Follow up: Saul & the Holy Spirit.
Jatko-osa: Saul & Pyhä Henki
Hei kaikki,
Halusin jatkaa siitä sisäisestä prosessista, jonka olemme nähneet johtajien langetessa, sillä tuon prosessin voi nähdä kuningas Saulin, Israelin ensimmäisen kuninkaan elämässä.
Vaikka Jumalan läsnäolo oli hänen kanssaan, hän ei koskaan muuttunut. Hän ei koskaan käsitellyt ydinasioita. Hän ei koskaan antanut Jumalan läsnäolon elämässään todella muuttaa häntä. Oli helpompaa käsitellä 'kaukaisempia' ongelmia, kuten filistealaisia ja vastaavaa, kuin käsitellä omia sisäisiä ongelmia.
Huono minäkuva ja ihmispelko
Tulevasta kuninkaasta sanoo 1. Sam. 9:2: "...Saul… Israelilaisten joukossa ei ollut kauniimpaa miestä kuin hän: hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa."
Hän on saattanut olla jättiläinen kuten Goljat, lähes 10 jalkaa tai 3 m. pitkä. Otetaan kokonainen kansakunta, katsotaan pisimpiä ihmisiä ja yksi henkilö on päätään pidempi kuin seuraavaksi pisin. Se on tuleva kuningas Saul.
Pikakelaa hänen lankeemukseensa, jolloin profeetta Samuel antoi hänelle tämän lausunnon: " Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi."
"Oletkin vähäinen omissa silmissäsi". Tämä osoittaa meille, että tällä isolla komealla nuorella miehellä oli minäkuvaongelma. Se johti ihmispelkoon, syvään epävarmuuteen, koska hänellä ei ollut sisäisesti tuota vahvaa itsensä rakastamista.
Kun Samuel voiteli Saulin öljyllä ja julisti tämän kuninkaaksi, Saul tapasi setänsä ennen kuin voitelu oli julkistettu. He puhuivat joistakin kadoksissa olleista aaseista, mutta 1. Sam. 10: 16 sanoo: "... Mutta mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, sitä hän ei hänelle kertonut."
Etkö luulisi, että kuka tahansa nuori mies, jolle on juuri kerrottu, että hänestä tulisi kuningas, ryntäisi kertomaan asiasta perheelleen? Mutta Saul ei tehnyt niin. Voimme nähdä tuon huonon minäkuvan ja ihmispelon olevan toiminnassa.
Saul ei antanut Jumalan läsnäolon yllään muuttaa sitä, mitä hän itsestään ajatteli.
Pikakelaamme jälleen kruunajaispäivään
Kansa kokoontui nähdäkseen uuden kuninkaansa 1. Sam.10: 22:ssa, mutta häntä ei onnistuttu löytämään. Samuelin täytyi kysyä Herralta, joka antoi hänelle tiedon sanan: " Katso, hän on piiloutunut kuormastoon." 'Kuormasto' tarkoittaa varusteiden paikkaa, paikkaa, jonne jätettiin kärryt ja teltat ja ruokatarpeet – heidän uusi kuninkaansa pelkäsi ihmisiä kruunajaisissaan niin, että hän piiloutui kauas varusteiden joukkoon!
Hän ei yhä vieläkään antanut Jumalan läsnäolon muuttaa sitä, mitä hän ajatteli itsestään. Hän oli yhä pieni omissa silmissään.
Kolme lukua myöhemmin 1. Sam. 13: 11-14:ssa Saul on hallinnut kaksi vuotta ja hänellä on ollut jonkin verran menestystä filistealaisia vastaan. Mutta jälleen kerran filistealaiset valmistautuvat taistelemaan Israelia vastaan. Samuel kertoo kuningas Saulille, että tulisi viikkoa myöhemmin uhraamaan Herralle ennen kuin Israel lähtee sotaan. Samuel on myöhässä, ja Saul näki kaikkien ihmisten alkavan kääntyä pois kulkeakseen takaisin kotiin.
Hän ei vieläkään antanut Jumalan läsnäolon muuttaa minäkuvaansa tai ihmispelkoaan.
Peläten kansaa, kun se alkoi lähteä hänen luotaan, Saul uhrasi itse juuri kun Samuel saapui. Saul syyttää Samuelia myöhästymisestä sen sijaan, että kantaisi vastuun ja myöntäisi syntinsä. Samuel kertoo hänelle, että tämän takia Jumala ei tule jatkamaan Saulin sukulinjaa kuninkaina. Hän kertoo tälle Herran etsineen toisen, mielensä mukaisen miehen, olemaan seuraava kuningas. 1. Sam. 13: 14
Viimeinen epäonnistunut testi
Saulia käsketään 1. Sam. 15:ssä tuhoamaan amalekilaiset, jotka olivat taistelleet Israelia vastaan noin 400 vuotta aiemmin, kun he olivat juuri lähteneet Egyptistä. Jumala vannoi Moosekselle tuolloin 2. Moos. 17: 16:ssa, että Hän itse sotisi amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen.
Saul on tottelematon Samuelin Herralta saamaa Sanaa kohtaan, ja pelastaa kuninkaan (ja tämän perheen) hengissä, sekä parhaat eläimet. Kun hänet konfrontoidaan, Saul syyttää jälleen kerran jotakuta muuta: kansa säästi parhaat eläimet uhrattavaksi. Samuelin vastaus on melkein jokaiselle kristitylle tuttu:
" kuuliaisuus on parempi kuin uhri... Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä..." (Taikuus on Jumalan Sanan tai toisten manipuloimista omia käyttötarkoituksiaan ja halujaan varten. Saul manipuloi Jumalan käskyä kertomalla puolitotuuksia. Gal. 3:1:ssä Paavali sanoi, että messiaaniset uskovat olivat noituneet galatalaiset ja saivat aikaan sen, että nämä jättivät armon palatakseen Mooseksen lain alaisuuteen)."
Tämän synnin seurauksena Jumalan läsnäolo jätti Saulin välittömästi ja jae 33 kertoo, että profeetta Samuel ei koskaan tullut katsomaan Saulia tämän loppuelämän aikana. Seuraavassa luvussa Daavid voidellaan, luvussa 17 Goljat kukistetaan. Loppu 1. Samuelista, luvut 18-31 käsittelevät sitä, kun Saul yrittää tappaa Daavidin, kunnes Saul ja hänen poikansa surmataan taistelussa.
Oppi tämän aiheen käsittelylle on...
Kuningas Saul ei koskaan antanut elämässään olevan Jumalan läsnäolon muuttaa hänen minäkuvaansa tai ihmispelkoaan. Tämä on sitä, mitä näemme langenneissa johtajissa. Se on se prosessi, joka myös on toiminnassa kaikissa meissä, jotka kutsumme Kristusta kuninkaaksemme. Jok’ikisellä meistä on tietynasteinen kuningas Saul toiminnassa itsessään.
Vanha luonteemme on prosessissa, jossa annetaan Jumalan Hengen, yllämme olevan voitelun muuttaa meitä. Se on koko elämän mittainen prosessi. Saul ei koskaan taipunut siihen, ei koskaan pakottanut itseään ajattelemaan sitä, mitä Jumala sanoi hänestä. Ei vanginnut vanhoja ajatuksiaan itsestään sille, mitä Herra sanoi hänestä.
Saul halusi säilyttää olemisen 'pienenä omissa silmissään', ja ihmispelon omaamisen samalla kun myös hallitsi kuninkaana. Eikö tuo olekin ihmisluonnon mukaista? Julistamme laulussa rohkeasti*: "Hän on tehnyt meidät pappisvaltakunnaksi Jumalalle hallitsemaan Pojan kanssa" taistellessamme luonteen virheidemme kanssa. *Laulusta Is He Worthy? (suom. onko Hän arvollinen)
Toisin kuin Saulilla, meillä on Kristus meissä ja voimme sallia itsemme tulla muutetuiksi, ottaa vanhat ajatukset vangiksi, pakottaa itsemme ajattelemaan Uuden testamentin todellisuuksia niiden sijaan. Kuten sanoin sarjan 'Kun johtajat lankeavat' alussa, kyse on sydämessä olevasta himosta, ja sen jälkeen teosta, joka tuli julkiseksi. Paavali kirjoitti Timoteukselle, että kun vanhin lankeaa, tee se tiettäväksi 'että toiset saattaisivat pelätä'. Tuo pelko on olemista tietoinen siitä, että Jumala tekee työstä meidän kaikkien sydämissä näissä saman tyyppisissä asioissa.
Juuri Jumalan pelossa voimme vaeltaa nöyrästi Hänen kanssaan tietäen, mistä meidät on pelastettu. Kun Herra kertoi Pietarille Joh. 21:18-22:ssa, kuinka tämä tulisi kuolemaan, Pietari kysyi apostoli Johanneksesta. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Kreikaksi se on paljon yksinkertaisempi: "Sinä minua seuraa." (sy moi akolouthei)
Sinä minua seuraa. Kuulostaa hyvältä neuvolta. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Jatko-osa: Saul & Pyhä Henki
Hei kaikki,
Halusin jatkaa siitä sisäisestä prosessista, jonka olemme nähneet johtajien langetessa, sillä tuon prosessin voi nähdä kuningas Saulin, Israelin ensimmäisen kuninkaan elämässä.
Vaikka Jumalan läsnäolo oli hänen kanssaan, hän ei koskaan muuttunut. Hän ei koskaan käsitellyt ydinasioita. Hän ei koskaan antanut Jumalan läsnäolon elämässään todella muuttaa häntä. Oli helpompaa käsitellä 'kaukaisempia' ongelmia, kuten filistealaisia ja vastaavaa, kuin käsitellä omia sisäisiä ongelmia.
Huono minäkuva ja ihmispelko
Tulevasta kuninkaasta sanoo 1. Sam. 9:2: "...Saul… Israelilaisten joukossa ei ollut kauniimpaa miestä kuin hän: hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa."
Hän on saattanut olla jättiläinen kuten Goljat, lähes 10 jalkaa tai 3 m. pitkä. Otetaan kokonainen kansakunta, katsotaan pisimpiä ihmisiä ja yksi henkilö on päätään pidempi kuin seuraavaksi pisin. Se on tuleva kuningas Saul.
Pikakelaa hänen lankeemukseensa, jolloin profeetta Samuel antoi hänelle tämän lausunnon: " Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi."
"Oletkin vähäinen omissa silmissäsi". Tämä osoittaa meille, että tällä isolla komealla nuorella miehellä oli minäkuvaongelma. Se johti ihmispelkoon, syvään epävarmuuteen, koska hänellä ei ollut sisäisesti tuota vahvaa itsensä rakastamista.
Kun Samuel voiteli Saulin öljyllä ja julisti tämän kuninkaaksi, Saul tapasi setänsä ennen kuin voitelu oli julkistettu. He puhuivat joistakin kadoksissa olleista aaseista, mutta 1. Sam. 10: 16 sanoo: "... Mutta mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, sitä hän ei hänelle kertonut."
Etkö luulisi, että kuka tahansa nuori mies, jolle on juuri kerrottu, että hänestä tulisi kuningas, ryntäisi kertomaan asiasta perheelleen? Mutta Saul ei tehnyt niin. Voimme nähdä tuon huonon minäkuvan ja ihmispelon olevan toiminnassa.
Saul ei antanut Jumalan läsnäolon yllään muuttaa sitä, mitä hän itsestään ajatteli.
Pikakelaamme jälleen kruunajaispäivään
Kansa kokoontui nähdäkseen uuden kuninkaansa 1. Sam.10: 22:ssa, mutta häntä ei onnistuttu löytämään. Samuelin täytyi kysyä Herralta, joka antoi hänelle tiedon sanan: " Katso, hän on piiloutunut kuormastoon." 'Kuormasto' tarkoittaa varusteiden paikkaa, paikkaa, jonne jätettiin kärryt ja teltat ja ruokatarpeet – heidän uusi kuninkaansa pelkäsi ihmisiä kruunajaisissaan niin, että hän piiloutui kauas varusteiden joukkoon!
Hän ei yhä vieläkään antanut Jumalan läsnäolon muuttaa sitä, mitä hän ajatteli itsestään. Hän oli yhä pieni omissa silmissään.
Kolme lukua myöhemmin 1. Sam. 13: 11-14:ssa Saul on hallinnut kaksi vuotta ja hänellä on ollut jonkin verran menestystä filistealaisia vastaan. Mutta jälleen kerran filistealaiset valmistautuvat taistelemaan Israelia vastaan. Samuel kertoo kuningas Saulille, että tulisi viikkoa myöhemmin uhraamaan Herralle ennen kuin Israel lähtee sotaan. Samuel on myöhässä, ja Saul näki kaikkien ihmisten alkavan kääntyä pois kulkeakseen takaisin kotiin.
Hän ei vieläkään antanut Jumalan läsnäolon muuttaa minäkuvaansa tai ihmispelkoaan.
Peläten kansaa, kun se alkoi lähteä hänen luotaan, Saul uhrasi itse juuri kun Samuel saapui. Saul syyttää Samuelia myöhästymisestä sen sijaan, että kantaisi vastuun ja myöntäisi syntinsä. Samuel kertoo hänelle, että tämän takia Jumala ei tule jatkamaan Saulin sukulinjaa kuninkaina. Hän kertoo tälle Herran etsineen toisen, mielensä mukaisen miehen, olemaan seuraava kuningas. 1. Sam. 13: 14
Viimeinen epäonnistunut testi
Saulia käsketään 1. Sam. 15:ssä tuhoamaan amalekilaiset, jotka olivat taistelleet Israelia vastaan noin 400 vuotta aiemmin, kun he olivat juuri lähteneet Egyptistä. Jumala vannoi Moosekselle tuolloin 2. Moos. 17: 16:ssa, että Hän itse sotisi amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen.
Saul on tottelematon Samuelin Herralta saamaa Sanaa kohtaan, ja pelastaa kuninkaan (ja tämän perheen) hengissä, sekä parhaat eläimet. Kun hänet konfrontoidaan, Saul syyttää jälleen kerran jotakuta muuta: kansa säästi parhaat eläimet uhrattavaksi. Samuelin vastaus on melkein jokaiselle kristitylle tuttu:
" kuuliaisuus on parempi kuin uhri... Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä..." (Taikuus on Jumalan Sanan tai toisten manipuloimista omia käyttötarkoituksiaan ja halujaan varten. Saul manipuloi Jumalan käskyä kertomalla puolitotuuksia. Gal. 3:1:ssä Paavali sanoi, että messiaaniset uskovat olivat noituneet galatalaiset ja saivat aikaan sen, että nämä jättivät armon palatakseen Mooseksen lain alaisuuteen)."
Tämän synnin seurauksena Jumalan läsnäolo jätti Saulin välittömästi ja jae 33 kertoo, että profeetta Samuel ei koskaan tullut katsomaan Saulia tämän loppuelämän aikana. Seuraavassa luvussa Daavid voidellaan, luvussa 17 Goljat kukistetaan. Loppu 1. Samuelista, luvut 18-31 käsittelevät sitä, kun Saul yrittää tappaa Daavidin, kunnes Saul ja hänen poikansa surmataan taistelussa.
Oppi tämän aiheen käsittelylle on...
Kuningas Saul ei koskaan antanut elämässään olevan Jumalan läsnäolon muuttaa hänen minäkuvaansa tai ihmispelkoaan. Tämä on sitä, mitä näemme langenneissa johtajissa. Se on se prosessi, joka myös on toiminnassa kaikissa meissä, jotka kutsumme Kristusta kuninkaaksemme. Jok’ikisellä meistä on tietynasteinen kuningas Saul toiminnassa itsessään.
Vanha luonteemme on prosessissa, jossa annetaan Jumalan Hengen, yllämme olevan voitelun muuttaa meitä. Se on koko elämän mittainen prosessi. Saul ei koskaan taipunut siihen, ei koskaan pakottanut itseään ajattelemaan sitä, mitä Jumala sanoi hänestä. Ei vanginnut vanhoja ajatuksiaan itsestään sille, mitä Herra sanoi hänestä.
Saul halusi säilyttää olemisen 'pienenä omissa silmissään', ja ihmispelon omaamisen samalla kun myös hallitsi kuninkaana. Eikö tuo olekin ihmisluonnon mukaista? Julistamme laulussa rohkeasti*: "Hän on tehnyt meidät pappisvaltakunnaksi Jumalalle hallitsemaan Pojan kanssa" taistellessamme luonteen virheidemme kanssa. *Laulusta Is He Worthy? (suom. onko Hän arvollinen)
Toisin kuin Saulilla, meillä on Kristus meissä ja voimme sallia itsemme tulla muutetuiksi, ottaa vanhat ajatukset vangiksi, pakottaa itsemme ajattelemaan Uuden testamentin todellisuuksia niiden sijaan. Kuten sanoin sarjan 'Kun johtajat lankeavat' alussa, kyse on sydämessä olevasta himosta, ja sen jälkeen teosta, joka tuli julkiseksi. Paavali kirjoitti Timoteukselle, että kun vanhin lankeaa, tee se tiettäväksi 'että toiset saattaisivat pelätä'. Tuo pelko on olemista tietoinen siitä, että Jumala tekee työstä meidän kaikkien sydämissä näissä saman tyyppisissä asioissa.
Juuri Jumalan pelossa voimme vaeltaa nöyrästi Hänen kanssaan tietäen, mistä meidät on pelastettu. Kun Herra kertoi Pietarille Joh. 21:18-22:ssa, kuinka tämä tulisi kuolemaan, Pietari kysyi apostoli Johanneksesta. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Kreikaksi se on paljon yksinkertaisempi: "Sinä minua seuraa." (sy moi akolouthei)
Sinä minua seuraa. Kuulostaa hyvältä neuvolta. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed