Respect for the things for God #4; Personal attacks
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan #4; Henkilökohtaiset hyökkäykset
Hei kaikki,
Ydinsyy Jumalan kunnioituksen puuttumisessa on Jumalan ilmestyksen puuttuminen.
Jeesus, paikallinen poika
Markus 6:1-6 kertoo meille, kuinka Jeesus matkusti takaisin kotikaupunkiinsa opetuslastensa kanssa ja opetti synagogassa. Kun he kuulivat Häntä, he olivat “hämmästyneitä” sanoo teksti, kysellen mistä tämä viisaus paikallisen pojan suusta oli. “Eikö tämä ole se puuseppä, Marian poika, Jaakobin, Joosefin ja Juudaksen veli? Eivätkö hänen sisaruksensa ole täällä kanssamme? Ja he loukkaantuivat häneen.”
Alhaisempi, luonnollinen totuus oli, että Hän oli itse asiassa paikallinen puuseppä. Korkeampi totuus oli, että Hän oli Jumalan Poika, joka kasvatettiin Joosefin ja Marian kodissa valmistautuen lopullista tehtäväänsä varten. Ihmiset pystyivät näkemään vain luonnollisen totuuden.
Lause “he loukkaantuivat häneen” on kreikan kielellä sana “eskandalizonto”, joka tarkoittaa “laittaa ansa tielle”, eli kompastua ja tulla ansoitetuksi loukkaantumisessa. Tämä juurisana on “skandalon”, joka on loukun laukaisija, niin että meillä on sanallinen kuva Jeesuksesta väittämässä olevansa enemmän kuin paikallinen puuseppä; ja tämä laukaisee paikallisten ihmisten ansan, joka loukuttaa heidät loukkaantumiseen.
Luukaksen evankeliumin luvussa 4 kerrotaan yksityiskohtaisesti Hänen vierailustaan Nasaretissa; Hänen sanomansa synagogassa sisälsi ilmestyksen Hänestä Voideltuna, joka oli lähetetty vapauttamaan vangitut. Kuulijat torjuivat tämän ilmestyksen, valiten loukkaantumisen ja pitäen sen sijaan kiinni luonnollisesta tiedostaan Hänen identiteetistä puuseppänä. Heidän suuttumuksensa oli niin voimakasta, että he yrittivät syöstä Jeesuksen kallion jyrkänteeltä.
Valinta on aina edessämme
Jesajan kirjassa 55: 7-9:ssa Luoja kutsuu henkilöä tekemään parannusta ja jättämään tapansa ja ajatuksensa ja tulemaan Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten tykö. Se on kutsu.
Ilmestys tulee aina ennen sellaisten ajatustapojen muuttamista korkealta liian alhaiseksi.
Ilmestys, henkilökohtainen Jumalan ilmestyminen, johtaa kunnioittamiseen, Jumalan arvostukseen ja Jumalan asioiden arvostamiseen. Jumalan ilmestyksen puute johtaa loukkaantumiseen. Näin tapahtui Jeesukselle Nasaretissa. Hän puhui Jumalan asioista, mutta hänellä ei ollut uskottavuutta heidän silmissään, koska he torjuivat ilmestyksen siitä, että Hän oli enemmän kuin vain paikallinen poika. He torjuivat kutsun tulla tuntemaan korkeammat tavat ja ajatukset. Tuo torjunta johti halveksumaan Häntä.
Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 6:40: “Hän joka näkee Pojan, ja uskoo Häneen, elää iankaikkisesti….” Huomaa, että ensin näemme Pojan, sitten me uskomme. Tuo alun “pojan näkeminen” on ilmestys tai valaistuminen, kohta, jossa ymmärrämme Jeesuksen olevan enemmän kuin vain ihminen.
Luoja jatkoi jakeessa 44 sanoen, että henkilö ei voi tulla Hänen tykönsä ellei Isä ensin vedä heitä puoleensa, sitten jakeessa 45 selittää kuinka tämä kutsuminen tapahtuu: “On kirjoitettu “ heille opetetaan Jumalasta”. Siksi jokainen, joka on kuullut ja ymmärtänyt Isän, tulee minun tyköni”. Ennen kuin sinä ja minä uskoimme Herraan, Isä antoi meille ilmestyksen Hänen Pojastaan.
Muualla tämä alun ilmestys kuvataan valaistumiseksi ja se on elämän pituinen prosessi uskovalle. Paavalin rukous Efeson uskoville ja rukous, jota henkilökohtaisesti rukoilen muiden ja itseni puolesta eniten, löytyy luvussa 1:17-19 “...sillä Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä antakoon sinulle viisauden ja ilmestyksen Hänen tuntemisessaan, että ymmärryksen silmäsi valaistuvat niin että voisit tulla tuntemaan kutsumuksesi toivon.“ Ilmestys Isästä, valaistuminen, on koko elämän kestävää.
Kuljemmeko me tässä?
Minä ehdotan nyt yhden syyn miksi näemme monien niin kutsuttujen uskovien -jotka ovat nostaneet kätensä vastaanottaakseen Luojan elämäänsä jumalanpalveluksessa- elämässä ei tapahdu mitään merkittävää muutosta entiseen - se johtuu koska he nostivat kätensä ennen kuin he vastaanottivat syvän ja henkilökohtaisen ilmestyksen Jeesuksesta Isältä.
Monet “uskovat”, jotka nostavat kätensä, tekevät sen mielessään hyväksyen tarpeensa “vastaanottaa” Jeesus, tai muuttaa elämänsä, tai löytää vastauksen elämäänsä - ennen kuin he milloinkaan kokevat henkilökohtaista ilmestystä/valaistumista Isältä, joka kutsuu heitä Hänen tykönsä. Niinpä he jatkavat elämäänsä kuten aiemmin - vaikkakin jotkut toki vastaavat ilmestyksen perusteella. Mutta monet eivät.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että vain 6% niistä jotka tulevat eteen evankelioimiskiertueella “vastaanottaakseen Herran”, seuraavat Häntä vuoden päästä. Johtuuko tämä osittain siitä, että he tekevät päätöksen Kristuksen puoleen enemmän pään tiedon perusteella kuin henkilökohtaisen ilmestyksen ja Isältä saadun valaistuksen perusteella?
Painostammeko me heitä päätöksentekoon ennen kuin Isä on vetänyt heitä puoleensa ja opettanut heitä, valmistanut heidän sydämensä tulemaan Luojan eteen? Minä uskon niin. Kirkkokulttuuri on niin innokas rekisteröimään “uskoontulon”, että lyödään laimin aivan ensimmäinen prosessin askel -tulla opetetuksi Isästä.
Paavali ei julistanut “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” ennen kuin Jeesus kertoi hänelle Isän paljastaneen tämän Paavalille. Ensin tulee ilmestys, sitten tulee julistus.
Tuo ilmestys Isältä, tulla Hänen opettamakseen, saa meidät jättämään luonnolliset ajatuksemme Jeesuksesta Nasaretin puuseppänä, ja viipymään mahdollisuudessa, että Hänen väitteensä olevansa Jumalan Poika saattaisi olla totta. Mutta ihmiset taistelevat omasta oikeudestaan pysyä maan pinnalla olevien alempien totuuksien tasolla. He torjuvat korkeamman totuuden kiivaasti.
Sinä näet alaspäin johtavan kierteen...
Roomalaiskirjeessä 1: 20-28 Paavali hahmottelee yksinkertaisimman Jumalan ilmestyksen muodon hänen näkemisestään Luojana luomistyössä. Hän sanoo, että jopa näkymättömät jumalallisen suunnittelun piirteet näkyvät luonnossa, mutta jotkut kun “he jotka tunsivat Jumalan, valitsivat olla tunnustamatta Häntä Jumalaksi ja olivat kiittämättömiä, joten heidän hullut sydämensä tulivat pimennetyiksi…”
Ilmestyksestä pois päin kääntyminen johtaa yksilön alaspäin ajatusprosessien spiraalissa. Kun henkilö torjuu Jumalan, hän torjuu ihmisen, joka luotiin Hänen kuvakseen. Niinpä he menettävät kyvyn keskustella ideoista tai käsitteistä hyökkäämättä erilaisen näkemyksen tarjoavaa ihmistä vastaan. Ellei ole kunnioitusta Jumalaa kohtaan, ei ole myöskään kunnioitusta lähimmäistä kohtaan.
Kristittyinä meillä on ilmestys Isästä. Meidän tulisi olla niin myös kunnioittavia ihmisiä kohtaan riippumatta siitä, onko henkilö uskossa tai ei - heille annettiin Isältä elämä ja he ansaitsevat kunnioituksen pelkästään siksi. Valitse Isän antamat korkeammat tiet ja ajatukset, etsi Häntä ja anna Hänen avata silmäsi ymmärtämään - mutta hän tekee sen vain heille jotka kulkevat rakkaudessa tuon ilmestyksen kanssa… kunnioitus Jumalaa kohtaan johtaa automaattisesti kunnioittamaan muita ihmisiä ja Hänen luomiaan...ajatuksia…
Ensi viikolla uusi aihe, siihen saakka siunauksin,
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköposti [email protected]
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan #4; Henkilökohtaiset hyökkäykset
Hei kaikki,
Ydinsyy Jumalan kunnioituksen puuttumisessa on Jumalan ilmestyksen puuttuminen.
Jeesus, paikallinen poika
Markus 6:1-6 kertoo meille, kuinka Jeesus matkusti takaisin kotikaupunkiinsa opetuslastensa kanssa ja opetti synagogassa. Kun he kuulivat Häntä, he olivat “hämmästyneitä” sanoo teksti, kysellen mistä tämä viisaus paikallisen pojan suusta oli. “Eikö tämä ole se puuseppä, Marian poika, Jaakobin, Joosefin ja Juudaksen veli? Eivätkö hänen sisaruksensa ole täällä kanssamme? Ja he loukkaantuivat häneen.”
Alhaisempi, luonnollinen totuus oli, että Hän oli itse asiassa paikallinen puuseppä. Korkeampi totuus oli, että Hän oli Jumalan Poika, joka kasvatettiin Joosefin ja Marian kodissa valmistautuen lopullista tehtäväänsä varten. Ihmiset pystyivät näkemään vain luonnollisen totuuden.
Lause “he loukkaantuivat häneen” on kreikan kielellä sana “eskandalizonto”, joka tarkoittaa “laittaa ansa tielle”, eli kompastua ja tulla ansoitetuksi loukkaantumisessa. Tämä juurisana on “skandalon”, joka on loukun laukaisija, niin että meillä on sanallinen kuva Jeesuksesta väittämässä olevansa enemmän kuin paikallinen puuseppä; ja tämä laukaisee paikallisten ihmisten ansan, joka loukuttaa heidät loukkaantumiseen.
Luukaksen evankeliumin luvussa 4 kerrotaan yksityiskohtaisesti Hänen vierailustaan Nasaretissa; Hänen sanomansa synagogassa sisälsi ilmestyksen Hänestä Voideltuna, joka oli lähetetty vapauttamaan vangitut. Kuulijat torjuivat tämän ilmestyksen, valiten loukkaantumisen ja pitäen sen sijaan kiinni luonnollisesta tiedostaan Hänen identiteetistä puuseppänä. Heidän suuttumuksensa oli niin voimakasta, että he yrittivät syöstä Jeesuksen kallion jyrkänteeltä.
Valinta on aina edessämme
Jesajan kirjassa 55: 7-9:ssa Luoja kutsuu henkilöä tekemään parannusta ja jättämään tapansa ja ajatuksensa ja tulemaan Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten tykö. Se on kutsu.
Ilmestys tulee aina ennen sellaisten ajatustapojen muuttamista korkealta liian alhaiseksi.
Ilmestys, henkilökohtainen Jumalan ilmestyminen, johtaa kunnioittamiseen, Jumalan arvostukseen ja Jumalan asioiden arvostamiseen. Jumalan ilmestyksen puute johtaa loukkaantumiseen. Näin tapahtui Jeesukselle Nasaretissa. Hän puhui Jumalan asioista, mutta hänellä ei ollut uskottavuutta heidän silmissään, koska he torjuivat ilmestyksen siitä, että Hän oli enemmän kuin vain paikallinen poika. He torjuivat kutsun tulla tuntemaan korkeammat tavat ja ajatukset. Tuo torjunta johti halveksumaan Häntä.
Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 6:40: “Hän joka näkee Pojan, ja uskoo Häneen, elää iankaikkisesti….” Huomaa, että ensin näemme Pojan, sitten me uskomme. Tuo alun “pojan näkeminen” on ilmestys tai valaistuminen, kohta, jossa ymmärrämme Jeesuksen olevan enemmän kuin vain ihminen.
Luoja jatkoi jakeessa 44 sanoen, että henkilö ei voi tulla Hänen tykönsä ellei Isä ensin vedä heitä puoleensa, sitten jakeessa 45 selittää kuinka tämä kutsuminen tapahtuu: “On kirjoitettu “ heille opetetaan Jumalasta”. Siksi jokainen, joka on kuullut ja ymmärtänyt Isän, tulee minun tyköni”. Ennen kuin sinä ja minä uskoimme Herraan, Isä antoi meille ilmestyksen Hänen Pojastaan.
Muualla tämä alun ilmestys kuvataan valaistumiseksi ja se on elämän pituinen prosessi uskovalle. Paavalin rukous Efeson uskoville ja rukous, jota henkilökohtaisesti rukoilen muiden ja itseni puolesta eniten, löytyy luvussa 1:17-19 “...sillä Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä antakoon sinulle viisauden ja ilmestyksen Hänen tuntemisessaan, että ymmärryksen silmäsi valaistuvat niin että voisit tulla tuntemaan kutsumuksesi toivon.“ Ilmestys Isästä, valaistuminen, on koko elämän kestävää.
Kuljemmeko me tässä?
Minä ehdotan nyt yhden syyn miksi näemme monien niin kutsuttujen uskovien -jotka ovat nostaneet kätensä vastaanottaakseen Luojan elämäänsä jumalanpalveluksessa- elämässä ei tapahdu mitään merkittävää muutosta entiseen - se johtuu koska he nostivat kätensä ennen kuin he vastaanottivat syvän ja henkilökohtaisen ilmestyksen Jeesuksesta Isältä.
Monet “uskovat”, jotka nostavat kätensä, tekevät sen mielessään hyväksyen tarpeensa “vastaanottaa” Jeesus, tai muuttaa elämänsä, tai löytää vastauksen elämäänsä - ennen kuin he milloinkaan kokevat henkilökohtaista ilmestystä/valaistumista Isältä, joka kutsuu heitä Hänen tykönsä. Niinpä he jatkavat elämäänsä kuten aiemmin - vaikkakin jotkut toki vastaavat ilmestyksen perusteella. Mutta monet eivät.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että vain 6% niistä jotka tulevat eteen evankelioimiskiertueella “vastaanottaakseen Herran”, seuraavat Häntä vuoden päästä. Johtuuko tämä osittain siitä, että he tekevät päätöksen Kristuksen puoleen enemmän pään tiedon perusteella kuin henkilökohtaisen ilmestyksen ja Isältä saadun valaistuksen perusteella?
Painostammeko me heitä päätöksentekoon ennen kuin Isä on vetänyt heitä puoleensa ja opettanut heitä, valmistanut heidän sydämensä tulemaan Luojan eteen? Minä uskon niin. Kirkkokulttuuri on niin innokas rekisteröimään “uskoontulon”, että lyödään laimin aivan ensimmäinen prosessin askel -tulla opetetuksi Isästä.
Paavali ei julistanut “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” ennen kuin Jeesus kertoi hänelle Isän paljastaneen tämän Paavalille. Ensin tulee ilmestys, sitten tulee julistus.
Tuo ilmestys Isältä, tulla Hänen opettamakseen, saa meidät jättämään luonnolliset ajatuksemme Jeesuksesta Nasaretin puuseppänä, ja viipymään mahdollisuudessa, että Hänen väitteensä olevansa Jumalan Poika saattaisi olla totta. Mutta ihmiset taistelevat omasta oikeudestaan pysyä maan pinnalla olevien alempien totuuksien tasolla. He torjuvat korkeamman totuuden kiivaasti.
Sinä näet alaspäin johtavan kierteen...
Roomalaiskirjeessä 1: 20-28 Paavali hahmottelee yksinkertaisimman Jumalan ilmestyksen muodon hänen näkemisestään Luojana luomistyössä. Hän sanoo, että jopa näkymättömät jumalallisen suunnittelun piirteet näkyvät luonnossa, mutta jotkut kun “he jotka tunsivat Jumalan, valitsivat olla tunnustamatta Häntä Jumalaksi ja olivat kiittämättömiä, joten heidän hullut sydämensä tulivat pimennetyiksi…”
Ilmestyksestä pois päin kääntyminen johtaa yksilön alaspäin ajatusprosessien spiraalissa. Kun henkilö torjuu Jumalan, hän torjuu ihmisen, joka luotiin Hänen kuvakseen. Niinpä he menettävät kyvyn keskustella ideoista tai käsitteistä hyökkäämättä erilaisen näkemyksen tarjoavaa ihmistä vastaan. Ellei ole kunnioitusta Jumalaa kohtaan, ei ole myöskään kunnioitusta lähimmäistä kohtaan.
Kristittyinä meillä on ilmestys Isästä. Meidän tulisi olla niin myös kunnioittavia ihmisiä kohtaan riippumatta siitä, onko henkilö uskossa tai ei - heille annettiin Isältä elämä ja he ansaitsevat kunnioituksen pelkästään siksi. Valitse Isän antamat korkeammat tiet ja ajatukset, etsi Häntä ja anna Hänen avata silmäsi ymmärtämään - mutta hän tekee sen vain heille jotka kulkevat rakkaudessa tuon ilmestyksen kanssa… kunnioitus Jumalaa kohtaan johtaa automaattisesti kunnioittamaan muita ihmisiä ja Hänen luomiaan...ajatuksia…
Ensi viikolla uusi aihe, siihen saakka siunauksin,
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköposti [email protected]
RSS Feed