What 'is risen' means, 2 of 4. Between Father and Son
Mitä 'on ylösnoussut' tarkoittaa, osa 2/3, Isän ja Pojan välillä
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka kristinuskon ensimmäisten 500 vuoden aikana fokuksena oli ristin sijaan ylösnousemus. Puhuin ilmauksesta 'on ylösnoussut' ja siitä, kuinka se on jatkuva olemisen tila, ikuinen olemassaolon olotila.
Poika annettiin, jotta Hän saattoi olla lapsi syntynyt
"Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus..." Annettu poika on Kristus, josta tuli syntynyt lapsi, Jeesus. Jes. 9: 6
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, Kristuksen. Kristus on arvonimi annetulle Pojalle, joka oli olemassa Isän kanssa kirkkaudessa ennen kuin maailmankaikkeus oli.
Jeesus on Hänen ihmisnimensä, jonka Gabriel antoi Marialle ja se tarkoittaa 'pelastus'. (Lk. 1: 31)
Joka puolella Uutta testamenttia, silloin kun näet sanan 'Kristus', kirjoittaja korostaa Herran jumaluutta. Se korostaa sitä tosiasiaa, että Hän on Jumala. Kun näet Hänen nimensä 'Jeesus', kirjoittaja korottaa Hänen ihmisyyttään, Ihmistä.
Kun 'Kristus' mainitaan yksin tai ensin, kuten "Kristus Jeesus", se merkitsee, että suurempi fokus on Hänen jumaluudessaan. Esimerkiksi 1. Kor. 2: 16 sanoo, että meillä on Kristuksen mieli. EI Jeesuksen mieltä, vaan Kristuksen mieli on hengessämme.
Se merkitsee, että meillä on Jumalan mieli missä tahansa tilanteessa, missä tahansa myllerryksessä, meitä varten, jotta saamme Hänen rajattoman viisautensa auttamaan tarpeen tullen. Jos olisimme teologisesti korrekteja, Jeesus ei asu sydämessämme – Kristus asuu.
Kun käytetään nimeä Jeesus yksin tai ensin kuten 'Jeesus Kristus', painopiste on Hänen ihmisyydessään. Tästä syystä pyydämme Isältä 'Jeesuksen nimessä'. Karkotamme riivaajat 'Jeesuksen nimessä'. Laskemme kätemme sairasten päälle 'Jeesuksen nimessä'. Jeesus on ihminen, joka on Jumala, ja meillä on ihmisinä auktoriteetti käyttää Hänen NIMEÄÄN – Jeesus. Ihmisinä jotka käyttävät Ihmisen nimeä.
Saattaa näyttää hiusten halkomiselta sanoa, että Kristus asuu minussa eikä Jeesus
Mutta eron vaikutus ajatteluumme on syvällinen. Kun keskivertokristitty sanoo pyytäneensä Jeesusta sydämeensä, hänen ajattelunsa rajoittaa automaattisesti fokusoitumaan ihmiseen Jeesus. Alitajuisesti hän pysähtyy ristin kohdalle.
Kun korjaamme itseämme sanoen, että Kristus asuu sydämessämme, silloin toteamme, että Isän Jumalan koko Persoona ja Mieli, ylösnousemuksen voima, asustaa sydämessämme – Kristus Jeesus Ihminen, joka Jumalana valvoo ruumistaan Pyhän Hengen kautta, tekee meidät enemmän kuin sopiviksi käsittelemään mitä tahansa tilannetta, jonka elämä voi meitä kohti heittää.
Kristus, Jumalan Poika, ei ollut tuntenut maan päällistä elämää henkilökohtaisesti, ennen kuin Hän tuli ihmiseksi.
" Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois (ihmisen) syntejä. Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt." Hepr. 10: 4-6
" …otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti..." Fil. 2: 6-8
Isä on Henki Hengen maailmassa, joten Hän ei ole koskaan tuntenut nälkää, unen tai wc:ssä käymisen tarvetta tai kiusausta. Jaak. 1:13 sanoo, että Hän ei ole pahan kiusattavissa. Ollakseen kiusattavissa, täytyy olla ihmisen keho eikä Isällä ole. Hän on Henki, jolla on Hengen ruumis. Mutta Kristus Jeesus koki kaikki ihmisenä olemisen rajoitteet, sillä Hän oli tullut ihmiseksi.
Ylösnousemuksen päivä: Päivä, jolloin kaikki muuttui Isän ja Pojan välillä.
Kun Jeesus herätetiin kuolleista, se tarkoitti, että Hän tulisi ikuisesti olemaan Poika, joka oli maistanut kuolemaa ja voittanut sen. Poika, joka oli jättänyt taivaan puhtaana ja tahrattomana, herätettiin kuolleista ihmisenä, ollen ikuisesti olemassa 'on ylösnoussut' Elämässä.
Isä antoi oikeutetusti Hänelle nimen kaikkia muita korkeamman sen seurauksena. Oikeutetusti antoi Hänelle valtakunnan hallita ihmisen elämässä. Oikeutetusti teki Hänet korotettavaksi, kunnioitettavaksi, arvostettavaksi ja palvottavaksi yli kaikkien luotujen olentojen. Fil. 2: 5-11
"Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt'." Apt. 13: 33
Isä pitää Jeesuksen ylösnousemusta päivänä, jolloin Hän synnytti Hänet.
Anna tuon upota. Miksi asiat muuttuivat niin paljon heidän välillään, että Isä pitää ylösnousemuksen päivää päivänä, jolloin Hän synnytti Hänet?
Koska Hän jätti taivaan Hengen olentona ja palasi Ihmisenä. Hän palasi siinä ihmiskehossa, jossa Hän 'havaitsi olevansa' (engl. käännös Fil 2:6-8:ssa), vaikka ylösnousemusvoiman muuttamana. Juuri nyt taivaassa Isän kanssa on ihminen ihmisruumiissa. Jumalan Poika tulee ikuisesti olemaan olemassa 'on ylösnoussut' olomuodossa, ihmisenä, joka kuoli ja sitten voitti kuoleman.
Iät ja ajat Kristus oli olemassa Isän kanssa Hengen maailmassa. Sitten Hän tuli ihmiseksi. Kun Hän kuoli, kyse oli jostakin sellaisesta, jota ei Hän eikä Isä ollut koskaan ennen kokenut. Ja kun Hänet herätettiin kuolleista, Häntä ei palautettu sellaiseksi kuin oli ollut ennen kuin fyysinen maailmankaikkeus oli luotu. Asiat heidän välillään eivät tulisi koskaan enää olemaan 'normaaleja' siten, kuin heillä oli yhdessä ollut kirkkaudessa ennen kuin maailmankaikkeus luotiin.
Hänet herätettiin kuolleista ihmisenä, nyt ruumiilla, joka on tehty taivaallisesta materiaalista, täysin ihminen, täysin Jumala. Hän kuoli ihmisenä pannakseen täytäntöön viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa ja sen jälkeen Isä herätti Hänen kuolleista, jotta Hän voisi olla oman jäämistönsä ja perintönsä pesänjakaja – Kristuksen ruumiin, jolle Isä on antanut valtakunnan.
Suhde Isän ja Pojan välillä ei koskaan voisi palata siihen mitä se oli ennen kuin Hän jätti taivaan tullakseen yhdeksi meistä.
Juuri ylösnousemuksen voima muutti kaiken. Kaiken. Sen seuraukset tullaan tuntemaan tuleviin maailmanaikoihin asti, sille se meille luvataan Ef. 2: 7:ssa "...tulevina maailmanaikoina Isä tulee jatkamaan meille sen hyvyytensä rikkauden osoittamista, joka on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä)
Ensi viikolla, miksi ylösnousemuksen jälkeen Jeesukseen ei koskaan enää viitata Jumalan ainokaisena poikana… siihen saakka, siunauksin;
John Fenn/LL
Mitä 'on ylösnoussut' tarkoittaa, osa 2/3, Isän ja Pojan välillä
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä, kuinka kristinuskon ensimmäisten 500 vuoden aikana fokuksena oli ristin sijaan ylösnousemus. Puhuin ilmauksesta 'on ylösnoussut' ja siitä, kuinka se on jatkuva olemisen tila, ikuinen olemassaolon olotila.
Poika annettiin, jotta Hän saattoi olla lapsi syntynyt
"Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus..." Annettu poika on Kristus, josta tuli syntynyt lapsi, Jeesus. Jes. 9: 6
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, Kristuksen. Kristus on arvonimi annetulle Pojalle, joka oli olemassa Isän kanssa kirkkaudessa ennen kuin maailmankaikkeus oli.
Jeesus on Hänen ihmisnimensä, jonka Gabriel antoi Marialle ja se tarkoittaa 'pelastus'. (Lk. 1: 31)
Joka puolella Uutta testamenttia, silloin kun näet sanan 'Kristus', kirjoittaja korostaa Herran jumaluutta. Se korostaa sitä tosiasiaa, että Hän on Jumala. Kun näet Hänen nimensä 'Jeesus', kirjoittaja korottaa Hänen ihmisyyttään, Ihmistä.
Kun 'Kristus' mainitaan yksin tai ensin, kuten "Kristus Jeesus", se merkitsee, että suurempi fokus on Hänen jumaluudessaan. Esimerkiksi 1. Kor. 2: 16 sanoo, että meillä on Kristuksen mieli. EI Jeesuksen mieltä, vaan Kristuksen mieli on hengessämme.
Se merkitsee, että meillä on Jumalan mieli missä tahansa tilanteessa, missä tahansa myllerryksessä, meitä varten, jotta saamme Hänen rajattoman viisautensa auttamaan tarpeen tullen. Jos olisimme teologisesti korrekteja, Jeesus ei asu sydämessämme – Kristus asuu.
Kun käytetään nimeä Jeesus yksin tai ensin kuten 'Jeesus Kristus', painopiste on Hänen ihmisyydessään. Tästä syystä pyydämme Isältä 'Jeesuksen nimessä'. Karkotamme riivaajat 'Jeesuksen nimessä'. Laskemme kätemme sairasten päälle 'Jeesuksen nimessä'. Jeesus on ihminen, joka on Jumala, ja meillä on ihmisinä auktoriteetti käyttää Hänen NIMEÄÄN – Jeesus. Ihmisinä jotka käyttävät Ihmisen nimeä.
Saattaa näyttää hiusten halkomiselta sanoa, että Kristus asuu minussa eikä Jeesus
Mutta eron vaikutus ajatteluumme on syvällinen. Kun keskivertokristitty sanoo pyytäneensä Jeesusta sydämeensä, hänen ajattelunsa rajoittaa automaattisesti fokusoitumaan ihmiseen Jeesus. Alitajuisesti hän pysähtyy ristin kohdalle.
Kun korjaamme itseämme sanoen, että Kristus asuu sydämessämme, silloin toteamme, että Isän Jumalan koko Persoona ja Mieli, ylösnousemuksen voima, asustaa sydämessämme – Kristus Jeesus Ihminen, joka Jumalana valvoo ruumistaan Pyhän Hengen kautta, tekee meidät enemmän kuin sopiviksi käsittelemään mitä tahansa tilannetta, jonka elämä voi meitä kohti heittää.
Kristus, Jumalan Poika, ei ollut tuntenut maan päällistä elämää henkilökohtaisesti, ennen kuin Hän tuli ihmiseksi.
" Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois (ihmisen) syntejä. Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt." Hepr. 10: 4-6
" …otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti..." Fil. 2: 6-8
Isä on Henki Hengen maailmassa, joten Hän ei ole koskaan tuntenut nälkää, unen tai wc:ssä käymisen tarvetta tai kiusausta. Jaak. 1:13 sanoo, että Hän ei ole pahan kiusattavissa. Ollakseen kiusattavissa, täytyy olla ihmisen keho eikä Isällä ole. Hän on Henki, jolla on Hengen ruumis. Mutta Kristus Jeesus koki kaikki ihmisenä olemisen rajoitteet, sillä Hän oli tullut ihmiseksi.
Ylösnousemuksen päivä: Päivä, jolloin kaikki muuttui Isän ja Pojan välillä.
Kun Jeesus herätetiin kuolleista, se tarkoitti, että Hän tulisi ikuisesti olemaan Poika, joka oli maistanut kuolemaa ja voittanut sen. Poika, joka oli jättänyt taivaan puhtaana ja tahrattomana, herätettiin kuolleista ihmisenä, ollen ikuisesti olemassa 'on ylösnoussut' Elämässä.
Isä antoi oikeutetusti Hänelle nimen kaikkia muita korkeamman sen seurauksena. Oikeutetusti antoi Hänelle valtakunnan hallita ihmisen elämässä. Oikeutetusti teki Hänet korotettavaksi, kunnioitettavaksi, arvostettavaksi ja palvottavaksi yli kaikkien luotujen olentojen. Fil. 2: 5-11
"Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt'." Apt. 13: 33
Isä pitää Jeesuksen ylösnousemusta päivänä, jolloin Hän synnytti Hänet.
Anna tuon upota. Miksi asiat muuttuivat niin paljon heidän välillään, että Isä pitää ylösnousemuksen päivää päivänä, jolloin Hän synnytti Hänet?
Koska Hän jätti taivaan Hengen olentona ja palasi Ihmisenä. Hän palasi siinä ihmiskehossa, jossa Hän 'havaitsi olevansa' (engl. käännös Fil 2:6-8:ssa), vaikka ylösnousemusvoiman muuttamana. Juuri nyt taivaassa Isän kanssa on ihminen ihmisruumiissa. Jumalan Poika tulee ikuisesti olemaan olemassa 'on ylösnoussut' olomuodossa, ihmisenä, joka kuoli ja sitten voitti kuoleman.
Iät ja ajat Kristus oli olemassa Isän kanssa Hengen maailmassa. Sitten Hän tuli ihmiseksi. Kun Hän kuoli, kyse oli jostakin sellaisesta, jota ei Hän eikä Isä ollut koskaan ennen kokenut. Ja kun Hänet herätettiin kuolleista, Häntä ei palautettu sellaiseksi kuin oli ollut ennen kuin fyysinen maailmankaikkeus oli luotu. Asiat heidän välillään eivät tulisi koskaan enää olemaan 'normaaleja' siten, kuin heillä oli yhdessä ollut kirkkaudessa ennen kuin maailmankaikkeus luotiin.
Hänet herätettiin kuolleista ihmisenä, nyt ruumiilla, joka on tehty taivaallisesta materiaalista, täysin ihminen, täysin Jumala. Hän kuoli ihmisenä pannakseen täytäntöön viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa ja sen jälkeen Isä herätti Hänen kuolleista, jotta Hän voisi olla oman jäämistönsä ja perintönsä pesänjakaja – Kristuksen ruumiin, jolle Isä on antanut valtakunnan.
Suhde Isän ja Pojan välillä ei koskaan voisi palata siihen mitä se oli ennen kuin Hän jätti taivaan tullakseen yhdeksi meistä.
Juuri ylösnousemuksen voima muutti kaiken. Kaiken. Sen seuraukset tullaan tuntemaan tuleviin maailmanaikoihin asti, sille se meille luvataan Ef. 2: 7:ssa "...tulevina maailmanaikoina Isä tulee jatkamaan meille sen hyvyytensä rikkauden osoittamista, joka on meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä)
Ensi viikolla, miksi ylösnousemuksen jälkeen Jeesukseen ei koskaan enää viitata Jumalan ainokaisena poikana… siihen saakka, siunauksin;
John Fenn/LL
RSS Feed