What does the Father want? 1/3
Mitä Isä haluaa? Osa 1/3
Hei kaikki,
Moderni seurakuntakulttuuri on hyvin 'minäkeskeinen', jos sitä ajattelee. Olemme nähneet 'nimeä se, vaadi sitä', 'positiivisia tunnustamisia', 'julistamista ja määräämistä', henkilökohtaisia profetioita, sisäistä parantumista ja lisääkin, kaikki se on keskittynyt siihen, että voimme saada kaiken mahdollisen Jumalalta tai että pääsemme itse eroon riivaajista, sairauksista, vioista ja elämän ongelmista.
Vaihdetaan fokuksemme siihen, mitä Isä haluaa. On mahdollista elää keskittyen siihen, mitä Isä haluaa, ja voin kertoa teille, että se on mitä tyydyttävintä elämää!
#1: Jeesus sanoi, että Isä etsii palvojia: "Jotka palvovat Häntä hengessä ja totuudessa." Joh. 4: 23–24
"Mutta tulee aika ja nyt, jolloin todelliset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä etsii sellaisia ihmisiä palvomaan Häntä." (suomennos tässä)
Huomaa, että se palvonta, josta Jeesus puhuu, on kohdistunut Isään. Ymmärrä se – kaikissa evankeliumeissa Jeesus ei koskaan käskenyt meitä palvomaan itseään. Hän käski palvoa Isää. Hän käski rukoilla Isää (Isä meidän -rukouksen ollessa parhaiten tunnettu noista ohjeista). Joten se on kysymys ensiksi: Palvotko Isää? (Vai palvotko vain Jeesusta? Jeesus on Jumala, joten tietysti palvomme Häntä, mutta palvotko Jeesusta samalla kun laiminlyöt Isän?)
TODELLISET palvojat. Kreikan sana 'alethinos' tässä tarkoittaa 'aitoa, todellista, totista'. Toteamalla, että on 'todellisia' palvojia, Jeesus paljastaa, että on valheellisia palvojia, sellaisia, jotka lausuvat sanoja tai joilla on taka-ajatuksia palvonnassaan.
'Hengessä' viittaa siihen, että palvomme jokaisella henkäyksellämme syvältä kaikkein sisimmästämme käsin. 'Totuudessa' tarkoittaa, ettei ole mitään taka-ajatuksia, mitään omaa suunnitelmaa, ei mitään Hänelle osoitettuja muistutuksia, silloin kun laulamme. Se tarkoittaa palvontaa, joka on puhdasta sekä ilman ehtoja tai taka-ajatuksia ja fokusoituu Isään.
Jeesus sanoi Isän etsivän sellaisia ihmisiä palvomaan Itseään. Kreikan sana ‘etsiä' on 'zeteo', ja tuon kulttuurin puitteissa tarkoittaa 'tiedustella'. Etsiä tiedusteluna. (lupa) Vaeltaessamme Isän kanssa Hän tiedustelee meiltä: haluatko, aiotko palvoa hengestäsi käsin totuudessa. Sen tähden, tulemmeko vastaamaan Hänen tiedusteluunsa? Kun joku tiedustelee, vastausta vaaditaan? Kuinka me vastaamme siihen, mitä Hän etsii? Omalla kohdallani voin sanoa, että ensimmäiset ajatukseni ensimmäisinä heräämisen hetkinäni ovat ainakin 90 % ajasta: Kiitos Isä. Aloitan joka päivän tuolla yksinkertaisella palvonnan teolla ja puhun Hänelle aina välillä pitkin päivää.
Isän palvontaa nähdään Ilmestyskirjan luvussa neljä.
Apostoli Johannes sanoo: "OIin Hengessä" jakeessa kaksi tarkoittaen sitä, että tämä luonnollinen maailma häipyi hänen silmiensä avautuessa Hengen maailmalle. Hän näki taivaassa oven ja kuuli äänen kutsuvan itseään: 'Tule tänne ylös', ja hänet kuljetettiin taivaaseen. Useimmat näkevät tämän tempauksen esikuvana, sillä se tapahtuu ennen kuin Jeesus avaa seitsemän sinettiä, jotka ovat ahdistuksen ajan alku.
Kun joku on Hengessä, hän voi nähdä Isän. Daniel näki Isän Dan. 7:ssä vanhaikisenä, jonka luo Ihmisen Poika tuli vastaanottamaan valtakunnan, jolla ei ole loppua. Mooses puhui Jumalalle kasvoista kasvoihin kirkkauden pilvessä, kun se tuli alas ilmestysmajan ylle autiomaassa, mutta kun hän oli luonnollisessa (tilassa) vuorella, Jumalan täytyi peittää hänen silmänsä. (2. Moos. 33:11, 34:10; 33: 20). Isä ja ympärillä olevat kerubit tulivat Hesekielin luo Hes. 1:ssä. Hän kuvasi valtaistuimen yllä olevan sateenkaaren ja sen edessä olevan kirkkaan kannen.
Johanneksen ollessa taivaassa Ilm. 4:ssä hän näki sateenkaaren, kirkkaan kannen, ja kerubit ja vanhimmat palvomassa Isää jakeissa 8, 11: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
Huomaa, että Isälle osoitetussa palvonnassa kyse on Hänestä – ei siitä, mitä Hän teki puolestamme, vaan Hänestä, Hänestä Luojana, Hänestä Jumalana, Hänestä, joka on pyhä, Hänestä, joka on aina nykyhetkessä läsnä. Aito palvonta on tiukan pystysuoraa, meistä Häneen, Hänestä ja Hänelle. Ei ole mitään meistä, siitä mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, siitä kuinka olimme kadotettuja ja nyt olemme pelastettuja. Ei, palvonta on meidän syvimmästä hengestämme Hänen Henkeensä – hengestä Hengelle. Meidän sydämestämme Hänen sydämelleen. Mutta on enemmän.
Sana 'palvoa' on kreikaksi 'proskuneo.' 'Pros' tarkoittaa 'kohti'. 'Kuneo' tarkoittaa 'suudella'. Se palvonta, Jeesus sanoo, jota Isä etsii, ne aidot palvojat, palvovat kuin suudelma Isälle – se tarkoittaa aitoa kiintymystä, aitoa liittosuhdetta. Tuona päivänä, kuten meidänkin aikanamme, suudelma on merkki kahden ihmisen välisestä liitosta. Suutelen vaimoani merkkinä kaikesta rakkaudestani ja omistautumisestani hänelle. Kaksi ystävää jopa meidän aikanamme saattaa suudella toisiaan poskelle merkkinä heidän välisestä siteestään. Jeesus sanoi kirjaimellisesti Joh. 4: 23:ssa: "Hetki on tulossa ja on nyt, jolloin aidot suutelijat tulevat suutelemaan Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä etsii sellaisia suutelemaan itseään."
Sana 'palvoa' on siten liiton suudelma Isälle. Kun palvomme Häntä Hänen itsensä vuoksi, sanomme olevamme liitossa Hänen kanssaan. Sanomme, että rakastamme Häntä ja olemme Hänelle omistautuneita ja annamme itsemme täysin Hänelle. Hän etsii sellaisia kokosydämisiä palvojia. Fyysinen suudelma kahden ihmisen välillä on hyvin karkea esimerkki aidosta hengellisestä 'suudelmasta' tai palvonnasta. Syvin palvonta on siten silloin, kun vuodatamme hengestämme rakkautemme Isälle pitäen samalla myös mielemme fokusoituna siihen, mitä olemme sanomassa, mielemme luodatessa sydäntämme löytääkseen sanat ilmaistaksemme, kuinka paljon Häntä rakastamme. Se tarkoittaa, että meidän täytyy kehittää hengellinen kurinalaisuus siinä, ettemme sano sanoja huulillamme samalla kun mielemme pohtii, mitä syömme lounaaksi huomenna tai muita sellaisia juttuja, joita mielemme ajattelee samalla kuin laulamme palvontalauluja Isälle.
Isä etsii aitoja palvojia. Oletko kiinnostunut vastaamaan Hänen tuohon haluunsa?
Kuinka paljon rukouksistasi, kuinka paljon palvonnastasi on Jeesukselle – samalla kun Jeesus sanoi suoraan, että Isä etsii niitä, jotka palvovat (suutelevat kohti) Häntä hengestään ilman taka-ajatuksia. Voimmeko suunnata uudelleen fokuksemme Isään, irrottaa katseemme itsestämme, oppia, kuinka puhua sydämen syvyydestä Isälle? Opi tuntemaan Isäsi vain puhumalla pitkin päivää keskustelutyyliin, mutta aina kiitoksin.
Kokemukseni mukaan useimmat kristityt eivät tiedä, mitä aito palvonta on, koska jokapäiväisessä elämässään he eivät palvo Isää. Olen nähnyt tämän pastorina auditorioseurakunnassa ja kotiseurakunnassa. Kun musiikki loppuu ja johtaja sanoo: "Jatketaan vain Hänen palvomistaan" äänen volyymi laskee huomattavasti. Monet vain seisovat tai istuvat silmät kiinni ja pää kumartuneena. Se paljastaa, että he eivät ole koskaan kehittäneet omaa palvontaelämäänsä.
Vuosia sitten eräs johtaja eräässä kotiseurakunnassa valitti ajaessaan autoa Herralle: "Herra, kaipaan auditorioseurakunnan palvontaa." Herra keskeytti: "Et sinä palvontaa kaipaa; kaipaat sitä musiikkia, sillä palvonta virtaa sydämestä."
Hengestä tulevassa palvonnassa on kysymys siitä, että pääsemme kosketuksiin niiden ydinsyiden kanssa, joiden vuoksi rakastamme Jumalaa. Niiden ydinasioiden kanssa, joista olemme kiitollisia. Niiden ydinsyiden kanssa, jonka vuoksi vaellamme Hänen kanssaan. Palaa perusasioihin, palaa ytimeen, ja ala keskustelutyyliin vain kertomaan Isälle, miksi rakastat Häntä ja olet niin kiitollinen Jeesuksesta, siitä, kuka Hän on Jumalana ja sen tähden palvomisen arvoinen (jota kohti suudella).
Sivuhuomiona; Tuossa on kielillä rukoilemisen ja palvomisen kauneus – se on meidän hengestämme, ytimestämme. Niille, jotka eivät vielä ole 'kielillä puhujia', saatatte havaita, että jos teette mitä tässä ehdotan, että hankkiudutte kosketuksiin sydämen syvyytenne kanssa ja ilmaisette rakkautenne Isälle, saatatte havaita puhuvamme kielellä, jota ette ole koskaan oppineet – niin syvää tulee olemaan rakkautenne ja kiitollisuutenne, että se ylittää tunnetun kielenne ilmaistakseen sen – ja Hän tulee siirtämään sinut kieliin, niin että henkesi voi täydemmin ja kokonaisvaltaisemmin ilmaista suudelmaasi kohti Isää.
Toinen asia, jota Isä etsii, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Mitä Isä haluaa? Osa 1/3
Hei kaikki,
Moderni seurakuntakulttuuri on hyvin 'minäkeskeinen', jos sitä ajattelee. Olemme nähneet 'nimeä se, vaadi sitä', 'positiivisia tunnustamisia', 'julistamista ja määräämistä', henkilökohtaisia profetioita, sisäistä parantumista ja lisääkin, kaikki se on keskittynyt siihen, että voimme saada kaiken mahdollisen Jumalalta tai että pääsemme itse eroon riivaajista, sairauksista, vioista ja elämän ongelmista.
Vaihdetaan fokuksemme siihen, mitä Isä haluaa. On mahdollista elää keskittyen siihen, mitä Isä haluaa, ja voin kertoa teille, että se on mitä tyydyttävintä elämää!
#1: Jeesus sanoi, että Isä etsii palvojia: "Jotka palvovat Häntä hengessä ja totuudessa." Joh. 4: 23–24
"Mutta tulee aika ja nyt, jolloin todelliset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä etsii sellaisia ihmisiä palvomaan Häntä." (suomennos tässä)
Huomaa, että se palvonta, josta Jeesus puhuu, on kohdistunut Isään. Ymmärrä se – kaikissa evankeliumeissa Jeesus ei koskaan käskenyt meitä palvomaan itseään. Hän käski palvoa Isää. Hän käski rukoilla Isää (Isä meidän -rukouksen ollessa parhaiten tunnettu noista ohjeista). Joten se on kysymys ensiksi: Palvotko Isää? (Vai palvotko vain Jeesusta? Jeesus on Jumala, joten tietysti palvomme Häntä, mutta palvotko Jeesusta samalla kun laiminlyöt Isän?)
TODELLISET palvojat. Kreikan sana 'alethinos' tässä tarkoittaa 'aitoa, todellista, totista'. Toteamalla, että on 'todellisia' palvojia, Jeesus paljastaa, että on valheellisia palvojia, sellaisia, jotka lausuvat sanoja tai joilla on taka-ajatuksia palvonnassaan.
'Hengessä' viittaa siihen, että palvomme jokaisella henkäyksellämme syvältä kaikkein sisimmästämme käsin. 'Totuudessa' tarkoittaa, ettei ole mitään taka-ajatuksia, mitään omaa suunnitelmaa, ei mitään Hänelle osoitettuja muistutuksia, silloin kun laulamme. Se tarkoittaa palvontaa, joka on puhdasta sekä ilman ehtoja tai taka-ajatuksia ja fokusoituu Isään.
Jeesus sanoi Isän etsivän sellaisia ihmisiä palvomaan Itseään. Kreikan sana ‘etsiä' on 'zeteo', ja tuon kulttuurin puitteissa tarkoittaa 'tiedustella'. Etsiä tiedusteluna. (lupa) Vaeltaessamme Isän kanssa Hän tiedustelee meiltä: haluatko, aiotko palvoa hengestäsi käsin totuudessa. Sen tähden, tulemmeko vastaamaan Hänen tiedusteluunsa? Kun joku tiedustelee, vastausta vaaditaan? Kuinka me vastaamme siihen, mitä Hän etsii? Omalla kohdallani voin sanoa, että ensimmäiset ajatukseni ensimmäisinä heräämisen hetkinäni ovat ainakin 90 % ajasta: Kiitos Isä. Aloitan joka päivän tuolla yksinkertaisella palvonnan teolla ja puhun Hänelle aina välillä pitkin päivää.
Isän palvontaa nähdään Ilmestyskirjan luvussa neljä.
Apostoli Johannes sanoo: "OIin Hengessä" jakeessa kaksi tarkoittaen sitä, että tämä luonnollinen maailma häipyi hänen silmiensä avautuessa Hengen maailmalle. Hän näki taivaassa oven ja kuuli äänen kutsuvan itseään: 'Tule tänne ylös', ja hänet kuljetettiin taivaaseen. Useimmat näkevät tämän tempauksen esikuvana, sillä se tapahtuu ennen kuin Jeesus avaa seitsemän sinettiä, jotka ovat ahdistuksen ajan alku.
Kun joku on Hengessä, hän voi nähdä Isän. Daniel näki Isän Dan. 7:ssä vanhaikisenä, jonka luo Ihmisen Poika tuli vastaanottamaan valtakunnan, jolla ei ole loppua. Mooses puhui Jumalalle kasvoista kasvoihin kirkkauden pilvessä, kun se tuli alas ilmestysmajan ylle autiomaassa, mutta kun hän oli luonnollisessa (tilassa) vuorella, Jumalan täytyi peittää hänen silmänsä. (2. Moos. 33:11, 34:10; 33: 20). Isä ja ympärillä olevat kerubit tulivat Hesekielin luo Hes. 1:ssä. Hän kuvasi valtaistuimen yllä olevan sateenkaaren ja sen edessä olevan kirkkaan kannen.
Johanneksen ollessa taivaassa Ilm. 4:ssä hän näki sateenkaaren, kirkkaan kannen, ja kerubit ja vanhimmat palvomassa Isää jakeissa 8, 11: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
Huomaa, että Isälle osoitetussa palvonnassa kyse on Hänestä – ei siitä, mitä Hän teki puolestamme, vaan Hänestä, Hänestä Luojana, Hänestä Jumalana, Hänestä, joka on pyhä, Hänestä, joka on aina nykyhetkessä läsnä. Aito palvonta on tiukan pystysuoraa, meistä Häneen, Hänestä ja Hänelle. Ei ole mitään meistä, siitä mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, siitä kuinka olimme kadotettuja ja nyt olemme pelastettuja. Ei, palvonta on meidän syvimmästä hengestämme Hänen Henkeensä – hengestä Hengelle. Meidän sydämestämme Hänen sydämelleen. Mutta on enemmän.
Sana 'palvoa' on kreikaksi 'proskuneo.' 'Pros' tarkoittaa 'kohti'. 'Kuneo' tarkoittaa 'suudella'. Se palvonta, Jeesus sanoo, jota Isä etsii, ne aidot palvojat, palvovat kuin suudelma Isälle – se tarkoittaa aitoa kiintymystä, aitoa liittosuhdetta. Tuona päivänä, kuten meidänkin aikanamme, suudelma on merkki kahden ihmisen välisestä liitosta. Suutelen vaimoani merkkinä kaikesta rakkaudestani ja omistautumisestani hänelle. Kaksi ystävää jopa meidän aikanamme saattaa suudella toisiaan poskelle merkkinä heidän välisestä siteestään. Jeesus sanoi kirjaimellisesti Joh. 4: 23:ssa: "Hetki on tulossa ja on nyt, jolloin aidot suutelijat tulevat suutelemaan Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä etsii sellaisia suutelemaan itseään."
Sana 'palvoa' on siten liiton suudelma Isälle. Kun palvomme Häntä Hänen itsensä vuoksi, sanomme olevamme liitossa Hänen kanssaan. Sanomme, että rakastamme Häntä ja olemme Hänelle omistautuneita ja annamme itsemme täysin Hänelle. Hän etsii sellaisia kokosydämisiä palvojia. Fyysinen suudelma kahden ihmisen välillä on hyvin karkea esimerkki aidosta hengellisestä 'suudelmasta' tai palvonnasta. Syvin palvonta on siten silloin, kun vuodatamme hengestämme rakkautemme Isälle pitäen samalla myös mielemme fokusoituna siihen, mitä olemme sanomassa, mielemme luodatessa sydäntämme löytääkseen sanat ilmaistaksemme, kuinka paljon Häntä rakastamme. Se tarkoittaa, että meidän täytyy kehittää hengellinen kurinalaisuus siinä, ettemme sano sanoja huulillamme samalla kun mielemme pohtii, mitä syömme lounaaksi huomenna tai muita sellaisia juttuja, joita mielemme ajattelee samalla kuin laulamme palvontalauluja Isälle.
Isä etsii aitoja palvojia. Oletko kiinnostunut vastaamaan Hänen tuohon haluunsa?
Kuinka paljon rukouksistasi, kuinka paljon palvonnastasi on Jeesukselle – samalla kun Jeesus sanoi suoraan, että Isä etsii niitä, jotka palvovat (suutelevat kohti) Häntä hengestään ilman taka-ajatuksia. Voimmeko suunnata uudelleen fokuksemme Isään, irrottaa katseemme itsestämme, oppia, kuinka puhua sydämen syvyydestä Isälle? Opi tuntemaan Isäsi vain puhumalla pitkin päivää keskustelutyyliin, mutta aina kiitoksin.
Kokemukseni mukaan useimmat kristityt eivät tiedä, mitä aito palvonta on, koska jokapäiväisessä elämässään he eivät palvo Isää. Olen nähnyt tämän pastorina auditorioseurakunnassa ja kotiseurakunnassa. Kun musiikki loppuu ja johtaja sanoo: "Jatketaan vain Hänen palvomistaan" äänen volyymi laskee huomattavasti. Monet vain seisovat tai istuvat silmät kiinni ja pää kumartuneena. Se paljastaa, että he eivät ole koskaan kehittäneet omaa palvontaelämäänsä.
Vuosia sitten eräs johtaja eräässä kotiseurakunnassa valitti ajaessaan autoa Herralle: "Herra, kaipaan auditorioseurakunnan palvontaa." Herra keskeytti: "Et sinä palvontaa kaipaa; kaipaat sitä musiikkia, sillä palvonta virtaa sydämestä."
Hengestä tulevassa palvonnassa on kysymys siitä, että pääsemme kosketuksiin niiden ydinsyiden kanssa, joiden vuoksi rakastamme Jumalaa. Niiden ydinasioiden kanssa, joista olemme kiitollisia. Niiden ydinsyiden kanssa, jonka vuoksi vaellamme Hänen kanssaan. Palaa perusasioihin, palaa ytimeen, ja ala keskustelutyyliin vain kertomaan Isälle, miksi rakastat Häntä ja olet niin kiitollinen Jeesuksesta, siitä, kuka Hän on Jumalana ja sen tähden palvomisen arvoinen (jota kohti suudella).
Sivuhuomiona; Tuossa on kielillä rukoilemisen ja palvomisen kauneus – se on meidän hengestämme, ytimestämme. Niille, jotka eivät vielä ole 'kielillä puhujia', saatatte havaita, että jos teette mitä tässä ehdotan, että hankkiudutte kosketuksiin sydämen syvyytenne kanssa ja ilmaisette rakkautenne Isälle, saatatte havaita puhuvamme kielellä, jota ette ole koskaan oppineet – niin syvää tulee olemaan rakkautenne ja kiitollisuutenne, että se ylittää tunnetun kielenne ilmaistakseen sen – ja Hän tulee siirtämään sinut kieliin, niin että henkesi voi täydemmin ja kokonaisvaltaisemmin ilmaista suudelmaasi kohti Isää.
Toinen asia, jota Isä etsii, siitä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed