Issues the church misunderstands: Love, judging 1of 3
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 1/3
Hei kaikki,
Monilla mailla on kiitospäivä, ja melkein kaikkien juhlapäivien perustana on idea kiitoksen antamisesta Jumalalle. Ajan myötä kuitenkin Jumala erotettiin kiitoksista, niin että ihmiset nykyään vain ilmaisevat, mistä he ovat kiitollisia – ilman että edes antavat kunniaa Jumalalle elämänsä hyvistä asioista.
Niin on myös rakkaus irrotettu Hänestä, joka on rakkaus. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut" ja "Jumala on rakkaus" ovat muuttuneet muotoon 'rakkaus on rakkautta', 'vain rakasta jokaista' ja "Jos et hyväksy minua minun ehdoillani, et rakasta minua."
Etsijäystävällisyys sekä absoluuttisen totuuden menetys seurakunnassa
Viime vuosina 'Jumala rakastaa jokaista, joten Hän hyväksyy minkä tahansa elämäntyylin' –tyyppinen ajattelu on hiipinyt seurakuntakulttuuriin jättäen kristityt hämmentyneiksi. Monet kyselevät, kuinka suhtautua ihmisiin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta jotka elävät vaihtoehtoisia elämäntyylejä ja pitäytyvät selvästi antikristillisiin poliittisiin näkemyksiin. "Jumala on rakkaus" on hukkunut niiden äänien meluun, jotka sanovat 'rakkaus on rakkautta'. Rakkauden määritelmän rajaviivat ovat hämärtyneet.
Voin jäljittää seurakuntakulttuurissa vallitsevan hämmennyksen 'etsijäystävällisyyden' liikkeen alkuun. Pastori Bill Hybelsille Chicagosta on annettu kunnia termistä, mutta kyse oli Kaliforniassa olevan Saddleback-seurakunnan Rick Warrenista, joka aikaansa tuon tyyppisen seurakunnan leviämisen maastopalon tavoin. 'Etsijäystävällisyys' merkitsee, että ei ole mitään konfrontaatiota syntiä koskien pyrittäessä toivottamaan jokainen tervetulleeksi. Kyse on kaiken sellaisen poistamisesta seurakunnasta, joka saattaisi saada jonkun tuntemaan olonsa epämukavaksi tai loukkaantumaan.
Ei ole mikään ihme, että auditorioseurakuntakulttuurin osana olevat kristityt ovat hämmentyneitä.
Etsijäystävällisten seurakuntien ironia on siinä, että ne jotka aidosti etsivät, etsivät määrittelyä, etsivät absoluutteja, etsivät jotakuta, joka kertoo heille oikean väärästä. He haluavat tietää, missä he menivät vikaan, kuinka he voivat korjata elämänsä. Kun he eivät löydä sitä etsijäystävällisestä seurakunnasta, he hakevat muualta. Etsijäystävällisiin seurakuntiin jäävät sen tähden ihmiset, jotka kutsuvat Jeesuksen olemaan osa heidän kiireistä elämäänsä sen sijaan, että antaisivat elämänsä täysin Hänelle.
Tämä on vienyt ihmiset ajattelemaan, että he voivat uskoa Jeesukseen, mutta elää miten haluavat. Ihmiset puhuvat siitä, kuinka Jeesus antoi anteeksi naiselle, joka oli tavattu aviorikoksesta Joh. 8:11:ssä, kun Hän sanoi: "En minäkään sinua tuomitse, mutta he unohtavat Hänen jatkaneen: "Mene äläkä enää syntiä tee." Hän ei esittänyt tekosyitä 'sielun siteistä' tai kuunnellut naista siitä, että tämän rakastaja antoi rahaa tai katon pään ylle. Jeesus olisi tiennyt sen. Hän käski: "Mene äläkä enää syntiä tee."
Ihmiset haluavat saada anteeksi tai syntinsä hyväksytyksi ilman, että kohtaavat mitään seuraamuksia teoistaan. Maailmassa ja seurakuntakulttuurissa kukaan ei halua puhua vastuun ottamisesta omasta elämästään. He ajattelevat, että koska heidät on lunastettu, kaikki heidän menneen elämänsä seuraukset ovat taianomaisesti pyyhkiytyneet pois. Rakkaus ei ole selkärangatonta, se on hyvin selkeää, siinä on hyvin paljolti kyse henkilökohtaisesta vastuusta. Synnin syyllisyys on pyyhitty pois, mutta se on hengellistä. Elämme maailmassa, jossa jokaisesta toimesta seuraa vastatoimi, reaktio. Hengellisesti meille on annettu anteeksi, mutta meidän täytyy uudistaa mieli osoittaaksemme elämässämme Jumalan hyvän, otollisen ja täydellisen tahdon. (Room. 12: 1-2)
Se on luonut uhriutumisen kulttuurin, ihmiset etsivät löytääkseen sen, mikä voisi heitä loukata, sekä jakanut ihmiset heimoihin. Jumalan rakkauden määritteleminen ja sen, kuinka rakkaus otetaan vastaan, tuo yhtenäisyyden, sillä Jumala tuo absoluutteja.
Rakkaudessa on aina ehtoja siinä, kuinka vastaanottaa tuo rakkaus
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa… tuo on ehdotonta rakkautta. Tässä on ehto tuon ehdottoman rakkauden vastaanottamiseksi: että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Hän rakastaa sinua, mutta jos haluat Hänen ikuisen elämänsä, sinun täytyy uskoa Jeesukseen. Hän rakastaa sinua, mutta Hänen rakkautensa vuodatetaan Hänen ainokaisen poikansa, Jeesuksen kautta. Monille ajatus, että ehdottomalla rakkaudella on ehtoja, joiden kautta vastaanottaa tuo rakkaus (ja pysyä siinä), on vallankumouksellinen.
Mutta tässä joitakin esimerkkejä: Rakastat puolisoasi ja hän rakastaa sinua, mutta kumpikin teistä vannoi valan toisilleen todeten, että rakkaudellanne on ehtoja. Jos toinen teistä rikkoo valan ja saatat olla menossa kohti avioeroa. Rakkaudessa on ehtoja sen vastaanottamiseksi. On seuraamuksia, jos tuo rakkauden side rikotaan.
Rakastat tuota koiranpentua, mutta jos se kasvaa ja jatkuvasti puree ihmisiä tai tuhoaa taloa säännöllisesti, saatat myydä sen tai antaa eläinsuojaan. Rakastat sitä ehdottomasti, mutta tuon rakkauden vastaanottamiseen on ehtoja.
Rakastat lähimmäistäsi ehdoitta kuten itseäsi ja osoitat hänelle ystävällisyyttä ja teet hänen hyväkseen hyviä asioita. Mutta jos hän vihastuu sinuun, kun et onnistu täyttämään hänen odotuksiaan jonakin päivänä, hän eristäytyy rakkaudestasi kieltäytymällä ystävyydestäsi tai avusta tulevaisuudessa.
Jumala rakasti maailmaa, joten antoi poikansa. Mutta Hänen ehdoton rakkautensa ilmaistaan Pojan kautta.
Vanhan testamentin Mooseksen laki 613 lakeineen oli se tapa, jolla Jumala hahmotti kansakunnalle, kuinka tuli käyttäytyä, kohdella toisiaan, ja mikä oli tapa, jolla jokainen israelilainen saattoi lähestyä Jumalaa. Tuossa laissa vaeltaminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä Jumala on täydellinen eikä ihminen ole täydellinen. Jumala rakasti meitä niin, että lähetti Poikansa, jonka Hän nimesi Jeesukseksi (hepreaksi: pelastus) täyttämään tuon lain täydellisesti, sitten kuolemaan viattomana, jotta kuolema ja sitä seurannut elämä voisi olla toisia varten.
Hän kuoli täyttäen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, sitten Isä herätti Hänet kuolleista, jotta Hän voisi olla oman perintönsä toimeenpanija. Nyt Hän valvoo sitä, että Hänen tahtonsa toteutuu – mutta vain niille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Rakkautta ei sen tähden voida erottaa Isästä Jumalasta ja Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kun rakkaus erotetaan Jumalasta ja Hänen teistään, sitten rakkaudesta tulee määrittelemätöntä siirappia, hyvää mieltä tuottavaa, kaikki käy –mentaliteettia, kaiken paitsi Jumalan hyväksymistä.
Rakkaus ilman odotuksia ei ole rakkautta. Armo on sisäinen kiintymys, rakkaus on tuon armon ulosvirtaus. Koska Jumala rakastaa meitä ja puolestamme rakastamme Jumalaa pystysuorassa suunnassa, meidän odotetaan rakastavan lähimmäistämme kuten itseämme tuon rakkauden ulosvirtauksena. Olen aiemmin opettanut siitä, kuinka sana 'vanhurskaus' on heprean sana tzedaka, käännettynä 'hyväntekeväisyys, rakkaus'. Sillä kun meidät asetetaan oikeaan asemaan pystysuorassa suunnassa Jumalan suhteen, Hän odottaa meidän antavan tuon oikeellisuuden Hänen suhteensa virrata vaakasuorasti lähimmäiseemme. Siten kaksi suurinta käskyä, josta riippuvat kaikki laki ja profeetat, ovat: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Rakkaus arvioi toisia
Jeesus käski olemaan tuomitsematta ihmisten sydäntä Matt. 7: 1-2:ssa, mutta Hän kyllä sanoi, että meidän pitää arvioida heidän elämänsä hedelmää muutama jae myöhemmin jakeissa 15-20.
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 1/3
Hei kaikki,
Monilla mailla on kiitospäivä, ja melkein kaikkien juhlapäivien perustana on idea kiitoksen antamisesta Jumalalle. Ajan myötä kuitenkin Jumala erotettiin kiitoksista, niin että ihmiset nykyään vain ilmaisevat, mistä he ovat kiitollisia – ilman että edes antavat kunniaa Jumalalle elämänsä hyvistä asioista.
Niin on myös rakkaus irrotettu Hänestä, joka on rakkaus. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut" ja "Jumala on rakkaus" ovat muuttuneet muotoon 'rakkaus on rakkautta', 'vain rakasta jokaista' ja "Jos et hyväksy minua minun ehdoillani, et rakasta minua."
Etsijäystävällisyys sekä absoluuttisen totuuden menetys seurakunnassa
Viime vuosina 'Jumala rakastaa jokaista, joten Hän hyväksyy minkä tahansa elämäntyylin' –tyyppinen ajattelu on hiipinyt seurakuntakulttuuriin jättäen kristityt hämmentyneiksi. Monet kyselevät, kuinka suhtautua ihmisiin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta jotka elävät vaihtoehtoisia elämäntyylejä ja pitäytyvät selvästi antikristillisiin poliittisiin näkemyksiin. "Jumala on rakkaus" on hukkunut niiden äänien meluun, jotka sanovat 'rakkaus on rakkautta'. Rakkauden määritelmän rajaviivat ovat hämärtyneet.
Voin jäljittää seurakuntakulttuurissa vallitsevan hämmennyksen 'etsijäystävällisyyden' liikkeen alkuun. Pastori Bill Hybelsille Chicagosta on annettu kunnia termistä, mutta kyse oli Kaliforniassa olevan Saddleback-seurakunnan Rick Warrenista, joka aikaansa tuon tyyppisen seurakunnan leviämisen maastopalon tavoin. 'Etsijäystävällisyys' merkitsee, että ei ole mitään konfrontaatiota syntiä koskien pyrittäessä toivottamaan jokainen tervetulleeksi. Kyse on kaiken sellaisen poistamisesta seurakunnasta, joka saattaisi saada jonkun tuntemaan olonsa epämukavaksi tai loukkaantumaan.
Ei ole mikään ihme, että auditorioseurakuntakulttuurin osana olevat kristityt ovat hämmentyneitä.
Etsijäystävällisten seurakuntien ironia on siinä, että ne jotka aidosti etsivät, etsivät määrittelyä, etsivät absoluutteja, etsivät jotakuta, joka kertoo heille oikean väärästä. He haluavat tietää, missä he menivät vikaan, kuinka he voivat korjata elämänsä. Kun he eivät löydä sitä etsijäystävällisestä seurakunnasta, he hakevat muualta. Etsijäystävällisiin seurakuntiin jäävät sen tähden ihmiset, jotka kutsuvat Jeesuksen olemaan osa heidän kiireistä elämäänsä sen sijaan, että antaisivat elämänsä täysin Hänelle.
Tämä on vienyt ihmiset ajattelemaan, että he voivat uskoa Jeesukseen, mutta elää miten haluavat. Ihmiset puhuvat siitä, kuinka Jeesus antoi anteeksi naiselle, joka oli tavattu aviorikoksesta Joh. 8:11:ssä, kun Hän sanoi: "En minäkään sinua tuomitse, mutta he unohtavat Hänen jatkaneen: "Mene äläkä enää syntiä tee." Hän ei esittänyt tekosyitä 'sielun siteistä' tai kuunnellut naista siitä, että tämän rakastaja antoi rahaa tai katon pään ylle. Jeesus olisi tiennyt sen. Hän käski: "Mene äläkä enää syntiä tee."
Ihmiset haluavat saada anteeksi tai syntinsä hyväksytyksi ilman, että kohtaavat mitään seuraamuksia teoistaan. Maailmassa ja seurakuntakulttuurissa kukaan ei halua puhua vastuun ottamisesta omasta elämästään. He ajattelevat, että koska heidät on lunastettu, kaikki heidän menneen elämänsä seuraukset ovat taianomaisesti pyyhkiytyneet pois. Rakkaus ei ole selkärangatonta, se on hyvin selkeää, siinä on hyvin paljolti kyse henkilökohtaisesta vastuusta. Synnin syyllisyys on pyyhitty pois, mutta se on hengellistä. Elämme maailmassa, jossa jokaisesta toimesta seuraa vastatoimi, reaktio. Hengellisesti meille on annettu anteeksi, mutta meidän täytyy uudistaa mieli osoittaaksemme elämässämme Jumalan hyvän, otollisen ja täydellisen tahdon. (Room. 12: 1-2)
Se on luonut uhriutumisen kulttuurin, ihmiset etsivät löytääkseen sen, mikä voisi heitä loukata, sekä jakanut ihmiset heimoihin. Jumalan rakkauden määritteleminen ja sen, kuinka rakkaus otetaan vastaan, tuo yhtenäisyyden, sillä Jumala tuo absoluutteja.
Rakkaudessa on aina ehtoja siinä, kuinka vastaanottaa tuo rakkaus
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa… tuo on ehdotonta rakkautta. Tässä on ehto tuon ehdottoman rakkauden vastaanottamiseksi: että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Hän rakastaa sinua, mutta jos haluat Hänen ikuisen elämänsä, sinun täytyy uskoa Jeesukseen. Hän rakastaa sinua, mutta Hänen rakkautensa vuodatetaan Hänen ainokaisen poikansa, Jeesuksen kautta. Monille ajatus, että ehdottomalla rakkaudella on ehtoja, joiden kautta vastaanottaa tuo rakkaus (ja pysyä siinä), on vallankumouksellinen.
Mutta tässä joitakin esimerkkejä: Rakastat puolisoasi ja hän rakastaa sinua, mutta kumpikin teistä vannoi valan toisilleen todeten, että rakkaudellanne on ehtoja. Jos toinen teistä rikkoo valan ja saatat olla menossa kohti avioeroa. Rakkaudessa on ehtoja sen vastaanottamiseksi. On seuraamuksia, jos tuo rakkauden side rikotaan.
Rakastat tuota koiranpentua, mutta jos se kasvaa ja jatkuvasti puree ihmisiä tai tuhoaa taloa säännöllisesti, saatat myydä sen tai antaa eläinsuojaan. Rakastat sitä ehdottomasti, mutta tuon rakkauden vastaanottamiseen on ehtoja.
Rakastat lähimmäistäsi ehdoitta kuten itseäsi ja osoitat hänelle ystävällisyyttä ja teet hänen hyväkseen hyviä asioita. Mutta jos hän vihastuu sinuun, kun et onnistu täyttämään hänen odotuksiaan jonakin päivänä, hän eristäytyy rakkaudestasi kieltäytymällä ystävyydestäsi tai avusta tulevaisuudessa.
Jumala rakasti maailmaa, joten antoi poikansa. Mutta Hänen ehdoton rakkautensa ilmaistaan Pojan kautta.
Vanhan testamentin Mooseksen laki 613 lakeineen oli se tapa, jolla Jumala hahmotti kansakunnalle, kuinka tuli käyttäytyä, kohdella toisiaan, ja mikä oli tapa, jolla jokainen israelilainen saattoi lähestyä Jumalaa. Tuossa laissa vaeltaminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä Jumala on täydellinen eikä ihminen ole täydellinen. Jumala rakasti meitä niin, että lähetti Poikansa, jonka Hän nimesi Jeesukseksi (hepreaksi: pelastus) täyttämään tuon lain täydellisesti, sitten kuolemaan viattomana, jotta kuolema ja sitä seurannut elämä voisi olla toisia varten.
Hän kuoli täyttäen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, sitten Isä herätti Hänet kuolleista, jotta Hän voisi olla oman perintönsä toimeenpanija. Nyt Hän valvoo sitä, että Hänen tahtonsa toteutuu – mutta vain niille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Rakkautta ei sen tähden voida erottaa Isästä Jumalasta ja Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kun rakkaus erotetaan Jumalasta ja Hänen teistään, sitten rakkaudesta tulee määrittelemätöntä siirappia, hyvää mieltä tuottavaa, kaikki käy –mentaliteettia, kaiken paitsi Jumalan hyväksymistä.
Rakkaus ilman odotuksia ei ole rakkautta. Armo on sisäinen kiintymys, rakkaus on tuon armon ulosvirtaus. Koska Jumala rakastaa meitä ja puolestamme rakastamme Jumalaa pystysuorassa suunnassa, meidän odotetaan rakastavan lähimmäistämme kuten itseämme tuon rakkauden ulosvirtauksena. Olen aiemmin opettanut siitä, kuinka sana 'vanhurskaus' on heprean sana tzedaka, käännettynä 'hyväntekeväisyys, rakkaus'. Sillä kun meidät asetetaan oikeaan asemaan pystysuorassa suunnassa Jumalan suhteen, Hän odottaa meidän antavan tuon oikeellisuuden Hänen suhteensa virrata vaakasuorasti lähimmäiseemme. Siten kaksi suurinta käskyä, josta riippuvat kaikki laki ja profeetat, ovat: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Rakkaus arvioi toisia
Jeesus käski olemaan tuomitsematta ihmisten sydäntä Matt. 7: 1-2:ssa, mutta Hän kyllä sanoi, että meidän pitää arvioida heidän elämänsä hedelmää muutama jae myöhemmin jakeissa 15-20.
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed