In the Present & Presence # 3 (Titanic)
Nykyhetkessä ja läsnäolossa osa 3 (Titanic)
Hei kaikki,
Huhtikuun 10. päivä 1912 Titanic, tuohon aikaan tultaessa suurin ja ylellisin valtamerilaiva lähti satamasta neitsytmatkalleen. Se oli varustettu kaikista viimeisimmillä ja suurimmilla jutuilla; siinä oli uusi langaton lähetin, joka tarjosi matkustajille ennen kuulumattoman kyvyn kommunikoida tuhansien mailien päässä olevien ihmisten kanssa, runsaasti koristellut hytit ensimmäisessä luokassa ja turvallisuutta varten edistyneitä vedenpitäviä osastoja.
Yksi ylellisimmistä jollei SE kaikkein ylellisin kiinteään sisustukseen kuulunut asia laivalla oli 'Pääportaikko', joka oli varattu ensimmäisen luokan matkustajien käyttöön. Sen yläpuolella oli suuri lasinen kupu, joka päästi sisälle luonnonvaloa ja portaikossa ja sitä ympäröivissä puurakenteissa oli koristeellisia kaiverruksia.
Lattiapäällyste pääportaikon ympärillä oli myös sen ajan modernein ja ylellisin, siinä käytettiin uusimpaa muotivillityksenä ollutta prosessia, jossa pellavaöljy jähmetettiin ja sotkettiin mäntyhartsiin ja sahanpuruihin väriaineen kanssa niin että muodostui laattalattia. Kyllä, pääportaikon alustan ympärillä ollut lattiapäällyste, tuo ylellisin kiinteään sisustukseen kuulunut asia ylellisimmällä koskaan rakennetulla valtamerilaivalla, oli… korkkimatto.
Tuona aikana kokkimatto oli se 'muodikas' juttu, ylellisin lattianpäällyste jonka rahalla saattoi ostaa, mutta meidän aikanamme se kuuluu edullisimpiin ja tavallisimpiin lattianpäällysteisiin.
Se mikä nyt on se 'muodikas' juttu, tulee eräänä päivänä olemaan vanha juttu. Maailmassa ihmiset julistavat sellaisia juttuja kuten 'tähän Pariisi pukeutuu' tai 'kaikki tähdet pukeutuvat näihin', mutta ensi vuonna tähdet pukeutuvat johonkin muuhun ja pariisilaismallit esittelevät lavoilla uusia tyylejä.
Jumala tekemässä uutta juttua?
Seurakuntapiireissä sillä, mikä sitten onkin viimeisintä ja suurinta, on usein leima 'Tämä on uusi juttu, jota Herra on tekemässä'. Mutta Apostolien teoissa, joka kattaa yli 30 vuotta, ja lopussa Uutta Testamenttia, joka kattaa kaikkiaan noin 70 vuotta, emme näe kirjoittajien sanovan, että Jumala tekee mitään muuta uutta kuin Jeesuksen työn ja Pyhän Hengen työn ihmisessä. Uusi Testamentti ON se uusi juttu.
Pohdipa sitä että – Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Paavali, Pietari, Jaakob – Uuden Testamentin kirjoittajat, uskon pylväät, Herran valitsemat elämään ja kuolemaan tuossa ajankohdassa historiaa, yli 70 uskon vuotensa kuluessa, eivät koskaan kirjoittaneet missään, että Herra tekee jotakin muuta uutta kuin Jeesus ja Pyhä Henki.
Tietysti joku joka on uusi Herralle, oikeutetusti huudahtaa, että kyse on hänelle uudesta elämästä, mutta mitä tulee siihen, mitä taivas tekee, hänen pelastumisensa ja kasteensa Pyhällä Hengellä on sitä mitä Hän on tehnyt viimeiset 2.000 vuotta. Se on vain uutta meille, samalla kun Hän pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Samaa vanhaa juttua minulle työstettäväksi
En voi puhua sinun puolestasi, mutta mitä minuun tulee, Hän työstää yhä minussa asioita, joita Hän alkoi työstää heti kun olin uudestisyntynyt 16-vuotiaana. Hän ei ole koskaan lakannut työstämästä minua, hienosäätämästä, muuttamasta minussa asioita, jotka voin jäljittää elämässäni vuosikymmenten taakse. En tarvitse jotakin 'uutta juttua' ennen kuin ja ellen ensin tule kypsäksi vanhoissa jutuissa.
Perhe Colorado Springissä – maailman rakastaminenko?
Olin pitämässä kurssia Colorado Springsissä ja päivän rupeaman jälkeen meitä lähti neljä ulos syömään. Kun kävelimme loosiimme, huomasin keskellä huonetta suuren perheen, joka oli työntänyt yhteen useita pöytiä – siinä oli noin 10 tai 14 ihmistä lasten ollessa toisessa päässä ja aikuisten toisessa.
Näin myös välittömästi enkeleitä seisomassa joidenkin noista ihmisten takana ja oli yksi enkeli, joka oli selvästi vastuussa. Ei ole tavatonta Herran avata silmäni näkemään Hänen maailmaansa samalla kun näen myös luonnollisen maailman, mutta ihmettelin kyllä, miksi se tapahtui ravintolassa.
Meidän neljän tilatessa ruokaa ylläpidin keskustelua ystävieni kanssa samalla kun käännyin myös vasemmalle puolelleni puhuakseni muutaman jalan päässä seisovalle enkelille. Luonnollisessa näytti siltä, että vain katsoin vasemmalle vilkaistakseni tuota suurta ryhmää, mutta Hengessä puhuin enkelin kanssa. Ensimmäinen kysymäni asia oli: 'Ovatko nämä ihmiset uskovia?', mihin hän vastasi, että he olivat.
Sitten hän lisäsi: " Mutta he rakastavat tätä maailmaa siinä olevine leluineen ja huvituksineen. He käyvät seurakunnassa, mutta vain silloin kuin se sopii heidän suunnitelmiinsa ja he lukevat harvoin Raamattua tai edes puhuvat Herrasta kotona." Kysyn, miltä tuntui suojella heitä ja hän yllätti minut sanomalla: "On hauskempaa suojella sellaisia ihmisiä kuin sinä." Kerroin hänelle, että luulin heidän olevan kiireisempiä lihallisten kristittyjen kohdalla, mutta hän vastasi:
"Ei. Tätä maailmaa ja siinä olevia asioita kohtaan olevan rakkautensa tähden he ovat sulkeneet Herran ulos elämästään noilla monilla alueilla. Jos ihminen vaeltaa Herran kanssa, hän on herkempi Hänen johdatukselleen, mutta kun hän tekee omaa juttuaan, hän on vaimentanut Hänet, mikä tekee hänet turraksi Hengen asioille ja estää meitä suojelemasta häntä tai edes varoittamasta häntä tulossa olevista asioista."
Otin tuon vihjeenä, joten käänsin huomioni aivan kauimmaisessa päässä istuvaan noin 12-vuotiaaseen poikaan, joka istui aivan yksin ja enkeli seisoi aivan hänen takanaan. Tuo enkeli näytti mielialan puolesta alistuneelta – hiljaiselta, vakavalta katsoessaan poikaa. Koko perheeseen liittyi raskas tunne, ja ihmettelin yhä, miksi näin heidät.
Niinpä kysyin enkeliltä pojasta, ja sitten sain tietää, miksi silmäni avattiin näkemään heidät: "Asiain ollessa niin kuin nyt, tämä poika tulee kuolemaan mönkijäonnettomuudessa ollessaan noin 15." Tuon myötä yhtäkkiä suurikokoinen näkymä kuin TV:stä ilmestyi ilmaan enkelin viereen pojan yläpuolelle hänen istuessaan pöydän ääressä. Näin tämän perheen metsässä ja jotenkin tiesin, että oli sunnuntai ja heidän olisi pitänyt olla seurakunnassa, mutta valitsivat viedä mönkijänsä vuoristoon tuona päivänä.
He olivat tehneet maarampin ja hyppyyttivät ajoneuvojaan sen yli, lentämällä hyvän matkaa, ja sitten näin tämän pojan, nyt vanhempana, hyppyyttävän omaa ajoneuvoaan ja jotenkin se kallistui taaksepäin ikään kuin hän olisi yrittänyt volttia taaksepäin siinä onnistumatta. Näkymä jähmettyi paikalleen pojan ajoneuvon ollessa ylösalaisin ja pojan istuessa istuimella niin, että hänen päänsä oli koskettamaisillaan maata ja koko juttu kaatumassa hänen päälleen – sitten se hävisi.
Siinä kohdassa keskeytin kolmen ystäväni keskustelun ja kerroin heille sen mitä juuri kerroin teille. Tajusin, että silmäni oli avattu näkemään ja puhumaan enkeleille, jotta me voisimme rukoilla heidän puolestaan ja estää tuota hirvittävää onnettomuutta viemästä tuon pojan elämää kolmen vuoden päästä tulevaisuudessa, ja että tämä perhe palaisi ensirakkauteensa. Rukoilimme juuri siinä paikassa ja kun katsoin takaisin enkeleihin – johtava enkeli hymyili niin kuin myös pojan takana oleva, ja he hävisivät.
Tuon illan isäntäni huomautti sitten: "Tämä selittää jotakin sellaista, mitä olen ajoittain kokenut vuosien varrella. Olen jossakin ja näen jonkun ihmisen ja tunnen murhetta ja surua hengessäni melkein siihen pisteeseen saakka, että jos antaisin itselleni luvan, pysähtyisin itkemään juuri siinä hetkessä. Sitä on tapahtunut lentokentillä tai kun vain olen ulkona normihommissa – näen jonkun satojen joukossa ja tunnen tätä syvää surua – ja tunsin sitä kun kävelimme sisään ja näin tuon perheen, mutten tiennyt miksi. Nyt tiedän, että aistin Pyhän Hengen surullisuuden jonkun Herran kanssa vaelluksen suhteen, että tämä ei vaella Hänen kanssaan niin kuin pitäisi, ehkä rakastaa maailmaa enemmän kuin että panisi kaiken rakkautensa Häneen."
Emme voi elää nykyhetkessä Hänessä, jos olemme myös antaneet sydämemme maailmalle ja siinä oleville asioille. Hänen läsnäolonsa vaatii olemista nykyhetkessä – maailmaa kohtaa olevan kaiken rakkauden, kaikkien ihmisten, kaiken menneisyyden ja ovella olevan tulevaisuuden jättämistä – ollaksemme kokonaisvaltaisesti ja täysin omistautuneita Hänelle. Ihmeellisesti Hän ei ole tietämätön tarpeistamme ja toiveistamme, ja kun Salomon pyysi viisautta ennemmin kuin rikkauksia tai vihollisten voittamista, koska (tuossa kohtaa elämäänsä) hän oli täysin nykyhetkessä kun pyysi viisautta, Herra antoi hänelle asioita, joita hän ei pyytänyt. * 1. Kun. 3:5-14.
Eläkäämme tullen Hänen eteensä kiitoksin ja ylistyksin, nykyhetkeen keskittyneinä, keskittyneinä Häneen, jota palvomme, Häneen, jota korotamme, kokonaisvaltaisesti ja täysin Häneen keskittyneinä. Jos me teemme niin, lopusta tullaan pitämään huoli ja se tulee menemään oikealle paikalleen elämässämme.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
Nykyhetkessä ja läsnäolossa osa 3 (Titanic)
Hei kaikki,
Huhtikuun 10. päivä 1912 Titanic, tuohon aikaan tultaessa suurin ja ylellisin valtamerilaiva lähti satamasta neitsytmatkalleen. Se oli varustettu kaikista viimeisimmillä ja suurimmilla jutuilla; siinä oli uusi langaton lähetin, joka tarjosi matkustajille ennen kuulumattoman kyvyn kommunikoida tuhansien mailien päässä olevien ihmisten kanssa, runsaasti koristellut hytit ensimmäisessä luokassa ja turvallisuutta varten edistyneitä vedenpitäviä osastoja.
Yksi ylellisimmistä jollei SE kaikkein ylellisin kiinteään sisustukseen kuulunut asia laivalla oli 'Pääportaikko', joka oli varattu ensimmäisen luokan matkustajien käyttöön. Sen yläpuolella oli suuri lasinen kupu, joka päästi sisälle luonnonvaloa ja portaikossa ja sitä ympäröivissä puurakenteissa oli koristeellisia kaiverruksia.
Lattiapäällyste pääportaikon ympärillä oli myös sen ajan modernein ja ylellisin, siinä käytettiin uusimpaa muotivillityksenä ollutta prosessia, jossa pellavaöljy jähmetettiin ja sotkettiin mäntyhartsiin ja sahanpuruihin väriaineen kanssa niin että muodostui laattalattia. Kyllä, pääportaikon alustan ympärillä ollut lattiapäällyste, tuo ylellisin kiinteään sisustukseen kuulunut asia ylellisimmällä koskaan rakennetulla valtamerilaivalla, oli… korkkimatto.
Tuona aikana kokkimatto oli se 'muodikas' juttu, ylellisin lattianpäällyste jonka rahalla saattoi ostaa, mutta meidän aikanamme se kuuluu edullisimpiin ja tavallisimpiin lattianpäällysteisiin.
Se mikä nyt on se 'muodikas' juttu, tulee eräänä päivänä olemaan vanha juttu. Maailmassa ihmiset julistavat sellaisia juttuja kuten 'tähän Pariisi pukeutuu' tai 'kaikki tähdet pukeutuvat näihin', mutta ensi vuonna tähdet pukeutuvat johonkin muuhun ja pariisilaismallit esittelevät lavoilla uusia tyylejä.
Jumala tekemässä uutta juttua?
Seurakuntapiireissä sillä, mikä sitten onkin viimeisintä ja suurinta, on usein leima 'Tämä on uusi juttu, jota Herra on tekemässä'. Mutta Apostolien teoissa, joka kattaa yli 30 vuotta, ja lopussa Uutta Testamenttia, joka kattaa kaikkiaan noin 70 vuotta, emme näe kirjoittajien sanovan, että Jumala tekee mitään muuta uutta kuin Jeesuksen työn ja Pyhän Hengen työn ihmisessä. Uusi Testamentti ON se uusi juttu.
Pohdipa sitä että – Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Paavali, Pietari, Jaakob – Uuden Testamentin kirjoittajat, uskon pylväät, Herran valitsemat elämään ja kuolemaan tuossa ajankohdassa historiaa, yli 70 uskon vuotensa kuluessa, eivät koskaan kirjoittaneet missään, että Herra tekee jotakin muuta uutta kuin Jeesus ja Pyhä Henki.
Tietysti joku joka on uusi Herralle, oikeutetusti huudahtaa, että kyse on hänelle uudesta elämästä, mutta mitä tulee siihen, mitä taivas tekee, hänen pelastumisensa ja kasteensa Pyhällä Hengellä on sitä mitä Hän on tehnyt viimeiset 2.000 vuotta. Se on vain uutta meille, samalla kun Hän pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Samaa vanhaa juttua minulle työstettäväksi
En voi puhua sinun puolestasi, mutta mitä minuun tulee, Hän työstää yhä minussa asioita, joita Hän alkoi työstää heti kun olin uudestisyntynyt 16-vuotiaana. Hän ei ole koskaan lakannut työstämästä minua, hienosäätämästä, muuttamasta minussa asioita, jotka voin jäljittää elämässäni vuosikymmenten taakse. En tarvitse jotakin 'uutta juttua' ennen kuin ja ellen ensin tule kypsäksi vanhoissa jutuissa.
Perhe Colorado Springissä – maailman rakastaminenko?
Olin pitämässä kurssia Colorado Springsissä ja päivän rupeaman jälkeen meitä lähti neljä ulos syömään. Kun kävelimme loosiimme, huomasin keskellä huonetta suuren perheen, joka oli työntänyt yhteen useita pöytiä – siinä oli noin 10 tai 14 ihmistä lasten ollessa toisessa päässä ja aikuisten toisessa.
Näin myös välittömästi enkeleitä seisomassa joidenkin noista ihmisten takana ja oli yksi enkeli, joka oli selvästi vastuussa. Ei ole tavatonta Herran avata silmäni näkemään Hänen maailmaansa samalla kun näen myös luonnollisen maailman, mutta ihmettelin kyllä, miksi se tapahtui ravintolassa.
Meidän neljän tilatessa ruokaa ylläpidin keskustelua ystävieni kanssa samalla kun käännyin myös vasemmalle puolelleni puhuakseni muutaman jalan päässä seisovalle enkelille. Luonnollisessa näytti siltä, että vain katsoin vasemmalle vilkaistakseni tuota suurta ryhmää, mutta Hengessä puhuin enkelin kanssa. Ensimmäinen kysymäni asia oli: 'Ovatko nämä ihmiset uskovia?', mihin hän vastasi, että he olivat.
Sitten hän lisäsi: " Mutta he rakastavat tätä maailmaa siinä olevine leluineen ja huvituksineen. He käyvät seurakunnassa, mutta vain silloin kuin se sopii heidän suunnitelmiinsa ja he lukevat harvoin Raamattua tai edes puhuvat Herrasta kotona." Kysyn, miltä tuntui suojella heitä ja hän yllätti minut sanomalla: "On hauskempaa suojella sellaisia ihmisiä kuin sinä." Kerroin hänelle, että luulin heidän olevan kiireisempiä lihallisten kristittyjen kohdalla, mutta hän vastasi:
"Ei. Tätä maailmaa ja siinä olevia asioita kohtaan olevan rakkautensa tähden he ovat sulkeneet Herran ulos elämästään noilla monilla alueilla. Jos ihminen vaeltaa Herran kanssa, hän on herkempi Hänen johdatukselleen, mutta kun hän tekee omaa juttuaan, hän on vaimentanut Hänet, mikä tekee hänet turraksi Hengen asioille ja estää meitä suojelemasta häntä tai edes varoittamasta häntä tulossa olevista asioista."
Otin tuon vihjeenä, joten käänsin huomioni aivan kauimmaisessa päässä istuvaan noin 12-vuotiaaseen poikaan, joka istui aivan yksin ja enkeli seisoi aivan hänen takanaan. Tuo enkeli näytti mielialan puolesta alistuneelta – hiljaiselta, vakavalta katsoessaan poikaa. Koko perheeseen liittyi raskas tunne, ja ihmettelin yhä, miksi näin heidät.
Niinpä kysyin enkeliltä pojasta, ja sitten sain tietää, miksi silmäni avattiin näkemään heidät: "Asiain ollessa niin kuin nyt, tämä poika tulee kuolemaan mönkijäonnettomuudessa ollessaan noin 15." Tuon myötä yhtäkkiä suurikokoinen näkymä kuin TV:stä ilmestyi ilmaan enkelin viereen pojan yläpuolelle hänen istuessaan pöydän ääressä. Näin tämän perheen metsässä ja jotenkin tiesin, että oli sunnuntai ja heidän olisi pitänyt olla seurakunnassa, mutta valitsivat viedä mönkijänsä vuoristoon tuona päivänä.
He olivat tehneet maarampin ja hyppyyttivät ajoneuvojaan sen yli, lentämällä hyvän matkaa, ja sitten näin tämän pojan, nyt vanhempana, hyppyyttävän omaa ajoneuvoaan ja jotenkin se kallistui taaksepäin ikään kuin hän olisi yrittänyt volttia taaksepäin siinä onnistumatta. Näkymä jähmettyi paikalleen pojan ajoneuvon ollessa ylösalaisin ja pojan istuessa istuimella niin, että hänen päänsä oli koskettamaisillaan maata ja koko juttu kaatumassa hänen päälleen – sitten se hävisi.
Siinä kohdassa keskeytin kolmen ystäväni keskustelun ja kerroin heille sen mitä juuri kerroin teille. Tajusin, että silmäni oli avattu näkemään ja puhumaan enkeleille, jotta me voisimme rukoilla heidän puolestaan ja estää tuota hirvittävää onnettomuutta viemästä tuon pojan elämää kolmen vuoden päästä tulevaisuudessa, ja että tämä perhe palaisi ensirakkauteensa. Rukoilimme juuri siinä paikassa ja kun katsoin takaisin enkeleihin – johtava enkeli hymyili niin kuin myös pojan takana oleva, ja he hävisivät.
Tuon illan isäntäni huomautti sitten: "Tämä selittää jotakin sellaista, mitä olen ajoittain kokenut vuosien varrella. Olen jossakin ja näen jonkun ihmisen ja tunnen murhetta ja surua hengessäni melkein siihen pisteeseen saakka, että jos antaisin itselleni luvan, pysähtyisin itkemään juuri siinä hetkessä. Sitä on tapahtunut lentokentillä tai kun vain olen ulkona normihommissa – näen jonkun satojen joukossa ja tunnen tätä syvää surua – ja tunsin sitä kun kävelimme sisään ja näin tuon perheen, mutten tiennyt miksi. Nyt tiedän, että aistin Pyhän Hengen surullisuuden jonkun Herran kanssa vaelluksen suhteen, että tämä ei vaella Hänen kanssaan niin kuin pitäisi, ehkä rakastaa maailmaa enemmän kuin että panisi kaiken rakkautensa Häneen."
Emme voi elää nykyhetkessä Hänessä, jos olemme myös antaneet sydämemme maailmalle ja siinä oleville asioille. Hänen läsnäolonsa vaatii olemista nykyhetkessä – maailmaa kohtaa olevan kaiken rakkauden, kaikkien ihmisten, kaiken menneisyyden ja ovella olevan tulevaisuuden jättämistä – ollaksemme kokonaisvaltaisesti ja täysin omistautuneita Hänelle. Ihmeellisesti Hän ei ole tietämätön tarpeistamme ja toiveistamme, ja kun Salomon pyysi viisautta ennemmin kuin rikkauksia tai vihollisten voittamista, koska (tuossa kohtaa elämäänsä) hän oli täysin nykyhetkessä kun pyysi viisautta, Herra antoi hänelle asioita, joita hän ei pyytänyt. * 1. Kun. 3:5-14.
Eläkäämme tullen Hänen eteensä kiitoksin ja ylistyksin, nykyhetkeen keskittyneinä, keskittyneinä Häneen, jota palvomme, Häneen, jota korotamme, kokonaisvaltaisesti ja täysin Häneen keskittyneinä. Jos me teemme niin, lopusta tullaan pitämään huoli ja se tulee menemään oikealle paikalleen elämässämme.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed