Can Christians be cursed? 2 of 2
Voivatko kristityt olla kirottuja? osa 2/ 2
Hei kaikki,
Usko ei ole meistä itsestämme, se lähtee armosta Ef. 2:8 mukaisesti: Armosta on teidät pelastettu, uskon kautta, eikä SE ole teistä itsestänne (lähtöisin), se on Jumalan lahja, jottette kerskaisi sen tulevan teistä itsestänne. (suomennos tässä)
Mikä osa siitä, että usko EI ole meistä itsestämme, on niin vaikea ymmärtää? Sanotaan selvästi, että usko lähtee armosta. Armo on ilmestys Isältä. Armo on jumalallinen ilmestys, joista ensimmäinen nähdään Matt. 16: 16-17:ssa, kun Pietari tunnusti Jeesuksen olevan Kristus, elävän Jumalan poika. Jeesus sanoi tuon uskontunnustuksen tulleen tuota tosiasiaa koskevasta Isältä saadusta ilmestyksestä. Koko kristillinen vaelluksemme perustuu tuohon tapahtumasarjaan: armo ensin, sitten usko lähtee tuosta armosta – ja koko prosessi ei ole meistä itsestänne tai meidän ponnisteluistamme 'nostattaa uskoa'.
On myös vääristymä: ilmestys pelosta, hämmennyksestä, riidasta, joka saa ihmisen reagoimaan – uskolla ilmestykseen paholaisen ideoista. Ilmestys Isältä on rauhaa, ilmestys paholaiselta on pelkoa.
On niin, kuten Jeesus sanoi kahdelle sokealle miehelle, jotka haluisivat parantumista Matt. 9:29:ssa: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Ilmestys pelosta, ja uskosi mukaan tulee olemaan. Ilmestys Isän rauhasta ja luottamuksesta Hänen huolenpitoonsa tulevaisuudessa, ja uskosi mukaan tulee olemaan. Kumman valitset? Ilmestyksen pahasta vai ilmestyksen hyvästä?
Kieroutunut armo – ilmestys pahasta – pelko on vastaus.
Eräs sinkkunainen vietti vapaa-aikansa keskittymällä taloudellisen romahduksen pelkoon, peläten, ettei hänellä tulisi olemaan riittävästi ruokaa. Tuosta pelosta käsin hän käytti luottokortteja täyttääkseen kotinsa ruokatarvikkeilla, mutta oli nyt peloissaan, kun ei kyennyt hoitamaan luottokorttilaskujaan. Selitin, että siirrymme meissä olevan Kristuksen rauhasta ja läsnäolosta, eikä Hän asettaisi meitä tuohon tilanteeseen. Tällä elämänalueellaan hän osoitti, että hänellä oli enemmän uskoa paholaiselta tulevaan pahan ilmestykseen kuin kaikkiin niihin Isän huolenpidon lupauksiin, jotka Raamatusta nähdään.
Internet on mahdollistanut sen, että jokainen ääni voi saada yleisön ja kristittyjen kohdalla pelko tuntuu olevaan suurin yksittäinen liikkeelle paneva voima näiden äänten joukossa. Jos alistut pelon hengelle, mikä on ilmestys paholaisen suunnitelmista ja toimit sen pohjalta – olet poistanut tuon osan elämääsi Jumalan rauhasta. Itsesi siirtäminen rauhasta pelon kidutukseen on piinaa, se on 'kirous'.
Eräs tietty tuntemani julistaja sanoo ihmisille, että jos he eivät anna hänen palvelutyölleen, he avaavat itsensä paholaiselle. Hän on sanonut myös, että jos he eivät kuuntele ja katsele häntä, he avaavat itsensä paholaiselle. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että sanovat, että jollei joku anna rahaa heidän palvelutyölleen, he avaavat itsensä kiroukselle. Antamalla periksi tälle manipulaatiolle, joka käyttää pelon henkeä, kristitty osoittaa suurempaa ilmestystä ja sen tähden uskoa pahaan, kuin hänen rakastavaan taivaalliseen Isäänsä.
Kertooko Jumala pahasta asiasta vai paholainenko kertoo siitä...
Apt. 27:10:ssa Paavali on Rooman vankina laivassa. Hän toteaa: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme."
Paavalilla oli ilmestys Jumalalta – armoa – minkä osoittaa hänen käyttämänsä sana (kreikaksi) 'näen'. Hänellä oli ilmestys, että matka tulee aiheuttamaan sen, että he menettävät lastinsa, laivansa ja henkensä. Vuosia sitten ollessani nuori luulin, että mikä tahansa ilmestys pahasta oli paholaisesta ja useammin kuin kerran nuhtelin Pyhää Henkeä. Monet kerrat koskien itseäni ja ystäviäni näin Paavalin tavoin, että jotakin pahaa tulisi tapahtumaan, jos minä tai ystäväni tekisivät sen, mikä sitten olikin suunnitelma.
Opin tämän keinon sen päättelemiseksi, oliko kyse Jumalasta, joka näytti minulle, mitä paholainen oli suunnitellut, kuten Paavalin tapauksessa, vai oliko kyse paholaisesta, joka yritti pelotella minut tekemään jotakin tyhmää tai epäviisasta. Jaak. 3: 14-18:ssa Jaakob vertailee maailman viisautta ja Jumalalta tulevaa viisautta.
Maailman viisaus on, hän sanoo 'epähengellistä ja demonista' (suomennos tässä) ja tuottaa hämmennystä, kadehtimista, riitaa. Kreikassa sana 'epähengellinen' on 'psuchkikos', tai 'psychosis', tarkoittaen mieltä koskevaa, aisteihin suuntautunutta (tunteita) hyvin eläimellistä ja alkeellista. Se on 'sielullista' hän sanoo tarkoittaen 'mielessä tuntemiseen perustuvaa', ja sen lähde on demoninen. Hämmennystä, pelkoa, tunteiden pohjalta tehtyjä päätöksiä.
Sitä vastoin jakeessa 17: " Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele..." Jumalan viisaus tuo rauhaa, paholaisen viisaus tuo hämmennystä ja pelkoa. Riippumatta siitä, mikä tragedia on tapahtumaisillaan, on rauha. Kun kyse on paholaisesta, on pelkoa, hämmennystä, ahdistuneisuutta.
Paavalin rauha Apt. 27:10:ssa on ilmeistä. Kun omistaja ja kapteeni jättivät hänen varoituksensa huomiotta, keskellä myrskyä Paavalille ilmestyi enkeli, joka totesi, että tämä tultaisiin viemään keisarin eteen, että kaikki 276 jäisivät henkiin, mutta että he joutuisivat haaksirikkoon eräälle saarelle. Paavalin rauha mahdollisti Isän puuttumisen tilanteeseen.
Ihminen avaa itsensä demonisuudelle antamalla periksi maailman viisaudelle: pelolle, hämmennykselle, kateudelle. Voiko kristitty asettaa itsensä kirouksen alaiseksi, kyllä. Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.
Toinen esimerkki: Gal. 3:10
"Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia..." Paavali kysyi galatalaisilta 3:1:ssä, kuka heidät oli lumonnut? Noituus on Jumalan Sanan manipuloimista ja halua kontrolloida toisia.
Apt. 13:ssa ja 14:ssä, missä eräät fariseukset sanoivat Paavalille, että pakanat, jotka olivat pelastuneet, täytyi ympärileikata ja heidän täytyi noudattaa Mooseksen lakia. Paavali sanoi siihen ei. Apt. 15:ssä hän meni Jerusalemiin tuomaan asian johtajille. Kun oli päätetty Paavalin olevan oikeassa, ts. että heidän pakottamisensa noudattamaan Mooseksen lakia sen tosiasian jälkeen, että Jumala oli sekä tehnyt heistä uudesti syntyneitä ETTÄ Hengellä täyttyneitä, olisi järjetöntä. Jumala oli jo antanut heille Pyhän Hengen, mitä hyötyä olisi siitä, että heidät pakotettaisiin noudattamaan Mooseksen lakia?
Paavali sanoo, että kristitylle meno takaisin Mooseksan lain alaisuuteen merkitsee itsensä asettamista kirouksen alaisuuteen. Kyse on Jeesuksen Kristuksen työn kieltämisen teosta. Sillä Hän täytti lain, ja kun me synnymme uudesti, Hänen lakinsa on kirjoitettu meidän uudeksi luotuun henkeemme. Lain alle palaaminen on Jeesuksen työn torjumista, sillä Hän otti Lain suoritettavakseen.
Yksi suurimmista virheistä on...
Kristityt, jotka luulevat heidän elämänsä olevan aiempien sukupolvien syntien alainen. He luulevat olevansa ansassa piinan ja kirouksen kaavassa aiempien sukupolvien syntien tähden. He lukevat, että Kristus on heissä. He lukevat, että heitä käsketään käyttämään Jeesuksen nimeä riivaajia vastaan. He lukevat 'hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa." Kuitenkaan he eivät usko sitä. He uskovat sitä, mitä heidän silmänsä ja olosuhteensa kertovat heille – että menneisyydestä tulevat riivaajat, menneisyydestä tulevat synnit, ovat saaneet heidät ansaan.
Erotetaan hengellinen totuus käytännöllisestä totuudesta. Hengellisesti olet nyt Jumalan perhettä. Taivaan kansalainen. Pyhä Henki on luonut uudeksi henkesi, sitten sinut on sinetöinyt tuo sama Pyhä Henki (Ef. 1:13). Isäsi taivaassa ei ole sinua kironnut, ei tule sinua kiroamaan. Hengellisesti et ole kirouksen alainen.
Luonnollisessa maallinen ruumiisi saattaa tulla perheestä, joka on syntisten, riippuvuuksista kärsivien, vääryyden tekijöiden. Lihasi saattaa olla perinyt taipumuksia esi-isiesi syntien suuntaan. Valhe on se, että olet automaattisesti tuon synnin sukulinjan alainen. Se on valhe. Voit murtaa kaavan omalla tahdollasi.
Jeesus opetti monia asioita yhden niistä ollessa käsky käyttää Hänen nimeään karkottamaan riivaajia. Ei rukoilla niihin liittyen. Ei pyytää jotakuta rukoilemaan, että ne lopettaisivat hyökkäyksensä. Sinä – sinulla on auktoriteetti käyttää Jeesuksen nimeä käskemään henget pois. Kristus on sinussa, älä pane pois auktoriteettiasi ja anna riivaajien kävellä ylitsesi. Pohdi tätä Room. 8:32:ssa ja Hepr. 1: 1-3: Isä käytti Poikaansa luomaan koko maailmankaikkeuden. Sitten Hän antoi meille Poikansa. Heti kun sinulla on Poika, sinulla on maailmankaikkeus. Mitä voi vanha pikku paholainen tehdä sinulle? Sinulla on jo kaikki!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Voivatko kristityt olla kirottuja? osa 2/ 2
Hei kaikki,
Usko ei ole meistä itsestämme, se lähtee armosta Ef. 2:8 mukaisesti: Armosta on teidät pelastettu, uskon kautta, eikä SE ole teistä itsestänne (lähtöisin), se on Jumalan lahja, jottette kerskaisi sen tulevan teistä itsestänne. (suomennos tässä)
Mikä osa siitä, että usko EI ole meistä itsestämme, on niin vaikea ymmärtää? Sanotaan selvästi, että usko lähtee armosta. Armo on ilmestys Isältä. Armo on jumalallinen ilmestys, joista ensimmäinen nähdään Matt. 16: 16-17:ssa, kun Pietari tunnusti Jeesuksen olevan Kristus, elävän Jumalan poika. Jeesus sanoi tuon uskontunnustuksen tulleen tuota tosiasiaa koskevasta Isältä saadusta ilmestyksestä. Koko kristillinen vaelluksemme perustuu tuohon tapahtumasarjaan: armo ensin, sitten usko lähtee tuosta armosta – ja koko prosessi ei ole meistä itsestänne tai meidän ponnisteluistamme 'nostattaa uskoa'.
On myös vääristymä: ilmestys pelosta, hämmennyksestä, riidasta, joka saa ihmisen reagoimaan – uskolla ilmestykseen paholaisen ideoista. Ilmestys Isältä on rauhaa, ilmestys paholaiselta on pelkoa.
On niin, kuten Jeesus sanoi kahdelle sokealle miehelle, jotka haluisivat parantumista Matt. 9:29:ssa: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Ilmestys pelosta, ja uskosi mukaan tulee olemaan. Ilmestys Isän rauhasta ja luottamuksesta Hänen huolenpitoonsa tulevaisuudessa, ja uskosi mukaan tulee olemaan. Kumman valitset? Ilmestyksen pahasta vai ilmestyksen hyvästä?
Kieroutunut armo – ilmestys pahasta – pelko on vastaus.
Eräs sinkkunainen vietti vapaa-aikansa keskittymällä taloudellisen romahduksen pelkoon, peläten, ettei hänellä tulisi olemaan riittävästi ruokaa. Tuosta pelosta käsin hän käytti luottokortteja täyttääkseen kotinsa ruokatarvikkeilla, mutta oli nyt peloissaan, kun ei kyennyt hoitamaan luottokorttilaskujaan. Selitin, että siirrymme meissä olevan Kristuksen rauhasta ja läsnäolosta, eikä Hän asettaisi meitä tuohon tilanteeseen. Tällä elämänalueellaan hän osoitti, että hänellä oli enemmän uskoa paholaiselta tulevaan pahan ilmestykseen kuin kaikkiin niihin Isän huolenpidon lupauksiin, jotka Raamatusta nähdään.
Internet on mahdollistanut sen, että jokainen ääni voi saada yleisön ja kristittyjen kohdalla pelko tuntuu olevaan suurin yksittäinen liikkeelle paneva voima näiden äänten joukossa. Jos alistut pelon hengelle, mikä on ilmestys paholaisen suunnitelmista ja toimit sen pohjalta – olet poistanut tuon osan elämääsi Jumalan rauhasta. Itsesi siirtäminen rauhasta pelon kidutukseen on piinaa, se on 'kirous'.
Eräs tietty tuntemani julistaja sanoo ihmisille, että jos he eivät anna hänen palvelutyölleen, he avaavat itsensä paholaiselle. Hän on sanonut myös, että jos he eivät kuuntele ja katsele häntä, he avaavat itsensä paholaiselle. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että sanovat, että jollei joku anna rahaa heidän palvelutyölleen, he avaavat itsensä kiroukselle. Antamalla periksi tälle manipulaatiolle, joka käyttää pelon henkeä, kristitty osoittaa suurempaa ilmestystä ja sen tähden uskoa pahaan, kuin hänen rakastavaan taivaalliseen Isäänsä.
Kertooko Jumala pahasta asiasta vai paholainenko kertoo siitä...
Apt. 27:10:ssa Paavali on Rooman vankina laivassa. Hän toteaa: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme."
Paavalilla oli ilmestys Jumalalta – armoa – minkä osoittaa hänen käyttämänsä sana (kreikaksi) 'näen'. Hänellä oli ilmestys, että matka tulee aiheuttamaan sen, että he menettävät lastinsa, laivansa ja henkensä. Vuosia sitten ollessani nuori luulin, että mikä tahansa ilmestys pahasta oli paholaisesta ja useammin kuin kerran nuhtelin Pyhää Henkeä. Monet kerrat koskien itseäni ja ystäviäni näin Paavalin tavoin, että jotakin pahaa tulisi tapahtumaan, jos minä tai ystäväni tekisivät sen, mikä sitten olikin suunnitelma.
Opin tämän keinon sen päättelemiseksi, oliko kyse Jumalasta, joka näytti minulle, mitä paholainen oli suunnitellut, kuten Paavalin tapauksessa, vai oliko kyse paholaisesta, joka yritti pelotella minut tekemään jotakin tyhmää tai epäviisasta. Jaak. 3: 14-18:ssa Jaakob vertailee maailman viisautta ja Jumalalta tulevaa viisautta.
Maailman viisaus on, hän sanoo 'epähengellistä ja demonista' (suomennos tässä) ja tuottaa hämmennystä, kadehtimista, riitaa. Kreikassa sana 'epähengellinen' on 'psuchkikos', tai 'psychosis', tarkoittaen mieltä koskevaa, aisteihin suuntautunutta (tunteita) hyvin eläimellistä ja alkeellista. Se on 'sielullista' hän sanoo tarkoittaen 'mielessä tuntemiseen perustuvaa', ja sen lähde on demoninen. Hämmennystä, pelkoa, tunteiden pohjalta tehtyjä päätöksiä.
Sitä vastoin jakeessa 17: " Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele..." Jumalan viisaus tuo rauhaa, paholaisen viisaus tuo hämmennystä ja pelkoa. Riippumatta siitä, mikä tragedia on tapahtumaisillaan, on rauha. Kun kyse on paholaisesta, on pelkoa, hämmennystä, ahdistuneisuutta.
Paavalin rauha Apt. 27:10:ssa on ilmeistä. Kun omistaja ja kapteeni jättivät hänen varoituksensa huomiotta, keskellä myrskyä Paavalille ilmestyi enkeli, joka totesi, että tämä tultaisiin viemään keisarin eteen, että kaikki 276 jäisivät henkiin, mutta että he joutuisivat haaksirikkoon eräälle saarelle. Paavalin rauha mahdollisti Isän puuttumisen tilanteeseen.
Ihminen avaa itsensä demonisuudelle antamalla periksi maailman viisaudelle: pelolle, hämmennykselle, kateudelle. Voiko kristitty asettaa itsensä kirouksen alaiseksi, kyllä. Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.
Toinen esimerkki: Gal. 3:10
"Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia..." Paavali kysyi galatalaisilta 3:1:ssä, kuka heidät oli lumonnut? Noituus on Jumalan Sanan manipuloimista ja halua kontrolloida toisia.
- Sam. 15:23: tottelemattomuus on taikuuden syntiä. Saulin kapinointi oli
Apt. 13:ssa ja 14:ssä, missä eräät fariseukset sanoivat Paavalille, että pakanat, jotka olivat pelastuneet, täytyi ympärileikata ja heidän täytyi noudattaa Mooseksen lakia. Paavali sanoi siihen ei. Apt. 15:ssä hän meni Jerusalemiin tuomaan asian johtajille. Kun oli päätetty Paavalin olevan oikeassa, ts. että heidän pakottamisensa noudattamaan Mooseksen lakia sen tosiasian jälkeen, että Jumala oli sekä tehnyt heistä uudesti syntyneitä ETTÄ Hengellä täyttyneitä, olisi järjetöntä. Jumala oli jo antanut heille Pyhän Hengen, mitä hyötyä olisi siitä, että heidät pakotettaisiin noudattamaan Mooseksen lakia?
Paavali sanoo, että kristitylle meno takaisin Mooseksan lain alaisuuteen merkitsee itsensä asettamista kirouksen alaisuuteen. Kyse on Jeesuksen Kristuksen työn kieltämisen teosta. Sillä Hän täytti lain, ja kun me synnymme uudesti, Hänen lakinsa on kirjoitettu meidän uudeksi luotuun henkeemme. Lain alle palaaminen on Jeesuksen työn torjumista, sillä Hän otti Lain suoritettavakseen.
Yksi suurimmista virheistä on...
Kristityt, jotka luulevat heidän elämänsä olevan aiempien sukupolvien syntien alainen. He luulevat olevansa ansassa piinan ja kirouksen kaavassa aiempien sukupolvien syntien tähden. He lukevat, että Kristus on heissä. He lukevat, että heitä käsketään käyttämään Jeesuksen nimeä riivaajia vastaan. He lukevat 'hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa." Kuitenkaan he eivät usko sitä. He uskovat sitä, mitä heidän silmänsä ja olosuhteensa kertovat heille – että menneisyydestä tulevat riivaajat, menneisyydestä tulevat synnit, ovat saaneet heidät ansaan.
Erotetaan hengellinen totuus käytännöllisestä totuudesta. Hengellisesti olet nyt Jumalan perhettä. Taivaan kansalainen. Pyhä Henki on luonut uudeksi henkesi, sitten sinut on sinetöinyt tuo sama Pyhä Henki (Ef. 1:13). Isäsi taivaassa ei ole sinua kironnut, ei tule sinua kiroamaan. Hengellisesti et ole kirouksen alainen.
Luonnollisessa maallinen ruumiisi saattaa tulla perheestä, joka on syntisten, riippuvuuksista kärsivien, vääryyden tekijöiden. Lihasi saattaa olla perinyt taipumuksia esi-isiesi syntien suuntaan. Valhe on se, että olet automaattisesti tuon synnin sukulinjan alainen. Se on valhe. Voit murtaa kaavan omalla tahdollasi.
Jeesus opetti monia asioita yhden niistä ollessa käsky käyttää Hänen nimeään karkottamaan riivaajia. Ei rukoilla niihin liittyen. Ei pyytää jotakuta rukoilemaan, että ne lopettaisivat hyökkäyksensä. Sinä – sinulla on auktoriteetti käyttää Jeesuksen nimeä käskemään henget pois. Kristus on sinussa, älä pane pois auktoriteettiasi ja anna riivaajien kävellä ylitsesi. Pohdi tätä Room. 8:32:ssa ja Hepr. 1: 1-3: Isä käytti Poikaansa luomaan koko maailmankaikkeuden. Sitten Hän antoi meille Poikansa. Heti kun sinulla on Poika, sinulla on maailmankaikkeus. Mitä voi vanha pikku paholainen tehdä sinulle? Sinulla on jo kaikki!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed