella huonoista päätöksistä ja niistä seurauksista, joita olisi sellaisista päätöksistä tullut.

Ja äiti ja isä tunnistavat olleensa vajavaisia. He tunnistavat, että heidän lapsensa heihin suuntaamissa syytöksissä on totuuden siemen.

...sovinto tulee neuvotteluvaiheeseen.

Neuvotteluissa kumpikaan puoli ei saa 100 % haluamaansa. Mutta he voivat elää tulosten kanssa. Kun tuhlaajapoika lähti, se ei ollut sitä mitä isä halusi, mutta hän salli pojalleen vapauden ottaa rahat ja juosta. Kun poika palasi, isä osoitti armoa, josta toinen poika ei ollut tyytyväinen.

Joh. 21: 15–19:ssa Jeesus kysyi Pietarilta kaksi kertaa, rakastiko tämä Häntä. Jeesus käytti sanaa 'agape', joka on ehdoton rakkaus. Kummallakin kerralla Pietari vastasi kielteisesti käyttäen 'phileo' -rakkaus -sanaa, joka on sitä rakkautta, jota kahdella parhaalla ystävällä voi olla toisiaan kohtaan. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen, rakastiko tämä Häntä phileo-rakkaudella. Pietari, jota häiritsi koko kysymysten tapa, möläytti kolmannen kerran: rakastan sinua kuin parasta ystävää! Siihen Jeesus profetoi, että tulisi aika, jolloin Pietari rakastaisi häntä agape-rakkaudella, jopa kun häntä vietäisiin pois kuolemaan sen puolesta.

Lisää askelia sovintoon ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 2/4

1/3/2026

0 Comments

Adult children breaking contact with parents, 2/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 2/4

Hei kaikki,

Lopetin ensimmäisen osan sanalla aikuisille lapsille kysyen, mitä hyötyä meille oli vanhempina (vanhempina olostamme)?

Eivät lapset eivätkä vanhemmat ole toisilleen velkaa täydellisyyttä.
Mutta tuo ajatus, etteivät vanhemmat ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, uhmaa sosiaalista mediaa, joka kannattaa kommunikaation katkaisemista vanhempien kanssa. Vanhemmat eivät ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, itse asiassa juuri tuo epätäydellisyys tekee mahdolliseksi Jumalan armon punomisen perhedynamiikkaan sisälle ja joka kohtaan. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, ei ole olemassa täydellisiä lapsia.

Kipu, jota vanhempi tuntee, kun aikuinen lapsi 'canceloi' hänet (katkaisee yhteyden), johtuu osaksi siitä, että tuo vanhempi rakastaa lastaan ja haluaa yhä suojella tätä maailmassa olevalta pahuudelta. Mutta kyse on sitäkin enemmästä. Neljän tytön äiti kertoi minulle, että kun hänen tyttönsä kiistelivät, hänen oli vaikea päättää, kuka oli oikeassa, koska jokaisessa hänen tytössään oli osa häntä itseään, ja hän saattoi ymmärtää jokaisen näkökantaa.

Kyse ei ole vain tyhjästä tuolista (tyhjistä tuoleista) päivällispöydässä; osa sinusta lähti, kun hän lähti (he lähtivät). Osa sinusta meni heidän mukanaan heidän katkaistessaan yhteydenpidon. Sen tähden tunnet palan itsestäsi puuttuvan – se puuttuukin. Sen tähden myös he tuntevat olevansa aivan yksin naamioiden kipunsa yhteydenpidon katkaisemisella, sillä heistä tuntuu, että myös heistä osa on teidän kanssanne, äiti ja isä.

Heillä saattaa olla oikeutettuja kipuja sinun (vanhemman) teoistasi. Mutta usein he pelkäävät vanhempiensa luo menoa, koska luulevat näiden huutavan ja kiljuvan ja tilanteen asioiden hirvittävällä tavalla väärin. Tässä tilanteessa olevien vanhempien täytyy olla vanhempi, se suurempi ihminen, se armollisempi osapuoli, sillä he haluavat tuoda tuon osan itsestään takaisin perheeseen. Istuutukaa, pitäkää tunteet kurissa, tunnustakaa virheet ja kivut, joita sananne ja tekonne ovat aiheuttaneet, olkaa läpinäkyviä ja rehellisiä, ja puhukaa…

Yhteydenpidon katkaisemisella vanhempiin on seurauksia näiden lasten koko loppuelämälle.
Kymmenen käskyä on jaettu kahteen osaan: Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisesi rakastamiseen. Ensimmäiset neljä käskyä koskevat Jumalan rakastamista, kuutta jälkimmäistä johtaa 'kunnioita isääsi ja äitiäsi.'

Jäljellä olevat viisi juontavat juurensa suoraan niiden keskiössä olevaan arvoon koskien äidin ja isän kunnioittamista: sinun ei pidä murhata, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi. Sinun ei pidä tehdä aviorikosta, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi, sinun ei pidä varastaa, sinun ei pidä valehdella, sinun ei pidä himoita asioita, jotka eivät ole sinun - noiden kaikkien keskiössä oleva arvo löytyy äidin ja isän kunnioittamisessa, perheen kunnioittamisessa.

613 Mooseksen lakia tiivistyy kymmeneen käskyyn, jotka esitetään tiiviisti kahdessa kategoriassa: Jumalan rakastaminen, toisten rakastaminen. Kun äitiä ja isää ei kunnioiteta, tuolle lapselle avautuu hengellinen ovi kärsiä lopuista noita käskyjä – enemmän tästä myöhemmin - mutta tiedä, että heti kun hän avaa tuon oven, häneltä todennäköisestä varastetaan, hänet tullaan pettämään, hänelle valehdellaan ja lisää… siitä enemmän myöhemmin.

Kunnioittaminen ei tarkoita tottelemista.

Niiden kunnioittaminen, jotka saattoivat sinut maailmaan, on tämän käskyn perusta. Kyse ei ole tottelemisesta, erityisesti aikuisten lasten kohdalla. Kyse on luomisesta, siitä että Jumala käytti heitä siihen, että sait alkusi ja Hän antoi siinä hetkessä sinulle elämän.

Yhdellä tahtosi teolla, osoittamalla heille kunnioitusta, kunnioitat Jumalaa, joka kunnioitti sinun sikiämistäsi antamalla sinulle elämän. Se ei tarkoita, että yhtäkkiä sinulla olisi lämpöisiä ja untuvaisia tunteita heitä kohtaan. Voi olla, ettei teillä ole tässä hetkessä mitään yhteistä. Voi olla, että inhoat heidän elämätyyliään. Heidän kunnioittamisensa tarkoittaa sen tunnustamista, että ilman heitä et olisi täällä ja myönnät heille sen – ehkäpä vain sen – että he antoivat sinulle elämän.

Aikuinen lapsi, ehkä teinivuosista alkaen, lakkaa kääntymästä äidin ja isän puoleen neuvoja saadakseen. Hän juoksee toisten luo saadakseen opastusta, neuvoja. Hän kääntyy sosiaalisen median ja toisten puoleen, joista tuntuu samoin kuin heistä, oikeuttaakseen vetäytymisensä äidin ja isän luota.

Salomonin kuollessa hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas 1. Kun. 12: 6–11:ssa. Hän konsultoi niitä viisaita vanhoja miehiä, jotka olivat neuvoneet hänen isäänsä, ja sen jälkeen hän 'neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan'. He antoivat hänelle huonoja neuvoja, itsekkäitä neuvoja, sanoja, jotka ruokkivat hänen egoaan ja huomion ja vallan himoaan.

Tuota tapahtuu nykyään sosiaalisessa mediassa; nuoret aikuiset hylkäävät vanhempiensa viisauden ottaakseen neuvoja 'nuorilta, jotka ovat kasvaneet heidän kanssaan', jotka ruokkivat egoa ja kertovat heille sitä, mitä he haluavat kuulla, ei sitä, mikä on viisasta. Heillä ei ole mitään kykyä tai he ovat menettäneet kykynsä ja halunsa suodattaa pois pahat asiat ja poimia hyvän ja hyödyllisen lapsuudestaan.

On helpompaa tehdä äidistä ja isästä roistoja ja syyttää heitä jokaisesta sisällä olevasta kivusta.

Kuinka monet aikuiset lapset ovatkaan nähneet vanhempiensa kuolevan, ennen kuin sovinto on tehty? Vain siksi, että kukaan ei ollut halukas puhumaan perusteellisesti joistakin vanhoista kiistoista tulevasta kivusta. Jossain kohtaa tuon lapsen täytyy tajuta, että oli hyvä asia omata vanhempi, jonka kanssa kiistellä. Hän tarvitsi tuota näkökantaa. Hän tarvitsi tuota mielipidettä. Hän tarvitsi tuota kokemuksen ääntä. Jumala käyttää vanhempiamme hyvässä ja pahassa, muovaamaan meitä menestyksekkäiksi aikuisiksi.

Kaksosten kokous

Eräässä muutama vuosi sitten pidetyssä kaksosten kokouksessa tehtiin kyselytutkimus. Kokouksessa oli kaksi veljestä. Toinen veljeksistä oli lakimies, naimisissa, vakaa elämässä. Hänen kaksosensa oli käynyt läpi muutaman avioeron, taisteli alkoholismin kanssa, omasi vaikeuksia pitää kiinni työpaikasta. Yksi kyselytutkimuksen kysymyksistä oli: Mikä tapahtuma on eniten muovannut elämääsi?

Kumpikin mies kirjoitti saman vastauksen: "Isäni kuoli ollessani 12."

Toinen oli käyttänyt sitä keinona parantamaan yhteiskunnallista asemaansa, toinen salli tuon tapahtuman tuhota hänet. 'Cancel-kulttuuri' kertoo aikuisille lapsille, että heidän haavansa ja kipunsa ja traumansa lapsuudessa tuhosi heidät. Jos he uskovat sen, he eivät koskaan tule tietämään, kuinka Herra olisi voinut kääntää nuo kivut kallisarvoisiksi astinkiviksi vahvempaan luonteeseen Kristuksessa sekä onnellisuuteen ja siunaukseen elämässä. Joskus on liian vaikeaa sanoa äidille ja isälle: "Olitte oikeassa." Noissa tapauksessa he ovat vihaisia itselleen tekemiensä valintojen vuoksi, mutta kääntävät tuon vihan ulospäin äitiin ja isään, jotta heidän itsensä ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.

Olemme pääsemässä pahimman yli parantumista kohti, ja menemme siihen suuntaan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2

Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 1/2

Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 4/4

Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 3/4

Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 2/4

John Fenn

Arkisto