How we value the Lord is how He measures Himself to us, 1/1
Se miten arvostamme Herraa vaikuttaa siihen, miten Hän mittaa Itseään meille, 1/1
Hei kaikki,
Vuosia sitten olin suuren raamattukoulun toimeenpaneva johtaja ja minusta oli kiva saada oppilaita vieraaksi. Oppitunteja pidettiin aamukahdeksasta puoleen päivään, minkä jälkeen toimistossani oli tavallisesti pari opiskelijaa, jotka halusivat puhua kanssani. Hyvin usein en voinut syödä lounasta kuin vasta kahdelta (14:00) tai myöhemmin, koska yksi opiskelija saattoi käyttää kaksi tuntia tai enemmänkin sydämensä vuodattamiseen etsiessään neuvoa, viisautta, rukousta tai sanaa Herralta.
Eräänä päivänä sihteerini ajatteli minun käyttävän liikaa aikaa opiskelijoiden kanssa ja teki tämän havainnon: "Tiedätkö John, nämä opiskelijat tulevat tänne ja vievät tunnin tai kaksi ajastasi ja tuo aika voitaisiin käyttää suurempiin asioihin. Muista, yleensä he ansaitsevat minimipalkkaa, joten he luulevat, että yksi tunti sinun aikaasi on sama kuin yksi tunti heidän aikaansa. Mutta yksi tunti sinun aikaasi vaikuttaa satoihin tai tuhansiin ihmisiin. Ehkä voimme asettaa heille joitakin aikarajoituksia?"
Hänen pointtinsa hyväksyttiin: Ihmisluonto arvottaa yhden tunnin jonkun toisen ajasta sen mukaan, kuinka itse arvotamme tunnin omaa aikaamme.
En ehdota sitä, että rajoittaisimme aikaamme rukouksessa, koska yksi tunti Herran aikaa on arvoltaan niin paljon enemmän kuin tunti meidän aikaamme. Pohdin sitä, kuinka arvioimme rakkauttamme Herraa kohtaan. Rakastammeko ja arvostammeko Häntä sen vuoksi, mitä Hän voi hyväksemme tehdä? Rakastammeko Häntä, koska haluamme Hänen tekevän meistä varakkaita? Arvostammeko Häntä sen tarpeen tähden, joka on tällä hetkellä elämässämme kiireellisin? Vai vain rakastammeko Häntä puhtaasti hengestämme ilman taka-ajatuksia?
Olen nähnyt kristittyjen elävän hyvin syntistä elämää ja sitten ihmettelevän, miksei Hän toimi heidän puolestaan. Olen nähnyt ihmisten menevän syvälle palvontaan, mutta sitten kääntyvän ympäri ja katsovan elokuvaa, joka on täynnä kirosanoja ja Herran nimen turhaa lausumista, sitten he ihmettelevät, mikseivät voi kuulla Hänen ääntään. Olen nähnyt kristittyjen, jotka lausuvat turhaan Hänen nimensä huudahtaen ‘Voi Luoja’ ja jotka sitten ihmettelevät, mikseivät ole herkkiä Hänen johdatukselleen ja ohjaukselleen. Jos emme tunne sitä murhetta tehdessämme syntiä, kuinka voimme odottaa aistivamme Hänen läsnäolonsa ja ohjauksensa hengessämme?
Aito sydämemme arviointi. Jeesus sanoi näin Mk. 4: 24:ssa:
"Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. "
Modernilla englannin/suomen kielellä saattaisimme sanoa: "Harkitse tarkkaan, mitä kuulet. Oman mittastandardisi mukaisesti tullaan sinulle takaisin mittaamaan..."
Jeesus oli kertonut kylväjävertauksen, jossa puhuttiin yksityiskohtaisesti erityyppisistä ihmissydämistä, jotka nähdään eri maatyyppeinä, jotka Sana kohtaa, kun se istutetaan sydämeen: kivinen maa, jonkin verran maa-ainesta ja joitakin kiviä, hyvä maa, joka kuitenkin on rikkaruohojen vallassa sekä hyvä maa, joka tuottaa täyden sadon. Tuota Jeesuksen vertausta seurasi Hänen ohjeensa, että se arvo, jonka Hänelle annat, on se, miten Hän mittaa Itseään takaisin sinulle.
"Suullamme me Häntä siunaamme, elämällämme me Hänet tunnustamme." (Virrestä: Praise, My Soul, the King of Heaven/Ylistä minun sieluni Taivaan kuningasta, ei suomennettu)
Vuosia sitten hyvin näkyvä seurakunnan johtaja kertoi minulle yksityiskohtaisesti kehuen katsomastaan ja pitämästään elokuvasta – kyllä, se oli ollut lihallinen ja siinä oli useita kertoja lausuttu turhaan Herran nimi, mutta hän sanoi minulle: "Mutta kuvaus oli niin kaunis ja tapahtumapaikat niin upeita." Minua ällistytti, että hän arvosti kuvauksen ja tapahtumapaikkojen kauneutta enemmän kuin piti huonona Herramme nimen turhaa lausumista. Mitä minuun tulee, Jeesus ja Isä ovat parhaita ystäviäni, joten se, mikä heitä loukkaa, loukkaa minun henkeäni.
En istuisi vapaaehtoisesti kahta tuntia kuuntelemassa, kun joku kiroaa äitiäni tai isääni kertoessaan tarinaansa. Minä joko pysäyttäisin heidät, lopettaisin heidän kertomuksensa tai lähtisin pois. Miksi maksaisin vapaaehtoisesti katsoakseni jotakin sellaista, joka loukkaa minun Herraani, minkä koen murheena hengessäni. Jos tekisin niin, olisiko valitukseni siitä, että Hän ei puhu minulle, vanhurskas valitus? Ei olisi.
Anna kuin osoitan selvästi Mk. 4: 24:n: Se miten arvostat Herraa vaikuttaa siihen, miten Hän mittaa Itseään sinulle.
Kuitenkin, kun olemme nuoria Herrassa, tässä sanomani asiat ovat haasteita Kristuksessa kasvamisessa. Hän katsoo meitä kuin kypsymättömiä vauvoja tai pikku lapsia, hengellisesti puhuen. Muutamana ensimmäisenä vuonna Hänen tuntemistaan olen syyllistynyt siihen, että olen katsonut loppuun asti elokuvia, joissa on ollut sellaisia kirosanoja, jotka ne kuullessani murehduttivat henkeäni kuten ampiaisen pisto, mutta jatkoin istumistani ja elokuvan katsomistani. Myönnän syytteen. Mutta olin kasvamassa ja pian arvostin enemmän sitä, etten murehduttanut henkeäni, kuin arvostin tuota katsomaani elokuvaa tai televisio-ohjelmaa.
Kun arvostat Herran läsnäolon aistimista hengessäsi 24/7 havaitset, että kiusaukset menettävät otteensa sinusta. En ole täydellinen millään kuviteltavissa olevalla mittapuulla, kysy vain vaimoltani, lol. Mutta saavutin kylläkin vuosia sitten pisteen, jossa arvostan Hänen läsnäoloaan minussa siinä määrin, että torjun kaiken, jokaisen, jokaisen pastorin, jokaisen kiusauksen, joka saattaisi uhata Hänen minussa olemisensa puhtautta. En ole täydellinen, mutta motiivini ihmisiä kohtaan ovat puhtaat, ja jos koen hengessäni murhetta, mikä tapahtuu, kun Pyhä Henki, joka on Totuus, on murheellinen, haluan tietää, mitä tein, mitä sanoin ja pyytää anteeksi. Arvosta tuota yhteyttä ja läsnäoloa, joka sinulla on hengessäsi ylitse kaiken muun – ja se on prosessi, jossa jopa Paavali sanoi, että hän ei usko päässeensä loppuun. Mutta hän kirjoitti unohtavansa menneen ja rientävänsä eteenpäin kohti Herran Jeesuksen kutsun korkeaa päämäärää.
Sanalla on viimeinen sana
Heti kun olemme vahvistaneet sen, mitä ja ketä todella eniten arvostamme – Hänen läsnäoloaan sisällämme, jonka koemme 24/7 – se tarkoittaa, että Jumalan Sanalla on lopullinen auktoriteetti. Yhdessä Sana ja Henki yhteisymmärryksessä on se, kuinka elämme.
Tajusin ensimmäistä kertaa arvostavani Sanaa ja Henkeä enemmän kuin kokemustani ollessani 17 ja tavoitellessani Pyhän Hengen kastetta. Olin lukenut kirjoja, lähtien kirjoittajista, jotka eivät uskoneet kielillä puhumiseen aina tunnettuihin karismaatikkoihin, ja olin täyttänyt pääni siinä määrin muiden mielipiteillä, että Jumalan mielipide hukkui henkisessä sotkussani. Lopulta laskin kaikki kirjat pöydälle, erotin itseni siitä kaikesta ja palasin lapsen kaltaiseen uskoon lukemalla ja uskomalla Apostolien tekoihin niin kuin se oli kirjoitettu. Arvostin Jumalan mielipidettä Sanassaan yli kaikkien muiden.
Kun Pyhä Henki tuli Ap. t. 2:ssa, ihmiset puhuivat kielillä. Kun Pietari ja Johannes saapuivat Samariaan Ap. t. 8:ssa laskemaan kätensä ihmisten päälle, jotta nämä saisivat Pyhän Hengen, ihmiset puhuivat kielillä. Kun Pyhä Henki tuli roomalaisen Corneliuksen ja hänen perheensä ja perhekuntansa päälle, he puhuivat kielillä Ap. t: 10:ssä. Kun Paavali laski kätensä tusinan miehen päälle Efesossa Ap. t. 19:ssä, nämä puhuivat kielillä saadessaan Pyhän Hengen.
Tajusin, että siihen saakka olin arvostanut omaa kokemustani ylitse Jumalan Sanan ja Hengen. Tein parannuksen tajuten, että ongelmani oli epäusko, ei uskon puute. Olin sanonut 'Rukoilin saavani Pyhän Hengen, mutten saanut sitä' ja 'He laskivat kätensä minun päälleni, jotta saisin Pyhän Hengen, mutta Herra ei antanut sitä minulle' sekä 'Mitään ei tapahtunut, joten en saanut sitä' ja lisää. Panin tuon sivuun ja aloin arvostaa Jumalan Sanaa ja Henkeä ylitse kaiken muun ja sanoin yksinkertaisesti: "He panivat kätensä minun päälleni, jotta saisin Pyhän Hengen, joten sain. Pyhä Henki on jo täällä maan päällä, joten ei ole mitään, mitä Herran oikeastaan pitäisi tehdä asiassa, joten olen vastaanottanut." Kun me neljä teiniä istuimme ruohikolla piirissä pitäen toisiamme käsistä kiinni, aloin nähdä silmieni ollessa kiinni kirjainten ja tavujen tulevan mieleeni ja he sanoivat, että puhu ne ääneen palvoessasi…ja tein niin ja lopulta tuossa hetkessä lopulta sain Pyhän Hengen.
Se miten annamme arvoa Hänelle vastaa sitä, kuinka Hän mittaa Itseään takaisin meille. Jos me sanomme, että emme halua Pyhää Henkeä, niin sitten Hän ei painosta – pysyt uudesti syntyneenä, Hänen Henkensä on luonut henkesi uudeksi, mutta Hän ei vaadi, että menet pidemmälle – jos arvosi mukaan kielet ja ihmeet ovat mennyttä, sitten Hän kohtaa sinut siinä kohdassa – se miten annat Hänelle arvoa vastaa sitä, kuinka Hän mittaa Itseään sinulle takaisin.
Muistan lukeneeni Mel Tarin kirjan 'Kuin väkevä tuulispää'
Kättelin häntä 1980-luvun lopulla kuultuani hänen todistuksensa. Hän näki ihmeellisiä Herran ihmeitä Indonesian herätyksessä 1960-luvulla. Yksi kokemus oli, että Herra käski erästä ryhmää menemään tiettyyn kylään kertomaan Jeesuksesta. Matkalla sinne joki, joka heidän täytyi ylittää, tulvi kausisateiden myötä eikä siltaa ollut monen mailin matkalla. He pysähtyivät tietämättä, mitä tehdä. Mutta sitten he tajusivat Herran varmasti tienneen joesta antaessaan käskyn, joten he aikoivat uskoa Häntä enemmän kuin uskoivat edessään olevia joen vesimassoja. Yksi heistä astui veteen ja havaitsi jalkansa olevan lujasti veden päällä. Sitten seuraava askel, sitten seuraava ja sitten koko ryhmä käveli veden päällä joen poikki jatkaakseen matkaansa.
Heillä oli käsky, ilmestys Herralta mennä erääseen kylään ja koska he arvostivat Hänen käskyään heille ylitse oman kokemuksensa ja sen, mitä heidän silmänsä näkivät, he kävelivät ihmeellisesti veden päällä. Arvo, jonka asetat Sanalle ja Hengelle on se sama arvo, jonka Hän mittaa Itseään takaisin sinulle. Se kaikki alkaa henkilökohtaisella ilmestyksellä, henkilökohtaisella sydämen tutkimisella ja jopa uudelleen järjestämisellä tai jopa parannuksen teolla palauttaaksesi lapsen kaltainen usko.
Tämä on vähän pidempi kuin normaalisti, mutta toivottavasti johtaa uuteen Herran asioiden arvioimiseen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Se miten arvostamme Herraa vaikuttaa siihen, miten Hän mittaa Itseään meille, 1/1
Hei kaikki,
Vuosia sitten olin suuren raamattukoulun toimeenpaneva johtaja ja minusta oli kiva saada oppilaita vieraaksi. Oppitunteja pidettiin aamukahdeksasta puoleen päivään, minkä jälkeen toimistossani oli tavallisesti pari opiskelijaa, jotka halusivat puhua kanssani. Hyvin usein en voinut syödä lounasta kuin vasta kahdelta (14:00) tai myöhemmin, koska yksi opiskelija saattoi käyttää kaksi tuntia tai enemmänkin sydämensä vuodattamiseen etsiessään neuvoa, viisautta, rukousta tai sanaa Herralta.
Eräänä päivänä sihteerini ajatteli minun käyttävän liikaa aikaa opiskelijoiden kanssa ja teki tämän havainnon: "Tiedätkö John, nämä opiskelijat tulevat tänne ja vievät tunnin tai kaksi ajastasi ja tuo aika voitaisiin käyttää suurempiin asioihin. Muista, yleensä he ansaitsevat minimipalkkaa, joten he luulevat, että yksi tunti sinun aikaasi on sama kuin yksi tunti heidän aikaansa. Mutta yksi tunti sinun aikaasi vaikuttaa satoihin tai tuhansiin ihmisiin. Ehkä voimme asettaa heille joitakin aikarajoituksia?"
Hänen pointtinsa hyväksyttiin: Ihmisluonto arvottaa yhden tunnin jonkun toisen ajasta sen mukaan, kuinka itse arvotamme tunnin omaa aikaamme.
En ehdota sitä, että rajoittaisimme aikaamme rukouksessa, koska yksi tunti Herran aikaa on arvoltaan niin paljon enemmän kuin tunti meidän aikaamme. Pohdin sitä, kuinka arvioimme rakkauttamme Herraa kohtaan. Rakastammeko ja arvostammeko Häntä sen vuoksi, mitä Hän voi hyväksemme tehdä? Rakastammeko Häntä, koska haluamme Hänen tekevän meistä varakkaita? Arvostammeko Häntä sen tarpeen tähden, joka on tällä hetkellä elämässämme kiireellisin? Vai vain rakastammeko Häntä puhtaasti hengestämme ilman taka-ajatuksia?
Olen nähnyt kristittyjen elävän hyvin syntistä elämää ja sitten ihmettelevän, miksei Hän toimi heidän puolestaan. Olen nähnyt ihmisten menevän syvälle palvontaan, mutta sitten kääntyvän ympäri ja katsovan elokuvaa, joka on täynnä kirosanoja ja Herran nimen turhaa lausumista, sitten he ihmettelevät, mikseivät voi kuulla Hänen ääntään. Olen nähnyt kristittyjen, jotka lausuvat turhaan Hänen nimensä huudahtaen ‘Voi Luoja’ ja jotka sitten ihmettelevät, mikseivät ole herkkiä Hänen johdatukselleen ja ohjaukselleen. Jos emme tunne sitä murhetta tehdessämme syntiä, kuinka voimme odottaa aistivamme Hänen läsnäolonsa ja ohjauksensa hengessämme?
Aito sydämemme arviointi. Jeesus sanoi näin Mk. 4: 24:ssa:
"Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. "
Modernilla englannin/suomen kielellä saattaisimme sanoa: "Harkitse tarkkaan, mitä kuulet. Oman mittastandardisi mukaisesti tullaan sinulle takaisin mittaamaan..."
Jeesus oli kertonut kylväjävertauksen, jossa puhuttiin yksityiskohtaisesti erityyppisistä ihmissydämistä, jotka nähdään eri maatyyppeinä, jotka Sana kohtaa, kun se istutetaan sydämeen: kivinen maa, jonkin verran maa-ainesta ja joitakin kiviä, hyvä maa, joka kuitenkin on rikkaruohojen vallassa sekä hyvä maa, joka tuottaa täyden sadon. Tuota Jeesuksen vertausta seurasi Hänen ohjeensa, että se arvo, jonka Hänelle annat, on se, miten Hän mittaa Itseään takaisin sinulle.
"Suullamme me Häntä siunaamme, elämällämme me Hänet tunnustamme." (Virrestä: Praise, My Soul, the King of Heaven/Ylistä minun sieluni Taivaan kuningasta, ei suomennettu)
Vuosia sitten hyvin näkyvä seurakunnan johtaja kertoi minulle yksityiskohtaisesti kehuen katsomastaan ja pitämästään elokuvasta – kyllä, se oli ollut lihallinen ja siinä oli useita kertoja lausuttu turhaan Herran nimi, mutta hän sanoi minulle: "Mutta kuvaus oli niin kaunis ja tapahtumapaikat niin upeita." Minua ällistytti, että hän arvosti kuvauksen ja tapahtumapaikkojen kauneutta enemmän kuin piti huonona Herramme nimen turhaa lausumista. Mitä minuun tulee, Jeesus ja Isä ovat parhaita ystäviäni, joten se, mikä heitä loukkaa, loukkaa minun henkeäni.
En istuisi vapaaehtoisesti kahta tuntia kuuntelemassa, kun joku kiroaa äitiäni tai isääni kertoessaan tarinaansa. Minä joko pysäyttäisin heidät, lopettaisin heidän kertomuksensa tai lähtisin pois. Miksi maksaisin vapaaehtoisesti katsoakseni jotakin sellaista, joka loukkaa minun Herraani, minkä koen murheena hengessäni. Jos tekisin niin, olisiko valitukseni siitä, että Hän ei puhu minulle, vanhurskas valitus? Ei olisi.
Anna kuin osoitan selvästi Mk. 4: 24:n: Se miten arvostat Herraa vaikuttaa siihen, miten Hän mittaa Itseään sinulle.
Kuitenkin, kun olemme nuoria Herrassa, tässä sanomani asiat ovat haasteita Kristuksessa kasvamisessa. Hän katsoo meitä kuin kypsymättömiä vauvoja tai pikku lapsia, hengellisesti puhuen. Muutamana ensimmäisenä vuonna Hänen tuntemistaan olen syyllistynyt siihen, että olen katsonut loppuun asti elokuvia, joissa on ollut sellaisia kirosanoja, jotka ne kuullessani murehduttivat henkeäni kuten ampiaisen pisto, mutta jatkoin istumistani ja elokuvan katsomistani. Myönnän syytteen. Mutta olin kasvamassa ja pian arvostin enemmän sitä, etten murehduttanut henkeäni, kuin arvostin tuota katsomaani elokuvaa tai televisio-ohjelmaa.
Kun arvostat Herran läsnäolon aistimista hengessäsi 24/7 havaitset, että kiusaukset menettävät otteensa sinusta. En ole täydellinen millään kuviteltavissa olevalla mittapuulla, kysy vain vaimoltani, lol. Mutta saavutin kylläkin vuosia sitten pisteen, jossa arvostan Hänen läsnäoloaan minussa siinä määrin, että torjun kaiken, jokaisen, jokaisen pastorin, jokaisen kiusauksen, joka saattaisi uhata Hänen minussa olemisensa puhtautta. En ole täydellinen, mutta motiivini ihmisiä kohtaan ovat puhtaat, ja jos koen hengessäni murhetta, mikä tapahtuu, kun Pyhä Henki, joka on Totuus, on murheellinen, haluan tietää, mitä tein, mitä sanoin ja pyytää anteeksi. Arvosta tuota yhteyttä ja läsnäoloa, joka sinulla on hengessäsi ylitse kaiken muun – ja se on prosessi, jossa jopa Paavali sanoi, että hän ei usko päässeensä loppuun. Mutta hän kirjoitti unohtavansa menneen ja rientävänsä eteenpäin kohti Herran Jeesuksen kutsun korkeaa päämäärää.
Sanalla on viimeinen sana
Heti kun olemme vahvistaneet sen, mitä ja ketä todella eniten arvostamme – Hänen läsnäoloaan sisällämme, jonka koemme 24/7 – se tarkoittaa, että Jumalan Sanalla on lopullinen auktoriteetti. Yhdessä Sana ja Henki yhteisymmärryksessä on se, kuinka elämme.
Tajusin ensimmäistä kertaa arvostavani Sanaa ja Henkeä enemmän kuin kokemustani ollessani 17 ja tavoitellessani Pyhän Hengen kastetta. Olin lukenut kirjoja, lähtien kirjoittajista, jotka eivät uskoneet kielillä puhumiseen aina tunnettuihin karismaatikkoihin, ja olin täyttänyt pääni siinä määrin muiden mielipiteillä, että Jumalan mielipide hukkui henkisessä sotkussani. Lopulta laskin kaikki kirjat pöydälle, erotin itseni siitä kaikesta ja palasin lapsen kaltaiseen uskoon lukemalla ja uskomalla Apostolien tekoihin niin kuin se oli kirjoitettu. Arvostin Jumalan mielipidettä Sanassaan yli kaikkien muiden.
Kun Pyhä Henki tuli Ap. t. 2:ssa, ihmiset puhuivat kielillä. Kun Pietari ja Johannes saapuivat Samariaan Ap. t. 8:ssa laskemaan kätensä ihmisten päälle, jotta nämä saisivat Pyhän Hengen, ihmiset puhuivat kielillä. Kun Pyhä Henki tuli roomalaisen Corneliuksen ja hänen perheensä ja perhekuntansa päälle, he puhuivat kielillä Ap. t: 10:ssä. Kun Paavali laski kätensä tusinan miehen päälle Efesossa Ap. t. 19:ssä, nämä puhuivat kielillä saadessaan Pyhän Hengen.
Tajusin, että siihen saakka olin arvostanut omaa kokemustani ylitse Jumalan Sanan ja Hengen. Tein parannuksen tajuten, että ongelmani oli epäusko, ei uskon puute. Olin sanonut 'Rukoilin saavani Pyhän Hengen, mutten saanut sitä' ja 'He laskivat kätensä minun päälleni, jotta saisin Pyhän Hengen, mutta Herra ei antanut sitä minulle' sekä 'Mitään ei tapahtunut, joten en saanut sitä' ja lisää. Panin tuon sivuun ja aloin arvostaa Jumalan Sanaa ja Henkeä ylitse kaiken muun ja sanoin yksinkertaisesti: "He panivat kätensä minun päälleni, jotta saisin Pyhän Hengen, joten sain. Pyhä Henki on jo täällä maan päällä, joten ei ole mitään, mitä Herran oikeastaan pitäisi tehdä asiassa, joten olen vastaanottanut." Kun me neljä teiniä istuimme ruohikolla piirissä pitäen toisiamme käsistä kiinni, aloin nähdä silmieni ollessa kiinni kirjainten ja tavujen tulevan mieleeni ja he sanoivat, että puhu ne ääneen palvoessasi…ja tein niin ja lopulta tuossa hetkessä lopulta sain Pyhän Hengen.
Se miten annamme arvoa Hänelle vastaa sitä, kuinka Hän mittaa Itseään takaisin meille. Jos me sanomme, että emme halua Pyhää Henkeä, niin sitten Hän ei painosta – pysyt uudesti syntyneenä, Hänen Henkensä on luonut henkesi uudeksi, mutta Hän ei vaadi, että menet pidemmälle – jos arvosi mukaan kielet ja ihmeet ovat mennyttä, sitten Hän kohtaa sinut siinä kohdassa – se miten annat Hänelle arvoa vastaa sitä, kuinka Hän mittaa Itseään sinulle takaisin.
Muistan lukeneeni Mel Tarin kirjan 'Kuin väkevä tuulispää'
Kättelin häntä 1980-luvun lopulla kuultuani hänen todistuksensa. Hän näki ihmeellisiä Herran ihmeitä Indonesian herätyksessä 1960-luvulla. Yksi kokemus oli, että Herra käski erästä ryhmää menemään tiettyyn kylään kertomaan Jeesuksesta. Matkalla sinne joki, joka heidän täytyi ylittää, tulvi kausisateiden myötä eikä siltaa ollut monen mailin matkalla. He pysähtyivät tietämättä, mitä tehdä. Mutta sitten he tajusivat Herran varmasti tienneen joesta antaessaan käskyn, joten he aikoivat uskoa Häntä enemmän kuin uskoivat edessään olevia joen vesimassoja. Yksi heistä astui veteen ja havaitsi jalkansa olevan lujasti veden päällä. Sitten seuraava askel, sitten seuraava ja sitten koko ryhmä käveli veden päällä joen poikki jatkaakseen matkaansa.
Heillä oli käsky, ilmestys Herralta mennä erääseen kylään ja koska he arvostivat Hänen käskyään heille ylitse oman kokemuksensa ja sen, mitä heidän silmänsä näkivät, he kävelivät ihmeellisesti veden päällä. Arvo, jonka asetat Sanalle ja Hengelle on se sama arvo, jonka Hän mittaa Itseään takaisin sinulle. Se kaikki alkaa henkilökohtaisella ilmestyksellä, henkilökohtaisella sydämen tutkimisella ja jopa uudelleen järjestämisellä tai jopa parannuksen teolla palauttaaksesi lapsen kaltainen usko.
Tämä on vähän pidempi kuin normaalisti, mutta toivottavasti johtaa uuteen Herran asioiden arvioimiseen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed