Submission and authority 1 of 3: Control issues
Alamaisuus ja auktoriteetti, osa 1/3, kontrolloimisen ongelmat
Hei kaikki,
Collegen kampuksella hengellistä työtä tekevä palvelutyöjärjestö palkkasi minut vuonna 1981 tuomaan tasapaino omaan henkilökuntaansa ja jäsenistöönsä. He olivat menneet mukaan 'Paimenuus-liikkeeseen'. Se oli mentorointiohjelma, joka pian muuttui ohjelmaksi, missä seurakunnan jäsenet eivät kyenneet tekemään mitään elämäänsä koskevia päätöksiä ilman seurakunnan johdolta saatua lupaa. Pian oli niin paljon kipua, että se vain romahti.
Vähän historiaa, koska se on yhä nykyään olemassa eri muodoissa
Tuosta 'paimentamisesta' tuli niin kontrolloivaa, että jotkut seurakunnan johtajan kertoivat ihmisille, keiden kanssa avioitua tai keiden sellaisten kanssa panna välit poikki, joita rakasti, koska 'heillä oli sana Herralta', tai 'heillä ei ollut siitä sisäistä todistusta', ja muuta tuollaista, jossa vedottiin Jumalaan oman neuvon tueksi.
Pian koko liike romahti. Tuo collegen palvelutyöjärjestö ja seurakunta romahtivat ja sen tähden minua pyydettiin tuomaan tasapaino. Kansallisella tasolla monien seurakuntien ja yksilöiden elämät tuhoutuivat, kun oli niin paljon kipua ja hämmennystä. Monet ihmiset lankesivat pois Herrasta, monet avioliitot, joita ei olisi pitänyt solmia ja jotka olivat syntyneet vanhemmiston manipuloinnista, päättyivät avioeroon.
Tuo epätasapainoinen opetus ja käytäntö elävät ja kukoistavat monissa seurakunnissa vielä nykyäänkin. Noin 15 vuotta tuon collegen kampuksen palvelutyön jälkeen ollessani megaseurakunnan henkilöstöä, eräs nuori naimaton nainen, joka oli opiskelijana raamattukoulussa, jonka rehtori olin, pyysi saada puhua kanssani. Hän tunsi olevansa tuomittu siitä, että puhui sellaisen seurakunnan johtajan kanssa, joka ei kuulunut hänen seurakuntaansa, mutta hän halusi puhua jonkun 'puolueettoman' kanssa oman pastorinsa opetuksesta – hän tarvitsi apua.
Saarnastuolista käsin hänen pastorinsa oli sanonut, että jokainen joka käy jossakin muussa seurakunnassa, avaa itsensä paholaisen hyökkäykselle.
Pastori oli sanonut, että jos seurakuntalaiset eivät olleet paikalla jokaisessa hänen seurakuntansa kokouksessa, he avasivat itsensä paholaisen hyökkäykselle. Nykyään näemme tämän tyyppistä toimintaa myös netissä kokoontuvien palvelutöiden kohdalla, ihmisille kerrotaan, että jos he eivät rekisteröiden katsomaan seuraavaa kokousta, he avaavat itsensä paholaiselle. Jos ihmiset eivät anna rahaa heidän aatteelleen, he avaavat itsensä paholaiselle. He eivät halua ottaa sitä riskiä, että 'laiminlyövät Jumalaa', joten heidän on parasta tulla linjoille tai he avaavat itsensä paholaiselle. Ja on monia muita sellaisia manipuloimisen keinoja, joissa ihmiset saadaan pelkäämään sekä Jumalaa että paholaista.
Mutta sisäisesti tämä nuori nainen koki ristiriitaa. Hän tiesi, että vaikka hänen pastorinsa ja johtajansa vetosivat Jumalaan, jokin ei täsmännyt sen ajatuksen kanssa, että jos hän joutui pois heidän 'suojansa' alta, hän avasi itsensä hyökkäykselle, sillä hän tajusi, että Kristus oli myös hänessä itsessään. Eikö Hän ollutkaan tarpeeksi? Naisesta tuntui, että jotain oli väärin siinä, että hän ja Kristus hänessä eivät voineet tehdä hänen elämäänsä koskevia päätöksiä. Jokin ei sopinut hänen sisällään siihen ajatukseen, että hänen täytyi alistaa kaikki päätökset johdolle, jotta saisi luvan tai 'sanan' ohjeeksi.
Hän oli mennyt seurakuntansa 'mentorointiohjelmaan' ...
... seurakunnan vanhemmiston jäsenen kanssa, joka oli vähintään 20 vuotta häntä vanhempi ja naimisissa. Tuo mentorointiohjelma oli muuttunut keinoksi kontrolloida naista, ja naisesta tuntui, että tällä johtajalla saattoi olla jopa jokin kätketty seksuaalinen motiivi siihen, että otti huolehtiakseen naisen elämää koskevista päätöksistä. Hän tiesi olevansa manipuloitu, mutta johto näytti aina jonkin (sopivan) kohdan Raamatusta, joten hän ei halunnut tehdä syntiä Jumalaa kohtaan eikä avata itseään paholaiselle.
Naisen tarina käsittää useimmat niistä tekijöistä, joita näemme seurakuntien manipuloinnissa nykyään: Jumalan käyttäminen oikeuttamaan moraaliton tai epäeettinen käytös, kontrollin ottamisen ihmisten oikeuksista tehdä päätöksistä, kontrollin alla olevan ihmisen saaminen tuntemaan niin, että hän loukkaisi Jumalaa jollei tottelisi mentoriaan, toisen ihmisen tunteiden kontrolloiminen Jumalan nimissä, himon, fantasian tai muiden motiivien tekeminen osaksi mentorin ja aktorin (l. mentoroitavan) välistä dynamiikkaa.
Menneinä aikoina ja nykyään he puhuvat siitä, että vanhemmisto 'suojaa' jotakuta sekä 'liittosuhteista'. Olen kuullut jollekulle lausutun sellaisen 'profetian', joka sisälsi sen, että sanottiin 'näin sanoo Herra', mutta profetia tulee aina pastorilta tai vanhemmiston jäseneltä.
Ei halua laiminlyödä Jumalaa – pelkoon perustuva
Alamaisuus ja auktoriteetti ovat usein sellaisten pienryhmien aiheita, jotka on aina pystytetty pyramidirakenteen mukaisesti, missä yksi huipulla oleva kertoo toisille, mitä heidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä vedoten neuvossaan aina Jumalaan. (Katso kirjastani “Alkuseurakunnan paluu” enemmän auditorioseurakunnan pyramidirakenteesta)
Olen kuullut monia kertomuksia pastoreista, joiden mukaan niissä ihmisissä, jotka lähtivät 'hänen seurakunnastaan' on demoneja ja jotka käskevät jokaista seurakunnassaan olevaan karttamaan entisiä jäseniä.
Toimiko Jeesus tällä tavalla evankeliumeissa?
Joh. 6: 66-67:ssa, kun Jeesus kertoi vaikeaselkoisen vertauksen, joka loukkasi monia, Hän kysyi niiltä 12:lta: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Hän ei kertonut heille, mitä tehdä, Hän yksinkertaisesti kysyi.
Kun rikas nuorukainen Matt. 19: 16-23:ssä jätti Jeesuksen, juoksiko Herra hänen peräänsä? Lk. 9: 59-62:n kaksi miestä sanoivat haluavansa seurata Jeesusta. Toinen sanoi, että hän halusi ensin osallistua hautajaisiin ja toinen sanoi, että halusi ensin mennä kotiin sanomaan hyvästit. Juoksiko Jeesus kummankaan perään? Ei. Hän vain kommentoi kummallekin opetuslapseuden hintaa ja sitten antoi heidän tehdä päätöksen.
Jeesus on aina tuollainen. Hän näyttää meille aina syvällä sydämessämme jokaisen sellaisen valinnan seuraukset, jonka ajattelemme tehdä ja sitten antaa meidän ja Hänen meissä valita. Jeesus sanoi, että Pyhä Henki 'johdattaa teidät kaikkeen totuuteen'. Hän ei aja meitä takaa käyttäen pelkoa motiivina. Hän johdattaa, kulkee edellämme ja pyytää seuraamaan.
Ensi viikolla kerron merkkejä hengellisestä manipulaatiosta ja liitän siihen tasapainoisen version jokaisesta noista merkistä, jotta voimme verrata Jumalan tapaa siihen kieroutuneeseen version, jonka paholainen panee ihmisiin.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Alamaisuus ja auktoriteetti, osa 1/3, kontrolloimisen ongelmat
Hei kaikki,
Collegen kampuksella hengellistä työtä tekevä palvelutyöjärjestö palkkasi minut vuonna 1981 tuomaan tasapaino omaan henkilökuntaansa ja jäsenistöönsä. He olivat menneet mukaan 'Paimenuus-liikkeeseen'. Se oli mentorointiohjelma, joka pian muuttui ohjelmaksi, missä seurakunnan jäsenet eivät kyenneet tekemään mitään elämäänsä koskevia päätöksiä ilman seurakunnan johdolta saatua lupaa. Pian oli niin paljon kipua, että se vain romahti.
Vähän historiaa, koska se on yhä nykyään olemassa eri muodoissa
Tuosta 'paimentamisesta' tuli niin kontrolloivaa, että jotkut seurakunnan johtajan kertoivat ihmisille, keiden kanssa avioitua tai keiden sellaisten kanssa panna välit poikki, joita rakasti, koska 'heillä oli sana Herralta', tai 'heillä ei ollut siitä sisäistä todistusta', ja muuta tuollaista, jossa vedottiin Jumalaan oman neuvon tueksi.
Pian koko liike romahti. Tuo collegen palvelutyöjärjestö ja seurakunta romahtivat ja sen tähden minua pyydettiin tuomaan tasapaino. Kansallisella tasolla monien seurakuntien ja yksilöiden elämät tuhoutuivat, kun oli niin paljon kipua ja hämmennystä. Monet ihmiset lankesivat pois Herrasta, monet avioliitot, joita ei olisi pitänyt solmia ja jotka olivat syntyneet vanhemmiston manipuloinnista, päättyivät avioeroon.
Tuo epätasapainoinen opetus ja käytäntö elävät ja kukoistavat monissa seurakunnissa vielä nykyäänkin. Noin 15 vuotta tuon collegen kampuksen palvelutyön jälkeen ollessani megaseurakunnan henkilöstöä, eräs nuori naimaton nainen, joka oli opiskelijana raamattukoulussa, jonka rehtori olin, pyysi saada puhua kanssani. Hän tunsi olevansa tuomittu siitä, että puhui sellaisen seurakunnan johtajan kanssa, joka ei kuulunut hänen seurakuntaansa, mutta hän halusi puhua jonkun 'puolueettoman' kanssa oman pastorinsa opetuksesta – hän tarvitsi apua.
Saarnastuolista käsin hänen pastorinsa oli sanonut, että jokainen joka käy jossakin muussa seurakunnassa, avaa itsensä paholaisen hyökkäykselle.
Pastori oli sanonut, että jos seurakuntalaiset eivät olleet paikalla jokaisessa hänen seurakuntansa kokouksessa, he avasivat itsensä paholaisen hyökkäykselle. Nykyään näemme tämän tyyppistä toimintaa myös netissä kokoontuvien palvelutöiden kohdalla, ihmisille kerrotaan, että jos he eivät rekisteröiden katsomaan seuraavaa kokousta, he avaavat itsensä paholaiselle. Jos ihmiset eivät anna rahaa heidän aatteelleen, he avaavat itsensä paholaiselle. He eivät halua ottaa sitä riskiä, että 'laiminlyövät Jumalaa', joten heidän on parasta tulla linjoille tai he avaavat itsensä paholaiselle. Ja on monia muita sellaisia manipuloimisen keinoja, joissa ihmiset saadaan pelkäämään sekä Jumalaa että paholaista.
Mutta sisäisesti tämä nuori nainen koki ristiriitaa. Hän tiesi, että vaikka hänen pastorinsa ja johtajansa vetosivat Jumalaan, jokin ei täsmännyt sen ajatuksen kanssa, että jos hän joutui pois heidän 'suojansa' alta, hän avasi itsensä hyökkäykselle, sillä hän tajusi, että Kristus oli myös hänessä itsessään. Eikö Hän ollutkaan tarpeeksi? Naisesta tuntui, että jotain oli väärin siinä, että hän ja Kristus hänessä eivät voineet tehdä hänen elämäänsä koskevia päätöksiä. Jokin ei sopinut hänen sisällään siihen ajatukseen, että hänen täytyi alistaa kaikki päätökset johdolle, jotta saisi luvan tai 'sanan' ohjeeksi.
Hän oli mennyt seurakuntansa 'mentorointiohjelmaan' ...
... seurakunnan vanhemmiston jäsenen kanssa, joka oli vähintään 20 vuotta häntä vanhempi ja naimisissa. Tuo mentorointiohjelma oli muuttunut keinoksi kontrolloida naista, ja naisesta tuntui, että tällä johtajalla saattoi olla jopa jokin kätketty seksuaalinen motiivi siihen, että otti huolehtiakseen naisen elämää koskevista päätöksistä. Hän tiesi olevansa manipuloitu, mutta johto näytti aina jonkin (sopivan) kohdan Raamatusta, joten hän ei halunnut tehdä syntiä Jumalaa kohtaan eikä avata itseään paholaiselle.
Naisen tarina käsittää useimmat niistä tekijöistä, joita näemme seurakuntien manipuloinnissa nykyään: Jumalan käyttäminen oikeuttamaan moraaliton tai epäeettinen käytös, kontrollin ottamisen ihmisten oikeuksista tehdä päätöksistä, kontrollin alla olevan ihmisen saaminen tuntemaan niin, että hän loukkaisi Jumalaa jollei tottelisi mentoriaan, toisen ihmisen tunteiden kontrolloiminen Jumalan nimissä, himon, fantasian tai muiden motiivien tekeminen osaksi mentorin ja aktorin (l. mentoroitavan) välistä dynamiikkaa.
Menneinä aikoina ja nykyään he puhuvat siitä, että vanhemmisto 'suojaa' jotakuta sekä 'liittosuhteista'. Olen kuullut jollekulle lausutun sellaisen 'profetian', joka sisälsi sen, että sanottiin 'näin sanoo Herra', mutta profetia tulee aina pastorilta tai vanhemmiston jäseneltä.
Ei halua laiminlyödä Jumalaa – pelkoon perustuva
Alamaisuus ja auktoriteetti ovat usein sellaisten pienryhmien aiheita, jotka on aina pystytetty pyramidirakenteen mukaisesti, missä yksi huipulla oleva kertoo toisille, mitä heidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä vedoten neuvossaan aina Jumalaan. (Katso kirjastani “Alkuseurakunnan paluu” enemmän auditorioseurakunnan pyramidirakenteesta)
Olen kuullut monia kertomuksia pastoreista, joiden mukaan niissä ihmisissä, jotka lähtivät 'hänen seurakunnastaan' on demoneja ja jotka käskevät jokaista seurakunnassaan olevaan karttamaan entisiä jäseniä.
Toimiko Jeesus tällä tavalla evankeliumeissa?
Joh. 6: 66-67:ssa, kun Jeesus kertoi vaikeaselkoisen vertauksen, joka loukkasi monia, Hän kysyi niiltä 12:lta: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Hän ei kertonut heille, mitä tehdä, Hän yksinkertaisesti kysyi.
Kun rikas nuorukainen Matt. 19: 16-23:ssä jätti Jeesuksen, juoksiko Herra hänen peräänsä? Lk. 9: 59-62:n kaksi miestä sanoivat haluavansa seurata Jeesusta. Toinen sanoi, että hän halusi ensin osallistua hautajaisiin ja toinen sanoi, että halusi ensin mennä kotiin sanomaan hyvästit. Juoksiko Jeesus kummankaan perään? Ei. Hän vain kommentoi kummallekin opetuslapseuden hintaa ja sitten antoi heidän tehdä päätöksen.
Jeesus on aina tuollainen. Hän näyttää meille aina syvällä sydämessämme jokaisen sellaisen valinnan seuraukset, jonka ajattelemme tehdä ja sitten antaa meidän ja Hänen meissä valita. Jeesus sanoi, että Pyhä Henki 'johdattaa teidät kaikkeen totuuteen'. Hän ei aja meitä takaa käyttäen pelkoa motiivina. Hän johdattaa, kulkee edellämme ja pyytää seuraamaan.
Ensi viikolla kerron merkkejä hengellisestä manipulaatiosta ja liitän siihen tasapainoisen version jokaisesta noista merkistä, jotta voimme verrata Jumalan tapaa siihen kieroutuneeseen version, jonka paholainen panee ihmisiin.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed