The Holy Spirit does it all, 2 of 4
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 2/4
Hei kaikki,
Viime viikolla jaoin sydämeltäni elämästämme liittyen siihen, mitä me uskoimme Herrasta Uskon Sanassa (so. ao. liikkeen parissa, suom. huom.) verrattuna vammaisen poikamme todellisuuteen.
Kerroin siitä, kuinka paastosin 15 päivää vain vettä nauttien, mutta hengessäni ei ollut mitään elämää, ei mitään todistusta hengessäni tuon tekemisestä. Lopetin paaston heti, kun olin tehnyt tuon rehellisen arvion, ettei siinä mitä olin tekemässä, ollut mitään elämää.
Tajusin Sanan ja Hengen olevan aina yksimieliset. Riippumatta siitä, mitä jokin tietty jae sanoo, juuri Henki on se, joka antaa elämän. (Joh. 6:63) Jos Pyhä Henki ei ole mukana, kun puhun jonkin jakeen, mitään ei tapahdu.
Niinpä tästä syystä tämän neliosaisen opetuksen otsikko on 'Pyhä Henki tekee tuon kaiken.'
Kun Jeesus karkotti riivaajan Matt. 12: 22-32:ssa, uskonnolliset johtajat sanoivat Hänen tehneen sen paholaisen vallalla.
Jeesus vastasi, että tuo ei ollut edes loogista, sillä jos riivaajat karkottavat riivaajia, paholaisen valtakunta tulee sortumaan. Sitten Hän sanoi: " Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne."
Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. (Hepr. 13:8) Hän, Jumalan Poika, karkotti riivaajia Pyhän Hengen avulla. Anna tuon upota. Olemme Hän tämän maan päällä. Hänen ruumiinsa. Sitä, mitä Hän silloin teki, Hän tekee nyt meidän kauttamme.
JOS me uskomme Jumalan haluavan tekevän jotakin vain siksi, että tiedämme jonkin soveltuvan jakeen, MUTTA Pyhä Henki ei ole mukana, sitten mitään ei tule tapahtumaan.
Esimerkiksi
Eräs tuntemani pastori sai kilpirauhassyöpädiagnoosin noin vuonna 1989, mutta oli Uskon Sanaa (ao. liikkeessä mukana, suom. huom.) ja valitsi kutsua sitä tulehdukseksi. Hän kieltäytyi hoidattamasta sitä. Kilpirauhassyöpä etenee hitaasti ja johtaa kuolemaan vain, jos se jätetään hoitamatta vuosien ajan.
En tiennyt mitään hänen diagnoosistaan vuonna 1999, kun Herra kertoi minulle, että hänellä on syöpä, ja että hänen täytyy hoitaa se tai se tulee tappamaan hänet. Annoin tuon sanan ja minut nuhdeltiin perin juurin ja kerrottiin, että ajattelin siitä väärin, että kyse oli vain tulehduksesta. Lähdin varmana siitä, mitä Herra oli minulle kertonut, mutta järkyttyneenä siitä, että minut oli torjuttu.
Noin kahdeksan vuotta myöhemmin hän tajusi olevansa häviämässä taistelun ja alkoi etsiä hoitoa. Elämänsä viimeisinä kuukausina hän kertoi seurakunnalleen, että hänellä oli syöpä. Koko seurakunta alkoi rukoilla, jotkut paastosivat, hänen parantumisekseen. Kun hän viikkoja myöhemmin kuoli, monet olivat järkyttyneitä ja kyseenalaistivat kaiken sen, minkä olivat uskoneet – he olivat puhuneet Sanaa, julistaneet Sanaa, mutta hän kuoli.
Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen vaimonsa kertoi, että hänet oli diagnosoitu monia vuosia aiemmin. Ymmärrättehän, hän aiheutti tämän itse olemalla tekemättä sitä, mikä oli hänen auktoriteetissaan tehdä. Sen seurauksena hänelle ei ollut mitään ihmeparantumista. On röyhkeyden syntiä ajatella, että jokin on Jumalan vastuulla, kun itse asiassa se on meidän vastuullamme. Voit puhua Sanaa, käskeä, julistaa niin paljon kuin haluat, mutta jos olet röyhkeä, Pyhä Henki ei ole kaikissa ponnisteluissasi – niissä ei ole mitään elämää.
Tuhannet ihmiset 'puhuivat Sanaa hänen ylleen', mutta Henki ei ollut läsnä. Jeesus, Sana, ja Henki eivät olleet yksimieliset parantaakseen hänet, koska hän jätti huomiotta terveen järjen ja kieltäytyi tekemästä sitä, mikä oli hänen vallassaan tehdä.
Kuuro tyttö Fedra
Olin Saltillossa, Meksikossa noin viikon kokoussarjaa varten auttamassa lähetystyöntekijää, jota seurakuntamme tuki. Kaksi naista tuli taloon, jossa palvelutyö toimi, ja pyysivät, että tulisin 'rukoilemaan' seitsenvuotiaan tytön puolesta, joka oli syntynyt kuurona eikä ollut koskaan puhunut. Poistuin seurasta kohteliaasti lähetystyöntekijän ja hänen vaimonsa jatkaessa seurustelua naisten kanssa.
Ollessani taas huoneessani sanoin Isälle, etten aikonut mennä, ellei Hän parantaisi tai vapauttaisi tyttöä, kumpi sitten olikaan tarpeen. Sillä ei ollut mitään hyötyä julistaa Sanaa, jos Henki ei ollut vapauttamassa kuurosta ja mykästä hengestä tai parantamassa häntä – kumpaa sitten tarvittiinkin, en tiennyt. Välittömästi Hän sanoi: "Mene, sillä Minä tulen parantamaan hänet."
Tulin takaisin heidän luokseen ja kerroin heille, että menisin (heidän kanssaan). Aamulla ryhmämme 11 amerikkalaista sekä lähetystyöntekijä ja nuo kaksi naista ajoimme siihen pieneen kylään, jossa tyttö asui ja sitten menimme hänen kotiinsa. Hänen vanhempansa ja perheensä eivät puhuneet yhtään englantia, me 11 puhuimme vain vähän espanjaa.
Tyttö istutettiin tuoliin kasvokkain kaikkia meitä amerikkalaisia ja hänen perheensä sijoittui hänen taaksensa. Kummallakin puolella oli seisomassa tusinan verran ihmisiä kasvokkain epämukavan hiljaisuuden vallitessa pienen tytön istuessa tuolissa tuijottaen lautasen kokoisin silmin tapahtumia.
Lopulta lähetystyöntekijä selitti perheelle, mitä tulisi tapahtumaan minun selittäessäni, mitä aioin tehdä ja vanhemmat elehtivät ja seisoivat tyttärensä vierellä taputellen hänen olkapäitään rauhoittavasti.
Astuin eteenpäin, panin sormenpääni tytön korviin sanoen: "Käsken kuuron ja mykän hengen lähteä ja pikku tyttö, sanon sinulle, tule terveeksi Jeesuksen nimessä." (En tiennyt, oliko jokin henki sekaantunut asiaan, minulla ei ollut mitään johdatusta, en erottanut mitään, minulla ei ollut mitään aavistustakaan – tiesin Isän sanoneen, että Hän parantaisi tytön, mutta tuossa vaiheessa vuonna 1988 halusin varautua kaikkiin mahdollisuuksiin, joten 'jos epäilet henkivaltaa, karkota varmuuden vuoksi'. Mutta luulen, että kyse oli parantumisesta.
Minulla oli tietenkin Raamatun kohta 'Hänen haavojensa kautta me olimme parantuneet'. Ja minulla oli Raamatun kohta, joka sanoi, että meillä on auktoriteetti käyttää Jeesuksen nimeä ja laskea kätemme sairasten päälle. Mutta kyse oli Isästä – Pyhän Hengen kautta – joka sanoi: "Mene, sillä Minä tulen parantamaan hänet." Minulla olivat Sana JA Henki yksimielisinä, joten tyttö parantui.
Aluksi hän alkoi katsella ympäri huonetta säikähtänyt ilme silmissään, sitten yksi meistä, sairaanhoitaja, huomasi, että hänen silmänsä seurasivat sitä henkilöä, joka kulloinkin oli puhumassa… yhtäkkiä tyttö tajusi, mitä oli tapahtunut ja hän hyppäsi seisomaan ja alkoi hyppiä ja ääntelehtiä, ei puhua, vaan äärimmäisen ilon ääniä ensimmäistä kertaa elämässään…
Tyttö kirjaimellisesti hyppäsi syliini ja osoitti ulos… menimme seisomaan aivan hänen ovensa ulkopuolelle ja yläpuolella olevassa puussa oli sirkutteleva lintu. Tyttö hymyili leveästi, katsoi suoraan ylöspäin ja osoitti lintua. Pian yli tusina lasta tuli juosten ja liikehti saadakseen minut laskemaan hänet alas.
Innostuneessa lasten piirissä tyttöä alettiin huutaa ääneen nimeltä: "Fedra" ja tyttö kääntyi ja osoitti puhunutta lasta. Kun tätä leikkiä oli leikitty muutama sekunti, tyttö kääntyi ja näki yhden tila-autoista, joilla olimme tulleet paikalle, raivasi tiensä lapsijoukon läpi ja juoksi autolle. Hän takoi ovea ja joku avasi sen hänelle. Hän kömpi kuskin paikalle ja alkoi takoa ohjauspyörää osuen lopulta äänimerkkiin, mikä sai hänet hätkähtämään yllättyneenä. Mieleemme juolahti hänen nähneen ihmisten ajavan kylään äänimerkkiä iskien, mutta tyttö ei ollut tuohon hetkeen saakka tajunnut, miksi niin tehtiin.
Sanan ja Hengen TÄYTYY olla yksimieliset.
Nykyään monille ihmisille on opetettu, että Sana on se, joka on voima. Vain julista, vain puhu jonkun tai jonkin tilanteen yli; heille on opetettu, että siinä on voima. Minkä Jeesus teki selväksi, on, että Hän, Sana toimii Pyhän Hengen kautta.
Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Pyhä Henki tekee tuon kaiken, osa 2/4
Hei kaikki,
Viime viikolla jaoin sydämeltäni elämästämme liittyen siihen, mitä me uskoimme Herrasta Uskon Sanassa (so. ao. liikkeen parissa, suom. huom.) verrattuna vammaisen poikamme todellisuuteen.
Kerroin siitä, kuinka paastosin 15 päivää vain vettä nauttien, mutta hengessäni ei ollut mitään elämää, ei mitään todistusta hengessäni tuon tekemisestä. Lopetin paaston heti, kun olin tehnyt tuon rehellisen arvion, ettei siinä mitä olin tekemässä, ollut mitään elämää.
Tajusin Sanan ja Hengen olevan aina yksimieliset. Riippumatta siitä, mitä jokin tietty jae sanoo, juuri Henki on se, joka antaa elämän. (Joh. 6:63) Jos Pyhä Henki ei ole mukana, kun puhun jonkin jakeen, mitään ei tapahdu.
Niinpä tästä syystä tämän neliosaisen opetuksen otsikko on 'Pyhä Henki tekee tuon kaiken.'
Kun Jeesus karkotti riivaajan Matt. 12: 22-32:ssa, uskonnolliset johtajat sanoivat Hänen tehneen sen paholaisen vallalla.
Jeesus vastasi, että tuo ei ollut edes loogista, sillä jos riivaajat karkottavat riivaajia, paholaisen valtakunta tulee sortumaan. Sitten Hän sanoi: " Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne."
Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. (Hepr. 13:8) Hän, Jumalan Poika, karkotti riivaajia Pyhän Hengen avulla. Anna tuon upota. Olemme Hän tämän maan päällä. Hänen ruumiinsa. Sitä, mitä Hän silloin teki, Hän tekee nyt meidän kauttamme.
JOS me uskomme Jumalan haluavan tekevän jotakin vain siksi, että tiedämme jonkin soveltuvan jakeen, MUTTA Pyhä Henki ei ole mukana, sitten mitään ei tule tapahtumaan.
Esimerkiksi
Eräs tuntemani pastori sai kilpirauhassyöpädiagnoosin noin vuonna 1989, mutta oli Uskon Sanaa (ao. liikkeessä mukana, suom. huom.) ja valitsi kutsua sitä tulehdukseksi. Hän kieltäytyi hoidattamasta sitä. Kilpirauhassyöpä etenee hitaasti ja johtaa kuolemaan vain, jos se jätetään hoitamatta vuosien ajan.
En tiennyt mitään hänen diagnoosistaan vuonna 1999, kun Herra kertoi minulle, että hänellä on syöpä, ja että hänen täytyy hoitaa se tai se tulee tappamaan hänet. Annoin tuon sanan ja minut nuhdeltiin perin juurin ja kerrottiin, että ajattelin siitä väärin, että kyse oli vain tulehduksesta. Lähdin varmana siitä, mitä Herra oli minulle kertonut, mutta järkyttyneenä siitä, että minut oli torjuttu.
Noin kahdeksan vuotta myöhemmin hän tajusi olevansa häviämässä taistelun ja alkoi etsiä hoitoa. Elämänsä viimeisinä kuukausina hän kertoi seurakunnalleen, että hänellä oli syöpä. Koko seurakunta alkoi rukoilla, jotkut paastosivat, hänen parantumisekseen. Kun hän viikkoja myöhemmin kuoli, monet olivat järkyttyneitä ja kyseenalaistivat kaiken sen, minkä olivat uskoneet – he olivat puhuneet Sanaa, julistaneet Sanaa, mutta hän kuoli.
Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen vaimonsa kertoi, että hänet oli diagnosoitu monia vuosia aiemmin. Ymmärrättehän, hän aiheutti tämän itse olemalla tekemättä sitä, mikä oli hänen auktoriteetissaan tehdä. Sen seurauksena hänelle ei ollut mitään ihmeparantumista. On röyhkeyden syntiä ajatella, että jokin on Jumalan vastuulla, kun itse asiassa se on meidän vastuullamme. Voit puhua Sanaa, käskeä, julistaa niin paljon kuin haluat, mutta jos olet röyhkeä, Pyhä Henki ei ole kaikissa ponnisteluissasi – niissä ei ole mitään elämää.
Tuhannet ihmiset 'puhuivat Sanaa hänen ylleen', mutta Henki ei ollut läsnä. Jeesus, Sana, ja Henki eivät olleet yksimieliset parantaakseen hänet, koska hän jätti huomiotta terveen järjen ja kieltäytyi tekemästä sitä, mikä oli hänen vallassaan tehdä.
Kuuro tyttö Fedra
Olin Saltillossa, Meksikossa noin viikon kokoussarjaa varten auttamassa lähetystyöntekijää, jota seurakuntamme tuki. Kaksi naista tuli taloon, jossa palvelutyö toimi, ja pyysivät, että tulisin 'rukoilemaan' seitsenvuotiaan tytön puolesta, joka oli syntynyt kuurona eikä ollut koskaan puhunut. Poistuin seurasta kohteliaasti lähetystyöntekijän ja hänen vaimonsa jatkaessa seurustelua naisten kanssa.
Ollessani taas huoneessani sanoin Isälle, etten aikonut mennä, ellei Hän parantaisi tai vapauttaisi tyttöä, kumpi sitten olikaan tarpeen. Sillä ei ollut mitään hyötyä julistaa Sanaa, jos Henki ei ollut vapauttamassa kuurosta ja mykästä hengestä tai parantamassa häntä – kumpaa sitten tarvittiinkin, en tiennyt. Välittömästi Hän sanoi: "Mene, sillä Minä tulen parantamaan hänet."
Tulin takaisin heidän luokseen ja kerroin heille, että menisin (heidän kanssaan). Aamulla ryhmämme 11 amerikkalaista sekä lähetystyöntekijä ja nuo kaksi naista ajoimme siihen pieneen kylään, jossa tyttö asui ja sitten menimme hänen kotiinsa. Hänen vanhempansa ja perheensä eivät puhuneet yhtään englantia, me 11 puhuimme vain vähän espanjaa.
Tyttö istutettiin tuoliin kasvokkain kaikkia meitä amerikkalaisia ja hänen perheensä sijoittui hänen taaksensa. Kummallakin puolella oli seisomassa tusinan verran ihmisiä kasvokkain epämukavan hiljaisuuden vallitessa pienen tytön istuessa tuolissa tuijottaen lautasen kokoisin silmin tapahtumia.
Lopulta lähetystyöntekijä selitti perheelle, mitä tulisi tapahtumaan minun selittäessäni, mitä aioin tehdä ja vanhemmat elehtivät ja seisoivat tyttärensä vierellä taputellen hänen olkapäitään rauhoittavasti.
Astuin eteenpäin, panin sormenpääni tytön korviin sanoen: "Käsken kuuron ja mykän hengen lähteä ja pikku tyttö, sanon sinulle, tule terveeksi Jeesuksen nimessä." (En tiennyt, oliko jokin henki sekaantunut asiaan, minulla ei ollut mitään johdatusta, en erottanut mitään, minulla ei ollut mitään aavistustakaan – tiesin Isän sanoneen, että Hän parantaisi tytön, mutta tuossa vaiheessa vuonna 1988 halusin varautua kaikkiin mahdollisuuksiin, joten 'jos epäilet henkivaltaa, karkota varmuuden vuoksi'. Mutta luulen, että kyse oli parantumisesta.
Minulla oli tietenkin Raamatun kohta 'Hänen haavojensa kautta me olimme parantuneet'. Ja minulla oli Raamatun kohta, joka sanoi, että meillä on auktoriteetti käyttää Jeesuksen nimeä ja laskea kätemme sairasten päälle. Mutta kyse oli Isästä – Pyhän Hengen kautta – joka sanoi: "Mene, sillä Minä tulen parantamaan hänet." Minulla olivat Sana JA Henki yksimielisinä, joten tyttö parantui.
Aluksi hän alkoi katsella ympäri huonetta säikähtänyt ilme silmissään, sitten yksi meistä, sairaanhoitaja, huomasi, että hänen silmänsä seurasivat sitä henkilöä, joka kulloinkin oli puhumassa… yhtäkkiä tyttö tajusi, mitä oli tapahtunut ja hän hyppäsi seisomaan ja alkoi hyppiä ja ääntelehtiä, ei puhua, vaan äärimmäisen ilon ääniä ensimmäistä kertaa elämässään…
Tyttö kirjaimellisesti hyppäsi syliini ja osoitti ulos… menimme seisomaan aivan hänen ovensa ulkopuolelle ja yläpuolella olevassa puussa oli sirkutteleva lintu. Tyttö hymyili leveästi, katsoi suoraan ylöspäin ja osoitti lintua. Pian yli tusina lasta tuli juosten ja liikehti saadakseen minut laskemaan hänet alas.
Innostuneessa lasten piirissä tyttöä alettiin huutaa ääneen nimeltä: "Fedra" ja tyttö kääntyi ja osoitti puhunutta lasta. Kun tätä leikkiä oli leikitty muutama sekunti, tyttö kääntyi ja näki yhden tila-autoista, joilla olimme tulleet paikalle, raivasi tiensä lapsijoukon läpi ja juoksi autolle. Hän takoi ovea ja joku avasi sen hänelle. Hän kömpi kuskin paikalle ja alkoi takoa ohjauspyörää osuen lopulta äänimerkkiin, mikä sai hänet hätkähtämään yllättyneenä. Mieleemme juolahti hänen nähneen ihmisten ajavan kylään äänimerkkiä iskien, mutta tyttö ei ollut tuohon hetkeen saakka tajunnut, miksi niin tehtiin.
Sanan ja Hengen TÄYTYY olla yksimieliset.
Nykyään monille ihmisille on opetettu, että Sana on se, joka on voima. Vain julista, vain puhu jonkun tai jonkin tilanteen yli; heille on opetettu, että siinä on voima. Minkä Jeesus teki selväksi, on, että Hän, Sana toimii Pyhän Hengen kautta.
Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed