How faith, common sense, logic work together, hot/cold game? 3 of 3
Kuinka usko, terve järki, logiikka toimivat yhdessä, polttaa/kylmää –leikki osa 3/3
Hei kaikki,
Elän kuvailemani mukaisesti – en ole täydellinen, mutta haluan kertoa, missä määrin etsin Isän tahtoa ja ajoitusta, ennen kuin teen mitään. Mutta ensin esimerkki Paavalin elämästä:
Paavali kulkemassa Turkin halki...
Apostolien tekojen luvuissa 13-16 Paavali matkaa idästä länteen halki nykypäivän Turkin. Keskellä Turkkia on Galatia, ja hänen vierailukohteina olleisiin kaupunkeihin kuuluvat Pisidian Antiokia, Ikonium, Lystra, Derbe. Paavalin kirje galatalaisille on näissä kaupungeissa oleville (koti-) seurakunnille.
Apt.16:4 kertoo meille, että Paavali kulki galatalaiskaupungeissa julistaen Jeesusta ja tehden opetuslapsia, suunnaten kulkunsa aina länteen. Jakeessa 16:6 sanotaan, että he halusivat kääntyä vasemmalla ja mennä alas Efesoon rannikolla, mutta 'Pyhä Henki esti' tekemästä sitä. Meille ei kerrota, kuinka tämä kommunikoitiin, mutta he kaikki tiesivät, ettei heidän ollut määrä mennä Efesoon. Myöhemmin Apt.19:ssä Paavali kyllä meni sinne. Miksei nyt? Ehkä ne noin 12 miestä, jotka hän kohtasi jakeissa 19: 1-6 eivät olleet vielä paikoillaan. Ehkä Herra vain halusi Paavalin menevän Kreikkaan, ennen kuin salli hänen palata taas Turkkiin.
Tässä kohdassa terve järki ja Herran johdatus alkavat vaikuttaa, kun Herra sanoo 'Ei'. Kun heillä ei ollut lisäselityksiä tai –ohjeita, mutta heillä oli luja 'ei' hengessään, oli luonnollista jatkaa länteen kävelemistä. Voimme seurata heidän esimerkkiään, kun tiedämme olevamme Herran polulla, mutta saamme jatkuvasti 'ein' joka kerta, kun luulemme tietävämme seuraavan askelen.
Välittömästi seuraava jae, jae 7 sanoo, että he menivät länteen Mysiaan, joka on luoteisessa Turkissa, ja he halusivat kääntyä takaisin pohjoiseen ja itään Bityniaan Mustanmeren pohjoisrannikolla. Mutta jälleen Pyhä Henki 'ei sallinut heidän' tehdä niin. Nykyajan Istanbul on muinaisen Bitynian kaukaisella länsirajalla.
Näyttää siltä, että he yrittivät ensin mennä vasemmalle, sitten yrittivät mennä oikealle olematta varmoja siitä, minne Herra oli johdattamassa. Mutta he saivat lujat 'eit' joka kerta. Joten he jatkoivat sen tekemistä, mikä näytti loogiselta ja oikealta jatkaen matkaansa länteen. Usein Hän antaa meille vain 'ein' ilman mitään selitystä.
Kun heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa länteen liikkumista, heiltä alkoi pian loppua maa.
He olivat kulkeneet Turkin halki ja jae 8 kertoo meille, että he menivät Troakseen (Troad), joka oli tärkeä kaupunki Egeanmeren rannikolla tuohon aikaan (Egeanmeri, osa Välimerta). He olivat kirjaimellisesti kävelleet maan poikki idästä länteen, ja nyt heidän edessään oli meri.
Mitä Paavalin tuli tehdä? Kun heille ei sanottu 'ei' joka kerta, he päätyivät meren äärelle tietämättä, mitä tehdä seuraavaksi.
Jakeet 9-12 paljastavat, että vasta, kun heillä ei ollut jäljellä mitään, minne enää olisivat voineet mennä, Jumala antoi ohjeet. Paavali näki yöllä näyn – sanotaan kaksi kertaa, että kyse oli näystä yöllä. Niinpä emme tiedä, oliko se 'hengellinen uni', vai kirjaimellinen näky hänen ollessaan hereillä yhtenä noista öistä.
Lopultakin!
Kyse oli näystä koskien kreikkalaista miestä Makedoniasta ja hän sanoi: 'Tule yli tänne ja auta meitä!' Miksei Herra antanut tuota näkyä silloin, kun he saivat ensimmäisen 'ein' yrittäessään mennä Efesoon ja tuolle rannikolle? Miksei Herra antanut heille tuota näkyä, kun he yrittivät mennä takaisin pohjoiseen ja itään Turkin pohjoista rajaa pitkin? Miksi Hän odotti, kunnes heillä ei kirjaimellisesti ollut enää yhtään maata edessään antaessaan heille näyn Kreikkaan menemisestä? (Emme tiedä)
Katso sitä tapaa, jolla Herra heitä johdatti, lujien 'eiden' sarjan kautta. Koko tuon ajan, kun ovi oli kiinni, he tekivät sen, mikä oli oikein luonnollisessa. He toimivat terveen järjen mukaisesti. He tiesivät Apt. 13: 1-3:sta, että Pyhä Henki oli lähettänyt heidät liikkeelle. Joten he vain jatkoivat matkaa, vaikka 'ei' 'ein' jälkeen oli ainoa ohje, jonka he Herralta saivat.
Kun olimme lapsia, leikimme leikkiä, jossa joku piilotti jotakin ja sitten antoi toisten etsiä sitä. Ainoa ohje heille oli 'polttaa', tai 'kylmää' tai 'lämpenee' tai 'kylmemee' – kyse oli eliminointiprosessista, jonka tuota esinettä metsästävän täytyi käydä läpi – tervettä järkeä ja logiikkaa – rajoittaakseen alaa, kunnes hän lopulta kohdisti huomionsa oikeaan kohtaan ja löysi piilotetun esineen. Tuo muistuttaa minua tavasta, jolla Herra kohteli Paavalia ja hänen kanssamatkustajiaan. Joskus meistä tuntuu kuin olisimme tuossa 'polttaa/kylmää' - leikissä. Hän johdattaa meitä tekemään päätöksiä eliminointiprosessilla.
Suurin osa elämäämme muistuttaa sitä, mitä heille tapahtuu. Jatkamme omia asioitamme, kunnes tai ellemme saa ohjetta kyllä/ei.
Kun teen aikatauluani päivää, viikkoa varten, kyselen samalla Isältä, onko se okei.
Joka viikko, kun haen Chrisin hänen ryhmäkodistaan, minulla on pari kolme asiaa, jotka olen Barbin kanssa pannut sivuun Chrisin kanssa hoidettaviksi – hän tykkää käydä kaupoissa, tervehtiä ihmisiä, taputtaa kaikkia näkemiään koiria ja vastaavaa. Mutta noiden kahden tai kolmen asian lisäksi kysyn Isältä 'Mitä olet suunnitellut Chrisiä varten tällä viikolla?'
Hyvin usein ollessamme ulkona saan hengessä nykäisyn, vain hienovaraisen johdatuksen, melkein ehdotuksen hengestäni, mennä katsomaan, mitä meidän pikku lentokentällämme tapahtuu (Grove, Oklahoma, on pieni yhden kiitoradan lentokenttä) – ja kun se tapahtuu, näemme lentokoneiden nousevan tai laskeutuvan tai jokin kone on pienen terminaalin luona ja pysäköin auton ja autan Chrisin ulos. Sitten menemme terminaaliin, jossa meidät jo tunnetaan ja hyvin usein meidän sallitaan mennä kiitoradalle kävelemään lentokoneen ympäri (moottorit on sammutettu). Kiitämme Isää tuon kaltaisesta huolenpidosta.
On vaikka miten paljon asioita, joita Isä paljastaa ja antaa minulle ymmärrystä tuon armon kautta ja usko on meidän vastauksemme. 'Mene kaatopaikalle/kierrätysasemalle' ja näemme kippiautojen tyhjentävän suuria säiliöitä – Chris tykkää suurten rekkojen katselemisesta. Joskus koen johdatusta mennä moottoritietä pitkin rekkojen levähdyspaikalle ja istumme katselemassa suurten puoliperävaunuyhdistelmien tulevan ja menevän. Paikallisella rekkojen levähdyspaikalla saattaa olla pysäköitynä 10 rekkaa tai enemmänkin ja lisää tulee ja lähtee parkkialueelta kuljettajien käydessä sisällä aterialla.
JOS Isällä on jotakin suunniteltuna Chrisin nähtäväksi kuten yllä, Hän panee sen henkeeni. Mutta perjantain asioiden hoitamisen päivämme muistuttaa pitkälti sitä, kun Paavali yrittää mennä vasemmalle tai oikealle, mutta saa 'ein'. Ajattelen jotakin idea ja siirrän huomion nähdäkseni, onko siinä ajatuksessa yhtään 'elämää'. Punnitsen sitä. Onko se minusta kiinni? Onko olemassa jotakin muuta, mitä Isä on suunnitellut?
Olen oppinut, ettei Isällä ole aina 'täydellistä tahtoa' kaikkeen – joskus Hän ei oikeasti välitä, mitä teemme, Hän menee virran mukana ja ohjaa askeleitamme kulkiessamme. Joskus, niin kuin Paavalin elämässä yllä, jatkamme rutiiniamme ja Hän ohjaa vain, kun alamme poiketa Hänen tahdostaan tai se, mitä suunnittelemme, olisi epäviisasta tai vaarallista.
Sillä useimmat asiat elämässämme Hän jättää meidän päätettäviksemme. JOS suunnittelemamme asettaisi meidät vaaraan, SITTEN Hän saattaa voimakkaasti kehottaa meitä menemään toista tietä tai tekemään jotakin muuta kertomatta meille, että holtiton auto olisi ollut reitillämme tuolla toisella tiellä. On NIIN tärkeä oppia siirtämään huomiomme henkeemme saadaksemme jotakin johdatusta Isältä. Joskus kyse on sarjasta 'ei' vaikutelmia. Joskus meidän täytyy jatkaa sen tekemistä, mitä tiedämme tehdä emmekä tiedä tarkasti, minne Hän tulee meitä seuraavaksi ohjaamaan. Joskus kyse on kuin tuosta polttaa tai kylmää –leikistä, mutta teemme aina sen, mitä tiedämme tehdä luonnollisessa.
On niin paljon liittyen tähän uskoa ja tervettä järkeä koskevaan aiheeseen, mutta siirryn uuteen aiheeseen ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kuinka usko, terve järki, logiikka toimivat yhdessä, polttaa/kylmää –leikki osa 3/3
Hei kaikki,
Elän kuvailemani mukaisesti – en ole täydellinen, mutta haluan kertoa, missä määrin etsin Isän tahtoa ja ajoitusta, ennen kuin teen mitään. Mutta ensin esimerkki Paavalin elämästä:
Paavali kulkemassa Turkin halki...
Apostolien tekojen luvuissa 13-16 Paavali matkaa idästä länteen halki nykypäivän Turkin. Keskellä Turkkia on Galatia, ja hänen vierailukohteina olleisiin kaupunkeihin kuuluvat Pisidian Antiokia, Ikonium, Lystra, Derbe. Paavalin kirje galatalaisille on näissä kaupungeissa oleville (koti-) seurakunnille.
Apt.16:4 kertoo meille, että Paavali kulki galatalaiskaupungeissa julistaen Jeesusta ja tehden opetuslapsia, suunnaten kulkunsa aina länteen. Jakeessa 16:6 sanotaan, että he halusivat kääntyä vasemmalla ja mennä alas Efesoon rannikolla, mutta 'Pyhä Henki esti' tekemästä sitä. Meille ei kerrota, kuinka tämä kommunikoitiin, mutta he kaikki tiesivät, ettei heidän ollut määrä mennä Efesoon. Myöhemmin Apt.19:ssä Paavali kyllä meni sinne. Miksei nyt? Ehkä ne noin 12 miestä, jotka hän kohtasi jakeissa 19: 1-6 eivät olleet vielä paikoillaan. Ehkä Herra vain halusi Paavalin menevän Kreikkaan, ennen kuin salli hänen palata taas Turkkiin.
Tässä kohdassa terve järki ja Herran johdatus alkavat vaikuttaa, kun Herra sanoo 'Ei'. Kun heillä ei ollut lisäselityksiä tai –ohjeita, mutta heillä oli luja 'ei' hengessään, oli luonnollista jatkaa länteen kävelemistä. Voimme seurata heidän esimerkkiään, kun tiedämme olevamme Herran polulla, mutta saamme jatkuvasti 'ein' joka kerta, kun luulemme tietävämme seuraavan askelen.
Välittömästi seuraava jae, jae 7 sanoo, että he menivät länteen Mysiaan, joka on luoteisessa Turkissa, ja he halusivat kääntyä takaisin pohjoiseen ja itään Bityniaan Mustanmeren pohjoisrannikolla. Mutta jälleen Pyhä Henki 'ei sallinut heidän' tehdä niin. Nykyajan Istanbul on muinaisen Bitynian kaukaisella länsirajalla.
Näyttää siltä, että he yrittivät ensin mennä vasemmalle, sitten yrittivät mennä oikealle olematta varmoja siitä, minne Herra oli johdattamassa. Mutta he saivat lujat 'eit' joka kerta. Joten he jatkoivat sen tekemistä, mikä näytti loogiselta ja oikealta jatkaen matkaansa länteen. Usein Hän antaa meille vain 'ein' ilman mitään selitystä.
Kun heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa länteen liikkumista, heiltä alkoi pian loppua maa.
He olivat kulkeneet Turkin halki ja jae 8 kertoo meille, että he menivät Troakseen (Troad), joka oli tärkeä kaupunki Egeanmeren rannikolla tuohon aikaan (Egeanmeri, osa Välimerta). He olivat kirjaimellisesti kävelleet maan poikki idästä länteen, ja nyt heidän edessään oli meri.
Mitä Paavalin tuli tehdä? Kun heille ei sanottu 'ei' joka kerta, he päätyivät meren äärelle tietämättä, mitä tehdä seuraavaksi.
Jakeet 9-12 paljastavat, että vasta, kun heillä ei ollut jäljellä mitään, minne enää olisivat voineet mennä, Jumala antoi ohjeet. Paavali näki yöllä näyn – sanotaan kaksi kertaa, että kyse oli näystä yöllä. Niinpä emme tiedä, oliko se 'hengellinen uni', vai kirjaimellinen näky hänen ollessaan hereillä yhtenä noista öistä.
Lopultakin!
Kyse oli näystä koskien kreikkalaista miestä Makedoniasta ja hän sanoi: 'Tule yli tänne ja auta meitä!' Miksei Herra antanut tuota näkyä silloin, kun he saivat ensimmäisen 'ein' yrittäessään mennä Efesoon ja tuolle rannikolle? Miksei Herra antanut heille tuota näkyä, kun he yrittivät mennä takaisin pohjoiseen ja itään Turkin pohjoista rajaa pitkin? Miksi Hän odotti, kunnes heillä ei kirjaimellisesti ollut enää yhtään maata edessään antaessaan heille näyn Kreikkaan menemisestä? (Emme tiedä)
Katso sitä tapaa, jolla Herra heitä johdatti, lujien 'eiden' sarjan kautta. Koko tuon ajan, kun ovi oli kiinni, he tekivät sen, mikä oli oikein luonnollisessa. He toimivat terveen järjen mukaisesti. He tiesivät Apt. 13: 1-3:sta, että Pyhä Henki oli lähettänyt heidät liikkeelle. Joten he vain jatkoivat matkaa, vaikka 'ei' 'ein' jälkeen oli ainoa ohje, jonka he Herralta saivat.
Kun olimme lapsia, leikimme leikkiä, jossa joku piilotti jotakin ja sitten antoi toisten etsiä sitä. Ainoa ohje heille oli 'polttaa', tai 'kylmää' tai 'lämpenee' tai 'kylmemee' – kyse oli eliminointiprosessista, jonka tuota esinettä metsästävän täytyi käydä läpi – tervettä järkeä ja logiikkaa – rajoittaakseen alaa, kunnes hän lopulta kohdisti huomionsa oikeaan kohtaan ja löysi piilotetun esineen. Tuo muistuttaa minua tavasta, jolla Herra kohteli Paavalia ja hänen kanssamatkustajiaan. Joskus meistä tuntuu kuin olisimme tuossa 'polttaa/kylmää' - leikissä. Hän johdattaa meitä tekemään päätöksiä eliminointiprosessilla.
Suurin osa elämäämme muistuttaa sitä, mitä heille tapahtuu. Jatkamme omia asioitamme, kunnes tai ellemme saa ohjetta kyllä/ei.
Kun teen aikatauluani päivää, viikkoa varten, kyselen samalla Isältä, onko se okei.
Joka viikko, kun haen Chrisin hänen ryhmäkodistaan, minulla on pari kolme asiaa, jotka olen Barbin kanssa pannut sivuun Chrisin kanssa hoidettaviksi – hän tykkää käydä kaupoissa, tervehtiä ihmisiä, taputtaa kaikkia näkemiään koiria ja vastaavaa. Mutta noiden kahden tai kolmen asian lisäksi kysyn Isältä 'Mitä olet suunnitellut Chrisiä varten tällä viikolla?'
Hyvin usein ollessamme ulkona saan hengessä nykäisyn, vain hienovaraisen johdatuksen, melkein ehdotuksen hengestäni, mennä katsomaan, mitä meidän pikku lentokentällämme tapahtuu (Grove, Oklahoma, on pieni yhden kiitoradan lentokenttä) – ja kun se tapahtuu, näemme lentokoneiden nousevan tai laskeutuvan tai jokin kone on pienen terminaalin luona ja pysäköin auton ja autan Chrisin ulos. Sitten menemme terminaaliin, jossa meidät jo tunnetaan ja hyvin usein meidän sallitaan mennä kiitoradalle kävelemään lentokoneen ympäri (moottorit on sammutettu). Kiitämme Isää tuon kaltaisesta huolenpidosta.
On vaikka miten paljon asioita, joita Isä paljastaa ja antaa minulle ymmärrystä tuon armon kautta ja usko on meidän vastauksemme. 'Mene kaatopaikalle/kierrätysasemalle' ja näemme kippiautojen tyhjentävän suuria säiliöitä – Chris tykkää suurten rekkojen katselemisesta. Joskus koen johdatusta mennä moottoritietä pitkin rekkojen levähdyspaikalle ja istumme katselemassa suurten puoliperävaunuyhdistelmien tulevan ja menevän. Paikallisella rekkojen levähdyspaikalla saattaa olla pysäköitynä 10 rekkaa tai enemmänkin ja lisää tulee ja lähtee parkkialueelta kuljettajien käydessä sisällä aterialla.
JOS Isällä on jotakin suunniteltuna Chrisin nähtäväksi kuten yllä, Hän panee sen henkeeni. Mutta perjantain asioiden hoitamisen päivämme muistuttaa pitkälti sitä, kun Paavali yrittää mennä vasemmalle tai oikealle, mutta saa 'ein'. Ajattelen jotakin idea ja siirrän huomion nähdäkseni, onko siinä ajatuksessa yhtään 'elämää'. Punnitsen sitä. Onko se minusta kiinni? Onko olemassa jotakin muuta, mitä Isä on suunnitellut?
Olen oppinut, ettei Isällä ole aina 'täydellistä tahtoa' kaikkeen – joskus Hän ei oikeasti välitä, mitä teemme, Hän menee virran mukana ja ohjaa askeleitamme kulkiessamme. Joskus, niin kuin Paavalin elämässä yllä, jatkamme rutiiniamme ja Hän ohjaa vain, kun alamme poiketa Hänen tahdostaan tai se, mitä suunnittelemme, olisi epäviisasta tai vaarallista.
Sillä useimmat asiat elämässämme Hän jättää meidän päätettäviksemme. JOS suunnittelemamme asettaisi meidät vaaraan, SITTEN Hän saattaa voimakkaasti kehottaa meitä menemään toista tietä tai tekemään jotakin muuta kertomatta meille, että holtiton auto olisi ollut reitillämme tuolla toisella tiellä. On NIIN tärkeä oppia siirtämään huomiomme henkeemme saadaksemme jotakin johdatusta Isältä. Joskus kyse on sarjasta 'ei' vaikutelmia. Joskus meidän täytyy jatkaa sen tekemistä, mitä tiedämme tehdä emmekä tiedä tarkasti, minne Hän tulee meitä seuraavaksi ohjaamaan. Joskus kyse on kuin tuosta polttaa tai kylmää –leikistä, mutta teemme aina sen, mitä tiedämme tehdä luonnollisessa.
On niin paljon liittyen tähän uskoa ja tervettä järkeä koskevaan aiheeseen, mutta siirryn uuteen aiheeseen ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed