The Holy Spirit does it all, 3 of 4
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 3/4
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kaksi esimerkkiä siitä, kuinka Sanan ja Hengen täytyy olla yksimielisiä, sillä itse asiassa työn tekee juurikin Henki. Jatketaan siitä.
Hepr. 1: 1-3 on suosikkikohtani koko Raamatussa.
"Sitten kuin Jumala (Isä) muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän (Isä) myös on maailman luonut."
"ja joka (Poika), ollen hänen (Isän) kirkkautensa säteily ja hänen (Isän) olemuksensa kuva ja kantaen kaikki hänen (Isän) voiman sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin (Isän) oikealle puolelle korkeuksissa." (suomennos osin tässä)
Kun opin tämän, Herra huomautti minulle: "Huomaa, Kannan kaiken Isän voiman sanalla. MINÄ OLEN; Isän voiman Sana. Hänellä on voima, MINÄ OLEN tuon voiman Sana."
Tosielämän esimerkkinä voisi olla isä, joka omistaa liikeyrityksen, ja hän tekee pojastaan liikeyrityksen kakkosvastaavan. Mutta isä edelleen johtaa sitä. Isä lähettää sitten poikansa kokoukseen valtuuttaen tämän tekemään kauppoja Isän nimissä.
Poika tekee kauppoja, mutta hän toimii isän voimalla. Poika siis on isän voiman, isän tahdon sana. Hän on isän luonteen kuva ja kannattelee isänsä tahtoa sanallaan – mutta isän voima johtaa yritystä.
Tämä muutti kaiken minulle.
Yhdessä hetkessä siirryin siitä, että ajattelin voiman olevan Sanassa (mutta hämmentyneenä siitä, miksei se aina toiminut) ymmärrykseen, että kyse on Isän voiman Sanasta. Että elleivät Isä (Henki) ja Poika (Sana) toimi yhdessä tehden Isän tahtoa, mitään ei tule tapahtumaan riippumatta siitä, kuinka monta kertaa käsken Jeesuksen nimessä.
Se antoi minulle suuren helpotuksen koskien 'nimeä se, vaadi sitä' – uskonliikehdintää, joka muuttui yleiseksi karismaattiseksi käytännöksi 'puhua elämää/parantumista/siunausta jonkun yli' ja 'julistaa ja käskeä' uskonliikehdinnäksi.
Kun tuo oli uponnut muutaman tovin, mieleni pyöri täyttä vauhtia, kun se, mitä Hän sanoi, sai vastakaikua hengessäni, mutta vei hetken, että pääni sai siitä tolkkua. Herra ohjasi minut sitten Matt. 6:7:en alleviivatakseen pointtiaan ja Hänen suoruutensa yllätti minut. Tuo jae sanoo:
"Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat (uskosta osattomat), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan." Tunsin sisäisesti hetken ajan aivan kuin tenava, joka on löydetty käsi keksirasiaa hamuamassa, koska olin syyllistynyt juuri tuohon ajatteluun - 'positiiviseen tunnustamiseen', viikoittaiseen seurakunnan tekemään yhden sivun positiivisten tunnustusten ja julistamisten lausuntaan jne. "Anteeksi, Herra" "Se on ok."
Kreikan sana joka on käännetty 'tyhjän hokemiseksi' on 'battalogesete', ja tarkoittaa ''puhumista ilman ajattelemista, mekaanista sanojen toistamista (Vine’sin Raamatun sanojen hakuteos), tyhjien sanojen käyttämistä." Meillä on esimerkki 1. Kun. 18:26:ssa, kun Elia kohtasi Baalin profeetat. "Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti..." toistuvasti, kaavamaisesti yrittäen saada Baalin toimimaan heidän puolestaan.
Hän sanoi monien Hänen kansastaan langenneen tähän, toisaalta Hän näytti olevan suruissaan ja pettynyt siihen, että niin moni oli tehnyt niin, samalla kuin samanaikaisesti:
"Mutta Minä teen mitä voin heidän hyväkseen, sillä usein heidän sydämensä on oikealla tolalla, he ovat vain tietämättömiä Isän teistä. Sinun täytyy opettaa heille Hänen tiensä."
Tuo muutti elämäni, kuten sanoin, ikään kuin paino olisi pois olkapäiltäni, se nosti pois sen tunteen, että olin pettänyt ja häpäissyt kaiken sen, mitä luulin tietäväni uskosta. Tajusin, että se mitä Hän minulle oli opettamassa, herätti minussa vastakaikua ja oli jotakin sellaista, jonka olin aina jotenkin tiennyt syvällä hengessäni. Ainoastaan pääni oli opetettu väärin.
Nyt sanon usein: "Ilmestystieto on jotakin sellaista, jonka jo tiesit (tai olet aina tiennyt), muttet koskaan tajunnut."
Noin on silloin, kun jokin herättää hengessäsi vastakaikua, tunnet tuon Hengen todistuksen innostuksen hengelläsi, vaikka päässäsi pyörisikin, kun se järjestää uudelleen aiemmat ymmärrykset.
Jumalan Sanalla, sillä painomusteella paperilla, josta puhun, ei ole itsessään mitään voimaa. Helvetissä on monia Herran palvelijoita, pastoreita ja pappeja, koska he tunsivat kirjoitetun sana, mutta eivät sitä Henkilöä, joka ON Sana. Juuri siitä Henkilöstä, joka on Sana, paperilla oleva painomuste juontaa juurensa.
Nooa sai ilmestyksen vedenpaisumuksesta – se oli armoa.
Usko oli hänen vastauksensa. Hän rakensi laivan. Abraham, Saara, Mooses, Joosua – kaikki Hepr. 11:ssa luetellut 'uskon sankarit', ja jokainen heistä sai ensin ilmestyksen Isältä – Pyhän Hengen kautta – ja usko oli heidän vastauksensa. Abraham ja Saara saivat vauvan. Mooses palasi Egyptiin, Joosua piiritti kaupungin – jokainen oli ensin saanut armon, ilmestyksen, tehdä niin. Usko oli heidän vastauksensa ilmestykseen.
Paavali ja Barnabas
Apt. 13: 46-47:ssa Paavali ja Barnabas kohtaavat suurta vastustusta uskosta osattomien juutalaisten taholta, samalla kun heitä kuunnelleet monet pakanat (ei-juutalaiset) uskoivat. Paavali sanoi, että he lopettaisivat yrityksensä puhua juutalaisille: "Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'."
Paavali lainasi Jes. 49:6:a, jolla on lukuisia merkityksiä Jesajalle, Israelille ja Messiaalle. Kuitenkin Paavali sanoi, että Herra käytti tuota jaetta ohjaamaan heidän palvelutyötään pakanoille. Paavali ei vain selaillut läpi Jesajan kirjaa ja mihin kohtaan hänen katseensa sitten osuikaan, päättänyt 'pitää kiinni' tuosta jakeesta. EI! Hän sanoi, että Herra puhui heille, että se oli myös heille. Henki paljasti sen heille ja sitten he toimivat tuon ilmestyksen pohjalta.
Usko tuntuu rauhalta.
Miksi on noin? Koska usko on vastaus ilmestykseen (armoon) taivaasta. Taivaasta tulevassa ilmestyksessä on rauha, ja siitä syntyy usko, joten usko tuntuu rauhalta.
Muistele vaellustasi Herran kanssa. Oletko saanut ilmestyksen jostakin? Että tiesit, ennen kuin sinut palkattiin, että tuo työpaikka olisi sinun? Että sinulla oli rauha jonkin asuinpaina vuokraamisesta, tai tuohon oppilaitokseen menemisestä? Kun se 'toimi' sinulle, sinulla oli tuo rauha. Kun se ei toiminut, se oli silloin kun yritit pakottaa 'uskoa' puhumalla ja julistamalla ja pakottamalla saada asiat toimimaan.
Jaak. 3: 17-18 on totta, Herran viisaus on puhdasta ja rauhallista. Tuo on sitä, miltä usko tuntuu, koska se perustuu ilmestykseen (armo) Isältä ja Herralta.
Ensi viikolla Pyhältä Hengeltä tulevan henkilökohtaisen ilmestyksen mukaan eläminen. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 3/4
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kaksi esimerkkiä siitä, kuinka Sanan ja Hengen täytyy olla yksimielisiä, sillä itse asiassa työn tekee juurikin Henki. Jatketaan siitä.
Hepr. 1: 1-3 on suosikkikohtani koko Raamatussa.
"Sitten kuin Jumala (Isä) muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän (Isä) myös on maailman luonut."
"ja joka (Poika), ollen hänen (Isän) kirkkautensa säteily ja hänen (Isän) olemuksensa kuva ja kantaen kaikki hänen (Isän) voiman sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin (Isän) oikealle puolelle korkeuksissa." (suomennos osin tässä)
Kun opin tämän, Herra huomautti minulle: "Huomaa, Kannan kaiken Isän voiman sanalla. MINÄ OLEN; Isän voiman Sana. Hänellä on voima, MINÄ OLEN tuon voiman Sana."
Tosielämän esimerkkinä voisi olla isä, joka omistaa liikeyrityksen, ja hän tekee pojastaan liikeyrityksen kakkosvastaavan. Mutta isä edelleen johtaa sitä. Isä lähettää sitten poikansa kokoukseen valtuuttaen tämän tekemään kauppoja Isän nimissä.
Poika tekee kauppoja, mutta hän toimii isän voimalla. Poika siis on isän voiman, isän tahdon sana. Hän on isän luonteen kuva ja kannattelee isänsä tahtoa sanallaan – mutta isän voima johtaa yritystä.
Tämä muutti kaiken minulle.
Yhdessä hetkessä siirryin siitä, että ajattelin voiman olevan Sanassa (mutta hämmentyneenä siitä, miksei se aina toiminut) ymmärrykseen, että kyse on Isän voiman Sanasta. Että elleivät Isä (Henki) ja Poika (Sana) toimi yhdessä tehden Isän tahtoa, mitään ei tule tapahtumaan riippumatta siitä, kuinka monta kertaa käsken Jeesuksen nimessä.
Se antoi minulle suuren helpotuksen koskien 'nimeä se, vaadi sitä' – uskonliikehdintää, joka muuttui yleiseksi karismaattiseksi käytännöksi 'puhua elämää/parantumista/siunausta jonkun yli' ja 'julistaa ja käskeä' uskonliikehdinnäksi.
Kun tuo oli uponnut muutaman tovin, mieleni pyöri täyttä vauhtia, kun se, mitä Hän sanoi, sai vastakaikua hengessäni, mutta vei hetken, että pääni sai siitä tolkkua. Herra ohjasi minut sitten Matt. 6:7:en alleviivatakseen pointtiaan ja Hänen suoruutensa yllätti minut. Tuo jae sanoo:
"Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat (uskosta osattomat), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan." Tunsin sisäisesti hetken ajan aivan kuin tenava, joka on löydetty käsi keksirasiaa hamuamassa, koska olin syyllistynyt juuri tuohon ajatteluun - 'positiiviseen tunnustamiseen', viikoittaiseen seurakunnan tekemään yhden sivun positiivisten tunnustusten ja julistamisten lausuntaan jne. "Anteeksi, Herra" "Se on ok."
Kreikan sana joka on käännetty 'tyhjän hokemiseksi' on 'battalogesete', ja tarkoittaa ''puhumista ilman ajattelemista, mekaanista sanojen toistamista (Vine’sin Raamatun sanojen hakuteos), tyhjien sanojen käyttämistä." Meillä on esimerkki 1. Kun. 18:26:ssa, kun Elia kohtasi Baalin profeetat. "Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti..." toistuvasti, kaavamaisesti yrittäen saada Baalin toimimaan heidän puolestaan.
Hän sanoi monien Hänen kansastaan langenneen tähän, toisaalta Hän näytti olevan suruissaan ja pettynyt siihen, että niin moni oli tehnyt niin, samalla kuin samanaikaisesti:
"Mutta Minä teen mitä voin heidän hyväkseen, sillä usein heidän sydämensä on oikealla tolalla, he ovat vain tietämättömiä Isän teistä. Sinun täytyy opettaa heille Hänen tiensä."
Tuo muutti elämäni, kuten sanoin, ikään kuin paino olisi pois olkapäiltäni, se nosti pois sen tunteen, että olin pettänyt ja häpäissyt kaiken sen, mitä luulin tietäväni uskosta. Tajusin, että se mitä Hän minulle oli opettamassa, herätti minussa vastakaikua ja oli jotakin sellaista, jonka olin aina jotenkin tiennyt syvällä hengessäni. Ainoastaan pääni oli opetettu väärin.
Nyt sanon usein: "Ilmestystieto on jotakin sellaista, jonka jo tiesit (tai olet aina tiennyt), muttet koskaan tajunnut."
Noin on silloin, kun jokin herättää hengessäsi vastakaikua, tunnet tuon Hengen todistuksen innostuksen hengelläsi, vaikka päässäsi pyörisikin, kun se järjestää uudelleen aiemmat ymmärrykset.
Jumalan Sanalla, sillä painomusteella paperilla, josta puhun, ei ole itsessään mitään voimaa. Helvetissä on monia Herran palvelijoita, pastoreita ja pappeja, koska he tunsivat kirjoitetun sana, mutta eivät sitä Henkilöä, joka ON Sana. Juuri siitä Henkilöstä, joka on Sana, paperilla oleva painomuste juontaa juurensa.
Nooa sai ilmestyksen vedenpaisumuksesta – se oli armoa.
Usko oli hänen vastauksensa. Hän rakensi laivan. Abraham, Saara, Mooses, Joosua – kaikki Hepr. 11:ssa luetellut 'uskon sankarit', ja jokainen heistä sai ensin ilmestyksen Isältä – Pyhän Hengen kautta – ja usko oli heidän vastauksensa. Abraham ja Saara saivat vauvan. Mooses palasi Egyptiin, Joosua piiritti kaupungin – jokainen oli ensin saanut armon, ilmestyksen, tehdä niin. Usko oli heidän vastauksensa ilmestykseen.
Paavali ja Barnabas
Apt. 13: 46-47:ssa Paavali ja Barnabas kohtaavat suurta vastustusta uskosta osattomien juutalaisten taholta, samalla kun heitä kuunnelleet monet pakanat (ei-juutalaiset) uskoivat. Paavali sanoi, että he lopettaisivat yrityksensä puhua juutalaisille: "Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'."
Paavali lainasi Jes. 49:6:a, jolla on lukuisia merkityksiä Jesajalle, Israelille ja Messiaalle. Kuitenkin Paavali sanoi, että Herra käytti tuota jaetta ohjaamaan heidän palvelutyötään pakanoille. Paavali ei vain selaillut läpi Jesajan kirjaa ja mihin kohtaan hänen katseensa sitten osuikaan, päättänyt 'pitää kiinni' tuosta jakeesta. EI! Hän sanoi, että Herra puhui heille, että se oli myös heille. Henki paljasti sen heille ja sitten he toimivat tuon ilmestyksen pohjalta.
Usko tuntuu rauhalta.
Miksi on noin? Koska usko on vastaus ilmestykseen (armoon) taivaasta. Taivaasta tulevassa ilmestyksessä on rauha, ja siitä syntyy usko, joten usko tuntuu rauhalta.
Muistele vaellustasi Herran kanssa. Oletko saanut ilmestyksen jostakin? Että tiesit, ennen kuin sinut palkattiin, että tuo työpaikka olisi sinun? Että sinulla oli rauha jonkin asuinpaina vuokraamisesta, tai tuohon oppilaitokseen menemisestä? Kun se 'toimi' sinulle, sinulla oli tuo rauha. Kun se ei toiminut, se oli silloin kun yritit pakottaa 'uskoa' puhumalla ja julistamalla ja pakottamalla saada asiat toimimaan.
Jaak. 3: 17-18 on totta, Herran viisaus on puhdasta ja rauhallista. Tuo on sitä, miltä usko tuntuu, koska se perustuu ilmestykseen (armo) Isältä ja Herralta.
Ensi viikolla Pyhältä Hengeltä tulevan henkilökohtaisen ilmestyksen mukaan eläminen. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed