My health ordeal #2, But wait…
Koettelemukseni terveyteni suhteen, osa 2, mutta odota…
Hei kaikki,
Olin kertomassa tammikuun 12 päivänä kuulemaani uutista, että minulla on eteisvärinä ts. flimmeri ja korkea verenpaine.
Tietysti otettiin verikokeita. Isoäidilläni oli neulatyyny, pieni punainen pullea tyyny, johon hän iski noin 50 nuppi- ja ompeluneulaa pannakseen ne turvalliseen paikkaan ompelukorissaan. Niistä kokeista ei löytynyt mitään raskauttavaa. Ensin haluttiin vertailuluvut verikokeista, sitten enemmän verta seuraavalla viikolla vertailtavaksi vertailulukuihin. Sitten enemmän verta vain tätä testiä varten ja toinen tökkäys tuon arvon tarkastamiseksi. Päästiin siihen, että sinuttelin verinäytteet ottavaa naista. Kun tultiin siihen pisteeseen, että homma oli selvä osaltani, me melkein jaoimme perhekuvia, syntymä- ja hääpäiväpäiviä toistemme kanssa.
Kolesterolitasoni oli alhainen, siellä missä se oli 1989 ja 1990 jolloin luovutin verta ja tarkistettiin kolesterolitaso, verensokeri oli hyvä, testosteroni hyvä, maksa-arvot hyvät, munuaiset hyvät, ja jokainen muu kemikaali ja järjestelmä normaalilukemissa – eikä energiaa puuttunut, joten kardiologi oli melko tyytyväinen tilaani, mutta huomautti, että haluaisi verenpaineeni olevan alhaisempi ja että vähintään 20 paunan laihtuminen auttaisi. Hän määräsi vielä kaikututkimuksen, mikä tarkoittaa ultraäänikuvausta, sydämestäni nähdäkseen sisälle.
Kaikki tämä tapahtuu
Nopeassa tahdissa viikko toisensa jälkeen, joskus kaksi käyntiä viikossa, jotta tarkistetaan tämä tai tuo järjestelmä kehossani. Minä kerron teille vain viimeisen kahden kuukauden hauskuudet. Pois se Järjestelmästä, että kaikki lääkärit olisivat yhden katon alla kaikkien ollessa noin kahden tunnin ajomatkan päähän kotoa, joten muutaman kerran olin kuin hiiri, joka vilisti kiireisesti yhdeltä vastaanottoajalta seuraavalle yrittäen välttää sitä, että tuli nähdyksi, vältellen liikennettä ehtiäkseen perille ajoissa, toivoen vain livahtavansa sisään ja ulos ja voisiko tämä olla jo hoidettu?
Ollessani matkalla yhdelle käynnille sisareni soitti ja ryhtyi tiedottamaan minulle siitä, että isän puoleisella Jo-isoäidillämme oli ollut flimmeri koko elämänsä… olin järkyttynyt kuullessani tämän uutisen. Nyt käsittelin sukupolvien 'kirousta', eikö niin? Vai onko elämä vain tällaista langenneessa maailmassa?
Pituuteni tulee isän puoleiselta isoisältäni ja tiesin, että sain valkoisen (harmaan, ehkä?) tukkani Jo-isoäidiltä, joka oli valkohiuksinen tullessaan 40-vuotiaaksi, mutta kiitos isoäiti tuosta flimmeristä – minä todella tarvitsin sen!
Sydämen kaikututkimus
Tajusin, että kun Isä valitsi kertoa minulle, että minulle tulisi terveysongelmia käsiteltäväksi sen sijaan, että olisi parantanut minut, Hän odotti minun hoitavan ne – muuten Hän olisi välittömästi parantanut minut. Nämä näyttivät olevan flimmeri ja verenpaine. Vaikka panin kädet päälleni ja käskin Jeesuksen nimessä flimmeriäni parantumaan ja verenpainettani alentumaan – mitään ei tapahtunut – Henki ei ollut osallinen siihen, kun käytin tuota nimeä, koska Isä oli valinnut kertoa minulle asiasta sen sijaan, että olisi parantanut minut – joten hoida asia, John, oli suunniteltu toimintatapa.
Keskityin siihen tosiasiaan, että Hän kulki kanssani ja minussa, kun kävin läpi nuo eri toimenpiteet, jotka merkitsivät sorkkimista, tökkimistä, mittaamista ja yleisesti sellaisia toimia, jotka saivat minut tuntemaan olevani laboratoriorotta. Istuin ajattelemassa: "Tiedättekö, voisitte vain iskeä minua ja olisin entistä ehompi – ja tiedätte, että kolesterolini on hyvä. Joten miksi pakottaa minua käymään läpi tämä prosessi?"
Ongelmana oli se, että havaittuani olevani lihava, se ei ollut mikään suuri paljastus, paitsi että selvästi Isä sai huomioni, jotta hoitaisin asian, sillä verenpaineeni liittyy painooni. Ja flimmerin löytyminen merkitsi vakavaa kurinalaisuutta. Ilmeisesti hän oli suunnitellut, että maaliskuun loppuun mennessä minun tulee laihduttaa tuo paino ja saada kaikki muut järjestelmät tarkistetuiksi, joten ryhdyin kestämään tuota kurinpitoa.
Kaikututkimus oli kiehtova. Teknikko painoi pienen sauvan rintaani vasten eri kohdille sydämeni ympärillä ja yhtäkkiä sydämeni oli TV:ssä – katsellen sydämeni sisälle ja nähden väreissä veren tulevan ja menevän läppien väpättäessä… ja tulin pois ällistyneenä. Konsultaation aikana kardiologi sanoi sydämeni olevan 'hienossa kunnossa', mitään ei ollut kerrostuneena seinämiin, mitään ei ollut missään suonissa (hän otti kaiun myös kaulavaltimostani ja aorttasuonistani) – putipuhtaita, kuntoile niin paljon kuin haluat.
Huomio:
Kun kyse oli selvästi perinnöllisyydestä, hyväksyin iloisesti pituuttani ja valkoisia hiuksiani koskevan perimän ajattelematta, että ne ovat sukupolvikirous, mutta nyt flimmerin myötä tulin toisiin ajatuksiin siitä, että valikoidusti valitsen kutsua yhtä asiaa siunaukseksi ja toista kiroukseksi, joka kulkee pitkin sukulinjaa. Tutkin itseäni, löytäisinkö valikoivaa teologiaa.
Kysymys: Siis jos perin flimmerin Jo-isoäidiltä, eikö ole mitään parannuskeinoa? Onko se yksi syy siihen, että Isä kertoi minulle tulevan terveydellisiä ongelmia hoidettavaksi – että Hän ei aikonut parantaa sitä riippumatta siitä, mitä tein vastaanottaakseni parantumisen, koska se oli DNA:ssani? Isä on ollut hiljaa toistaiseksi.
Sekä yleislääkärini että kardiologini sanoivat, että flimmeriä ei voi parantaa yksistään – mutta kardiologi tarjoutui 'käynnistämään uudelleen' sydämeni – kaunis tapa sanoa, että "Aiomme tyrmätä sinut tajuttomaksi, antaa sähköiskun hiljentääksemme nuo sähköiset lastentarhalaiset, jotka juoksentelevat tuossa vasemmassa ylälokerossasi ja toivomme, että se korjaa asian ja heräät jälleen. Et muista mitään. Ehkä se tehoaa, ehkä ei."
Niinpä tammikuun loppupuolella aloin laihduttaa, sillä tuo osa on minun kontrollissani – olin lopettanut päivittäisen 2,1 mailin (3,5 km) kävelyni – kunnes tehtiin kaikututkimus, koska kumpikin lääkäri sanoi, että ennen sen tekemistä he eivät tienneet, oliko minulla verihyytymiä, sydämen ympärille kerääntynyttä verta tai tukossa olevia suonia, tai toimivatko läpät oikein. Tiesin, että minun täytyi laihtua, ja se oli asia, jota Isä ei aikonut tehdä puolestani, se oli minun tehtäväni.
Siispä nyt minuun ei ole kolahtanut ainoastaan se, että yleislääkärini kutsuu minua liikalihavaksi – minulle olisi kelvannut 'lihava', koska sen myöntäisin – mutta minun käskettiin laihduttaa lähelle collegen aikaista painoani. Sanoin hänelle: "Sitä ei tule tapahtumaan. Mutta laihdutan siihen, missä olin 35-vuotiaana, mikä on noin 235. " (107 kg)
Olen NIIN iloinen, että Isä ilmoitti minulle etukäteen, ja että Hän antoi Loulle tuon sanan vakuuttamaan minut huolimatta siitä, kuinka pelottavalta asia näytti. Tiedä, että silmäni näkevät normaalisti, minulla ei koskaan ole ollut paikkaa hampaassa ja olen elänyt elämääni teini-ikäisestä lähtien käskien kehoni tottelemaan minua ja Sanaa ja se on tepsinyt. Tämä on minulle uusi tilanne.
Kuinka laihdutin 20 paunaa, 20 jäljellä
Ainoa alue, jolla annoin kehoni saada tahtonsa läpi, myönnän tämän, on ruoka. Me syömme hyvin, hyvää ruokaa joka ei ole valmisruokaa, joka on luonnonmukaista ja sellaista, mutta annoskoko on aina ollut ongelmani – Mitä siitä jos tuo lehmä söi vain ruohoa – miksi syödä yksi hampurilainen kun kaksi maistuisi niin paljon paremmalta? Se sai oloni tuntumaan paljon paremmalta sen suhteen, niin että söin enemmän tuota terveellistä elukkaa! Mutta ollessani 6'6" (1,98 m) pitkä, voin kantaa suuren painon näyttämättä LIIIIIIAN lihavalta… ainakin haluan kertoa noin itselleni. Peili on toista mieltä, mutta olin valinnut jättää sen huomiotta.
Siispä aamulla juon jonkinlaista mehua, ja jos minulla on todella jonkin kiinteän nälkä, lol, laitan kaksi banaania suureen muovikippoon, lisään lusikallisen mantelivoita ja saman verran maapähkinävoita, 8 unssia maitoa (236 ml), ja teen siitä smoothien, joka on kiinteydeltään maalin kaltaista. Lounas iltapäivällä kello 2 (14) maissa on suuri ateriani ja sen suureksi kutsuminen on reipasta. Syön mitä haluan, vain vähemmän. Illalla saatan syödä vähän pähkinöitä, teetä tai en mitään… tai muutama suupalan jotakin. Olen laihtunut 20 paunaa (9 kg) ja maaliskuun loppuun mennessä toivon laihtuneeni toiset 15-20, sillä olen aloittanut uudelleen kävelyni ja koska on kevät, tulee paljon ruumiinharjoitusta pihalla.
Barb oli ihmeissään siitä, että sydänkaikututkimukseni osoitti puhtaat 17-vuotiaan suonet, vaikka olen lihansyöjä. Jumala pani suuhuni kulmahampaat ja aion käyttää niitä, kuten on tarkoitus. Proteiini ja tummat vihannekset ovat sitä, mistä pidän, ja suosikkini tummissa vihanneksissa on vähintään 72% tumma suklaa. Hiilihydraatit kiinnostavat minua harvoin.
JA SITTEN, ikään kuin tilanne ei voisi enää paheta
...lääkärini lähestulkoon putosi tuoliltaan, kun vastasin hänen kysymykseensä: "Ei, ei minulle ole koskaan tehty paksusuolen tähystystä." Siis mitä?!" Olet melkein 58-vuotias, eikä sinulle ole koskaan tehty sellaista? Me suosittelemme, että paksusuoli tähystetään viiden vuoden välein 50-vuotiaasta alkaen. Haluan sinun menevän tapaamaan tri. ________ ensi viikolla ajan varaamiseksi siihen."
Putipuhdas on hyvä juttu kuulla sydänlääkäriltäsi tuon sydämen kaikututkimuksen jälkeen. Seuraavan 'putipuhdas'-lausunnon saaminen oli monimutkaisempaa. Minulta loppuu tämän päivän kirjoitustila – ensi viikolla lopetan siihen, missä olen nyt, lisää kysymyksiä ja huomioita ja joitakin opittuja läksyjä. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Koettelemukseni terveyteni suhteen, osa 2, mutta odota…
Hei kaikki,
Olin kertomassa tammikuun 12 päivänä kuulemaani uutista, että minulla on eteisvärinä ts. flimmeri ja korkea verenpaine.
Tietysti otettiin verikokeita. Isoäidilläni oli neulatyyny, pieni punainen pullea tyyny, johon hän iski noin 50 nuppi- ja ompeluneulaa pannakseen ne turvalliseen paikkaan ompelukorissaan. Niistä kokeista ei löytynyt mitään raskauttavaa. Ensin haluttiin vertailuluvut verikokeista, sitten enemmän verta seuraavalla viikolla vertailtavaksi vertailulukuihin. Sitten enemmän verta vain tätä testiä varten ja toinen tökkäys tuon arvon tarkastamiseksi. Päästiin siihen, että sinuttelin verinäytteet ottavaa naista. Kun tultiin siihen pisteeseen, että homma oli selvä osaltani, me melkein jaoimme perhekuvia, syntymä- ja hääpäiväpäiviä toistemme kanssa.
Kolesterolitasoni oli alhainen, siellä missä se oli 1989 ja 1990 jolloin luovutin verta ja tarkistettiin kolesterolitaso, verensokeri oli hyvä, testosteroni hyvä, maksa-arvot hyvät, munuaiset hyvät, ja jokainen muu kemikaali ja järjestelmä normaalilukemissa – eikä energiaa puuttunut, joten kardiologi oli melko tyytyväinen tilaani, mutta huomautti, että haluaisi verenpaineeni olevan alhaisempi ja että vähintään 20 paunan laihtuminen auttaisi. Hän määräsi vielä kaikututkimuksen, mikä tarkoittaa ultraäänikuvausta, sydämestäni nähdäkseen sisälle.
Kaikki tämä tapahtuu
Nopeassa tahdissa viikko toisensa jälkeen, joskus kaksi käyntiä viikossa, jotta tarkistetaan tämä tai tuo järjestelmä kehossani. Minä kerron teille vain viimeisen kahden kuukauden hauskuudet. Pois se Järjestelmästä, että kaikki lääkärit olisivat yhden katon alla kaikkien ollessa noin kahden tunnin ajomatkan päähän kotoa, joten muutaman kerran olin kuin hiiri, joka vilisti kiireisesti yhdeltä vastaanottoajalta seuraavalle yrittäen välttää sitä, että tuli nähdyksi, vältellen liikennettä ehtiäkseen perille ajoissa, toivoen vain livahtavansa sisään ja ulos ja voisiko tämä olla jo hoidettu?
Ollessani matkalla yhdelle käynnille sisareni soitti ja ryhtyi tiedottamaan minulle siitä, että isän puoleisella Jo-isoäidillämme oli ollut flimmeri koko elämänsä… olin järkyttynyt kuullessani tämän uutisen. Nyt käsittelin sukupolvien 'kirousta', eikö niin? Vai onko elämä vain tällaista langenneessa maailmassa?
Pituuteni tulee isän puoleiselta isoisältäni ja tiesin, että sain valkoisen (harmaan, ehkä?) tukkani Jo-isoäidiltä, joka oli valkohiuksinen tullessaan 40-vuotiaaksi, mutta kiitos isoäiti tuosta flimmeristä – minä todella tarvitsin sen!
Sydämen kaikututkimus
Tajusin, että kun Isä valitsi kertoa minulle, että minulle tulisi terveysongelmia käsiteltäväksi sen sijaan, että olisi parantanut minut, Hän odotti minun hoitavan ne – muuten Hän olisi välittömästi parantanut minut. Nämä näyttivät olevan flimmeri ja verenpaine. Vaikka panin kädet päälleni ja käskin Jeesuksen nimessä flimmeriäni parantumaan ja verenpainettani alentumaan – mitään ei tapahtunut – Henki ei ollut osallinen siihen, kun käytin tuota nimeä, koska Isä oli valinnut kertoa minulle asiasta sen sijaan, että olisi parantanut minut – joten hoida asia, John, oli suunniteltu toimintatapa.
Keskityin siihen tosiasiaan, että Hän kulki kanssani ja minussa, kun kävin läpi nuo eri toimenpiteet, jotka merkitsivät sorkkimista, tökkimistä, mittaamista ja yleisesti sellaisia toimia, jotka saivat minut tuntemaan olevani laboratoriorotta. Istuin ajattelemassa: "Tiedättekö, voisitte vain iskeä minua ja olisin entistä ehompi – ja tiedätte, että kolesterolini on hyvä. Joten miksi pakottaa minua käymään läpi tämä prosessi?"
Ongelmana oli se, että havaittuani olevani lihava, se ei ollut mikään suuri paljastus, paitsi että selvästi Isä sai huomioni, jotta hoitaisin asian, sillä verenpaineeni liittyy painooni. Ja flimmerin löytyminen merkitsi vakavaa kurinalaisuutta. Ilmeisesti hän oli suunnitellut, että maaliskuun loppuun mennessä minun tulee laihduttaa tuo paino ja saada kaikki muut järjestelmät tarkistetuiksi, joten ryhdyin kestämään tuota kurinpitoa.
Kaikututkimus oli kiehtova. Teknikko painoi pienen sauvan rintaani vasten eri kohdille sydämeni ympärillä ja yhtäkkiä sydämeni oli TV:ssä – katsellen sydämeni sisälle ja nähden väreissä veren tulevan ja menevän läppien väpättäessä… ja tulin pois ällistyneenä. Konsultaation aikana kardiologi sanoi sydämeni olevan 'hienossa kunnossa', mitään ei ollut kerrostuneena seinämiin, mitään ei ollut missään suonissa (hän otti kaiun myös kaulavaltimostani ja aorttasuonistani) – putipuhtaita, kuntoile niin paljon kuin haluat.
Huomio:
Kun kyse oli selvästi perinnöllisyydestä, hyväksyin iloisesti pituuttani ja valkoisia hiuksiani koskevan perimän ajattelematta, että ne ovat sukupolvikirous, mutta nyt flimmerin myötä tulin toisiin ajatuksiin siitä, että valikoidusti valitsen kutsua yhtä asiaa siunaukseksi ja toista kiroukseksi, joka kulkee pitkin sukulinjaa. Tutkin itseäni, löytäisinkö valikoivaa teologiaa.
Kysymys: Siis jos perin flimmerin Jo-isoäidiltä, eikö ole mitään parannuskeinoa? Onko se yksi syy siihen, että Isä kertoi minulle tulevan terveydellisiä ongelmia hoidettavaksi – että Hän ei aikonut parantaa sitä riippumatta siitä, mitä tein vastaanottaakseni parantumisen, koska se oli DNA:ssani? Isä on ollut hiljaa toistaiseksi.
Sekä yleislääkärini että kardiologini sanoivat, että flimmeriä ei voi parantaa yksistään – mutta kardiologi tarjoutui 'käynnistämään uudelleen' sydämeni – kaunis tapa sanoa, että "Aiomme tyrmätä sinut tajuttomaksi, antaa sähköiskun hiljentääksemme nuo sähköiset lastentarhalaiset, jotka juoksentelevat tuossa vasemmassa ylälokerossasi ja toivomme, että se korjaa asian ja heräät jälleen. Et muista mitään. Ehkä se tehoaa, ehkä ei."
Niinpä tammikuun loppupuolella aloin laihduttaa, sillä tuo osa on minun kontrollissani – olin lopettanut päivittäisen 2,1 mailin (3,5 km) kävelyni – kunnes tehtiin kaikututkimus, koska kumpikin lääkäri sanoi, että ennen sen tekemistä he eivät tienneet, oliko minulla verihyytymiä, sydämen ympärille kerääntynyttä verta tai tukossa olevia suonia, tai toimivatko läpät oikein. Tiesin, että minun täytyi laihtua, ja se oli asia, jota Isä ei aikonut tehdä puolestani, se oli minun tehtäväni.
Siispä nyt minuun ei ole kolahtanut ainoastaan se, että yleislääkärini kutsuu minua liikalihavaksi – minulle olisi kelvannut 'lihava', koska sen myöntäisin – mutta minun käskettiin laihduttaa lähelle collegen aikaista painoani. Sanoin hänelle: "Sitä ei tule tapahtumaan. Mutta laihdutan siihen, missä olin 35-vuotiaana, mikä on noin 235. " (107 kg)
Olen NIIN iloinen, että Isä ilmoitti minulle etukäteen, ja että Hän antoi Loulle tuon sanan vakuuttamaan minut huolimatta siitä, kuinka pelottavalta asia näytti. Tiedä, että silmäni näkevät normaalisti, minulla ei koskaan ole ollut paikkaa hampaassa ja olen elänyt elämääni teini-ikäisestä lähtien käskien kehoni tottelemaan minua ja Sanaa ja se on tepsinyt. Tämä on minulle uusi tilanne.
Kuinka laihdutin 20 paunaa, 20 jäljellä
Ainoa alue, jolla annoin kehoni saada tahtonsa läpi, myönnän tämän, on ruoka. Me syömme hyvin, hyvää ruokaa joka ei ole valmisruokaa, joka on luonnonmukaista ja sellaista, mutta annoskoko on aina ollut ongelmani – Mitä siitä jos tuo lehmä söi vain ruohoa – miksi syödä yksi hampurilainen kun kaksi maistuisi niin paljon paremmalta? Se sai oloni tuntumaan paljon paremmalta sen suhteen, niin että söin enemmän tuota terveellistä elukkaa! Mutta ollessani 6'6" (1,98 m) pitkä, voin kantaa suuren painon näyttämättä LIIIIIIAN lihavalta… ainakin haluan kertoa noin itselleni. Peili on toista mieltä, mutta olin valinnut jättää sen huomiotta.
Siispä aamulla juon jonkinlaista mehua, ja jos minulla on todella jonkin kiinteän nälkä, lol, laitan kaksi banaania suureen muovikippoon, lisään lusikallisen mantelivoita ja saman verran maapähkinävoita, 8 unssia maitoa (236 ml), ja teen siitä smoothien, joka on kiinteydeltään maalin kaltaista. Lounas iltapäivällä kello 2 (14) maissa on suuri ateriani ja sen suureksi kutsuminen on reipasta. Syön mitä haluan, vain vähemmän. Illalla saatan syödä vähän pähkinöitä, teetä tai en mitään… tai muutama suupalan jotakin. Olen laihtunut 20 paunaa (9 kg) ja maaliskuun loppuun mennessä toivon laihtuneeni toiset 15-20, sillä olen aloittanut uudelleen kävelyni ja koska on kevät, tulee paljon ruumiinharjoitusta pihalla.
Barb oli ihmeissään siitä, että sydänkaikututkimukseni osoitti puhtaat 17-vuotiaan suonet, vaikka olen lihansyöjä. Jumala pani suuhuni kulmahampaat ja aion käyttää niitä, kuten on tarkoitus. Proteiini ja tummat vihannekset ovat sitä, mistä pidän, ja suosikkini tummissa vihanneksissa on vähintään 72% tumma suklaa. Hiilihydraatit kiinnostavat minua harvoin.
JA SITTEN, ikään kuin tilanne ei voisi enää paheta
...lääkärini lähestulkoon putosi tuoliltaan, kun vastasin hänen kysymykseensä: "Ei, ei minulle ole koskaan tehty paksusuolen tähystystä." Siis mitä?!" Olet melkein 58-vuotias, eikä sinulle ole koskaan tehty sellaista? Me suosittelemme, että paksusuoli tähystetään viiden vuoden välein 50-vuotiaasta alkaen. Haluan sinun menevän tapaamaan tri. ________ ensi viikolla ajan varaamiseksi siihen."
Putipuhdas on hyvä juttu kuulla sydänlääkäriltäsi tuon sydämen kaikututkimuksen jälkeen. Seuraavan 'putipuhdas'-lausunnon saaminen oli monimutkaisempaa. Minulta loppuu tämän päivän kirjoitustila – ensi viikolla lopetan siihen, missä olen nyt, lisää kysymyksiä ja huomioita ja joitakin opittuja läksyjä. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed