God's Secrets #2, Judging God
Jumalan salaisuudet osa 2; Jumalan tuomitseminen
Hei kaikki,
1.Moos. luvussa 15, kun Herra paljasti Aabrahamille, että hänestä tulisi isä ja että hänen jälkeläisiään tulisi olemaan yhtä paljon kuin tähtiä, jotka hän voi nähdä, Herra piti salaisuutena sen tosiasian, että Saara tulisi olemaan tuon lapsen äiti. Mikä ikinä siihen olikin syynä, se oli Hänen salaisuutensa - ainakin sillä hetkellä.
Seuraavassa luvussa, tietämättä Jumalan salaisuutta koskien sitä, että Saara tulisi ihmeen kautta olemaan lapsen äiti, Aabraham ja Saara yrittävät keksiä, miten he voisivat ’auttaa’ sitä Jumalan lupausta toteutumaan, että Hän oli sanonut Aabrahamin tulevan isäksi. Saara oli jo ohitse sen ajan elämässä, että hän olisi voinut tulla raskaaksi, joten he järkeilivät, että selvästikin he tarvitsivat sijaisäidin tekemään vauvan Aabrahamin kanssa. (1.Moos.16:1-3)
Voimme auttaa Jumalaa; Tehdäänpä vauva!
Aabraham taipuu Saaran pyyntöön, että hän tekisi vauvan Haagarin kanssa, mistä seurauksena oli Ismael, joka oli arabien kantaisä.
Mutta seuraavissa kahdessa luvussa 17 & 18 Herra ilmestyy jälleen ja kertoo heille, että Saara tulisi todellakin olemaan lupauksen pojan äiti. Hän siunaisi Ismaelia ja antaisi hänen tulla suurilukuiseksi, mutta lupaus oli annettu Iisakille. Tähän ilmestykseen he molemmat reagoivat nauramalla, mistä seurasi se, että Herra nimesi pojan Iisakiksi, joka tarkoittaa ’naurua’. (1.Moos.17:15-19; 1.Moos.18:10-15)
Jossakin siinä välissä, kun he nauroivat Herralle ja kun Iisak sai alkunsa, Aabraham ja Saara kokivat sydämenmuutoksen. He tekivät tuomion eli arvioinnin Jumalasta. Hepr.11:11 kertoo meille Saarasta: ”Uskon kautta sai Saarakin voimaa (kyvyn) suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.” (Engl. kielisessä käännöksessä sanotaan: ”koska hän tuomitsi eli arvioi Hänen, joka oli antanut lupauksen, olevan uskollinen.”) Aabrahamista kerrotaan: ”ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.” (Room.4:21)
Me emme tiedä, miksi Jumala alun perin piti salaisuutena Aabrahamilta ja Saaralta sen, että Saara tulisi olemaan lupauksen pojan äiti. Ei ole olemassa lukua ja jaetta, jossa Jumala selittäisi oman käytöksensä. Voimme yleisesti sanoa, että se palveli Hänen korkeampaa tarkoitusperäänsä, mutta tosiasiassa me olemme tietämättömiä siitä, mitkä Hänen kaikki syynsä olivat sille, että Hän piti sen salaisuutena, kunnes Ismael oli syntynyt. Voimme spekuloida, mutta emme tiedä, miksi.
Jumala on Jumala - mutta voimmeko luottaa Häneen?
Hän on loppujen lopuksi Jumala. Hän ei vastaa kenellekään teoistaan. Ja se on vaikeaa hyväksyä. Me haluamme tietää kaikki vastaukset. Nyt.
Jossakin vaiheessa meistä jokainen tekee arvion Jumalasta. Me uskon ihmiset olemme niin kuin Saara ja arvioimme Hänet uskolliseksi. Me siirrymme ajan myötä kyseenalaistamisesta ja selittämättömien tapahtumien seurauksena syntyneestä vihasta luottamukseen, että kaikki vastaukset tulevat meille selviksi toisella puolella.
Me, jotka tunnemme Hänet, voimme yleensä työstää läpi nämä tragediat ja vastaamattomat kysymykset ajan myötä, jopa vuosien ja vuosikymmenien myötä, koska me tunnemme Hänet ja luotamme, että Hän jonakin päivänä asettaa asiat kohdilleen. Mutta luottamukseen päätyminen on usein pitkä prosessi. Saatamme kamppailla koko elämämme vastaamattomien kysymysten kanssa - ja se on okei, se on normaalia.
Jokainen meistä tekee sellaisia arvioita Jumalasta, että Hän on uskollinen, monesti useitakin kertoja päivässä pienempien asioiden suhteen.
Saatamme ajatella itseksemme julmasta työkaverista: ”Hän kyllä saa palkkansa lopussa.” Saatamme rukoilla: ”Herra, annan anteeksi heille, mutta haluan silti Sinun pitävän heitä vastuussa teoistaan.” Meillä saattaa olla kysymyksiä, miksi joku teki jotakin, mikä on muuttanut elämäämme dramaattisesti, tai miksi jotakin tapahtui, mikä myös muutti elämämme, ja kohautamme olkapäitämme ja sanomme: ”Eräänä päivänä saamme tietää.”
Kaikki nuo ja lukemattomat muut ilmaukset, jotka ilmaisevat vastahakoista hyväksyntää jonkin asian suhteen, johon meillä ei ole vastauksia, ovat arvioita Jumalasta niin kuin Saarakin teki: Hän, joka lupasi, on uskollinen. Hänen täytyy olla uskollinen. Se on ainoa tapa selvitä elämän lävitse, uskoa, luottaa Hänen luontonsa ja luonteensa rehellisyyteen, loukkaamattomuuteen, lahjomattomuuteen, tinkimättömyyteen ja koskemattomuuteen, että Hän asettaa kaikki asiat loppujen lopuksi kohdilleen. Kuten eräs kertoi minulle: ”Taivaan olisi parasta olla todella, todella hyvä, koska minä olen todellakin käynyt läpi helvetin maan päällä.”
Älä keskity salaisuuteen, johon et koskaan löydä vastausta tällä puolen taivasta; keskity siihen, mitä TIEDÄT
Kun Jeesus alkoi puhua vertauskuvilla siitä, kuinka Hän on totinen manna taivaasta ja kuinka ihmisten pitäisi syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen vertansa Johanneksen evankeliumin luvussa 6, niitä vertauskuvia oli vaikeaa ymmärtää.
Monet opetuslapset lakkasivat seuraamasta Häntä. Yhdessä vaiheessa Hän kääntyi kahdentoista opetuslapsen puoleen ja kysyi (jae 67): ”Tahdotteko tekin mennä pois?”
Pietari oli nähnyt kaiken, mitä Herra oli tehnyt mitä tulee ihmeisiin ja parantumisiin. Hän oli nähnyt leipien ja kalojen moninkertaistamisen, ja oli kuullut kaikki opetukset. Jos hän olisi tehnyt mielessään listaa ’hyvistä asioista’, nuo olisivat olleet siinä sarakkeessa.
Mutta toisessa sarakkeessa oli Jeesus puhumassa siitä, kuinka Hän oli totinen manna ja kuinka ihmisten pitäisi syödä Hänen ruumiinsa ja juoda Hänen verensä saadakseen iankaikkisen elämän, ja monien heidän tuntemiensa ihmisten lähtiessä pois ilmassa oli ryhmäpainetta lähteä myös pois: painetta siitä, että tulisi liitetyksi tuohon outoon opettajaan.
Pietari mietti perusteellisesti sekä sitä, mikä oli ymmärrettävää, että sitä, mikä oli hämmentävää. Lopulta hän päätyi asian oleelliseen ytimeen: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh.6:50-68)
Jossakin vaiheessa Pietari arvioi Jumalan samalla tavalla kuin Saarakin oli arvioinut, aivan kuten sinun ja minunkin tulee tehdä. Kun elämä hämmentää meitä kuten Jeesuksen vertauskuva teki, meidän on läpäistävä hämmennys sillä, minkä me TIEDÄMME: Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.
Joka kerta, kun emme tiedä vastausta, joka kerta, kun Jumala pitää jonkin asian meiltä salaisuutena, joka paljastetaan myöhemmin, meidän on tehtävä sama arviointi ja tuomio Hänestä, jonka Saara teki, jonka Pietari teki: ”Kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” Keskity siihen, mitä TIEDÄT, älä siihen, mitä et tiedä. Ole kiitollinen siitä, mitä tiedät. Annan lopun olla, kunnes pääset taivaaseen.
Ensi viikolla lopettelen tämän aiheen, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Jumalan salaisuudet osa 2; Jumalan tuomitseminen
Hei kaikki,
1.Moos. luvussa 15, kun Herra paljasti Aabrahamille, että hänestä tulisi isä ja että hänen jälkeläisiään tulisi olemaan yhtä paljon kuin tähtiä, jotka hän voi nähdä, Herra piti salaisuutena sen tosiasian, että Saara tulisi olemaan tuon lapsen äiti. Mikä ikinä siihen olikin syynä, se oli Hänen salaisuutensa - ainakin sillä hetkellä.
Seuraavassa luvussa, tietämättä Jumalan salaisuutta koskien sitä, että Saara tulisi ihmeen kautta olemaan lapsen äiti, Aabraham ja Saara yrittävät keksiä, miten he voisivat ’auttaa’ sitä Jumalan lupausta toteutumaan, että Hän oli sanonut Aabrahamin tulevan isäksi. Saara oli jo ohitse sen ajan elämässä, että hän olisi voinut tulla raskaaksi, joten he järkeilivät, että selvästikin he tarvitsivat sijaisäidin tekemään vauvan Aabrahamin kanssa. (1.Moos.16:1-3)
Voimme auttaa Jumalaa; Tehdäänpä vauva!
Aabraham taipuu Saaran pyyntöön, että hän tekisi vauvan Haagarin kanssa, mistä seurauksena oli Ismael, joka oli arabien kantaisä.
Mutta seuraavissa kahdessa luvussa 17 & 18 Herra ilmestyy jälleen ja kertoo heille, että Saara tulisi todellakin olemaan lupauksen pojan äiti. Hän siunaisi Ismaelia ja antaisi hänen tulla suurilukuiseksi, mutta lupaus oli annettu Iisakille. Tähän ilmestykseen he molemmat reagoivat nauramalla, mistä seurasi se, että Herra nimesi pojan Iisakiksi, joka tarkoittaa ’naurua’. (1.Moos.17:15-19; 1.Moos.18:10-15)
Jossakin siinä välissä, kun he nauroivat Herralle ja kun Iisak sai alkunsa, Aabraham ja Saara kokivat sydämenmuutoksen. He tekivät tuomion eli arvioinnin Jumalasta. Hepr.11:11 kertoo meille Saarasta: ”Uskon kautta sai Saarakin voimaa (kyvyn) suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.” (Engl. kielisessä käännöksessä sanotaan: ”koska hän tuomitsi eli arvioi Hänen, joka oli antanut lupauksen, olevan uskollinen.”) Aabrahamista kerrotaan: ”ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.” (Room.4:21)
Me emme tiedä, miksi Jumala alun perin piti salaisuutena Aabrahamilta ja Saaralta sen, että Saara tulisi olemaan lupauksen pojan äiti. Ei ole olemassa lukua ja jaetta, jossa Jumala selittäisi oman käytöksensä. Voimme yleisesti sanoa, että se palveli Hänen korkeampaa tarkoitusperäänsä, mutta tosiasiassa me olemme tietämättömiä siitä, mitkä Hänen kaikki syynsä olivat sille, että Hän piti sen salaisuutena, kunnes Ismael oli syntynyt. Voimme spekuloida, mutta emme tiedä, miksi.
Jumala on Jumala - mutta voimmeko luottaa Häneen?
Hän on loppujen lopuksi Jumala. Hän ei vastaa kenellekään teoistaan. Ja se on vaikeaa hyväksyä. Me haluamme tietää kaikki vastaukset. Nyt.
Jossakin vaiheessa meistä jokainen tekee arvion Jumalasta. Me uskon ihmiset olemme niin kuin Saara ja arvioimme Hänet uskolliseksi. Me siirrymme ajan myötä kyseenalaistamisesta ja selittämättömien tapahtumien seurauksena syntyneestä vihasta luottamukseen, että kaikki vastaukset tulevat meille selviksi toisella puolella.
Me, jotka tunnemme Hänet, voimme yleensä työstää läpi nämä tragediat ja vastaamattomat kysymykset ajan myötä, jopa vuosien ja vuosikymmenien myötä, koska me tunnemme Hänet ja luotamme, että Hän jonakin päivänä asettaa asiat kohdilleen. Mutta luottamukseen päätyminen on usein pitkä prosessi. Saatamme kamppailla koko elämämme vastaamattomien kysymysten kanssa - ja se on okei, se on normaalia.
Jokainen meistä tekee sellaisia arvioita Jumalasta, että Hän on uskollinen, monesti useitakin kertoja päivässä pienempien asioiden suhteen.
Saatamme ajatella itseksemme julmasta työkaverista: ”Hän kyllä saa palkkansa lopussa.” Saatamme rukoilla: ”Herra, annan anteeksi heille, mutta haluan silti Sinun pitävän heitä vastuussa teoistaan.” Meillä saattaa olla kysymyksiä, miksi joku teki jotakin, mikä on muuttanut elämäämme dramaattisesti, tai miksi jotakin tapahtui, mikä myös muutti elämämme, ja kohautamme olkapäitämme ja sanomme: ”Eräänä päivänä saamme tietää.”
Kaikki nuo ja lukemattomat muut ilmaukset, jotka ilmaisevat vastahakoista hyväksyntää jonkin asian suhteen, johon meillä ei ole vastauksia, ovat arvioita Jumalasta niin kuin Saarakin teki: Hän, joka lupasi, on uskollinen. Hänen täytyy olla uskollinen. Se on ainoa tapa selvitä elämän lävitse, uskoa, luottaa Hänen luontonsa ja luonteensa rehellisyyteen, loukkaamattomuuteen, lahjomattomuuteen, tinkimättömyyteen ja koskemattomuuteen, että Hän asettaa kaikki asiat loppujen lopuksi kohdilleen. Kuten eräs kertoi minulle: ”Taivaan olisi parasta olla todella, todella hyvä, koska minä olen todellakin käynyt läpi helvetin maan päällä.”
Älä keskity salaisuuteen, johon et koskaan löydä vastausta tällä puolen taivasta; keskity siihen, mitä TIEDÄT
Kun Jeesus alkoi puhua vertauskuvilla siitä, kuinka Hän on totinen manna taivaasta ja kuinka ihmisten pitäisi syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen vertansa Johanneksen evankeliumin luvussa 6, niitä vertauskuvia oli vaikeaa ymmärtää.
Monet opetuslapset lakkasivat seuraamasta Häntä. Yhdessä vaiheessa Hän kääntyi kahdentoista opetuslapsen puoleen ja kysyi (jae 67): ”Tahdotteko tekin mennä pois?”
Pietari oli nähnyt kaiken, mitä Herra oli tehnyt mitä tulee ihmeisiin ja parantumisiin. Hän oli nähnyt leipien ja kalojen moninkertaistamisen, ja oli kuullut kaikki opetukset. Jos hän olisi tehnyt mielessään listaa ’hyvistä asioista’, nuo olisivat olleet siinä sarakkeessa.
Mutta toisessa sarakkeessa oli Jeesus puhumassa siitä, kuinka Hän oli totinen manna ja kuinka ihmisten pitäisi syödä Hänen ruumiinsa ja juoda Hänen verensä saadakseen iankaikkisen elämän, ja monien heidän tuntemiensa ihmisten lähtiessä pois ilmassa oli ryhmäpainetta lähteä myös pois: painetta siitä, että tulisi liitetyksi tuohon outoon opettajaan.
Pietari mietti perusteellisesti sekä sitä, mikä oli ymmärrettävää, että sitä, mikä oli hämmentävää. Lopulta hän päätyi asian oleelliseen ytimeen: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” (Joh.6:50-68)
Jossakin vaiheessa Pietari arvioi Jumalan samalla tavalla kuin Saarakin oli arvioinut, aivan kuten sinun ja minunkin tulee tehdä. Kun elämä hämmentää meitä kuten Jeesuksen vertauskuva teki, meidän on läpäistävä hämmennys sillä, minkä me TIEDÄMME: Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.
Joka kerta, kun emme tiedä vastausta, joka kerta, kun Jumala pitää jonkin asian meiltä salaisuutena, joka paljastetaan myöhemmin, meidän on tehtävä sama arviointi ja tuomio Hänestä, jonka Saara teki, jonka Pietari teki: ”Kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” Keskity siihen, mitä TIEDÄT, älä siihen, mitä et tiedä. Ole kiitollinen siitä, mitä tiedät. Annan lopun olla, kunnes pääset taivaaseen.
Ensi viikolla lopettelen tämän aiheen, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
RSS Feed