Thu, 12 Mar 2026 14:55:25 -0700WeeblySat, 07 Mar 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/missa-on-jumalan-pelko-osa-11Where is the fear of God? 1/1
Missä on Jumalan pelko? Osa 1/1
 
Hei kaikki,
 
Ollessani lapsi asuimme maalla ja kiinteistömme rajautui takana hevostilaan. Meillä oli noin 2,5 eekkeriä (yksi hehtaari), jolla oli puro ja joitakin hedelmäpuita kukkulalla puron toisella puolella. Isä oli rakentanut meille neljälle lapselle keinut ja hiekkalaatikon ulos takaoven ulkopuolelle. Naapurissa olevalla hevostilalla oli kissa, joka säännöllisesti vaelteli kiinteistöllemme ja käytti hiekkalaatikkoa jättiläismäisenä kissan hiekkalaatikkona. Isäni vihasi tuota kissaa, sillä meidän täytyi aina olla puhdistamassa tuota hiekkalaatikkoa, ennen kuin voimme leikkiä siinä.
 
Eräänä iltana olin leikkimässä hiekkalaatikolla isän syöksyessä takaovesta kivääri kädessään. En edes tiennyt, että talossa oli ase. Epäröimättä hän kirosi kissan vielä uudelleen, tähtäsi, kun se käveli taka-aitaamme pitkin noin 110 jaardin (100 m) päässä ja yhdellä laukauksella tappoi sen. Tuossa hetkessä pelkäsin isääni. Olin ehkä kuusi- tai seitsenvuotias tuohon aikaan ja oman isäni pelkääminen oli uusi tunne minulle. Tunsin hänet sinä, jonka kanssa koira ja minä painimme, sinä, joka leikkasi hiukseni pohjakerroksessa, sinä, joka opetti minua, kuinka kätellä ja kiillottaa kenkäni – en tuntenut häntä miehenä, jolla on kivääri ja joka tappaisi kissan! Se oli paljastus!
 
Kun meillä oli hevosia
 
Sanoin pojilleni, ettei heidän tule pitää hevosiaan jättiläismäisinä lemmikkeinä. Sanoin heille, että he voivat rakastaa hevostaan ja ajatella hevosensa rakastavan heitä, mutta ei tule koskaan unohtaa, että ne ovat 1.000 paunaa (456 kg) painavia eläimiä. Rakasta niitä, mutta älä koskaan unohda niiden voimaa.
 
Kun Koorah ja ystävät, jotka olivat leeviläisiä pappeja, kapinoivat 4. Moos. 16:9:ssä Mooseksen ja Aaronin johtajuutta vastaan, Mooses kysyi heiltä: "Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä?" Jer. 23: 32:ssa Herra sanoo vääristä profeetoista: "(he) eksyttävät minun kansaani valheillansa ja 'kerskumisellansa'." Sana 'kerskuminen' on 'pachazuth', tarkoittaen joutavuutta, ylenpalttisuutta, ajattelemattomuutta, huolettomuutta. 
 
Yhteinen piirre näiden esimerkkien joukossa on ilmestyksen puute: Minulla se, että isäni voisi tappaa. Pohjillani, että heidän hevosensa olivat voimakkaita. Koorahilla, että he olivat vastuussa Jumalalle. Herra oli paljastanut Itsensä Israelille Egyptin vitsausten kautta, automaan ihmeiden kautta – koska ilmestyksen Hänen voimastaan pitäisi panna ihmiseen Jumalan pelon. Nykyään ilmestys Hänen voimastaan, Hänen korkein ja paras Hänen voimansa käyttö tapahtui, kun Hän herätti Jeesuksen kuolleista. Sen myötä meidän on määrä nähdä, tietää, ymmärtää ja antaa upota olemukseemme Hänen voimansa paljastettuna, kun Hän pelasti meidät. Pelasti meidät helvetiltä, vankilalta, synniltä -mistä sitten olikaan kyse – Hän pelasti meidät käyttämällä väkevää voimaansa, kun Hän herätti Jeesuksen kuolleista, mikä lopulta sai meidät syntymään uudesti hengessämme. Kun ajattelemme tuota voimaa elämässämme, voimaa, joka on muuttanut meidät niin dramaattisesti, Jumalan pelko on luonnollinen vastaus. Viritä se aika ajoin! Elä siinä! Elä pelonsekaisessa kunnioituksessa sen suhteen, mitä Hän on tehnyt meissä, meitä varten, meidän kanssamme! Kun tiedämme sen, sitten alamme oppimisen polun.
 
Huoleton suhtautuminen Jumalan asioihin monissa seurakunnissa ja internetissä tänään näkyy siinä, kuinka tiheästi esiintyy 'sanoja', joiden profeetat ja muut Herran palvelijat sanovat olevan Jumalalta. Se näkyy siinä korruptiossa ja moraalittomuudessa, joka niin usein paljastuu pastoreista ja Herran palvelijoista. Se näkyy niiden huolettomassa tuttavallisuudessa, jotka kutsuvat Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Isää 'iskäksi', ymmärtäen väärin sanan 'abba' käytön ensimmäisellä vuosisadalla. Jumalan pelon puute katkaisee ilmestyksen opettamiseen, ilmestyksen palvonnassa, ilmestyksen pyhään elämään.  
 
En puhu siitä, että pelkäisi Isää tai Herra vain siksi, että teemme syntiä siellä täällä, tai edes jos joku taistelee jotakin tapaa vastaan. Ei, puhun huolettomasta Jumalan asioihin suhtautumisesta kristillisen kulttuurin sisällä. Monet auditorioseurakunnat ovat vaihtaneet virtauksen show’hun, Jumalan julki tulevan läsnäolon (voitelun) tunteeseen, ja syvälle Hengessä menemisen palvonnassa savuun ja lasereihin.
 
Jossain vaiheessa muutama vuosikymmen sitten alaa valtasi ajatus, että seurakuntien ei pitäisi haastaa ihmisiä jumalanpalveluksessa ja että piti olla korkeimmat ja parhaimmat kaikesta, jotta houkuttelisi ihmisiä Kristuksen luo. Jokin seurakunta keräsi miljoonia saadakseen aikoa italialaista marmoria aulaan tai miljoonan tai enemmän parhaaseen äänentoistoon, samalla kun monet tuossa suorakunnassa eivät kyenneet maksamaan vuokraansa. Prioriteetit vaihtuivat aidosta seurakunnasta huolehtimisesta kirkoksi kutsutusta rakennuksesta huolehtimiseen. Ulkonäöstä tuli sitä, millä oli merkitystä. Relevanttiuden nimissä alttarikutsut, Jumalan pelko ja ehdottomuuksista julistaminen päättyivät. Jumalan asioista tuli systeemi, kaava, aikataulutettu ammattimainen esitys.
 
"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala"
 
Tuo on psalmista 46:11 ja vastaa kysymykseen: "Kuinka voin saada (ilmestyksen) Jumalan pelosta?"
 
Ole ääneti ja tiedä, että Minä olen Jumala. Ole ääneti ja ajattele, mistä Hän sinut pelasti. Ole hiljaa ja mietiskele sitä, missä olisit ilman Häntä.
Kunnioitus, pelko, palvonta on luonnollinen vastaus tuon tason henkilökohtaiseen ilmestykseen. Juuri tuossa hiljaisuudessa me mietiskelemme, etsimme, siirrämme huomiomme sisälle henkeemme, missä Hän paljastaa Itsensä. Eräs rabbi sanoi: Hiljaisuus on voimallisin rukous. Rabbi Shimon, Gamlielin poika sanoi: "Kaikkina päivinäni olen varttunut viisaiden lähettyvillä, enkä ole löytänyt mitään parempaa kuin hiljaisuus." Monet rabbit kirjoittavat siitä, että hiljaisuus on pääasiallinen tie saada yhteys Jumalaan.
 
Hiljaisuus ei ole vain äänen poissaoloa, se on olotila, 
 
Koko minuuden hiljaisuuden tila, se että lopettaa omat ponnistelunsa ja istuu, seisoo, tekee työtä Hänen läsnäolossaan.  Kun ihminen on hiljaa omassa olemuksessaan, hän voi tehdä työtä, hän voi istua – kyse on olemisen tilasta, ei äänen puuttumisesta.
 
Muinaiset pipit eivät puhuneet lainkaan toimittaessaan uhritoimituksia temppelissä – kuoro kyllä – kansa kyllä – mutta papit, silloin kun he uhrasivat Jumalalle, eivät puhuneet lainkaan. Heidän oli määrä olla yhteyden tilassa Herran kanssa hiljaisuuden välityksellä – tarkkaavaisina, mietteliäinä – mutta hoitaen tehtäväänsä aktiivisesti. Se on tila, jossa nöyrtyy Jumalan edessä, hiljaisuus Hänen läsnäolossaan peläten ja kunnioittaen Kaikkivaltiasta.
 
Jotkut voivat kutsua sitä mietiskelyksi tai mielen vaihtamista vapaalle vaihteelle, mikä sallii mietiskelyn, sisäiset ajatukset, ajatukset käännettynä hengen ihmiseen. 1. Sam.1: 10–13:ssa Hanna rukoili ääneti poikaa, jonka hän lupasi omistaa Herralle. Eeli-pappi näki hänen huultensa liikkuvan hieman, mutta ei kuullut mitään ääntä. Jumala kuuli hänen rukouksensa. 1. Moos. 21:15–17:ssä Haagar ja teini-ikäinen Ismael lähetetään autiomaahan. Siellä, veden loputtua, Haagar laskee pojan pensaan alle ja sitten kävelee pois sanoen itselleen, ettei kestä nähdä poikansa kuolevan. Mutta jakeessa 17 Herra kertoo hänelle kahdesti: ' (Jumala) on kuullut pojan valituksen'. 
 
Juuri tuossa hiljaisuudessa nuoren Ismaelin ollessa lähellä kuolemaa, jolloin Herra kuuli hänet. Juuri Hannan äänettömässä rukouksessa Herra kuuli hänet. On kirjoitettuna Tooraan, että Saara nauroi Herran läsnä ollessa, kun Hän kertoi Saaralle, että tämä saisi pojan, 1. Moos. 18: 12–13:ssa, että hän naurahti hiljaa itseksensä – mutta Herra kuuli hänet.
 
Olen havainnut, että enimmäkseen ollessani Hengessä ja Herran tullessa vierailemaan luonani, juuri kun olen hiljaa, Hän saapuu. Näen Hänet konferensseissamme aika usein, kun olemme palvonnassa. Olen nähnyt Hänet kotiseurakunnan kokouksissa, usein palvonnassa. Mutta useimmiten, kaikkein yksityisemmät kertani Hänen kanssaan, joista en koskaan kerro kenellekään, tapahtuvat, kun olen hiljaa.
 
Paavali kirjoitti 1. Kor. 14:10:ssä, että tässä maailmassa on monia ääniä (suom. Raamattu: kieliä), eikä mikään ole ilman merkitystä. Harkitse sulkea pois nuo äänet, mukaan luettuna oma äänesi. Kyllä, lakkaa puhumasta. Muinaisina aikoina hasidijuutalaisuuden Breslovin haarassa harjoitettiin hiljaisuutta, kun käveltiin ulkona pelloilla. On olemassa myös 'taanit dibbur' tarkoittaen 'sanoista paastoaminen.' Paastoamme ruoasta, paastoamme televisiosta, paastoamme makeisista. Harkitse sanoista paastoamista joksikin aikaa. Juutalaisuudessa syvällisintä yksityistä rukousta kutsutaan nimellä 'tefillah be-lachash' tai 'hiljainen rukous', perustuen Hannan hiljaiseen sydämen rukoukseen 1. Sam.1:ssä.
 
Harkitse hiljaisuutta saadaksesi tai saadaksesi uudelleen Herran pelon. Et tule löytämään sitä seurakunnasta. Ja… kun ajatuksesi harhailevat, otan he hallintaan ja takaisin keskittymään Herraan. Olen havainnut Herran olevan täydellinen herrasmies siinä, että Hän ei puhu niin kauan kuin minä olen äänessä. Käytän tätä, kun panen käteni jonkun päälle rukouksessa. Käsken tuota henkilöä olemaan hiljaa – ei rukoilemaan, ei rukoilemaan kielillä – hiljaisuutta, sillä niin kauan kuin ihminen puhuu, Herra ei puhu. En ala rukoilla hänen puolestaan, ennen kuin hän on hiljaa. Sitten Hän voi virrata häneen ja hänessä.  
 
Ja päätän tämän yksiosaisen 'Ajatuksia' Jumalan pelosta jatkaakseni ensi kerralle siihen liittyvällä aiheella: Miksi autiomaa?
 
Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>Sat, 28 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-44Insights and understanding, 4/4
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 4/4
 
Hei kaikki,
 
Sana 'tzitzit' (tsit-zit) tarkoittaa 'hapsut', jotka Jumala käski muinaisten israelilaisten vaatetukseen muistutuksensa Jumalan Sanasta 4. Moos. 15: 37–41:ssä:  
 
"Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoot teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne." 
 
Langat (tupsut) täytyy kiinnittää suoraan vaatteeseen, mikä tarkoittaa, ettei sallita mitään nipistimellä varustettuja tupsuja. Niitä on neljä, yksi jokaisessa kulmassa, ja jokainen niistä on tehty neljästä silmukaksi kiedotusta langasta (yksi niistä sininen), joten yhteensä vahvuus on kahdeksan lankaa. Sitten noihin kahdeksaan tupsuun lähelle niiden yläosaa tehdään viisi solmua, tehden hapsun (tzitzit) yhdeksi punokseksi. Koska heprealaisessa aakkostossa jokaiseen kirjaimeen liittyy numero, nimi 'tzitzit' on hepreassa myös numero 600. Kun sisällytetään nuo viisi solmua kahdeksaan tupsuun ja saadaan yhteensä 13, ja ne tekevät yhteensä 613 – lakien lukumäärä Mooseksen laissa, mikä muistuttaa vaatteen käyttäjää Herran käskyistä.
 
Miksi sininen lanka?
 
Muinaisessa Israelissa jokaisen israelilaisen vaatetuksessa oli tzitzit hänen vaatteidensa jokaisessa kulmassa. Ajan myötä vaatetuksen tyylit muuttuivat ja nyt heillä on rukoushuivit tzitziteillä, huiveissa on yleensä levät siniset ja valkoiset raidat. Muinaisina aikoina Jumala käsi sisällyttää sinisen langan valkoisten lankojen joukkoon. Sininen väriaine tehtiin chilazon-kotilosta, eräästä purppurakotilotyypistä, joka elää Välimeressä. Sininen on taivaan ja Jumalan väri; se muistuttaa jokaista israelilaista, että he ovat Jumalan aatelistoa, kutsuttu kansakuntana olemaan pappisvaltakunta (2. Moos. 19:6).
 
Mitä Daavid teki
Koko 1. Sam. 24 käsittelee sitä, että Daavid leikkasi irti Saulin viitan helman, kun tämä oli tarpeillaan luolassa, jossa Daavid piileskeli. Jae viisi kertoo meille Daavidin omantunnon 'iskeneen häntä', mikä on hyvä käännös heprean sanasta 'nakah'. Se tarkoittaa 'lyödä, Hakata, antaa vamma tai rangaista'. Daavid tunsi tulleensa tuomituksi siksi, että hän oli leikannut Saulin vaatteen helman. Muinaisina aikoina ja joissakin hautajaisissa nykyään ihmisen tzitzit leikattiin pois hänen hautajaisissaan, mikä osoitti, että hän ei enää ollut sidottu Mooseksen lakeihin. Joidenkin tapojen mukaan ihminen haudataan rukoushuivin kanssa, mutta yksi tzitziteistä on viallinen tai se on poistettu osoittamaan samaa.
 
Daavidin omatunto soimasi häntä, koska hän oli toimittanut hautajaisseremonian, jossa tzitzit leikattiin pois Saulilta, mikä kertoi tälle, että hän oli kuollut mies, vapautettu pakosta noudattaa Jumalan Sanaa – suora viittaus 1. Sam. 15:een, jolloin Saul tieten tahtoen oli tottelematon Herraa kohtaan – siinäpä vasta suolan hieromista haavoihin, Daavid! Daavidin katumus oli niin voimallinen, että Saul itse katui Daavidin tappamisen yrittämistä ja meni kotiin.
 
Mitä Mk. 5: n nainen teki
 
Matt.9: 20:ssä, Mk. 5: 24–34:ssa ja Lk. 8: 43–44:ssa näemme naisen, jolla on rankka ja krooninen (12 vuotta) verenvuototauti. "Kun hän oli kuullut Jeesuksesta, hän kosketti tämän vaatteita, sillä hän sanoi itselleen; 'jos vain kosketan Hänen vaatteidensa helmaa, paranen." Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi." (suomennos tässä)
 
Muutamaa lukua myöhemmin Matt. 14: 35–36:ssa meille kerrotaan: "Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat."
 
Voimme spekuloida, että koska nainen mainitaan ensin Matt. 9:ssä koskettamassa Hänen vaatteidensa helmaa (tzitzit) ja hän parantui, Matt. 14:n väkijoukko oli kuullut, kuinka nainen parantui ja he jäljittelivät häntä täynnä uskoa naisen uskon ja tekojen tähden. Emme tiedä, mutta me kyllä tiedämme tzitzitin edustavan Jumalan Sanaa ja siellä väkijoukossa heidän omien silmiensä edessä oli lihassa oleva Jumalan Sana – koko Sana täyttäen täydellisesti nuo 613 käskyä, lihassa – ja vain elävän Sanan koskettaminen tzitzitin välityksellä paransi monet ihmiset.
 
Ehtoollinen - osa suurempaa yhteistä ateriaa
Useimmissa seurakunnissa tänään ehtoollista vietetään erillisenä osana jumalanpalvelusta. Ensimmäisellä vuosisadalla ehtoollinen oli osa ateriaa. Matt. 26:26: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini"..." Mk. 14: 22: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän..." 
 
Kotiseurakunnassa ruoka kuuluu kokonaisuuteen ja joissakin kulttuureissa tänään muistuttaa tapaa, jolla Jeesus vietti tuota ensimmäistä 'Herran ehtoollista'. Itse asiassa näiden yhteisten aterioiden viettäminen oli se, mikä auttoi kristinuskoa kasvamaan niin nopeasti kaikkialla Rooman valtakunnassa. Tämä tapahtui, koska roomalaisessa, kreikkalaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa jokaisessa niistä oli näitä suuria perheiden ja ystävien aterioita osana perustavanlaatuista välimerellisen elämän sosiaalista rakennetta ensimmäisellä vuosisadalla. Kun juutalaisista, kreikkalaisista ja roomalaisista tuli kristittyjä, he luonnollisesti liittivät Kristuksen niihin yhteisöllisiin aterioihin, joita heillä oli ollut koko heidän elämänsä ajan.  
 
Juutalaisuudessa juutalaiset eivät syöneet pakanoiden kanssa, mutta heillä oli heidän oma yhteisön ateriansa. Roomalaiset katsoivat kreikkalaisia nenänvartta pitkin, mutta kummallakin kulttuurilla oli omat yhteisön ateriansa. Hyvä esimerkki heidän yhteen tulemisestaan nähdään Ap. t. 18:ssa, kun Korinttiin perustettiin seurakunta. Paavali johdatti monia juutalaisia synagogasta Jeesuksen luo, ja sellaisina heidän täytyi tavata jonkun toisen kodissa, joka osoittautui olevan Justus-niminen roomalainen. Meille kerrotaan: "… myöskin monet korinttolaiset (kreikkalaiset), jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Myöhemmin 1. Kor. 11: 17–34:ssä eräät, jotka olivat tässä rodullisesti ja sosiaalistaloudellisesti sekoittuneessa uskovien ruumiissa, kieltäytyivät syömästä muiden kanssa.
 
Roomalaisille yhteisön ateria oli avoin perheelle, ystäville ja naapureille, mutta sosiaalisen ja taloudellisen aseman erottelema. Kreikkalaisten kohdalla vain eliittiin kuuluvat ihmiset kutsuttiin, köyhempiä luokkia karsastettiin. Juutalaiset kutsuivat vain juutalaisia. Ateriassa oli kyse heidän historiansa muistamisesta, läheisen suhteen luomisesta Jumalan asioiden parissa, heidän ainutlaatuisen identiteettinsä vahvistamisesta sekä sosiaalisten suhteiden ja perhesuhteiden lujittamisesta. Kuvittele nyt nämä kolme kulttuuria tulevan heitetyksi yhteen yhteisön ateriaa varten. He kaikki olivat uusia Jeesukseen uskovia, ja jokaisella oli hänen oma odotuksensa siitä, miltä näiden aterioiden tulisi näyttää. Lisäksi Korintti oli satamakaupunki ja oli tunnettua, että kaupungin valkokaulustyöläiset eivät koskaan seurustelleet satamatyöntekijöiden, merimiesten ja kauppiaiden kanssa. Ei ole ihme, että Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille käsitteli ainakin 10 merkittävää ongelmaa! Vähintään kolmeen niistä liittyi erottautuminen eristäytyviksi pikku ryhmiksi, jotka eivät olleet tekemisissä toisten kanssa, sekä kiistoista!
 
Paavali veti sen kaiken yhteen heitä varten 1. Kor. 11: 17–34:ssa kirjoittamalla, että heidän pitää keskittyä todelliseen syyhyn, jonka takia he olivat tulleet yhteen: juhlia Jeesuksen Kristuksen elämää, uhria ja lupauksia. Paavali kehotti heitä suorasanaisesti panemaan sivuun se, mikä erottaa: heidän ennakkoluulonsa, ennakkokäsityksensä siitä, miltä perinteisen yhteisön aterian pitäisi näyttää, ja keskittymään Jeesukseen. Paavali toistaa sen, mitä hän sanoi saaneensa kuulla suoraan Herralta: Ottakaa leipä, joka edustaa murrettua ruumista ja viini, joka edustaa vuodatettua verta, ja nauttikaa yhdessä.
 
Paavali sanoi niille, jotka valitsivat toisista eristäytymisen: " Monet ovat heikkoja ja sairaita teidän joukossanne, ja monet ovat kuolleet varhain, koska ette ole asianmukaisesti erottaneet Herran ruumista." (suomennos tässä) Tässä yhteydessä Herran ruumiin erottaminen ei koske parantumista, vaan Kristuksen ruumista. Sitä että Hän kuoli ja nousi ylös juutalaista, kreikkalaista ja roomalaista varten, ja jos jätät huomiotta rodun, sosioekonomiset seikat ja elämän historian huoneessa olevilta, voit keskittyä siihen, mitä Jeesus teki itse kunkin läsnä olevan puolesta. Se mahdollistaa aidon yhteisön aterian.
 
Jos olet kotiseurakunnassa tai ehkä raamattupiirissä tai rukousryhmässä, pohdi tätä: aterioikaa yhdessä ja jossain vaiheessa, kun kaikki ovat syöneet suurimman osan ateriastaan, mutta yhä puhuvat ja syövät ja jakavat, puutu tilanteeseen ja jaa rennosti ympäriinsä leipää ja mehua tai viiniä. Herätä kaikkien huomio, ja viittaa meneillään oleviin antoisiin keskusteluihin, siihen miten Jeesus pelasti jokaisen ihmisen kantamatta huolta siitä, kuka tämä oli tai mistä hän tuli, vain että Hän rakastaa jokaista – ja sen jälkeen, kun hetken ajan on pohdittu ja sydän saatettu oikealle tolalle, syökää leipä, juokaa viiniköynnöksen hedelmä… ja jatkakaa sitten keskustelujen, pohdintojen ja jokaisen läsnä olevan arvostamisen parissa.
 
Enemmän oivalluksia ja ymmärrystä ensi viikolla sarjan lopuksi. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 21 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-34Insights and understanding, 3/4
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 3/4
 
Hei kaikki,
 
Kuuluessani suuren megaseurakunnan henkilöstöön sen Raamattukoulun johtajana noin vuonna 1998 tai 1999 tunnettu opettaja oli vierailevana puhujana viikon mittaisen konferenssin aikana. Asemani vuoksi Barb ja minä istuimme eturivissä muutaman paikan päässä pastorista. Yhdessä kohdassa puhuja pyysi seurakuntaa tulemaan eteen ja jättämään 100 dollaria käteisenä tai shekkinä, joka oli osoitettu tuolle lavalla puhuvalle naiselle uskon asiana. Kun sanon 'pyysi', olen kohtelias. Pikemminkin huusi, kehotti, patisti, saarnasi, kaikkea tuota mukana annos tuomiota niille, jotka eivät toimineet sen mukaisesti. Se oli siksi, että saisi Jumalalta sen, mitä halusi: parantumisen, taloudellisen läpimurron, läheisen pelastumisen tai jotakin muuta.
 
Barb ja minä olimme kauhuissamme naisen harjoittamasta manipulaatiosta, ja olimme vielä kauhistuneempia, kun seurakunnan henkilöstön vanhemmat jäsenet nousivat ja tekivät, kun nainen pyysi. Suureksi häpeäkseni myös minä nousin ja jätin shekin lavalle tekona, joka osoittautuisi viimeiseksi 'ihmispelon' teoksi elämässäni. Mulkoilin pastoria kävellessäni takaisin paikalleni ja halusin hänen panevan pisteen tuolle järjettömyydelle. Mutta samanaikaisesti koin hänen ja välittömän pomoni (apulaispastorin) taholta painetta noudattaa kehotusta.
 
Jonkin aikaa tuon kokoussarjan jälkeen sain pelätyn puhelun pastorilla. Kun näin puhujan nimen toimiston puhelimessani, jähmetyin pelosta, mutta juuri silloin Herra puhui minulle: "Minä olen se, joka asetti sinut tänne ja vain Minä voin siirtää sinut pois." Kaikki pelko potkujen saamisesta lähti, tuli rauha ja vastasin puhelimeen. (Minua ei erotettu)
 
Ydinopetus tästä: 'Anna 100 dollaria saadaksesi rukousvastauksen', juontaa juurensa aiemmasta Uskon Sanan liikkeen opetuksesta koskien satakertaista tuottoa.
 
Tuo ilmaus on Mk. 4: 1–20:stä, kylväjävertauksesta (istuttaja). Jakeissa yhdestä kahdeksaan Jeesus opettaa vertauksen siemeniä kylvävästä kylväjästä. Jotkut putosivat polun sivuun ja linnut tulivat ja söivät nuo siemenet. Toiset siemenet putosivat kallioperälle, mutta koska siinä ei ollut maata, heti kun ne itivät, ne kuivuivat ja lakastuivat. Jotkut putosivat ohdakkeiden (rikkaruohojen) joukkoon ja rikkaruohot tukahduttivat siemenet, joten ne eivät koskaan kasvaneet siihen pisteeseen, että olisivat tuottaneet satoa. Ja jakeessa kahdeksan jotkut siemenet putosivat hyvään maahan ja tuottivat mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisesti satoa.
 
Hän meni yksityiskohtiin opetuslasten kanssa yksityisessä keskusteluissa jakeissa 13–20 selittäen, että maa edustaa ihmissydäntä ja niitä eri olosuhteita, jotka Sana (Jeesus on se Sana) löytää, kun se (Hänet) istutetaan sydämeen. Hyvä maa tuotti Hänen nyt toisen kerran jakeessa 20 sanoman mukaan: "…mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisen (hedelmän)". Luvun loppu aina jakeeseen 34 liittyy tähän vertaukseen mukaan luettuna ohje kuulla tarkasti ja kuinka se, millä mittaamme (miten arvostamme Jumalan asioita), on se, millä meille mitataan (miten Hän meille antaa). (jae 24)
 
Uskon Sanan (Engl. Word of Faith, WOF) opettajat irrottivat 'satakertaisen tuoton' asiayhteydestä ja muuttivat sen opetukseksi antamisesta – anna saadaksesi – että jos annat 10 dollaria, Jumala tulee antamaan sinulle takaisin 100 tai 1.000 dollaria. Selvästi se on väärin. Tätä Jeesus tarkoitti ilmauksella: " mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisen (tuoton)". 
 
Tämä oli yleinen arvio sadosta maataloudessa. 
 
Viljelijöillä oli tapana puhua 30, 60 tai satakertaisen tuoton saamisesta satona kunakin vuonna. Tuo 'satakertainen tuotto' ei ole matemaattinen väittämä, vaan sen sijaan lausuma valmistumisesta, kypsyydestä, parhaasta, jonka voi saada kussakin tilanteessa. Pohdi sitä, että jos siemen putoaa kallioiseen maahan ja vain orastaa, se on parasta, mitä se on voinut tehdä siinä tilanteessa. Jos siemen putoaa ohdakkeiden ja rikkaruohojen joukkoon ja kasvaa, mutta tukahtuu, se on parasta, mitä tuo siemen on voinut tehdä siinä tilanteessa.
 
Hyvä sydän on kuin hyvää maata ja tuottaa satakertaisesti – ei kirjaimellista määrää, mutta kypsän ja valmiin sadon. Se tuotti korkeimman ja parhaimman mitä saattoi, koska sillä oli hyvä maa. Nykyään käytämme 10: ä tai 100: aa samalla tavalla. Esimerkiksi: numerolla yhdestä kymmeneen, kuinka arvioisit vuorovaikutuksesi tiimimme jäsenen kanssa tänään? Tai: Kuinka nätti hän on (tai kuinka komea hän on)? Kuusi vai kahdeksan? Mitä pidät tuotteestamme asteikolla yhdestä sataan arvioituna? Et tarkoita kirjaimellisesti, että kyseessä olisi numero kymmenen tai 10 matemaattisen kaavan tavalla, vaan sen sijaan se edustaa korkeinta ja parhainta. Sillä tavalla Jeesus käytti prosentteja.
 
Luin kerran jostain maanviljelijästä, jonka satoon iskivät rakeet. Kyse ei ollut täydellisestä kadosta, sillä hän kykeni korjaamaan riittävästi satoa maksaakseen pankille sen, mitä hän oli velkaa ja elättämään itsensä seuraavan vuoden ajan. Mutta kaikkialla hänen ympärillään maanviljelijät menettivät täysin satonsa, eivätkä kyenneet hoitamaan lainanmaksujaan. Maanviljelijän ollessa hyvin tyytymätön satoonsa, eräs ystävä huomautti, että hän oli paljon paremmassa tilanteessa kuin kukaan muu maanviljelijä tuolla alueella ja sanoi, että hän oli saanut satakertaisen tuoton – hän sai parhaan tuoton annettuihin olosuhteisiin nähden.  
 
Anna kun sanon asian toisin. Joskus siksi, että tilanne on kivikkoinen, saat vain 30-kertaisen tuoton – mutta se on paras, mihin pystyit tilanne huomioon ottaen. Joskus 'rikkaruohot' ovat saattaneet kasvaa ja häiritä jotakin liikeasiaa tai perhetilannetta, mikä antaa sinulle vain 60-kertaisesti sen mitä halusit. Mutta tuon tilanteen takia 60-kertainen oli paras, mihin saatoit päästä. Jumalan armosta sait siitä enimmän osan, jonka saattoi saada tuon tilanteen vuoksi.
 
Tämänkaltaisia asioita tapahtuu koko ajan elämässämme – Jumalan armo vaikeissa tilanteissa – ja meidän täytyy alkaa nähdä, että vaikkemme usein saa täydellisenä sitä 'satoa', jonka halusimme, saimme Hänen armostaan sen täyteyden, jonka kykenimme saamaan tilanne huomioon ottaen. Se saattaa olla vain 30- tai 60-kertainen, mutta se oli korkein ja paras mahdollinen lopputulos tuon tietyn tilanteen takia.   
 
Voiko paholainen kuulla sinun rukouskielesi? (Ja onko olemassa rukouskieltä, jolla puhumme paholaiselle?)
1.Kor. 13: 1: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta..." Room. 8: 26–27:ssa meille kerrotaan, että heikkoutemme on, ettemme osaa rukoilla, niin kuin meidän tulisi, joten Pyhä Henki liittyy meihin, jotta rukoilemme 'Jumalan tahdon mukaan', kielillä puhuen.  
 
Avainkohta tuossa jakeessa on, että kielet ovat Isälle. Ne eivät ole paholaiselle. Esirukouksessa tapahtuu kiihkeää kielillä puhumista, jonka aikana tiedät rukoilevasi voimakkaasti jonkun puolesta, ja Isä käyttää tuota rukousta Hänelle auttamaan painostuksen alla olevaa vapautumaan demonisista voimista ja vahvistumaan hengellisesti ja tunne-elämässään, mutta rukous on Isälle.  Muistan nähneeni kerran tunnetun TV-saarnaajan tuoneen jonkun lavalle vapautumista varten ja käskeneen väkijoukkoa ojentamaan kätensä naista kohti ja rukoilemaan kielillä 'paholaista vastaan'. Ehei, ei Uusi testamentti noin sano. Kielet menevät Isälle. Paholainen ei kilju kuullessaan rukouskielesi äänen. Hän ei ole peloissaan. Hänelle se on kieli siinä missä mikä tahansa muu ihmisten tai enkelten – joista hän tuli – kieli.  
 
Saatamme kysyä: Ymmärtääkö paholainen amerikkalaisen, saksalaisen, kiinalaisen, espanjalaisen tai italialaisen sanat? Kyllä, sillä paholainen ja hänen käskyläisensä ovat kaikkialla planeettaa. Joten ymmärtääkö hän myös enkelten, joiden joukosta hän lankesi, kieliä? Kyllä, tietysti. Jos muutan Saksaan ja minun täytyy puhua saksaa, vartuin Amerikan englantia puhuen ja tulen muistamaan sen. Joten mitä väliä on sillä, jos paholainen ymmärtää sen, mitä Isälle rukoilen, tapahtui se sitten äidinkielelläni tai taivaan antamalla kielellä, jota en ole koskaan oppinut?
 
Kysyin Herralta Hänen ilmestyessään näyssä, kun Hän opetti joitakin näitä asioita: "Miksi kielet? Se on niin kiistanalaista ja väärinymmärrettyä." Hän vastasi (lyhennetty): "Jos voit ottaa tämän vastaan, maapallo delegoitiin ihmiselle, joten enimmäkseen Isä ja Minä toimimme kutsusta maan päällä. Vaikka säilytämme oikeutemme Luojana. Mutta ihminen ei tiedä, kuinka rukoilla, niin kuin hänen pitäisi. Isän täytyi löytää tie ohittaa ihmisen tietämättömyys saadakseen tahtonsa tapahtumaan maan päällä. Hän tekee tämän antamalla ihmiselle kielen, jota hän ei ole koskaan oppinut, ohittaen hänen tietämättömyytensä ja täyttäen tuon kielen Hänen tahdollaan ja Hänen tunteillaan ja Hänen haluillaan hänen hengessään. Sitten hän rukoilee sen Isälle tehden silmukan valmiiksi ja tehden oikeustoimesta laillisen. Sillä totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: Kukaan ei kykene syyttämään meitä tuona päivänä. Kaikki tullaan paljastamaan tehdyksi oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti." 
 
Tuossa saattaa olla paljon ajateltavaa, riittävästi tälle päivälle, päätän tämän opetussarjan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>Sat, 14 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-24-haat-ulos-pimeyteenInsights and understanding, 2/4, Wedding, outer darkness. 
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 2/4, Häät, ulos pimeyteen.
 
Hei kaikki,
 
Matt. 22:1–14:n vertauksessa hääjuhlasta vieraat ovat kokoontuneina, mutta yksi vieras ei ole pukeutunut häävaatteisiin. Kun häneltä kysyttiin syytä, hän oli sanaton. Annetaan määräys siitä, että hänet heitetään ulos pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys. Jeesus päättää sanoen: Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. 
 
Vertaus alkaa: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa." Jeesus puhuu ilmiselvästi Isästä ja Itsestään. Jae kolme sanoo: Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita (oli aika aloittaa), mutta nämä eivät tahtoneet tulla." Ensimmäisellä vuosisadalla oli tapana, että isäntä muistutti lähestyvästä suuresta päivästä.   Jakeet neljästä viiteen kertovat meille kuninkaan lähettäneen lisää palvelijoita ja kertoi kutsutuille kaikesta ruoasta ja huolenpidosta, jota heitä varten oli tehty: "Mutta he eivät siitä välittäneet." Kirjaimellisesti: "Hei eivät kiinnittäneet huomiota kutsuun", ja menivät takaisin maatiloilleen ja töihinsä. 
 
Jakeissa kuudesta seitsemään sanotaan, että jotkut noista ihmisistä jopa kohtelivat viestintuojia hirvittävällä tavalla ja jopa tappoivat joitakuita.  Kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa surmaamaan ne, jotka olivat murhanneet hänen palvelijansa sekä tuhosi heidän kaupunkinsa. Tämä on ilmiselvä viittaus siihen kohteluun jota (Vanhan testamentin) profeetat olivat saaneet Israelin epäuskoisten juutalaisten käsissä. Joten kuningas ohjeistaa jakeissa 8–10 palvelijansa kutsumaan niitä, noita ei ollut alun perin kutsuttu (pakanat vertauksessa) ja hän sanoi, että sekä hyvät että pahat kutsutiin.
 
Jakeissa 11–12 kuningas havaitsee siellä jonkun, joka on ilman häävaatteita ja kysyi, kuinka hän pääsi sinne. Mies oli sanaton.
 
Häävaatteet itämailla
 
Ajan tapana oli, että häitä isännöivä kuningas tai isäntä 'tavallisissa' häissä tarjosi kevyen pellavaisen päällystakin kaikille vieraille. Tämä tapa on säilynyt modernissa muodossa Kiinassa, jossa morsian ja sulhanen tarjoavat vieraille usein häätakit tai muita lahjoja osoittaakseen arvostuksensa sille, että nämä tulevat heidän häihinsä. Jeesuksen aikana kuninkaat ja 'tavallisissa' häissä isäntä, tarjosivat kevyen pellavatakin, jotta kaikki vieraat olisivat asianmukaisesti pukeutuneita ja tasaveroisia kaikkien ollessa pukeutuneita samalla tavoin sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Tarjotun häävaatteen käyttäminen osoitti häissä, ettei ollut mitään arvoasteikkoa, mitään sosiaalista asemaa, kuningas tai isäntä teki kaikista tasa-arvoisa onnellista päivää varten, joten kaikki saattoivat vapaasti kierrellä ja seurustella toistensa kanssa. 
 
Mies ilman tuollaista häävaatetta pisti silmään, mikä teki selväksi sen, että hän oli yrittänyt tulla häihin omasta halustaan. Tämä on symboloi ihmistä, joka yrittää työllään päästä taivaaseen Karitsan hääaterialle. Miehelle annettiin tilaisuus tunnustaa, mutta hän oli vaiti. "Niin sanokoot Herran lunastetut" psalmi 107:2 toteaa, mutta tuo mies oli hiljaa. Hän ei ollut lunastettu, kuitenkin hän yritti päästä (taivaaseen) hääjuhlaan omin neuvoin. Room. 10: 9–10 joka tuli kauan Jeesuksen Matteuksessa olevan vertauksen jälkeen, sanoo myös, että uskomme sydämellämme, mutta pelastumisen tunnustaminen tehdään suullamme. Mies oli hiljaa, mikä tarkoittaa, ettei ollut pelastunut.  
 
Ulos pimeyteen
 
Sitten kuningas pidätti hänet ja heitätti 'ulos pimeyteen' missä on itku ja hammasten kiristys. Noina aikoina kuten monissa osissa maailmaa tänään, ei ole mitään katuvaloja. Hääjuhla oli täysin valaistu monine öljylamppuineen, mutta ne eivät valaisseet katuja. Termi 'ulos pimeyteen' oli ensimmäisen vuosisadan termi, jota käytettiin, kun joku potkaistiin pois liikeyrityksestä tai kodista, mikä tarkoittaa 'potkaistiin kadulle' tai 'heitettiin pellolle', voisimme sanoa. He olivat olleet valoisassa paikassa ja havaitsivat olevansa heitetty ulos pimeyteen, ilmaus 'itku ja hammasten kiristys' kuvaa sitä, että tuo ihminen oli aika vihainen. Päivitä asia nykyajan ilmauksiin ja ajattele ihmistä, joka heitetään ulos pubista, baarista tai ravintolasta ja joka on ulkona kadulla kiroillen ja syljeskellen kohtalostaan vihastuneena. Mutta hänen omat tekonsa saivat toiset heittämään hänet ulos.
 
Vertauksessa se on kuva uskosta osattomasta, joka on ulkopuolella katsomassa sisälle niitä, jotka kernaasti hyväksyivät sekä kutsun ETTÄ häävaatteet, jotka isäntä oli tarjonnut.
 
Saatat muistaa, että 1. Moos. 3:21:ssä Herra Jumala teki nahasta puvut Aadamille ja Eevalle peittäen heidän (syntinsä) alastomuutensa. Ef. 5: 27 sanoo, että aviomiesten tulee rakastaa vaimojaan kuten Kristus seurakuntaansa, jotta Hän saisi asettaa eteensä seurakunnan, jonka vaatteissa 'ei olisi tahraa eikä ryppyä'. Ilm. 19: 7–14:ssä sanotaan taivaassa Karitsan hääaterialla olevista uskovista: " Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Nämä samat pyhät jakeessa 14 yhä pukeutuneina häävaatteisiinsa seuraavat Herraa hevosilla Harmageddoniin Hänen palatessaan.
 
Monet ovat kutsutut mutta harvat ovat valitut
 
Mainitsin edellä tavan, että isäntä lähettää muistutuksen ennen hääjuhlan päivää. Kun kutsu on hyväksytty, on ymmärretty vieraiden saapuvan ja heille annettavan häävaatteet. Tämä tarkoittaa, että valittuja ovat ne, jotka hyväksyvät JA toimivat osallistumisen ehdon mukaisesti. He valitsevat hyväksyä kutsun ja heidät on sen tähden valittu päästettäväksi sisään - kun taas mies, joka kieltäytyi häävaatteista ja kieltäytyi tunnustamasta, heitettiin ulos. Monet ovat kutsutut, mutta harvat kutsutuista noudattavat kutsun vaatimuksia. Aidot Jeesukseen uskovat ovat sekä hyväksyneet kutsun ETTÄ noudattavat annettua ehtoa. Pohdi kuuluisaa Joh. 3: 16:a: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Kutsu on olemassa, sillä Jumala kutsui meidät antamalla Poikansa. Vaatimus on se, että uskomme tuohon Poikaan. Kutsu annetaan, mutta harvat toimivat kutsussa olevan vaatimuksen mukaisesti.
 
Risti autiomaassa
 
Israelin aloittaessa marssinsa autiomaan poikki Herra antaa heille hyvin tarkat ohjeet siitä, kuinka heidän on määrä kulkea. Heidän yleinen suuntansa on itään pain, koska ovat tulleet Egyptistä ja menevät itään Israeliin. 4. Moos. 1: 50:ssä Hän sanoo 'leiriytykööt asumuksen (telttamajan) ympärille' sukulippujen taakse leeviläisten ollessa keskellä. Telttamaja sekä pilvi päivällä ja tulipatsas yöllä oli aivan leirin keskellä. Luvussa kaksi on Jumalan ohjeet siitä, mikä heimo kulkee milläkin telttamajan sivulla heidän marssiessaan eteenpäin. Jakeissa kolmesta yhdeksään Herra sanoo: "itäpuolella kohti auringonnousua' (suomennos tässä) tulevat olemaan Juuda, Isaskar ja Sebulon, yhteensä 186.400. Tämä on väestön enemmistö, mikä tekee siitä pitkän rivistön heidän marssiessaan heimolippujen takana.
 
Pohjoinen ja eteläinen sivu olivat karkeasti ottaen samankokoisia. Eteläiset heimot olivat Ruuben, Simeon ja Gad yhteensä 151.450. Pohjoinen oli Dan, Asser ja Naftali yhteensä 157.600. Nämä olivat kuin kaksi pilaria tai käsivartta, jotka lähtivät keskellä olevasta telttamajasta, samalla kun Juuda, Isaskar ja Sebulon olivat pitkä 186.400 vahvuinen jalka, joka ulottui kauaksi itään. Lännessä oli kaikkein vähiten, se koostui Efraimista ja puolikkaista Manassen ja Beljaminen heimoista, yhteensä 108.100. Jos katsot tätä ilmasta käsin, se muodostaa täydellisen ristin Juudan johtaessa tietä kohti, kuten Herra sanoi, auringonnousua.  
 
Toinen risti...
 
Lähes 1.000 vuotta myöhemmin Juuda löytää itsensä vankeudesta Babylonissa Nebukadnessarin vangittua ja siirrettyä suurimman osan väestöstä sinne. Heihin lukeutuivat Daniel ja Hesekiel. Jotkut lankeavat nopeasti pois uskostaan, samalla kun toiset pysyvät uskollisina. Hes. 9: 4: ssä Herra käskee Hesekieliä tekemään merkin niiden otsiin, jotka valittavat nähdessään veljiensä synnit, merkaten heidät Jumalalle kuuluviksi. Sana  'merkki' on 'tav' tai 'taw' ja se ilmaistiin eri tavoin vuosisatojen aikana, mutta usein + tai X. 
 
Myöhemmin Rooma käytti merkkejä otsalla (tai ranteessa), kun otettiin orjia, joilta vietiin pois heidän nimensä ja heidän päähänsä tai ranteeseensa tatuoitiin numero. Ilmestyskirjan 666 kommunikoi sen, että ne, jotka ottavat vastaan tuon merkin, ovat tuon taloudellisen ja poliittisen järjestelmän orjia. Room. 16: 22–23:sta saamme tietää, kuka otti Paavalin sanelun kirjeeksi roomalaisille: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen... Erastus, kaupungin rahainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä." 
 
Paavali kirjoitti roomalaisille Korintista, sillä nimi Erastus löydettiin sieltä maininnalla, että hän oli itse asiassa kaupungin kamreeri. Nimi 'Tertius' on latinalainen numero kolme, ja Kvartus on latinalainen numero neljä, mikä osoittaa, että Kristuksessa sosioekonominen asema ei merkitse mitään, sillä suuren apostolin kanssa työskentelivät kamreeri ja kaksi orjaa – ihmeellistä armoa.
 
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 07 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-14Insights and understanding, 1/4.
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 1/4
 
Hei kaikki,
 
Rakastan tutkia Raamatun juutalaista kulttuuria, koska se tarjoaa asiayhteyden ja ymmärrystä asioihin, jotka jäävät meiltä muutoin tajuamatta. Ja joillakuilla asioista ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa: joskus joku julistaja irrottaa jonkin jakeen sen asiayhteydestä ja vääristelee sen tarkoituksen jotakin saarnaa, kirjaa tai nettijuttua varten, niin että se minkä luulemme olevan Jumalasta, ei oikeasti olekaan. Joten toivon, että tämä tulee olemaan kivaa ja ainakin osa siitä uutta tietoa.
 
Joitakin asioita, joita käsittelemme tässä sarjassa: Voiko paholainen kuulla rukouskielesi? Mitä on saada satakertaisesti takaisin? Mikä on (mm. Matt. 8:12 tarkoitettu, suom. huom.) 'pimeys'? Mikä on 'puhdas pellavavaate' Karitsan hääaterialla? Miksi Stefanus sanoi näkevänsä Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella? Ja lisääkin!
 
Emme voi tuntea Hänen korkeampia teitään
 
Moni julistaja on perustanut saarnan Jumalan salaisuuksista Jes. 55: 7–11:een:
 
"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. " Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. " Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."
 
Fokus on aina siinä, ettemme voi tuntea Jumalan korkeampia teitä. Hänen tiensä ovat korkeampia, Hänen ajatuksensa ovat korkeampia emmekä me pelkät ihmiset voi tuntea näitä korkeampia asioita. Mutta katso sitä, mitä siinä itse asiassa sanotaan: "Väärintekijä hylätköön (jättäköön, kääntäköön selkänsä ja lähteköön) tiensä ja omat (epävanhurskaat) ajatuksensa ja Herra… antaa anteeksi. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni." (suomennos tässä)
 
Tämä tekstikohta itse asiassa käskee meitä jättämään tiemme ja ajatuksemme ja tulemaan ylös Hänen korkeimmille teilleen ja ajatuksiin. Se ei ole lausuma siitä, että Hän on liian korkea ja me liian alhaisia, sen sijaan se on kutsu hylätä omat tiemme ja ajatuksemme ja tulla ylös Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
 
Tämä on yhdenmukaista Uuden testamentin realiteettien kanssa, mukaan luettuna Room.12: 1–2, joka kehottaa meitä antamaan ruumiimme eläväksi uhriksi, käymään läpi muodonmuutoksen mielemme uudistuksen kautta Hänen teilleen ja ajatuksiinsa, ja siten me kykenemme elämään todeksi Jumalan hyvän, otollisen ja täydellisen tahdon. Hän kutsuu meitä Jes. 55:7–11:ssä tulemaan ylös Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
 
Ollessani teini-ikäinen näin tämän, ja halusin sen, mitä psalmissa 103:7 on: "Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa." Nuo 'teot' olivat niitä ihmeitä, joita Israelin kansa näki vaeltaessaan autiomaassa. Jopa teini-ikäisenä olin nähnyt kristittyjen elävän vuoristorataa muistuttavaa uskoa ihmeestä toiseen niiden välissä ollessa matalia laaksoja. Mutta Mooses tunsi Jumalan tiet. Jos tunnemme nuo tiet, silloin tapahtuu ihmeitä. Voimme elää Hänen teillään ja ajatuksissaan, koska olemme perinpohjaisesti hylänneet omamme.
 
Miksi Stefanus näki Jeesuksen seisovan Isän oikealla puolella?
 
Apostolien tekojen luvun seitsemän vie kokonaan Stefanuksen pidättäminen ja hänen pitämänsä puolustuspuhe Sanhedrininin edessä. Hänen marttyyriutensa tapahtui tällä tavoin jakeissa 55–59:
 
"Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus-nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. 


Miksi Stefanus näki Jeesuksen seisovan – ei istuvan – Jumalan oikealla puolella? Miksi se sai heidät riittävän raivostuneiksi raahaamaan hänet ulos kaupungista ja teloittamaan hänet? Se on Jes. 3: 13:sta: "Herra asettuu käymään oikeutta (syyttämään), nousee kansoja tuomitsemaan." On olemassa useita muita Raamatun kohtia, jotka puhuvat siitä, että Hän seisoo tai nousee seisomaan tuomitakseen.


Juutalaisuudessa Jumalan tuomio nähdään kahdessa teossa: seisomisessa tai nousemisessa sekä istuutumisessa. Seisominen/nouseminen merkitsee syyttämistä syytettävää vastaan, rikoksesta syytteen nostamista, jota varten Herra esittää näkemyksensä tapauksesta. Tämä nähdään Jes. 2: 19–21 ja 33:10. Jae 19: "Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan." Tämä tapahtuu, kun Jumala nousee syyttämään, esittämään syytteet syyllisiä vastaan. Hän seisoo tehdäkseen sen.
 
Hänen syytöksensä on kiistämätön, koska Hän on totuus. Sen tähden syytös sisältää tuomion. Jumalan syyttäessä ihminen tietää välittömästi syytöksen olevan oikea ja tarkka kaikin tavoin. Sitten Jumala istuutuu antamaan tuomionsa.
 
Kun Stefanus näki Jeesuksen seisovan Isän oikealla puolella, koko Sanhedrin tajusin, että Herra oli syyttämässä HEITÄ, ei Stefanusta. Sen sijaan hän ei koskaan näe Jeesuksen istuutuvan. Heidän kohtalonsa oli heidän vastauksessaan Jeesuksen seisomiselle. Ja kuitenkin Stefanus osoitti armoa. Miksi? Koska kuollessaan hän sanoo: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Toisin sanoen: 'Herra, hylkää syytteet heitä vastaan, älä pidä heitä tilivelvollisina.' Heti kun Stefanus vapautti heidät oman murhansa synnistä, syytteestä/tuomiosta luovuttiin. Oikeusjuttu raukesi. Mistä tahansa muista synneistä Sanhedrinin jäsenet saattavatkin joutua tekemään tiliä tuon päivän osalta, Stefanuksen murhaaminen ei tule olemaan yksi niistä.
 
Tässä se, mitä se merkitsee sinulle ja minulle
 
Sen tähden Uusi testamentti sanoo Jeesuksen olevan istumassa Isän oikealla puolella. (Kol. 3: 1, Hepr. 10:12, 12: 2, 1. Piet. 3: 22) Jeesus ei syytä omiaan mistään. Hän 'pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.' Risti sai aikaan kaikkien syytteiden hylkäämisen meitä vastaan, ne naulattiin Hänen ristilleen. Jeesus on sen tähden istumassa Isän kanssa. Nyt Hän valvoo uskovien ruumista, jotka ovat hyväksyneet Hänen maksunsa syytteistä ja vanhurskauttamisen niille, jotka uskovat. (Ap.t. 13: 39, 1. Kor. 6:11) Meidät on vanhurskautettu uskon kautta Kristukseen.   

Kaikki syytöksen, kaikki syytteet on hylätty, joten Hän ei seiso syyttämässä. Itse asiassa tilanne on sitäkin parempi, sillä 1. Kor. 6: 11 sanoo: "...te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Vanhurskautettu ei tarkoita vain armahdettua, ei van sinua vastaan nostettujen syytteiden hylkäämistä, vaan seisot oikeuden edessä ikään kuin koskaan ei olisi ollut mitään syytteitä. Tuomari vanhurskauttaa meidät, koska meidät on pesty Hänen veressään. Kaikki asiat ovat uusia ja kaikki uudet asiat ovat Jumalasta.
 
Jeesus seisoo syyttääkseen ja istuu antaakseen tuomion. 2. Kor. 5:10 sanoo: "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." Joten emme tule seisomassa olevan Jeesuksen eteen, joka voisi seisoa syyttääkseen, vaan sen sijaan, kun ei ole mitään syytöstä, Hän istuu tuomitsemassa sitä, mitä olemme tehneet ruumiissa ollessamme. Tämä ei ole helvetin uhka, sillä olemme jo osa Hänen Valtakuntaansa. Joku isä saattaa tavata lapsensa tekemästä väärin, mutta ei ole mitään uhkaa siitä, että lapsi kiellettäisiin, vain että perheen sisällä tehdään tiliä. Tuo on Kristuksen tuomioistuin. Se ei perustu syytökseen, vaan perustuu siihen, mitä olemme tehneet siitä lähtien kun olemme olleet Hänessä.
 
Joten jos olet uskonut, että Kristuksen tuomioistuimessa on kyse siitä, että sinua ei ehkä päästetä taivaaseen, nyt näet totuuden. Olet jo kuninkaan lapsi, Hän ei tule potkaisemaan sinua pois. Hän on istumassa Isän oikealla puolella. Isä oli Kristuksessa sovittaen meidät Itseensä. Vanhat asiat ovat menneet, kaikki on uutta, ja se mikä on uutta, on Jumalasta.
 
Ihmeellistä armoa!
 
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>Sat, 31 Jan 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/kyse-ei-ole-meidan-taivaaseen-menosta-22It isn’t about us going to heaven 2 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2
 
Hei kaikki,
​
Olen jakanut siitä, kuinka Uudessa Testamentissa keskiössä on Jumalan tahto toteutuu elämässämme, ei "Herra, sädetä minut ylös!". Kun Ilmestyskirja päättyy, me näemme taivaan tulevan maahan, ei sitä, että maa sädetetään ylös taivaaseen. Valtaosa Uudesta testamentista keskittyy siihen, että taivasten valtakunta tulee maan päälle. Olkoon meillä sama ajatus ja mielenlaatu. (Ilm. 21:2)
 
"Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Näin Jeesus aloitti opetuksensa rukouksen muodosta, mitä kutsumme Isä meidän -rukoukseksi. 
Kaikki muu kyseisessä rukouksessa kumpuaa ja virtaa tästä yhdestä kohdasta: "pyhitetty olkoon sinun nimesi". 
 
Palataanpa Eedenin puutarhaan, hetkeen jolloin Aadam nimesi eläimet. (1. Moos. 2:18-20) Rabbit opettavat, että Aadamin antamat nimet kertoivat siitä, että hän tunsi kunkin luontokappaleen luonteen, olemuksen, lajin ja tarkoituksen. Teemme samoin tänään. Yksi tunnetumpi esimerkki on kuinka dinosaurus nimettiin "Tyrannosaurus Rexiksi" eli "hirmuliskojen kuninkaaksi", tiivistäen sen koko olemuksen pelkkien luiden perusteella. 
 
Kun Jeesus sanoi "pyhitetty olkoon sinun nimesi", kyse ei ollut vain tietystä nimestä, vaan yhteenvedosta, joka kuvaa Hänen koko olemustaan. Ihmiset takertuvat väittelemään Jumalan nimestä, eivätkä tyydy "Isään" tai edes "Jeesukseen", ja menettävät täysin asian ytimen: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" kiteyttää Hänen luonteensa ja pyhyytensä. Isä-nimen käyttö kokoaa yhteen täydellisesti Hänen luonteensa, olemuksensa, rakastavan hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa. 
 
Samalla tavalla meitä kutsutaan kristityiksi, mikä nähdään ensimmäisen kerran Apostolien teoissa 11:26. Nimitys "kristitty" tarkoittaa kirjaimellisesti "Kristuksen heimolainen", mutta käytännössä se tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa.  Tämä tunniste kertoo, että Kristuksen piirteet ovat meissä ja meidät on erotettu Hänen käyttöönsä. Sanoja "pyhitys" ja "erotettu" sekä "pyhä" pidetään usein synonyymeinä. Sanoisin sen näin: Pyhä on kuulumista taivaalliselle. Pyhyys on pyhänä olemisen tila. 
 
Puhtaus, ei täydellisyys
Olet pyhä olematta täydellinen. Puhtaus on hengessämme; sielumme uudistuu päivittäin ajattelemaan enemmän Hänen tavallaan, ja ruumiimme on annettu eläväksi uhriksi. "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (maanpäälliset kehot), että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Korinttilaiskirje 4:7 toteaa tämän mysteerin.  Kyse ei ole meistä. Kyse on Hänestä.  Ota silmäsi pois itsestäsi.
 
Kun Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa (5:38–48) antaessaan suuren ohjeistuksensa siitä, kuinka vaeltaa rakkaudessa niiden kanssa jotka eivät rakasta meitä, Hän päätti sanomalla Kuningas Jaakon käännöksessä: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Suom.huom.: siteerattu Raamatun käännöstä 33/38) Sana "täydellinen" vuoden 1611 englannissa tarkoitti "kypsää, loppuun saatettua" – ei sitä, mitä nykypäivänä tarkoitamme sanalla "virheetön". (Suom. huom.: Suomen kielen sana "täydellinen" on johdettu sanasta "täysi".) Kreikan kielen sana "teleios" tarkoittaa "täysinäistä" eli "loppuun saatettua", tai "kypsää".  "Ole täysinäinen/kypsä rakkaudessa, kuten taivaallinen Isä on täysinäinen/kypsä rakkaudessa." Hän liikuttaa meitä aina kohti suurempaa rakkautta pyhyyden puitteissa. 
 
 Isän armo on niin käsittämätön, että kun meillä on ilmestys omien syntiemme syvyydestä, me hädin tuskin kykenemme vastaanottamaan sitä. Ihmisluonnolle on tyypillistä tuijottaa menneitä tai nykyisiä syntejään ja päätellä olevansa tuomittu kadotukseen, Uuden testamentin realiteeteista huolimatta. Uskotaan omia pelkoj ja epäilyjä sen sijaan, että uskoisivat Jumalaan. Tämä prosessi on osa Kristuksessa kasvamista, jonka jokaisen meistä täytyy tehdä. Kyllä, Hänen armonsa on käsittämätöntä. Ja kyllä, olemme tehneet syntiä ja tulemme tekemään syntiä, ja ehkä olemme sanoneet asioita Hänelle kuin kiukutteleva taapero kiukunpuuskassa vanhemmilleen, ja tämä on saanut meidät pelkäämään että olemme rikkoneet Häntä vastaan yli armon. Mutta pyhyys on siitä, kuinka Hän loi meidät uudeksi ja asetti meidät perheeseensä. Kyse ei ole meidän puutteistamme. 
 
Hän suunnitteli meidät, kun olimme vielä ainoastaan Hänen mielessään ennen aikojen alkua. 2. Timoteuskirje 1:9 sanoo Isästä: "hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja." 
 
On liian myöhäistä kiistellä asiasta
Tämä on kuin joku kertoisi minulle, että Pyhän Hengen kaste tai parantuminen kuulu tähän päivään. Liian myöhäistä, olen jo vastaanottanut Pyhän Hengen, avannut sokean silmät, avannut kuuron korvat ja puhekyvyn. Vaellan jo siinä, josta toiset sanovat ettei se kuulu tähän päivään. Samoin on, jos joku sanoo tehneensä liikaa syntiä ja olevansa tuomittu kadotukseen, vaikka rakastaa Jeesusta koko sydämestään. Liian myöhäistä. Hän on jo uudelleenluonut henkesi, tarkoittaen että Kristus on sinussa. Liian myöhäistä. Hän on jo tehnyt sinusta yhden lapsistaan, osaksi kuninkaallista perhettä. Liian myöhäistä. Hän näki kaikki synnit, mitä voimme ikinä tehdä, ja silti ikuisuudessa antoi meille Kristuksen. Vau. 
 
Tämä totuus avautuu meille, kun ymmärrämme: "Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen."
 
Näissä vertauksissa Jeesus on mies, joka löytää aarteen pellosta (maailmasta). 
Jeesus on kauppias, joka matkusti kauas ja löysi "kallisarvoisen" helmen. Myi kaiken mitä hänellä oli ja osti sen. ME olemme se kallisarvoinen helmi, jonka Hän osti verellään. Näetkö, on liian myöhäistä meille. Hän pelasti jo meidät ennen ikuisia aikoja. 
 
1. Korinttilaiskirjeessä 6:9 Paavali toteaa, etteivät epävanhurskaat (ne, jotka eivät tunne Jeesusta) peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa luettelemalla epävanhurskaan elämäntapoja, jotta he varmasti tiesivät mistä hän puhuu. Siveetön elämäntapa, avionrikkojat, hekumoitsijat, miehimykset, varkaat, juomarit, kiristäjät ja pilkkaajat (pilkallinen elämä) eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa: 
 
"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä" (todistaen että hän puhui elämäntavasta, ei yksittäisistä synneistä, joita oli tehty Kristuksen tuntemisen jälkeen). "Mutta te olette vastaanottaneet peson (pesty puhtaaksi), te olette pyhitetyt (tehty pyhäksi), te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Jae 11: Pesty, erotettu, vanhurskautetut. Vanhurskauttaminen on hieno sana. Vanhurskauttaminen ei tarkoita vain sitä, että rikkomukset pyyhitään pois. Se on oikeudellinen termi sille, kun tuomari julistaa, ettei syytteitä ole ollut alun perinkään. Paavali kirjoitti, että olemme NYT vanhurskautettuja. 
 
Jotkut juuttuvat siihen, mitä ovat tehneet, senkin jälkeen kun ovat tulleet tuntemaan Herran. Hengessään he ovat kypsiä, mutta se aarre on raskautetun sielun ja synnin tekoon tottuneeen kehon sisällä. Tämä on se prosessi, mitä Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä 12:1-3, missä hän kehottaa tekemään ruumiistamme elävän uhrin, niin että me käymme läpi muutoksen ajattelutapamme muuttuessa, ja sitten voimme näyttää todeksi (elää todeksi) sen hyvän, otollisen, täysinäisen (täydellisen) Jumalan tahdon.
 
"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi (kreikaksi: Isä iloitsi) antaa teille valtakunnan."  Luukas 12:32
 
Jeesuksen toteamuksella ei ollut mitään tekemistä meidän puutteidemme kanssa. Ei! Isä tietää sen kaiken, näki sen kaiken, toteutti huolenpitonsa siinä kaikessa, ja SILTI näki hyväksi antaa meille valtakunnan. Puhtaus, ei täydellisyys.  Täydellisyys on tulossa, ja Hänellä on pitkän tähtäimen näkökulma. Se ON sitä, että raivaamme tiemme etsiäksemme Hänen tahtonsa toteutumista maan päällä kuin taivaassa, juuri nyt elämässämme. Taivasten valtakunta on meissä nyt. Eletään se todeksi, näyttäen ihmisille ympärillämme Isän ja Herran tiet. 
 
Päätän tämän siihen, mitä olen vuosikymmenet sanonut: Kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Mutta Isä viisaudessaan on tehnyt asian niin, että vanhurskaus todistetaan ihmissuhteiden puitteissa. Se on näissä ihmissuhteissa, joissa näemme Isän tahdon toteutuvan niin maan päällä kuin taivaassa.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF
 
 
 
]]>Sat, 24 Jan 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/january-24th-2026It isn’t about us going to heaven 1 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 1/2
 
Hei Kaikki,

”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;]”, Luukkaan evankeliumista 11:2, Isä-meidän -rukous. Lopun rukouksen aiheena on ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Isä meidän -rukouksen koko tarkoitus on, että Isän tahto tapahtuu elämässämme sen kautta, että se tapahtuu meissä.
 
Isä meidän -rukous on enemmän toteamus kuin pyyntö
Isä meidän -rukouksen verbit on kirjoitettu aoristimuotoon, mikä tarkoittaa, että ne esitetään suoritettuina toimina tai toteamuksina. Näiden verbien yhteydessä käytettiin imperatiivia, tarkoittaen pyyntöä. Nykyään rukoilemme rukouksen vain pyyntönä, mikä muuttaa sen, mitä Jeesus itse asiassa sanoi.
 
Katso mitä Jeesus sanoi ja mitä aikamuotoa Hän käytti:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa vilpitöntä, sydämestä tulevaa toteamusta, johon yhdistyy palava jano olla itsekin pyhä.

”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi” on aoristin imperatiivi. Se tarkoittaa lujaa, sydämestä tulevaa toteamusta, joka heijastaa sellaisen opetuslapsen vilpitöntä sydämen kaipuuta, joka haluaa Jumalan tahdon olevan ensisijaista elämässään. Nämä avauslauseet kuvaavat ihmistä, joka rukoilee sellaisella intensiteetillä, joka heijastaa sammumatonta intoa nähdä Jumalan tahdon toteutuvan elämässään.
 
”Tapahtukoon sinun tahtosi” käyttää samaa muotoa – se heijastaa sellaisen opetuslapsen hartainta halua, joka on täysin luovuttanut oman tahtonsa Hänelle. Oletko koskaan kokenut niin suurta sydämen kaipuuta Jumalan puoleen, että olet esittänyt Isälle toteamuksia sydämestäsi sekä rakkaudestasi Häntä kohtaan, mutta samalla huutanut Hänen puoleensa kaivaten enemmän? Kyse on tästä: ”Isä, sinun tahtosi tapahtuu elämässäni, anna valtakuntasi tulla elämääni entistäkin enemmän.” Tämä heijastaa palavaa intoa Jumalan tahdoa ja Hänen teitään kohtaan elämässämme.
 
”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme” on sekä aoristissa että imperatiivissa. Suomeksi sanottuna se on toteamus, joka on esitetty jatkuvan täyttymyksen näkökulmasta. Voisimme sanoa: ”Sinä annat meille leipämme, päivittäin.” Tämä on linjassa Jeesuksen opetuksen kanssa Matteuksen evankeliumissa (6:24–34), jossa Jeesus sanoo pakanoiden (ihmisten, jotka eivät ole liittosuhteessa) etsivän ruokaa, vaatteita ja suojaa, mutta kun me etsimme Isää ja Hänen vanhurskauttaan, nämä asiat tulevat myös meille Häneltä (Isältä). Hän TODELLA pitää meistä huolen päivittäin. Mutta ”tapahtukoon teille uskonne mukaan”. Jos olet uskossa heikko, et ehkä näe Hänen huolenpitoaan ja joudut elämään ihmeestä toiseen. On paljon parempi elää ihmeiden keskellä osana jokapäiväistä elämää.
 
Tämä on linjassa 2. Pietarinkirjeen 1:3–4 kanssa, jossa todetaan: ”... on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta...”. Olen käyttänyt tätä NIIN monta kertaa yllättävissä tilanteissa – hätätapauksessa tai odottamattoman laskun edessä – ja todennut heti: ”Isä, näytä huolenpitosi! 2. Piet. 1:3–4 sanoo, että kaikki elämään ja jumalisuuteen tarvittava ON JO lahjoitettu kauttasi, joten Isä, näytä huolenpitosi!” Tällainen elämäntapa tuo levon, sillä tiedät, ettei sinua yllättänyt asia ole yllättänyt Häntä. Saat lapsenomaisen innostuksen odottaa ja nähdä, miten Hän (Isä) on jo pitänyt huolen.
 
Ja kyllä, tiukoissa paikoissa olen sanonut juuri näin Hänelle. Hän ja Jeesus sanoivat Isä meidän -rukouksessa ja Pietarin kautta, että kaikki on jo annettu, joten olen tiukan paikan tullen näin rohkea. Toisinaan, kuten yllättävän laskun kohdalla, tilanne on vähemmän intensiivinen ja pikemminkin pohdiskeleva: ”Isä, tämä ei yllättänyt sinua, vaikka minut se todellakin yllätti. Miten olet jo maksanut tämän? Pyydän, näytä huolenpitosi, Sinun tapasi täyttää tämä tarve.” Olen nöyrällä ja pohdiskelevalla mielellä, etsiskellen mielessäni omaa suunnitelma A:ta, B:tä, ja niin edelleen, mutta olen päättäväinen siinä, että näen Hänen suunnitelmansa toteutuvan.
 
“ ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme” on samanlainen: ”Sinä annat meille syntimme anteeksi sen mukaan, kuten me annamme anteeksi niille ketkä ovat meille velkaa.” Kreikan kielen sana ”velka” tai ”olla velkaa” ei ensisijaisesti tarkoita syntiä, vaikka tässä kontekstissa se on sitä, mutta se on myös paljon muutakin. Jeesus sanoi, että meidän tulee todeta Isän antavan syntimme anteeksi samalla kun me annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa. Tämä sisältää synnin, mutta myös ne tunnealueen ”olen pahoillani” - tunnustukset joita kaipaamme: ne anteeksipyynnöt ja tunnustukset, joita odotamme niiltä, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, missä he tunnustavat sen vahingon jonka he meille aiheuttivat.

​Sana ”velka” tarkoittaa kaikkea tätä Jeesuksen toteamuksessa. ”Annat meille anteeksi meidän syntimme samalla kun me annamme anteeksi kaikille jotka ovat meille mitään velkaa.” Tämä ei tarkoita taloudellisten velkojen perumista, sillä se ei ollut asiayhteys, vaan kyse on tunne-elämän velasta, kuten meitä kohtaan tehdyn vääryyden tunnustamisen velasta.

Jälleen kerran, tämä on kirjoitettu aoristissa, mikä tarkoittaa tosiasian toteamista – Isä on todella antanut syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa.
 
”Äläkä saata meitä kiusaukseen” ja ”päästä meidät pahasta” on jälleen kirjoitettu aoristissa, eli ne ovat toteamuksia. Tämä on linjassa muun Uuden testamentin kanssa: Isä ei kiusaa meitä pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa, kuten todetaan Jaakob 1:13. Hän päästää meidät pahasta, kuten 1. Kor. 10:13 sanoo. Kun vihollinen hyökkää kuin tulva, Isä pystyttää suojan, jotta meitä ei koetella yli voimiemme, ja valmistaa tien ulos. ”Sinä et saata meitä kiusaukseen ja Sinä päästät meidät pahasta” on tarkempi käännös tästä aoristi-imperatiivista.
 
Matteus 6:9–13 kirjaa myös Isä meidän -rukouksen ja hänet johdatettiin lisäämään loppuun:
”Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.” Tämäkin on aoristinen (toteamus), kuten lauseen tarkka käännös osoittaa. Se ei ole pyyntö Isän valtakunnasta, vaan toteamus, painokas toteamus. Se painottaa Isän valtakuntaa, Isän kunniaa ja Isän voimaa. Sana ”amen” tarkoittaa hepreaksi ”vakaata”. Kreikan kielen ”amen” tarkoittaa vakaata, lujaa ja luotettavaa. Joskus se käännetään ”niin olkoon”. Pidän merkityksestä ”luotettava”,  eli nämä rukouksen toteamukset ovat luotettavia. Näin Jeesus lopetti ohjeistuksensa.
 
Ajatukseni tässä kaikessa on, että tämä rukousmalli merkitsee Isän tahdon toteutumista maan päällä, ilmaistuna ensin elämässämme. Ei tempausta. Ei sitä milloin kuu on punainen tai kun kalenterit osuvat yhteen. Vaan nyt, Isän tahto ja valtakunta tapahtuu meissä, nyt. Tiedostamme taivaallisen kansalaisuutemme ja täten meillä on aina mielessämme välitön kotiinmeno kuoleman kohdatessa, mutta ensisijaisesti mielessämme on Isän tahto, joka toteutuu meidän elämissämme juuri nyt maan päällä.
 
 
Jotkut uskovat ovat niin taivaallisiin asioihin uppoutuneita etteivät he ole maan päällä hyödyksi.
On hauskaa spekuloida, ja internet ruokkii tätä halua (himoa) tietää uusimmat uutiset taivaasta. Osa tästä on täysin normaalia ihmisluontoa, jopa Vanhan testamentin profeetat, jotka saivat vain lupauksia tulevasta pelastuksesta, etsivät uutterasti lisää tietoa (1. Pietari 1:9-12).

Mutta kun tämä halu saada lisää tietoa taivaaseen menemisestä vie pois meidän Tärkeimmästä tehtävästämme, Isän tahdon toteutumisesta päivittäin meissä maan päällä, silloin se on ongelma. Niin kauan kuin elämme, meidän tulee elää Isän valtakunnan tahdon toteutumiseksi maan päällä.

Toki elämme siinä varmuudessa että Jeesus on edeltä valmistanut meille paikan taivaassa, mutta missään Uudessa testamentissa ei opeteta että meidän tulisi kohdistaa tähän kaikki huomiomme.
 Sen sijaan se, mitä meille opetetaan, on opetuslapseuden prosessi: jatkuvaa oppimista, kasvamista, Kristuksen kaltaiseksi tulemista tässä ja nyt. Jos luet evankeliumeja, valtaosa Jeesuksen opetuksista käsitteli sitä, miten elää todeksi Jumalan valtakuntaa maan päällä vaeltamalla rakkaudessa vahvan moraalin ja hengellisen selkärangan tukemana.
 
Jeesus aloitti Isä meidän -rukouksen sanomalla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Aloitamme pyhyydestä ensi viikolla. Siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
 
 
 ]]>Sat, 17 Jan 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/aikuiset-lapset-katkaisevat-yhteydenpidon-vanhempiin-osa-44Adult children breaking contact with parents, 4/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 4/4
 
Hei kaikki,
Tänään päätämme tämän tärkeän sarjan.
 
'Minun totuuteni' löytäminen, 'minun rauhani suojeleminen'
 
Aikuisia lapsia, jotka sanovat vanhemmilleen näitä asioita, on huijattu ajattelemaan, että he suojelevat itseään, mutta todellisuudessa he työntävät kipunsa toisen kerrostuman alle. Heidän mielensä heikkenee heidän juostessa pois niiden luota, jotka heitä haastavat. Todellinen rauha tulee sen oppimisesta, kuinka navigoida elämän vaikeuksissa. Voima tulee kypsyyden ja tunne-elämän kypsyyden kautta. 
 
Tunne-elämältään terve nuori ihminen tajuaa...
...että hänen vanhempansa eivät yrittäneet kontrolloida, vaan suojella heitä. Vanhemmat puhuvat kokemuksesta, tultuaan satutetuksi maailmassa, he ovat tehneet virheitä eivätkä he ole täydellisiä. Jossakin kohdassa aikuinen lapsi tajuaa, että kyse ei ollut kontrollista, vaan suojelemisesta. Sen sijaan, että vetäytyisi pois äidistä ja isästä, hän arvostaa heitä korkeammalle elämässään, ammentaen heidän hyvistä ja huonoista kokemuksistaan. 
 
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
 
Ne teot, jotka teet nyt vanhemmillesi, ovat niitä, mitä lapsesi tulevat tekemään sinulle. He kuulevat sinun sanovat yhtä, mutta seuraavat sitä, mitä teet, mikä on koulutusta. He varttuvat olemaan aivan kuten sinä. Sinä tulet kouluttamaan heitä välttämään sukulaisia, jotka heitä rakastavat, välttämään konfliktia, etsimään loukkausta. Tulet jonakin päivänä kokemaan saman vieraantumisen omista lapsistasi, kuin mitä nyt olet heille tekemässä. Jokainen väliin jätetty syntymäpäivä, jokainen väliin jätetty juhlapäivä, jona nyt vältät vanhempiasi, tulee kohdistumaan sinuun. Onko se sitä, mitä haluat? 
 
Sanoin palaavani tähän
 
Suuremmassa mittakaavassa, heti kun äitiä ja isää häpäistään tällä tavoin, loukkauksesi ja kieltäytymisesi käsitellä todellisia ongelmia leviää salakavalasti koko elämääsi. Kun aiemmin sanoin viiden viimeisen käskyn olevan suoraan yhteydessä äidin ja isän kunnioittamiseen, puhuin juuri tästä. Elämästäsi tullaan varastamaan, tunteesi tullaan varastamaan, aikasi tullaan varastamaan, sinun lapsenkaltainen uskosi tullaan varastamaan sinulta. Rakastamasi ihmiset tulevat olemaan uskottomia ja pettämään sinut. Haluat sen, mitä muilla on, kun näet onnellisia avioliittoja ja lapsia sekä menestyksekkäitä elämiä. Havaitset olevasi noiden viiden viimeisen käskyn uhri, sillä käsky välttää noita syntejä on suorassa yhteydessä vanhempiesi kunnioittamiseen.  
 
Neuvoni on siksi pysäyttää luomasi kierre.
 
Astu pois karusellista ennen kuin on liian myöhäistä. Istuudu vanhempiesi kanssa kuulemaan heidän näkökulmansa. Anna heidän kertoa oma elämäntarinansa, ennen kuin he tunsivat Herran, virheet, joita on tehty sitä ennen ja sen jälkeen. Kuule heidän sinun puolestasi kantamansa taakat, joita et koskaan nähnyt. Kuule heidän kipunsa. Kuule, kuinka he ovat kasvaneet elämässä ja Herrassa. Vanhemmat, olkaa haavoittuvaisuudelle alttiita. Lapset, tajutkaa se, että he ovat vajavaisia aivan kuten tekin, mutta he ovat ainoita, jotka rakastavat teitä sillä tavalla, jolla vain vanhemmat voivat lastaan rakastaa. Maapallolla ei ole ketään muuta, joka rakastaa sinua sellaisella tavalla.  
 
Sinun on päästävä aikaan, jolloin sinun täytyy lakata syyttämästä vanhempiasi kaikesta. Sinun täytyy lakata toistamasta samaa tarinaa kerta toisensa jälkeen antaen sen olla tekosyy sinulle jokaiseen tekemääsi valintaan. Vanhempiesi syyttäminen koko elämästäsi merkitsee nolla-asteisen vastuun ottamista omasta kasvustasi. Parantuminen ei ole sitä, että poistat elämästäsi ne, jotka sinua rakastavat. Et parane sillä, että aiheutat tuskaa vanhemmillesi, kun jäät ilmestymättä syntymäpäiville ja juhlapäiville.


Reaktio vai vastaus?
 
Populaarikulttuuri, joka sisältää sosiaalisen median, harjoittaa ihmisiä reagoimaan, kun itse asiassa tarvitaan vastausta. Reaktio on automaattista, tunnepohjaista, ja se tapahtuu ilman, että asioita ajatellaan perusteellisesti. Vastaus annetaan, kun tilannetta on ajateltu perusteellisesti ja suunnitelmallisesti. 

Vastaus on harkittu. Esimerkiksi jos ihminen reagoi vihalla, joka on suurempi kuin loukkauksen taso – heissä on käynnissä jotakin syvällisempää. Se, että lapsi reagoi lopettamalla täysin kaiken kommunikaation ja yhteyden vanhempiinsa, on reaktio.  



Nyt on aika pukea ylleen aikaihmisen vaatteet ja vastata. Ei reagoida, vaan vastata. Sekä vanhemmat että lapsi tässä tarkastelussa ovat aikuisia. Olkaa aikuisia. Lapset, tämä ei ole sosiaalista media, jossa voit reagoida ja räjähdellä luin lapsi, jolla on kiukunpuuska. Ei, nyt on aika istuutua kasvotusten äidin ja isän kanssa ja vastata – kyse tulee olemaan neuvottelusta etkä päädy siihen, että sanot kaiken mitä kuvittelet sanovasi (koskee myös äitiä ja isää). Mutta kykenet tuulettamaan riittävästi ollaksesi sovussa kompromissin suhteen.


Opi kontrolloimaan reaktioitasi, koska he ovat vanhempiasi ja he tulevat vihastuttamaan sinua, he tulevat antamaan neuvoja, joita et halua, he tulevat haastamaan sinut. Vanhempiesi syyttäminen elämäsi olosuhteista merkitsee omien valintojesi faktojen välttelyä. Sinun täytyy lakata katselemasta sellaista sosiaalista media, joka ruokkii tuon ihmissuhteen katkaisemista ja ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka ruokkivat kipujasi. 
 
Anna vanhemmille takaisin heidän auktoriteettinsa
 
Vetäydy ja salli vanhemman puuttua asiaan, he tarjoavat vaihtoehtoja, kokemusta, he lisäävät näkökulmaa. Anna heidän puuttua asiaan ennen kriisiä. Salli heidän mielipiteensä, vaikka ne olisivat erilaisia, älä ole uhattu, ole voimaannutettu – kyse on näkökulmasta.
 
Tuhlaajapoika
 
Kertomus tuhlaajapojasta löytyy Lk. 15: 11–32:ssä. Paljon on kirjoitettu hänestä ja hänen veljestään. Poika pyysi ja sai perintönsä etuajassa ja käytti sen ylelliseen elämään. Hän päätyi ruokkimaan sikoja työskennellessään pakanalla – jotakin sellaista, mitä suoraselkäinen juutalainen mies ei olisi tuona aikana tehnyt.
 
Pojan ruokkiessa sikoja ja tajutessa niiden syövän paremmin kuin hän itse, mikä teki hänet epäpuhtaaksi ja asetti sikoja alemmalle tasolle, Jeesus sanoi: 'hän meni itseensä'. Tuo on se hetki, jota etsii jokainen vanhempi, jolla on aikuinen lapsi, joka katkaissut elämässään yhteydenpidon.
 
Paavalin rukoukset Ef. 1: 17–19:ssa ja 3: 15–20:ssa
 
Nämä ovat rukouksia, joissa pyydetään Isää tekemään työtä ihmisten sisällä. Hän pyytää 1: 17–19:ssä Isää antamaan heille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan, jotta he voivat nähdä sen kutsun, jonka Hän on antanut.
 
Hän rukoilee 3: 15–20:ssa, että Isä vahvistaa heitä sisäisessä ihmisessä Henkensä kautta, jotta he voivat tuntea Kristuksen rakkauden, joka ylittää ihmismielessä tapahtuvan tuntemisen. Paavali myös vertasi jonkun puolesta rukoilemista synnytykseen Gal 4: 19:ssä: Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä.
 
Vanhemmat – älkää luovuttako, rukoilkaa Paavalin rukousten tyyliin, niissä ei ollut kyse siitä, että heidän nähtäisiin tekevän sitä tai tätä, vaan että he muuttuisivat sisältä päin Isän Hengen vaikutuksesta.
 
Aikuiset lapset – tehkää sama vanhempienne puolesta. Olette kumpikin olleet väärässä.
 
Sekä vanhempien että lasten täytyy antaa toisilleen anteeksi ja tajuta, että heidän välisensä rauha on tärkeämpää kuin jokaisen pienen asian käsitteleminen, joka johti heidät yhteyksien katkaisemiseen. Jeesus sanoi anteeksiantamisen olevan päätös, ei tunne: "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan." Mk. 11: 25-26
 
Tee päätös panna syrjään kaikki puolustelut – äiti, isä, lapsi – ja päätä antaa anteeksi ja mene eteenpäin. Ryhdy toimiin tuon päätöksen pohjalta. Ole se jalompi ihminen. Ole aloitteellinen ja sitten toinen osapuoli: hyväksy tuo aloite. 
 
Tunteiden työstäminen saattaa kestää vuosikausia, kun ihminen on tehnyt päätöksen antaa anteeksi.
 
Tulee olemaan hetkiä, jolloin hirvittävä muisto tulee ärjyen mieleesi. Sitä tulee käsitellä niin, että kun olet työstänyt tuon tunteen, viet sen tunteen takaisin päätökseesi antaa anteeksi. Havaitset, että kun olet käynyt läpi kaiken tuon vihan uudelleen ja viet sen takaisin tuohon päätökseen, Jumala tulee parantamaan sinut. Muista tulee jäämään, mutta tuska on mennyttä. Siitä tiedät, että Hän on parantanut sinut.  
 
Voisi olla paljon enemmänkin sanottavaa, mutta tämä riittää. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 10 Jan 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/aikuiset-lapset-katkaisevat-yhteydenpidon-vanhempiin-osa-34Adult children breaking contact with parents, 3/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 3/4
 
Hei kaikki,
 
Jatkamme kolmannella osalla tutkien sovinnon suuntaan menemistä.
 
Mitä enemmän he ovat irti kytkettyjä Jumalasta, sitä vihaisemmaksi he tulevat. 
 
Jos he ovat uskovia, he huiputtavat itseään usein ajattelemaan, että juuri Jumala johdattaa heidät yhteydenpidon katkaisemiseen. Mutta kun tasapainoinen ja puhdas usko on mennyttä, kaikki tuntuu hyökkäykseltä.
 
He ovat hämmentyneitä, sillä jos se, mitä he ovat tekemässä, on Jumalan polku parantumiseen, miksei heillä ole rauhaa? Miksi he ovat niin onnettomia? He kompastelevat elämän halki mekaanisesti äitiä ja isää kohtaan tuntemansa vihan ruokkimana.
 
Viha ei ole vahvuutta, eikä se tarkoita sitä, että he ottavat oman elämänsä hallintaansa. Päin vastoin, se osoittaa, että rauha ja Jumala ovat kaukana heistä. Ulkonaisesti he voivat hymyillä, mutta sisäisesti olla onnettomia. He eivät ole niin lähellä Jumalaa kuin heidän täytyy olla, sillä mitä lähempänä Isää ihminen on, sitä vähemmän hänen tarvitsee voittaa riita – ja sama pätee myös vanhempiin.
 
Määrittelen nämä ominaisuudet tällä tavoin: 
 
Oikeus on sitä, että saat mitä ansaitset. Laupeus on sitä, ettet saa mitä ansaitset. Armo on sitä, että saat mitä et ansaitse. Missä tahansa sovinnossa kaikki kolme vaikuttavat jossakin kohdassa. Tarvitaan sen tunnistamista, että kaikki kipu ja tuska on sitä mitä tapahtui kummankin toimien tuloksena. Laupeutta, pidättymistä myrkyllisten sanojen ryöpyistä, jotka vahingoittavat sovintoprosessia. Armoa, jota osoitetaan, koska kumpikin rakastaa toista, jättää menneen huomiotta, sekä voimaannuttaa toisensa osoittamalla kunnioitusta ja arvostusta jokaisen ihmisen paikalle elämässä. 
 
Jokainen rakkaistasi tekee olosi epämukavaksi toisinaan. Jos et voi istuutua heidän kanssaan tuossa tilassa, et voi rakastaa heitä. Rakkaus ei ole rakkautta, ennen kuin se on todistettu. Istuudu ja todista rakkautesi toisianne kohtaan. Jos et osaa käsitellä erimielisyyttä, että voi kasvaa ihmisenä tai uskossa.  
 
Jos katkaiset yhteyden jokaiseen, joka haastaa sinua, sitä enemmän sinusta tulee itsellesi saari, ja se on sitä, mitä paholainen haluaa. Jos katkaiset yhteydet kaikkiin, jotka sinua haastavat, että suojele itseäsi, valitset elää vihan, sekasorron ja rikkoutuneiden ihmissuhteiden maailmassa - joka ulottuu omaan (lapset) elämääsi. 
 
Paholainen yrittää tuhota perheen monin tavoin. 
Paholainen vihaa perheitä. Kun joku kristitty aikuinen lapsi rikkoo yhteyden vanhempiinsa 'Jumalan tähden', hänen uskostaan on tullut myrkkyä. 'Toksinen' on suosittu nimitys niille ihmisille ja sille uskon rakenteelle, joka on meille myrkyllinen.
 
Hänen uskonsa on usein sellaisen uskonnollisen järjestelmän sisällä, joka sallii uskonnon (rakenteen) kontrolloida ihmisen elämää Herran sijasta. Johtajat tuossa uskonnollisessa järjestelmässä kuten pastorit, heidän puolisonsa, vanhemmistoon kuuluvat ja muut manipuloivat häntä sokeaan tottelemiseen. Usein tämä järjestelmä on samaa mieltä aikuisen lapsen kanssa, kun johtajat kuulevat tarinasta vain yhden puolen, mutta asettuvat loukatun aikuisen lapsen puolelle. Kyse on usein manipulaatiosta, hänen pitämisestään laumassa, hänen rahansa, talenttiensa, resurssien pitämisestä tuon seurakunnan neljän seinän sisäpuolella.
 
Toksisessa uskossa on kyse sellaisen jumalan tai uskon keksimisestä, joka kunnioittaa omaa itseä. 
 
Tuollainen väärin kohdistettu usko on epäaitoa ja usein pelkoon perustuvaa ja siinä addiktoivaa. Hän ei voi jättää kokousta väliin, koska paholainen saattaa saada tuloaukon. Jos hän ei katso seuraavaa kokousta, häneltä saattaa jäädä ihmeensä saamatta jne. Uskosta tulee hyvin kapeasti vain tuon pastorin tai puolison ääneen keskittyvä, ja se sulkee pois ymmärryksen, terveen järjen ja terveellisten tunteiden ja ajatusten äänet. Sovinnon tekeminen vanhempien kanssa saattaa merkitä tuosta toksisesta seurakunnasta irtautumista, ehkä toksisesta avioliitosta tai muista ihmissuhteista eroon hankkiutumista. Hän tuntee olevansa ansassa, kun tuo oivallus iskee häneen eikä hän tiedä, mitä tehdä. Hänen täytyy mennä äidin ja isän luo.
 
Tuloksena on hauraita ihmisiä. 
Onpa sitten kyse kristitystä, joka on kontrolloivassa ja toksisessa seurakunnassa, tai ei-kristitystä, joka ympäröi itsensä ihmisillä, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että yhteyden katkaiseminen vanhempiin oli hyvä asia, hän on tunne-elämältään hauras. Sellaisessa haurauden tilassa ollessaan hän on menettänyt kyvyn käsitellä aitoja ongelmia. Joskus liian hauraita myöntääkseen äidin ja isän olleen oikeassa.
 
Tultuaan näin hauraaksi häneen on helppo vaikuttaa.
 
Häneen on helppo vaikuttaa sellaisten ihmisten, jotka eivät rakasta häntä puhtaasti ja/tai jotka eivät ajattele hänen etuaan. Hänen täytyy tietää, että perheissä kiistellään. Teinit hyökkäävät rajoja vastaan, kapinoivat, koettelevat rajoja. Perheissä huudetaan toisille. Lapset kohtaavat seuraamuksia teoistaan. Perheillä, joissa on nuoria lapsia, on sääntöjä, kuria ja rajoja. Perhe-elämä on toisiaan sotkuista ja juuri noissa sotkuisissa hetkissä Jumala muovaa luonnetta, selkärankaa, auttaa lasta asettamaan rajoja.
 
Juuri perhedynamiikka opettaa lasta puolustamaan sitä, mihin hän uskoo. Perustelemaan kantansa vanhemmille. Päättämään vielä kotona ollessaan, mitä uskovat ja miksi. Yhteyden katkaiseminen vanhempiin poistaa juuri ne ihmiset, jotka voivat haastaa, esittää niitä vaikeita kysymyksiä tuolle nuorelle aikuiselle. Aikuinen lapsi luullessaan luovansa oman identiteettiinsä on itse asiassa hauras, ja häneen vaikuttavat helposti ihmiset, jotka eivät häntä rakasta hänen vanhempiensa tavoin.  
 
Jossain kohdassa....
 
Tuo aikuinen lapsi tajuaa, että hänen vanhempansa ovat vajavaisia ihmisolentoja aivan kuten hän itsekin. Ehkä vanhemmat olivat määräileviä, jyrkkiä, liian uskonnollisia ilman, että olisivat auttaneet häntä löytämään itse Herran. Useampi kuin yksi hyvää tarkoittava vanhempi on käyttänyt Raamattua rangaistakseen lastaan: "Mene huoneeseesi ja lue Raamattuasi" saa lapsen vain yhdistämään Jumalan rangaistukseen. Mutta kun tuo lapsi varttuu, hän tajuaa äidin ja isän vain yrittäneen estää häntä todella huonoista päätöksistä ja niistä seurauksista, joita olisi sellaisista päätöksistä tullut.
 
Ja äiti ja isä tunnistavat olleensa vajavaisia. He tunnistavat, että heidän lapsensa heihin suuntaamissa syytöksissä on totuuden siemen.
 
...sovinto tulee neuvotteluvaiheeseen.
 
Neuvotteluissa kumpikaan puoli ei saa 100 % haluamaansa. Mutta he voivat elää tulosten kanssa. Kun tuhlaajapoika lähti, se ei ollut sitä mitä isä halusi, mutta hän salli pojalleen vapauden ottaa rahat ja juosta. Kun poika palasi, isä osoitti armoa, josta toinen poika ei ollut tyytyväinen.  
 
Joh. 21: 15–19:ssa Jeesus kysyi Pietarilta kaksi kertaa, rakastiko tämä Häntä. Jeesus käytti sanaa 'agape', joka on ehdoton rakkaus. Kummallakin kerralla Pietari vastasi kielteisesti käyttäen 'phileo' -rakkaus -sanaa, joka on sitä rakkautta, jota kahdella parhaalla ystävällä voi olla toisiaan kohtaan. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen, rakastiko tämä Häntä phileo-rakkaudella. Pietari, jota häiritsi koko kysymysten tapa, möläytti kolmannen kerran: rakastan sinua kuin parasta ystävää! Siihen Jeesus profetoi, että tulisi aika, jolloin Pietari rakastaisi häntä agape-rakkaudella, jopa kun häntä vietäisiin pois kuolemaan sen puolesta.
 
Lisää askelia sovintoon ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 03 Jan 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/aikuiset-lapset-katkaisevat-yhteydenpidon-vanhempiin-osa-24Adult children breaking contact with parents, 2/4
Aikuiset lapset katkaisevat yhteydenpidon vanhempiin, osa 2/4
 
Hei kaikki,
 
Lopetin ensimmäisen osan sanalla aikuisille lapsille kysyen, mitä hyötyä meille oli vanhempina (vanhempina olostamme)?  
 
Eivät lapset eivätkä vanhemmat ole toisilleen velkaa täydellisyyttä.
Mutta tuo ajatus, etteivät vanhemmat ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, uhmaa sosiaalista mediaa, joka kannattaa kommunikaation katkaisemista vanhempien kanssa. Vanhemmat eivät ole lapsilleen velkaa täydellisyyttä, itse asiassa juuri tuo epätäydellisyys tekee mahdolliseksi Jumalan armon punomisen perhedynamiikkaan sisälle ja joka kohtaan. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, ei ole olemassa täydellisiä lapsia.
 
Kipu, jota vanhempi tuntee, kun aikuinen lapsi 'canceloi' hänet (katkaisee yhteyden), johtuu osaksi siitä, että tuo vanhempi rakastaa lastaan ja haluaa yhä suojella tätä maailmassa olevalta pahuudelta. Mutta kyse on sitäkin enemmästä. Neljän tytön äiti kertoi minulle, että kun hänen tyttönsä kiistelivät, hänen oli vaikea päättää, kuka oli oikeassa, koska jokaisessa hänen tytössään oli osa häntä itseään, ja hän saattoi ymmärtää jokaisen näkökantaa.
 
Kyse ei ole vain tyhjästä tuolista (tyhjistä tuoleista) päivällispöydässä; osa sinusta lähti, kun hän lähti (he lähtivät). Osa sinusta meni heidän mukanaan heidän katkaistessaan yhteydenpidon. Sen tähden tunnet palan itsestäsi puuttuvan – se puuttuukin. Sen tähden myös he tuntevat olevansa aivan yksin naamioiden kipunsa yhteydenpidon katkaisemisella, sillä heistä tuntuu, että myös heistä osa on teidän kanssanne, äiti ja isä.  
 
Heillä saattaa olla oikeutettuja kipuja sinun (vanhemman) teoistasi. Mutta usein he pelkäävät vanhempiensa luo menoa, koska luulevat näiden huutavan ja kiljuvan ja tilanteen asioiden hirvittävällä tavalla väärin. Tässä tilanteessa olevien vanhempien täytyy olla vanhempi, se suurempi ihminen, se armollisempi osapuoli, sillä he haluavat tuoda tuon osan itsestään takaisin perheeseen. Istuutukaa, pitäkää tunteet kurissa, tunnustakaa virheet ja kivut, joita sananne ja tekonne ovat aiheuttaneet, olkaa läpinäkyviä ja rehellisiä, ja puhukaa…
 
Yhteydenpidon katkaisemisella vanhempiin on seurauksia näiden lasten koko loppuelämälle.
Kymmenen käskyä on jaettu kahteen osaan: Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisesi rakastamiseen. Ensimmäiset neljä käskyä koskevat Jumalan rakastamista, kuutta jälkimmäistä johtaa 'kunnioita isääsi ja äitiäsi.' 
 
Jäljellä olevat viisi juontavat juurensa suoraan niiden keskiössä olevaan arvoon koskien äidin ja isän kunnioittamista: sinun ei pidä murhata, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi. Sinun ei pidä tehdä aviorikosta, se tuottaisi häpeää vanhemmillesi, sinun ei pidä varastaa, sinun ei pidä valehdella, sinun ei pidä himoita asioita, jotka eivät ole sinun - noiden kaikkien keskiössä oleva arvo löytyy äidin ja isän kunnioittamisessa, perheen kunnioittamisessa.
 
613 Mooseksen lakia tiivistyy kymmeneen käskyyn, jotka esitetään tiiviisti kahdessa kategoriassa: Jumalan rakastaminen, toisten rakastaminen. Kun äitiä ja isää ei kunnioiteta, tuolle lapselle avautuu hengellinen ovi kärsiä lopuista noita käskyjä – enemmän tästä myöhemmin - mutta tiedä, että heti kun hän avaa tuon oven, häneltä todennäköisestä varastetaan, hänet tullaan pettämään, hänelle valehdellaan ja lisää… siitä enemmän myöhemmin.
 
Kunnioittaminen ei tarkoita tottelemista. 
 
Niiden kunnioittaminen, jotka saattoivat sinut maailmaan, on tämän käskyn perusta. Kyse ei ole tottelemisesta, erityisesti aikuisten lasten kohdalla. Kyse on luomisesta, siitä että Jumala käytti heitä siihen, että sait alkusi ja Hän antoi siinä hetkessä sinulle elämän. 
 
Yhdellä tahtosi teolla, osoittamalla heille kunnioitusta, kunnioitat Jumalaa, joka kunnioitti sinun sikiämistäsi antamalla sinulle elämän. Se ei tarkoita, että yhtäkkiä sinulla olisi lämpöisiä ja untuvaisia tunteita heitä kohtaan. Voi olla, ettei teillä ole tässä hetkessä mitään yhteistä. Voi olla, että inhoat heidän elämätyyliään. Heidän kunnioittamisensa tarkoittaa sen tunnustamista, että ilman heitä et olisi täällä ja myönnät heille sen – ehkäpä vain sen – että he antoivat sinulle elämän.
 
Aikuinen lapsi, ehkä teinivuosista alkaen, lakkaa kääntymästä äidin ja isän puoleen neuvoja saadakseen. Hän juoksee toisten luo saadakseen opastusta, neuvoja. Hän kääntyy sosiaalisen median ja toisten puoleen, joista tuntuu samoin kuin heistä, oikeuttaakseen vetäytymisensä äidin ja isän luota.
 
Salomonin kuollessa hänen pojastaan Rehabeamista tuli kuningas 1. Kun. 12: 6–11:ssa. Hän konsultoi niitä viisaita vanhoja miehiä, jotka olivat neuvoneet hänen isäänsä, ja sen jälkeen hän 'neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan'. He antoivat hänelle huonoja neuvoja, itsekkäitä neuvoja, sanoja, jotka ruokkivat hänen egoaan ja huomion ja vallan himoaan.
 
Tuota tapahtuu nykyään sosiaalisessa mediassa; nuoret aikuiset hylkäävät vanhempiensa viisauden ottaakseen neuvoja 'nuorilta, jotka ovat kasvaneet heidän kanssaan', jotka ruokkivat egoa ja kertovat heille sitä, mitä he haluavat kuulla, ei sitä, mikä on viisasta. Heillä ei ole mitään kykyä tai he ovat menettäneet kykynsä ja halunsa suodattaa pois pahat asiat ja poimia hyvän ja hyödyllisen lapsuudestaan.

On helpompaa tehdä äidistä ja isästä roistoja ja syyttää heitä jokaisesta sisällä olevasta kivusta. 
 
Kuinka monet aikuiset lapset ovatkaan nähneet vanhempiensa kuolevan, ennen kuin sovinto on tehty? Vain siksi, että kukaan ei ollut halukas puhumaan perusteellisesti joistakin vanhoista kiistoista tulevasta kivusta. Jossain kohtaa tuon lapsen täytyy tajuta, että oli hyvä asia omata vanhempi, jonka kanssa kiistellä. Hän tarvitsi tuota näkökantaa. Hän tarvitsi tuota mielipidettä. Hän tarvitsi tuota kokemuksen ääntä. Jumala käyttää vanhempiamme hyvässä ja pahassa, muovaamaan meitä menestyksekkäiksi aikuisiksi.
 
Kaksosten kokous
 
Eräässä muutama vuosi sitten pidetyssä kaksosten kokouksessa tehtiin kyselytutkimus. Kokouksessa oli kaksi veljestä. Toinen veljeksistä oli lakimies, naimisissa, vakaa elämässä. Hänen kaksosensa oli käynyt läpi muutaman avioeron, taisteli alkoholismin kanssa, omasi vaikeuksia pitää kiinni työpaikasta. Yksi kyselytutkimuksen kysymyksistä oli: Mikä tapahtuma on eniten muovannut elämääsi?
 
Kumpikin mies kirjoitti saman vastauksen: "Isäni kuoli ollessani 12." 
 
Toinen oli käyttänyt sitä keinona parantamaan yhteiskunnallista asemaansa, toinen salli tuon tapahtuman tuhota hänet. 'Cancel-kulttuuri' kertoo aikuisille lapsille, että heidän haavansa ja kipunsa ja traumansa lapsuudessa tuhosi heidät. Jos he uskovat sen, he eivät koskaan tule tietämään, kuinka Herra olisi voinut kääntää nuo kivut kallisarvoisiksi astinkiviksi vahvempaan luonteeseen Kristuksessa sekä onnellisuuteen ja siunaukseen elämässä. Joskus on liian vaikeaa sanoa äidille ja isälle: "Olitte oikeassa." Noissa tapauksessa he ovat vihaisia itselleen tekemiensä valintojen vuoksi, mutta kääntävät tuon vihan ulospäin äitiin ja isään, jotta heidän itsensä ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.
 
Olemme pääsemässä pahimman yli parantumista kohti, ja menemme siihen suuntaan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>