Things the Father, Lord, or angels have said to me, 4 of 4
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 4/4
Hei kaikki,
Olin hakenut Chrisin ryhmäkodista hänen tavanomaiselle perjantaista lauantaihin kestävälle kotivierailulle. Lauantaiaamuna ajoimme pitkin teitä hoitamassa niitä asioita, joita olin säästänyt viikon aikana tehdäkseni ne hänen kanssaan. Chris on henkisesti noin 4-vuotias, joten kun tämä tapahtui vuonna 2024, hän oli paria kuukautta vaille 45-vuotias.
Ajaessani ajattelin sitä, kuinka olemme kuunnelleet 41 vuotta lastenlauluja - 41 vuotta nelivuotiaana oloa. Olin väsynyt kuuntelemaan samoja lauluja, joita olemme vuosia kuunnelleet ”Chris”-soittolistoistani. Chrisille ne ovat tuttuja, mukavia ja kotoisia. Hän ei koskaan väsy niihin. Lisäksi Chris on hyvin puhelias. Hän ei ole koskaan tavannut vierasta tai koiraa, josta hän ei olisi heti pitänyt. Hän jatkuvasti selostaa ympäröivästä liikenteestä. Kaikki tämä tapahtuu nelivuotiaan tasolla.
Puhuin Isälle hiljaa sisäisesti kun ajoin:
”Isä, kaipaan aikuissuhdetta Chrisin kanssa. Kaipaan keskustella hänen kanssaan aikuisen tasolla.” Yhtäkkiä ilmaan ilmestyi televisioruudun kaltainen suorakulmio. Se oli oikealla puolellani. Näin ajaessani samanaikaisesti kaksi asiaa: luonnollisen maailman ja tämän ruudun. Tämä on mitä Elisa ja hänen palvelijansa kokivat 2. Kun. 6:15-17, kun molemmat miehet näkivät samanaikaisesti heitä vastaan kokoontuneen fyysisen armeijan JA heitä suojelevan enkeliarmeijan. Näin tapahtuu minulle useimmiten, kuin kaksi ulottuvuutta samanaikaisesti nähtynä.
Olin taivaassa seisomassa Chrisin vasemmalla puolella. Koska seisoin ja hän istui jonkin päällä, mikä näytti kiveltä, saatoin vain katsoa alas hänen päänlaelleen ja olkapäilleen. Huomasin hänen kokonsa - jos hän olisi terve, hän olisi minun kokoinen, noin kaksi metriä - mutta hänen synnytyksen aikaisen aivovaurion ja vuosien myötä tulleen lihassurkastumisen vuoksi hän on pienempi. Huomasin hänen päänsä olevan normaalin kokoinen. Hänellä oli edelleen tummat hiukset, jotka hän peri äidiltään (vaimoltani Barbilta). Hän oli iso mies.
Ihmisiä istui maassa hänen edessään kuuntelemassa tarkkaavaisesti. Joidenkin kasvot olivat epäselviä. Tiesin Hengen kautta – tiesin sisimmässäni – että he olivat olleet jossain vaiheessa Chrisin hoitajia maan päällä.
”Isä, mitä minä näen?”
”Näet Chrisin taivaassa.”
”Mitä hän tekee?”
”Hän kertoo ihmisille, millaista oli olla vangittuna vajavaiseen kehoon, hänen ajatuksiaan, kokemuksiaan. Hän kertoo myös siitä, kuinka vaikka hänen vammansa riisti häneltä kyvyn kommunikoida täysin, hän tiesi asioita, havaitsi asioita, sitä mitä ihmiset sanoivat ja mitä hänen ympärillään tapahtui. Hän tulee jatkamaan elämänsä jakamista muille, jotta he tulisivat siunatuiksi.”
Sitten ”ruutu” katosi ja olin takaisin luonnollisessa maailmassa. Katsoin Chrisiä, joka istui vieressäni etupenkillä, ja ajattelin kuinka hyvä mies hän on, ja kuinka siunattuja olemme hänen vanhempinaan.
Olen nähnyt poikani tulevaisuuden taivaassa.
Ymmärrän, että lukemattomat ihmiset haluaisivat nähdä ”erityis-” lapsensa tai lapsenlapsensa tulevan elämän taivaassa kuten minä näin. Kaikki, mitä voin tarjota, on varma toivo siitä että on taivas ja että meidän henkemme ja sielumme ovat ikuisia, yhdistyneitä ja yhtä, kuten Isä ja Hänen (Pyhä) Henkensä ovat yhtä.
Ihmisen henki ja sielu ovat ikuisia. Syvällä rakkaissamme, noiden hauraitten, vajavaiden ja vaurioituneiden ihmiskehojen sisällä, on todellinen henkilö. Ikuinen henkilö. Eräänä päivänä me ja he tulemme saamaan kehot, jotka on tehty tuhoutumattomasta, ikuisesta ja taivaallisesta materiaalista, kuten ylösnousseen Herramme keho. Mutta toistaiseksi teemme työtä elämän kamppailujen läpi, tällä sisäisellä varmuudella ja tiedolla hengessämme, että elämämme täällä on vain haihtuva savu. Uudistumme päivä päivältä, kun emme katso näkyvää, joka on väliaikaista, vaan näkymätöntä, joka on ikuista. (2. Kor. 4:16-18)
Kuuro Will.
Oli sunnuntain jumalanpalvelus. Virkatehtävieni vuoksi tulin sisään sen jälkeen, kun palvelus oli alkanut. Minut ohjattiin istumaan ylemmällä rivillä seurakunnassa. Megaseurakunta kokoontui koripalloareenassa, jonka kenttä oli väliaikaisesti peitetty matolla. Istumapaikat olivat levittäytyneet ovaalin-muotoisen kentän yhdelle puolelle, saarnatuoli ja ylistysryhmä sijaitsivat alhaalla lattiatasolla.
Muutaman rivin verran lattiatasosta ylempänä, ja reilusti alapuolellani, istui kuuro mies nimeltä Will. Joitakin viikkoja aikaisemmin pastori oli pyytänyt minua, että yrittäisin kommunikoida Willin kanssa. Luulen, että hän ajatteli, koska minulla on vammainen poika, pystyisin jotenkin kommunikoimaan tämän kuuron miehen kanssa.
Pastori halusi minun kertovan Willille, että hänen ei tarvitse tulla eteen jokaisella alttarikutsulla. Jokaisessa jumalanpalveluksessa oli alttarikutsu, ja jokaisessa alttarikutsussa Will tuli eteen rukousta varten. Jos kutsu oli naisille, jotka halusivat rukousta tullakseen raskaaksi – Will oli siellä. Jos kutsu oli naisten terveysongelmille – Will oli siellä. Jos kutsu oli riippuvuuksien kanssa kamppaileville – Will oli siellä. Hän oli kuuro, ja hän vain rakasti Herraa ja halusi olla siellä missä tapahtui. Tämä tarkoitti, että jokaisessa alttarikutsussa Will tuli eteen rukousjonoon.
Epäonnistuin täysin pastorin pyynnön toteuttamisessa.
Willin valtava hymy ja häikäisevän valkoiset hampaat korostuivat hänen tummaa ihoa vasten, ja ne toivat esiin hänen suuret viattomat silmät, jotka heijastivat puhdasta rakkautta ja paloa Herraa kohtaan. Tietääkseni hänellä ei ollut älyllistä kehitysvammaa, hän ei vain voinut kuulla tai puhua.
Palvonnan aikana huomasin, että Will istui muutaman rivin päässä areenan lattiatasosta. Hänen kätensä olivat kohotettuna ylös, pää kallistettuna taakse, vain rakastamassa ja ylistämässä Isää. Kun mietin miten ylistys tapahtuu keski-ikäinellä ihmisellä joka ei kuule eikä puhu, silmäni avautuivat Isän valtakuntaan.
Aivan areenan kattotasolta tuli valonsäde suoraan Williin, ja tämä ympäröi hänet päästä hartioihin. Kuulin Isän puhuvan hänelle, ja samalla näin Isän Sanat lauseina valuvan säteen huipulta alas Willin henkeen ja sieluun. Aivan kuin Jumalan valo olisi ollut putki tai johde, jonka kautta Isän Sana virtasi häneen. Lauseet ja Isän ääni näyttivät imeytyivän häneen, ja mietin, mitä hän tunsi.
Will kääntyili lantiollaan vasemmalle ja oikealle, kädet ylhäällä, pää taakse kallistettuna, puhtaassa ilossa.
Mietin, kuuliko hän Isän vai aistiko hän vain Hänen rakkautensa häntä kohtaan. ”Poikani, sinulla on valtaistuin ja auktoriteetti minun valtakunnassani. Olen valmistanut suuria asioita sinulle ja sinä tulet vaeltamaan niissä, sillä olet ollut uskollinen rakkaudessasi minua kohtaan.”
Kun todistin tätä, möläytin mielessäni: ”Isä, miksi hän?”
Yhtä nopeasti Isä vastasi: ”Hänen minua kohtaan olevan rakkauden yksinkertaisuuden vuoksi. Hänen rakkautensa minua kohtaan on vapaa taka-ajatuksista, eikä hän pyydä mitään itselleen. Hänen rakkautensa puhtaus minua kohtaan ei ole niiden asioiden mutkistama jotka vievät toisten huomion. Hänen rakkautensa yksinkertaisuuden ja puhtauden vuoksi siunaan häntä tällä tavalla. Tulevina aikakausina hän jakaa viisautta, joka virtaa tästä yksinkertaisuudesta ja rakkauden puhtaudesta.”
Kysyin: ”Olet antanut hänelle valtaistuimen ja vallan?”
Taas Hän vastasi: ”Hänelle on annettu auktoriteetti, koska hän on tehnyt enemmän sillä vähällä, mitä hänelle on annettu tässä elämässä, kuin lähes kaikki täällä [jumalanpalveluksessa], joita pitäisit ”kokonaisena”. Sen tähden he tulevat istumaan hänen jalkojensa juureen oppiakseen häneltä, ja hän tulee olemaan heidän opettajansa.”
Kysyin: ”Miksi Et vain paranna häntä?”
Isä vastasi hyvin nopeasti ja asiallisella äänensävyllä: ”Nautin hänen ylistyksestään.”
”Mutta Isä,” perustelin, ”Hän menettää niin paljon siitä elämästä, mitä hänellä voisi olla, jos hänet parannettaisiin – perheen, työt, autot ja niin edelleen.”
Hän vastasi: ”Varmistan, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Hän löytää täyttymyksensä rakkaudessaan ja yhteydessään minuun.”
”Mutta miten ihmeellinen todistus ja esimerkki rakkaudesta hän voisi olla kaikille, jos parantaisit hänet, ja hän voisi kertoa meille tässä elämässä puhtaasta ja yksinkertaisesta Sinun rakastamisesta.”
Hän jatkoi opettamistaan: ”Heillä [seurakunnalla] on kirjoitukset, joka kertoo heille, mitä puhdas uskonto ja rakkaus on, silti tätä miestä ei edes huomioida tai noteerata. Siksi olen asettanut hänet heidän keskellensä esimerkiksi ja todistukseksi heille, jotta he hänen kauttaan tuntisivat nöyryyden ja yksinkertaisen rakkauden minua kohtaan.”
”Opi viisautta, poikani: Useimmat näkevät vain kuuron, mutta minä näen miehen, joka rakastaa minua yksinkertaisuudessa ja puhtaudessa, siksi hän tulee olemaan heidän opettajansa. Katso ihmisiä kuten minä näen heidät, sillä ihminen katsoo ulkomuotoa, mutta minä näen sydämen ja punnitsen kaikki asiat tasapuolisesti. Tunne ihmiset heidän sydämensä mukaan.”
Kaikki nämä asiat ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on kokonaiskuva elämästä. Nämä ovat auttaneet minua olemaan keskittymättä asioihin, jotka kokonaiskuvassa ovat hyvin vähäpätöisiä. Oppikysymyksien suhteen olen palanut totuudelle ja kutsun erheellistä erheelliseksi kun sellaista näen. Saan kuitenkin myös sähköposteja ihmisiltä, jotka kysyvät, kuinka voin vierailla tämän ja tuon henkilön luona, koska he eivät usko samoin. Muistan, että tulen tuntemaan tämän henkilön ikuisuudessa. Vaikuttaako 200, 500 tai 10 000 vuoden kuluttua elämäämme se, mitä me nyt uskomme eri tavalla? Se tekee minusta kärsivällisen ihmisten kanssa nähdessäni heidän puutteensa (ja omanikin), ja antaa minulle armoa sallia Herran työskennellä heidän sisällään tehdäkseen Hänen tahtonsa – jos he sallivat.
Elä pitäen aina ”kokonaiskuva” sydämessäsi kun olet toisten kanssa tekemisissä. Miika 6:8:n sanat ovat totta: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 4/4
Hei kaikki,
Olin hakenut Chrisin ryhmäkodista hänen tavanomaiselle perjantaista lauantaihin kestävälle kotivierailulle. Lauantaiaamuna ajoimme pitkin teitä hoitamassa niitä asioita, joita olin säästänyt viikon aikana tehdäkseni ne hänen kanssaan. Chris on henkisesti noin 4-vuotias, joten kun tämä tapahtui vuonna 2024, hän oli paria kuukautta vaille 45-vuotias.
Ajaessani ajattelin sitä, kuinka olemme kuunnelleet 41 vuotta lastenlauluja - 41 vuotta nelivuotiaana oloa. Olin väsynyt kuuntelemaan samoja lauluja, joita olemme vuosia kuunnelleet ”Chris”-soittolistoistani. Chrisille ne ovat tuttuja, mukavia ja kotoisia. Hän ei koskaan väsy niihin. Lisäksi Chris on hyvin puhelias. Hän ei ole koskaan tavannut vierasta tai koiraa, josta hän ei olisi heti pitänyt. Hän jatkuvasti selostaa ympäröivästä liikenteestä. Kaikki tämä tapahtuu nelivuotiaan tasolla.
Puhuin Isälle hiljaa sisäisesti kun ajoin:
”Isä, kaipaan aikuissuhdetta Chrisin kanssa. Kaipaan keskustella hänen kanssaan aikuisen tasolla.” Yhtäkkiä ilmaan ilmestyi televisioruudun kaltainen suorakulmio. Se oli oikealla puolellani. Näin ajaessani samanaikaisesti kaksi asiaa: luonnollisen maailman ja tämän ruudun. Tämä on mitä Elisa ja hänen palvelijansa kokivat 2. Kun. 6:15-17, kun molemmat miehet näkivät samanaikaisesti heitä vastaan kokoontuneen fyysisen armeijan JA heitä suojelevan enkeliarmeijan. Näin tapahtuu minulle useimmiten, kuin kaksi ulottuvuutta samanaikaisesti nähtynä.
Olin taivaassa seisomassa Chrisin vasemmalla puolella. Koska seisoin ja hän istui jonkin päällä, mikä näytti kiveltä, saatoin vain katsoa alas hänen päänlaelleen ja olkapäilleen. Huomasin hänen kokonsa - jos hän olisi terve, hän olisi minun kokoinen, noin kaksi metriä - mutta hänen synnytyksen aikaisen aivovaurion ja vuosien myötä tulleen lihassurkastumisen vuoksi hän on pienempi. Huomasin hänen päänsä olevan normaalin kokoinen. Hänellä oli edelleen tummat hiukset, jotka hän peri äidiltään (vaimoltani Barbilta). Hän oli iso mies.
Ihmisiä istui maassa hänen edessään kuuntelemassa tarkkaavaisesti. Joidenkin kasvot olivat epäselviä. Tiesin Hengen kautta – tiesin sisimmässäni – että he olivat olleet jossain vaiheessa Chrisin hoitajia maan päällä.
”Isä, mitä minä näen?”
”Näet Chrisin taivaassa.”
”Mitä hän tekee?”
”Hän kertoo ihmisille, millaista oli olla vangittuna vajavaiseen kehoon, hänen ajatuksiaan, kokemuksiaan. Hän kertoo myös siitä, kuinka vaikka hänen vammansa riisti häneltä kyvyn kommunikoida täysin, hän tiesi asioita, havaitsi asioita, sitä mitä ihmiset sanoivat ja mitä hänen ympärillään tapahtui. Hän tulee jatkamaan elämänsä jakamista muille, jotta he tulisivat siunatuiksi.”
Sitten ”ruutu” katosi ja olin takaisin luonnollisessa maailmassa. Katsoin Chrisiä, joka istui vieressäni etupenkillä, ja ajattelin kuinka hyvä mies hän on, ja kuinka siunattuja olemme hänen vanhempinaan.
Olen nähnyt poikani tulevaisuuden taivaassa.
Ymmärrän, että lukemattomat ihmiset haluaisivat nähdä ”erityis-” lapsensa tai lapsenlapsensa tulevan elämän taivaassa kuten minä näin. Kaikki, mitä voin tarjota, on varma toivo siitä että on taivas ja että meidän henkemme ja sielumme ovat ikuisia, yhdistyneitä ja yhtä, kuten Isä ja Hänen (Pyhä) Henkensä ovat yhtä.
Ihmisen henki ja sielu ovat ikuisia. Syvällä rakkaissamme, noiden hauraitten, vajavaiden ja vaurioituneiden ihmiskehojen sisällä, on todellinen henkilö. Ikuinen henkilö. Eräänä päivänä me ja he tulemme saamaan kehot, jotka on tehty tuhoutumattomasta, ikuisesta ja taivaallisesta materiaalista, kuten ylösnousseen Herramme keho. Mutta toistaiseksi teemme työtä elämän kamppailujen läpi, tällä sisäisellä varmuudella ja tiedolla hengessämme, että elämämme täällä on vain haihtuva savu. Uudistumme päivä päivältä, kun emme katso näkyvää, joka on väliaikaista, vaan näkymätöntä, joka on ikuista. (2. Kor. 4:16-18)
Kuuro Will.
Oli sunnuntain jumalanpalvelus. Virkatehtävieni vuoksi tulin sisään sen jälkeen, kun palvelus oli alkanut. Minut ohjattiin istumaan ylemmällä rivillä seurakunnassa. Megaseurakunta kokoontui koripalloareenassa, jonka kenttä oli väliaikaisesti peitetty matolla. Istumapaikat olivat levittäytyneet ovaalin-muotoisen kentän yhdelle puolelle, saarnatuoli ja ylistysryhmä sijaitsivat alhaalla lattiatasolla.
Muutaman rivin verran lattiatasosta ylempänä, ja reilusti alapuolellani, istui kuuro mies nimeltä Will. Joitakin viikkoja aikaisemmin pastori oli pyytänyt minua, että yrittäisin kommunikoida Willin kanssa. Luulen, että hän ajatteli, koska minulla on vammainen poika, pystyisin jotenkin kommunikoimaan tämän kuuron miehen kanssa.
Pastori halusi minun kertovan Willille, että hänen ei tarvitse tulla eteen jokaisella alttarikutsulla. Jokaisessa jumalanpalveluksessa oli alttarikutsu, ja jokaisessa alttarikutsussa Will tuli eteen rukousta varten. Jos kutsu oli naisille, jotka halusivat rukousta tullakseen raskaaksi – Will oli siellä. Jos kutsu oli naisten terveysongelmille – Will oli siellä. Jos kutsu oli riippuvuuksien kanssa kamppaileville – Will oli siellä. Hän oli kuuro, ja hän vain rakasti Herraa ja halusi olla siellä missä tapahtui. Tämä tarkoitti, että jokaisessa alttarikutsussa Will tuli eteen rukousjonoon.
Epäonnistuin täysin pastorin pyynnön toteuttamisessa.
Willin valtava hymy ja häikäisevän valkoiset hampaat korostuivat hänen tummaa ihoa vasten, ja ne toivat esiin hänen suuret viattomat silmät, jotka heijastivat puhdasta rakkautta ja paloa Herraa kohtaan. Tietääkseni hänellä ei ollut älyllistä kehitysvammaa, hän ei vain voinut kuulla tai puhua.
Palvonnan aikana huomasin, että Will istui muutaman rivin päässä areenan lattiatasosta. Hänen kätensä olivat kohotettuna ylös, pää kallistettuna taakse, vain rakastamassa ja ylistämässä Isää. Kun mietin miten ylistys tapahtuu keski-ikäinellä ihmisellä joka ei kuule eikä puhu, silmäni avautuivat Isän valtakuntaan.
Aivan areenan kattotasolta tuli valonsäde suoraan Williin, ja tämä ympäröi hänet päästä hartioihin. Kuulin Isän puhuvan hänelle, ja samalla näin Isän Sanat lauseina valuvan säteen huipulta alas Willin henkeen ja sieluun. Aivan kuin Jumalan valo olisi ollut putki tai johde, jonka kautta Isän Sana virtasi häneen. Lauseet ja Isän ääni näyttivät imeytyivän häneen, ja mietin, mitä hän tunsi.
Will kääntyili lantiollaan vasemmalle ja oikealle, kädet ylhäällä, pää taakse kallistettuna, puhtaassa ilossa.
Mietin, kuuliko hän Isän vai aistiko hän vain Hänen rakkautensa häntä kohtaan. ”Poikani, sinulla on valtaistuin ja auktoriteetti minun valtakunnassani. Olen valmistanut suuria asioita sinulle ja sinä tulet vaeltamaan niissä, sillä olet ollut uskollinen rakkaudessasi minua kohtaan.”
Kun todistin tätä, möläytin mielessäni: ”Isä, miksi hän?”
Yhtä nopeasti Isä vastasi: ”Hänen minua kohtaan olevan rakkauden yksinkertaisuuden vuoksi. Hänen rakkautensa minua kohtaan on vapaa taka-ajatuksista, eikä hän pyydä mitään itselleen. Hänen rakkautensa puhtaus minua kohtaan ei ole niiden asioiden mutkistama jotka vievät toisten huomion. Hänen rakkautensa yksinkertaisuuden ja puhtauden vuoksi siunaan häntä tällä tavalla. Tulevina aikakausina hän jakaa viisautta, joka virtaa tästä yksinkertaisuudesta ja rakkauden puhtaudesta.”
Kysyin: ”Olet antanut hänelle valtaistuimen ja vallan?”
Taas Hän vastasi: ”Hänelle on annettu auktoriteetti, koska hän on tehnyt enemmän sillä vähällä, mitä hänelle on annettu tässä elämässä, kuin lähes kaikki täällä [jumalanpalveluksessa], joita pitäisit ”kokonaisena”. Sen tähden he tulevat istumaan hänen jalkojensa juureen oppiakseen häneltä, ja hän tulee olemaan heidän opettajansa.”
Kysyin: ”Miksi Et vain paranna häntä?”
Isä vastasi hyvin nopeasti ja asiallisella äänensävyllä: ”Nautin hänen ylistyksestään.”
”Mutta Isä,” perustelin, ”Hän menettää niin paljon siitä elämästä, mitä hänellä voisi olla, jos hänet parannettaisiin – perheen, työt, autot ja niin edelleen.”
Hän vastasi: ”Varmistan, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Hän löytää täyttymyksensä rakkaudessaan ja yhteydessään minuun.”
”Mutta miten ihmeellinen todistus ja esimerkki rakkaudesta hän voisi olla kaikille, jos parantaisit hänet, ja hän voisi kertoa meille tässä elämässä puhtaasta ja yksinkertaisesta Sinun rakastamisesta.”
Hän jatkoi opettamistaan: ”Heillä [seurakunnalla] on kirjoitukset, joka kertoo heille, mitä puhdas uskonto ja rakkaus on, silti tätä miestä ei edes huomioida tai noteerata. Siksi olen asettanut hänet heidän keskellensä esimerkiksi ja todistukseksi heille, jotta he hänen kauttaan tuntisivat nöyryyden ja yksinkertaisen rakkauden minua kohtaan.”
”Opi viisautta, poikani: Useimmat näkevät vain kuuron, mutta minä näen miehen, joka rakastaa minua yksinkertaisuudessa ja puhtaudessa, siksi hän tulee olemaan heidän opettajansa. Katso ihmisiä kuten minä näen heidät, sillä ihminen katsoo ulkomuotoa, mutta minä näen sydämen ja punnitsen kaikki asiat tasapuolisesti. Tunne ihmiset heidän sydämensä mukaan.”
Kaikki nämä asiat ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on kokonaiskuva elämästä. Nämä ovat auttaneet minua olemaan keskittymättä asioihin, jotka kokonaiskuvassa ovat hyvin vähäpätöisiä. Oppikysymyksien suhteen olen palanut totuudelle ja kutsun erheellistä erheelliseksi kun sellaista näen. Saan kuitenkin myös sähköposteja ihmisiltä, jotka kysyvät, kuinka voin vierailla tämän ja tuon henkilön luona, koska he eivät usko samoin. Muistan, että tulen tuntemaan tämän henkilön ikuisuudessa. Vaikuttaako 200, 500 tai 10 000 vuoden kuluttua elämäämme se, mitä me nyt uskomme eri tavalla? Se tekee minusta kärsivällisen ihmisten kanssa nähdessäni heidän puutteensa (ja omanikin), ja antaa minulle armoa sallia Herran työskennellä heidän sisällään tehdäkseen Hänen tahtonsa – jos he sallivat.
Elä pitäen aina ”kokonaiskuva” sydämessäsi kun olet toisten kanssa tekemisissä. Miika 6:8:n sanat ovat totta: ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”
Uusi aihe ensi viikolla, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
RSS Feed