When Christians Die with Unrepented Sin #5
Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 5
Hei kaikki,
Olen puhunut kristityistä, jotka kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta. Tänään kerron uskovista, jotka Herra tuomitsee ja kuinka estää se. Mutta ensiksi:
Rikkomus Uudessa Testamentissa
Kun olin erään suuren Raamattukoulun toiminnanjohtaja Tulsassa, eräs opiskelija pyysi saada tavata minut kiireellisesti. Hermostuneena hän alkoi kertoa minulle, että halusi tunnustaa syntinsä minulle kuten käsketään Jaak. 5:16:ssa: ” Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.”
Pysäytin hänet ennen kuin hän meni yhtään pidemmälle ja pidin hänelle oppitunnin, jonka aion pitää teille. Sana ’synnit’ Jaak. 5: 16:ssa on kreikan sana rikkomus. Jaakob ei käskenyt meitä tunnustamaan syntejämme toisillemme, hän sanoi, että tunnistakaa rikkomuksenne toisillenne.
Ripittäytyminen?
Toisin sanoen ripittäytymään meneminen tai lauantai-iltana tekemäsi synnin möläyttäminen ystävälle tai pastorille tai jollekulle toiselle ihmiselle EI ole raamatullista. ON raamatullista tunnustaa rikkomuksesi sille, jota vastaan olet rikkonut – sitä Jaakob sanoo. Sen tähden hän sanoi, että sitten rikkomuksesi tunnustamisen jälkeen rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte (tuossa ihmissuhteessa).
Raamattu tulkitsee Raamattua ja Jaak 5:16 ei ole mitään sen enempää kuin yhteenveto Jeesuksen ohjeista Matt. 18:15:ssa, missä Hän sanoi, että jos veljesi on rikkonut sinua vastaan, mene hänen luokseen yksin etsimään suhteenne palauttamista ennalleen. Siitä Jaakob puhuu.
Paavali antoi saman lausunnon eri tavalla laajentaen jälleen Jeesuksen ohjeita Matt. 18:15:ssa, mutta Gal. 6: 1- 10:ssa:
”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”
Nuo todistajat
Muistat varmaan sen, mitä Jeesus sanoi Matt. 18:15:ssa, että jos se, jota vastaan on rikottu/rikkoja eivät kykene tekemään rauhaa kahden kesken, rikkomuksen kohteeksi joutuneen tulee ottaa yksi tai kaksi todistajaa – tarkoittaen niitä, jotka tietävät rikkomuksesta ja noiden kahden välillä olevasta vaikeudesta, ja yhdessä noiden kahden tai kolmen tulee yrittää palauttaa ennalleen tuon ystävän suhde.
Tästä Paavali puhuu – jos veli on rikkomuksen vallassa, te jotka olette hengellisiä – ette mukana rikkomuksessa mutta siitä tietoiset, menkää hänen luokseen ja palauttakaa hänen suhteensa ennalleen, jos hän sallii sen. Ellei salli, Paavali sanoo, tuo ihminen...” luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa ja kantakoon oman taakkansa.”
Toisin sanoen – yrität tehdä rauhan, mutta jos ihminen on sulkenut oven, koska haluaa pitää kiinni kannastaan, Paavali sanoi anna hänen tulla osoitetuksi olevan oikeassa tai väärässä teoillaan – aika näyttää. Jos haluat kuulla enemmän Jeesuksen opetuksesta Matteus 18:15 – 20:ssa, hanki Vuorisaarnaa ja anteeksiantamista koskevat opetussarjani.
Auktoriteettisi
Pohdi Jeesuksen meille antamaa auktoriteettia. Ylösnoustessaan Hän sanoi: “Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."Joh. 20:23
Tuo ei tarkoita sitä, että voit sanoa: ’Isä anna anteeksi kaikille maassani’ – vaan Jeesuksen esimerkkiä seuraten Hän antoi anteeksi niille, jotka olivat suoraan ja henkilökohtaisesti tehneet syntiä – rikkoneet – Häntä vastaan. Eritoten Hänen anteeksiantonsa roomalaissotilaille, joille oli annettu tehtäväksi ristiinnaulitseminen, esitetään yksityiskohtaisesti: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.”
Mistä he eivät tule olemaan tilivelvolliset
Jos käymme asian loppuun saakka ymmärrä, että jos kukaan noista sotilaista ei koskaan uskonut Jeesukseen, viimeisenä päivänä koskien kaikkia heidän elämänsä syntejä, Herran ristiinnaulitsemisen synti ei tulisi olemaan sellainen synti, josta he olisivat tilivelvolliset. Ihmeellistä.
Sama esimerkki nähdään Apt. 7:ssä Stefanuksen kautta, joka keskellä telotustaan pyysi: ’Herra, älä
pane tätä syntiä heidän tililleen.’ Jälleen tämä merkitsee sitä, että vaikkei kukaan noista miehistä koskaan pelastuisi, viimeisellä tuomiolla tuo synti Stefanusta vastaan ei olisi heidän rekisterissään.
Se tarkoittaa, että kun sanot: ‘Isä, anna anteeksi sisar sille ja sille hänen rikkomuksensa minua vastaan’ – häntä ei tulla pitämään siitä tilivelvollisena, kun hän seisoo Herran edessä. Mikä auktoriteetti meillä onkaan, että Jumala kuuntelee meitä!
Jeesus on meidän puolellamme
Herra haluaa meidän tulevan Hänen eteensä mukanamme mahdollisimman vähän painolastia. Sen vuoksi Johannes sanoo 1 Joh. 5:16:ssa: ” Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”
Synti joka ei ole kuolemaksi, on mikä tahansa muu synti kuin Jeesuksen torjuminen. Hän sanoo saman asian kuin Jeesus, Paavali ja Jaakob sanoivat – jos joku on rikkonut sinua vastaan tai ehkä sinä olet tilanteessa ainoa tai toinen todistaja – sinä ’näet’ tuon synnin, sitten voit pyytää Isää antamaan anteeksi hänelle.
Synti, joka on kuolemaksi, on se, jos uskova hylkää pelastuksensa, mikä merkitsee Pyhän Hengen pilkkaamista, sillä Pyhä Henki on pelastuksen välittäjä. Sen tähden kuolemaksi oleva synti on Herran torjuminen. Se on synti, jota et voi pyytää Herraa antamaan tuolle henkilölle anteeksi, sillä hän tekee tuon synnin täysin tietoisena ja omasta vapaasta tahdostaan.
Vaella siinä minkä tiedät
Johannes sanoi myös 1 Joh. 1:7:ssä: “Jos me vaellamme valossa niin kuin Hän on valossa (meidän ’vertikaalinen’ vaelluksemme Herran kanssa on oikeaa), ja meillä on yhteys toisiimme (meidän ’horisontaalinen’ vaelluksemme toisten kanssa on oikeaa), Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
Hän viittaa meidän vertikaaliseen ja horisontaaliseen vaellukseemme Jumalan kanssa ja toteaa, että on olemassa jatkuva anteeksiantamuksen puhdistusprosessi, kun vaellamme siinä valossa joka meillä on ja vaellamme yhteydessä toistemme kanssa. Jatkuva anteeksiantamuksen prosessi virtaa luonnollisesti siitä, että vaeltaa siinä, missä tietää, että tulee vaeltaa. Mitä jos astuu ulos tuosta valosta?
Sen vuoksi seuraa jae 9 – jos astumme ulos tuosta valosta, teemme syntiä; sen jälkeen vain tunnusta (myönnä) se ja saa anteeksi, jälleen kerran puhdistettuna kuten jakeessa 7 ”kaikesta synnistä”. Toisin sanoen tunnustat sen, minkä tiedät, ja Hän automaattisesti puhdistaa meidät niistä, joista emme tiedä.
Porukat – me elämme yhteydessä Jumalaan. Emme herää ja meidän täytyy rukoilla ja palvoa ja lukea ja tunnustaa tietämme Hänen armoihinsa joka aamu – elämme yhteydessä Hänen kanssaan. Lähestymme Häntä sellaisena ihmisenä, jonka sydämessä Hän jo asuu. Taistelemme vihollista vastaan jo voittaneen asemasta. Elämme sellaisena ihmisenä, jolla on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa ja joka on jo voittanut vihollisen. Room. 5:1-2.
Tuomio ja uskovat
Mutta mitä jos joku kristittyä haluaa pitää kiinni jonkun rikkomuksesta itseään kohtaan tai hän haluaa pitää kiinni jostakin synnistä omassa sydämessään ja elämässään? Mikä on se prosessi, jossa Herra käsittelee häntä?
Tämä oli ongelma Korintissa. Rikkaat ihmiset kieltäytyivät syömästä köyhien kanssa. Kyllä, paikallinen kulttuuri oli noina aikoina sellainen, että rikkaat ja köyhät elivät elämäänsä erillään, mutta Kristuksessa kaikki ovat samanarvoisia ja noissa kotiseurakunnissa, jotka alkoivat Justuksen talossa, uskovien odotettiin syövän ja seurustelevan yhdessä.
(1. Kor. 11: 17 - 22, Apt. 18:7-8)
Toisin sanoen Korintissa oli puolueellisuutta ja ennakkoluuloa. Eikö tuo näytä pieneltä synniltä verrattuna niihin, joita me pitäisimme ’suurina’ synteinä? Mutta Paavali sanoi tämän hämmästyttävän lausuman tästä ennakkoluulon synnistä:
”Tästä syystä...ettei eroteta Herran ruumista (uskovia, joiden kanssa on määrä olla yhteydessä sekä Kristuksen uhria), monet joukostanne ovat heikkoja ja sairaita ja monet ovat kuolleet varhain. Sillä jos me tuomitsemme itsemme, Herra ei tule meitä tuomitsemaan. Mutta jos Herra tuomitsee meidät, se on siksi, ettei meitä tultaisi tuomituksi kadotukseen maailman kanssa. (11:27 – 32, suomennos tässä)
Hän pyysi heitä tuomitsemaan itsensä sydämessään olevasta ennakkoluulosta, jotta Herran ei tarvitse heitä tuomita... ja tästä jatkamme ensi viikolla. Mikä on se prosessi, jolloin Herra yrittää saada meidät tuomitsemaan itsemme ennen kuin Hän puuttuu asiaan? Mitä tapahtuu ihmiselle, jonka Herra tuomitsee? Olemme jo nähneet, että he menevät taivaaseen, vain varhain kuten Paavali yllä totesi – mutta kuinka Herra tekee tämän? Siihen saakka,
siunauksin,
John Fenn
Kun kristityt kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta, osa 5
Hei kaikki,
Olen puhunut kristityistä, jotka kuolevat ja heillä on synti, josta ei ole tehty parannusta. Tänään kerron uskovista, jotka Herra tuomitsee ja kuinka estää se. Mutta ensiksi:
Rikkomus Uudessa Testamentissa
Kun olin erään suuren Raamattukoulun toiminnanjohtaja Tulsassa, eräs opiskelija pyysi saada tavata minut kiireellisesti. Hermostuneena hän alkoi kertoa minulle, että halusi tunnustaa syntinsä minulle kuten käsketään Jaak. 5:16:ssa: ” Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.”
Pysäytin hänet ennen kuin hän meni yhtään pidemmälle ja pidin hänelle oppitunnin, jonka aion pitää teille. Sana ’synnit’ Jaak. 5: 16:ssa on kreikan sana rikkomus. Jaakob ei käskenyt meitä tunnustamaan syntejämme toisillemme, hän sanoi, että tunnistakaa rikkomuksenne toisillenne.
Ripittäytyminen?
Toisin sanoen ripittäytymään meneminen tai lauantai-iltana tekemäsi synnin möläyttäminen ystävälle tai pastorille tai jollekulle toiselle ihmiselle EI ole raamatullista. ON raamatullista tunnustaa rikkomuksesi sille, jota vastaan olet rikkonut – sitä Jaakob sanoo. Sen tähden hän sanoi, että sitten rikkomuksesi tunnustamisen jälkeen rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte (tuossa ihmissuhteessa).
Raamattu tulkitsee Raamattua ja Jaak 5:16 ei ole mitään sen enempää kuin yhteenveto Jeesuksen ohjeista Matt. 18:15:ssa, missä Hän sanoi, että jos veljesi on rikkonut sinua vastaan, mene hänen luokseen yksin etsimään suhteenne palauttamista ennalleen. Siitä Jaakob puhuu.
Paavali antoi saman lausunnon eri tavalla laajentaen jälleen Jeesuksen ohjeita Matt. 18:15:ssa, mutta Gal. 6: 1- 10:ssa:
”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”
Nuo todistajat
Muistat varmaan sen, mitä Jeesus sanoi Matt. 18:15:ssa, että jos se, jota vastaan on rikottu/rikkoja eivät kykene tekemään rauhaa kahden kesken, rikkomuksen kohteeksi joutuneen tulee ottaa yksi tai kaksi todistajaa – tarkoittaen niitä, jotka tietävät rikkomuksesta ja noiden kahden välillä olevasta vaikeudesta, ja yhdessä noiden kahden tai kolmen tulee yrittää palauttaa ennalleen tuon ystävän suhde.
Tästä Paavali puhuu – jos veli on rikkomuksen vallassa, te jotka olette hengellisiä – ette mukana rikkomuksessa mutta siitä tietoiset, menkää hänen luokseen ja palauttakaa hänen suhteensa ennalleen, jos hän sallii sen. Ellei salli, Paavali sanoo, tuo ihminen...” luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa ja kantakoon oman taakkansa.”
Toisin sanoen – yrität tehdä rauhan, mutta jos ihminen on sulkenut oven, koska haluaa pitää kiinni kannastaan, Paavali sanoi anna hänen tulla osoitetuksi olevan oikeassa tai väärässä teoillaan – aika näyttää. Jos haluat kuulla enemmän Jeesuksen opetuksesta Matteus 18:15 – 20:ssa, hanki Vuorisaarnaa ja anteeksiantamista koskevat opetussarjani.
Auktoriteettisi
Pohdi Jeesuksen meille antamaa auktoriteettia. Ylösnoustessaan Hän sanoi: “Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."Joh. 20:23
Tuo ei tarkoita sitä, että voit sanoa: ’Isä anna anteeksi kaikille maassani’ – vaan Jeesuksen esimerkkiä seuraten Hän antoi anteeksi niille, jotka olivat suoraan ja henkilökohtaisesti tehneet syntiä – rikkoneet – Häntä vastaan. Eritoten Hänen anteeksiantonsa roomalaissotilaille, joille oli annettu tehtäväksi ristiinnaulitseminen, esitetään yksityiskohtaisesti: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.”
Mistä he eivät tule olemaan tilivelvolliset
Jos käymme asian loppuun saakka ymmärrä, että jos kukaan noista sotilaista ei koskaan uskonut Jeesukseen, viimeisenä päivänä koskien kaikkia heidän elämänsä syntejä, Herran ristiinnaulitsemisen synti ei tulisi olemaan sellainen synti, josta he olisivat tilivelvolliset. Ihmeellistä.
Sama esimerkki nähdään Apt. 7:ssä Stefanuksen kautta, joka keskellä telotustaan pyysi: ’Herra, älä
pane tätä syntiä heidän tililleen.’ Jälleen tämä merkitsee sitä, että vaikkei kukaan noista miehistä koskaan pelastuisi, viimeisellä tuomiolla tuo synti Stefanusta vastaan ei olisi heidän rekisterissään.
Se tarkoittaa, että kun sanot: ‘Isä, anna anteeksi sisar sille ja sille hänen rikkomuksensa minua vastaan’ – häntä ei tulla pitämään siitä tilivelvollisena, kun hän seisoo Herran edessä. Mikä auktoriteetti meillä onkaan, että Jumala kuuntelee meitä!
Jeesus on meidän puolellamme
Herra haluaa meidän tulevan Hänen eteensä mukanamme mahdollisimman vähän painolastia. Sen vuoksi Johannes sanoo 1 Joh. 5:16:ssa: ” Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”
Synti joka ei ole kuolemaksi, on mikä tahansa muu synti kuin Jeesuksen torjuminen. Hän sanoo saman asian kuin Jeesus, Paavali ja Jaakob sanoivat – jos joku on rikkonut sinua vastaan tai ehkä sinä olet tilanteessa ainoa tai toinen todistaja – sinä ’näet’ tuon synnin, sitten voit pyytää Isää antamaan anteeksi hänelle.
Synti, joka on kuolemaksi, on se, jos uskova hylkää pelastuksensa, mikä merkitsee Pyhän Hengen pilkkaamista, sillä Pyhä Henki on pelastuksen välittäjä. Sen tähden kuolemaksi oleva synti on Herran torjuminen. Se on synti, jota et voi pyytää Herraa antamaan tuolle henkilölle anteeksi, sillä hän tekee tuon synnin täysin tietoisena ja omasta vapaasta tahdostaan.
Vaella siinä minkä tiedät
Johannes sanoi myös 1 Joh. 1:7:ssä: “Jos me vaellamme valossa niin kuin Hän on valossa (meidän ’vertikaalinen’ vaelluksemme Herran kanssa on oikeaa), ja meillä on yhteys toisiimme (meidän ’horisontaalinen’ vaelluksemme toisten kanssa on oikeaa), Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
Hän viittaa meidän vertikaaliseen ja horisontaaliseen vaellukseemme Jumalan kanssa ja toteaa, että on olemassa jatkuva anteeksiantamuksen puhdistusprosessi, kun vaellamme siinä valossa joka meillä on ja vaellamme yhteydessä toistemme kanssa. Jatkuva anteeksiantamuksen prosessi virtaa luonnollisesti siitä, että vaeltaa siinä, missä tietää, että tulee vaeltaa. Mitä jos astuu ulos tuosta valosta?
Sen vuoksi seuraa jae 9 – jos astumme ulos tuosta valosta, teemme syntiä; sen jälkeen vain tunnusta (myönnä) se ja saa anteeksi, jälleen kerran puhdistettuna kuten jakeessa 7 ”kaikesta synnistä”. Toisin sanoen tunnustat sen, minkä tiedät, ja Hän automaattisesti puhdistaa meidät niistä, joista emme tiedä.
Porukat – me elämme yhteydessä Jumalaan. Emme herää ja meidän täytyy rukoilla ja palvoa ja lukea ja tunnustaa tietämme Hänen armoihinsa joka aamu – elämme yhteydessä Hänen kanssaan. Lähestymme Häntä sellaisena ihmisenä, jonka sydämessä Hän jo asuu. Taistelemme vihollista vastaan jo voittaneen asemasta. Elämme sellaisena ihmisenä, jolla on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa ja joka on jo voittanut vihollisen. Room. 5:1-2.
Tuomio ja uskovat
Mutta mitä jos joku kristittyä haluaa pitää kiinni jonkun rikkomuksesta itseään kohtaan tai hän haluaa pitää kiinni jostakin synnistä omassa sydämessään ja elämässään? Mikä on se prosessi, jossa Herra käsittelee häntä?
Tämä oli ongelma Korintissa. Rikkaat ihmiset kieltäytyivät syömästä köyhien kanssa. Kyllä, paikallinen kulttuuri oli noina aikoina sellainen, että rikkaat ja köyhät elivät elämäänsä erillään, mutta Kristuksessa kaikki ovat samanarvoisia ja noissa kotiseurakunnissa, jotka alkoivat Justuksen talossa, uskovien odotettiin syövän ja seurustelevan yhdessä.
(1. Kor. 11: 17 - 22, Apt. 18:7-8)
Toisin sanoen Korintissa oli puolueellisuutta ja ennakkoluuloa. Eikö tuo näytä pieneltä synniltä verrattuna niihin, joita me pitäisimme ’suurina’ synteinä? Mutta Paavali sanoi tämän hämmästyttävän lausuman tästä ennakkoluulon synnistä:
”Tästä syystä...ettei eroteta Herran ruumista (uskovia, joiden kanssa on määrä olla yhteydessä sekä Kristuksen uhria), monet joukostanne ovat heikkoja ja sairaita ja monet ovat kuolleet varhain. Sillä jos me tuomitsemme itsemme, Herra ei tule meitä tuomitsemaan. Mutta jos Herra tuomitsee meidät, se on siksi, ettei meitä tultaisi tuomituksi kadotukseen maailman kanssa. (11:27 – 32, suomennos tässä)
Hän pyysi heitä tuomitsemaan itsensä sydämessään olevasta ennakkoluulosta, jotta Herran ei tarvitse heitä tuomita... ja tästä jatkamme ensi viikolla. Mikä on se prosessi, jolloin Herra yrittää saada meidät tuomitsemaan itsemme ennen kuin Hän puuttuu asiaan? Mitä tapahtuu ihmiselle, jonka Herra tuomitsee? Olemme jo nähneet, että he menevät taivaaseen, vain varhain kuten Paavali yllä totesi – mutta kuinka Herra tekee tämän? Siihen saakka,
siunauksin,
John Fenn
RSS Feed