Saako paholainen luvan Jumalalta? Job 3/4
Hei kaikki,
Olemme osoittaneet tosiksi 1. Kor. 10:13:n ja Jaak. 1:13:n totuudet: Jumala ei salli meitä kiusattavan/testattavan/koeteltavan yli sen, minkä voimme kestää. Hän myös rajoittaa paholaista JA valmistaa pääsyn tilanteesta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, joten Hän ei kiusaa/testaa/koettele ketään pahalla. Tämä vie meidät Job-nimisen miehen luo.
Muista, tulkitsemme Vanhaa testamenttia Uuden testamentin silmien kautta. Miksi? Koska UT on korkeampi ilmestys Isästä Jumalasta. Paavali kirjoitti tästä 1. Kor. 10: 6:ssa & 11:ssä, sanoen kaksi kertaa, että Israelille VT:ssä tapahtuneet asiat olivat meille esimerkiksi. Niinpä katsomme Vanhaa Uuden silmien kautta.
Ollessasi lapsi näit elämäsi erityiset tapahtumat lapsen silmien kautta. Mutta kun sinusta tuli aikuinen, näit nuo samat tapahtumat aikuisena. Tuo näkökulma saa aikaan uudelleen tulkitsemisen siihen nähden, miten asiat näit ollessasi lapsi. Samoin on laita VT:n ja UT:n kohdalla. Näemme VT:n Jeesuksen kautta noihin tapahtumiin.
Jumala, paholainen ja Job
Job eli Nooan jälkeen, mutta ennen Aabrahamia. Ymmärrämme tämä hänen pitkän elämänsää ansiosta – koettelemuksensa jälkeen hän eli vielä 140 vuotta. Ei ollut mitään pappeutta, joten hän uhrasi itse Jumalalle. Ja Herra ilmestyi hänelle yliluonnollisesti, tuulispäästä.
Jobin kirja on heprealaista runoutta ja se on Raamatun vanhin kirja, sen tähden se on sijoitettu ensimmäiseksi psalmien, sananlaskujen, valitusvirsien ja Salomon korkean veisun kanssa. Mooses kirjoitti 1-5. Mooseksen kirjat n. 1.400 eKr. Job on tuota vanhempi, useimmat uskovat sen tulleen kirjoitetuksi noin v. 1.800 eKr. – 400 vuotta vanhempi kuin 1. Moos. Sen kirjoitustyyli on samankaltainen kuin tuon saman ajan babylonialaisissa kirjoituksissa.
Meille kerrotaan Job.1: 1-3:ssa, että hän oli kaikista idän miehistä mahtavin.
Hänellä oli tuhansittain lampaita, karjaa, kameleita, aaseja ja monia työntekijöitä. Kamelit olivat autiomaan tuonti- ja vientitoiminnan karavaaneja varten. Aasit olivat kaupunkia varten ja lyhyenmatkan kuormia varten (kuorma-autot). Hänellä oli myös lampaita (ruokaa/villa), karjaa (lihaa/nahkaa), viljaa sekä useita muita bisnesintressejä.
Saamme 29: 1-17:ssa tietää, että Job oli herra ja heidän johtajansa (jae 25), joka istui kaupunginportilla hallitsemassa. Hän oli niin arvostettu, että nuoret miehet juoksivat hänen luotaan, toiset herrat nousivat seisomaan ja vaikenivat hänen lähestyessään. Hän oli omien sanojensa mukaan ' sokean silmä ja ontuvan jalka.' Jakeessa 31:1 hän sanoi tehneensä liiton silmiensä kanssa, ettei katsoisi toista naista. Tuossa luvussa hän sanoi myös kutsuneensa köyhät ja nälkäiset syömään kanssaan ja vaatetti omasta villastaan tehdyillä vaatteilla ne, jotka sitä tarvitsivat. Hän oli oikein hyvä, viisas ja antelias mies.
Pelokas lastensa pelastumisen suhteen
Job 1: 4-5 paljastaa, että hän oli huolissaan lastensa hengellisestä elämästä, että hän uhrasi säännöllisesti Jumalalle heidän puolestaan. Tämä vastaa sitä, että äiti tai isä on niin huolissaan lastensa pelastumisesta, että osallistuvat säännöllisesti jumalanpalveluksiin heidän puolestaan tai antavat rahaa toivoen, että Jumala näkisi ja toisi lapset luokseen. Hän oli alituisesti huolissaan heidän vaelluksestaan Jumalan kanssa.
Jobin tunnelämän, mielen ja fyysisten olosuhteiden tila
Job 3: 24-26:ssa hän paljastaa: "Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui. Ennen kuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Tiedämme Jobille kehittyneen ihosairauden ja näemme, että vaikka hän oli hyvin varakas, hän oli pelon, huolen ja stressin mies. Entäpä jos olet nykyajan lääkäri ja herra Job tulee luoksesi. Hän kertoo sinulle velvollisuuksistaan pormestarina, kurittomista lapsistaan ja heitä koskevista peloistaan ja monista liikeasioistaan. Hän ei pysty nukkumaan, hän on aina pelokas ja huolissaan ja hänellä saattaa olla ekseemaa, vyöruusu, psoriasis, ruusufinnejä, mätäpaiseita ja/tai muita ihoon ja stressiin liittyviä sairauksia.
Hänen lääkärinään määräisimme lääkettä stressiin ja uneen, ja käskisimme hänen ottaa lomaa, mennä terapiaan käsittelemään elämän stressejä ja pelkoja. Tuo oli sitä, mitä oli meneillään luonnollisessa.
Hengellisesti puhuen: paholainen näkee hänen pelkonsa ja stressinsä, jotka ovat hänelle avoimia ovia hyökätä Jobin kimppuun.
Kaiken tuon tapahtuessa luonnollisessa, kulissien takana Job 1:6 kertoo meille, että paholainen tuli Isän eteen ja että hän oli ollut kuljeksimassa maan päällä (jae 7). Terminologia 'tulivat ja asettuivat Herran eteen', voisi viitata fyysiseen Hänen eteensä tulemiseen.
Meidän aikanamme sanomme usein: 'Mennään Herran eteen rukouksessa' tai 'Viedään taakkamme Herralle', mutta kukaan ei usko, että me menisimme fyysisesti Hänen eteensä. Niinpä tässä runoudessa on epäselvää, oliko tämä kirjaimellisesti tilanne Nooan vedenpaisumuksen jälkeen, jolloin paholaiselle annettiin pääsy Isän luo vai onko kyse samanlaisesta tilanteesta, kun me sanomme: 'menemme Isän eteen'. Sen tiedämme, että rististä lähtien paholaisella ei ole pääsyä taivaaseen - Ef. 1: 20-23, Kol. 2:14-16, Hepr. 9:11-15, 23-25 jne. mukaan.
Paholainen käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä.
Job myöntää 1:7:ssä tämän, mikä on 1. Piet. 5:8:n mukaista, jossa todetaan, että paholainen käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä. Sitten keskustelu siirtyy Jobiin ja jokaisen mahdollisuuden kohdalla tappaa Job, Herra puuttuu asiaan asettaen rajoituksia.
Tämä on 1. Kor. 10:13:n mukaista, joka sanoo, että kun kiusaus tulee, hän tulee rajoittamaan tuota kiusausta JA valmistaa pääsyn siitä. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, joten tämä oli puhtaasti hyvän Isämme teko rajoittaa sitä, mitä paholainen teki Jobille. Jobin pääsy tilanteesta esitettiin hänelle monta kertaa, jopa hänen nukkuessaan Herra yritti tavoittaa hänet. Lopulta parannuksen tekemisestä tuli hänen pääsynsä pois tilanteesta.
Sananlaskut 26:2 sanoo: "...aiheeton kirous: ei se toteen käy."
Paholaisella oli avaimet ovet Jobin elämään: hänen lapsensa eivät vaeltaneet Jumalan kanssa, joten he olivat suojattomia hyökkäykselle. Job olisi voinut saada sydänkohtauksen stressin ja pelon takia. Oli syy, miksi paholainen hyökkäsi Jobin ja hänen perheensä kimppuun, Jumalan rooli oli rajoittaa sitä, mitä Jobille voitiin tehdä.
Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin kolme Jobin ystävistä syytti häntä salaisesta synnistä, mutta neljäs, Elihu, puhui oikein Jumalasta ja Jobista. Hän sanoi Jumalan yrittäneen tavoittaa Jobia jonkin aikaa, jopa tämän nukkuessa, mutta Job ei kuunnellut. Job 33: 14-30 ja 36: 1-12.
Elihu sanoi myös Jobille, ettei Jumala tätä hänelle tehnyt Job 37:23:ssa: "Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin." (1992 suomennos)
Elihu puhui oikein Jumalasta ja Jobista
Hän oli koko kertomuksessa ainoa, jota Jumala ei vaatinut tekemään parannusta. Alkaen luvusta 38 Jumala vaatii Jobia tekemään parannuksen: "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta…" Herra kysyy Jobilta, oliko tämä paikalla luomisessa, loiko tämä kotkan silmät näkemään niin kauas, ja monia muita kysymyksiä luonnosta ja Jobin paikalla olemisesta tai tietämisestä.
Jumala kysyy Job 40:2:ssa: "...tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" Job tekee viisaasti parannuksen sanoen jakeessa neljä: "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni." Mutta Jumala jatkaa Jobille vaatimusten esittämistä jakeessa seitsemän: "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?"
Lopulta, kun Herra on lopettanut, Job vastaa 42: 1-6:ssa:
"'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää... Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa. (parannuksen teko)"
Loppuajatus koskee 42:11:a, missä Jobin ystävät lohduttivat Jobia 'kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä.' Heprean sana 'hebi' juuresta 'bo', on permissiivimuodossa (sallia) kausatiivimuodon (aiheuttaa) sijaan. Se sanoo, että Herra salli asioiden tapahtua Jobille, ei että Hän oli sen lähde, vaan salli sen. Tämä on jälleen UT:n mukaista, joka sanoo, että Jumala ei kiusaa ihmistä pahalla ja kun vihollinen tulee, Hän asettaa rajoja ja valmistaa pääsyn siitä.
Kuten Elihu sanoi Jobille selvästi: 'Jumala ei tehnyt tätä sinulle ja Hän on yrittänyt saavuttaa sinut jopa nukkuessasi, mutta jätit Hänet huomiotta.' Job tosiaan teki parannuksen ja hänen elämänsä palautettiin ja siunattiin.
Ensi viikolla: kuinka avaamme oven paholaiselle ja kuinka hän käyttää auktoriteettiamme meitä vastaan. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL