Final thoughts, The Holy Spirit does it all
Viimeisiä ajatuksia, Pyhä Henki tekee tuon kaiken
Hei kaikki,
Joitakin viimeisiä ajatuksia Pyhästä Hengestä.
Helluntaipäivänä Jumala muutti ulos temppelistä ihmisiin.
Voitko kuvitella, miten näiden juutalaisten täytyi mukauttaa ymmärryksensä siihen ajatukseen, että suuri MINÄ OLEN nyt asui heissä?
Heille oli heidän koko elämänsä ajan (oikein) opetettu Jumalan läsnäolon tulevan alas Mooseksen ilmestysmajan päälle. Kuinka suuri MINÄ OLEN oli puhunut Moosekselle kasvoista kasvoihin, kuten ihminen puhuu ystävälleen. (2. Moos. 33: 11)
Heille oli opetettu ne uhrit, joiden välityksellä he saattoivat lähestyä Häntä, ja kuinka Pyhä Henki oli profeetan, papin ja kuninkaan yllä, mutta ei tavallisen ihmisen.
Johanneksen evankeliumi paljastaa heidän ymmärryksensä Kristuksesta, joka oli esiolevaisena Isän luona, tyhjensi Itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista ja voimasta Jumalan Poikana, jätti taivaan tullakseen vauvaksi ja ihmiseksi Jeesus.
Jumalan Sana, Isän voiman Sana, tuo sana, joka puhui Aadamille, Aabrahamille, Moosekselle ja kaikille profeetoille, tuli ihmisolennoksi ja asui heidän keskellään. (Joh. 1:14)
Nyt he ymmärsivät
Astuttuaan ylös taivaaseen Jeesuksen täytyy suorittaa tahtonsa ilmaiseminen. Isän Henki on se tapa, jolla Hän sen tekee. Nyt ylösnousseena Hän ei enää ole rajoittunut yhteen paikkaan ja aikaan, kuten Hän oli evankeliumeissa eläessään lihassa. Hän voi olla välittömästi missä tahansa kirkastetussa ruumiissaan. Isän Hengen kautta Jeesus tietää kaiken ja valvoo ruumistaan maailmanlaajuisesti.
Pyhä Henki on sekä taivaassa että meissä samanaikaisesti. Kun Herra käsittelee meissä jotakin sydämessämme, tunteissamme olevaa, Hän tekee sen sisältämme käsin, mutta yhtä lailla taivaassakin.
Kun saamme rauhan henkeemme koskien jotakin asiaa elämässämme, asia on näin, koska taivaassa Pyhä Henki on saanut kuulla tai kuullut rauhan Isältä tai Herralta koskien tilannettamme. Jos sinulla on rauha hengessäsi, se johtuu siitä, että siitä on rauha myös taivaassa. Sama aika, ei viivettä, välitön kommunikaatio. Rauha hengessäsi on täällä, koska Herra ja Isä sanovat 'rauha' tuon asian suhteen.
Temppeliajattelu
Apt. 2: 46 kertoo meille ' he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää'. Mikä muutos heidän elämälleen! He kävivät temppelissä, kuten olivat koko elämänsä ajan tehneet, mutta Jumalan läsnäolo ei ollut enää siellä.
Mikä ristiriita heidän mielessään olikaan! Nyt he kävivät temppelissä saadakseen kuulla apostoleilta Kristuksesta heissä ja ollen juuri siellä temppelin alueella tajutessaan, että MINÄ OLEN joka kerran asui väliverhon takana Liiton arkin päällä olevien kerubien välissä, asuikin nyt heissä! Kuinka käsittää tuollainen rakkaus!
Mutta nuo onnelliset päivät, jolloin yksi jalka oli temppelissä ja toinen kodeissa, kestivät vain vähän aikaa
Apt. 8:1 kertoo meille Saulus tarsolaisen ja muiden vainonneen näitä uusia uskovia niin, että: "kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit."
Aika Apt. 2:ssa olevan helluntain ja sen välillä, jolloin jokainen uskova muutti pois Jerusalemista, ei ollut enempää kuin noin 18 kuukautta. Ajattele, Apt. 2:ssa meillä on helluntai, luvuissa 3 ja 4 Pietari ja Johannes tuodaan viranomaisten eteen. Luvussa 5 Ananias ja Safira kuolevat. Luvussa 6 valitaan palvelijoita hoitamaan ruoan jakaminen leskille. Koko luku 7 on Stefanuksen puolustus ja kuolema.
Nämä kaikki asiat tapahtuivat noin vuoden sisällä. Kristittyjen elämän ollessa vaarassa he kaikki jättivät kaupungin. Olen nähnyt arvioiden olevan noin 10.000 ihmistä. Yhtäkkiä he olivat poissa, eivät enää käyneet temppelissä päivittäin. Kokoontuen nyt kodeissa saaden kuulla Kristuksesta heissä, suuresta MINÄ OLEN, joka Isän Hengen kautta elää asuu heissä.
Sen jälkeen, kun Saulus tarsolainen pelastui ja hänestä tuli apostoli Paavali,
Ihmiset alkoivat valua takaisin kaupunkiin, mutta emme koskaan enää näe toteamuksia Apostolien teoissa siitä, että he olivat 'yksimielisesti pyhäkössä'. He eivät tarvinneet temppeliä enää. Sen todellisuus, että Kristus on heissä, oli täysin juurtunut heihin. Heillä oli se ilmestys, mitä vahvistivat Paavalin kirjoittamat ilmestykset – se, että Kristus on teissä, että on Kristuksen mieli missä tahansa tilanteessa, että on vanhurskas Hänessä, ja kuinka Henki tutkii Isää selvittääkseen, mitä Hän on meille valmistanut, ja muuta.
Uskon Herran sallineen tuon vuoden helluntain ja heidän muuttonsa välillä, mikä tarkoitti, ettei ollut enää lainkaan mitään pääsyä temppeliin, joten he vain kykenivät sopeutumaan Uuden testamentin todellisuuksiin.
Nykyään näemme saman asian.
Kristittyjä on kasvatettu koko heidän elämänsä ajan siihen, että kirkko/seurakunta on 'Jumalan talo', ja Hänen läsnäolonsa on vahvempi siellä, vahvempi johtajien yllä ja tullakseen siunatuiksi heidän täytyy käydä tuossa rakennuksessa kohdatakseen Jumalan.
Mutta sitten heillä on heidän oma 'helluntain ilmestyksensä'. Jumala ei asu missään rakennuksessa. Kristus on heissä, heidän ystävissään, heidän naapureissaan, heidän työtovereissaan ja perheessään, kaikissa, jotka uskovat. Miksi käydä temppelissä? Mitä tarkoitusta se palvelee kristityllä, jonka prioriteetteja on varmistaa, että hänen veljensä ja siskonsa on ruokittu, vaatetettu, heidän luonaan on vierailtu ja heistä pidetty huolta?
Ja tässä se valtava ero Kristus meissä –ajattelun ja temppeliajattelun välillä: temppeli on 'johtaja on huipulla' -keskeistä. Kaikki voima menee huipulla olevalle henkilölle. 'Kristus teissä' –ajattelussa johto voimaannuttaa jokaisen elämään oman uskonsa kautta.
Kuten monet teistä tietävät, nettisivullamme on julkaistu yksi avain pilareistamme:
"Ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä oman uskonne kautta seisotte." 2. Kor. 1: 24 (suomennos osin tässä)
Temppelijärjestelmä ei fokusoidu jokaisessa ihmisessä olevaan Pyhään Henkeen. Se keskittyy Pyhään Henkeen, joka liikuttaa huipulla olevaa tai olevia. Kotikokouksissa on kyse siitä, mitä Kristus jokaisessa tekee, riippumatta heidän iästään, sosioekonomisesta statuksestaan, menneisyydestään.
Kokoontumisissa on kyse jokaisen ihmisen voimaannuttamisesta elämään Kristukselle,
Siinä on kyse opetuslapseusprosessin jatkamisesta heidän elämässään. Kokoontumisissa on kyse Pyhän Hengen, Jumalan läsnäolon näkemisestä meidän keskellämme. Kun Paavali kirjoitti galatalaisille, hän kysyi:
" Kun Jumala tekee ihmeitä teidän keskellänne, tekeekö Hän sen Henkensä vai (Mooseksen) lain kuulemisen kautta?" (suomennos tässä)
Kirjoittaessaan ensimmäistä kirjeensä korinttolaisille, hän toteaa jakeessa in 14:26:
" Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi (palvonta), millä opetus (jotakin mitä Jumala on hänelle opettanut), millä ilmestys (jotakin mitä Jumala hänelle henkilökohtaisesti on näyttänyt), mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi."
Tämä saa kysymään: "Näyttääkö sinun seurakuntasi kokous siltä, jollaiseksi Paavali sen kuvasi?" Ovatko ihmeet tavallisia? Ovatko Hengen lahjat tavallisia? Saako jokainen jakaa siitä, mitä Kristus hänessä on tekemässä – palvontalaulun, ilmestyksen, opetuksen, käyttää lahjoja?
En puhu siitä, että ihmiset nousisivat pois pyörätuoleista joka jumalanpalveluksessa, vaan sen sijaan rukousvastauksesta, jonka ryhmä ihmisiä on nähnyt ja kuullut rukoiltuaan sitä, että näkisit tuon vastauksen, tuon ihmeen elämässäsi. Oletko riittävän lähellä ihmisiä, jotta sinulla olisi tuo läheisyys ja näkisit, mitä Jumala on tekemässä, kuinka Hän on vastaamassa elämään?
Miksei?
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Viimeisiä ajatuksia, Pyhä Henki tekee tuon kaiken
Hei kaikki,
Joitakin viimeisiä ajatuksia Pyhästä Hengestä.
Helluntaipäivänä Jumala muutti ulos temppelistä ihmisiin.
Voitko kuvitella, miten näiden juutalaisten täytyi mukauttaa ymmärryksensä siihen ajatukseen, että suuri MINÄ OLEN nyt asui heissä?
Heille oli heidän koko elämänsä ajan (oikein) opetettu Jumalan läsnäolon tulevan alas Mooseksen ilmestysmajan päälle. Kuinka suuri MINÄ OLEN oli puhunut Moosekselle kasvoista kasvoihin, kuten ihminen puhuu ystävälleen. (2. Moos. 33: 11)
Heille oli opetettu ne uhrit, joiden välityksellä he saattoivat lähestyä Häntä, ja kuinka Pyhä Henki oli profeetan, papin ja kuninkaan yllä, mutta ei tavallisen ihmisen.
Johanneksen evankeliumi paljastaa heidän ymmärryksensä Kristuksesta, joka oli esiolevaisena Isän luona, tyhjensi Itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista ja voimasta Jumalan Poikana, jätti taivaan tullakseen vauvaksi ja ihmiseksi Jeesus.
Jumalan Sana, Isän voiman Sana, tuo sana, joka puhui Aadamille, Aabrahamille, Moosekselle ja kaikille profeetoille, tuli ihmisolennoksi ja asui heidän keskellään. (Joh. 1:14)
Nyt he ymmärsivät
Astuttuaan ylös taivaaseen Jeesuksen täytyy suorittaa tahtonsa ilmaiseminen. Isän Henki on se tapa, jolla Hän sen tekee. Nyt ylösnousseena Hän ei enää ole rajoittunut yhteen paikkaan ja aikaan, kuten Hän oli evankeliumeissa eläessään lihassa. Hän voi olla välittömästi missä tahansa kirkastetussa ruumiissaan. Isän Hengen kautta Jeesus tietää kaiken ja valvoo ruumistaan maailmanlaajuisesti.
Pyhä Henki on sekä taivaassa että meissä samanaikaisesti. Kun Herra käsittelee meissä jotakin sydämessämme, tunteissamme olevaa, Hän tekee sen sisältämme käsin, mutta yhtä lailla taivaassakin.
Kun saamme rauhan henkeemme koskien jotakin asiaa elämässämme, asia on näin, koska taivaassa Pyhä Henki on saanut kuulla tai kuullut rauhan Isältä tai Herralta koskien tilannettamme. Jos sinulla on rauha hengessäsi, se johtuu siitä, että siitä on rauha myös taivaassa. Sama aika, ei viivettä, välitön kommunikaatio. Rauha hengessäsi on täällä, koska Herra ja Isä sanovat 'rauha' tuon asian suhteen.
Temppeliajattelu
Apt. 2: 46 kertoo meille ' he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää'. Mikä muutos heidän elämälleen! He kävivät temppelissä, kuten olivat koko elämänsä ajan tehneet, mutta Jumalan läsnäolo ei ollut enää siellä.
Mikä ristiriita heidän mielessään olikaan! Nyt he kävivät temppelissä saadakseen kuulla apostoleilta Kristuksesta heissä ja ollen juuri siellä temppelin alueella tajutessaan, että MINÄ OLEN joka kerran asui väliverhon takana Liiton arkin päällä olevien kerubien välissä, asuikin nyt heissä! Kuinka käsittää tuollainen rakkaus!
Mutta nuo onnelliset päivät, jolloin yksi jalka oli temppelissä ja toinen kodeissa, kestivät vain vähän aikaa
Apt. 8:1 kertoo meille Saulus tarsolaisen ja muiden vainonneen näitä uusia uskovia niin, että: "kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit."
Aika Apt. 2:ssa olevan helluntain ja sen välillä, jolloin jokainen uskova muutti pois Jerusalemista, ei ollut enempää kuin noin 18 kuukautta. Ajattele, Apt. 2:ssa meillä on helluntai, luvuissa 3 ja 4 Pietari ja Johannes tuodaan viranomaisten eteen. Luvussa 5 Ananias ja Safira kuolevat. Luvussa 6 valitaan palvelijoita hoitamaan ruoan jakaminen leskille. Koko luku 7 on Stefanuksen puolustus ja kuolema.
Nämä kaikki asiat tapahtuivat noin vuoden sisällä. Kristittyjen elämän ollessa vaarassa he kaikki jättivät kaupungin. Olen nähnyt arvioiden olevan noin 10.000 ihmistä. Yhtäkkiä he olivat poissa, eivät enää käyneet temppelissä päivittäin. Kokoontuen nyt kodeissa saaden kuulla Kristuksesta heissä, suuresta MINÄ OLEN, joka Isän Hengen kautta elää asuu heissä.
Sen jälkeen, kun Saulus tarsolainen pelastui ja hänestä tuli apostoli Paavali,
Ihmiset alkoivat valua takaisin kaupunkiin, mutta emme koskaan enää näe toteamuksia Apostolien teoissa siitä, että he olivat 'yksimielisesti pyhäkössä'. He eivät tarvinneet temppeliä enää. Sen todellisuus, että Kristus on heissä, oli täysin juurtunut heihin. Heillä oli se ilmestys, mitä vahvistivat Paavalin kirjoittamat ilmestykset – se, että Kristus on teissä, että on Kristuksen mieli missä tahansa tilanteessa, että on vanhurskas Hänessä, ja kuinka Henki tutkii Isää selvittääkseen, mitä Hän on meille valmistanut, ja muuta.
Uskon Herran sallineen tuon vuoden helluntain ja heidän muuttonsa välillä, mikä tarkoitti, ettei ollut enää lainkaan mitään pääsyä temppeliin, joten he vain kykenivät sopeutumaan Uuden testamentin todellisuuksiin.
Nykyään näemme saman asian.
Kristittyjä on kasvatettu koko heidän elämänsä ajan siihen, että kirkko/seurakunta on 'Jumalan talo', ja Hänen läsnäolonsa on vahvempi siellä, vahvempi johtajien yllä ja tullakseen siunatuiksi heidän täytyy käydä tuossa rakennuksessa kohdatakseen Jumalan.
Mutta sitten heillä on heidän oma 'helluntain ilmestyksensä'. Jumala ei asu missään rakennuksessa. Kristus on heissä, heidän ystävissään, heidän naapureissaan, heidän työtovereissaan ja perheessään, kaikissa, jotka uskovat. Miksi käydä temppelissä? Mitä tarkoitusta se palvelee kristityllä, jonka prioriteetteja on varmistaa, että hänen veljensä ja siskonsa on ruokittu, vaatetettu, heidän luonaan on vierailtu ja heistä pidetty huolta?
Ja tässä se valtava ero Kristus meissä –ajattelun ja temppeliajattelun välillä: temppeli on 'johtaja on huipulla' -keskeistä. Kaikki voima menee huipulla olevalle henkilölle. 'Kristus teissä' –ajattelussa johto voimaannuttaa jokaisen elämään oman uskonsa kautta.
Kuten monet teistä tietävät, nettisivullamme on julkaistu yksi avain pilareistamme:
"Ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä oman uskonne kautta seisotte." 2. Kor. 1: 24 (suomennos osin tässä)
Temppelijärjestelmä ei fokusoidu jokaisessa ihmisessä olevaan Pyhään Henkeen. Se keskittyy Pyhään Henkeen, joka liikuttaa huipulla olevaa tai olevia. Kotikokouksissa on kyse siitä, mitä Kristus jokaisessa tekee, riippumatta heidän iästään, sosioekonomisesta statuksestaan, menneisyydestään.
Kokoontumisissa on kyse jokaisen ihmisen voimaannuttamisesta elämään Kristukselle,
Siinä on kyse opetuslapseusprosessin jatkamisesta heidän elämässään. Kokoontumisissa on kyse Pyhän Hengen, Jumalan läsnäolon näkemisestä meidän keskellämme. Kun Paavali kirjoitti galatalaisille, hän kysyi:
" Kun Jumala tekee ihmeitä teidän keskellänne, tekeekö Hän sen Henkensä vai (Mooseksen) lain kuulemisen kautta?" (suomennos tässä)
Kirjoittaessaan ensimmäistä kirjeensä korinttolaisille, hän toteaa jakeessa in 14:26:
" Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi (palvonta), millä opetus (jotakin mitä Jumala on hänelle opettanut), millä ilmestys (jotakin mitä Jumala hänelle henkilökohtaisesti on näyttänyt), mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi."
Tämä saa kysymään: "Näyttääkö sinun seurakuntasi kokous siltä, jollaiseksi Paavali sen kuvasi?" Ovatko ihmeet tavallisia? Ovatko Hengen lahjat tavallisia? Saako jokainen jakaa siitä, mitä Kristus hänessä on tekemässä – palvontalaulun, ilmestyksen, opetuksen, käyttää lahjoja?
En puhu siitä, että ihmiset nousisivat pois pyörätuoleista joka jumalanpalveluksessa, vaan sen sijaan rukousvastauksesta, jonka ryhmä ihmisiä on nähnyt ja kuullut rukoiltuaan sitä, että näkisit tuon vastauksen, tuon ihmeen elämässäsi. Oletko riittävän lähellä ihmisiä, jotta sinulla olisi tuo läheisyys ja näkisit, mitä Jumala on tekemässä, kuinka Hän on vastaamassa elämään?
Miksei?
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed