Adult children breaking contact with parents, 2/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 2/4
Hei kaikki,
Lopetin ensimmäisen osan sanalla aikuisille lapsille kysyen, mitä hyötyä meille oli vanhempina (vanhempina olostamme)?
Eivät lapset eivätkä vanhemmat ole toisilleen velkaa täydellisyyttä.
Mutta tuo ajatus, etteivät vanhemmat ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, uhmaa sosiaalista mediaa, joka kannattaa kommunikaation katkaisemista vanhempien kanssa. Vanhemmat eivät ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, itse asiassa juuri tuo epätäydellisyys tekee mahdolliseksi Jumalan armon punomisen perhedynamiikkaan sisälle ja joka kohtaan. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, ei ole olemassa täydellisiä lapsia.
Kipu, jota vanhempi tuntee, kun aikuinen lapsi 'canceloi' hänet (katkaisee yhteyden), johtuu osaksi siitä, että tuo vanhempi rakastaa lastaan ja haluaa yhä suojella tätä maailmassa olevalta pahuudelta. Mutta kyse on sitäkin enemmästä. Neljän tytön äiti kertoi minulle, että kun hänen tyttönsä kiistelivät, hänen oli vaikea päättää, kuka oli oikeassa, koska jokaisessa hänen tytössään oli osa häntä itseään, ja hän saattoi ymmärtää jokaisen näkökantaa.
Kyse ei ole vain tyhjästä tuolista (tyhjistä tuoleista) päivällispöydässä; osa sinusta lähti, kun hän lähti (he lähtivät). Osa sinusta meni heidän mukanaan heidän katkaistessaan yhteydenpidon. Sen tähden tunnet palan itsestäsi puuttuvan – se puuttuukin. Sen tähden myös he tuntevat olevansa aivan yksin naamioiden kipunsa yhteydenpidon katkaisemisella, sillä heistä tuntuu, että myös heistä osa on teidän kanssanne, äiti ja isä.
Heillä saattaa olla oikeutettuja kipuja sinun (vanhemman) teoistasi. Mutta usein he pelkäävät vanhempiensa luo menoa, koska luulevat näiden huutavan ja kiljuvan ja tilanteen asioiden hirvittävällä tavalla väärin. Tässä tilanteessa olevien vanhempien täytyy olla vanhempi, se suurempi ihminen, se armollisempi osapuoli, sillä he haluavat tuoda tuon osan itsestään takaisin perheeseen. Istuutukaa, pitäkää tunteet kurissa, tunnustakaa virheet ja kivut, joita sananne ja tekonne ovat aiheuttaneet, olkaa läpinäkyviä ja rehellisiä, ja puhukaa…
Yhteydenpidon katkaisemisella vanhempiin on seurauksia näiden lasten koko loppuelämälle.
Kymmenen käskyä on jaettu kahteen osaan: Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisesi rakastamiseen. Ensimmäiset neljä käskyä koskevat Jumalan rakastamista, kuutta jälkimmäistä johtaa 'kunnioita isääsi ja äitiäsi.'
Jäljellä olevat viisi juontavat juurensa suoraan niiden keskiössä olevaan arvoon koskien äidin ja isän kunnioittamista: sinun ei pidä murhata, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi. Sinun ei pidä tehdä aviorikosta, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi, sinun ei pidä varastaa, sinun ei pidä valehdella, sinun ei pidä himoita asioita, jotka eivät ole sinun - noiden kaikkien keskiössä oleva arvo löytyy äidin ja isän kunnioittamisessa, perheen kunnioittamisessa.
613 Mooseksen lakia tiivistyy kymmeneen käskyyn, jotka esitetään tiiviisti kahdessa kategoriassa: Jumalan rakastaminen, toisten rakastaminen. Kun äitiä ja isää ei kunnioiteta, tuolle lapselle avautuu hengellinen ovi kärsiä lopuista noita käskyjä – enemmän tästä myöhemmin - mutta tiedä, että heti kun hän avaa tuon oven, häneltä todennäköisestä varastetaan, hänet tullaan pettämään, hänelle valehdellaan ja lisää… siitä enemmän myöhemmin.
Kunnioittaminen ei tarkoita tottelemista.
Niiden kunnioittaminen, jotka saattoivat sinut maailmaan, on tämän käskyn perusta. Kyse ei ole tottelemisesta, erityisesti aikuisten lasten kohdalla. Kyse on luomisesta, siitä että Jumala käytti heitä siihen, että sait alkusi ja Hän antoi siinä hetkessä sinulle elämän.
Yhdellä tahtosi teolla, osoittamalla heille kunnioitusta, kunnioitat Jumalaa, joka kunnioitti sinun sikiämistäsi antamalla sinulle elämän. Se ei tarkoita, että yhtäkkiä sinulla olisi lämpöisiä ja untuvaisia tunteita heitä kohtaan. Voi olla, ettei teillä ole tässä hetkessä mitään yhteistä. Voi olla, että inhoat heidän elämätyyliään. Heidän kunnioittamisensa tarkoittaa sen tunnustamista, että ilman heitä et olisi täällä ja myönnät heille sen – ehkäpä vain sen – että he antoivat sinulle elämän.
Aikuinen lapsi, ehkä teinivuosista alkaen, lakkaa kääntymästä äidin ja isän puoleen neuvoja saadakseen. Hän juoksee toisten luo saadakseen opastusta, neuvoja. Hän kääntyy sosiaalisen median ja toisten puoleen, joista tuntuu samoin kuin heistä, oikeuttaakseen vetäytymisensä äidin ja isän luota.
Salomonin kuollessa hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas 1. Kun. 12: 6–11:ssa. Hän konsultoi niitä viisaita vanhoja miehiä, jotka olivat neuvoneet hänen isäänsä, ja sen jälkeen hän 'neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan'. He antoivat hänelle huonoja neuvoja, itsekkäitä neuvoja, sanoja, jotka ruokkivat hänen egoaan ja huomion ja vallan himoaan.
Tuota tapahtuu nykyään sosiaalisessa mediassa; nuoret aikuiset hylkäävät vanhempiensa viisauden ottaakseen neuvoja 'nuorilta, jotka ovat kasvaneet heidän kanssaan', jotka ruokkivat egoa ja kertovat heille sitä, mitä he haluavat kuulla, ei sitä, mikä on viisasta. Heillä ei ole mitään kykyä tai he ovat menettäneet kykynsä ja halunsa suodattaa pois pahat asiat ja poimia hyvän ja hyödyllisen lapsuudestaan.
On helpompaa tehdä äidistä ja isästä roistoja ja syyttää heitä jokaisesta sisällä olevasta kivusta.
Kuinka monet aikuiset lapset ovatkaan nähneet vanhempiensa kuolevan, ennen kuin sovinto on tehty? Vain siksi, että kukaan ei ollut halukas puhumaan perusteellisesti joistakin vanhoista kiistoista tulevasta kivusta. Jossain kohtaa tuon lapsen täytyy tajuta, että oli hyvä asia omata vanhempi, jonka kanssa kiistellä. Hän tarvitsi tuota näkökantaa. Hän tarvitsi tuota mielipidettä. Hän tarvitsi tuota kokemuksen ääntä. Jumala käyttää vanhempiamme hyvässä ja pahassa, muovaamaan meitä menestyksekkäiksi aikuisiksi.
Kaksosten kokous
Eräässä muutama vuosi sitten pidetyssä kaksosten kokouksessa tehtiin kyselytutkimus. Kokouksessa oli kaksi veljestä. Toinen veljeksistä oli lakimies, naimisissa, vakaa elämässä. Hänen kaksosensa oli käynyt läpi muutaman avioeron, taisteli alkoholismin kanssa, omasi vaikeuksia pitää kiinni työpaikasta. Yksi kyselytutkimuksen kysymyksistä oli: Mikä tapahtuma on eniten muovannut elämääsi?
Kumpikin mies kirjoitti saman vastauksen: "Isäni kuoli ollessani 12."
Toinen oli käyttänyt sitä keinona parantamaan yhteiskunnallista asemaansa, toinen salli tuon tapahtuman tuhota hänet. 'Cancel-kulttuuri' kertoo aikuisille lapsille, että heidän haavansa ja kipunsa ja traumansa lapsuudessa tuhosi heidät. Jos he uskovat sen, he eivät koskaan tule tietämään, kuinka Herra olisi voinut kääntää nuo kivut kallisarvoisiksi astinkiviksi vahvempaan luonteeseen Kristuksessa sekä onnellisuuteen ja siunaukseen elämässä. Joskus on liian vaikeaa sanoa äidille ja isälle: "Olitte oikeassa." Noissa tapauksessa he ovat vihaisia itselleen tekemiensä valintojen vuoksi, mutta kääntävät tuon vihan ulospäin äitiin ja isään, jotta heidän itsensä ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.
Olemme pääsemässä pahimman yli parantumista kohti, ja menemme siihen suuntaan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 2/4
Hei kaikki,
Lopetin ensimmäisen osan sanalla aikuisille lapsille kysyen, mitä hyötyä meille oli vanhempina (vanhempina olostamme)?
Eivät lapset eivätkä vanhemmat ole toisilleen velkaa täydellisyyttä.
Mutta tuo ajatus, etteivät vanhemmat ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, uhmaa sosiaalista mediaa, joka kannattaa kommunikaation katkaisemista vanhempien kanssa. Vanhemmat eivät ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, itse asiassa juuri tuo epätäydellisyys tekee mahdolliseksi Jumalan armon punomisen perhedynamiikkaan sisälle ja joka kohtaan. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, ei ole olemassa täydellisiä lapsia.
Kipu, jota vanhempi tuntee, kun aikuinen lapsi 'canceloi' hänet (katkaisee yhteyden), johtuu osaksi siitä, että tuo vanhempi rakastaa lastaan ja haluaa yhä suojella tätä maailmassa olevalta pahuudelta. Mutta kyse on sitäkin enemmästä. Neljän tytön äiti kertoi minulle, että kun hänen tyttönsä kiistelivät, hänen oli vaikea päättää, kuka oli oikeassa, koska jokaisessa hänen tytössään oli osa häntä itseään, ja hän saattoi ymmärtää jokaisen näkökantaa.
Kyse ei ole vain tyhjästä tuolista (tyhjistä tuoleista) päivällispöydässä; osa sinusta lähti, kun hän lähti (he lähtivät). Osa sinusta meni heidän mukanaan heidän katkaistessaan yhteydenpidon. Sen tähden tunnet palan itsestäsi puuttuvan – se puuttuukin. Sen tähden myös he tuntevat olevansa aivan yksin naamioiden kipunsa yhteydenpidon katkaisemisella, sillä heistä tuntuu, että myös heistä osa on teidän kanssanne, äiti ja isä.
Heillä saattaa olla oikeutettuja kipuja sinun (vanhemman) teoistasi. Mutta usein he pelkäävät vanhempiensa luo menoa, koska luulevat näiden huutavan ja kiljuvan ja tilanteen asioiden hirvittävällä tavalla väärin. Tässä tilanteessa olevien vanhempien täytyy olla vanhempi, se suurempi ihminen, se armollisempi osapuoli, sillä he haluavat tuoda tuon osan itsestään takaisin perheeseen. Istuutukaa, pitäkää tunteet kurissa, tunnustakaa virheet ja kivut, joita sananne ja tekonne ovat aiheuttaneet, olkaa läpinäkyviä ja rehellisiä, ja puhukaa…
Yhteydenpidon katkaisemisella vanhempiin on seurauksia näiden lasten koko loppuelämälle.
Kymmenen käskyä on jaettu kahteen osaan: Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisesi rakastamiseen. Ensimmäiset neljä käskyä koskevat Jumalan rakastamista, kuutta jälkimmäistä johtaa 'kunnioita isääsi ja äitiäsi.'
Jäljellä olevat viisi juontavat juurensa suoraan niiden keskiössä olevaan arvoon koskien äidin ja isän kunnioittamista: sinun ei pidä murhata, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi. Sinun ei pidä tehdä aviorikosta, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi, sinun ei pidä varastaa, sinun ei pidä valehdella, sinun ei pidä himoita asioita, jotka eivät ole sinun - noiden kaikkien keskiössä oleva arvo löytyy äidin ja isän kunnioittamisessa, perheen kunnioittamisessa.
613 Mooseksen lakia tiivistyy kymmeneen käskyyn, jotka esitetään tiiviisti kahdessa kategoriassa: Jumalan rakastaminen, toisten rakastaminen. Kun äitiä ja isää ei kunnioiteta, tuolle lapselle avautuu hengellinen ovi kärsiä lopuista noita käskyjä – enemmän tästä myöhemmin - mutta tiedä, että heti kun hän avaa tuon oven, häneltä todennäköisestä varastetaan, hänet tullaan pettämään, hänelle valehdellaan ja lisää… siitä enemmän myöhemmin.
Kunnioittaminen ei tarkoita tottelemista.
Niiden kunnioittaminen, jotka saattoivat sinut maailmaan, on tämän käskyn perusta. Kyse ei ole tottelemisesta, erityisesti aikuisten lasten kohdalla. Kyse on luomisesta, siitä että Jumala käytti heitä siihen, että sait alkusi ja Hän antoi siinä hetkessä sinulle elämän.
Yhdellä tahtosi teolla, osoittamalla heille kunnioitusta, kunnioitat Jumalaa, joka kunnioitti sinun sikiämistäsi antamalla sinulle elämän. Se ei tarkoita, että yhtäkkiä sinulla olisi lämpöisiä ja untuvaisia tunteita heitä kohtaan. Voi olla, ettei teillä ole tässä hetkessä mitään yhteistä. Voi olla, että inhoat heidän elämätyyliään. Heidän kunnioittamisensa tarkoittaa sen tunnustamista, että ilman heitä et olisi täällä ja myönnät heille sen – ehkäpä vain sen – että he antoivat sinulle elämän.
Aikuinen lapsi, ehkä teinivuosista alkaen, lakkaa kääntymästä äidin ja isän puoleen neuvoja saadakseen. Hän juoksee toisten luo saadakseen opastusta, neuvoja. Hän kääntyy sosiaalisen median ja toisten puoleen, joista tuntuu samoin kuin heistä, oikeuttaakseen vetäytymisensä äidin ja isän luota.
Salomonin kuollessa hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas 1. Kun. 12: 6–11:ssa. Hän konsultoi niitä viisaita vanhoja miehiä, jotka olivat neuvoneet hänen isäänsä, ja sen jälkeen hän 'neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan'. He antoivat hänelle huonoja neuvoja, itsekkäitä neuvoja, sanoja, jotka ruokkivat hänen egoaan ja huomion ja vallan himoaan.
Tuota tapahtuu nykyään sosiaalisessa mediassa; nuoret aikuiset hylkäävät vanhempiensa viisauden ottaakseen neuvoja 'nuorilta, jotka ovat kasvaneet heidän kanssaan', jotka ruokkivat egoa ja kertovat heille sitä, mitä he haluavat kuulla, ei sitä, mikä on viisasta. Heillä ei ole mitään kykyä tai he ovat menettäneet kykynsä ja halunsa suodattaa pois pahat asiat ja poimia hyvän ja hyödyllisen lapsuudestaan.
On helpompaa tehdä äidistä ja isästä roistoja ja syyttää heitä jokaisesta sisällä olevasta kivusta.
Kuinka monet aikuiset lapset ovatkaan nähneet vanhempiensa kuolevan, ennen kuin sovinto on tehty? Vain siksi, että kukaan ei ollut halukas puhumaan perusteellisesti joistakin vanhoista kiistoista tulevasta kivusta. Jossain kohtaa tuon lapsen täytyy tajuta, että oli hyvä asia omata vanhempi, jonka kanssa kiistellä. Hän tarvitsi tuota näkökantaa. Hän tarvitsi tuota mielipidettä. Hän tarvitsi tuota kokemuksen ääntä. Jumala käyttää vanhempiamme hyvässä ja pahassa, muovaamaan meitä menestyksekkäiksi aikuisiksi.
Kaksosten kokous
Eräässä muutama vuosi sitten pidetyssä kaksosten kokouksessa tehtiin kyselytutkimus. Kokouksessa oli kaksi veljestä. Toinen veljeksistä oli lakimies, naimisissa, vakaa elämässä. Hänen kaksosensa oli käynyt läpi muutaman avioeron, taisteli alkoholismin kanssa, omasi vaikeuksia pitää kiinni työpaikasta. Yksi kyselytutkimuksen kysymyksistä oli: Mikä tapahtuma on eniten muovannut elämääsi?
Kumpikin mies kirjoitti saman vastauksen: "Isäni kuoli ollessani 12."
Toinen oli käyttänyt sitä keinona parantamaan yhteiskunnallista asemaansa, toinen salli tuon tapahtuman tuhota hänet. 'Cancel-kulttuuri' kertoo aikuisille lapsille, että heidän haavansa ja kipunsa ja traumansa lapsuudessa tuhosi heidät. Jos he uskovat sen, he eivät koskaan tule tietämään, kuinka Herra olisi voinut kääntää nuo kivut kallisarvoisiksi astinkiviksi vahvempaan luonteeseen Kristuksessa sekä onnellisuuteen ja siunaukseen elämässä. Joskus on liian vaikeaa sanoa äidille ja isälle: "Olitte oikeassa." Noissa tapauksessa he ovat vihaisia itselleen tekemiensä valintojen vuoksi, mutta kääntävät tuon vihan ulospäin äitiin ja isään, jotta heidän itsensä ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.
Olemme pääsemässä pahimman yli parantumista kohti, ja menemme siihen suuntaan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed