Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 1/4
Hei kaikki,
On olemassa trendi, jossa aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiinsa. Mutta kyse on suuremmasta asiasta kuin tyhjistä istumapaikoista syntymäpäivillä ja juhla-aikoina; tässä liikehdinnässä on syvällisempi ja pahempi hengellinen suunnitelma.
Tämä sarja selvittää tätä trendiä, kun identifioimme sen, määrittelemme sen, tutkimme syitä ja tarjoamme joitakin ratkaisuja. Katsomme myös raamatullisia esimerkkejä kuten tuhlaajapoikaa sekä ehkä suurinta esimerkkiä Raamatussa: juopa Daavidin ja hänen poikansa Absalomin välillä.
Yhdysvalloissa 27 % aikuisista lapsista on vieraantunut yhdestä tai kummastakin vanhemmastaan. (Cornell-yliopisto)
Noista 27 %:sta 11 % on vieraantunut äidistään ja 26 % on vieraantunut isästään. Loput 63 % (noista 27 %:sta) on katkaissut yhteydenpidon kumpaankin vanhempaansa.
Jos on tapahtunut todellista pahoinpitelyä, tietenkin heidän täytyy ottaa etäisyyttä oman mielenterveytensä ja ehkä fyysisen terveytensä vuoksi. Niiden vanhempien, jotka eivät olleet väkivaltaisia, on tärkeä tarkastella sitä, kuinka he kasvattivat lapsensa, identifioida kasvatukseen myötävaikuttaneita tekijöitä ja olla halukkaita myöntämään vieraantuneelle/vieraantuneille lapselleen/lapsilleen puutteensa ja virheensä.
Tämä ongelma on olemassa osin sosiaalisen median lisääntymisen vuoksi
Nykyään nuorempi sukupolvi pitää yhteydenpidon katkaisemista vanhempiinsa osana omaa henkilökohtaista kasvua ja itsestä huolehtimista. Itsestä huolehtimisella tarkoitan oman itsen suojelemista keneltä tahansa, joka itseä haastaa. He katkaisevat yhteydenpidon kenen tahansa sellaisen kanssa, joka on heidän kanssaan eri mieltä tai haastaa heitä ajattelemaan perusteellisesti sitä, mitä he uskovat ja miksi. Sosiaalisen median maailma on narsistinen, joten he luulevat, että elämässä on kyse heistä itsestään, ja useamman sukupolven välisiä ihmissuhteita arvostetaan vain vähän. Sen lisäksi (Yhdysvaltain) opetusjärjestelmä ei ole opettanut lapsille, kuinka ajatella, tehdä päätelmiä, väitellä ja tutkia eri näkökulmia. Heitä opetetaan reagoimaan tunnetasolla päätelmien tekemisen sijaan.
Tätä sukupolvea harjoitetaan näkemään vanhempansa vihollisina ja korvaamaan heidät jollakulla sellaisella, joka kertoo heille sen, mitä he haluavat kuulla. Sitä vastoin Paavali kirjoittaa, että vanhempien kunnioituksen myötä tulee lupaus: että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Ef. 6: 2–3
Absalom katkaisee yhteydenpidon isänsä, kuningas Daavidin kanssa
Absalom istui 2. Sam. 15: 1–6:ssa kaupungin portin luona ja tekee päätöksiä ja ratkaisee sellaisia ihmisten asioita, joita hänen isänsä kuningas olisi normaalisti päättänyt. Hän sanoi ihmisille sen, mitä he halusivat kuulla, osoitti ja vastaanotti egoa paisuttavaa imartelua ja jae 6 sanoo: "Ja niin Absalom varasti Israelin miesten sydämet."
Aikuinen lapsi, joka on katkaissut yhteydenpidon vanhempiinsa Absalomin tavoin, kerää ympärilleen samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Hän kokoaa ihmisiä, jotka ovat halukkaita olemaan yhtä mieltä hänen vanhempiensa syyllisyydestä. Jakeessa neljä Absalom puhui ääneen: 'Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan … minä antaisin hänelle oikeuden.'
Hänen tekonsa horjuttivat hänen isänsä auktoriteettia, häpäisivät hänet ja koko ajan Daavid tarkkaili ja epäilemättä rukoili hänen puolestaan – ymmärrämme sen siitä tavasta, jolla Daavid rukoili ja suri Absalomin kuollessa.
Aikuiset lapset, jotka katkaisevat yhteydenpidon vanhempiinsa, ympäröivät itsensä ihmisillä, jotka vetoavat heidän egoonsa, kertovat heidän olevan oikeassa, kertovat heidän tekonsa olevan oikeutettu. Absalomin tavoin he kaivavat maata kaiken sen alta, mitä heidän vanhempansa heille opettivat.
Yhtäkkiä he tajuavat olevansa aivan yksin ollessaan samanmielisten ihmisten ympäröiminä. Yksinäisiä, vaikka sellaisten ihmisten ympäröimiä, jotka väittävät rakastavansa heitä – ja eittämättä jotkut rakastavatkin- mutta usein joku toksinen ihminen käyttää näitä asioita manipuloidakseen ja kontrolloidakseen heitä väittäen koko ajan rakastavansa heitä ja ajattelevansa vain heidän parastaan.
Muista, Jumala teki ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen, joten paholaisen käyttämät ihmiset yrittävät myös tehdä ihmiset omiksi kuvikseen ja kaltaisikseen. Siitä manipuloinnissa on kyse – manipuloijan kaltaiseksi tulemisesta, joka antaa hänelle täyden kontrollin.
Elämme maailmassa, jossa, jos vanhempi sanoo ei tai asettaa tiukkoja rajoja ja odotuksia, sitä kutsutaan pahoinpitelyksi tai traumaksi. Jos vanhempi ei vahvista ja ole samaa mieltä jokaisen ajatuksen ja tunteen kanssa, häntä kutsutaan pahoinpiteleväksi, määräileväksi, kontrolloivaksi, toksiseksi tai vaaralliseksi. Sosiaalinen media kertoo hänelle (lapselle) näin ja monet influensserit toistavat näitä tuntemuksia vahvistaen hänen hauraita tuntemuksiaan, kun hän kovettaa sydäntään lisää.
Riidat, tapahtumat ja säännöt lapsuudesta saavat aikuiset lapset kirjoittamaan historiansa uudelleen
Muokattu versio on tapahtumien vääristelyä irti asiayhteydestä. Esimerkki: Kun isäni pyysi meitä neljää lasta istuutumaan kertoakseen meille, että hän ja äiti aikoivat erota, hän sanoi: "Otan eron äidistänne ja otan eron teistä lapset. En tule olemaan paikalla otteluissa, syntymäpäivillä, lomilla… muutan pois… en tule olemaan paikalla…"
Tuossa hetkessä ja vuosia jälkeen päin ainoa asia, minkä kykenin näkemään, oli se kipu, jonka nuo sanat aiheuttivat meille neljälle lapselle, iältään 11 (minä), 9, 7 ja 5. Saatuani enemmän ikää tajusin, että hän ei yrittänyt olla julma, hän yritti määritellä ja selittää, mitä avioero merkitsi lapsille, joilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä se oli. Mutta tuossa hetkessä nuo sanat muodostivat hylätyksi tulemisen ja kivun puitteet.
Kun aikuisille lapsille kerrotaan, että konfliktit heidän perheessään olivat pahoinpitelyä, he suodattavat uudelleen muistonsa sen uskomuksen kautta, että ovat kärsineet pahoinpitelystä. Yhteydenpidon katkaisemisessa ei tavallisesti ole kysymys siitä, että vanhemmat olisivat pahoja ja he hyviä. Itse asiassa kyse on siitä, kuinka kipu muokkaa heidän näkemystään elämästä.
Nämä aikuiset lapset suodattavat suhteensa vanhempiinsa omien kipujensa läpi ja heidän vanhempansa suodattavat usein neuvonsa omien kipujensa läpi. Ei ole olemassa täydellistä vanhempaa eikä täydellistä lasta. Juuri siinä Jumalan armo, viisaus, luonne ja Henki tulevat mukaan perheen dynamiikkaan. Jos Hänelle sallitaan. Tässä kohdassa vanhempien täytyy olla läpinäkyvästi lastensa suhteen herkkiä, kun tilaisuus siihen annetaan.
Vanhemmille, jotka ovat tämän kokeneet tai juuri nyt ovat tätä kokemassa:
Lapsesi syyttää sinua siitä kivusta, jota et koskaan tarkoittanut aiheuttaa. Se, että lapsesi 'canceloi' sinut, vääristää antamasi rakkauden joksikin pimeämmäksi, väärinymmärretyksi ja asiayhteydestään irrotetuksi. Hän ei näe niitä hetkiä, jolloin olit läsnä hänen tukenaan. Hän ei näe tekemisiäsi uhrauksia. Hän näkee tarinan, joka on suodattunut hänen itsensä luoman kivun läpi, ja jota hän on toistanut niin monta kertaa, että se tuntuu hänelle nyt todelliselta.
Tilanteen tekee pahemmaksi se, että heti kun hän uskoo tuon tarinan, jokainen normaali ja harmiton viesti äidiltä ja isältä tuosta hetkestä lähtien suodattuu tuon vääristyneen muiston läpi. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ne muistot, jotka hänellä on, ovat nyt muuttuneet joksikin sellaisiksi, jotka eivät olleet todellisia tai saanet uuden muodon hänen mielessään ja tunteissaan.
Niinpä jokin hetki, jonka luulit (vanhempasi luulivat) olevan tavallisen, suodattuu tuon kivun läpi ja siitä tulee todistus siitä, että tuo vääristynyt versio, johon uskotaan, on todellinen. Se vahvistaa väärää ymmärrystä. Kun he konfrontoivat sinua, päädyt taisteleman sellaista versiota itsestäsi vastaan, jota ei koskaan ollut olemassa ja on olemassa vain heidän mielessään. Heidän versionsa sinusta on nyt linnake, jonka vain he voivat päättää.
Voimme kysyä aikuiselta lapseltamme (aikuisilta lapsiltamme) tämän: Mitä muuta hyödyimme siitä, kuin että rakastimme sinua/teitä?
Mitä hyödyimme siitä, että saatoimme sinut tähän maailmaan? Kaikki se, mitä vanhemmat tekevät, tehdään ilman lupausta palkinnosta tai arvostuksesta. Kaikki vuodatetaan jokaiseen lapseen; rakkaus, kärsivällisyys, aika, energia, huoli, uhraukset, ne kaikki tehtiin ilman lupausta siitä, että lapsi antaisi koskaan mitään takaisin. Vanhempi tekee näitä asioita tietäen, että hänen lapsensa varttuisi ja kehittäisin oman itsenäisen elämänsä, hänellä olisi oma tulevaisuutensa. Vanhemmat tiesivät alusta alkaen koittavan ajan, jolloin he astuisivat askelen taaksepäin ja antaisivat lapsensa elää omillaan ilman, että hän tarvitsisi äitiään ja isäänsä samalla tavalla.
Eikä tuo lapsi tule muistamaan suurinta osaa siitä. Hänellä ei ole aavistustakaan vanhempiensa unettomista öistä, stressistä, pelosta, niistä valinnoista, joita vanhemmat tekivät hänen mukavuutensa, rakkauden sekä turvallisuuden tähden heidän oman mukavuutensa sijaan. Mitään siitä ei tehty odotuksin vastalahjasta.
Vanhempi saattaa sanoa aikuiselle lapselleen: kysy itseltäsi vaikea kysymys. Miksi me teimme sen? Teimme sen, koska olet lapsemme. Joten ennen kuin syytät meitä todellisista tai ajatelluista epätäydellisyyksistä ja vakuutat itsellesi, että olimme sinulle täydellisyyden velkaa, kysy, mitä me siitä hyödyimme? Rakastamme sinua, me ilmestyimme silti paikalle ja rakastamme sinua edelleen. Mitä muuta hyötyä siitä oli, paitsi sinun rakastamisesi?
Jatkamme tästä ensi viikolla. Älä luovuta tuon lapsen suhteen! Tai tuon vanhemman! Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed