Tue, 04 Aug 2026 01:02:39 -0700WeeblySat, 01 Aug 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/tunteiden-ja-ajatusten-hallitseminen-logiikalla-valhe-ennen-syntia-osa-23Controlling emotions and thoughts with logic: A lie before a sin 2/3,
Tunteiden ja ajatusten hallitseminen logiikalla; valhe ennen syntiä, osa 2/3
 
Hei kaikki,
 
Ennen kuin Aadam ja Eeva tekivät syntiä, he uskoivat valheen: "Ette te kuole." (1. Moos.  3: 4, paholainen torjui Eevan väitteen, että Jumala sanoi heidän kuolevan, jos söisivät tuosta puusta.)
 
Jokainen synti voidaan jäljittää valheeseen, jonka tuo ihminen on uskonut, riippumatta siitä, kuinka kaukana menneisyydessä tuo ihminen uskoi sen valheen. Lasta on ehkä käytetty hyväksi ja hän uskoo valheen, että se oli hänen vikansa tai että hän ansaitsi sen tai että hän sai sen tapahtumaan – kaikki valheita – mutta usein se muovaa ihmisen ihmissuhteita hänen koko elämänsä ajan. En ole vielä koskaan löytänyt syntiä, jolla ei olisi ollut ydinvalhetta – arvelen sen johtuvan siitä, että ensimmäinen synti maan päällä juonsi juurensa valheen uskomiseen, joten kaikki myöhemmät synnit voidaan jäljittää tuohon ydinvalheeseen.
 
Minun sukupolvessani kauan ennen internettiä oli 'tyttölehtiä'. Ne opettivat monille pojille ja tytöille seksuaalisuudesta ja sen päivän popkulttuurista, kuinka miehet ja naiset suhtautuvat toisiinsa – mitkä ovat valheita eivätkä ole sitä, kuinka Jumala suunnitteli miesten ja naisten olevan vuorovaikutuksessa elämässä, rakkaudessa, seksissä ja avioliitossa. He uskoivat valheen. Tytöt kasvoivat naisiksi, jotka vihaavat kehojaan, koska he uskoivat valheen, että heillä pitäisi olla tietynlainen vartalotyyppi tai ulkonäkö.
 
Olen tuntenut useita naisia, jotka monen avioliittovuoden ja lasten saamisen jälkeen päättivät olevansa lesboja ja jättivät aviomiehensä toisen naisen tähden. Henkilökohtaisesti tuntemissani tapauksissa naisten aviomiehet eivät olleet yhteydessä vaimojensa kanssa tunnetasolla ollen erittäin paljon asioiden suhteen loogisella puolella, joten vaimo uskoi valheen, että hän voisi olla emotionaalisesti yhteydessä toisen naisen kanssa tuolla lesbotavalla. 

Poikaa on saatettu käyttää hyväksi tai hän on luonteeltaan pehmeämpi kuin jotkut miehet ja ehkä häntä on sen tähden kiusattu ja hän uskoo valheen, että turvallinen rakkaus voidaan löytää toisten miesten kanssa ja etsii tuota tunne-elämän yhteyttä ja rakkautta – uskottuaan valheen. On hyvin naisellisia naisia ja joitakuita, joilla on enemmän maskuliinisia piirteitä ja on miehiä, jotka ovat feminiinisempiä ja jotkut ovat aivan maskuliinisia – paholainen puhuu valheita ja saa ihmiset sivuun syntiin.

On myös Isästä Jumalasta kerrottuja valheita ja kun ihmiset uskovat niitä, he usein voivat samaistua Jeesukseen mutta eivät Isään peläten Häntä Suurena Tuntemattomana. Jeesuksen lausumassa Joh. 14: 9:ssä: 'Jos olet nähnyt minut, olet nähnyt Isän', ei ole heille järkeä. Kun opetetaan valheita Jumalasta, kristityt saattavat epäillä pelastustaan, epäillä sitä, ovatko 'riittävän hyviä', tai luulla syyllistyneensä anteeksiantamattomaan syntiin, vaikka he uskovat Jeesukseen ja rakastavat Häntä.
 
Joku saattaa olla ylipainoinen, koska jossain kohtaa menneisyydessään hän uskoi ruoan tuovan hänelle lohdutusta – hän uskoi valheen. Joku saattaa uskoa seuraavan myynnin tai seuraavan ylennyksen tai lisää rahaa tuovan hänelle onnellisuuden – hän uskoi valheen. Isän ja Hänen rakkautensa tunteminen – Kristuksen rakkaus – on lääke kaikkiin valheisiin. 
 
Jeesus opetti kylväjävertauksessa Mk. 4:17:ssa, että koska ihmisellä ei 'ole juurta itsessään', hän ei kestä koettelemuksia (olosuhteiden painetta) tai vainoa (jonkun ihmisen mielipidettä hänestä) ja kompastuu. Ef. 4: 17 paljastaa, että juurtuminen löytyy Kristuksen (agapé-) rakkaudesta, joka tunnetaan hengessämme, sillä se on pään tiedon yläpuolella. JOS ihminen voi oppia tuntemaan Isän rakkauden – Kristuksen rakkauden – ehdottoman rakkauden ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässään, hän voi helpommin lakata uskomasta ydinvalheeseen.
 
Paholainen on ulkopuolella katsomassa sisälle
 
Jeesus sanoi Joh. 8: 44:ssa, että kun paholainen puhuu valheen, hän tekee niin itsekseen. Toisin sanoen, hänellä ei ole ketään, joka olisi samaa mieltä hänen kanssaan. Voisimme sanoa hänen olevan ulkopuolella katsomassa sisälle. Hän on pimeyden valtakunnassa, tuossa valtakunnassa, joka valmistettiin häntä varten ja josta puuttuu täysin kaikki Jumalaan liittyvä, koska se oli sitä, mitä hän halusi – mutta hän haluaa suurentaa valtakuntaansa ja sen vaikutusvaltaa. Hän puhuu valheen ja katsoo, kuka uskoo häntä.
 
Aam. 3: 3 tapahtuu, kun Jumala kiistelee epäjumalanpalvontaa harjoittavan Israelin kanssa kysyen: "Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?" 
 
Kun ihminen uskoo yhden paholaisen valheista, hän tulee yhteisymmärrykseen tuon valheen kanssa ja siitä tulee hänelle totuus. Ajattele Eevaa seisomassa siinä hedelmän kanssa. Emmekö me kuole? Okei, minä maistan sitä… hän hyväksyi tuon valheen ja hänelle tuli siis totuus 'hänen totuutensa', ja hän toimi sen perusteella. Nykyään kun ihminen uskoo jonkun valheen, se on 'hänen totuutensa', ja hän voi vihastua kaikille niille, jotka eivät myös usko 'hänen totuuteensa'. Mutta hän kertoo totuuden – hänelle tuosta valheesta on tullut tosi.  
 
Joten jos joku ei tunne olevansa pelastettu, hänelle se on totuus. Hänen ystävänsä tietävät hänen rakastavan Jumalaan, Jumalan kommunikoineen hänelle, Jumalan osoittaneen uskollisuutensa hänelle, mutta jos hän ei tunne olevansa pelastettu, niin silloin hänelle se on totta. Hän on uskonut valheen. Yllä olevissa esimerkeissä he ovat uskoneet valheen, ja heille siitä on tullut totuus, ja se heijastuu heidän ihmissuhteissaan, ehkäpä asumisjärjestelyissään ja kokonaisvaltaisessa elämäntyylissään.
 
Valheet etsivät aina vahvistusta sille, että ne ovat itse asiassa totuus. Sen tähden, kun ihminen on uskonut valheen, kuten että vaikka hän rakastaa Jumalaa, hän pelkää Jumalan hylkäävän hänet tuomiopäivänä, hän etsii Raamatun kohtia tukemaan sitä valhetta, että hänet tullaan hylkäämään. Hän jättää huomiotta kaikki ne jakeet, jotka vahvistavat uskovien olevan taivaan kansalaisia ja sen sijaan etsii jakeita, jotka tukevat hänen uskomaansa valhetta.
 
Se prosessi, jolla ihminen saadaan tekemään tunnepohjainen päätös/uskomus, on viettelyn teko
 
Valheen uskominen on tunnepohjainen päätös. 1. Moos. 3: 6 paljastaa Eevan tunnepohjaisen ajattelun: " vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä..."
 
Kolme alleviivattua sanaa (ilmausta) ovat selvempiä hepreassa. Sana 'hyvä' on kirjaimellisesti 'kaunis', ja on se sama sana, jota käytetään jokaisesta luomisen päivästä, kun Jumala sanoi: Se on hyvä (kaunis). Seuraava sana, 'ihana' on 'haluttava' tai 'halajaminen', kuten psalmissa 38: 10: "Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa." Tämä puhuu syvästi tunnepohjaisesta kaipauksesta, sillä me näemme sen Eevan lauseessa "...ja ihana (haluttava/kaivattava) katsella..."
 
Viimeinen sana 'antamaan ymmärrystä' täydentää Eevan käyttämän järkeilyn hänen uskoessaan valheen. Kyse on ennemminkin viettelyprosessista, sillä tämä fraasi hepreaksi on sana 'sakal', mikä tarkoittaa 'olla viisas, olla menestyvä, asiantunteva ja harkittu.' Hän yhdisti ne tunnepohjaiset elementit, että se kuulosti hyvältä, näytti hyvältä ja hän laski vaikutuksen mielessään pohtiessaan esitettyä valhetta. Paavali on yhtä mieltä siitä tosiasiasta, että Eeva vieteltiin ja siten petettiin, kuten on todettu 1. Tim. 2: 14: ssä "eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen..." Paavalin käyttämä kreikan sana, joka on käännetty 'petetty' on 'exapateo', tai 'vietellä petoksella.' Eeva vieteltiin tekemään tunnepohjainen päätös.  
 
Tämä on se prosessi, jonka ihminen käy läpi järkeilleessään tunneperäisesti, tehdessään tunteisiin perustuvan päätöksen. Valhe tulee ensin ja sitä pohditaan lujasti. Se kuulostaa oikealta, näyttää kauniilta, ehkä se on Jumalalta tuleva opetus, ja sitä pohditaan ja se vahvistetaan etsimällä toisia, jotka sanovat saman asian.
 
Ensi viikolla päätämme hyvin käytännöllisiin otettaviin askeliin, joiden mukaan mitata sitä, manipuloidaanko sinua tunneperäisesti, sekä kuinka tasapainottaa päättely tunteiden kanssa. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 ]]>Sat, 25 Jul 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/tunteiden-ja-ajatusten-hallitseminen-vastaan-logiikka-osa-13Controlling emotions and thoughts vs logic. 1/3,
Tunteiden ja ajatusten hallitseminen vastaan logiikka, osa 1/3
 
Hei kaikki,
 
Noin kuusi vuotta sitten kirjoitin viikoittaisia ajatuksia -sarjassa tästä aiheesta, mutta tilanne on muuttunut radikaalisti vuoden 2019 jälkeen, joten sarja kannattaa saattaa ajan tasalle. Tämän sarjan osassa yksi tarkastelemme sitä, kuinka sosiaalinen media on muuttanut yhteiskuntaa ja kristillistä kulttuuria, minkä tuloksena miljoonat ihmiset elävät tunteisiin perustuvien päätösten mukaan. He ovat menettäneet tai heillä ei koskaan ole ollut taitoja tasapainottaa tunteita ja logiikkaa. Osissa kaksi ja kolme tarkastelemme sitä, kuinka saada tasapaino elämäämme, tasapainottaa tunnepuoli ja logiikka Kristuksessa.
 
Ollessani erään megaseurakunnan henkilöstöä (1994–2000) pastori kysyi, mitä ajattelin ‘etsijää ymmärtävien' tai 'etsijäystävällisten' seurakuntien noususta. Pastorillani oli alttarikutsu jokaisessa jumalanpalveluksessa, mutta seurakunnat, jotka muokkasivat jumalanpalveluksensa rock-konsertteja muistuttaviksi ja hyvää mieltä tuovan teologian mukaisiksi olivat nousussa. Tuntemukset, positiivinen ajattelu ja Jumalan kanssa vaeltamisensa mittaaminen sillä, miltä tuntui ja kuinka kitkattomasti elämä sujui, alkoivat hallita. Alttarikutsuista sekä synnin ja parannuksen teon mainitsemisesta tuli harvinaisia seurakuntien jumalanpalveluksissa.

Se, mitä ihmiset tunsivat itseään ja Herraa kohtaan korvasi oppimisen ja logiikan ja Jumalan Sanan huolellisen analyysin. Monet kaiken ikäiset uskovat ovat menettäneet kyvyn tehdä Jumalan Sanasta lopullisen auktoriteettinsa ja valitsevat tehdä siitä, miltä heistä tuntuu oman lopullisen auktoriteettinsa. Samalla kun meidän asiayhteytemme on kristityt, tunteiden mukaan logiikan sijasta eläviä ihmisiä nähdään jokaisessa yhteyskunnan segmentissä.


Tunteiden mukaan eläminen merkitsee, että elämä ei voi koskaan olla vakiintunutta, koska tunteet ovat vuoristoradan tavoin ylhäällä tai alhaalla riippuen siitä, minkä syötteen saa tai mitä ajatuksia tai pelkoja tuntee. Tämä johtaa epävakauteen elämässä, koska ajattelussaan he ovat veden tavoin epävakaita, mikä voi johtaa vain hämmennykseen, vihaan sekasortoon ja mielen sairauteen. Jaakob kirjoitti 3:15:ssä maallisen viisauden perustuvan aisteihin (tuntemuksiin). Ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta, rauhallista, lempeää, helposti lähestyttävää.
 
2. Kor. 10: 5
 
"...kukistamme ajatukset ja kuvitelmat, jotka nousevat Jumalan tuntemista vastaan, ja johdatamme vangiksi jokaisen ajatuksen Kristuksen kuuliaisuuteen;" (suomennos tässä)
 
RAND yhtiö julkaisi v. 2019 tutkimuksen nimeltään 'Uutisia digitaaliaikakautta varten', missä tutkittiin tapaa, joilla uutisia välitettiin edeltäneiden 30 vuoden ajanjaksolla. Siinä ja muissa tutkimuksessa havaittiin, että karkeasti ennen vuotta 2007 uutiset välittivät faktoja, analyysia, joka tarkastelivat aiheen kumpaakin puolta ja tapahtuma raportoitiin ilman tunteeseen vetoamista.
 
Vuoden 2007 jälkeen, joka osui yhteen hyvin nopean sosiaalisen median nousun kanssa ml. Facebook, Twitter/X ja YouTube, uutiset vaihtuivat esitettäväksi tunnesisällöllä. Tarkemmin sanoen uutisraportoinnista tuli subjektiivista objektiivisen sijasta. Se keskittyi perustelevaan tyylin, jolla puolustettiin tiettyä näkökantaa sen sijaan, että vain raportoitaisiin faktoja. Pelko, kielteisyys, inho, surullisuus ja viha tulivat linkitetyiksi otsikoihin ja sosiaaliseen median. Suhteellisesti tunneneutraalit otsikot, analyysi sekä sisällön raportointi vähenivät.
 
Kristityt, jotka ovat olleet Kristuksessa vähintään vuodesta 2000 tai jotka ovat tulleet Kristuksen luo sen ajankohdan ja tämän hetken välissä, ovat tunteneet vain informaation, joka on välitetty tunteen kautta. Ajattele sitä. Kuinka monilla uskovilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka tehdä päätelmiä, viedä ajatukset ja tunteet vangeiksi Kristukselle? Etsijäystävällisissä seurakunnissa sanaa 'kurinalaisuus' (tarkoittaa myös hengellistä harjoitusta, suom. huom.) kuullaan harvoin. Sen opettaminen, kuinka ottaa hallintaan omat ajatukset ja tuntemukset, mikä on melko vaikeaa, jos kyseessä on uusi taito, vaatii enemmän kuin vain yhden sunnuntaisaarnan. Se vaatii vaivannäköä ihmiseltä itseltään ja on avuksi, jos hänellä on vierellään joku, joka auttaa häntä taistelemaan ja tuomaan ajatukset ja tunteet vangiksi Kristuksen ajattelulle.
 
Niinpä on luonnollista, että he näkevät vaelluksensa Herran kanssa samalla tavalla: jos he tuntevat olevansa pelastettuja, jos he tuntevat Hänen olevan lähellä, jos he tuntevat sen, niin sitten sen täytyy olla totta. He eivät ole koskaan oppineet, kuinka ajatella oikein, analyysin ja logiikan avulla, tasapainottaen tunteet tosiasioilla. He eivät ole koskaan oppineet tekemään Raamatun tekstistä lopullista auktoriteettia, osaksi siksi, että heidän tunteensa johtavat heitä etsimään jokaista jaetta, joka tukee heidän pelkoaan pelastuksensa menettämisestä tai pelkoa siitä, että he eivät ole riittävän hyviä. (Täydennä muilla peloilla, huolilla, anteeksiantamattomuudella omalle itselleen, epäilynaiheilla)

He tuntevat ennen kuin kyse on tosiasiasta. He reagoivat välittömästi tunteella, koska he eivät ole koskaan oppineet, kuinka kuulla kumpaakin osapuolta ilman loukkaantumista, ennen kuin muodostavat mielipiteen. Heitä on opetettu reagoimaan vastaamisen sijaan. Reaktio on välitön, vastaus on punnittu, harkittu, yhdistelmä logiikkaa ja tunnetta, esittäen usein pidemmän aikavälin ratkaisun tai ajatuksen - 'kokonaiskuvan'. Reaktio näkee vain sen, mikä on tässä ja nyt. 
 
Sukupolvi vuodesta 2000 eteenpäin
 
MIT:n (Massachusettsin teknillinen korkeakoulu) tutkimuksessa 2018 havaittiin, että tunteella täytetty sisältö levisi nopeammin ja saavutti enemmän ihmisiä, kuin analyysiin ja tosiasioihin perustuva aito uutinen. Eräässä New Yorkin yliopiston esseessä havaittiin, että kun sosiaalisessa mediassa otettiin käyttöön 'Tykkää'-painike, algoritmit palkitsivat nuo hyvät tai pahat tunteet lähettämällä lisää sisältöä siitä mistä oli 'tykätty.' 
 
Algoritmit vahvistavat aiheen vaikutusta seuraamalla sitä, mitä ihminen on katsellut sosiaalisen median alustalla ja sitten ohjaa hänelle samankaltaisia aiheita samankaltaisilta some-vaikuttajilta. Kaikki nuo äänet palvelevat sitä, että ne vahvistavat tuota kiinnostuksen kohteena olevaa aihetta ja sulkevat ulos minkä tahansa muun näkökulman. Se tarkoittaa, että ihminen näkee vain tuon yhden puolen, koska sitä algoritmit lähettävät hänelle. Kun noin tapahtuu, ihminen on menettänyt kykynsä käyttää tervettä järkeä, logiikkaa ja päättelyä. 

Näemme tämän pakkomielteenä koskien aiheita, jotka ulottuvat maapallon muodosta siihen, että joukossamme elää ihmiskehossa asuvia avaruusolentoja, UFOihin ja avaruusolioihin, rajakokemuksiin tai antamista tai paastoamista koskeviin päähänpinttymiin – täydennä listaa sopivalla aiheella. Nämä kaikki ovat kehällisiä asioita, joiden pitäisi pysyä 'siellä jossain' syrjässä samalla kun jokapäiväisessä elämässämme etsimme Herraa ja Hänen valtakuntaansa elämässämme. Mitä Jeesus pyytää minulta tänään? Kuinka voin kasvaa Kristuksen kaltaisessa luonteessa tänään? Kuinka voin uudistaa mieleni ajattelemaan niin kuin Hän ajattelee tästä tai tuosta asiasta?

Paavalin ja Pietarin luetellessa Hengen hedelmää ja kristillistä luonnetta he myös varoittivat siitä, ettei tulisi käyttää aikaa asioihin, jotka ovat kiistanalaisia tai lietsovat riitoja tietäen, että ne aikaansaavat hämmennystä ja erimielisyyksiä. Kristuksessa kasvaminen ei ole aina hauskaa, mutta on hauska nähdä viimeisin 'pulina' tällä tai tuolla sivustolla.  
 
Paholainen haluaa epävakautta, kun taas Jumala tarjoaa rauhaa ja vakautta. Asioiden paneminen Jumalan järjestykseen on prosessi, joka alkaa sillä, että oppii hallitsemaan tunteita ja ajatuksia ja oppii ajattelemaan Hänen teidensä mukaisesti. Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 ]]>Sat, 18 Jul 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/vaarinymmarrettyja-vertauksia-osa-33Misunderstood parables, 3/3,
Väärinymmärrettyjä vertauksia, osa 3/3
 
Hei kaikki,
 
Jeesus on puhunut taivaallisen Isämme hyvyydestä ja anteliaisuudesta.
 
Hän aloitti Lk. 11: 2–4:ssa Isä meidän -rukouksella, kun opetuslapset olivat kysyneet, kuinka rukoilla. Teemana kauttaaltaan Hänen opetuksessaan rukouksesta on yksi, että pyynnöt menevät Isälle ja kaksi, että Hän on hyvä, antelias ja avokätinen. Hän aloittaa toteamalla, että Isä antaa meille meidän jokapäiväisen leipämme, antaa anteeksi meidän rikkomuksemme eikä vie meitä pahuuteen. Opetuksensa tueksi Hän opetti vertauksen ystävästä keskiyöllä. Hän opettaa keksityn tilanteen, jossa mies, jolla on odottamattomia vieraita, menee ystävänsä talolle saadakseen vähän ruokaa. Jeesuksen pointti oli, että ystävä ei nouse vuoteesta ystävyyden tähden, vaan miehen ärsyttävän kolkutuksen.
 
Hän antoi tuon vertauksen esimerkkinä vastakohtaisuudesta anteliaaseen taivaalliseen Isään nähden edeltäneessä Isä meidän -rukouksessa. Ensin Isä meidän -rukous, sitten vastahakoinen ystävä, tehden loppupäätelmän: Mutta Minä sanon teille, että kaikki, jotka pyytävät, tulevat saamaan, kaikki, jotka etsivät, tulevat löytämään, kaikille, jotka kolkuttavat, tullaan avaamaan ovi. 
 
Jeesus päättää opetuksensa Isän hyvyydestä Lk. 11:ssä tällä, jakeissa 11–13:
11 "Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,
12 taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?
13 Jos siis te, jotka olette pahoja (kreikka: syntisiä), osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

Tämä päättää Hänen opetuksensa Isämme hyvyydestä. Kun katsomme Lk. 11: 1–13: a täydellisenä opetuksena näemme, että jae 13 pyörii Isä meidän -rukouksen ympärillä, että Hän antaa meille meidän jokapäiväisen leipämme, hän antaa meille meidän syntimme anteeksi, hän ei vie meitä pahaan. Jälleen käyttäen vastakohtaisuuksia Hän toteaa, että jos yksinkertainen syntinen tietää, kuinka antaa hyviä lahjoja Hänen lapsilleen, kuinka paljon enemmän tulee taivaallinen Isämme antamaan meille Pyhän Hengen (sen seurauksena Hengen asioita)? 
 
Väärämielinen tuomari: Lk. 18: 1–8
 
Vertaus käyttää jälleen vastakohtaisuuksia opettamaan, että Isä on hyvä ja kärsivällinen Isä, mutta jos emme aseta sitä omaan asiayhteyteensä, meiltä jää huomaamatta se suurempi pointti, jonka Jeesus yrittää tehdä. Lk. 17:n lopussa Jeesus oli opettanut oikein elämisestä, elämisestä odottaen Hänen paluutaan ja valtakuntaa. Luku 18: 1 alkaa: "Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä." Englanninkielisessä Raamatussa ilmaisulla 'sen lisäksi' käännetty kreikan sana on konjunktio 'de', konjunktion ollessa sana, joka liittää edellisen virkkeen tähän käsiteltävänä olevaan virkkeeseen. Se tarkoittaa 'sitä paitsi, sen lisäksi, tosiaankin nyt, tuon päälle'. Hän jatkaa opetustaan oikein elämisestä, elämisestä niin, että odotamme Hänen valtakuntansa tulevan millä hetkellä tahansa. Tuossa asiayhteydessä Hän opettaa vertauksen siitä, kuinka meidän tulisi rukoilla (näistä asioista) eikä väsyä.
 
Lk.18: 1-8
1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.  
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 "Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'.'"
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! 
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
 
Tässä Jeesus käyttää jälleen vastakohtaisuuksia opettaakseen Isän hyvyyttä ja kärsivällisyyttä ja tässä vertauksessa, omasta Itsestään.
 
Hän kertoo tuomarista, joka on mätä. Tuomari ei välitä laista, ei pelkää Jumalaa, ei välitä siitä, mitä kuka tahansa ajattelee. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa tämä on huonoimman tyyppinen mies, ja kuitenkin hän on tuomari. Leski tulee hänen luokseen oikeudenmukaisen jutun kanssa, mutta tuomari kieltäytyy antamasta hänelle oikeutta lain ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden pohjalta. Vasta todettuaan ' koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'" Kreikan ilmaus 'käydä silmille' tässä on ‘hupopiazo' ja tarkoittaa 'lyödä kasvoihin'. Vertauksessa mätä tuomari oli huolissaan siitä, että leski saattaisi lyödä häntä, nainen oli niin kiivas palatessaan toistuvasta tuomarin luo saadakseen oikeutta.
 
Moni julistaja ja lukija on pysähtynyt siihen ja luullut Jeesuksen sanovan, että Isä taivaassa on tuo epäoikeudenmukainen tuomari, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Tässä Jeesus tekee pointtinsa: " Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Hänen viimeinen retorinen kysymyksensä siitä, löytääkö Hän uskoa maan päältä palatessaan sitoo tämän vertauksen luvun 17: 20–37:n yhteyteen maan päällä olevista olosuhteista silloin, kun Hän palaa. Siinä ei ole kyse tästä hetkestä. Siinä ei ole kyse siitä, että sinä ja minä rukoilemme jotakin, johon emme saa vastausta. Väärämielisen tuomarin vertauksen asiayhteys on olosuhteen maan päällä viimeisinä päivinä ennen Jeesuksen paluuta – suuren ahdistuksen aikana. MUTTA...jälleen kerran se näyttää Isän kärsivällisyyden ja kreikankielisessä tekstissä pitkämielisyyden.
 
Sana 'pitkämielisyys' on kreikan sana 'makro-thumeo' (makrothumeo). Makro on maksimi, vastakohtana on 'micro'. Se määritellään: "Pitkämielisyys on se itsehillinnän piirre provokaation edessä, joka ei hätäisesti kosta tai viipymättä rankaise. Se on vihan vastakohta ja se liittyy laupeuteen ja sitä käytetään Jumalasta Room. 2: 4:ssa, 1. Piet.  3: 20:ssa, ja Septuagintassa (Vanhan testamentin kreikankielinen käännös) 2. Moos.  34:6: ssa. (englanninkielinen W.E. Vinen Uuden testamentin sanojen selityssanakirja)
 
Kun Jeesus sanoo jakeessa 7: "Sen lisäksi, eikö Jumala aikaansaa oikeuden kansalleen, joka huutaa Hänen puoleensa päivin ja öin ja joiden suhteen Hän on pitkämielinen?" (suomennos englannista tässä) kuuluu kreikaksi näin englannista suomennettuna: "Sen lisäksi, eikö Jumala toimeenpane kostamisen Hänen valittujensa (puolesta), jotka huutavat Hänelle päivin ja öin, ja joiden suhteen Hän 'harjoittaa provokaation edessä itsehillintää, joka ei hätäisesti kosta tai viipymättä rankaise? Minä sanon, että Hän tulee panomaan toimen heidän (puolestaan) kostamisen nopeasti.  Siitä huolimatta Ihmisen Poika tosiaankin, silloin kun Hän on tullut, tuleeko Hän löytämään uskoa maasta?"

Tämä vertaus rohkaisee meitä rukoilemaan ja olemaan väsymättä, koska lopulta oikeus tapahtuu. Emme ehkä näe sitä tässä elämässä, mutta Jeesus vakuuttaa meille, että kun aika koittaa, oikeus tapahtuu ripeästi. Sitä voidaan verrata Isän ohjeisiin marttyyreille Ilm.  6: 9–11: ssa. He olivat Isän valtaistuimen edessä vaatien oikeutta ja kostoa niille, jotka ovat heidät murhanneet. Isä sanoi heille, että se veisi vielä vähän aikaa, ja heille annettiin vanhurskauden valkeat vaatteet ja heitä käskettiin odottamaan. Joten jopa kuolemisen ja suoraan taivaaseen menemisen jälkeen Isän edessä on ihmisiä, jotka pyytävät, että oikeus tapahtuisi maan päällä… Jeesuksen pointti tässä Lk. 18: 1–8:ssa on, että vaikka oikeus ei ehkä tapahdu välittömästi, se tulee itse asiassa toteutumaan pahantekijöille. Ja siinä voimme tulla rohkaistuiksi. Kaikki tullaan saattamaan oikealle tolalle lopussa. 

Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL]]>Sat, 11 Jul 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/vaarinymmarrettyja-vertauksia-osa-23Misunderstood parables, 2/3,
Väärinymmärrettyjä vertauksia, osa 2/3
 
Hei kaikki,
 
Joh. 10: 1–18:ssa olevat kolme vertausta ovat etenevä ajatus. Ensimmäisessä Jeesus opettaa tulleensa laillisesti maan päälle ja se, joka tuli toisella tavalla, on varas ja ryöväri. Hän lupaa eräänä päivänä johdattaa lampaansa ulos pois maan päältä äänellään. Toisessa vertauksessa Hän vakuuttaa meille olevansa lammastensa suojelija ja vartija, ja se, joka kiipesi maan päälle toista kautta, haluaa vain 'varastaa, tappaa ja tuhota.' Kolmannessa Hän kertoi meille, ettei Hän ole vain paimen, vaan 'hyvä paimen' joka uhraa elämänsä lammasten puolesta eikä vetäydy taaksepäin, kun Hän näkee 'suden' (paholaisen) tulevan, vaan itse asiassa antaa elämänsä lammasten edestä.  
 
Kolmas vertaus: Joh. 10: 11–18:
11 " Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. 
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. 
14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. 
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."


Tässä Jeesus ei ole se, joka on tullut ovesta kuten ensimmäisessä vertauksessa. Eikä Hän sano olevansa ovi, kuten toisessa vertauksessa. Tässä on se 'hyvä paimen', joka antaa elämänsä lammasten edestä. Jeesus identifioi uskonnolliset johtajat palkkalaisiksi, ei paimeniksi, jotka pakenevat, kun 'susi' tulee (paholainen), sillä he välittävät enemmän omasta elämästään kuin lammasten elämästä. Mutta Hän ei pakene nähdessään suden, vaan antaa elämänsä uhrina lammasten edestä. Hänen lammastensa.


Jakeessa 16 Jeesus viittaa sinuun ja minuun ja kaikkiin pakanoihin, kun Hän sanoo, että Hänellä on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Tässä vertauksessa lammastarha on Israel ja Hän puhuu siitä, että pakanakansat tulevat Hänen luokseen. Älä tee sitä virhettä, että sekoitat vertaukset, jokaisella on selvästi oma määrittelynsä termeille. Tässä lammastarha on Israel, ja toiset lampaat, jotka eivät ole Israelista, tulevat myös kuulemaan Hänen äänensä, ja meistä kaikista tulee yksi lauma Hänen ollessa se yksi paimen. Selvästi viitaten siihen, että juutalais- ja pakanauskovat ovat yhtä Hänessä. Paavali kirjoittaa tästä Room. 11:ssä, Ef. 2:ssa ja Gal. 3:ssa.

Jeesus opetti usein vertauksia opetusten edetessä sarjana, jossa jokainen rakentui edeltävälle. Toivon, ettet koskaan enää lue Joh. 10: 1–18:a samalla tavalla. Nyt siirrymme toiseen kolmen peräkkäisen opetuksen sarjaan, joka esitetään oppina/rukouksena, vertauksena, oppina, kaikki 13 jakeessa. Ja nämä kolme käsittelevät Isän Jumalan hyvää ja anteliasta luonnetta.
 
Lk. 11: 1–13, mutta jakeet 2–4 ovat ensimmäinen opetus
2"Isämme, joka olet taivaassa, pyhä (pyhitetty) on sinun Nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi kuten taivaassa, myös maan päällä. 
3 Anna meille päivittäin jokapäiväinen leipämme. 
4 Anna meille anteeksi syntimme; sillä myös me annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa. Äläkä vie meitä kiusaukseen; vaan vapauta meidät pahasta." (suomennos englannista tässä)

Tulisi panna merkille, että kreikan 'äläkä vie meitä' yhtyy Jaak. 1: 13:een, joka sanoo: "Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Isä meidän -rukouksessa Jeesus käsittelee toivetta, että isä johdattaisi elämäämme niin, että vältämme pahan kokonaan – älä salli meidän elämämme tulla viedyksi tilanteisiin, jotka ovat pahoja. (Usein saatamme itsemme noihin tilanteisiin, mutta Isä ei ole se, joka aiheuttaa ne meille)
 
Isä meidän -rukous kirjoitettiin aoristin aikamuodossa verbien ollessa käskymuodossa. Aoristin aikamuoto tarkoittaa loppuun saatettua toimintaa, voisimme sanoa sen muodostavan lausunnon rukoilevan henkilön taholta, mutta se on myös subjunktiivin käskymuodossa, mikä tarkoittaa, että modernilla englannilla voisimme sanoa (suomennettuna): 'Pidettäköön sinun nimesi pyhänä, tulkoon sinun valtakuntasi.' Mutta aoristi kommunikoi loppuun saatetun toiminnan myöhemmin rukouksessa. Voisimme sanoa modernilla englannin kielellä (suomennettuna): "Sinä annat meille meidän jokapäiväisen leipämme. Sinä annat meille meidän syntimme anteeksi. Me annamme anteeksi kaikille, jotka ovat meille velassa. Sinä et johdata meitä kiusaukseen." 

Ajatukseni: Rukoillessasi sisällytä mukaan tosiasioita koskevia lausuntoja pyyntöjesi ohella. Ensiksikin muista, kenelle puhut. Isä Jumala, sinä olet pyhä ja oikeudenmukainen ja hyvä, sinä olet kaiken palvonnan ja ylistyksen ja kunnian arvoinen. Isä, tulen rohkeasti valtaistuimesi eteen kuten Hepr. 4: 16 käskee tekemään ja pyydän __________. Muista, kenelle puhut.

Näiden kolmen opetuksen teema on taivaallisen Isämme hyvyys. Jeesus jatkaa jakeissa 5–9:
5 Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,
6 sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; 
7 ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' -
8 minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.
9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan."
10 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
 
Muista, että Luukas kirjoittaa Lk. 1:3:ssä, että hänen selostuksensa Jeesuksen elämästä on kirjoitettu aikajärjestyksen mukaan, kuten on myös Apostolien teot. Ne ovat yhden teoksen kaksi osaa aikajärjestyksessä lähtien Lk. 1:ssä siitä, kun Gabriel kertoo Johannes Kastajan isälle, että tämä ja Elisabet tulisivat saamaan pojan, joka valmistaisi tien Herralle, siihen saakka, että Paavali elää rauhassa omassa asunnossaan Roomassa Ap. t. 28:ssa. Joten kun luemme Lk. 11: 1–13: a, se kaikki on yhtä tutkielmaa. Matteuksen versio Matt. 6: 9–15:ssä jättää pois Isä meidän -rukousta seuraavat opetukset, jotka Luukas sisällyttää tähän osaksi aikajärjestystä. Sen tähden Luukkaan versio on täydellisempi selostus Jeesuksen ajatuksista ja siitä asiayhteydestä, jossa hän opetti.
 
Selostettuaan Isä meidän -rukouksen Jeesus opettaa vertauksen korostaakseen Isän hyvyyttä. Monet lukevat uneliaasta ystävästä keskiyöllä ja miehestä, joka toistuvasti jyskyttää oveen ja pysähtyvät siihen. He luulevat tai heille opetetaan, että täytyy jatkaa jyskyttämistä ajatellen, että heidän Isänsä taivaassa on tuo keskiyön unelias ystävä, joka ei oikeasti halua tulla heidän pyyntöjensä vaivaamaksi. 

Jeesus esittää pointin jakeessa kahdeksan, että mies ei nouse ylös ja anna ystävälleen tämän haluamaa ystävyyden perusteella, vaan koska tämä on sinnikäs. SEN JÄLKEEN Jeesus sanoo tämän: "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." 

Vertaus ystävästä keskiyöllä ei ole oppitunti Isä meidän -rukouksen Isästä Jumalasta, joka ei oikeastaan halua tulla rukouspyyntöjemme vaivaamaksi. EI! Hän vahvistaa aoristin aikamuodossa, jossa Hän lausui rukouksen: Isä, sinä annat meille meidän syntimme anteeksi, sinä annan meille meidän jokapäiväisen leipämme, sinä et vie meitä pahoihin kiusauksiin… kun pyydän, minulle annetaan, kun etsin, tulen löytämään, kun kolkutan, minulle avataan, sillä kaikki, jotka pyytävät, saavat, ne, jotka etsivät, löytävät, ja niille, jotka kolkuttavat, avataan ovi. Se on kaikki yhtä opetusta.
 
Jeesus korostaa pointtiaan jopa enemmän opetuksessa kolme, vahvistaen jälleen Isä meidän -rukouksen, joka opettaa meille meidän Isämme Jumalan hyvyyden. Ja se on ensi viikkoa varten, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL]]>Sat, 04 Jul 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/vaarinymmarrettyja-vertauksia-osa-13Misunderstood parables, 1/3,
Väärinymmärrettyjä vertauksia, osa 1/3
 
Hei kaikki,
 
Meillä on taipumus lukea Raamattua tavalla, jolla kaikki näyttää sekoittuvan yhteen. Tämä ei ole missään todempaa kuin niiden tiettyjen opetusten kohdalla, joita Jeesus esitti Johanneksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Tänään katsomme Joh. 10: 1–17: aa. Noissa jakeissa on kolme eri vertausta, ja jotta ne ymmärrettäisiin asianmukaisesti, meidän täytyy tarkastella jokaista niistä. Kaikki kolme liittyvät toisiinsa ja kolmas kiertyy vahvistamaan ensimmäistä....
 
Tämä on hauskaa! Ensimmäinen vertaus Joh. 10: 1–6
 
1 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. 
3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. 
4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. 
5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." 
6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.

Joten puretaanpa tämä osiin. Voimme identifioida varkaan ja ryövärin paholaiseksi. Ero 'varkaan' ja 'ryövärin' välillä tulisi huomata. Sana 'varas' on 'kleptes', josta saamme sanan 'kleptomaani', se, joka varastaa pakonomaisesti. Se kuvaa paholaista sellaiseksi, joka tarkoituksena on aina varastaa. Sana 'ryöväri' on 'lestes', ja tarkoittaa 'se, joka varastaa avoimesti pelolla tai väkivallalla uhaten." Jeesus käytti sanaa, kun Hän raivasi temppelistä rahanvaihtajat sanoen, että he uhkasivat Jumalan pelon voimaa ja tekivät syntiä Häntä vastaan temppelissä. Ajattele moderneja palvelutöitä, jotka käyttävät paholaisen uhkaa tai Jumalan pelkoa manipuloidakseen ihmisiä saadakseen heiltä rahaa. ne ovat moderneja temppelin rahanvaihtajia.   
 
Takaisin paholaiseen: Hän 'nousi muualta' lammastarhaan. Näin ollen ymmärrämme meidän olevan lampaita, ja paholainen pääsi petoksella meidän 'tarhaamme' – tarha on maapallo. Paholainen pääsi lammasten tarhaan 'muualta/jollakin muulla tavalla'. Mikä on tuo tapa? Jeesus sanoi, että Hän tuli ovesta maan päälle. Mikä on se ovi? Se, että syntyy naisesta, on ovi. "Hän, joka ei tule naisesta syntymisen kautta, vaan tulee maan päälle jollakin muulla tavalla, on varas ja ryöväri. Mutta se, joka tulee naisesta syntymisen ovesta, Hän on lammasten paimen." 

"Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos." 
 
Kuka on ovenvartija?
 
Jotkut ehdottavat Isää, minä uskon Pyhän Hengen, sillä Sana (Jeesus) ja Henki toimivat yhteisymmärryksessä kaikessa. Tässä on jännittävää se sisään rakennettu koodi. Vertauksessa lammastarha on maapallo. Mutta Jeesus sanoi ovenvartijan (Hengen) avaavan oven ja Hän johdattaisi lampaat ulos lammastarhasta – maapallolta pois – he kuulevat Hänen äänensä ja seuraavat Häntä.
 
Tämä saattaa viitata tempaukseen yksilöllisten kuolemien sijasta, sillä lampaat ovat erittäin paljon elossa ja lähtevät kokonaisena laumana ulos tarhasta/maapallolta, seuraamaan Paimenen ääntä. Ihan seuraava jae, jae 4 sanoo: "Kun Hän kokoaa kaikki omat lampaansa tarhan/maapallon ulkopuolella, Hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat Häntä, koska ne tuntevat Hänen äänensä." (suomennos tässä) Tämä on hyvin samankaltaista kuin se, mitä Johannes koki Ilm. 4: 1–2:ssa, jonka on kauan ymmärretty olevan kuva tempauksesta: 
 
" Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut (1:10) ikään kuin pasuunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva". " Ja tietysti Johannes seuraa tuota ääntä ovesta/portista ja katselee ahdistuksen ajan tapahtumia taivaasta.
 
Jeesus päättää vertauksen jakeessa 5: " Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." Tässä Hän näyttää lampaiden keskittyvän yksinomaan Herran ääneen. Emme tule seuraamaan väärää paimenta, joka tuli maan päälle kiipeämällä. Hän on väärä paimen emmekä me tunne hänen ääntään.
 
Toinen vertaus: Johannes 10: 7–10
 
7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.  
8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.  
9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.  
10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.


Jokainen vertaus alkaa sen toteamisella, Kuka Hän on, ja jokainen vertaus rakentaa edellisen päälle. Ensimmäisessä vertauksessa Hän sanoi tulleensa maan päälle ovesta. Varas kiipesi sisään toista kautta. Ensimmäinen vertaus opetti, että Hän on se laillinen paimen, joka tuli maan päälle ja tulee eräänä päivänä johdattamaan lampaansa ulos pois maan päältä.


Jakeessa 7 Jeesus aloittaa uuden vertauksen: "Minä olen lammasten ovi." Tämä on hieman väärin käännetty, 'lammasten oven' pitäisi olla 'ovi lampaille'. Siinä on alkuperäisessä tekstissä sellainen määräinen artikkeli, joka tarkoittaa 'joillekin'. "Minä olen ovi lampaiLLE." 1600-luvulla genetiivimuodossa oli järkeä, sillä tuohon aikaan sen ymmärrettiin viittaavaan jollekulle olevaan asiaan, kuten 'lihakaupan ovi' on ovi 'lihakauppaan'. 
 
Ensimmäisessä vertauksessa Hän johdattaa lampaat ulos tarhasta/maan päältä kutsumalla ne, mikä saadaan aikaan sillä, että Henki avaa oven ja me lampaat seuraamme Hänen ääntään. Toisessa vertauksessa Hän muuttaa merkitykset, tässä vertauksessa Hän on ovi lampaille. Hän on se ovi, tehden Itsestään sekä tien lampaiden luo että Sen, joka vahtii pääsyä Hänen lammastensa luo. Hän on lammasten suojelija. Hän osoittaa tämän opettamalla varkaan ja ryövärin luonnosta, sen, joka pääsi maan päälle toisella tavalla, petoksen kautta sen sijaan, että olisi naisesta syntynyt. Huomaa, kuinka suojelevaksi Jeesus ryhtyy.
 
"Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. MINÄ OLEN ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä (lampailla) olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Tuo ' Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua ' viittaa vääriin jumaliin ja profeettoihin, jotka yrittivät saada Hänen lampaansa kautta historian, mutta he olivat varkaita ja ryöväreitä. Muistako Elian luolassa ajattelemassa, että hän oli viimeinen aito uskova? Herra kertoi hänelle, että itse asiassa oli yli 7.000 sellaista, jotka eivät olleet notkistaneet polveaan Baalille. (1. Kun.19: 18) 
 
Ensimmäisessä vertauksessa Hän selitti tulleensa laillisesti maan päälle ja paholainen kiipesi toista kautta, petoksen kautta motiivinaan varastaminen ja ryövääminen. Toisessa vertauksessa Hän korostaa Itseään lammasten suojelijana ollen sekä ovi ja vartija, samalla kun selvästi identifioi sen, joka tulee toista kautta varkaaksi ja ryöväriksi. Kolmannessa vertauksessa hän vie nuo kaksi vertausta yhteen todeten tarkoituksen elämälleen. Kolmannessa Hän opettaa, että Hänen 'työnsä' Paimenena vaati sen, että Hän kuolee suojellakseen noita lampaita.
 
Tuo sekä kolmen muun samalla tavoin peräkkäin olevan vertauksen alku ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin.  
 
John Fenn/LL
 
 ]]>Sat, 27 Jun 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/mooseksen-lakia-ei-tehty-vanhurskaita-varten-osa-33The Mosaic law wasn't made for the righteous, 3/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 3/3
 
Hei kaikki,
 
Pohdi näitä jakeita päättäessämme tämän opetussarjan: 
 
"Synnin voima on laki." 1. Kor. 15: 56b
"Laki saa aikaan vihaa." Room. 4: 15a
 
Jos elät uskonnollisen lakihenkisyyden alaisuudessa, tunnet nämä totuudet
 
Koska laki jatkuvasti osoittaa synnin, se antaa voiman tehdä noita syntejä ja se tekee sinut vihaiseksi. Tai vihan alkuvaiheen – turhautumisen, jo sei mitään muuta, riippuen siitä, missä määrin olet hyväksynyt lakihenkisyyden. Vihainen, koska ei ikinä voi olla riittävän hyvä lain antajalle. Vihainen itselleen, koska luulee, että itsessä on jotakin vikaa, kun ei vastaa odotettuja standardeja.
 
Siinä välissä, kun lakihenkisyys vahvistaa syntiä samalla kun tekee ihmisestä vihaisen, hän möhlii elämässään ja sitten suuttuu Jumalalle. Itse asiassa elämme Uuden testamentin aikoja ja jos Isä ja Jeesus esitetään Vanhan testamentin vanhentuneen lakihenkisyyden esitystavan välityksellä, ihminen saattaa kävellä pois tuosta esitystavasta samalla kun hän kaipaa sydämessään saada tuntea Isänsä ja Herran. 
 
Eräs vanhan ajan Raamatun opettaja huomautti, että niissä hänen vierailemistaan seurakunnista, joissa saarnattiin eniten esiaviollisesta seksistä, oli eniten raskaana olevia teinityttöjä. Eniten alkoholin pahuudesta julistavilla oli eniten ihmisiä, jotka kamppailivat alkoholismin kanssa. Uskonnollisen lakijärjestelmän alaisuudessa eläminen antaa voiman synnille. Se tekee ihmisistä vihaisia. Mitä tiukempi, sitä enemmän vihaa. Jos lapsi varttuu hyvin ankaran isän alaisuudessa, joka näkee vain väärän, lapsi alkaa tehdä väärin ja isän ja pojan väliin tulee vihaa. Myöhempinä vuosina lapsi saattaa sanoa yrittäneensä saada vanhempansa huomiota tai hyväksyntää. Mutta juuri tuo lakihenkinen näkökulma vanhemmuuteen antoi itse asiassa voiman hänen synnilleen.
 
Olemme käsitelleet sitä tosiasiaa, että lakia ei tehty vanhurskasta ihmistä varten ja että laki oli ohjaaja, joka johdatti meidät Kristuksen luo. Ohjaaja Paavalin yhteydessä oli mestarikäsityöläinen, niin kuin nykyään voisi olla mestarillinen puuseppä, mekaanikko, sähkömies, putkimies. Harjoittelija tulee oman ammattinsa mestarin opastuksen alaisuuteen. Hänen pointtinsa Gal. 3:ssa oli se, että kun olemme valmistuneet opiskelijana, oppipoikana olemisesta, emme enää tarvitse ohjaajaa – Mooseksen lakia.
 
Paavalin aikoina heti kun poika on valmistunut ohjaajan (kasvattajan) alaisuudesta, hän saa perheyrityksen täydet etuoikeudet. Silloin hänet tunnustetaan täysimääräiseksi pojaksi, isänsä liikekumppaniksi. Tuo oli sitä, mitä Paavali sanoi Gal. 3: 25–29:ssä: "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä (perhettä) Kristuksessa Jeesuksessa." 
 
Alleviivattu fraasi yllä on sanaleikki, joka häviää käännöksissä englanniksi ja useimmissa käännöksissä. Kaste on tietysti täysi upottaminen veteen. Fraasi 'olette Kristuksen päälle pukeneet' on kirjaimellisesti; olette nyt upotettuja Kristukseen. Kreikaksi se kuuluu näin: "te, jotka olette upotetut (upotettuja veteen) Kristuksessa, olette nyt upotetut Kristukseen". Sen tähden hän sanoo, että tästä eteenpäin ei ole mitään rotua, sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa, jolla olisi merkitystä, sillä meidät kaikki on upotettu Kristukseen ja olemme sen tähden yhtä Hänessä.
 
Kun olemme nyt valmistuneet ja saaneet täyden asemamme Isän perheessä, mitä tuo armo voi tehdä hyväksemme? 
 
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." Titus 2: 11–13
 
Armo opettaa (kasvattaa) meitä. Armo ei ole vain ansiotonta suosiota ja sitten jatkat eteenpäin elämässäsi. Ei, armo voimaannuttaa meidät elämään Kristuksessa. Heti kun olemme armossa, me kaikki aloitamme erilaisen 'koulun', sillä sana 'opetuslapsi' tarkoittaa 'oppijaa.' Laki pelkästään näytti meille, että olemme syntisiä opettaen meille, että Kristus oli tulossa, joka vapauttaisi meidät. Nyt Kristuksessa, aivan kuten poika, joka on valmistunut harjoittelusta ja on nyt täysi kumppani perheyrityksessä, me varjostamme (so. seuraamme läheisesti) Isää ja Poikaa heidän työssään. TUOTA on opetuslapseus.
 
Jumala antoi 613 lakia Moosekselle, mutta useimmat olivat melko epämääräisiä. Kysyin kerran Isältä, miksi Hän teki Mooseksen lain niin epämääräiseksi ja Hän sanoi: "Jotta heidän täytyisi vaeltaa kanssani tietääkseen, kuinka soveltaa teitäni elämäänsä." Fariseukset tekivät 800 lakia lisää yrittäen selvittää tarkan yksityiskohtaisesti mitä Jumala haluaisi jokaisessa tilanteessa elämässä. Se on lakihenkisyyttä. Armo opettaa meitä, kuinka soveltaa Isän teitä lain Hengessä, ei kirjaimessa. Paavali sanoi 'kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.' 2. Kor. 3:6. Kuinka rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Kuinka olla himoitsematta lähimmäisensä autoa? Se, kuinka soveltaa tuota elämään, on sitä, mistä UT:n armoa koskevassa ilmestyksessä on kysymys. Kykenee vaeltamaan Itsensä Jumalan kanssa, jotta Hän voi ohjata elämäämme syvemmälle Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
 
"…on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta…" Hepr. 13: 9
 
Sydämemme ei saa vahvistusta lakihenkisestä elämisestä. Sydämemme saa vahvistusta Kristuksessa armon kera, ja tuo armo opettaa meitä elämään vanhurskaasti.
 
"Älkää kääntäkö Jumalan armoa synnin tekemisen lisenssiksi." Juud. jae 4 (Käytän modernia sanaa lisenssi, jonka juuri on kreikan irstautta tarkoittavasta sanassa Kirjaimellisesti: "Älkää kääntäkö Jumalan armoa irstaudeksi", joka määritellään moraalisesti pidäkkeettömäksi elämäksi, erityisesti seksuaalisesti.) Kun hän kirjoitti, ettei pidä kääntää Jumalan armoa luvaksi tehdä syntiä, se tarkoittaa myös sitä, että meillä on vastuu armon taloudenhoitajina.
Sitä voi verrata vanhempaan, joka antaa teinilleen päiväksi auton avaimet. Armon myötä tulee odotus käyttää tuota autoa laillisesti, oikein, tietoisena, että auto ei ole nuoren oma. Armo kantaa aina mukanaan vastuun olla tilivelvollinen. Aina. Armo on ansiotonta suosiota ja voimaannuttamista, mutta se on myös vastuuta sille, joka tuon armon antaa.
 
Tämä asettaa meille vastuun elää sisältä käsin ulospäin sen sijaan, että tottelisimme ulkonaisia säännöstöjä.
 
Hepr. 10: 15–17 paljastaa tämän: " Tämä on se liitto, jonka minä… teen heidän kanssaan… Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä." 

Hänen täytyi tehdä meidät upouusiksi, Hänen Henkensä uudesti luoduiksi tehdäkseen sen. Vanha testamentti osoitti, että Hän ei voinut antaa käskyjä ja sitten odottaa syntisten tottelevan. Tuon pulmatilanteen korjaamiseksi Hän ristin ja ylösnousemuksen mahdollistamana loi kokonaan uudelleen ihmisten henget Oman Henkensä kautta, niin että näiden silkka luonto oli tehdä jumalisia asioita. Joten nyt meidän silkassa luonnossamme ovat Jumalan lait. Ei lain kirjain, vaan lain Henki – tarkoitus.
 
Henkeeni kirjoitettu laki käskee rakastamaan iäkästä naapuriani niin kuin itseäni. Mutta kuinka tehdä niin? Yhtäkkiä tunnen kehotusta auttaa häntä kokoamaan vähän polttopuita talven varalta, kun hän hitaasi ja työläästi liikkuu oveaan lähemmäksi. TUO lain soveltaminen on sitä, mitä Isä on tehnyt. Hän on kirjoittanut lakinsa, tiensä, Itsensä meidän sydämillemme, jotta Hän voi kehottaa meitä soveltamaan käskyä suhteessa naapuriin ja hänen polttopuihinsa, ja ehkä jonakin toisena päivänä tekemään jotakin mukavaa työtoverin hyväksi, ja jollain toisella kerralla antaa ansaittua suurempi juomaraha tarjoilijalle. Heti kun tajuamme olevamme vapautettuja ulkonaisesta lakihenkisyydestä, voimme elää sisältä käsin ulospäin ja kysyä innokkaasti Isältä ja Herralta, kuinka he haluavat heidän teitään sovellettavan elämässämme.
 
Miten jännittävä onkaan meidän elämämme Kristuksessa, ja siinä on niin paljon vapautta – ja vastuuta, joka liittyy tuohon vapauteen. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL]]>Sat, 20 Jun 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/mooseksen-lakia-ei-tehty-vanhurskaita-varten-osa-23The Mosaic law wasn't made for the righteous, 2/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 2/3
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin Raamatun kohdasta, jonka mukaan
'lakia ei ole pantu vanhurskaalle'. Tuon jakeen loppuosa on: 'vaan jumalattomille syntisille, laittomille ja tottelemattomille...' (suomennos tässä)
 
Kerroin lain tarkoituksen olevan Room. 3:19:n sen, että Jumala antoi lain osoittaakseen ihmiskunnalle, että olemme syntisiä. Paavali selitti, ettei hän olisi tuntenut himoitsemista, jollei laki sanoisi 'älä himoitse'. Paavalin pointti Room. 7:ssä on, että laki on hyvä, koska se määrittelee synnin meille – mikä tarkoittaa, ettei sitä tehty vanhurskaille, vaan syntisille osoittamaan heille, mitä synti on. Hän kirjoitti galatalaisille sanoen, että jos Jumala olisi voinut antaa lain, joka antaisi ikuisen elämän, sitten vanhurskaus olisi tullut lain kautta.
 
Jatkamme siitä
 
Jaak. 2: 10:ssä hän sanoi " Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." Jos juutalainen rikkoi yhtä 613 laista, hänen täytyi yhä mennä uhraamaan riippumatta siitä, kuinka pieni rikkomus oli. Syyllisyys on syyllisyyttä, olipa sitten kyse polttopuun keräämisestä sapattina tai murhasta. Jos rikot yhtä, olet rikkonut niitä kaikkia.
 
Jokainen, joka on elänyt jonkin tyyppisen 'lain' tai lakihenkisyyden alaisuudessa, pystyy samastumaan tuohon lausumaan. Olipa sinulla sitten hyvin tiukka vanhempi, joka odotti sinulta täydellisiä suorituksia tai seurakunta, jossa sinun odotettiin 'suorittavan', mutta sait osaksesi syyllisyyden ja tuomion, tunnet lakihenkisyyden. Lakihenkisyydelle on tyypillistä se, ettei se koskaan näe sitä hyvää, mitä teet, se näkee vain sen, minkä teit väärin. Viime viikolla kerroin siitä, kuinka isäni nykäisi minut unesta illalla klo 11 (23.00) saadakseen minut tyhjentämään roska-astian, mutta hän ei nähnyt sitä, että olin tehnyt läksyni, siivonnut huoneeni, ruokkinut koiran ja auttanut veljeäni korjaamaan yhden lelun. Hän näki vain sen, että olin rikkonut tuota yhtä 'lakia', joten olin syyllinen kaikkien rikkomiseen. En ollut täydellinen poika.  
 
Pastori saattaa jättää huomiotta antamisesi, vapaaehtoisena toimimisesi, sen, että olet hyvä ihminen, joka yrittää elää pyhää elämää parhaan kykynsä mukaan, ja nähdä vain sen, että et ollut paikalla keskiviikkoillan kokouksessa ja tuomitsee sinut osallistumattomuudesta. Tuo on lain alla elämistä. Jos rikot yhtä sääntöä, olet syyllinen kaikkeen. Mitään hyvää ei tunnusteta, huomio kohdistuu siihen, mitä teitä väärin tuon lain mukaan – vanhempiesi lain, seurakuntasi lain.
 
Laki on hyvä vain näyttämään meille sen, että olemme tehneet syntiä. Gal. 3: 11–12:ssa Paavali sanoo lain vain tuomitsevan ihmisen, sen tähden 'laki ei perustaudu uskoon'. Tämän vuoksi et voi olla vahva uskossa, omata Jumalan rauhaa ja tuntea olevasi Häntä lähellä samalla kun elätä lakihenkistä kristillistä elämää. Lakihenkisen ulkonaisen rakenteen mukaan eläminen ei ole uskoa. Usko virtaa sisällä olevasta hengestä.
 
Paavali jatkaa kirjoittaen Gal. 3:ssa, että laki oli silloin toiminut opettajana, tutorina, vieden meidät mukanaan ja osoittaen, ettemme voi koskaan olla täydellisiä, osoittaen meidät Kristuksessa löydettävään täydellisyyteen. Kun opiskelija tekee kokeen, tavoite on 100 %. Mutta jossakin vaiheessa lastentarhan ja ylioppilaaksipääsyn välissä teininä tai nuorena parikymppisinä, se mitä saavutetaan, on vähemmän kuin 100 %.  Tapahtuuko asia testaamalla, osallistumalla, käytöksellä, jossain muodossa tai jollain tavalla tapahtuu epäonnistuminen, kun ollaan opetettavana. Tuota kutsutaan UT:ssä 'lain kiroukseksi'. Teet syntiä, olet syyllinen etkä pääse siitä eroon. Olet ansassa. On kirous elää tuolla tavoin, ettei ole koskaan täydellinen, hyvää ei koskaan nähdä tai tunnusteta, ohjaaja on 'käyttänyt punakynää' koepaperiisi. 
 
Gal. 3: 13: Koska kukaan ei ole täydellinen ja Jeesus oli ensimmäinen ihminen, joka eli täydellisesti, Hän on arvollinen ja kykenevä poistamaan lain noudattamatta jättämisen rangaistuksen - kirouksen ollessa rangaistus tottelemattomuudesta. Joten jos sinulla on Kristus, sinulla on parannuskeino. Lakia ei tehty vanhurskaita varten.
 
Jakeissa 24–26 Paavali kirjoittaa lain olevan sen tähden ohjaajan (kasvattajan), mutta sen jälkeen, kun usko Kristukseen on tullut, emme ole enää kasvattajan alaisia, koska meistä on tehty Jumalan omia lapsia. Modernilla tavalla asian ilmaisten voisimme sanoa lapsen olevan koulussa oppimassa isänsä ammatin, mutta kun hän valmistuu koulusta, hänet toivotetaan tervetulleeksi perheyritykseen ja hän jättää taakseen tämän koulutuksen, mutta käyttää niitä oppeja, jotka hän oppi ollessaan kasvattajan auktoriteetin alaisena. Laki näytti meille, kuinka tarvitsemme Jeesusta, mutta heti kun meillä on Jeesus, emme tarvitse lakia näyttämään meille tietä – meillä on Hänet!
 
Kristityt, jotka palaavat takaisin lain alle
 
Ap. t. 15:ssä apostolien ja johtajien tavatessa Jerusalemissa pohtimaan Paavalin väitteitä siitä, että Jumala oli vuodattamassa Henkeään pakanoille, vaikka he eivät noudattaneet Mooseksen lakia, he pohtivat, tulisiko heidän vaatia näitä tulemaan 'messiaanisiksi uskoviksi' – noudattamaan Mooseksen lakia. Pietari vastusti tätä voimakkaasti todeten jakeessa 10: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?" Hän muistutti heitä myös siitä, että Jumala Itse vuodatti Henkensä Korneliuksen roomalaisen perhekunnan ylle Ap. t. 10:ssä. Miksi he taistelisivat Jumalaa vastaan?
 
Miksi koetella Jumalaa panemalla heidän niskaansa ikeen, jota emme me eivätkä isämme kyenneet kantamaan? Oletko lakihenkisyyden alaisuudessa elävä kristitty? Et kykene sitä kantamaan ja koettelet Jumalan kärsivällisyyttä, sillä Hän antoi Poikansa parannuskeinoksi ulkonaiseen lakiin, mikä muutti meidän todellisen luontomme niin, että haluamme vaeltaa Jumalan kanssa kuuliaisina. Kuuliaisuus siirtyy sisältä käsin ulospäin elämiseen ulkopuolelta sisäänpäin tapahtuvan tottelemisen sijaan.
 
Gal. 3: 1:ssä Paavali kutsuu niitä Galatiassa, jotka aloitettuaan Hengessä uskon kautta Kristukseen kääntyivät takaisin Mooseksen lakiin 'älyttömiksi' ja sanoi, että heidät oli 'lumottu' (manipuloitu) niiden toimesta, jotka veivät heidät takaisin Mooseksen lain alaisuuteen. Paavali kysyy jakeessa viisi: Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta? 
 
Paavalin suuri ilmestys, jonka Jumala vahvisti tekemällä hämmästyttäviä ihmeitä hänen palvelutyössään, josta puhuttiin Ap. t. 15:ssä, oli se, että Kristus täytti lain. Ap. t. 15:n väittely on kuitenkin herätetty henkiin ja siitä on väitelty siitä lähtien: Missä määrin, jos lainkaan, tulisi kristityn elää lain mukaan? Kuinka kristitty tasapainottaa lain ja armon? Lyhyt vastaus on, että laki ei ole enää ohjaajamme, armo on.
 
Kuinka sitten teet niin ja vaellat tuossa vapaudessa, tasapainottaen lain ja armon, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 ]]>Sat, 13 Jun 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/mooseksen-lakia-ei-tehty-vanhurskaita-varten-osa-13The Mosaic law wasn't made for the righteous, 1/3,
Mooseksen lakia ei tehty vanhurskaita varten, osa 1/3
 
Hei kaikki,
 
Ollessani kampuspastori Coloradon yliopistossa Boulderissa, olin tekemisissä paikallisen Church of Christ -seurakunnan kanssa, joka opetti, että ellet ole vesikastettu heidän seurakunnassaan, et pääse taivaaseen. Ainoa kompromissi oli se, että saattaisi olla ok, jos sinut oli kastettu jossakin toisista samaan tunnustuskuntaan kuuluvista Church of Christ -seurakunnista, mutta varmuuden vuoksi, minulle sanottiin, muutettuasi Boulderiin sinut täytyisi kastaa uudelleen.

Karismaatikoilla on omat uskonnolliset sääntönsä. He ovat erityisen hyviä pelossa ja kaavoissa. Pelkoa käytetään, kun he sanovat sellaisia asioita kuten: 'Jos sinulta jää väliin huomisen kokous, avaat oven paholaiselle.' Itse asiassa voit täydentää tuon virkkeen loppuosan: Jos sinulta jää väliin huomisen kokous 'et saa rukousvastauksia', 'et parane', 'et saa laskujasi maksettua' jne.  
 
Kaavoihin kuuluvat julistaminen ja määrääminen, tai se, että laitat TV-pastorin voitelun sisältävän rukousliinan tyynysi alle seitsemän päivän ajaksi ja sitten kahdeksantena päivänä postitat sen takaisin parhaan uhrilahjasi kanssa, ja rukouksiisi vastataan, tai jopa taivaan tuomioistuimet tai vereen vetoaminen (sen sijaan, että vain astuu rohkeasti valtaistuimen eteen ja/tai tottelee Jeesusta ja karkottaa riivaajia) – on kaikenlaisia ihmisten tarjoamia kaavoja, jota mahdollistavat sen, että ihmiset panevat uskonsa siihen, mitä tekevät Herran sijasta.
 
Jeesus ja fariseukset
 
Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että Mooseksen laissa on 613 lakia. Fariseukset (hepreaa: erottautuneet) muodostivat juutalaisen lahkon noin 150 vuotta ennen jeesusta osana juutalaisuuden elpymistä kreikkalaisten alaisuudessa. Jeesuksen aikaan tultaessa he olivat lisänneet noin 800 omaa lakiaan määritelläkseen, kuinka Mooseksen lakia toteuttaa. Jeesuksella ei ollut koskaan yhtäkään ongelmaa Mooseksen lain kanssa, ainoastaan fariseusten lain.
 
Joh. 5: 9–10:ssä mies, joka oli ollut rampa 38 vuotta, parantui ja hänen käskettiin ottamaan vuoteensa ja kävelemään. Jae sanoo erityisesti, että oli sapatti, ja oli laitonta tehdä vuoteen kantamisen työtä sapattina. Tuo laki ei ollut Mooseksen laki, vaan fariseusten laki. Mooseksen laki 2. Moos. 20: 8–11:ssa sanoo pelkästään, että ei tule tehdä työtä. Juuri fariseukset väittelivät siitä, mikä oli työtä ja päättivät, että sellaiset asiat kuten makuualustan kantaminen sapattina oli lainvastaista.
 
He syyllistyivät omien lakiensa korottamiseen Mooseksen lain yläpuolelle, ja se oli asia, jota Jeesus vastusti ja vielä nykyäänkin vastustaa sellaisia ihmistekoisia lakeja. Jeesus lausui edelleen Mk. 7: 9 & 13:ssä, että he korottivat lakinsa Mooseksen lain yläpuolelle, jotta he saattoivat pitää oman lakinsa ja jättää hänen lakinsa huomiotta, ja niin tehden tekivät Jumalan Sanasta vaikutuksettoman. Pohdi tuota: ihmistekoiset säännöt tekevät Jumalan sanasta vaikutuksettoman. Jos noudatat ihmiskaavoja, teet tyhjäksi Sanan (Jeesuksen) elämässäsi – sillä Hän ja Henki ovat yksimieliset. Jos teet jotakin, joka ei ole Hänestä, Henki ei ole kanssasi siinä.  
 
Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle..." 1. Tim. 1: 9
 
Paavali toteaa, ettei Mooseksen lakia tehty vanhurskaita varten. Miksi se annettiin?
 
Room. 3: 19 kertoo meille, että laki annettiin siksi: "... että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä." Paavali jatkaa kertomalla, että synti oli maailmassa Aadamista Moosekseen asti, mutta Jumala ei ollut määritellyt ihmiselle, mitä synti on ja mitä on vanhurskaus. Pari lukua myöhemmin hän kirjoittaa näin Room. 5: 12–14:ssa: 
 
" Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam..." 
 
Paavali jatkaa selittäen, että laki tarjoaa tiedon synnistä. Hänen pointtinsa Timoteukselle oli, että kun sinut on pelastettu tuosta synnistä, laki ei ole enää sinua varten. Olet nyt uusi luomus Kristuksessa, tiedät, mistä sinut on pelastettu.
 
Paavalin pointti Room. 7:7:ssä on, että laki määritteli synnin: "... Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse"..." 
 
Perhe hallitsee, seurakunta hallitsee
 
Olin suunnilleen yhdeksän tai 10, kun minua kiskaistiin käsivarresta ja syvästä unesta pois sängystäni seisomaan raivostuneen isäni eteen: Minä käskin sinun tyhjentää roska-astia ennen kuin tulin kotiin etkä tehnyt sitä! Marssi nyt keittiöön roska-astian luo nuori mies ja tyhjennä se!
 
Isäni oli antanut minulle sellaisia kotiaskareita tehtäväksi lähtiessään aamulla töihin ja minun mennessäni kouluun, joiden hän odotti olevan tehtyjä siihen mennessä, kun hän tuli kotiin. Paavalin esimerkkiä käyttääkseni en olisi tiennyt, että roska-astian tyhjentäminen on minun tehtäväni, ellei isäni olisi käskenyt minun tyhjentää sitä. Jos olisin nähnyt roska-astian olevan täysi ja ottanut henkilökohtaisen vastuun asiasta ja hyvästä sydämestäni olisin tyhjentänyt sen, en olisi koskaan tuntenut lakia tai isän 'roskalain' vihaa, lol. 
 
Kun hän käski minun leikata nurmikko pihalla enkä tehnyt sitä tuolla toisella kerralla, vastaanotin myös hänen (vanhurskaan) vihansa. JOS olisin leikannut nurmikon siksi, että näin sen olevan todella liian pitkän ja minun täytyisi ajaa se, en olisi koskaan tuntenut 'nurmikon leikkaamisen lakia'. En olisi koskaan ollut hänen vihansa vastaanottavana osapuolena. Hänen minua kohtaan ilmaisemansa viha siitä, etten tyhjentänyt roska-astiaa, oli myös vanhurskasta vihaa – ja vihaa, jota minun ei olisi koskaan tarvinnut tuntea ja enkä olisi tuntenutkaan, jos vain olisin ottanut huolehtiakseni roska-astian tyhjentämisestä.
 
Herran näkökulmasta synti oli maailmassa, mutta Hän ei ollut vielä määritellyt ihmiskunnalle, mitä synti oli. Paavali sanoi myöhemmin Ap. t. 14: 15–17:ssa: 
"… julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. 16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; 17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla." 
 
Ap. t. 17: 30: "...Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt..." Kuningas Jaakon käännös sanoo Jumalan 'tietoisesti jättäneen huomiotta' heidän tietämättömyytensä – mutta nyt käskee kaikkia tekemään parannuksen.  
 
Lakia ei tehty vanhurskasta ihmistä, vaan laitonta, tietämätöntä, niitä varten, jotka eivät Häntä tunne.


Palatakseni takaisin kasvatukseeni. Minulla oli hauskaa isäni kanssa. Painimme, telttailimme, hän opetti minulle tähdistä, opetti kuinka kätellä kuin mies lujalla otteella, kuinka kiillottaa kengät, katsoa jokaista silmiin ja niin paljon enemmän. Olin hänen suosiossaan 99 % ajasta. Tunsin vain hänen aidon olemuksensa. Hänen vihansa minun väärin toimimistani kohtaan ei ollut hänen luonteensa mukaista, mutta se oli vanhurskasta vihaa. Paavali sanoi, että lain oppiminen opetti hänelle, mitä oli oikea ja väärä olivat. Laki, jonka oli määrä osoittaa, mitä elämä on, näytti hänelle myös hänen synnillisen luontonsa. Kun rikoin isän 'roskalakia' tai 'nurmikkolakia' (lol) opin, mitä synti (hänelle) oli – opin, että olin ollut oikeassa 99 % ajasta ja minulla oli vain perusymmärrys 'synnistä' isän mukaan.

Ennen kuin opimme tuntemaan Herran, monet meistä olivat tietämättömiä. Voi, tiesimme, ettei sisarustamme pitänyt lyödä ja tiesimme olevan väärin valehdella. Ja tiesimme sisäisesti etsivämme niitä suuria vastauksia kuten sitä, miksi olen täällä, mikä on tarkoituksena ja myös, mikä minussa on vikana, kun teen jatkuvasti väärin? Tulimme tietoisiksi oikeasta ja väärästä. Niiden meistä kohdalla, jotka kävimme seurakunnassa, opimme 10 käskyä, mikä vahvisti lisää tietoisuuttamme synnistä.
 
Paavali kirjoitti tämän Gal. 3: 21: Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. 22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.


Jos olisi voitu antaa laki, joka olisi voinut antaa elämän, Jumala olisi antanut tuon lain. Ihmeellistä. Se tarkoittaa, ettet tule löytämään vanhurskautta laista, sillä mikään laki ei tee vanhurskaaksi. Ajattele kaikkia niitä rituaaleja, kaikkia kaavoja, kaikkia ihmistekoisia sääntöjä, jotka olet joko tehnyt itsellesi tai joita olet noudattanut jonkun toisen vaatimuksesta saadaksesi Jumalan suosion tai saadaksesi Hänet tekemään jotakin hyväksesi. TAI olet tehnyt jotakin tehdäksesi itsesi enemmän 'arvolliseksi' tai 'vanhurskaaksi' Hänen edessään. 
 
JOS olisi voinut olla laki – jotakin mitä voisimme tehdä – joka toisi meidät oikeaan asemaan Jumalan edessä, sitten Hän olisi antanut tuon lain. Sen sijaan Hän viisaudessaan paljasti ja määritteli synnin Mooseksen lain välityksellä (10 käskyn ollessa tiivistelmä niistä 613:sta), niin että kaikki voitaisiin havaita syyllisiksi, niin että kaikki, jotka vastaanottaisivat parannuskeinon, voitaisiin tehdä vanhurskaiksi: Uskon Jeesukseen Kristukseen. 

Ja jatkamme siitä ensi viikolla nähdäksemme, mitä sellaista laki itseasiassa tekee meille, mikä on hyvää, ja kuinka sydämemme vahvistuvat Kristuksessa Jeesuksessa. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 ]]>Sat, 06 Jun 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/menneen-unohtaminen-ja-eteenpain-liikkuminen-osa-33Forgetting the past and moving forward? 3/3
Menneen unohtaminen ja eteenpäin liikkuminen? Osa 3/3
 
Hei kaikki,
 
Olin ja pysyn edelleen oman itseni pahimpana vihollisena. Ennen moitin itseäni siitä, mutta nyt olen siitä kiitollinen. Ymmärrän Paavalia, joka viittasi menneisyyden synteihinsä Room. 7:ssä, 1. Kor. 15:ssä, Gal. 1:ssä, Fil. 3:ssa sekä 1. Tim. 1:ssä samalla kun hän myös kirjoitti siitä suuresta laupeudesta, jota Herra hänelle osoitti. Luulen meidän voivan samaistua.
 
Se, että olen itse pahin viholliseni tarkoittaa, että tutkin itseäni, ajatuksiani, tekojani koko ajan. En etsi syntiä, mutta kylläkin 'skannaan' henkeni puhuessani tai kirjoittaessani, jos olisin tehnyt jotakin vääryyttä tai jonkin hairahduksen. Sen takia, jos minulla ei ole ollut tilaisuutta korjata välejäni jonkun kanssa, se vaivaa minua vielä tänäänkin.
 
Lähes 30 vuotta sitten olimme syömässä ystävien kanssa eräässä ravintolassa ja nähdessäni ystäväni tilaavan miekkakalaa huomautin siitä, kuinka miekkakalat ovat uhanalaisia ja ruokateollisuus etsi vaihtoehtoja. Tunsin NIIN suurta murhetta sisäisesti, sillä olin esittänyt tuon huomautuksen pieneltä osaltaan siksi, että saisin hänet tietoiseksi siitä, että hän söi uhanalaista lajia, ja se sai hänen olonsa tuntumaan epämukavalta. Ei ollut minun asiani tehdä niin ja vielä tänäänkin, jos näkisin hänet, pyytäisin anteeksi tuota niin kauan aikaa sitten esittämääni kommenttia. (En tiedä, onko hän kuollut vai elossa tällä hetkellä, joten ehkä minun täytyy pyytää anteeksi taivaassa). Olen itse pahin viholliseni ja olen varma, että hän antoi minulle anteeksi, sillä tiedän hänen kasvojensa ilmeestä, että sanomani loukkasi häntä, mutta hän oli liian hyvätahtoinen vastatakseen. 
 
Mutta olen käyttänyt tuota syntiä kehittääkseni suurempaa herkkyyttä sille, kuinka sanani ja motiivini saattaisivat korottaa minua samalla kun ne lannistavat toisia. Olen käyttänyt sitä vahtiakseni ylpeyttä ja loukkaavaa sarkasmia, ennen kuin se tulee suustani ulos. Synti ja anteeksiantamisen armo ovat yhdessä tuon tapahtuman muistossa.
 
Saatamme ihmetellä, miksi Herra valitsi meidät.
Roomalainen nimeltä Vegetius, joka kuoli vuonna 383, tutki sitä, miksi ensimmäisen vuosisadan roomalainen armeija oli voittamaton. Hänen omaan aikaansa tultaessa 300 vuotta myöhemmin armeija oli täynnä aristokraatteja, hallituksen virkamiesten poikia, joilla ei ollut ollut kunnon työtä koko elämänsä aikana. He varttuivat ylellisyydessä ja tultaessa 300 jKr. puoliväliin armeija oli heikentynyt ja sen tuloksena Rooman valtakunta oli kuihtumassa.
 
Hän havaitsi, että ensimmäisellä vuosisadalla Rooman armeija koostui miehistä, joilla oli rankka elämä. Tarkoituksellisesti etsittiin miehiä, jotka työskentelivät pelloilla ja ammattialoilla, jotka olivat varttuneet tehden työtä kaikenlaisessa säässä, rähinöitsijöitä, tappelijoita, yhteiskunnan karkeinta kerrosta. Tarvittiin miehiä, jotka voivat kestää hyytävää kylmyyttä ja kesän kuumuutta, ja jotka olivat tottuneita pitkiin ja ankariin päiviin. Tarvittiin miehiä, jotka kykenivät työskentelemään ollessaan nälkäisiä ja janoisia. Heistä tuli parhaita sotilaita ja se oli suora syy siihen, että roomalainen armeija oli maailman paras.  
 
Paavali kehotti Timoteusta 'kärsimään vaivaa niin kuin… sotamies' 2. Tim. 2: 3–6:ssa, ja harjoittelemaan kuin urheilija ja työskentelemään kuin maanviljelijä.
 
Herra valitsi sinut tarkoituksellisesti, koska tunnet synnin. Sana 'vaiva' jakeessa 3 on kreikan sana 'sunkakopatheo'. Sana 'sun' tai 'syn' tarkoittaa jonkin kanssa, ja kakopatheo tarkoittaa 'kärsiä vahinkoa'. Paavali kehottaa Timoteusta 'kärsimään vahinkoa kanssani' sotilaana Kristuksessa. Onko sinulla joku läheinen ystävä, joka voi samastua joko menneisyyden tai tähän hetken vaikeuksiisi kuten Paavali ja Timoteus? Seuraavaksi Paavali sanoo: "Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut." 
 
Kreikan sana 'toimille' (elatuksen/tämän elämän) on sana 'pragmateia'. Saamme siitä englannin sanan 'pragmatic' (pragmaattinen, käytännöllinen) siitä. Se tarkoittaa 'elämän jokapäiväiset toimet', toisin sanoen kukaan sotilas ei huolehdi sellaisesta elämästä, jota siviili voisi elää. Sotilaan elämä on erilaista, se keskittyy elämiseen sotilaana. Vegetius myös havaitsi ensimmäisen vuosisadan roomalaisten sotajoukkojen leiriytyvän kaupungin ulkopuolelle, eikä sotilaiden sallittu mennä kaupunkiin muuten kuin toimeksiantoa suorittamaan. Jos näet jonkun kristityn elävän maailman tavoin, hän on menettänyt (ymmärryksen) tai hän ei ole koskaan tiennyt, että on erilainen, hän ei ole siviili Herran silmissä. Timoteus olisi ymmärtänyt nuo sanojen antamat kuvat, itse asiassa Paavali sanoi jakeessa 7: Herra on antava sinulle ymmärrystä siihen mitä sanon.  
 
Syy siihen, miksi Herra valitsi sinut, on että sinulla on ollut rankka elämä.
 
Menneisyytemme muistaminen ilman että muistaa myös Hänen laupeutensa ja armonsa meitä kohtaan, on kidutusta. Ne täytyy pitää yhdessä siinä tarkoituksessa, että keskittyy käsillä olevaan tehtävään. Olemme kuin sotilaita, urheilijoita ja maanviljelijöitä Herralle. Emme enää ole vain siviilejä, jotka puuhaamme omia asioitamme siten kuten haluamme. Meidän kohdallamme, joilla on Kristus meissä, me olemme tietoiset siitä, että pidämme Häntä mukanamme, minne sitten menemmekin: töihin, leikkeihin, huvituksiin, vapaa-aikaan, lomalle, perheen yhteiseen aikaan. Kristus on meissä ja meidän täytyy kantaa tuota tietoisuutta. Se auttaa meitä keskittymään. Meille Uuden testamentin todellisuudessa ei ole sellaista asiaa kuin maallinen. Kaikki se mitä olemme, kaikki se mitä meillä on, kaikki se, mitä teemme, on pyhää. Kristus on meissä, kaikki se mikä meillä on, on Häneltä.
 
Paavali kehotti Timoteusta kestämään vaikeuksia hänen kanssaan niin kuin sotilas, ei sotkeutumaan elämän siviiliasioihin, olemaan keskittynyt Jumalaan ja Hänen kansaansa, että hän voisi miellyttää Häntä, joka kutsui hänet olemaan sotilas. Ensimmäisellä vuosisadalla sotilailla oli sponsoreita, värvääjiä, voisimme nykyään sanoa. Heidän vastuullaan oli löytää ja värvätä parhaat mahdolliset sotilaat Roomalle ihmisistä rosoisimpien joukosta. Paavali kertoo Timoteukselle, että Herra on hänen värvääjänsä ja sponsorinsa. Sama koskee meitäkin. Jeesus värväsi meidät ruumiiseensa, koska meillä on ollut rankka elämä; me tunnemme synnin. Me tunnemme vaikeudet. Me tunnemme loukkaantumisen. Jeesus etsi meidät. Tarkoituksellisesti. Hänellä on suunnitelma. Hänellä on tarkoitus. Hänellä on tulevaisuus.
 
Paavali kehotti Timoteusta myös harjoittelemaan kuin urheilija. 
Timoteus ymmärsi välittömästi myös tämän kehotuksen. Ensimmäisen vuosisadan urheilija tuli kadulta kuntosalille. Hän otti pois kaikki vaatteensa, kuten meiltä on riisuttu meidän oma vanhurskautemme. Sen jälkeen valmentaja hieroi oliiviöljyä täysin alastomana olevan urheilijan ihoon, sitten lähetti tämän saunaan kuivaan löylyyn antaakseen öljyn imeytyä ja niin tämän lihakset saattoivat rentoutua. Sitten hän palasi hierontapöydälle saadakseen lisää öljyä, sen jälkeen takaisin saunaan.
 
Ennen harjoitusta tai urheilutapahtumaa valmentaja sitten levitti vahamaista oliiviöljyä urheilijan iholle. Tämä paksu, laardin kaltainen geeli peitti urheilijan kiireestä kantapäähän tarkoituksessa, että hänestä tulisi vastustajalleen liukas. Jos et tähän mennessä ole nähnyt: Herra on tuo valmentaja, öljy on Pyhä Henki ja paksu öljy on se voitelu, joka tulee päällemme, kun olemme vaikeassa tilanteessa – se on tilapäinen voitelu, Jumalan läsnäolo, viedäkseen meidät taistelun läpi.
 
Kilpailun jälkeen urheilija palasi salille ja valmentaja kuori kaiken öljyn hänestä pois, jotta se voitiin puhdistaan ja kierrättää seuraavaa taistelua varten. Sitten taas mentiin saunaan viimeisen kuorinnan ja normaalin oliiviöljyn levittämisen jälkeen. Jakeessa 7 sanotaan, että urheilijan (kilpailijan) täytyy 'kilpailla sääntöjen mukaisesti'. Pietari kirjoitti* suunnilleen tähän samaan aikaan, että meidän täytyy ensin lisätä uskoomme moraalista erinomaisuutta, tietoa, itsehillintää, johdonmukaisuutta tuossa itsehillinnässä, jumalisuutta, joka on kattava piirre elämässä Kristuksessa, veljellistä rakkautta ja ehdotonta rakkautta. Nuo ovat niitä 'sääntöjä', luonnekysymyksiä. Herrassa ei ole mitään petkuttamista, meidän täytyy olla suoraselkäisiä, moraalisia, eettisiä. Olemme kuin tuo urheilija, riisuttuja omasta vaatetuksestamme, puettuja Hengessä Pyhällä Hengellä ja Jumalan läsnäololla – mädännäisyys vaarantaisi meidän verhoamisemme. *2. Piet. 1: 5-8 (suomennos tässä)
 
Eräs lähetystyöntekijäystäväni Kairossa kertoi minulle tuntemastaan nuoresta naisesta. Tuo nuori nainen Kairossa, Egyptissä tuli kristityksi ja hänen isänsä sai sen selville. Tämä hakkasi hänet, riisti kaikki naisen vaatteet hänen yltään ja heitti hänet ulos ovesta. Hän juoksi ystäviensä luo katuja pitkin monta korttelia täysin alastomana. Kun hän juoksi ovesta sisään, häntä nolotti niin oma alastomuutensa, mutta hänen ystävänsä ja kadulla olleet ihmiset kaikki todistivat, että itse asiassa hän oli ollut verhoutuneena kevyeen, valkoiseen, hulmuavaan vaatteeseen eikä ollut lainkaan alaston. Uutisten levitessä saatiin kuulla, ettei yksikään ihminen, joka oli nähnyt hänen juoksevan katua pitkin, nähnyt hänen alastomuuttaan; he kaikki olivat nähneet hänet verhottuna tuohon kevyeen valkoiseen vaatteeseen. Tuo vaate hävisi, kun naisen ystävä antoi hänelle joitakin omia vaatteitaan ja nainen puki ne päälleen yksityisesti. Meidät on verhottu valoon. Meidät on verhottu Hengen öljyllä.
 
Kyllä, Herra on meidän värvääjämme ja valmentajamme. Unohdamme sen, mitä olimme, mutta oppimiemme läksyjen tähden me pidämme noita muistoja tärkeinä ja kestämme vaikeita aikoja, mutta nyt meillä on Jumalan läsnäolo meissä, yllämme ja kaikkialla ympärillämme.
 
Viimeinen Paavalin Sanoma asia oli kehotus tehdä työtä kuin maanviljelijä JA syötä istuttamasi vihannekset. Toisin sanoen teemme niin kuin sanomme. Se on ankaraa työtä, Paavali tunnusti.
 
Nämä asiat ovat prosesseja, jotka auttavat meitä sekä unohtamaan että muistamaan menneisyytemme. Onnistumme ja epäonnistumme. Opimme menneisyydestämme ja jokaiseen menneisyyden muistoon täytyy liittyä muisto Hänen rakkaudestaan, armostaan ja anteeksiantamuksestaan. Usko tuo armo ja rakkaus, jonka Paavali kirjoitti Ef. 3:20:ssä voivan tehdä 'monin verroin enemmän kuin ymmärrämme' (mielessämme). 
 
Riennä kohti päämäärää, johon sinut on taivaallisella kutsumisella kutsuttu Kristuksessa...se on prosessi, eikä kukaan meistä ole täydellinen eikä kukaan ole saavuttanut sitä. Mutta riennämme eteenpäin...
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL]]>Sat, 06 Jun 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/het-verleden-achter-ons-laten-en-vooruitkijken-deel-3-van-3Forgetting the past and moving forward, 3 of 3 
Het verleden achter ons laten en vooruitkijken, deel 3 van 3
 
Hallo allemaal,
 
Ik was en blijf mijn eigen ergste vijand. Vroeger nam ik mezelf dat kwalijk, maar nu ben ik er dankbaar voor. Ik begrijp Paulus, die in Romeinen 7, 1 Korintiërs 15, Galaten 1, Filippenzen 3 en 1 Timoteüs 1 verwees naar zijn zonden uit het verleden, terwijl hij ook schreef over de grote genade die de Heer hem betoonde. Ik denk dat we ons daarin kunnen herkennen.
 
Mijn eigen ergste vijand zijn betekent dat ik mezelf, mijn gedachten en mijn daden voortdurend in de gaten houd. Ik ga niet op zoek naar zonde, maar ik ‘scan’ wel mijn geest terwijl ik spreek of schrijf, op zoek naar eventuele grieven of misstappen die ik begaan heb. Daardoor zit het me tot op de dag van vandaag dwars als ik geen gelegenheid heb gehad om het met iemand goed te maken.
 
Bijna 30 jaar geleden waren we met vrienden aan het eten in een restaurant, en toen ik zag dat een vriendin zwaardvis bestelde, merkte ik op dat zwaardvis met uitsterven bedreigd is en dat de voedingsindustrie op zoek is naar alternatieven. Ik voelde me van binnen ZO gegriefd, want ik had die opmerking deels gemaakt om haar erop te wijzen dat ze een bedreigde diersoort at, en dat maakte haar ongemakkelijk. Dat was niet aan mij om te doen, en als ik haar vandaag de dag zou zien, zou ik mijn excuses aanbieden voor die opmerking van zo lang geleden. (Ik weet op dit moment niet of ze nog leeft of al overleden is, dus misschien moet ik mijn excuses in de hemel aanbieden.) Ik ben mijn eigen ergste vijand, en ik weet zeker dat ze me vergeven heeft, want ik zag aan haar gezicht dat ze gekwetst was door wat ik zei, maar te hoffelijk was om te reageren.
 
Maar ik heb die zonde gebruikt om meer gevoeligheid te ontwikkelen voor hoe mijn woorden en motieven mij kunnen verheffen terwijl ze anderen kleineren. Ik heb het gebruikt om te letten op hoogmoed en kwetsend sarcasme voordat het uit mijn mond komt. De zonde en de genade van vergeving zijn met elkaar verweven in mijn herinnering aan die gebeurtenis.
 
We vragen ons misschien af waarom de Heer ons heeft gekozen.
Een Romein genaamd Vegetius, die stierf in het jaar 383, onderzocht waarom het Romeinse leger van de eerste eeuw onoverwinnelijk was. Tegen zijn tijd, 300 jaar later, bestond het leger uit aristocraten, de zonen van regeringsfunctionarissen die hun hele leven nog geen serieuze baan hadden gehad. Ze waren opgegroeid in luxe en tegen het midden van de 4e eeuw was het leger verzwakt en daardoor was het Rijk aan het vervalen.
 
Hij ontdekte dat het Romeinse leger in de eerste eeuw bestond uit mannen die een zwaar leven hadden geleid. Ze zochten bewust mannen die op het land en in de industrie werkten, die waren opgegroeid met werken in alle weersomstandigheden, vechtersbazen, strijders, het ruigste deel van de samenleving. Ze hadden mannen nodig die de vrieskou en de zomerse hitte konden verdragen, die gewend waren aan lange en zware dagen. Ze hadden mannen nodig die konden werken terwijl ze honger en dorst hadden. Zij vormden de beste soldaten en dat was de directe reden waarom het Romeinse leger het beste ter wereld was.
 
Paulus schreef aan Timoteüs om ‘als soldaat ontberingen te verdragen’, in 2 Timoteüs 2:3-6, en om te trainen als een atleet en te werken als een boer.
De Heer heeft je bewust gekozen omdat je de zonde kent. Het woord ‘ontbering’ in vers 3 is het Griekse woord ‘sunkakopatheo’. Het woord ‘sun’ of ‘syn’ betekent ‘met’, en ‘kakopatheo’ betekent ‘leed ondergaan’. Paulus zegt tegen Timoteüs dat hij ‘samen met mij leed moet ondergaan’ als soldaat in Christus. Heb jij een goede vriend die zich kan inleven in jouw beproevingen, zowel uit het verleden als het heden, zoals Paulus en Timoteüs? Vervolgens zegt Paulus: “Geen soldaat raakt verstrikt in de zaken van dit leven, opdat hij degene kan behagen die hem heeft uitgenodigd om soldaat te zijn.”
 
Het Griekse woord voor ‘zaken’ (van dit leven) is het woord ‘pragmateia’. Daar komt het Engelse woord ‘pragmatic’ van af. Het betekent ‘de dagelijkse gang van zaken in het leven’, met andere woorden: geen enkele soldaat houdt zich bezig met het leven dat een burger zou kunnen leiden. Het leven van een soldaat is anders, het is gericht op het leven als soldaat. Vegetius ontdekte ook dat Romeinse legers in de eerste eeuw buiten een stad kampeerden en dat de soldaten de stad niet mochten betreden, behalve voor een opdracht. Als je een christen ziet die leeft zoals de wereld, dan is hij of zij vergeten, of heeft nooit geweten, dat hij of zij anders is; in de ogen van de Heer is hij of zij geen burger. Timoteüs zou de beeldspraak hebben begrepen; Paulus zei in vers 7 zelfs: De Heer zal je inzicht geven in wat ik zeg.
 
De reden dat de Heer jou heeft gekozen, is omdat je een zwaar leven hebt gehad.
Herinneringen aan ons verleden zonder ook Zijn genade en barmhartigheid jegens ons te gedenken, zijn een kwelling. Ze moeten samen worden gehouden om ons te kunnen concentreren op de taak die voor ons ligt. Wij zijn als soldaten, atleten en boeren voor de Heer. We zijn niet langer slechts burgers die hun gang gaan zoals we dat zelf willen. Voor ons die Christus in ons hebben, zijn we ons ervan bewust dat we Hem overal mee naartoe nemen; naar ons werk, onze vrijetijdsbesteding, onze vrije tijd, onze vakantie, onze tijd met het gezin. Christus is in ons en we moeten ons daarvan bewust zijn. Het helpt ons om ons te concentreren. Voor ons, in de realiteit van het Nieuwe Testament, bestaat er niet zoiets als seculier. Alles wat we zijn, alles wat we hebben, alles wat we doen, is heilig. Christus is in ons, alles wat we hebben is van Hem.
 
Paulus zei tegen Timoteüs dat hij als soldaat samen met hem ontberingen moest doorstaan, zich niet moest laten verstrikken in de wereldse zaken van het leven, maar zich moest richten op God en Zijn volk, opdat hij Hem zou behagen die hem had uitgenodigd om soldaat te zijn. In de eerste eeuw hadden soldaten sponsors, recruiters zouden we vandaag de dag zeggen. Zij waren verantwoordelijk voor het vinden en rekruteren van de best mogelijke soldaten voor Rome uit de ruigste mensen. Paulus vertelt Timoteüs dat de Heer zijn recruiter en sponsor is. Dat geldt ook voor ons. Jezus heeft ons in Zijn lichaam opgenomen omdat we een zwaar leven hebben gehad; we kennen de zonde. We kennen ontberingen. We kennen pijn. Jezus heeft ons opgezocht. Met opzet. Met een plan. Met een doel. Met een toekomst.
 
Paulus zei ook tegen Timoteüs dat hij moest trainen als een atleet.
Timoteüs zal deze aansporing onmiddellijk hebben begrepen. Een atleet uit de eerste eeuw kwam van de straat de sportschool binnen. Ze trokken al hun kleren uit, net zoals wij van onze eigen gerechtigheid zijn ontdaan. De trainer masseerde vervolgens olijfolie in de huid van de volledig naakte atleet en stuurde hem dan naar de sauna, een droge hitte, om de olie te laten intrekken en zo de spieren te ontspannen. Daarna gingen ze terug naar de massagetafel voor meer olie, en vervolgens weer naar de sauna.
 
Voor de training of een sportevenement smeerde de trainer vervolgens gehydrogeneerde olijfolie op de huid van de atleet. Deze dikke, reuzelachtige gel bedekte de atleet van top tot teen om hem glad te maken voor zijn tegenstander. Als je het nu nog niet ziet: de Heer is de trainer, de olie is de Heilige Geest, en de dikke olie is de zalving die over ons komt wanneer we in een moeilijke situatie verkeren – het is een tijdelijke zalving, de aanwezigheid van God, om ons door de strijd heen te helpen.
 
Na de wedstrijd ging de atleet terug naar de sportschool en schraapte de trainer alle reuzelachtige olie van hem af om te worden gereinigd en gerecycled voor de volgende strijd. Daarna ging hij terug naar de sauna na een laatste inwrijving en bedekking met gewone olijfolie. In vers 7 staat dat de atleet zich aan de regels moet houden.
Petrus zou rond dezelfde tijd schrijven* dat we aan ons geloof eerst morele uitmuntendheid moeten toevoegen, kennis, zelfbeheersing, consistentie in die zelfbeheersing, godsvrucht, wat een algehele levenskwaliteit in Christus is, broederlijke liefde en onvoorwaardelijke liefde. Dat zijn de ‘regels’, de karakterkwesties. Er is geen bedrog in de Heer, we moeten oprecht, moreel en ethisch zijn. Wij zijn als de atleet, ontdaan van onze eigen kleding, bekleed in de Geest met de Heilige Geest en Gods aanwezigheid – corruptie zou onze bedekking in gevaar brengen. *II Petrus 1:5-8
 
Een zendingsvriendin in Caïro vertelde me over een jonge vrouw die ze kende. Die jonge vrouw in Caïro, Egypte, werd christen en haar vader kwam daar achter. Hij sloeg haar, ontdeed haar van al haar kleding en gooide haar de deur uit. Ze rende naakt door de straten, vele stratenblokken lang, volledig naakt, naar haar vrienden. Toen ze door de deur kwam, schaamde ze zich zo voor haar naaktheid, maar haar vrienden en de mensen op straat getuigden allemaal dat ze in feite gekleed was in een licht, wit, wapperend gewaad en dat ze helemaal niet naakt was. Naarmate het nieuws zich verspreidde, bleek dat geen enkele persoon die haar door de straat had zien rennen, haar naaktheid had gezien; ze zagen haar allemaal gekleed in dat lichte, witte gewaad. Dat gewaad verdween toen haar vriendin haar wat van haar eigen kleren gaf en ze zich daar in alle rust omkleedde. We zijn gekleed in licht. We zijn gekleed met de olie van de Geest.
 
Ja, de Heer is onze Rekruteerder en onze Trainer. We vergeten wat we waren, maar de lessen die we hebben geleerd koesteren we, en we doorstaan moeilijke tijden, maar nu met de aanwezigheid van God in ons, op ons en overal om ons heen.
 
Het laatste wat Paulus zei, was dat je moet werken als een boer EN de groenten moet eten die je plant. Met andere woorden: doe wat je predikt. Het is hard werken, erkende Paulus.
 
Dit zijn processen die ons helpen ons verleden zowel te vergeten als te herinneren. We zullen slagen en we zullen falen. We leren van ons verleden, en elke herinnering aan het verleden moet worden verbonden met een herinnering aan Zijn liefde, genade en vergeving. Geloof dat de genade en liefde waarover Paulus schreef in Efeziërs 3:20, ‘onbegrijpelijk’ is (voor ons verstand).
 
Streef naar het doel van de hoge roeping in Christus... het is een proces en niemand van ons is volmaakt, noch hebben we het bereikt. Maar we gaan door...
Volgende week een nieuw onderwerp, tot dan, zegen,

John Fenn/AK
cwowi.org en stuur me een e-mail op cwowi@aol.com
 ]]>