Fri, 10 Apr 2026 13:35:32 -0700WeeblyWed, 08 Apr 2026 13:25:36 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/nakijoita-profeettoja-henkilokohtaista-profetiaa-osa-1-mita-profetoiminen-on-13 
Seers, Prophets, personal prophecy: Part 1: 'What is prophecy?'. 1/3
Näkijöitä, profeettoja, henkilökohtaista profetiaa, osa 1: 'Mitä profetoiminen on?' 1/3
 
Hei kaikki,
 
Suuri hämmennys vallitsee liittyen näkijöihin, profeettoihin, profetoimiseen, henkilökohtaiseen profetiaan. Tässä osassa yksi kerron siitä, kuinka voimme tuntea ihmiset heidän henkensä mukaan – ja niistä ongelmista, joita se voi aiheuttaa.
 
Viehättyminen jonkun hengestä
 
"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan (vaan hengen mukaan); jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2. Kor. 5: 16–17.
 
Maailmassa annamme tunnustusta tai kunnioitusta tai tunnemme jonkun ihmisen maailman standardin mukaan: koulutus, taloudellinen asema, ammatti, varallisuus jne. Kristuksessa on vain yksi standardi: olla uudesti-syntynyt. Jonkun tuntemisen maalliset mittapuut ovat toissijaisia, minkä takia Paavali sanoi, että tästä hetkestä lähtien emme tunne jotakuta ihmistä maailmallisten standardien, vaan Hengen mukaan.
 
Sellaiset ihmiset, jotka ovat hämmentyneet tästä Uuden testamentin todellisuudesta, että ihmiset tunnetaan heidän henkensä mukaan, ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa. Moni nainen on tyrkyttänyt itseään jollekulle pastorille, koska hänen henkensä identifioituu joihinkin pastorin hengessä oleviin lahjoihin, ja nainen tulkitsee sen niin, että Jumala kertoo naiselle pastorin olevan hänen tuleva aviomiehensä. Kyseessä ei tarvitse olla pastorin – tätä tapahtuu kouluista seurakuntiin, liikeyrityksistä satunnaisiin kohtaamisiin julkisilla paikoilla. Viehättymistä jonkun hengestä erehdytään usein pitämään Jumalan johdatuksena ihmissuhteeseen. Erehdytään – tarkoittaen, että kyse ei ole Jumalasta, kyse on vain siitä, että heidän henkensä on viehättynyt toisen hengestä.
 
Ollessani Raamattukoulun johtaja opin tuntemaan suuren ja laajasti kunnioitetun evankelistan, T.L. Osbornin. Koulumme oli hänen palvelutyönsä päämajan rakennuksessa, ja pidän tuota erityisenä ajanjaksona. Hänellä oli tapana puhua meidän kappelijumalanpalveluksissamme ja minulla oli jopa etuoikeus tavata häntä hänen kotonaan. Eräänä päivänä hänen puhuttuaan kappelissa eräs opiskelija tuli luokseni itkien, eikä tuo nuori nainen tiennyt miksi itki. Kysyin häneltä, mihin hän tunsi olevansa kutsuttu, ja hän vastasi: 'lähetystyöhön.' Selitin hänelle, että hänen hengessään olevat lahjat todistivat T.L. Osbornin hengessä olevista lahjoista, lähetystyöstä, ja naisen henkeä elähdytti kuulla kaikista Osbornin seikkailuista ja niistä ihmisistä, jotka tämä oli voittanut Herralle. Hän tunsi T.L:n kummassakin heissä olevan Kristuksen mukaan.
 
Toinen esimerkki: 
 
Ollessani 16 opin tuntemaan erään tytön 10. luokan saksan tunneilla. Opettaja jakoi meidät usein pareiksi ja olin pari hänen kanssaan. Opimme tuntemaan toisemme läksyjen tekemisen välissä. Tyttö oli roomalaiskatolinen, minä olin episkopaali (anglikaani), jotka jakavat yhteisen sunnuntaiaamun liturgian. Eräänä päivänä hän sanoi minulle: "Tunnen Jumalan liturgian takana." Hän johdatti minut Herran luo.
 
Olimme tuolloin 10. luokalla, iältämme 16. Hänen poikaystävänsä ja tuleva aviomiehensä johdatti hänet Herran luo, hän johdatti minut Herran luo ja sitten minä johdatin tyttöystäväni ja tulevan vaimoni Barbin Herran luo. Kumpikin meistä otti high schoolin kolmannella vuosikurssilla toisen vuoden saksankurssin, joten ystävyytemme Herrassa jatkoi rakentumistaan. High schoolin neljännellä vuosikurssilla minut äänestettiin koulun tanssiaisten kuninkaaksi, hänet kuningattareksi. Olen aina rakastanut hänen henkeään. Tulen aina olemaan hänelle kiitollinen siitä, että hän kertoi minulle Jeesuksesta, ja olemme kaikki yhä säännöllisesti yhteydessä vielä tänäkin päivänä. Olen alusta asti rakastanut hänen henkeään. Ihailen hänen sieluaan ja meillä on siitä lähtien ollut tuo veli - sisko -suhde. En minä eikä hän koskaan ajattelisi mennä toisen hengen rakastamista ja arvostamista pidemmälle. 
 
Mutta jotkut ihmiset kehittävät ystävyyden jonkun toisen kanssa töissä, tai pastori ylistyksenjohtajan kanssa, tai kaksi naapurusta, ja erehtyvät pitämään toisen hengestä (tai sielusta) viehättymistä rakkautena, Jumalan viestinä, Jumalan tahtona, että Jumala on kertonut, että tuo toinen on kumppanini… eikä kyse ole lainkaan siitä. Kyse on vain sen havaitsemisesta, kuka toinen on hengessään. Usein joku sitoutuu tunteidensa puolesta sanoen, että 'Jumala kertoi minulle' että tuo toinen on aviomieheni/vaimoni', ja ihmettelee, miksi Jumala ei kertonut tuolle toiselle osapuolelle. Olemme henki, sielu ja ruumis. Älä ylitä tuota rajaa. Havaitse, jos olet viehättynyt tuon toisen hengestä, ehkä hengestä ja sielusta… mutta jos on jo olemassa muita rajoja, älä ylitä niitä.
 
Ajatusta siitä, että henkemme voi havaita sen, mitä toisen ihmisen hengessä on, ei opeteta kovin paljon, ja se, mitä on liikkeellä, on toisinaan melkoisen karmaisevaa ja outoa.
 
Ihmiset voivat havaita ja olla viehättyneitä toisen ihmisen hengen piirteistä ja erehtyä pitämään tuota viehättymistä rakkautena.
 
Entäpä jos jonkun pastorin seurakunnassa on naimaton nainen, joka tulee hänen luokseen neuvoja saadakseen. Entäpä jos tuo pastori havaitsee hengessään tuon naisen hengessä olevat piirteet – millaiseksi Jumala hänet teki, millaisia lahjoja antoi – ja tuntee viehättymistä naista kohtaan tuon takia. Ehkä nainen on myös sievä katsella. Pastori saattaa manipuloida naista ja kontrolloida häntä, saada tämän tapaamaan häntä yksin iltaisin toimistossaan, tai jopa tuoda seksiä suhteeseen sen varjolla, että nainen tarvitsee sitä eheytyäkseen aiemmista suhteistaan… ja monia muita tuon kaltaisia pahoja asioita tapahtuu Kristuksen ruumiissa. Jeesus määritteli aviorikoksen Matt. 5: 28:ssa johonkuhun toiseen kohdistuvan himon kuvittelemiseksi. Vuosien kuluessa olen nähnyt monia pastoreita monilukuisissa aviorikoksissa – mielensä kuvitelmissa, jotka koskeva heidän seurakunnassaan tai ylistystiimissään olevia naisia – ja olen vetänyt jokusen kuilun reunalta takaisin.
 
Tämä voi tapahtua missä tahansa liikeyrityksessä, teollisuudessa tai ystävyyssuhteessa sekä seurakunnassa. Maailmamme on niin turmeltunut, että jotkut ehdottavat Magdalan Marian ja Jeesuksen olleen pariskunta – jopa varhaiset kristilliset harhaopilliset kirjoitukset ehdottavat sitä. Ihmisten mielet ovat niin turmeltuneet, että he eivät voi kuvitella naisen, josta karkotettiin seitsemän riivaajaa, rakastaneen Jeesusta tiukasti hengellisellä tasolla, he ajattelevat, että suhteen on täytynyt kehittyä fyysiseksi, mutta niin ei ollut. Emmekö me rakasta Jeesusta hengestämme käsin? Se on puhtautta. Meidän henkemme todistaa yhdessä Pyhän Hengen kanssa, että me olemme Isän lapsia ja että Kristus on meissä. Sen tähden Paavali kirjoittaa 1. Tim. 5:2:ssa, että meidän tulee kohdella vanhempia naisia äiteinä ja nuorempia sisarina – Paavali sanoo, että rakastakaa heidän henkeään, osoittakaa heille asiaan kuuluvaa kunnioitusta älkääkä ylittäkö rajoja.
 
Vuosia sitten olin puhuja eräässä 'apostolisessa' konferenssissa, ja samalla kun odotin puhevuoroani sivuhuoneessa, jotkut heistä, jotka auttoivat tarjoamaan vettä ja välipalaa, halusivat panna kätensä minun päälleni ja profetoida minulle. Annoin heidän tehdä niin, ja se mitä he aluksi sanoivat, osui oikeaan – että pian minä alkaisin toimia toisentyyppisessä palvelutyössä ja vastaavaa. Mutta kun kiitin heitä ja aloin nousta 'rukoiltavan istuimelta', he kehottivat minua istuutumaan takaisin 'ja näkemään, mitä muuta Herra saattaisi sanoa.' 
 
Tein niin ja sallin heidän jatkaa. Se, mitä he seuraavaksi sanoivat, ei ollut Herralta, vaan asioita, joita heidän henkensä havaitsivat minun hengessäni olevista lahjoista. Kaikkea sitä, mihin he sanoivat, että Jumala tulisi minut tulevaisuudessa viemään, minä olin jo tekemässä. He eivät tienneet, että tuohon aikaan olin suuren raamattukoulun johtaja ja opetin kursseja lähes päivittäin, valvoin suurta henkilöstöä megaseurakunnassa ja tuurasin pastoria sunnuntaisin ja keskiviikkoisin silloin, kun hän matkusti palvelutyössään. Heidän 'profeetalliset sanansa' jotka he kaikki sijoittivat tulevaisuuteen, sanoivat, että pian minut johdatettaisiin asemaan, missä tulisin opettamaan, pian olisin hallinnollisessa asemassa, valvoisin pian suurta henkilöstöä ja budjettia… kaikki olivat sellaisia asioita, joita olin parhaillaan tekemässä. Kuinka heiltä jäi se huomaamatta?
 
Ensimmäisen kerran kun he rukoilivat, kyse oli Herrasta. Toisen kerran he havaitsivat hengessään asioista minun hengestäni – he alkoivat tuntea minut kuten Paavali edellä totesi, hengen mukaan, sillä henki on uusi luomus Kristuksessa. Monet nk. profeetat rakentavat palvelutyönsä ei profeetallisuudelle, vaan ihmisen hengen havainnoimiselle ja kääntävät sen 'näin sanoo Herraksi'. Ja aloitamme siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 28 Mar 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/miksi-autiomaa-33Why the wilderness? 3 of 3
Miksi autiomaa? 3/3
 
Hei kaikki,

Oletko koskaan ollut autiomaassa? Siellä ei ole juuri muuta kuin kiviä, hiekkaa ja muutamia kasveja. Se on kellanruskea väriltään ja tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Se on vaisu. Kuin kulhollinen puuroa. Ei ole mitään visuaalista, mikä kääntää huomioisi muualle, eikä ole muita ääniä kuin satunnainen linnunlaulu. Sen kauneus on sen karuudessa. Kuiva aavikkokokemus on hiljaisuuden paikka, jossa voi olla yksin, katsella ympärilleen, mietiskellä, ja olla yksin ajatustensa kanssa. 
 
Hiljaisuus on jo pitkään ollut juutalaisuuden kulmakivi. Papit suorittivat toimituksiaan temppelissä hiljaisuudessa. Kun he uhrasivat eläimen tai viljaa, he tekivät sen hiljaisuudessa. Kun taas toisissa uskonnoissa keskitytään veisaamiseen, gongeihin, lauluihin, rukouksiin ja muuhun tällaiseen kun näiden papit suorittavat toimituksia. Rabbi Abahu sanoi, että kun Jumala antoi Käskyt Moosekselle, kaikki olivat hiljaa, jopa maailma hiljentyi. Sanoista paastoaminen on pitkään ollut osana juutalaisuutta ja kristillisyyttä - erityisesti munkit tunnetaan hiljaisuuden valan harjoittamisesta. 
 
Kun profeetta Elija oli luolassa kohdattuaan Baalin profeetat, hän ei kohdannut Jumalaa myrskytuulessa, tulessa tai maanjäristyksessä, vaan 'hiljaisessa tuulen hyminässä'. Hepreassa kol demamah dakah tarkoittaa kirjaimellisesti "tyynen hiljaisuuden ääntä". Voit kuulla Häntä vain silloin, kun et ole itse äänessä. Kun et ole ylistämässä. Kun et ole rukoilemassa. 
 
Monet ovat huomanneet, että heidät on luotu kuulemaan Hänen äänensä tietynlaisessa paikassa ja tietyssä mielentilassa. Ehkä puutarhatöiden parissa, ehkä luonnossa, ehkä kuumassa suihkussa tai kylvyssä. Näyttää siltä, että Herra kohtaa meidät siellä, ja tietämättömyydessämme saatamme ajatella, että Hän pitää tietystä paikasta. Mutta totuus on, että se on se paikka, missä siirrymme neutraaliin tilaan, kun muut häiriötekijät on suljettu pois. Ensin olemme tietoisia Hänen läsnäolostaan, sitten Hänen sanoistaan. 
 
 
 
Kuulemisen kaksi osaa
Kun olen kotona toimistossa, kuulen monesti Barbin kutsuvan minua jostain muualta talosta. Mutta en pysty ymmärtämään, mitä hän sanoo – kuulen hänen äänensä ja tiedän, että hän sanoo jotain, mutta en saa sanoista selvää. Minun täytyy mennä häntä lähemmäksi, jotta ymmärrän, mitä hän sanoo. Hepreaksi, puhuja on 'Medaber', ja se mitä puhutaan on 'Medubar'. 
 
Kuinka monta kertaa havaitsemme hengessämme johdatuksen, mutta järkemme väittelee sitä vastaan ja teemme oman mielemme mukaan, vain tajutaksemme myöhemmin, että kyseessä oli Herra? Kuulemme äänen ja ehkä ymmärrämme ohjeistuksen perusteet, mutta päätämme tehdä oman mielemme mukaan. Molempia osia tarvitaan: ensin kuullaan, että Hän puhuu, ja sitten havaitaan, mitä Hän kommunikoi. Herran kanssa, Hän voi ladata kokonaisen luvun, jota meidän on vaikea sanoittaa, koska ilmestys on niin laaja ja se yhdistää niin monia 'pisteitä' elämässämme. 
 
Mutta kaikki alkoi hiljaisuudella. Se on siinä hiljaisuudessa, missä tiedämme, että meitä rakastetaan, meistä pidetään kiinni ja missä tulemme kuulluiksi. Emme ole yksin. Mutta tietoisuus tästä on hienovarainen: se on hengessämme se tyyni, hiljainen ääni, joka on toisinaan pelkkää syvää sisäistä rauhaa. Mutta se riittää, jos annamme sen riittää. On niin suuri rikkaus, syvyys Hänen läsnäolon havaitsemisessa, kun sen kerran havaitsee, se on kuin astuisi suuren kartanon porteista. On liikaa asioita tutkittavaksi kerralla, ja haluamme vain istua, liota ja ottaa kaiken sisään – sellainen on Hänen läsnäolonsa hengessämme, jonka havaitsemme hiljaisuuden keskellä. 
 
Ajattele tätä...
Jumala puhui universumin olevaksi. Siksi rukoukset ovat tärkeitä. Mutta Hänen sanojensa ja meidän sanojemme välillä on hiljaisuuden hetkiä. Laitamme pisteen virkkeen lopuksi merkitsemään hiljaisuutta, puheen lopettamista. Laitamme huutomerkin merkitsemään virkkeen loppua tai korostamaan tärkeää kohtaa ja tunnetta. Mutta pisteen tai huutomerkin jälkeen tulee hiljaisuus. Sanat ovat tärkeitä rukoukselle, mutta hiljaisuus on yhtä lailla tärkeää. Ilman hiljaisuutta sanojen välillä, emme tietäisi sanojen merkitystä. 
 
Pimeys yötaivaalla tähtien välillä antaa niille selkeyttä ja syvyyttä. Urheilutapahtumassa aikalisä on pelitilanteiden välinen hiljaisuus, joka antaa tilaa ajatella ja suunnitella sekä määrittää pelin seuraavan vaiheen. Hidastamme puhettamme vakavissa hetkissä, kuten häissä ja hautajaisissa, salliaksemme hiljaisia hetkiä mietiskelyyn. Meillä ei voi olla sanoja, jos meillä ei ole myös hiljaisuutta niiden välillä. Sanojen puuttuessa, tunnemme hiljaisuuden. "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala." Psalmi 46:11.
 
Sanaa 'selah' käytetään 71 kertaa 39 psalmissa, ja se on ollut suuren väittelyn lähteenä merkityksensä vuoksi. Sitä käytettiin merkitsemään taukoa samalla tavalla kuin fermataa käytetään nykyään nuottikirjoituksessa. Fermataa kutsutaan linnun silmäksi tai kykloopin silmäksi, koska se on piste, jolla on kaari yllä. Se tarkoittaa, että pidetään tauko nuotin jälkeen esittäjän tai muusikon harkinnan mukaan. 
 
Sanan 'selah' juuressa on vastaavasti merkitys 'pysähtyä', 'keskeyttää' tai 'roikkua'. Ilman selah-merkkiä jakeen lopussa ihminen siirtyisi sokeasti seuraavaan jakeeseen pysähtymättä hetkeksi hiljaisuuteen pohtimaan juuri esitettyä ajatusta. Kuinka usein tunnemme tai koemme Herran johdatuksen ja vain jatkamme tekemisiämme, ottamatta aikaa selah-hetkelle, tauolle, pitäen kiinni tuosta viimeisestä sanasta, viimeisestä ilmestyksestä minkä saimme? Ota vastaan rhema, palaa siihen ja pureskele sitä lisää, ja saa siitä kaikki hengellinen ravinto. 
 
Rukous on kulkuneuvo, joka kuljettaa pyyntömme. Hiljaisuus kuljettaa meidät Hänen läsnäoloonsa.
Kulttuuri opettaa meille, että hiljaisuus on tyhjyys, joka pitää täyttää.” Mediassa 'hiljaisuus' on ehdoton tabu. Hiljaisuus on täytettävä sanoilla ja/tai kuvilla. Hiljaisuus on tyhjyyttä. Hiljaisuus liitetään yksinäisyyteen. Siksi rukouksemme taipuvat sekoittumaan kaikkiin muihin ympäröiviin ääniin, ja on vaikeaa erottaa Paimenen ääntä niiden joukosta. Meidän täytyy lopettaa näiden muiden äänien kuunteleminen, kunnes pääsemme siihen pisteeseen, että Hänen äänensä on ainoa ääni hiljaisuudessa. 
 
Kristuksessa, hiljaisuudella on sisältöä. Hiljaisuus vaatii kaksi osaa: kielen hiljentämisen ja sitten sielun hiljentämisen. Kielen hiljentäminen avaa oven sielun hiljenemiselle. Se avaa myös oven rakkaudelle, empatialle, reflektiolle ja henkilökohtaisen suunnan muuttamiselle. Ne kuuluvat yhteen kuten edellä mainittiin: et voi määritellä sanoja  muuten kuin niiden välissä vallitsevan hiljaisuuden kautta, etkä myöskään omaa vaellustasi Jumalan kanssa ilman hiljaisuuden jaksoja. Mutta liian usein hiljaisuus unohdetaan. Kerromme Jumalalle mitä me haluamme. Me julistamme, me sodimme, me toteamme, me, me, me. Miten ihmeessä voimme koskaan olettaa kuulevamme Isältä ja Herralta, kun olemme aina itse äänessä? Opettele hiljaisuutta.
 
Eräs rabbi sanoi: "Huuto, jota pidätellään, on kaikista voimakkain." Toinen havaitsi: "Sanoista paastoaminen sisältää suuremman voiman muutokseen kuin ruuasta paastoaminen." Autiomaassa, ota huomioon hiljaisuuden hetket. Rukouselämässäsi pidä huoli, että annat hiljaisuudelle yhtä lailla aikaa. Tämä on se tapa, jolla olen elänyt jo vuosikymmeniä, ja olen vakuuttunut, että se on yksi syy siihen, miksi ilmestyksiä virtaa jatkuvasti. Silloin kun olen tuntenut tarvitsevani lisää ilmestystä, pyydän Isältä sitä, mitä Paavali pyysi Häneltä efesolaisille kirjeen 1:17–19:ssa: "Isä, pyydän että annat minulle viisauden ja ilmestyksen Hengen Sinun tuntemisessa, ja valaiset ymmärrykseni silmät, tuntemaan sen kutsun syvyyden mihin olet minut kutsunut."
 
Autiomaassa pilvi on aivan siinä. Hänen ihmeensä ovat aivan siinä. Näe ne. Ajattele niitä. Ehkäpä, kuten papit, ota aikaa suorittaaksesi tehtäväsi hiljaisuudessa, pohdiskele sydämessäsi, sillä autiomaa ei ole sitä varten, että se koettelee sinua pahuudella, vaan osoittakseen sen, mitä Hän tietää olevan sinussa, niin että sinäkit voit myös tietää sen. SITTEN tulet voimassa ulos autiomaasta vahvempana kuin ennen. Autiomaa on vain hetki ikuisessa elämässäsi, älä tee siitä koko elämää.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta, 
John Fenn/EF
 
]]>Sat, 21 Mar 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/miksi-autiomaa-23Why the wilderness? 2 of 3
Miksi autiomaa? 2/3
 
Hei kaikki,
 
Etsimässä hellyyttä autiomaassa
Monesti ihminen tuntee olevansa autiomaassa toteutumattoman lupauksen vuoksi.  Hän on asettanut odotuksensa sille, miten hän uskoo lupauksen täyttyvän, ja kun se ei tapahdukaan hänen odottamassaan ajassa tai tavalla, se horjuttaa uskoa. Usein tämä johtuu siitä, että rakennamme mielessämme kaavan, jonka mukaan uskomme Jumalan toimivan. Kun petymme Isään, koska Hän ei toimikaan sillä tavalla mikä sopii ajatusrakennelmaamme siitä mikä on Hänen tiensä ja Hänen Sanansa, se voi syöstä meidät epäluottamuksen autiomaahan. 
 
Nämä pettymyksen ajat, kun Jumala tekee tai jättää tekemättä asioita odotustemme vastaisesti, saavat meidät tutkimaan, mitä uskomme ja miksi. Pettymyksen ja vihan jälkeen seuraa itsetutkiskelu, prosessi, joka voi kestää vuosia. Mutta Isä on mestari käyttämään niitä asioita, jotka saavat meidät kyseenalaistamaan Hänet, kääntääkseen meidät ympäri ja opettaakseen meitä, paljastaen samalla, mitä sydämessämme todella on. Autiomaa tuo sydämen syvimmät osat pintaan, jotta voimme joko vahvistaa uskoamme tai tehdä parannuksen ja muuttua. 
 
Miten Jumala käytti Israelin autiomaata: 5. Mooseksen kirja 8: 1-7
5. Mooseksen kirja sisältää Mooseksen viimeiset sanat sukupolvelle, jonka vanhemmat olivat lähteneet Egyptistä mutta kuolleet autiomaassa. Tämä oli se sukupolvi, joka astuisi Luvattuun maahan. Jakeessa 8:1 Herra kertoo heille,  että Hänen tarkoituksensa on valmistaa heidät astumaan siihen siunattuun Luvattuun maahan, jonka Hän oli luvannut heidän esi-isilleen ja vanhemmilleen.
 
Hän jatkaa jakeessa 2 tästä tarkoituksesta: "Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut autiomaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö." 
 
Sana, joka on käännetty sanalla 'koetella' tai 'todistaa', on heprean 'nasah'. Sitä käytetään myös 1. Mooseksen kirjassa 22:1, jossa kerrotaan, että 'Jumala koetteli Abrahamia' pyytämällä häntä uhraamaan Iisakin. Juutalaiset ja kristityt tutkijat huomauttavat, että sana "koetella" ei tarkoita kiusausta eikä testiä, jonka avulla Jumala olisi voinut selvittää, mitä Abrahamin ja Israelin sydämessä oli. Ei, se tarkoittaa, että "tieto (siitä, mitä heidän sydämessään on) voi herätä heissä". Isä tietää kaiken, joten autiomaassa vietetty aika, joka on koettelemuksen aikaa, ei ole Häntä varten, jotta Hän voisi tietää, mitä sydämessämme on, vaan se on meitä varten, jotta voisimme tietää, mitä sydämessämme on. 
 
On useita muita jakeita.jotka näyttävät, että Isä käyttää samoja tapoja uudestaan ja uudestaan: "Jumala jätti hänet (Hiskia) koetellaakseen häntä tuntemaan mitä hänen sydämessään oli." (suomennos tässä) 2. Aikakirja 32:31, Tuomarien kirja 2:22, 2.Aikakirja 9:1–36 käyttää tätä samaa sanaa samaan tarkoitukseen. Jumala ei tee tätä sinulle, vaan Hän käyttää autiomaatasi, jotta voit nähdä, mitä sydämessäsi on. Kyllä, se on testi. Kyllä, sen tarkoitus on koetella mitä sydämessäsi on, ei laittaa kompastuskiveä eteesi. Jaakobin kirje 1:13 sanoo, ettei Jumala koettele ihmistä pahalla, sillä Häntä ei pahalla koetella/kiusata, joten Jumala ei salli autiomaata tehdäkseen elämästä hankalaa. Pikemminkin, jotta voit tuntea sydämesi ja sitoutumisesi syvyyden Kristukseen.
 
Hellyys autiomaassa 
Autiomaa ei ole paikka, jonka haluaisimme käydä läpi uudestaan, mutta silti siellä tapahtuu ihmeitä, jotka vain me tunnemme. Israelin osalta Herra katsoi aikaa autiomaassa läheisyytenä joka koski vain Häntä ja heitä. Mooseksen käskettiin sanoa faaraolle 2. Mooseksen kirjassa 4:22: "Israel on minun esikoispoikani." Myöhemmin Hoosean kirjassa Herra muisteli tätä aikaa: "Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,ja Egyptistä minä kutsuin poikani." Hoosea 11:1. Tämä ei ole ankaran työnjohtajan ääni, vaan rakastavan Isän, joka auttaa lastaan kasvamaan. 
 
Jotkut meistä muistavat oman isämme tai ehkä ensimmäisen työpaikan, jossa piti jatkaa töitä väsyneenä, nälkäisenä, janoisena, rakkuloita täynnä ja likaisena – mutta isä tai pomo pakotti sinut ponnistelemaan, ja huomasit olevasi vahvempi kuin olit ennen sen päivän alkua uskonut. Monet kokevat elämässään äärimmäisiä haasteita, kuten avioeron, läheisten kuoleman, konkurssin, irtisanomisen tai potkut, odottamattoman muuton ja paljon muuta, ja huomaavat olevansa vahvempia kuin olivat ennen näitä kokemuksia tajunneet. Mutta ne ajat eivät ole vailla Herran myötätuntoa, opetusta ja lempeyttä. Hän oli aina läsnä, usein huomaamme tämän vasta jälkikäteen. 
 
Vaikka Israel myöhemmin luopui Herrasta toisenlaisessa hengellisessä autiomaassa, Hoosea 2:14, 19-20: kuvaa, kuinka Herran hellyys vaihtuu Isän pojallensa osoittamasta hellyydestä anteeksiantavan aviomiehen hellyydeksi tämän uskotonta vaimoaan kohtaan: "Katso! Minä houkuttelen (kosiskellen) hänet, tuon hänet autiomaahan ja puhun hänelle rakastavia sanoja" Ja; "Kihlaan hänet itselleni ikiajoiksi, kyllä, kihlaan vanhurskaudella, oikeudella, rakastavalla hyvyydellä ja armolla. Kihlaan hänet itselleni myös uskollisuuteen, ja hän tulee tuntemaan Herran." (suomennos tässä) Rakastavia sanoja saadaan autiomaassa. Etsi Hänen lempeyttään.
 
"Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee"
Mainitsin aiemmin 5. Mooseksen kirjan 8:2:sta, jossa kerrotaan, kuinka Herra käytti autiomaata antaakseen heille mahdollisuuden todistaa, mitä heidän sydämessään oli. Heti seuraavassa jakeessa, jae 3, Hän sanoo halunneensa heidän oppivan autiomaassa: "ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee." 
 
Tämä on lempeyden julistus;  se vahvistaa edellä mainitun Hoosean kirjan kohdan, että Herra puhuu meille keskellä autiomaatamme. Tätä myös Jeesus siteerasi, kun hän oli autiomaassa ja Saatana kiusasi häntä. Matteuksen evankeliumissa 4:4 Hän käytti tätä, kun Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiväksi. Jeesus käytti sanasta "Jumalan sana" sanaa "rhema", ei "logos". Logos sisältää koko Jumalan Sanan, kaiken Jumalan neuvonannon, ja sitä käytetään Jeesuksesta itsestään, lihaksi tullut Jumalan Sana. 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, se on Jumalan koko neuvonanto. JA, koko Jumalan neuvonanto ruumiillistuu Jeesuksessa Kristuksessa, Isän Sana. Logos. 
 
Logoksesta, Jumalan neuvonannosta, nousee erityinen sana meille yksilöittäin. Tämä on 'rhema'. Sitä käytetään merkitsemään henkilökohtaista sanaa, henkilökohtaista ilmestystä Jumalalta. Sait rheman Jeesuksesta ja vastasit siihen uskomalla Häneen. Jos ymmärrät logoksen ja rheman eron, se voi muuttaa käsityksesi Uudesta Testamentista, ja erityisesti autiomaa kokemuksesi. Rhema voi olla ilmestys, johdatus, todistus, jotain mitä erottaa, huomaat hengessäsi tai suora sana. 
 
Kun Jeesusta kiusattiin, hän rinnasti nälän rhemaa kohtaan fyysiseen nälkään. Ei nälkää logosta kohtaan, Jumalan yleinen neuvonanto, vaan meidän pitäisi olla nälkäisiä saamaan Herralta sana, ilmestys, henkilökohtainen opetus tai hengellinen oivallus joka on yhtä tärkeä meille kuin ateriamme. Anna tämän upota sydämeesi: Me emme elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta mikä tulee Jumalan suusta. 
 
Pelastuit vastaanottamalla rheman
Esimerkiksi Roomalaiskirjeessä 10:17 sanotaan:  Usko syntyy kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan Sanasta. 'Sana" tarkoittaa tässä rhemaa, ei logosta. Usko ei synny kahden luvun lukemisesta Raamatusta päivittäin. Usko ei synny siitä että opettelee jakeen päivässä ulkoa. Usko ei synny kuuntelemalla saarnaa tai Raamatun opettajaa. Kaikki nämä ovat logosta - Jumala yleistä neuvonantoa, joka on tarkoitettu kaikille. Nämä kaikki ovat hyviä asioita, mutta usko ei synny näiden kautta. Usko syntyy vastaanottamalla rheman. Usko syntyy Jumalan henkilökohtaisesta sanasta sinulle, sinun tilanteeseesi. Se on sitä, kun kuuntelet opetusta ja yhtäkkiä se resonoi sinussa, tai ilo hypähtää hengessäsi, tai yhtäkkiä yksi lause saa selväksi niin monet asiat joihin olet uskonut ja joita olet kokenut, ja saa kaiken loksahtamaan paikoilleen. TÄMÄ on rhema. Alkuperäinen asiayhteys asetti samanarvoiseksi Häneltä kuulemisen ja ruuan kun olemme autiomaassa. 
 
Joskus ihmisen pitää olla todella, todella syvällä omassa autiomaassa ennen kuin hän tulee näin epätoivoiseksi. On paljon helpompaa lähettää jollekin sähköpostia tai mennä kokoukseen ja toivoa, että Jumala käyttää jotain antamaan meille sanan, kuin maksaa hinta siitä, että menee itse Hänen eteensä, ylistämään, kuuntelemaan... Hän on siellä hellyydessä ja käyttää tämän ajan paljastaakseen, mitä sydämessäsi on. Tämä vaatii usein hiljaisuutta. Jaan ensi viikolla lisää siitä, miten se käytännössä tapahtuu. Siihen asti, siunausta,
 
John Fenn/EF
 
]]>Sat, 14 Mar 2026 07:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/miksi-autiomaa-13Why the wilderness? 1 of 3
Miksi autiomaa? 1/3
 
Hei kaikki,
'Käyn läpi autiomaakautta' on tavanomainen ilmaisu. Joskus ihmiset sanovat: 'Jumala ei puhu minulle' tai 'minusta tuntuu, että Herra on jättänyt minut'. Joskus ihminen voi tuntea olevansa autiomaassa, jos hän ei ole käyttänyt Hengen lahjoja tai saanut hengellisiä unia jonkin aikaa. Kaikki nämä ja muutkin asiat voivat liittyä tunteeseen, että on hengellisessä autiomaassa. 
 
Vertaamme omaa autiomaata Israeliin autiomaassa
Tunnemme olevamme kuivassa paikassa yrittäen päästä hengelliseen Luvattuun maahan, jossa on täyttymys, tarkoitus ja suunta, joka antaa meille rauhan ja läheisyyden Jumalan kanssa. 1. Korinttolaiskirjeen 10:1-13:ssa Paavali osoittaa, että koko Israel oli saman Jumalan pilven alla, he kulkivat kaikki yhdessä saman meren läpi, söivät kaikki samaa mannaa, joivat kaikki samasta kalliosta, ja se kallio oli Kristus. Silti Jumala ei ollut mielistynyt joihinkin heistä, koska he langesivat seksuaaliseen syntiin, epäjumalanpalvontaan ja himoon suhteellisen yltäkylläistä elämää kohtaan, joka heillä oli ollut Egyptissä. Kysymys siis kuuluu: miksi autiomaa ja mitä meidän pitäisi siltä odottaa? Ehkäpä myös: mikä pitäisi olla asenteemme, kun olemme hengellisessä autiomaassa?
 
Viitattuaan Israelin autiomaavaellukseen, Paavali sanoi jakeessa 6 ja uudelleen jakeessa 11: ”...tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille...” Kreikankielinen sana ”varoittaa” tarkoittaa ”kiinnittää huomiota, lievä nuhtelu, varoitus (ottaa huomioon).” Toisin sanoen: huomaa, tutki, opi ja äläkä toista heidän virheitään, kun olet omassa autiomaassasi. 
 
Tarkastele Israelin autiomaakokemusta...
Herra antoi Israelille kymmenen käskyä ja muut Mooseksen lait, kun Israel oli autiomaassa. Tuolloin, noin vuonna 1400 eKr., mikään kansa ei omistanut tuota autiomaata.  Tämä kertoo meille, että Jumalan sana ei ollut tarkoitettu yhdellekään tietylle kansalle. Se oli tarkoitettu kaikille. Jokaiselle, joka ottaisi Hänet vastaan. Voimme myös sanoa, että Jeesus (lihaksi tullut Jumalan Sana) riippui ristillä maan ja taivaan välissä. Tuossa ei-kenenkään omistamassa välitilassa Hän maksoi hinnan kaikkien puolesta. 
 
Sillä jos Jumala olisi antanut Sanansa Israelille vasta heidän asettauduttuaan Israelin maahan, he olisivat voineet sanoa, ettei mikään muu kansa ole oikeutettu saamaan Jumalan Sanaa. Jos vain juutalaiset olisivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he olisivat voineet omia Hänet yksinomaan itselleen. Mutta Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa olivat osallisina sekä juutalaiset että pakanat (roomalaiset). Siksi Hän, joka on Elävä Sana keskellä omaa autiomaataan, on tarkoitettu kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan. 
 
Ota myös huomioon...
Jos Jumalan Sana olisi annettu Israelille heidän omassa maassaan, kaikilla muilla kansoilla olisi ollut tekosyy olla ottamatta Herraa vastaan. He olisivat voineet oikeutetusti sanoa, että Hän on vain Israelin ’jumala’. Mutta näin ei tapahtunut, joten kenelläkään ei ole tekosyytä. Autiomaa ei ole syy menettää uskoa Jumalaan, sillä Israelin olemassaolon suurimmat ihmeet tapahtuivat, kun he vaelsivat autiomaassa. Hän halkaisi meren, muutti juomakelvottoman veden makeaksi, sai veden pulppuamaan kalliosta, varusti heille pilven päivälle ja tulen yölle, antoi mannaa ja viiriäisiä, eivätkä heidän vaatteensa tai kenkänsä kuluneet, sekä paljon muuta – kun Israel vielä oli autiomaassa. 
 
Meidänkin on etsittävä Hänen ihmeitään omassa autiomaassamme. Jotkut heistä nurisivat siitä, miten Herra piti heistä huolta (manna) – älkäämme olko tällaisia!
 
Tämä malli, jossa Herra antaa Sanansa autiomaassa, on syy siihen, miksi niin usein ihminen lähestyy Jumalaa ja tuntee olevansa hengellisesti vahva noina aikoina. Vaikka he ovat autiomaassa, sisäisesti he ovat vahvoja. He huomaavat 'pienet' ihmeet, kuten huolenpidon (joskus tuskin havaittavan), sekä ajoituksen, armon ja monia muita merkkejä siitä, että Hän on heidän kanssaan, ja he saavat lohdutuksen. 
 
Vuosia sitten vedin raamattupiiriä vankilassa. Raamattupiiriin osallistuvat miehet olivat tehneet erittäin vakavia rikoksia ja istuivat elinkautista. He olivat itse luomassaan autiomaassa ja pysyisivät siellä kuolemaansa saakka. Mutta nämä miehet olivat vapaampia kuin monet ihmiset, jotka elivät normaalia elämää vankilan muurien ulkopuolella. He olivat vapaita hengessään ja sielussaan. Herra oli heille niin läsnä, niin armollinen, ja he todella ilmensivät Herran iloa ja rauhaa vankilan ja vaikean vankilakulttuurin keskellä. 
 
Paavali arvosti autiokokemuksiaan: ”Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi (kypsyy, valmistuu, tulee täysinäiseksi) heikkoudessa'. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” 2. Korinttilaisille 12:9 
 
Jokaisen ihmisen autiomaakokemus on ainutlaatuinen ja syvästi henkilökohtainen
Kukaan muu ei voi sitä omia. Tämä todistaa, että olemme vain kulkemassa läpi, mikä on tärkeää muistaa. Autiomaassa kulkeminen on väliaikaista, vain yksi jakso elämässä. Kun vanhin poikamme Chris sai 17-vuotiaana aivohalvauksen, jonka seurauksena hän menetti toimintakyvyn vasemmasta kädestä ja suuresta osasta vasemmasta jalastaan. Herra sanoi Barbille: ”Tee tästä hetki, älä koko elämää.”  Tämä tarkoitti, että taivaan näkökulmasta se on vain ohikiitävä hetki. Hän halusi Barbin näkevän asiat tästä laajemmasta näkökulmasta keskellä kriisiä. 
 
Meidän ei pidä jäädä sellaiseen tilaan, jossa sanoisimme olevamme olosuhteiden uhreja – tai että autiomaamme johtui muiden ihmisten synneistä. Ei, meidän ei pidä sanoa näin. "Jospa egyptiläiset olisivat vain päästäneet meidät menemään vapaaehtoisesti”, ei päde. ”Jospa pastorilla ei olisi ollut salasuhdetta ylistyksenjohtajan kanssa, niin en olisi niin vihainen heille ja Jumalalle.” ”Jos pastori ei olisi tehnyt syntiä, en tuntisi, että koko hengellinen maailmani on romahtanut.” Ei. 
 
Riippumatta siitä, kuka teki mitä ja milloin, muista sanonta: ”Jos et tunne olevasi yhtä lähellä Jumalaa kuin ennen, arvaa kumpi on siirtynyt?” Israelin piti kulkea autiomaan läpi päästäkseen Luvattuun maahan. Jeesuksen ristiinnaulitseminen sai opetuslapset pakenemaan järkytyksen ja hämmennyksen vallassa. Mutta ylösnousemuksen päivä koitti. Autiomaa on osa elämää maan päällä, mutta autiomaat ovat ajanjaksoja.
 
Pietari kirjoitti 2. Pietarin kirjeessä 1:4: ”...joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi*...” Katsomme Jumalan lupauksia vastattuina rukouksina, joten teemme kaikkemme pysyäksemme lujina ‘uskossa’. Karkotamme demoneja, pyydämme Isältä enkeleitä, ehkä paastoamme ja rukoilemme odottaessamme lupauksen täyttymistä. *Kreikka: koinos, kumppanuus, osallisuus
 
Mutta Hän sanoi, että Hän antaa ne ennen kaikkea, jotta voisimme olla osallisia Hänen jumalallisesta luonteestaan. Kokemukseni mukaan useimmissa tapauksissa, mitä nopeammin keskityn olemaan enemmän Kristuksen kaltainen ja kasvamaan, sillä välin kun odotan innokkaasti Hänen lupauksensa täyttymistä, sitä nopeammin siihen lupaukseen vastataan. Sen sijaan että omaksuisin virheellisen ajatuksen siitä, että kaikki on minusta kiinni – että minun on taisteltava, seistävä lujana, nuhdeltava, paastottava ja rukoiltava saadakseni vastauksen – pysähdyn ja lähestyn Häntä. Teen kaikkeni tuona aikana kehittääkseni Kristuksen luonnetta ja hengen hedelmää odottaessani lupauksen täyttymistä. Sovita sydämesi Hänen korkeampaan tarkoitukseensa antaa sinulle lupaus, jotta voit olla osallinen jumalallisesta luonteesta, ja autiomaassa vietetty aika lyhenee hyvin nopeasti.
 
Ensi viikolla; Hellyys autiomaassa. Siihen asti, siunausta!
John Fenn/EF
 
]]>Sat, 07 Mar 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/missa-on-jumalan-pelko-osa-11Where is the fear of God? 1/1
Missä on Jumalan pelko? Osa 1/1
 
Hei kaikki,
 
Ollessani lapsi asuimme maalla ja kiinteistömme rajautui takana hevostilaan. Meillä oli noin 2,5 eekkeriä (yksi hehtaari), jolla oli puro ja joitakin hedelmäpuita kukkulalla puron toisella puolella. Isä oli rakentanut meille neljälle lapselle keinut ja hiekkalaatikon ulos takaoven ulkopuolelle. Naapurissa olevalla hevostilalla oli kissa, joka säännöllisesti vaelteli kiinteistöllemme ja käytti hiekkalaatikkoa jättiläismäisenä kissan hiekkalaatikkona. Isäni vihasi tuota kissaa, sillä meidän täytyi aina olla puhdistamassa tuota hiekkalaatikkoa, ennen kuin voimme leikkiä siinä.
 
Eräänä iltana olin leikkimässä hiekkalaatikolla isän syöksyessä takaovesta kivääri kädessään. En edes tiennyt, että talossa oli ase. Epäröimättä hän kirosi kissan vielä uudelleen, tähtäsi, kun se käveli taka-aitaamme pitkin noin 110 jaardin (100 m) päässä ja yhdellä laukauksella tappoi sen. Tuossa hetkessä pelkäsin isääni. Olin ehkä kuusi- tai seitsenvuotias tuohon aikaan ja oman isäni pelkääminen oli uusi tunne minulle. Tunsin hänet sinä, jonka kanssa koira ja minä painimme, sinä, joka leikkasi hiukseni pohjakerroksessa, sinä, joka opetti minua, kuinka kätellä ja kiillottaa kenkäni – en tuntenut häntä miehenä, jolla on kivääri ja joka tappaisi kissan! Se oli paljastus!
 
Kun meillä oli hevosia
 
Sanoin pojilleni, ettei heidän tule pitää hevosiaan jättiläismäisinä lemmikkeinä. Sanoin heille, että he voivat rakastaa hevostaan ja ajatella hevosensa rakastavan heitä, mutta ei tule koskaan unohtaa, että ne ovat 1.000 paunaa (456 kg) painavia eläimiä. Rakasta niitä, mutta älä koskaan unohda niiden voimaa.
 
Kun Koorah ja ystävät, jotka olivat leeviläisiä pappeja, kapinoivat 4. Moos. 16:9:ssä Mooseksen ja Aaronin johtajuutta vastaan, Mooses kysyi heiltä: "Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä?" Jer. 23: 32:ssa Herra sanoo vääristä profeetoista: "(he) eksyttävät minun kansaani valheillansa ja 'kerskumisellansa'." Sana 'kerskuminen' on 'pachazuth', tarkoittaen joutavuutta, ylenpalttisuutta, ajattelemattomuutta, huolettomuutta. 
 
Yhteinen piirre näiden esimerkkien joukossa on ilmestyksen puute: Minulla se, että isäni voisi tappaa. Pohjillani, että heidän hevosensa olivat voimakkaita. Koorahilla, että he olivat vastuussa Jumalalle. Herra oli paljastanut Itsensä Israelille Egyptin vitsausten kautta, automaan ihmeiden kautta – koska ilmestyksen Hänen voimastaan pitäisi panna ihmiseen Jumalan pelon. Nykyään ilmestys Hänen voimastaan, Hänen korkein ja paras Hänen voimansa käyttö tapahtui, kun Hän herätti Jeesuksen kuolleista. Sen myötä meidän on määrä nähdä, tietää, ymmärtää ja antaa upota olemukseemme Hänen voimansa paljastettuna, kun Hän pelasti meidät. Pelasti meidät helvetiltä, vankilalta, synniltä -mistä sitten olikaan kyse – Hän pelasti meidät käyttämällä väkevää voimaansa, kun Hän herätti Jeesuksen kuolleista, mikä lopulta sai meidät syntymään uudesti hengessämme. Kun ajattelemme tuota voimaa elämässämme, voimaa, joka on muuttanut meidät niin dramaattisesti, Jumalan pelko on luonnollinen vastaus. Viritä se aika ajoin! Elä siinä! Elä pelonsekaisessa kunnioituksessa sen suhteen, mitä Hän on tehnyt meissä, meitä varten, meidän kanssamme! Kun tiedämme sen, sitten alamme oppimisen polun.
 
Huoleton suhtautuminen Jumalan asioihin monissa seurakunnissa ja internetissä tänään näkyy siinä, kuinka tiheästi esiintyy 'sanoja', joiden profeetat ja muut Herran palvelijat sanovat olevan Jumalalta. Se näkyy siinä korruptiossa ja moraalittomuudessa, joka niin usein paljastuu pastoreista ja Herran palvelijoista. Se näkyy niiden huolettomassa tuttavallisuudessa, jotka kutsuvat Kaikkivaltiasta Jumalaa ja Isää 'iskäksi', ymmärtäen väärin sanan 'abba' käytön ensimmäisellä vuosisadalla. Jumalan pelon puute katkaisee ilmestyksen opettamiseen, ilmestyksen palvonnassa, ilmestyksen pyhään elämään.  
 
En puhu siitä, että pelkäisi Isää tai Herra vain siksi, että teemme syntiä siellä täällä, tai edes jos joku taistelee jotakin tapaa vastaan. Ei, puhun huolettomasta Jumalan asioihin suhtautumisesta kristillisen kulttuurin sisällä. Monet auditorioseurakunnat ovat vaihtaneet virtauksen show’hun, Jumalan julki tulevan läsnäolon (voitelun) tunteeseen, ja syvälle Hengessä menemisen palvonnassa savuun ja lasereihin.
 
Jossain vaiheessa muutama vuosikymmen sitten alaa valtasi ajatus, että seurakuntien ei pitäisi haastaa ihmisiä jumalanpalveluksessa ja että piti olla korkeimmat ja parhaimmat kaikesta, jotta houkuttelisi ihmisiä Kristuksen luo. Jokin seurakunta keräsi miljoonia saadakseen aikoa italialaista marmoria aulaan tai miljoonan tai enemmän parhaaseen äänentoistoon, samalla kun monet tuossa suorakunnassa eivät kyenneet maksamaan vuokraansa. Prioriteetit vaihtuivat aidosta seurakunnasta huolehtimisesta kirkoksi kutsutusta rakennuksesta huolehtimiseen. Ulkonäöstä tuli sitä, millä oli merkitystä. Relevanttiuden nimissä alttarikutsut, Jumalan pelko ja ehdottomuuksista julistaminen päättyivät. Jumalan asioista tuli systeemi, kaava, aikataulutettu ammattimainen esitys.
 
"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala"
 
Tuo on psalmista 46:11 ja vastaa kysymykseen: "Kuinka voin saada (ilmestyksen) Jumalan pelosta?"
 
Ole ääneti ja tiedä, että Minä olen Jumala. Ole ääneti ja ajattele, mistä Hän sinut pelasti. Ole hiljaa ja mietiskele sitä, missä olisit ilman Häntä.
Kunnioitus, pelko, palvonta on luonnollinen vastaus tuon tason henkilökohtaiseen ilmestykseen. Juuri tuossa hiljaisuudessa me mietiskelemme, etsimme, siirrämme huomiomme sisälle henkeemme, missä Hän paljastaa Itsensä. Eräs rabbi sanoi: Hiljaisuus on voimallisin rukous. Rabbi Shimon, Gamlielin poika sanoi: "Kaikkina päivinäni olen varttunut viisaiden lähettyvillä, enkä ole löytänyt mitään parempaa kuin hiljaisuus." Monet rabbit kirjoittavat siitä, että hiljaisuus on pääasiallinen tie saada yhteys Jumalaan.
 
Hiljaisuus ei ole vain äänen poissaoloa, se on olotila, 
 
Koko minuuden hiljaisuuden tila, se että lopettaa omat ponnistelunsa ja istuu, seisoo, tekee työtä Hänen läsnäolossaan.  Kun ihminen on hiljaa omassa olemuksessaan, hän voi tehdä työtä, hän voi istua – kyse on olemisen tilasta, ei äänen puuttumisesta.
 
Muinaiset pipit eivät puhuneet lainkaan toimittaessaan uhritoimituksia temppelissä – kuoro kyllä – kansa kyllä – mutta papit, silloin kun he uhrasivat Jumalalle, eivät puhuneet lainkaan. Heidän oli määrä olla yhteyden tilassa Herran kanssa hiljaisuuden välityksellä – tarkkaavaisina, mietteliäinä – mutta hoitaen tehtäväänsä aktiivisesti. Se on tila, jossa nöyrtyy Jumalan edessä, hiljaisuus Hänen läsnäolossaan peläten ja kunnioittaen Kaikkivaltiasta.
 
Jotkut voivat kutsua sitä mietiskelyksi tai mielen vaihtamista vapaalle vaihteelle, mikä sallii mietiskelyn, sisäiset ajatukset, ajatukset käännettynä hengen ihmiseen. 1. Sam.1: 10–13:ssa Hanna rukoili ääneti poikaa, jonka hän lupasi omistaa Herralle. Eeli-pappi näki hänen huultensa liikkuvan hieman, mutta ei kuullut mitään ääntä. Jumala kuuli hänen rukouksensa. 1. Moos. 21:15–17:ssä Haagar ja teini-ikäinen Ismael lähetetään autiomaahan. Siellä, veden loputtua, Haagar laskee pojan pensaan alle ja sitten kävelee pois sanoen itselleen, ettei kestä nähdä poikansa kuolevan. Mutta jakeessa 17 Herra kertoo hänelle kahdesti: ' (Jumala) on kuullut pojan valituksen'. 
 
Juuri tuossa hiljaisuudessa nuoren Ismaelin ollessa lähellä kuolemaa, jolloin Herra kuuli hänet. Juuri Hannan äänettömässä rukouksessa Herra kuuli hänet. On kirjoitettuna Tooraan, että Saara nauroi Herran läsnä ollessa, kun Hän kertoi Saaralle, että tämä saisi pojan, 1. Moos. 18: 12–13:ssa, että hän naurahti hiljaa itseksensä – mutta Herra kuuli hänet.
 
Olen havainnut, että enimmäkseen ollessani Hengessä ja Herran tullessa vierailemaan luonani, juuri kun olen hiljaa, Hän saapuu. Näen Hänet konferensseissamme aika usein, kun olemme palvonnassa. Olen nähnyt Hänet kotiseurakunnan kokouksissa, usein palvonnassa. Mutta useimmiten, kaikkein yksityisemmät kertani Hänen kanssaan, joista en koskaan kerro kenellekään, tapahtuvat, kun olen hiljaa.
 
Paavali kirjoitti 1. Kor. 14:10:ssä, että tässä maailmassa on monia ääniä (suom. Raamattu: kieliä), eikä mikään ole ilman merkitystä. Harkitse sulkea pois nuo äänet, mukaan luettuna oma äänesi. Kyllä, lakkaa puhumasta. Muinaisina aikoina hasidijuutalaisuuden Breslovin haarassa harjoitettiin hiljaisuutta, kun käveltiin ulkona pelloilla. On olemassa myös 'taanit dibbur' tarkoittaen 'sanoista paastoaminen.' Paastoamme ruoasta, paastoamme televisiosta, paastoamme makeisista. Harkitse sanoista paastoamista joksikin aikaa. Juutalaisuudessa syvällisintä yksityistä rukousta kutsutaan nimellä 'tefillah be-lachash' tai 'hiljainen rukous', perustuen Hannan hiljaiseen sydämen rukoukseen 1. Sam.1:ssä.
 
Harkitse hiljaisuutta saadaksesi tai saadaksesi uudelleen Herran pelon. Et tule löytämään sitä seurakunnasta. Ja… kun ajatuksesi harhailevat, otan he hallintaan ja takaisin keskittymään Herraan. Olen havainnut Herran olevan täydellinen herrasmies siinä, että Hän ei puhu niin kauan kuin minä olen äänessä. Käytän tätä, kun panen käteni jonkun päälle rukouksessa. Käsken tuota henkilöä olemaan hiljaa – ei rukoilemaan, ei rukoilemaan kielillä – hiljaisuutta, sillä niin kauan kuin ihminen puhuu, Herra ei puhu. En ala rukoilla hänen puolestaan, ennen kuin hän on hiljaa. Sitten Hän voi virrata häneen ja hänessä.  
 
Ja päätän tämän yksiosaisen 'Ajatuksia' Jumalan pelosta jatkaakseni ensi kerralle siihen liittyvällä aiheella: Miksi autiomaa?
 
Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>Sat, 28 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-44Insights and understanding, 4/4
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 4/4
 
Hei kaikki,
 
Sana 'tzitzit' (tsit-zit) tarkoittaa 'hapsut', jotka Jumala käski muinaisten israelilaisten vaatetukseen muistutuksensa Jumalan Sanasta 4. Moos. 15: 37–41:ssä:  
 
"Puhu israelilaisille ja sano heille, että heidän on sukupolvesta sukupolveen tehtävä itsellensä tupsut viittojensa kulmiin ja sidottava kulmien tupsuihin punasininen lanka. Ne tupsut olkoot teillä, että te, kun ne näette, muistaisitte kaikki Herran käskyt ja ne täyttäisitte ettekä seuraisi sydämenne ettekä silmienne himoja, jotka houkuttelevat teitä haureuteen; niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne." 
 
Langat (tupsut) täytyy kiinnittää suoraan vaatteeseen, mikä tarkoittaa, ettei sallita mitään nipistimellä varustettuja tupsuja. Niitä on neljä, yksi jokaisessa kulmassa, ja jokainen niistä on tehty neljästä silmukaksi kiedotusta langasta (yksi niistä sininen), joten yhteensä vahvuus on kahdeksan lankaa. Sitten noihin kahdeksaan tupsuun lähelle niiden yläosaa tehdään viisi solmua, tehden hapsun (tzitzit) yhdeksi punokseksi. Koska heprealaisessa aakkostossa jokaiseen kirjaimeen liittyy numero, nimi 'tzitzit' on hepreassa myös numero 600. Kun sisällytetään nuo viisi solmua kahdeksaan tupsuun ja saadaan yhteensä 13, ja ne tekevät yhteensä 613 – lakien lukumäärä Mooseksen laissa, mikä muistuttaa vaatteen käyttäjää Herran käskyistä.
 
Miksi sininen lanka?
 
Muinaisessa Israelissa jokaisen israelilaisen vaatetuksessa oli tzitzit hänen vaatteidensa jokaisessa kulmassa. Ajan myötä vaatetuksen tyylit muuttuivat ja nyt heillä on rukoushuivit tzitziteillä, huiveissa on yleensä levät siniset ja valkoiset raidat. Muinaisina aikoina Jumala käsi sisällyttää sinisen langan valkoisten lankojen joukkoon. Sininen väriaine tehtiin chilazon-kotilosta, eräästä purppurakotilotyypistä, joka elää Välimeressä. Sininen on taivaan ja Jumalan väri; se muistuttaa jokaista israelilaista, että he ovat Jumalan aatelistoa, kutsuttu kansakuntana olemaan pappisvaltakunta (2. Moos. 19:6).
 
Mitä Daavid teki
Koko 1. Sam. 24 käsittelee sitä, että Daavid leikkasi irti Saulin viitan helman, kun tämä oli tarpeillaan luolassa, jossa Daavid piileskeli. Jae viisi kertoo meille Daavidin omantunnon 'iskeneen häntä', mikä on hyvä käännös heprean sanasta 'nakah'. Se tarkoittaa 'lyödä, Hakata, antaa vamma tai rangaista'. Daavid tunsi tulleensa tuomituksi siksi, että hän oli leikannut Saulin vaatteen helman. Muinaisina aikoina ja joissakin hautajaisissa nykyään ihmisen tzitzit leikattiin pois hänen hautajaisissaan, mikä osoitti, että hän ei enää ollut sidottu Mooseksen lakeihin. Joidenkin tapojen mukaan ihminen haudataan rukoushuivin kanssa, mutta yksi tzitziteistä on viallinen tai se on poistettu osoittamaan samaa.
 
Daavidin omatunto soimasi häntä, koska hän oli toimittanut hautajaisseremonian, jossa tzitzit leikattiin pois Saulilta, mikä kertoi tälle, että hän oli kuollut mies, vapautettu pakosta noudattaa Jumalan Sanaa – suora viittaus 1. Sam. 15:een, jolloin Saul tieten tahtoen oli tottelematon Herraa kohtaan – siinäpä vasta suolan hieromista haavoihin, Daavid! Daavidin katumus oli niin voimallinen, että Saul itse katui Daavidin tappamisen yrittämistä ja meni kotiin.
 
Mitä Mk. 5: n nainen teki
 
Matt.9: 20:ssä, Mk. 5: 24–34:ssa ja Lk. 8: 43–44:ssa näemme naisen, jolla on rankka ja krooninen (12 vuotta) verenvuototauti. "Kun hän oli kuullut Jeesuksesta, hän kosketti tämän vaatteita, sillä hän sanoi itselleen; 'jos vain kosketan Hänen vaatteidensa helmaa, paranen." Jeesus sanoi hänelle: ”Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi." (suomennos tässä)
 
Muutamaa lukua myöhemmin Matt. 14: 35–36:ssa meille kerrotaan: "Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat."
 
Voimme spekuloida, että koska nainen mainitaan ensin Matt. 9:ssä koskettamassa Hänen vaatteidensa helmaa (tzitzit) ja hän parantui, Matt. 14:n väkijoukko oli kuullut, kuinka nainen parantui ja he jäljittelivät häntä täynnä uskoa naisen uskon ja tekojen tähden. Emme tiedä, mutta me kyllä tiedämme tzitzitin edustavan Jumalan Sanaa ja siellä väkijoukossa heidän omien silmiensä edessä oli lihassa oleva Jumalan Sana – koko Sana täyttäen täydellisesti nuo 613 käskyä, lihassa – ja vain elävän Sanan koskettaminen tzitzitin välityksellä paransi monet ihmiset.
 
Ehtoollinen - osa suurempaa yhteistä ateriaa
Useimmissa seurakunnissa tänään ehtoollista vietetään erillisenä osana jumalanpalvelusta. Ensimmäisellä vuosisadalla ehtoollinen oli osa ateriaa. Matt. 26:26: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini"..." Mk. 14: 22: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän..." 
 
Kotiseurakunnassa ruoka kuuluu kokonaisuuteen ja joissakin kulttuureissa tänään muistuttaa tapaa, jolla Jeesus vietti tuota ensimmäistä 'Herran ehtoollista'. Itse asiassa näiden yhteisten aterioiden viettäminen oli se, mikä auttoi kristinuskoa kasvamaan niin nopeasti kaikkialla Rooman valtakunnassa. Tämä tapahtui, koska roomalaisessa, kreikkalaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa jokaisessa niistä oli näitä suuria perheiden ja ystävien aterioita osana perustavanlaatuista välimerellisen elämän sosiaalista rakennetta ensimmäisellä vuosisadalla. Kun juutalaisista, kreikkalaisista ja roomalaisista tuli kristittyjä, he luonnollisesti liittivät Kristuksen niihin yhteisöllisiin aterioihin, joita heillä oli ollut koko heidän elämänsä ajan.  
 
Juutalaisuudessa juutalaiset eivät syöneet pakanoiden kanssa, mutta heillä oli heidän oma yhteisön ateriansa. Roomalaiset katsoivat kreikkalaisia nenänvartta pitkin, mutta kummallakin kulttuurilla oli omat yhteisön ateriansa. Hyvä esimerkki heidän yhteen tulemisestaan nähdään Ap. t. 18:ssa, kun Korinttiin perustettiin seurakunta. Paavali johdatti monia juutalaisia synagogasta Jeesuksen luo, ja sellaisina heidän täytyi tavata jonkun toisen kodissa, joka osoittautui olevan Justus-niminen roomalainen. Meille kerrotaan: "… myöskin monet korinttolaiset (kreikkalaiset), jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Myöhemmin 1. Kor. 11: 17–34:ssä eräät, jotka olivat tässä rodullisesti ja sosiaalistaloudellisesti sekoittuneessa uskovien ruumiissa, kieltäytyivät syömästä muiden kanssa.
 
Roomalaisille yhteisön ateria oli avoin perheelle, ystäville ja naapureille, mutta sosiaalisen ja taloudellisen aseman erottelema. Kreikkalaisten kohdalla vain eliittiin kuuluvat ihmiset kutsuttiin, köyhempiä luokkia karsastettiin. Juutalaiset kutsuivat vain juutalaisia. Ateriassa oli kyse heidän historiansa muistamisesta, läheisen suhteen luomisesta Jumalan asioiden parissa, heidän ainutlaatuisen identiteettinsä vahvistamisesta sekä sosiaalisten suhteiden ja perhesuhteiden lujittamisesta. Kuvittele nyt nämä kolme kulttuuria tulevan heitetyksi yhteen yhteisön ateriaa varten. He kaikki olivat uusia Jeesukseen uskovia, ja jokaisella oli hänen oma odotuksensa siitä, miltä näiden aterioiden tulisi näyttää. Lisäksi Korintti oli satamakaupunki ja oli tunnettua, että kaupungin valkokaulustyöläiset eivät koskaan seurustelleet satamatyöntekijöiden, merimiesten ja kauppiaiden kanssa. Ei ole ihme, että Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille käsitteli ainakin 10 merkittävää ongelmaa! Vähintään kolmeen niistä liittyi erottautuminen eristäytyviksi pikku ryhmiksi, jotka eivät olleet tekemisissä toisten kanssa, sekä kiistoista!
 
Paavali veti sen kaiken yhteen heitä varten 1. Kor. 11: 17–34:ssa kirjoittamalla, että heidän pitää keskittyä todelliseen syyhyn, jonka takia he olivat tulleet yhteen: juhlia Jeesuksen Kristuksen elämää, uhria ja lupauksia. Paavali kehotti heitä suorasanaisesti panemaan sivuun se, mikä erottaa: heidän ennakkoluulonsa, ennakkokäsityksensä siitä, miltä perinteisen yhteisön aterian pitäisi näyttää, ja keskittymään Jeesukseen. Paavali toistaa sen, mitä hän sanoi saaneensa kuulla suoraan Herralta: Ottakaa leipä, joka edustaa murrettua ruumista ja viini, joka edustaa vuodatettua verta, ja nauttikaa yhdessä.
 
Paavali sanoi niille, jotka valitsivat toisista eristäytymisen: " Monet ovat heikkoja ja sairaita teidän joukossanne, ja monet ovat kuolleet varhain, koska ette ole asianmukaisesti erottaneet Herran ruumista." (suomennos tässä) Tässä yhteydessä Herran ruumiin erottaminen ei koske parantumista, vaan Kristuksen ruumista. Sitä että Hän kuoli ja nousi ylös juutalaista, kreikkalaista ja roomalaista varten, ja jos jätät huomiotta rodun, sosioekonomiset seikat ja elämän historian huoneessa olevilta, voit keskittyä siihen, mitä Jeesus teki itse kunkin läsnä olevan puolesta. Se mahdollistaa aidon yhteisön aterian.
 
Jos olet kotiseurakunnassa tai ehkä raamattupiirissä tai rukousryhmässä, pohdi tätä: aterioikaa yhdessä ja jossain vaiheessa, kun kaikki ovat syöneet suurimman osan ateriastaan, mutta yhä puhuvat ja syövät ja jakavat, puutu tilanteeseen ja jaa rennosti ympäriinsä leipää ja mehua tai viiniä. Herätä kaikkien huomio, ja viittaa meneillään oleviin antoisiin keskusteluihin, siihen miten Jeesus pelasti jokaisen ihmisen kantamatta huolta siitä, kuka tämä oli tai mistä hän tuli, vain että Hän rakastaa jokaista – ja sen jälkeen, kun hetken ajan on pohdittu ja sydän saatettu oikealle tolalle, syökää leipä, juokaa viiniköynnöksen hedelmä… ja jatkakaa sitten keskustelujen, pohdintojen ja jokaisen läsnä olevan arvostamisen parissa.
 
Enemmän oivalluksia ja ymmärrystä ensi viikolla sarjan lopuksi. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 21 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-34Insights and understanding, 3/4
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 3/4
 
Hei kaikki,
 
Kuuluessani suuren megaseurakunnan henkilöstöön sen Raamattukoulun johtajana noin vuonna 1998 tai 1999 tunnettu opettaja oli vierailevana puhujana viikon mittaisen konferenssin aikana. Asemani vuoksi Barb ja minä istuimme eturivissä muutaman paikan päässä pastorista. Yhdessä kohdassa puhuja pyysi seurakuntaa tulemaan eteen ja jättämään 100 dollaria käteisenä tai shekkinä, joka oli osoitettu tuolle lavalla puhuvalle naiselle uskon asiana. Kun sanon 'pyysi', olen kohtelias. Pikemminkin huusi, kehotti, patisti, saarnasi, kaikkea tuota mukana annos tuomiota niille, jotka eivät toimineet sen mukaisesti. Se oli siksi, että saisi Jumalalta sen, mitä halusi: parantumisen, taloudellisen läpimurron, läheisen pelastumisen tai jotakin muuta.
 
Barb ja minä olimme kauhuissamme naisen harjoittamasta manipulaatiosta, ja olimme vielä kauhistuneempia, kun seurakunnan henkilöstön vanhemmat jäsenet nousivat ja tekivät, kun nainen pyysi. Suureksi häpeäkseni myös minä nousin ja jätin shekin lavalle tekona, joka osoittautuisi viimeiseksi 'ihmispelon' teoksi elämässäni. Mulkoilin pastoria kävellessäni takaisin paikalleni ja halusin hänen panevan pisteen tuolle järjettömyydelle. Mutta samanaikaisesti koin hänen ja välittömän pomoni (apulaispastorin) taholta painetta noudattaa kehotusta.
 
Jonkin aikaa tuon kokoussarjan jälkeen sain pelätyn puhelun pastorilla. Kun näin puhujan nimen toimiston puhelimessani, jähmetyin pelosta, mutta juuri silloin Herra puhui minulle: "Minä olen se, joka asetti sinut tänne ja vain Minä voin siirtää sinut pois." Kaikki pelko potkujen saamisesta lähti, tuli rauha ja vastasin puhelimeen. (Minua ei erotettu)
 
Ydinopetus tästä: 'Anna 100 dollaria saadaksesi rukousvastauksen', juontaa juurensa aiemmasta Uskon Sanan liikkeen opetuksesta koskien satakertaista tuottoa.
 
Tuo ilmaus on Mk. 4: 1–20:stä, kylväjävertauksesta (istuttaja). Jakeissa yhdestä kahdeksaan Jeesus opettaa vertauksen siemeniä kylvävästä kylväjästä. Jotkut putosivat polun sivuun ja linnut tulivat ja söivät nuo siemenet. Toiset siemenet putosivat kallioperälle, mutta koska siinä ei ollut maata, heti kun ne itivät, ne kuivuivat ja lakastuivat. Jotkut putosivat ohdakkeiden (rikkaruohojen) joukkoon ja rikkaruohot tukahduttivat siemenet, joten ne eivät koskaan kasvaneet siihen pisteeseen, että olisivat tuottaneet satoa. Ja jakeessa kahdeksan jotkut siemenet putosivat hyvään maahan ja tuottivat mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisesti satoa.
 
Hän meni yksityiskohtiin opetuslasten kanssa yksityisessä keskusteluissa jakeissa 13–20 selittäen, että maa edustaa ihmissydäntä ja niitä eri olosuhteita, jotka Sana (Jeesus on se Sana) löytää, kun se (Hänet) istutetaan sydämeen. Hyvä maa tuotti Hänen nyt toisen kerran jakeessa 20 sanoman mukaan: "…mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisen (hedelmän)". Luvun loppu aina jakeeseen 34 liittyy tähän vertaukseen mukaan luettuna ohje kuulla tarkasti ja kuinka se, millä mittaamme (miten arvostamme Jumalan asioita), on se, millä meille mitataan (miten Hän meille antaa). (jae 24)
 
Uskon Sanan (Engl. Word of Faith, WOF) opettajat irrottivat 'satakertaisen tuoton' asiayhteydestä ja muuttivat sen opetukseksi antamisesta – anna saadaksesi – että jos annat 10 dollaria, Jumala tulee antamaan sinulle takaisin 100 tai 1.000 dollaria. Selvästi se on väärin. Tätä Jeesus tarkoitti ilmauksella: " mikä 30, mikä 60, mikä satakertaisen (tuoton)". 
 
Tämä oli yleinen arvio sadosta maataloudessa. 
 
Viljelijöillä oli tapana puhua 30, 60 tai satakertaisen tuoton saamisesta satona kunakin vuonna. Tuo 'satakertainen tuotto' ei ole matemaattinen väittämä, vaan sen sijaan lausuma valmistumisesta, kypsyydestä, parhaasta, jonka voi saada kussakin tilanteessa. Pohdi sitä, että jos siemen putoaa kallioiseen maahan ja vain orastaa, se on parasta, mitä se on voinut tehdä siinä tilanteessa. Jos siemen putoaa ohdakkeiden ja rikkaruohojen joukkoon ja kasvaa, mutta tukahtuu, se on parasta, mitä tuo siemen on voinut tehdä siinä tilanteessa.
 
Hyvä sydän on kuin hyvää maata ja tuottaa satakertaisesti – ei kirjaimellista määrää, mutta kypsän ja valmiin sadon. Se tuotti korkeimman ja parhaimman mitä saattoi, koska sillä oli hyvä maa. Nykyään käytämme 10: ä tai 100: aa samalla tavalla. Esimerkiksi: numerolla yhdestä kymmeneen, kuinka arvioisit vuorovaikutuksesi tiimimme jäsenen kanssa tänään? Tai: Kuinka nätti hän on (tai kuinka komea hän on)? Kuusi vai kahdeksan? Mitä pidät tuotteestamme asteikolla yhdestä sataan arvioituna? Et tarkoita kirjaimellisesti, että kyseessä olisi numero kymmenen tai 10 matemaattisen kaavan tavalla, vaan sen sijaan se edustaa korkeinta ja parhainta. Sillä tavalla Jeesus käytti prosentteja.
 
Luin kerran jostain maanviljelijästä, jonka satoon iskivät rakeet. Kyse ei ollut täydellisestä kadosta, sillä hän kykeni korjaamaan riittävästi satoa maksaakseen pankille sen, mitä hän oli velkaa ja elättämään itsensä seuraavan vuoden ajan. Mutta kaikkialla hänen ympärillään maanviljelijät menettivät täysin satonsa, eivätkä kyenneet hoitamaan lainanmaksujaan. Maanviljelijän ollessa hyvin tyytymätön satoonsa, eräs ystävä huomautti, että hän oli paljon paremmassa tilanteessa kuin kukaan muu maanviljelijä tuolla alueella ja sanoi, että hän oli saanut satakertaisen tuoton – hän sai parhaan tuoton annettuihin olosuhteisiin nähden.  
 
Anna kun sanon asian toisin. Joskus siksi, että tilanne on kivikkoinen, saat vain 30-kertaisen tuoton – mutta se on paras, mihin pystyit tilanne huomioon ottaen. Joskus 'rikkaruohot' ovat saattaneet kasvaa ja häiritä jotakin liikeasiaa tai perhetilannetta, mikä antaa sinulle vain 60-kertaisesti sen mitä halusit. Mutta tuon tilanteen takia 60-kertainen oli paras, mihin saatoit päästä. Jumalan armosta sait siitä enimmän osan, jonka saattoi saada tuon tilanteen vuoksi.
 
Tämänkaltaisia asioita tapahtuu koko ajan elämässämme – Jumalan armo vaikeissa tilanteissa – ja meidän täytyy alkaa nähdä, että vaikkemme usein saa täydellisenä sitä 'satoa', jonka halusimme, saimme Hänen armostaan sen täyteyden, jonka kykenimme saamaan tilanne huomioon ottaen. Se saattaa olla vain 30- tai 60-kertainen, mutta se oli korkein ja paras mahdollinen lopputulos tuon tietyn tilanteen takia.   
 
Voiko paholainen kuulla sinun rukouskielesi? (Ja onko olemassa rukouskieltä, jolla puhumme paholaiselle?)
1.Kor. 13: 1: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta..." Room. 8: 26–27:ssa meille kerrotaan, että heikkoutemme on, ettemme osaa rukoilla, niin kuin meidän tulisi, joten Pyhä Henki liittyy meihin, jotta rukoilemme 'Jumalan tahdon mukaan', kielillä puhuen.  
 
Avainkohta tuossa jakeessa on, että kielet ovat Isälle. Ne eivät ole paholaiselle. Esirukouksessa tapahtuu kiihkeää kielillä puhumista, jonka aikana tiedät rukoilevasi voimakkaasti jonkun puolesta, ja Isä käyttää tuota rukousta Hänelle auttamaan painostuksen alla olevaa vapautumaan demonisista voimista ja vahvistumaan hengellisesti ja tunne-elämässään, mutta rukous on Isälle.  Muistan nähneeni kerran tunnetun TV-saarnaajan tuoneen jonkun lavalle vapautumista varten ja käskeneen väkijoukkoa ojentamaan kätensä naista kohti ja rukoilemaan kielillä 'paholaista vastaan'. Ehei, ei Uusi testamentti noin sano. Kielet menevät Isälle. Paholainen ei kilju kuullessaan rukouskielesi äänen. Hän ei ole peloissaan. Hänelle se on kieli siinä missä mikä tahansa muu ihmisten tai enkelten – joista hän tuli – kieli.  
 
Saatamme kysyä: Ymmärtääkö paholainen amerikkalaisen, saksalaisen, kiinalaisen, espanjalaisen tai italialaisen sanat? Kyllä, sillä paholainen ja hänen käskyläisensä ovat kaikkialla planeettaa. Joten ymmärtääkö hän myös enkelten, joiden joukosta hän lankesi, kieliä? Kyllä, tietysti. Jos muutan Saksaan ja minun täytyy puhua saksaa, vartuin Amerikan englantia puhuen ja tulen muistamaan sen. Joten mitä väliä on sillä, jos paholainen ymmärtää sen, mitä Isälle rukoilen, tapahtui se sitten äidinkielelläni tai taivaan antamalla kielellä, jota en ole koskaan oppinut?
 
Kysyin Herralta Hänen ilmestyessään näyssä, kun Hän opetti joitakin näitä asioita: "Miksi kielet? Se on niin kiistanalaista ja väärinymmärrettyä." Hän vastasi (lyhennetty): "Jos voit ottaa tämän vastaan, maapallo delegoitiin ihmiselle, joten enimmäkseen Isä ja Minä toimimme kutsusta maan päällä. Vaikka säilytämme oikeutemme Luojana. Mutta ihminen ei tiedä, kuinka rukoilla, niin kuin hänen pitäisi. Isän täytyi löytää tie ohittaa ihmisen tietämättömyys saadakseen tahtonsa tapahtumaan maan päällä. Hän tekee tämän antamalla ihmiselle kielen, jota hän ei ole koskaan oppinut, ohittaen hänen tietämättömyytensä ja täyttäen tuon kielen Hänen tahdollaan ja Hänen tunteillaan ja Hänen haluillaan hänen hengessään. Sitten hän rukoilee sen Isälle tehden silmukan valmiiksi ja tehden oikeustoimesta laillisen. Sillä totisesti, totisesti Minä sanon sinulle: Kukaan ei kykene syyttämään meitä tuona päivänä. Kaikki tullaan paljastamaan tehdyksi oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti." 
 
Tuossa saattaa olla paljon ajateltavaa, riittävästi tälle päivälle, päätän tämän opetussarjan ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>Sat, 14 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-24-haat-ulos-pimeyteenInsights and understanding, 2/4, Wedding, outer darkness. 
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 2/4, Häät, ulos pimeyteen.
 
Hei kaikki,
 
Matt. 22:1–14:n vertauksessa hääjuhlasta vieraat ovat kokoontuneina, mutta yksi vieras ei ole pukeutunut häävaatteisiin. Kun häneltä kysyttiin syytä, hän oli sanaton. Annetaan määräys siitä, että hänet heitetään ulos pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys. Jeesus päättää sanoen: Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. 
 
Vertaus alkaa: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa." Jeesus puhuu ilmiselvästi Isästä ja Itsestään. Jae kolme sanoo: Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita (oli aika aloittaa), mutta nämä eivät tahtoneet tulla." Ensimmäisellä vuosisadalla oli tapana, että isäntä muistutti lähestyvästä suuresta päivästä.   Jakeet neljästä viiteen kertovat meille kuninkaan lähettäneen lisää palvelijoita ja kertoi kutsutuille kaikesta ruoasta ja huolenpidosta, jota heitä varten oli tehty: "Mutta he eivät siitä välittäneet." Kirjaimellisesti: "Hei eivät kiinnittäneet huomiota kutsuun", ja menivät takaisin maatiloilleen ja töihinsä. 
 
Jakeissa kuudesta seitsemään sanotaan, että jotkut noista ihmisistä jopa kohtelivat viestintuojia hirvittävällä tavalla ja jopa tappoivat joitakuita.  Kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa surmaamaan ne, jotka olivat murhanneet hänen palvelijansa sekä tuhosi heidän kaupunkinsa. Tämä on ilmiselvä viittaus siihen kohteluun jota (Vanhan testamentin) profeetat olivat saaneet Israelin epäuskoisten juutalaisten käsissä. Joten kuningas ohjeistaa jakeissa 8–10 palvelijansa kutsumaan niitä, noita ei ollut alun perin kutsuttu (pakanat vertauksessa) ja hän sanoi, että sekä hyvät että pahat kutsutiin.
 
Jakeissa 11–12 kuningas havaitsee siellä jonkun, joka on ilman häävaatteita ja kysyi, kuinka hän pääsi sinne. Mies oli sanaton.
 
Häävaatteet itämailla
 
Ajan tapana oli, että häitä isännöivä kuningas tai isäntä 'tavallisissa' häissä tarjosi kevyen pellavaisen päällystakin kaikille vieraille. Tämä tapa on säilynyt modernissa muodossa Kiinassa, jossa morsian ja sulhanen tarjoavat vieraille usein häätakit tai muita lahjoja osoittaakseen arvostuksensa sille, että nämä tulevat heidän häihinsä. Jeesuksen aikana kuninkaat ja 'tavallisissa' häissä isäntä, tarjosivat kevyen pellavatakin, jotta kaikki vieraat olisivat asianmukaisesti pukeutuneita ja tasaveroisia kaikkien ollessa pukeutuneita samalla tavoin sosiaalisesta asemastaan riippumatta. Tarjotun häävaatteen käyttäminen osoitti häissä, ettei ollut mitään arvoasteikkoa, mitään sosiaalista asemaa, kuningas tai isäntä teki kaikista tasa-arvoisa onnellista päivää varten, joten kaikki saattoivat vapaasti kierrellä ja seurustella toistensa kanssa. 
 
Mies ilman tuollaista häävaatetta pisti silmään, mikä teki selväksi sen, että hän oli yrittänyt tulla häihin omasta halustaan. Tämä on symboloi ihmistä, joka yrittää työllään päästä taivaaseen Karitsan hääaterialle. Miehelle annettiin tilaisuus tunnustaa, mutta hän oli vaiti. "Niin sanokoot Herran lunastetut" psalmi 107:2 toteaa, mutta tuo mies oli hiljaa. Hän ei ollut lunastettu, kuitenkin hän yritti päästä (taivaaseen) hääjuhlaan omin neuvoin. Room. 10: 9–10 joka tuli kauan Jeesuksen Matteuksessa olevan vertauksen jälkeen, sanoo myös, että uskomme sydämellämme, mutta pelastumisen tunnustaminen tehdään suullamme. Mies oli hiljaa, mikä tarkoittaa, ettei ollut pelastunut.  
 
Ulos pimeyteen
 
Sitten kuningas pidätti hänet ja heitätti 'ulos pimeyteen' missä on itku ja hammasten kiristys. Noina aikoina kuten monissa osissa maailmaa tänään, ei ole mitään katuvaloja. Hääjuhla oli täysin valaistu monine öljylamppuineen, mutta ne eivät valaisseet katuja. Termi 'ulos pimeyteen' oli ensimmäisen vuosisadan termi, jota käytettiin, kun joku potkaistiin pois liikeyrityksestä tai kodista, mikä tarkoittaa 'potkaistiin kadulle' tai 'heitettiin pellolle', voisimme sanoa. He olivat olleet valoisassa paikassa ja havaitsivat olevansa heitetty ulos pimeyteen, ilmaus 'itku ja hammasten kiristys' kuvaa sitä, että tuo ihminen oli aika vihainen. Päivitä asia nykyajan ilmauksiin ja ajattele ihmistä, joka heitetään ulos pubista, baarista tai ravintolasta ja joka on ulkona kadulla kiroillen ja syljeskellen kohtalostaan vihastuneena. Mutta hänen omat tekonsa saivat toiset heittämään hänet ulos.
 
Vertauksessa se on kuva uskosta osattomasta, joka on ulkopuolella katsomassa sisälle niitä, jotka kernaasti hyväksyivät sekä kutsun ETTÄ häävaatteet, jotka isäntä oli tarjonnut.
 
Saatat muistaa, että 1. Moos. 3:21:ssä Herra Jumala teki nahasta puvut Aadamille ja Eevalle peittäen heidän (syntinsä) alastomuutensa. Ef. 5: 27 sanoo, että aviomiesten tulee rakastaa vaimojaan kuten Kristus seurakuntaansa, jotta Hän saisi asettaa eteensä seurakunnan, jonka vaatteissa 'ei olisi tahraa eikä ryppyä'. Ilm. 19: 7–14:ssä sanotaan taivaassa Karitsan hääaterialla olevista uskovista: " Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Nämä samat pyhät jakeessa 14 yhä pukeutuneina häävaatteisiinsa seuraavat Herraa hevosilla Harmageddoniin Hänen palatessaan.
 
Monet ovat kutsutut mutta harvat ovat valitut
 
Mainitsin edellä tavan, että isäntä lähettää muistutuksen ennen hääjuhlan päivää. Kun kutsu on hyväksytty, on ymmärretty vieraiden saapuvan ja heille annettavan häävaatteet. Tämä tarkoittaa, että valittuja ovat ne, jotka hyväksyvät JA toimivat osallistumisen ehdon mukaisesti. He valitsevat hyväksyä kutsun ja heidät on sen tähden valittu päästettäväksi sisään - kun taas mies, joka kieltäytyi häävaatteista ja kieltäytyi tunnustamasta, heitettiin ulos. Monet ovat kutsutut, mutta harvat kutsutuista noudattavat kutsun vaatimuksia. Aidot Jeesukseen uskovat ovat sekä hyväksyneet kutsun ETTÄ noudattavat annettua ehtoa. Pohdi kuuluisaa Joh. 3: 16:a: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Kutsu on olemassa, sillä Jumala kutsui meidät antamalla Poikansa. Vaatimus on se, että uskomme tuohon Poikaan. Kutsu annetaan, mutta harvat toimivat kutsussa olevan vaatimuksen mukaisesti.
 
Risti autiomaassa
 
Israelin aloittaessa marssinsa autiomaan poikki Herra antaa heille hyvin tarkat ohjeet siitä, kuinka heidän on määrä kulkea. Heidän yleinen suuntansa on itään pain, koska ovat tulleet Egyptistä ja menevät itään Israeliin. 4. Moos. 1: 50:ssä Hän sanoo 'leiriytykööt asumuksen (telttamajan) ympärille' sukulippujen taakse leeviläisten ollessa keskellä. Telttamaja sekä pilvi päivällä ja tulipatsas yöllä oli aivan leirin keskellä. Luvussa kaksi on Jumalan ohjeet siitä, mikä heimo kulkee milläkin telttamajan sivulla heidän marssiessaan eteenpäin. Jakeissa kolmesta yhdeksään Herra sanoo: "itäpuolella kohti auringonnousua' (suomennos tässä) tulevat olemaan Juuda, Isaskar ja Sebulon, yhteensä 186.400. Tämä on väestön enemmistö, mikä tekee siitä pitkän rivistön heidän marssiessaan heimolippujen takana.
 
Pohjoinen ja eteläinen sivu olivat karkeasti ottaen samankokoisia. Eteläiset heimot olivat Ruuben, Simeon ja Gad yhteensä 151.450. Pohjoinen oli Dan, Asser ja Naftali yhteensä 157.600. Nämä olivat kuin kaksi pilaria tai käsivartta, jotka lähtivät keskellä olevasta telttamajasta, samalla kun Juuda, Isaskar ja Sebulon olivat pitkä 186.400 vahvuinen jalka, joka ulottui kauaksi itään. Lännessä oli kaikkein vähiten, se koostui Efraimista ja puolikkaista Manassen ja Beljaminen heimoista, yhteensä 108.100. Jos katsot tätä ilmasta käsin, se muodostaa täydellisen ristin Juudan johtaessa tietä kohti, kuten Herra sanoi, auringonnousua.  
 
Toinen risti...
 
Lähes 1.000 vuotta myöhemmin Juuda löytää itsensä vankeudesta Babylonissa Nebukadnessarin vangittua ja siirrettyä suurimman osan väestöstä sinne. Heihin lukeutuivat Daniel ja Hesekiel. Jotkut lankeavat nopeasti pois uskostaan, samalla kun toiset pysyvät uskollisina. Hes. 9: 4: ssä Herra käskee Hesekieliä tekemään merkin niiden otsiin, jotka valittavat nähdessään veljiensä synnit, merkaten heidät Jumalalle kuuluviksi. Sana  'merkki' on 'tav' tai 'taw' ja se ilmaistiin eri tavoin vuosisatojen aikana, mutta usein + tai X. 
 
Myöhemmin Rooma käytti merkkejä otsalla (tai ranteessa), kun otettiin orjia, joilta vietiin pois heidän nimensä ja heidän päähänsä tai ranteeseensa tatuoitiin numero. Ilmestyskirjan 666 kommunikoi sen, että ne, jotka ottavat vastaan tuon merkin, ovat tuon taloudellisen ja poliittisen järjestelmän orjia. Room. 16: 22–23:sta saamme tietää, kuka otti Paavalin sanelun kirjeeksi roomalaisille: "Minä Tertius, joka olen kirjoittanut tämän kirjeen, sanon teille tervehdyksen... Erastus, kaupungin rahainhoitaja, ja veli Kvartus tervehtivät teitä." 
 
Paavali kirjoitti roomalaisille Korintista, sillä nimi Erastus löydettiin sieltä maininnalla, että hän oli itse asiassa kaupungin kamreeri. Nimi 'Tertius' on latinalainen numero kolme, ja Kvartus on latinalainen numero neljä, mikä osoittaa, että Kristuksessa sosioekonominen asema ei merkitse mitään, sillä suuren apostolin kanssa työskentelivät kamreeri ja kaksi orjaa – ihmeellistä armoa.
 
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
]]>Sat, 07 Feb 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/oivalluksia-ja-ymmartamista-osa-14Insights and understanding, 1/4.
Oivalluksia ja ymmärtämistä, osa 1/4
 
Hei kaikki,
 
Rakastan tutkia Raamatun juutalaista kulttuuria, koska se tarjoaa asiayhteyden ja ymmärrystä asioihin, jotka jäävät meiltä muutoin tajuamatta. Ja joillakuilla asioista ei ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa: joskus joku julistaja irrottaa jonkin jakeen sen asiayhteydestä ja vääristelee sen tarkoituksen jotakin saarnaa, kirjaa tai nettijuttua varten, niin että se minkä luulemme olevan Jumalasta, ei oikeasti olekaan. Joten toivon, että tämä tulee olemaan kivaa ja ainakin osa siitä uutta tietoa.
 
Joitakin asioita, joita käsittelemme tässä sarjassa: Voiko paholainen kuulla rukouskielesi? Mitä on saada satakertaisesti takaisin? Mikä on (mm. Matt. 8:12 tarkoitettu, suom. huom.) 'pimeys'? Mikä on 'puhdas pellavavaate' Karitsan hääaterialla? Miksi Stefanus sanoi näkevänsä Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella? Ja lisääkin!
 
Emme voi tuntea Hänen korkeampia teitään
 
Moni julistaja on perustanut saarnan Jumalan salaisuuksista Jes. 55: 7–11:een:
 
"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. " Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. " Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."
 
Fokus on aina siinä, ettemme voi tuntea Jumalan korkeampia teitä. Hänen tiensä ovat korkeampia, Hänen ajatuksensa ovat korkeampia emmekä me pelkät ihmiset voi tuntea näitä korkeampia asioita. Mutta katso sitä, mitä siinä itse asiassa sanotaan: "Väärintekijä hylätköön (jättäköön, kääntäköön selkänsä ja lähteköön) tiensä ja omat (epävanhurskaat) ajatuksensa ja Herra… antaa anteeksi. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni." (suomennos tässä)
 
Tämä tekstikohta itse asiassa käskee meitä jättämään tiemme ja ajatuksemme ja tulemaan ylös Hänen korkeimmille teilleen ja ajatuksiin. Se ei ole lausuma siitä, että Hän on liian korkea ja me liian alhaisia, sen sijaan se on kutsu hylätä omat tiemme ja ajatuksemme ja tulla ylös Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
 
Tämä on yhdenmukaista Uuden testamentin realiteettien kanssa, mukaan luettuna Room.12: 1–2, joka kehottaa meitä antamaan ruumiimme eläväksi uhriksi, käymään läpi muodonmuutoksen mielemme uudistuksen kautta Hänen teilleen ja ajatuksiinsa, ja siten me kykenemme elämään todeksi Jumalan hyvän, otollisen ja täydellisen tahdon. Hän kutsuu meitä Jes. 55:7–11:ssä tulemaan ylös Hänen teilleen ja ajatuksiinsa.
 
Ollessani teini-ikäinen näin tämän, ja halusin sen, mitä psalmissa 103:7 on: "Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa." Nuo 'teot' olivat niitä ihmeitä, joita Israelin kansa näki vaeltaessaan autiomaassa. Jopa teini-ikäisenä olin nähnyt kristittyjen elävän vuoristorataa muistuttavaa uskoa ihmeestä toiseen niiden välissä ollessa matalia laaksoja. Mutta Mooses tunsi Jumalan tiet. Jos tunnemme nuo tiet, silloin tapahtuu ihmeitä. Voimme elää Hänen teillään ja ajatuksissaan, koska olemme perinpohjaisesti hylänneet omamme.
 
Miksi Stefanus näki Jeesuksen seisovan Isän oikealla puolella?
 
Apostolien tekojen luvun seitsemän vie kokonaan Stefanuksen pidättäminen ja hänen pitämänsä puolustuspuhe Sanhedrininin edessä. Hänen marttyyriutensa tapahtui tällä tavoin jakeissa 55–59:
 
"Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella". Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus-nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!" Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. 


Miksi Stefanus näki Jeesuksen seisovan – ei istuvan – Jumalan oikealla puolella? Miksi se sai heidät riittävän raivostuneiksi raahaamaan hänet ulos kaupungista ja teloittamaan hänet? Se on Jes. 3: 13:sta: "Herra asettuu käymään oikeutta (syyttämään), nousee kansoja tuomitsemaan." On olemassa useita muita Raamatun kohtia, jotka puhuvat siitä, että Hän seisoo tai nousee seisomaan tuomitakseen.


Juutalaisuudessa Jumalan tuomio nähdään kahdessa teossa: seisomisessa tai nousemisessa sekä istuutumisessa. Seisominen/nouseminen merkitsee syyttämistä syytettävää vastaan, rikoksesta syytteen nostamista, jota varten Herra esittää näkemyksensä tapauksesta. Tämä nähdään Jes. 2: 19–21 ja 33:10. Jae 19: "Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan." Tämä tapahtuu, kun Jumala nousee syyttämään, esittämään syytteet syyllisiä vastaan. Hän seisoo tehdäkseen sen.
 
Hänen syytöksensä on kiistämätön, koska Hän on totuus. Sen tähden syytös sisältää tuomion. Jumalan syyttäessä ihminen tietää välittömästi syytöksen olevan oikea ja tarkka kaikin tavoin. Sitten Jumala istuutuu antamaan tuomionsa.
 
Kun Stefanus näki Jeesuksen seisovan Isän oikealla puolella, koko Sanhedrin tajusin, että Herra oli syyttämässä HEITÄ, ei Stefanusta. Sen sijaan hän ei koskaan näe Jeesuksen istuutuvan. Heidän kohtalonsa oli heidän vastauksessaan Jeesuksen seisomiselle. Ja kuitenkin Stefanus osoitti armoa. Miksi? Koska kuollessaan hän sanoo: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Toisin sanoen: 'Herra, hylkää syytteet heitä vastaan, älä pidä heitä tilivelvollisina.' Heti kun Stefanus vapautti heidät oman murhansa synnistä, syytteestä/tuomiosta luovuttiin. Oikeusjuttu raukesi. Mistä tahansa muista synneistä Sanhedrinin jäsenet saattavatkin joutua tekemään tiliä tuon päivän osalta, Stefanuksen murhaaminen ei tule olemaan yksi niistä.
 
Tässä se, mitä se merkitsee sinulle ja minulle
 
Sen tähden Uusi testamentti sanoo Jeesuksen olevan istumassa Isän oikealla puolella. (Kol. 3: 1, Hepr. 10:12, 12: 2, 1. Piet. 3: 22) Jeesus ei syytä omiaan mistään. Hän 'pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.' Risti sai aikaan kaikkien syytteiden hylkäämisen meitä vastaan, ne naulattiin Hänen ristilleen. Jeesus on sen tähden istumassa Isän kanssa. Nyt Hän valvoo uskovien ruumista, jotka ovat hyväksyneet Hänen maksunsa syytteistä ja vanhurskauttamisen niille, jotka uskovat. (Ap.t. 13: 39, 1. Kor. 6:11) Meidät on vanhurskautettu uskon kautta Kristukseen.   

Kaikki syytöksen, kaikki syytteet on hylätty, joten Hän ei seiso syyttämässä. Itse asiassa tilanne on sitäkin parempi, sillä 1. Kor. 6: 11 sanoo: "...te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Vanhurskautettu ei tarkoita vain armahdettua, ei van sinua vastaan nostettujen syytteiden hylkäämistä, vaan seisot oikeuden edessä ikään kuin koskaan ei olisi ollut mitään syytteitä. Tuomari vanhurskauttaa meidät, koska meidät on pesty Hänen veressään. Kaikki asiat ovat uusia ja kaikki uudet asiat ovat Jumalasta.
 
Jeesus seisoo syyttääkseen ja istuu antaakseen tuomion. 2. Kor. 5:10 sanoo: "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." Joten emme tule seisomassa olevan Jeesuksen eteen, joka voisi seisoa syyttääkseen, vaan sen sijaan, kun ei ole mitään syytöstä, Hän istuu tuomitsemassa sitä, mitä olemme tehneet ruumiissa ollessamme. Tämä ei ole helvetin uhka, sillä olemme jo osa Hänen Valtakuntaansa. Joku isä saattaa tavata lapsensa tekemästä väärin, mutta ei ole mitään uhkaa siitä, että lapsi kiellettäisiin, vain että perheen sisällä tehdään tiliä. Tuo on Kristuksen tuomioistuin. Se ei perustu syytökseen, vaan perustuu siihen, mitä olemme tehneet siitä lähtien kun olemme olleet Hänessä.
 
Joten jos olet uskonut, että Kristuksen tuomioistuimessa on kyse siitä, että sinua ei ehkä päästetä taivaaseen, nyt näet totuuden. Olet jo kuninkaan lapsi, Hän ei tule potkaisemaan sinua pois. Hän on istumassa Isän oikealla puolella. Isä oli Kristuksessa sovittaen meidät Itseensä. Vanhat asiat ovat menneet, kaikki on uutta, ja se mikä on uutta, on Jumalasta.
 
Ihmeellistä armoa!
 
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
]]>Sat, 31 Jan 2026 08:00:00 GMThttps://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia/kyse-ei-ole-meidan-taivaaseen-menosta-22It isn’t about us going to heaven 2 of 2
Kyse ei ole meidän taivaaseen menosta 2/2
 
Hei kaikki,
​
Olen jakanut siitä, kuinka Uudessa Testamentissa keskiössä on Jumalan tahto toteutuu elämässämme, ei "Herra, sädetä minut ylös!". Kun Ilmestyskirja päättyy, me näemme taivaan tulevan maahan, ei sitä, että maa sädetetään ylös taivaaseen. Valtaosa Uudesta testamentista keskittyy siihen, että taivasten valtakunta tulee maan päälle. Olkoon meillä sama ajatus ja mielenlaatu. (Ilm. 21:2)
 
"Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Näin Jeesus aloitti opetuksensa rukouksen muodosta, mitä kutsumme Isä meidän -rukoukseksi. 
Kaikki muu kyseisessä rukouksessa kumpuaa ja virtaa tästä yhdestä kohdasta: "pyhitetty olkoon sinun nimesi". 
 
Palataanpa Eedenin puutarhaan, hetkeen jolloin Aadam nimesi eläimet. (1. Moos. 2:18-20) Rabbit opettavat, että Aadamin antamat nimet kertoivat siitä, että hän tunsi kunkin luontokappaleen luonteen, olemuksen, lajin ja tarkoituksen. Teemme samoin tänään. Yksi tunnetumpi esimerkki on kuinka dinosaurus nimettiin "Tyrannosaurus Rexiksi" eli "hirmuliskojen kuninkaaksi", tiivistäen sen koko olemuksen pelkkien luiden perusteella. 
 
Kun Jeesus sanoi "pyhitetty olkoon sinun nimesi", kyse ei ollut vain tietystä nimestä, vaan yhteenvedosta, joka kuvaa Hänen koko olemustaan. Ihmiset takertuvat väittelemään Jumalan nimestä, eivätkä tyydy "Isään" tai edes "Jeesukseen", ja menettävät täysin asian ytimen: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" kiteyttää Hänen luonteensa ja pyhyytensä. Isä-nimen käyttö kokoaa yhteen täydellisesti Hänen luonteensa, olemuksensa, rakastavan hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa. 
 
Samalla tavalla meitä kutsutaan kristityiksi, mikä nähdään ensimmäisen kerran Apostolien teoissa 11:26. Nimitys "kristitty" tarkoittaa kirjaimellisesti "Kristuksen heimolainen", mutta käytännössä se tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa.  Tämä tunniste kertoo, että Kristuksen piirteet ovat meissä ja meidät on erotettu Hänen käyttöönsä. Sanoja "pyhitys" ja "erotettu" sekä "pyhä" pidetään usein synonyymeinä. Sanoisin sen näin: Pyhä on kuulumista taivaalliselle. Pyhyys on pyhänä olemisen tila. 
 
Puhtaus, ei täydellisyys
Olet pyhä olematta täydellinen. Puhtaus on hengessämme; sielumme uudistuu päivittäin ajattelemaan enemmän Hänen tavallaan, ja ruumiimme on annettu eläväksi uhriksi. "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (maanpäälliset kehot), että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2. Korinttilaiskirje 4:7 toteaa tämän mysteerin.  Kyse ei ole meistä. Kyse on Hänestä.  Ota silmäsi pois itsestäsi.
 
Kun Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa (5:38–48) antaessaan suuren ohjeistuksensa siitä, kuinka vaeltaa rakkaudessa niiden kanssa jotka eivät rakasta meitä, Hän päätti sanomalla Kuningas Jaakon käännöksessä: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Suom.huom.: siteerattu Raamatun käännöstä 33/38) Sana "täydellinen" vuoden 1611 englannissa tarkoitti "kypsää, loppuun saatettua" – ei sitä, mitä nykypäivänä tarkoitamme sanalla "virheetön". (Suom. huom.: Suomen kielen sana "täydellinen" on johdettu sanasta "täysi".) Kreikan kielen sana "teleios" tarkoittaa "täysinäistä" eli "loppuun saatettua", tai "kypsää".  "Ole täysinäinen/kypsä rakkaudessa, kuten taivaallinen Isä on täysinäinen/kypsä rakkaudessa." Hän liikuttaa meitä aina kohti suurempaa rakkautta pyhyyden puitteissa. 
 
 Isän armo on niin käsittämätön, että kun meillä on ilmestys omien syntiemme syvyydestä, me hädin tuskin kykenemme vastaanottamaan sitä. Ihmisluonnolle on tyypillistä tuijottaa menneitä tai nykyisiä syntejään ja päätellä olevansa tuomittu kadotukseen, Uuden testamentin realiteeteista huolimatta. Uskotaan omia pelkoj ja epäilyjä sen sijaan, että uskoisivat Jumalaan. Tämä prosessi on osa Kristuksessa kasvamista, jonka jokaisen meistä täytyy tehdä. Kyllä, Hänen armonsa on käsittämätöntä. Ja kyllä, olemme tehneet syntiä ja tulemme tekemään syntiä, ja ehkä olemme sanoneet asioita Hänelle kuin kiukutteleva taapero kiukunpuuskassa vanhemmilleen, ja tämä on saanut meidät pelkäämään että olemme rikkoneet Häntä vastaan yli armon. Mutta pyhyys on siitä, kuinka Hän loi meidät uudeksi ja asetti meidät perheeseensä. Kyse ei ole meidän puutteistamme. 
 
Hän suunnitteli meidät, kun olimme vielä ainoastaan Hänen mielessään ennen aikojen alkua. 2. Timoteuskirje 1:9 sanoo Isästä: "hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja." 
 
On liian myöhäistä kiistellä asiasta
Tämä on kuin joku kertoisi minulle, että Pyhän Hengen kaste tai parantuminen kuulu tähän päivään. Liian myöhäistä, olen jo vastaanottanut Pyhän Hengen, avannut sokean silmät, avannut kuuron korvat ja puhekyvyn. Vaellan jo siinä, josta toiset sanovat ettei se kuulu tähän päivään. Samoin on, jos joku sanoo tehneensä liikaa syntiä ja olevansa tuomittu kadotukseen, vaikka rakastaa Jeesusta koko sydämestään. Liian myöhäistä. Hän on jo uudelleenluonut henkesi, tarkoittaen että Kristus on sinussa. Liian myöhäistä. Hän on jo tehnyt sinusta yhden lapsistaan, osaksi kuninkaallista perhettä. Liian myöhäistä. Hän näki kaikki synnit, mitä voimme ikinä tehdä, ja silti ikuisuudessa antoi meille Kristuksen. Vau. 
 
Tämä totuus avautuu meille, kun ymmärrämme: "Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen."
 
Näissä vertauksissa Jeesus on mies, joka löytää aarteen pellosta (maailmasta). 
Jeesus on kauppias, joka matkusti kauas ja löysi "kallisarvoisen" helmen. Myi kaiken mitä hänellä oli ja osti sen. ME olemme se kallisarvoinen helmi, jonka Hän osti verellään. Näetkö, on liian myöhäistä meille. Hän pelasti jo meidät ennen ikuisia aikoja. 
 
1. Korinttilaiskirjeessä 6:9 Paavali toteaa, etteivät epävanhurskaat (ne, jotka eivät tunne Jeesusta) peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa luettelemalla epävanhurskaan elämäntapoja, jotta he varmasti tiesivät mistä hän puhuu. Siveetön elämäntapa, avionrikkojat, hekumoitsijat, miehimykset, varkaat, juomarit, kiristäjät ja pilkkaajat (pilkallinen elämä) eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hän jatkaa: 
 
"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä" (todistaen että hän puhui elämäntavasta, ei yksittäisistä synneistä, joita oli tehty Kristuksen tuntemisen jälkeen). "Mutta te olette vastaanottaneet peson (pesty puhtaaksi), te olette pyhitetyt (tehty pyhäksi), te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Jae 11: Pesty, erotettu, vanhurskautetut. Vanhurskauttaminen on hieno sana. Vanhurskauttaminen ei tarkoita vain sitä, että rikkomukset pyyhitään pois. Se on oikeudellinen termi sille, kun tuomari julistaa, ettei syytteitä ole ollut alun perinkään. Paavali kirjoitti, että olemme NYT vanhurskautettuja. 
 
Jotkut juuttuvat siihen, mitä ovat tehneet, senkin jälkeen kun ovat tulleet tuntemaan Herran. Hengessään he ovat kypsiä, mutta se aarre on raskautetun sielun ja synnin tekoon tottuneeen kehon sisällä. Tämä on se prosessi, mitä Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä 12:1-3, missä hän kehottaa tekemään ruumiistamme elävän uhrin, niin että me käymme läpi muutoksen ajattelutapamme muuttuessa, ja sitten voimme näyttää todeksi (elää todeksi) sen hyvän, otollisen, täysinäisen (täydellisen) Jumalan tahdon.
 
"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi (kreikaksi: Isä iloitsi) antaa teille valtakunnan."  Luukas 12:32
 
Jeesuksen toteamuksella ei ollut mitään tekemistä meidän puutteidemme kanssa. Ei! Isä tietää sen kaiken, näki sen kaiken, toteutti huolenpitonsa siinä kaikessa, ja SILTI näki hyväksi antaa meille valtakunnan. Puhtaus, ei täydellisyys.  Täydellisyys on tulossa, ja Hänellä on pitkän tähtäimen näkökulma. Se ON sitä, että raivaamme tiemme etsiäksemme Hänen tahtonsa toteutumista maan päällä kuin taivaassa, juuri nyt elämässämme. Taivasten valtakunta on meissä nyt. Eletään se todeksi, näyttäen ihmisille ympärillämme Isän ja Herran tiet. 
 
Päätän tämän siihen, mitä olen vuosikymmenet sanonut: Kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Mutta Isä viisaudessaan on tehnyt asian niin, että vanhurskaus todistetaan ihmissuhteiden puitteissa. Se on näissä ihmissuhteissa, joissa näemme Isän tahdon toteutuvan niin maan päällä kuin taivaassa.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunausta,
John Fenn/EF
 
 
 
]]>