Mitä Isä haluaa? Osa 3/3
Hei kaikki,
Tämän sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa pohdimme sitä, että Isä etsii aitoja palvojia ja etsii oman sydämensä mukaista kansaa. On muita asioita, joita voisi lisätä – Herra on tullut etsimään ja pelastamaa niitä, jotka ovat kadoksissa, Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle, ja muita Raamatun kohtia.
Syy tälle sarjalle on oppia erottamaan se, mitä muut kertovat meille Jumalan haluavan, siitä, mitä Hän itse asiassa haluaa.
Seurakuntakulttuuri haluaa sinut seurakuntaan, 'Sanaan', antamaan heidän tarkoituksiinsa, toimimaan vapaaehtoisena jossakin työohjelmassa tai osallistumaan koko seurakunnan laajuiseen hengelliseen tavoitteeseen. On helppoa (tahattomasti) ajatella Jumalan haluavan sitä, mitä pastori sanoo Jumalan haluavan.
Toimistooni tuli eräs poissa tolaltaan ollut raamattukouluopiskelija. Hänen seurakuntansa oli ryhtynyt aamurukousaloitteeseen, joten kolmena edeltävänä viikkona hän oli noussut aamuviideltä rukoilemaan 15 minuutin ajan. Hän ajatteli, että tämän täytyi olla Jumalasta; pastori rohkaisi seurakuntaa jokaisessa kokouksessa osallistumaan. Nuori mies oli tehnyt niin kolmen ensimmäisen viikon ajan, mutta viimeisellä viikolla hän oli nukkunut rukousaikansa yli.
Hän tuli luokseni, koska oli varma siitä, että Jumala oli hänelle vihainen, kun hän oli epäonnistunut ohjelman noudattamisessa ja halusi tietää, mitä hänen täytyi tehdä päästäkseen hyviin väleihin Isän kanssa. Kysyin, kuinka hän tiesi Isän olevan hänelle vihainen? Kertoiko Hän olevansa vihainen? (Ei) Nuorukainen oletti, että koska seurakunta vaati Isä meidän -rukouksen rukoilemista kokonaan aamutunteina, se oli yhtä kuin että Jumala halusi sitä. Kun hän epäonnistui seurakunnan odotuksiin vastaamisessa, hän ajatteli epäonnistuneensa Jumalan suhteen. Kykenin auttamaan häntä vastaanottamaan Isän rauhan kertoen nuorelle miehelle, että kun hän tunsi sen, kyse oli Isästä, joka teki hänelle tiettäväksi, ettei ollut hänelle vihainen.
Entäpä jos voisimme alkaa vaeltaa Isän ja Herran kanssa niin, ettei kyse olisi meistä?
Oletko harkinnut sellaista vaellusta Isän kanssa, joka on fokusoitunut Isään oman itsesi sijasta?
Miika oli profeetta pienestä kaupungista (Mooreset), mutta profetoi Samariasta (Israelin pääkaupunki) ja Jerusalemista (Juudan pääkaupunki).
HUOMIO: Salomonin kuoleman jälkeen Israel jakaantui kahteen valtakuntaan: pohjoiseen valtakuntaan nimeltä Israel, jonka pääkaupunki oli Samaria, ja joka koostui 10 heimosta. He hylkäsivät Jumalan palvelemisen Jerusalemissa ja siellä olevat leeviläiset kehittäen oman pappeutensa. Eteläinen valtakunta oli tunnettu Juudana, mutta se käsitti Benjaminin, leeviläiset ja ne muut 10 heimosta, jotka pysyivät uskollisena Jumalalle. Heidän pääkaupunkinsa oli Jerusalem ja he palvoivat Salomonin temppelissä. Kun lukee läpi profeettojen kirjoja, on tärkeä huomata, oliko heidän palvelutyönsä Israelille (Samaria) vai Juudalle. (Lisää tietoa löydät englanninkielisestä audiosarjastani "Walk through the OT: Israel's civil war" (Kulje halki VT:n: Israelin sisällissota), joka käsittelee asiaa yksityiskohtaisesti)
Miika astuu kuvaan: Hän oli pienestä maalaiskaupungista
Mutta hän profetoi kummankin pääkaupungin asukkaille ja johtajille sekä kummankin palvonnan keskuksille. Miika oli ensimmäinen profeetta, joka erityisesti käsitteli kummankin valtakunnan epäonnistumista köyhien auttamiseksi. Heillä oli Mooseksen laki, joka oli täynnä armeliaisuutta köyhiä kohtaan, mutta kumpikin kehitti oman hengellisyytensä Mooseksen lain määräysten ulkopuolella.
Esimerkiksi katso lakia kymmenyksistä ja sitä, kuinka se huolehti ihmisistä, ja kuitenkin se jätettiin huomiotta. Oli neljät kymmenykset:
Ensimmäinen on 'terumah, tai 'ensihedelmien uhri', joka meni papeille heidän elatuksekseen. Toinen on 'ma'aser rishon', tai ensimmäiset kymmenykset. Se meni leeviläisille. Ei jokaisesta Leevin heimon jäsenestä tullut pappia, sillä temppelipalvelukseen tarvittavien tehtävien määrä oli rajallinen. Niinpä oli paljon enemmän leeviläisiä kuin oli pappeja. Kolmas kymmenys on 'ma'aser min hama'aser, kymmenysten kymmenykset. Leevin heimon jäsenet antoivat kymmenykset siitä, mitä he saivat niille leeviläisille, jotka olivat pappeja. Nämä kolme kymmenystä menivät pappien ja temppelistä huolehtimisen ja ylläpidon tukemiseksi.
Neljäs on 'ma'aser sheen', tai toiset kymmenykset. Nämä kymmenykset menivät suoraan takaisin niille ihmisille, jotka ne antoivat.
Nämä neljä kymmenystä annettiin eri aikoina seitsemän vuoden jakson kuluessa eikä seitsemäntenä vuonna annettu mitään kymmenyksiä, se oli sapattivuosi.
Vuosina yksi, kaksi, neljä ja viisi 'toiset kymmenykset' vietiin Jerusalemiin ja uhrattiin Herralle, ja sen jälkeen, papit ottivat osuutensa, jäljelle jäävä annettiin takaisin ihmisille, jotka olivat sen uhranneet. He pitivät suuret juhlat juhlistaakseen Jumalan hyvyyttä.
Vuosina kolme ja kuusi 'toiset kymmenykset' eivät edes menneet papeille temppelissä: Kunniajärjestelmän perusteella toiset kymmenykset vuosina kolme ja kuusi antavat ihmiset jakoivat kymmenyksensä paikallisesti köyhistä, isättömistä ja leskistä sekä kaikista puutteenalaisista huolehtimiseen. Tämä käsitti myös leeviläiset/papit, sillä papeilla ei ollut mitään maan perimystä, joten heitä pidettiin samana kuin köyhiä, siten oikeutettuina tulemaan suuremman yhteisön elättämäksi.
Tajusitko tuon? Joka vuosi ihmisten antaessa kymmenykset, yksi kymmenyksistä palasi takaisin antajalle tai ei koskaan edes mennyt papeille. Ja oli kokonainen vuosi, jolloin ei annettu mitään kymmenyksiä, he pitivät sen itsellään voidakseen antaa niille, jotka olivat puutteenalaisia. Olen antanut koko tämän taustan, jotta ymmärretään, että johto Israelissa ja Jerusalemissa Miikan aikoina laiminlöi köyhiä koskevat Mooseksen lain määräykset, mukaan luettuina kymmenysten lain määräykset. He olivat uskonnollisia, mutta uskonnollisia siten kuin he sen määrittelivät. He olivat hengellisiä, mutta seurasivat omia halujaan, ei sitä mitä Jumala oli kirjoittanut Sanassaan Mooseksen välityksellä.
Miikan palvelutyö Israelille ja Juudalle tiivistetään hänen puhuessaan uskonnollisille johtajille 6:8:ssa:
"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?"
Isä etsii palvojia, Hän etsii sydämensä/mielensä mukaisia ihmisiä, jotta Hän voi vaeltaa kanssamme ja me Hänen kanssaan. Se on niin yksinkertaista. Luovu monimutkaisesta uskosta. Luovu kaavoista ja kaikesta siitä, jota luulet, että sinun täytyy tehdä Häntä miellyttääksesi. Vain… kulje... puhu Hänelle niin kuin puhuisit kenelle tahansa… ja sitten pysähdy, siirrä huomiosi henkeesi ja koe Hänen läsnäolonsa. Se on niin yksinkertaista.
Paavalin suuri huoli korinttolaisista oli, että paholainen hienovaraisuudella siirtäisi heidät 'pois yksinkertaisuudesta joka Kristuksessa on'*, monimutkaiseen uskoon, joka lopulta esittelisi toisen evankeliumin, toisen Jeesuksen, toisen hengen. Pidä se vain yksinkertaisena. Lakkaa ajamasta takaa asioita, jotka kutkuttavat syyhyäviä korviasi, jotta voit täyttää tuon ajan oppiaksesi tuntemaan Isäsi. Palvo Häntä. Etsi Häntä. Tee oikein, rakasta laupeutta, vaella nöyrästi Hänen kanssaan. Aamen *2. Kor.11: 3-4.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn/LL
LL