Adult children breaking contact with parents, 3/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 3/4
Hei kaikki,
Jatkamme kolmannella osalla tutkien sovinnon suuntaan menemistä.
Mitä enemmän he ovat irti kytkettyjä Jumalasta, sitä vihaisemmaksi he tulevat.
Jos he ovat uskovia, he huiputtavat itseään usein ajattelemaan, että juuri Jumala johdattaa heidät yhteydenpidon katkaisemiseen. Mutta kun tasapainoinen ja puhdas usko on mennyttä, kaikki tuntuu hyökkäykseltä.
He ovat hämmentyneitä, sillä jos se, mitä he ovat tekemässä, on Jumalan polku parantumiseen, miksei heillä ole rauhaa? Miksi he ovat niin onnettomia? He kompastelevat elämän halki mekaanisesti äitiä ja isää kohtaan tuntemansa vihan ruokkimana.
Viha ei ole vahvuutta, eikä se tarkoita sitä, että he ottavat oman elämänsä hallintaansa. Päin vastoin, se osoittaa, että rauha ja Jumala ovat kaukana heistä. Ulkonaisesti he voivat hymyillä, mutta sisäisesti olla onnettomia. He eivät ole niin lähellä Jumalaa kuin heidän täytyy olla, sillä mitä lähempänä Isää ihminen on, sitä vähemmän hänen tarvitsee voittaa riita – ja sama pätee myös vanhempiin.
Määrittelen nämä ominaisuudet tällä tavoin:
Oikeus on sitä, että saat mitä ansaitset. Laupeus on sitä, ettet saa mitä ansaitset. Armo on sitä, että saat mitä et ansaitse. Missä tahansa sovinnossa kaikki kolme vaikuttavat jossakin kohdassa. Tarvitaan sen tunnistamista, että kaikki kipu ja tuska on sitä mitä tapahtui kummankin toimien tuloksena. Laupeutta, pidättymistä myrkyllisten sanojen ryöpyistä, jotka vahingoittavat sovintoprosessia. Armoa, jota osoitetaan, koska kumpikin rakastaa toista, jättää menneen huomiotta, sekä voimaannuttaa toisensa osoittamalla kunnioitusta ja arvostusta jokaisen ihmisen paikalle elämässä.
Jokainen rakkaistasi tekee olosi epämukavaksi toisinaan. Jos et voi istuutua heidän kanssaan tuossa tilassa, et voi rakastaa heitä. Rakkaus ei ole rakkautta, ennen kuin se on todistettu. Istuudu ja todista rakkautesi toisianne kohtaan. Jos et osaa käsitellä erimielisyyttä, että voi kasvaa ihmisenä tai uskossa.
Jos katkaiset yhteyden jokaiseen, joka haastaa sinua, sitä enemmän sinusta tulee itsellesi saari, ja se on sitä, mitä paholainen haluaa. Jos katkaiset yhteydet kaikkiin, jotka sinua haastavat, että suojele itseäsi, valitset elää vihan, sekasorron ja rikkoutuneiden ihmissuhteiden maailmassa - joka ulottuu omaan (lapset) elämääsi.
Paholainen yrittää tuhota perheen monin tavoin.
Paholainen vihaa perheitä. Kun joku kristitty aikuinen lapsi rikkoo yhteyden vanhempiinsa 'Jumalan tähden', hänen uskostaan on tullut myrkkyä. 'Toksinen' on suosittu nimitys niille ihmisille ja sille uskon rakenteelle, joka on meille myrkyllinen.
Hänen uskonsa on usein sellaisen uskonnollisen järjestelmän sisällä, joka sallii uskonnon (rakenteen) kontrolloida ihmisen elämää Herran sijasta. Johtajat tuossa uskonnollisessa järjestelmässä kuten pastorit, heidän puolisonsa, vanhemmistoon kuuluvat ja muut manipuloivat häntä sokeaan tottelemiseen. Usein tämä järjestelmä on samaa mieltä aikuisen lapsen kanssa, kun johtajat kuulevat tarinasta vain yhden puolen, mutta asettuvat loukatun aikuisen lapsen puolelle. Kyse on usein manipulaatiosta, hänen pitämisestään laumassa, hänen rahansa, talenttiensa, resurssien pitämisestä tuon seurakunnan neljän seinän sisäpuolella.
Toksisessa uskossa on kyse sellaisen jumalan tai uskon keksimisestä, joka kunnioittaa omaa itseä.
Tuollainen väärin kohdistettu usko on epäaitoa ja usein pelkoon perustuvaa ja siinä addiktoivaa. Hän ei voi jättää kokousta väliin, koska paholainen saattaa saada tuloaukon. Jos hän ei katso seuraavaa kokousta, häneltä saattaa jäädä ihmeensä saamatta jne. Uskosta tulee hyvin kapeasti vain tuon pastorin tai puolison ääneen keskittyvä, ja se sulkee pois ymmärryksen, terveen järjen ja terveellisten tunteiden ja ajatusten äänet. Sovinnon tekeminen vanhempien kanssa saattaa merkitä tuosta toksisesta seurakunnasta irtautumista, ehkä toksisesta avioliitosta tai muista ihmissuhteista eroon hankkiutumista. Hän tuntee olevansa ansassa, kun tuo oivallus iskee häneen eikä hän tiedä, mitä tehdä. Hänen täytyy mennä äidin ja isän luo.
Tuloksena on hauraita ihmisiä.
Onpa sitten kyse kristitystä, joka on kontrolloivassa ja toksisessa seurakunnassa, tai ei-kristitystä, joka ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että yhteyden katkaiseminen vanhempiin oli hyvä asia, hän on tunne-elämältään hauras. Sellaisessa haurauden tilassa ollessaan hän on menettänyt kyvyn käsitellä aitoja ongelmia. Joskus liian hauraita myöntääkseen äidin ja isän olleen oikeassa.
Tultuaan näin hauraaksi häneen on helppo vaikuttaa.
Häneen on helppo vaikuttaa sellaisten ihmisten, jotka eivät rakasta häntä puhtaasti ja/tai jotka eivät ajattele hänen etuaan. Hänen täytyy tietää, että perheissä kiistellään. Teinit hyökkäävät rajoja vastaan, kapinoivat, koettelevat rajoja. Perheissä huudetaan toisille. Lapset kohtaavat seuraamuksia teoistaan. Perheillä, joissa on nuoria lapsia, on sääntöjä, kuria ja rajoja. Perhe-elämä on toisiaan sotkuista ja juuri noissa sotkuisissa hetkissä Jumala muovaa luonnetta, selkärankaa, auttaa lasta asettamaan rajoja.
Juuri perhedynamiikka opettaa lasta puolustamaan sitä, mihin hän uskoo. Perustelemaan kantansa vanhemmille. Päättämään vielä kotona ollessaan, mitä uskovat ja miksi. Yhteyden katkaiseminen vanhempiin poistaa juuri ne ihmiset, jotka voivat haastaa, esittää niitä vaikeita kysymyksiä tuolle nuorelle aikuiselle. Aikuinen lapsi luullessaan luovansa oman identiteettiinsä on itse asiassa hauras, ja häneen vaikuttavat helposti ihmiset, jotka eivät häntä rakasta hänen vanhempiensa tavoin.
Jossain kohdassa....
Tuo aikuinen lapsi tajuaa, että hänen vanhempansa ovat vajavaisia ihmisolentoja aivan kuten hän itsekin. Ehkä vanhemmat olivat määräileviä, jyrkkiä, liian uskonnollisia ilman, että olisivat auttaneet häntä löytämään itse Herran. Useampi kuin yksi hyvää tarkoittava vanhempi on käyttänyt Raamattua rangaistakseen lastaan: "Mene huoneeseesi ja lue Raamattuasi" saa lapsen vain yhdistämään Jumalan rangaistukseen. Mutta kun tuo lapsi varttuu, hän tajuaa äidin ja isän vain yrittäneen estää häntä todella huonoista päätöksistä ja niistä seurauksista, joita olisi sellaisista päätöksistä tullut.
Ja äiti ja isä tunnistavat olleensa vajavaisia. He tunnistavat, että heidän lapsensa heihin suuntaamissa syytöksissä on totuuden siemen.
...sovinto tulee neuvotteluvaiheeseen.
Neuvotteluissa kumpikaan puoli ei saa 100 % haluamaansa. Mutta he voivat elää tulosten kanssa. Kun tuhlaajapoika lähti, se ei ollut sitä mitä isä halusi, mutta hän salli pojalleen vapauden ottaa rahat ja juosta. Kun poika palasi, isä osoitti armoa, josta toinen poika ei ollut tyytyväinen.
Joh. 21: 15–19:ssa Jeesus kysyi Pietarilta kaksi kertaa, rakastiko tämä Häntä. Jeesus käytti sanaa 'agape', joka on ehdoton rakkaus. Kummallakin kerralla Pietari vastasi kielteisesti käyttäen 'phileo' -rakkaus -sanaa, joka on sitä rakkautta, jota kahdella parhaalla ystävällä voi olla toisiaan kohtaan. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen, rakastiko tämä Häntä phileo-rakkaudella. Pietari, jota häiritsi koko kysymysten tapa, möläytti kolmannen kerran: rakastan sinua kuin parasta ystävää! Siihen Jeesus profetoi, että tulisi aika, jolloin Pietari rakastaisi häntä agape-rakkaudella, jopa kun häntä vietäisiin pois kuolemaan sen puolesta.
Lisää askelia sovintoon ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 3/4
Hei kaikki,
Jatkamme kolmannella osalla tutkien sovinnon suuntaan menemistä.
Mitä enemmän he ovat irti kytkettyjä Jumalasta, sitä vihaisemmaksi he tulevat.
Jos he ovat uskovia, he huiputtavat itseään usein ajattelemaan, että juuri Jumala johdattaa heidät yhteydenpidon katkaisemiseen. Mutta kun tasapainoinen ja puhdas usko on mennyttä, kaikki tuntuu hyökkäykseltä.
He ovat hämmentyneitä, sillä jos se, mitä he ovat tekemässä, on Jumalan polku parantumiseen, miksei heillä ole rauhaa? Miksi he ovat niin onnettomia? He kompastelevat elämän halki mekaanisesti äitiä ja isää kohtaan tuntemansa vihan ruokkimana.
Viha ei ole vahvuutta, eikä se tarkoita sitä, että he ottavat oman elämänsä hallintaansa. Päin vastoin, se osoittaa, että rauha ja Jumala ovat kaukana heistä. Ulkonaisesti he voivat hymyillä, mutta sisäisesti olla onnettomia. He eivät ole niin lähellä Jumalaa kuin heidän täytyy olla, sillä mitä lähempänä Isää ihminen on, sitä vähemmän hänen tarvitsee voittaa riita – ja sama pätee myös vanhempiin.
Määrittelen nämä ominaisuudet tällä tavoin:
Oikeus on sitä, että saat mitä ansaitset. Laupeus on sitä, ettet saa mitä ansaitset. Armo on sitä, että saat mitä et ansaitse. Missä tahansa sovinnossa kaikki kolme vaikuttavat jossakin kohdassa. Tarvitaan sen tunnistamista, että kaikki kipu ja tuska on sitä mitä tapahtui kummankin toimien tuloksena. Laupeutta, pidättymistä myrkyllisten sanojen ryöpyistä, jotka vahingoittavat sovintoprosessia. Armoa, jota osoitetaan, koska kumpikin rakastaa toista, jättää menneen huomiotta, sekä voimaannuttaa toisensa osoittamalla kunnioitusta ja arvostusta jokaisen ihmisen paikalle elämässä.
Jokainen rakkaistasi tekee olosi epämukavaksi toisinaan. Jos et voi istuutua heidän kanssaan tuossa tilassa, et voi rakastaa heitä. Rakkaus ei ole rakkautta, ennen kuin se on todistettu. Istuudu ja todista rakkautesi toisianne kohtaan. Jos et osaa käsitellä erimielisyyttä, että voi kasvaa ihmisenä tai uskossa.
Jos katkaiset yhteyden jokaiseen, joka haastaa sinua, sitä enemmän sinusta tulee itsellesi saari, ja se on sitä, mitä paholainen haluaa. Jos katkaiset yhteydet kaikkiin, jotka sinua haastavat, että suojele itseäsi, valitset elää vihan, sekasorron ja rikkoutuneiden ihmissuhteiden maailmassa - joka ulottuu omaan (lapset) elämääsi.
Paholainen yrittää tuhota perheen monin tavoin.
Paholainen vihaa perheitä. Kun joku kristitty aikuinen lapsi rikkoo yhteyden vanhempiinsa 'Jumalan tähden', hänen uskostaan on tullut myrkkyä. 'Toksinen' on suosittu nimitys niille ihmisille ja sille uskon rakenteelle, joka on meille myrkyllinen.
Hänen uskonsa on usein sellaisen uskonnollisen järjestelmän sisällä, joka sallii uskonnon (rakenteen) kontrolloida ihmisen elämää Herran sijasta. Johtajat tuossa uskonnollisessa järjestelmässä kuten pastorit, heidän puolisonsa, vanhemmistoon kuuluvat ja muut manipuloivat häntä sokeaan tottelemiseen. Usein tämä järjestelmä on samaa mieltä aikuisen lapsen kanssa, kun johtajat kuulevat tarinasta vain yhden puolen, mutta asettuvat loukatun aikuisen lapsen puolelle. Kyse on usein manipulaatiosta, hänen pitämisestään laumassa, hänen rahansa, talenttiensa, resurssien pitämisestä tuon seurakunnan neljän seinän sisäpuolella.
Toksisessa uskossa on kyse sellaisen jumalan tai uskon keksimisestä, joka kunnioittaa omaa itseä.
Tuollainen väärin kohdistettu usko on epäaitoa ja usein pelkoon perustuvaa ja siinä addiktoivaa. Hän ei voi jättää kokousta väliin, koska paholainen saattaa saada tuloaukon. Jos hän ei katso seuraavaa kokousta, häneltä saattaa jäädä ihmeensä saamatta jne. Uskosta tulee hyvin kapeasti vain tuon pastorin tai puolison ääneen keskittyvä, ja se sulkee pois ymmärryksen, terveen järjen ja terveellisten tunteiden ja ajatusten äänet. Sovinnon tekeminen vanhempien kanssa saattaa merkitä tuosta toksisesta seurakunnasta irtautumista, ehkä toksisesta avioliitosta tai muista ihmissuhteista eroon hankkiutumista. Hän tuntee olevansa ansassa, kun tuo oivallus iskee häneen eikä hän tiedä, mitä tehdä. Hänen täytyy mennä äidin ja isän luo.
Tuloksena on hauraita ihmisiä.
Onpa sitten kyse kristitystä, joka on kontrolloivassa ja toksisessa seurakunnassa, tai ei-kristitystä, joka ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että yhteyden katkaiseminen vanhempiin oli hyvä asia, hän on tunne-elämältään hauras. Sellaisessa haurauden tilassa ollessaan hän on menettänyt kyvyn käsitellä aitoja ongelmia. Joskus liian hauraita myöntääkseen äidin ja isän olleen oikeassa.
Tultuaan näin hauraaksi häneen on helppo vaikuttaa.
Häneen on helppo vaikuttaa sellaisten ihmisten, jotka eivät rakasta häntä puhtaasti ja/tai jotka eivät ajattele hänen etuaan. Hänen täytyy tietää, että perheissä kiistellään. Teinit hyökkäävät rajoja vastaan, kapinoivat, koettelevat rajoja. Perheissä huudetaan toisille. Lapset kohtaavat seuraamuksia teoistaan. Perheillä, joissa on nuoria lapsia, on sääntöjä, kuria ja rajoja. Perhe-elämä on toisiaan sotkuista ja juuri noissa sotkuisissa hetkissä Jumala muovaa luonnetta, selkärankaa, auttaa lasta asettamaan rajoja.
Juuri perhedynamiikka opettaa lasta puolustamaan sitä, mihin hän uskoo. Perustelemaan kantansa vanhemmille. Päättämään vielä kotona ollessaan, mitä uskovat ja miksi. Yhteyden katkaiseminen vanhempiin poistaa juuri ne ihmiset, jotka voivat haastaa, esittää niitä vaikeita kysymyksiä tuolle nuorelle aikuiselle. Aikuinen lapsi luullessaan luovansa oman identiteettiinsä on itse asiassa hauras, ja häneen vaikuttavat helposti ihmiset, jotka eivät häntä rakasta hänen vanhempiensa tavoin.
Jossain kohdassa....
Tuo aikuinen lapsi tajuaa, että hänen vanhempansa ovat vajavaisia ihmisolentoja aivan kuten hän itsekin. Ehkä vanhemmat olivat määräileviä, jyrkkiä, liian uskonnollisia ilman, että olisivat auttaneet häntä löytämään itse Herran. Useampi kuin yksi hyvää tarkoittava vanhempi on käyttänyt Raamattua rangaistakseen lastaan: "Mene huoneeseesi ja lue Raamattuasi" saa lapsen vain yhdistämään Jumalan rangaistukseen. Mutta kun tuo lapsi varttuu, hän tajuaa äidin ja isän vain yrittäneen estää häntä todella huonoista päätöksistä ja niistä seurauksista, joita olisi sellaisista päätöksistä tullut.
Ja äiti ja isä tunnistavat olleensa vajavaisia. He tunnistavat, että heidän lapsensa heihin suuntaamissa syytöksissä on totuuden siemen.
...sovinto tulee neuvotteluvaiheeseen.
Neuvotteluissa kumpikaan puoli ei saa 100 % haluamaansa. Mutta he voivat elää tulosten kanssa. Kun tuhlaajapoika lähti, se ei ollut sitä mitä isä halusi, mutta hän salli pojalleen vapauden ottaa rahat ja juosta. Kun poika palasi, isä osoitti armoa, josta toinen poika ei ollut tyytyväinen.
Joh. 21: 15–19:ssa Jeesus kysyi Pietarilta kaksi kertaa, rakastiko tämä Häntä. Jeesus käytti sanaa 'agape', joka on ehdoton rakkaus. Kummallakin kerralla Pietari vastasi kielteisesti käyttäen 'phileo' -rakkaus -sanaa, joka on sitä rakkautta, jota kahdella parhaalla ystävällä voi olla toisiaan kohtaan. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen, rakastiko tämä Häntä phileo-rakkaudella. Pietari, jota häiritsi koko kysymysten tapa, möläytti kolmannen kerran: rakastan sinua kuin parasta ystävää! Siihen Jeesus profetoi, että tulisi aika, jolloin Pietari rakastaisi häntä agape-rakkaudella, jopa kun häntä vietäisiin pois kuolemaan sen puolesta.
Lisää askelia sovintoon ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed