Blog Archives

Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 3/3

12/28/2024

Issues the church misunderstands: Love, judging 3 of 3
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 3/3

Hei kaikki,

Päätän tämän sarjan tarjoamalla historiallisemman näkökulman uskoomme. Sillä se, mikä oli, se tulee jälleen olemaan. Ihmiset tulevat parveilemaan opetusten luo koskien sitä, kuinka Jumala haluaa meidän tulevan siunatuiksi (Hän haluaa), mutta entäpä Jumalan kanssa vaeltamisen raskas puoli?

Kuuliaisuus on rankkaa lihalle

"Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.", Jeesus sanoi Joh. 14:15:ssä.
" Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16: 33
"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä." Joh. 15:18

Pietari käyttää 1. kirjeessään sanaa 'kärsiä' tai 'kärsiminen' 15 kertaa ja niistä neljä viittaa Jeesuksen kärsimykseen ja yhdeksän kristittyjen vainosta kärsimiseen. Yksi kerta koskee kärsimistä siksi, että teit väärin ja ansaitsit sen. Yksi kerta kuvaa kristittyä kuolemassa tämän maailman lihallisille synneille. (4:1)

Suurin osa 1. Piet. käsittelee vainon kärsimistä vain siitä syystä, että olemme kristittyjä. Moderni länsimainen kristillisyys ei ole tottunut sellaiseen vainoon, jota useimmat lopuista veljistämme muissa maissa kärsivät joka päivä.

Pietari kirjoitti 1. Piet. Roomasta vain vuodesta kahteen ennen marttyyrikuolemaansa.

Hän vahvistaa tämän tulleen kirjoitetuksi Roomasta sanomalla 5:13:ssa: "Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin, ja minun poikani Markus." Babylon oli koodi, jota yleisesti käytettiin kuvaamaan Roomaa, sillä se oli kaupan, vainon ja kulttuurin lähde tuohon aikaan. (Myös Johannes kutsuu Roomaa 'Babyloniksi' Ilmestyskirjassa) Kristittyjä tapettiin kaupungissa vain siksi, että he olivat kristittyjä.

Muista, että Raamatun tulkitsemisen perussääntö on, että Raamatun tekstissä on täytynyt olla järkeä alkuperäisille kuulijoille tai lukijoille. Tuohon aikaan asiayhteys oli se, että jos olit kristitty, olit hengenvaarassa. Jakeiden irrottaminen asiayhteydestään johtaa virheisiin, jopa siinä määrin, että jotkut tulevat taistelemaan 'kynsin hampain' puolustaakseen virhettä, johon he uskovat totuutena.

Tämä on perusjae koskien 'vereen vetoamista':
(kreikaksi) "Ja he ovat voittaneet hänet (paholaisen) karitsan verellä ja oman todistuksensa sanalla eivätkä ole rakastaneet omaa elämäänsä, vaan asettaneet sen alttiiksi kuolemalle." Ilm.12: 10-11 (suomennos tässä)

Tämä on jae marttyyreistä. "He voittivat paholaisen Karitsan veren kautta, Karitsan, joka heidät pelasti..." Heidän pelastuksensa ostettiin Hänen verellään. Se on AINOA tapa, jolla kallisarvoisesta ja pyhästä Jeesuksen verestä opetetaan kaikkialla UT:ssä. Sitä EI KOSKAAN opeteta irrotettavaksi tuosta mitä pyhimmästä ja kerran tapahtuneesta käytöstä sen ostaessa meidän pelastuksemme olemaan jonkinlainen talismani paholaista vastaan. Meitä KYLLÄ opetetaan käyttämään Jeesuksen nimeä ottaaksemme auktoriteetin riivaajien yli. Jopa VT:ssä Jeesuksen uhrin esikuvana eläimen verta käytettiin VAIN peittämään tuon ihmisen synti.

"...ja oman todistuksensa sanalla"
...joka tarkoitti kieltäytymistä Kristuksen kieltämisestä, kun Rooman viranomaiset antoivat heille valinnan mahdollisuuden palvoa keisaria ja kieltää uskonsa kuolemanrangaistuksen uhalla. Mutta koska me lännessä emme ole kärsineet tästä elämä vai kuolema –vainosta, jakeet irrotetaan nykyään asiayhteydestä sanomaan jotakin sellaista, mitä vain pehmeä ja itseensä keskittynyt usko voisi tehdä. " Ja he ovat voittaneet hänet karitsan verellä ja oman todistuksensa sanalla eivätkä ole rakastaneet omaa elämäänsä, vaan asettaneet sen alttiiksi kuolemalle." Vain lukekaa se kuten näiden sanojen alkuperäiset lukijat, jotka pelkäsivät henkensä edestä, olisivat sen lukeneet.

Mitä usko oli heille, sitä se on meille – kokonaan

Luemme UT:tä ja voimme oikeutetusti sanoa, että aivan kuten veljemme 2.000 vuotta sitten olivat Jeesuksen veren puhdistamia, niin olemme mekin. Aivan kuten he rukoilivat toisten puolesta, niin teemme mekin. Aivan kuten he painiskelivat perhe- ja työongelmien kanssa, niin teemme mekin. Aivan kuten he painiskelivat synnin ja anteeksiantamattomuuden sekä rakkaudessa vaeltamisen kanssa, niin teemme mekin. Kaikista näistä kirjoitetaan Uudessa testamentissa.

Jos kaikki tuo on samaa meille kuin se oli heille, niin on myös viestin loppuosa: Aivan kuten he kärsivät vainoa, niin tulemme mekin kärsimään. Aivan kuten he elivät vaikeaa elämää, niin tulemme mekin elämään. Emme voi valikoida, mitä jakeita tai mitä osaa viestistä haluamme soveltaa ja minkä jättää huomiotta. Pointtini tämän opetussarjan päätöksessä on saada meidät pohtimaan sitä, että meitä, jotka kuulumme Kristukselle, tämän maailman henki vihaa. Meillä täytyy olla oikea näkökulma koko Sanaan.

Maailmaa nähnyt pastorituttava lounasti kanssani yhtenä päivänä. Hän kertoi minulle kokemuksesta eräässä aasialaisessa maassa. Hänen isäntänsä oli kertonut hänelle: "Te Yhdysvalloissa julistatte eri evankeliumia kuin me." Tuttavani kysyi, mitä hän tarkoitti ja mies vastasi: "Te opetatte, että jos uskotte Jeesukseen, tulet parantumaan, työsi tulee olemaan siunattu, rahasi tulevat olemaan siunatut, perheesi tulee olemaan siunattu. Me opetamme, että jos uskot Jeesukseen, saatat menettää terveytesi, saatat menettää työpaikkasi, saatat menettää rahasi, saatat menettää perheesi, saatat menettää henkesi."

Kumpi on lähempänä sitä, mitä Jeesus opetti ja mitä loput UT:stä opettaa? Hän tahtoo meidän olevan siunattuja, aivan. Mutta vaikeudet kuuluvat asiaan. Usko Kristukseen on vakavaa. Annoimme itsemme Hänelle, emme lisänneet Häntä itseemme. Hän kertoo meille, mitä tehdä, me emme kerro Hänelle, mitä tehdä.

Joitakin juttuja pohdiskeltavaksi tässä vuoden lopussa miettiessämme vaellustamme Hänen kanssaan tulevana vuonna. Olemmeko pelkkiä uskovia, vai olemmeko opetuslapsia (aina oppimassa)? Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin!

John Fenn/LL

0 Comments

Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 2/3

12/21/2024

0 Comments

Issues the church misunderstands: Love, judging 2 of 3
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 2/3

Hei kaikki,
Apt. 18 kuvaa Kristuksen ruumiin perustamista Korinttiin, se alkoi alun perin Justus-nimisen roomalaisen kodissa (18: 1-11). Viitisen vuotta perustamisensa jälkeen Kristuksen ruumis on kasvanut ulottuen moniin muihin koteihin kaupungissa ja sen ulkopuolella. Juuri silloin Paavali kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille.

Emme tuomitse sydäntä, meidän tulee arvioida heidän elämänsä hedelmää – mutta tasapainoisesti

Luvussa viisi Paavali kirjoittaa seurakunnalle miehestä, jolla on moraaliton suhde äitipuolensa kanssa. Kaikki seurakunnassa tiesivät tuon synnin. Seurakunta kokoontui kodeissa, joten kaikki tiesivät miehen synnin, mutta kukaan ei konfrontoinut miestä. Luvun viisi lopussa, jakeissa 12-13 Paavali toteaa näin:

"Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat (Kristuksen ruumiin) sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." Onneksi seurakunta ja tuo mies tekivät parannuksen, minkä Paavali mainitsee 2. Kor. 7:ssä. Miehen moraalittoman käytöksen tuomitseminen, joka vaikutti koko seurakuntaan, vei miehen parannuksen tekemiseen. Paavali ei julistanut 'etsijäystävällisyyttä'. Hän odotti etsijöiden kasvavan Kristuksessa, antavan elämänsä Hänelle, ei vain lisäävän Jeesusta aikatauluunsa siinä määrin, kuin Hän heitä siunaa.

Teemme arvioita heidän elämässään näkemämme hedelmän perusteella. Nämä arviot asettavat rajat, joiden avulla suojelemme itseämme. Asetamme rajoja, mutta myös ovia, joita saatamme avata luottamuksemme arvoiselle ihmiselle. Tämä on totta ystävyyssuhteissa, jopa siinä kuinka lähelle sallimme verisukulaisten tai jopa työtovereiden päästä meitä. Joskus suljemme oven joltakulta ihmiseltä ja rakastamme häntä etäältä.

"Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Joh. 7:24

Jeesus oli juuri painottanut, että piti katsoa lain henkeä, ei sen kirjainta. Hän oli antanut esimerkin, että vauva ympärileikattiin sapattina, jolloin rikottiin yhtä lakia toisen noudattamiseksi. Kuitenkin he olivat Hänelle vihaisia miehen parantamisesta sapattina, sillä he pitivät miehen parantamista 'työnä'.

Sananlaskut 6:30 sanoo näin: "Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen." Sitten kerrotaan rangaistus, jos tuo varas saadaan kiinni ja mitä hänen täytyy maksaa takaisin. Kumpikin näistä osoittavat meille, että tulee tuomita, mutta niin tehdessä harkita lain henkeä – sen takana olevaa tarkoitusta ja ihmisen motiiveja.

Vuosia sitten yhdessä kotiseurakunnassa oli raskaana oleva 19-vuotias, joka asui uskosta osattoman poikaystävänsä kanssa, joka oli lapsen isä. He tulivat kotiseurakuntaan säännöllisesti. Nuori nainen tunsi Herran, oli langennut pois, ja oli palannut Hänen luokseen – nyt raskaana ja viikoittain kooltaan kasvavana, kuten kaikki näkivät, naimattomana kotiseurakuntaan.

Jotkut halusivat potkaista heidät ulos. Neuvoni oli tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa ja sen kanssa, mitä Hän oli heidän elämässään tekemässä, mitä mittasi: "Edistyykö heidän vaelluksensa Herran kanssa?" Jos kyllä, tiedämme Jumalan olevan työssä emmekä halua toimia Häntä vastaan. Jollei, potkaiskaa heidät ulos, sillä he eivät olisi vakavissaan Kristuksen suhteen.

Onko edistymistä? Vastauksena oli raikuva 'kyllä'. Joten pariskunnan sallittiin jäädä ja heidän kasvamisensa Herrassa ja se, että Hän teki asioita heitä siunatakseen, oli ilmeistä – koko tämä keskustelu tapahtui ilman, että he tiesivät siitä. Muutamassa viikossa tuo nuori mies uudesti syntyi ja pian sen jälkeen he menivät naimisiin. Viime kuulemani mukaan he olivat yhä naimisissa ja heillä oli yhdessä kolme tai 4 lasta. Laupeus voitti. (Mt 9:13; 12:7)

Seurakuntakulttuuri ymmärtää väärin vanhurskauden selkärangan

Tätä kirjoittaessani kristityt ja maailma yhtä kaikki ajattelee, että Jeesus ei vain rakasta kaikkia (kyllä), mutta hyväksyy kaikki (kyllä) ilman, että odottaisi mitään muutosta (ei). Tuo on asian ydin. Meidän tulee tehdä opetuslapsia. Tuon nimityksen merkityksen mukaisesti opetuslapsi on 'oppija'. Jos et opi ja kasva Hänessä, saatat olla uskova, mutta et ole opetuslapsi.

Tulin tuomaan miekan

Yhdessä kohdassa, Matt. 10: 33-35:ssa, Jeesus totesi: "... Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan..."

Hän tuli tuomaan miekan, niin että jopa perheenjäsenet tullaan asettamaan toisiaan vastaan. Tuo kommentti oli niiden lausumien välissä, joiden mukaan Hänen opetuslapsena olemisensa on kaikki tai ei mitään –juttu, olet joko mukana tai ulkopuolella, kyse ei ole pliisusta uskosta. Näyttää olevan hyväksyttyä, että nykyään ihminen voi uskoa Jeesukseen olematta opetuslapsi (oppija). UT:ssä juttu ei ollut niin. Jos uskot, OLET opetuslapsi. Ei ole mitään uudestisyntymistä ja sitten kaiken kasvamisen lopettamista. Muutos on kristitylle normi – alituinen, koko elämän pituinen, hellittämätön vaatimus tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi.

Tietenkään ei Jeesuksen lausuma miekan tuomisesta perheeseen ollut kirjaimellista puhetta. Hänen pointtinsa oli, että evankeliumi tulisi jakamaan perheitä. Ymmärrämme sen tähden, miten tämä sopii yhteen Hepr. 4: 12-13 kanssa: "Jumalan sana on (Jeesuksen persoona on Jumalan Sana) elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus..."

Jeesus on tuo miekka, joka tulee perheisiin, koska Hän on tuo miekka, joka näkee motiivit ja ajatukset, ja saa ihmiset tuomitsemaan itsensä, muuttamaan elämänsä vanhurskauden kannalle. Ihmissuhteisiin liittyen, jos joku tulee Herran luo, Hän arvioi heidän ajatuksensa ja motiivinsa, ja se voi viedä ihmisen eri suuntaan elämässään.

Kreikan sana 'arvioinnille' on itseasiassa 'kritikos' ja tarkoittaa 'ratkaisevaa kritiikkiä'. Tämä on se miekka, jonka Jeesus tuo maan päälle. Ihmisten täytyy tehdä päätös vanhurskauden puolesta tai sitten ei. Olla Hänen kannallaan, tai sitten ei.

Tarkoittaako lunastettuna oleminen, että kaikki menneisyyden synnin seuraukset on pyyhitty pois?

Pohdi: "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan." Room. 2: 6 "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Gal. 6:7

"...Jumala ei salli itseänsä pilkata..." Sana "pilkata" on kreikan sana mukteridzo, ja se tarkoittaa nenänsä nyrpistämistä jollekulle ikään kuin pilkkaisi häntä tai nauraisi hänelle. Paavali rinnastaa ajattelun siitä, että teoillamme ei ole mitään seurauksia, Jumalan pilkkaamiseen – nenämme nyrpistämiseen Hänelle ylimielisinä – ajatellen, että Hän on lunastanut kaiken, joten meidän ei tarvitse kohdata huonojen päätöstemme seurauksia. Paavali sanoo, että mitä kylvämme, sitä korjaamme. Hän on uskollinen ja varmistaa, että teemme niin. Se on ainoa tapa tämän maan päällä meille oppia vapaasta tahdosta, totuudesta ja väärästä, elämästä ja kuolemasta, teosta ja seurauksista. Olemme opetuslapsia – oppijoita – joten Jumala odottaa meidän oppivan.

Hengellisesti meidät on lunastettu. Paavali kirjoitti kuitenkin Room. 8:23:ssa, että odotamme ruumiimme lunastusta. Se merkitsee, että tämän maailman asiat, kuten kylvetyt huonot päätökset, eivät ole Jeesuksen veren pois pyyhkimiä. Odotamme päivää, jolloin vanhurskaus vallitsee kautta koko maan piirin, mutta toistaiseksi meidät on lunastettu hengellisesti, mutta odotamme ruumiimme lunastusta.

Se tarkoittaa, että se mikä tapahtuu maan päällä, pysyy maan päällä. Tämä liittyy ensi viikon aiheeseen. Tämän opetussarjan aihe on ' Asioita, jotka seurakunta (Kristuksen ruumis) ymmärtää väärin'. Ensi viikolla 'Jumala haluaa meidän olevan aina onnellisia ja siunattuja' – evankeliumi. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 1/3

12/14/2024

0 Comments

Issues the church misunderstands: Love, judging 1of 3
Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 1/3

Hei kaikki,

Monilla mailla on kiitospäivä, ja melkein kaikkien juhlapäivien perustana on idea kiitoksen antamisesta Jumalalle. Ajan myötä kuitenkin Jumala erotettiin kiitoksista, niin että ihmiset nykyään vain ilmaisevat, mistä he ovat kiitollisia – ilman että edes antavat kunniaa Jumalalle elämänsä hyvistä asioista.

Niin on myös rakkaus irrotettu Hänestä, joka on rakkaus. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut" ja "Jumala on rakkaus" ovat muuttuneet muotoon 'rakkaus on rakkautta', 'vain rakasta jokaista' ja "Jos et hyväksy minua minun ehdoillani, et rakasta minua."

Etsijäystävällisyys sekä absoluuttisen totuuden menetys seurakunnassa

Viime vuosina 'Jumala rakastaa jokaista, joten Hän hyväksyy minkä tahansa elämäntyylin' –tyyppinen ajattelu on hiipinyt seurakuntakulttuuriin jättäen kristityt hämmentyneiksi. Monet kyselevät, kuinka suhtautua ihmisiin, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta jotka elävät vaihtoehtoisia elämäntyylejä ja pitäytyvät selvästi antikristillisiin poliittisiin näkemyksiin. "Jumala on rakkaus" on hukkunut niiden äänien meluun, jotka sanovat 'rakkaus on rakkautta'. Rakkauden määritelmän rajaviivat ovat hämärtyneet.

Voin jäljittää seurakuntakulttuurissa vallitsevan hämmennyksen 'etsijäystävällisyyden' liikkeen alkuun. Pastori Bill Hybelsille Chicagosta on annettu kunnia termistä, mutta kyse oli Kaliforniassa olevan Saddleback-seurakunnan Rick Warrenista, joka aikaansa tuon tyyppisen seurakunnan leviämisen maastopalon tavoin. 'Etsijäystävällisyys' merkitsee, että ei ole mitään konfrontaatiota syntiä koskien pyrittäessä toivottamaan jokainen tervetulleeksi. Kyse on kaiken sellaisen poistamisesta seurakunnasta, joka saattaisi saada jonkun tuntemaan olonsa epämukavaksi tai loukkaantumaan.

Ei ole mikään ihme, että auditorioseurakuntakulttuurin osana olevat kristityt ovat hämmentyneitä.

Etsijäystävällisten seurakuntien ironia on siinä, että ne jotka aidosti etsivät, etsivät määrittelyä, etsivät absoluutteja, etsivät jotakuta, joka kertoo heille oikean väärästä. He haluavat tietää, missä he menivät vikaan, kuinka he voivat korjata elämänsä. Kun he eivät löydä sitä etsijäystävällisestä seurakunnasta, he hakevat muualta. Etsijäystävällisiin seurakuntiin jäävät sen tähden ihmiset, jotka kutsuvat Jeesuksen olemaan osa heidän kiireistä elämäänsä sen sijaan, että antaisivat elämänsä täysin Hänelle.

Tämä on vienyt ihmiset ajattelemaan, että he voivat uskoa Jeesukseen, mutta elää miten haluavat. Ihmiset puhuvat siitä, kuinka Jeesus antoi anteeksi naiselle, joka oli tavattu aviorikoksesta Joh. 8:11:ssä, kun Hän sanoi: "En minäkään sinua tuomitse, mutta he unohtavat Hänen jatkaneen: "Mene äläkä enää syntiä tee." Hän ei esittänyt tekosyitä 'sielun siteistä' tai kuunnellut naista siitä, että tämän rakastaja antoi rahaa tai katon pään ylle. Jeesus olisi tiennyt sen. Hän käski: "Mene äläkä enää syntiä tee."

Ihmiset haluavat saada anteeksi tai syntinsä hyväksytyksi ilman, että kohtaavat mitään seuraamuksia teoistaan. Maailmassa ja seurakuntakulttuurissa kukaan ei halua puhua vastuun ottamisesta omasta elämästään. He ajattelevat, että koska heidät on lunastettu, kaikki heidän menneen elämänsä seuraukset ovat taianomaisesti pyyhkiytyneet pois. Rakkaus ei ole selkärangatonta, se on hyvin selkeää, siinä on hyvin paljolti kyse henkilökohtaisesta vastuusta. Synnin syyllisyys on pyyhitty pois, mutta se on hengellistä. Elämme maailmassa, jossa jokaisesta toimesta seuraa vastatoimi, reaktio. Hengellisesti meille on annettu anteeksi, mutta meidän täytyy uudistaa mieli osoittaaksemme elämässämme Jumalan hyvän, otollisen ja täydellisen tahdon. (Room. 12: 1-2)

Se on luonut uhriutumisen kulttuurin, ihmiset etsivät löytääkseen sen, mikä voisi heitä loukata, sekä jakanut ihmiset heimoihin. Jumalan rakkauden määritteleminen ja sen, kuinka rakkaus otetaan vastaan, tuo yhtenäisyyden, sillä Jumala tuo absoluutteja.

Rakkaudessa on aina ehtoja siinä, kuinka vastaanottaa tuo rakkaus

Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa… tuo on ehdotonta rakkautta. Tässä on ehto tuon ehdottoman rakkauden vastaanottamiseksi: että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Hän rakastaa sinua, mutta jos haluat Hänen ikuisen elämänsä, sinun täytyy uskoa Jeesukseen. Hän rakastaa sinua, mutta Hänen rakkautensa vuodatetaan Hänen ainokaisen poikansa, Jeesuksen kautta. Monille ajatus, että ehdottomalla rakkaudella on ehtoja, joiden kautta vastaanottaa tuo rakkaus (ja pysyä siinä), on vallankumouksellinen.

Mutta tässä joitakin esimerkkejä: Rakastat puolisoasi ja hän rakastaa sinua, mutta kumpikin teistä vannoi valan toisilleen todeten, että rakkaudellanne on ehtoja. Jos toinen teistä rikkoo valan ja saatat olla menossa kohti avioeroa. Rakkaudessa on ehtoja sen vastaanottamiseksi. On seuraamuksia, jos tuo rakkauden side rikotaan.

Rakastat tuota koiranpentua, mutta jos se kasvaa ja jatkuvasti puree ihmisiä tai tuhoaa taloa säännöllisesti, saatat myydä sen tai antaa eläinsuojaan. Rakastat sitä ehdottomasti, mutta tuon rakkauden vastaanottamiseen on ehtoja.

Rakastat lähimmäistäsi ehdoitta kuten itseäsi ja osoitat hänelle ystävällisyyttä ja teet hänen hyväkseen hyviä asioita. Mutta jos hän vihastuu sinuun, kun et onnistu täyttämään hänen odotuksiaan jonakin päivänä, hän eristäytyy rakkaudestasi kieltäytymällä ystävyydestäsi tai avusta tulevaisuudessa.

Jumala rakasti maailmaa, joten antoi poikansa. Mutta Hänen ehdoton rakkautensa ilmaistaan Pojan kautta.

Vanhan testamentin Mooseksen laki 613 lakeineen oli se tapa, jolla Jumala hahmotti kansakunnalle, kuinka tuli käyttäytyä, kohdella toisiaan, ja mikä oli tapa, jolla jokainen israelilainen saattoi lähestyä Jumalaa. Tuossa laissa vaeltaminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä Jumala on täydellinen eikä ihminen ole täydellinen. Jumala rakasti meitä niin, että lähetti Poikansa, jonka Hän nimesi Jeesukseksi (hepreaksi: pelastus) täyttämään tuon lain täydellisesti, sitten kuolemaan viattomana, jotta kuolema ja sitä seurannut elämä voisi olla toisia varten.

Hän kuoli täyttäen viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa, sitten Isä herätti Hänet kuolleista, jotta Hän voisi olla oman perintönsä toimeenpanija. Nyt Hän valvoo sitä, että Hänen tahtonsa toteutuu – mutta vain niille, jotka ottavat Hänet vastaan.

Rakkautta ei sen tähden voida erottaa Isästä Jumalasta ja Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kun rakkaus erotetaan Jumalasta ja Hänen teistään, sitten rakkaudesta tulee määrittelemätöntä siirappia, hyvää mieltä tuottavaa, kaikki käy –mentaliteettia, kaiken paitsi Jumalan hyväksymistä.

Rakkaus ilman odotuksia ei ole rakkautta. Armo on sisäinen kiintymys, rakkaus on tuon armon ulosvirtaus. Koska Jumala rakastaa meitä ja puolestamme rakastamme Jumalaa pystysuorassa suunnassa, meidän odotetaan rakastavan lähimmäistämme kuten itseämme tuon rakkauden ulosvirtauksena. Olen aiemmin opettanut siitä, kuinka sana 'vanhurskaus' on heprean sana tzedaka, käännettynä 'hyväntekeväisyys, rakkaus'. Sillä kun meidät asetetaan oikeaan asemaan pystysuorassa suunnassa Jumalan suhteen, Hän odottaa meidän antavan tuon oikeellisuuden Hänen suhteensa virrata vaakasuorasti lähimmäiseemme. Siten kaksi suurinta käskyä, josta riippuvat kaikki laki ja profeetat, ovat: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Rakkaus arvioi toisia
Jeesus käski olemaan tuomitsematta ihmisten sydäntä Matt. 7: 1-2:ssa, mutta Hän kyllä sanoi, että meidän pitää arvioida heidän elämänsä hedelmää muutama jae myöhemmin jakeissa 15-20.

Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Rauha aseena, osa 2/2

12/7/2024

0 Comments

Peace as a weapon 2/2
Rauha aseena, osa 2/2

Hei kaikki,

Minulla oli tapana pitää kaikki pelkoni ja huoleni mukanani rukouksessa. Toisinaan pääasiallisena syynä käydä keskiviikkoillan seurakunnan kokouksessa oli muistuttaa Isää siitä, että minulla oli laskuja erääntymässä ja että odotin Hänen pitävän huolta asiasta.

Pelko ja huoli rukouksessa

Vuosia sitten, kun kolme poikaamme olivat pieniä ja raha oli erityisen tiukalla, minulla oli tapana rukoilla liittyen johonkin erääntyvään laskuun ja huomasin olevani yhtä huolissani ja peloissani rukouksen lopussa kuin sen alussa.

Rukoukseni oli Fil. 4: 6-7 esittämien linjojen mukainen:

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Tiesin kreikan sanan 'varjella' tarkoittavan varjella kuin kaupungin muuri, ympäröidä, seisoa jotakin vartioiden. Mutta minulla ei ollut mitään rauhaa rukouksen lopussa ja ihmettelin, miksi sitä, mitä Paavali lupasi, ei tapahtunut minulle.

Eräänä päivänä katsoin tuota jaetta askel askelelta –prosessina

Alkaen tästä: "Älkää mistään murehtiko." Kreikan sana 'murehtia' on 'merimnao' ja tarkoittaa 'vetää erilleen eri suuntiin', 'jakautunut, hämmentynyt'. Sitä minä olin – ajatukset säntäilivät joka suuntaan pelokkaina ja huolissaan siitä, mitä tapahtuisi, jos laskua ei maksettaisi. Yritin miettiä varasuunnitelmia, jos 'Jumala ei toimittaisi apuaan.'

Päätin suhtautua asiaan 'askeleena 1', 'askeleena 2' ja niin edelleen. Ensimmäinen Paavalin sanoma asia oli lakata murehtimasta ja olemasta peloissaan ja huolissaan. Minulta kesti kaksi viikkoa työstää pelko ja huoli. Aloin aktiivisesti torjua 'mitä jos' –ajatukset ja muut pelot korvaten ne nimenomaisilla esimerkeillä menneisyydestä tilanteista, joissa Isä oli 'toimittanut apunsa' meille.

Kesti kaksi viikkoa käsitellä pelko. Oli monia asioita, joihin liittyen rukoilin päivittäin, mutta tuohon yhteen laskuun, vuokraan, joka oli erääntymässä 2½ viikossa, liittyen en rukoillut. Pidätin sen itselläni, kunnes olin käsitellyt pelon. Taistelin kahden viikon ajan kohdaten jokaisen pelon muistutuksella Isän uskollisuudesta, joskus jopa ennen kuin olin pelastunut.

Lopulta pelko oli mennyt ja saatoin edetä Paavalin seuraavaan ohjeeseen:

Kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Tein niin. Vein tuon vuokralaskun nöyrästi Hänelle todeten, kuinka uskollinen Hän oli ollut menneisyydessä ja kiittäen Häntä jatkuvasta uskollisuudesta… ja sitten se tapahtui. Tuo viesti taivaasta, tuo sateenkaari henkeeni – RAUHA!

Se tapahtui aivan kuten Paavalille. Rauha Isältä tuli ja tietämällä tiesin, tuon vuokran tulleen maksetuksi – kuinka, sitä en tiennyt. Mutta minulla oli rauha, että se oli maksettu.

Olen noudattanut Paavalin ohjeita juuri noin siitä lähtien. Mutta nyt minulta ei kestä kahta viikkoa työstää pelko, voin käsitellä sen sekunneissa tai alle sekunnissa – mitä enemmän opit käsittelemään pelkoa, sitä helpompi seuraavasta kerrasta tulee ja pian kyse ei ole lainkaan taistelusta.

Olen oppinut, että sana 'vartioida' kuten kohdassa 'Jumalan rauha on varjeleva sydämenne ja mielenne' on sekä hyökkäyksellistä että puolustuksellista sellaisissa tapauksissa. Kun pelon tai huolestumisen ajatus alkaa tulla omaamaani rauhaa vastaan, on kuin tapahtuisi hyökkäys linnan muuria vastaan. Tai muinaisen kaupungin ympärillä olevaa muuria vastaan. Rauha seisoo vartiossa ja minä pidän portit suljettuina kieltäytymällä ottamasta tuon pelon ajattelemisen syöttiä.

Jos kieltäydyt pelkäämästä, on kuin kieltäytyisit avaamasta porttia

Se on kieltäytymistä laskemasta laskusiltaa. Kieltäydy pelon ja huolestumisen ajatuksista. Siinä tarvitaan kurinalaisuutta ja harjaantumista, ja se on aluksi vaikeaa, mutta pian siitä tulee luonnollista.

Rauhasta tulee hyökkäysase, kun jälleen kerran taistelet tuota pelkoa ja huolestumista vastaan lausumalla – ääneen, jotta voit kuulla itsesi sanovan sen - koskien Isän uskollisuutta menneisyydessä. Rauha kukistaa pelon ja huolestuneisuuden, kun teet niin.

Jeesus sanoi Matt. 6: 34:ssa 'älkää siis murehtiko huomisesta päivästä'.

"Älkää murehtiko." (engl. sanamukaisesti älkää ottako mitään ajatusta) Ajatukset tulevat – mutta älä ota niitä. Hän oli juuri lopettanut sen kertomisen uskollisille, että pakanat, ne jotka ovat sen liiton ulkopuolella, joka meillä Isän kanssa on, ovat huolissaan ruoastaan ja vaatetuksestaan. Jeesus sanoi, että Isämme tietää mitä tarvitsemme – Hän on MEIDÄN Isämme, Hän ei ole HEIDÄN Isänsä. Sen tähden 'älkää murehtiko' näistä asioista.

Tuolla tavalla teet sen – kun ajatus tulee, et ota sitä, kohtaat tuon ajatuksen rauhalla ja työnnät sen takaisin sydämesi ja mielesi muurin ympäröimästä kaupungista ja hylkäät jokaisen ajatuksen, joka on rauhaa vastaan. Se on niin yksinkertaista, mutta kyse on harjoittelusta ja ainakin minulle se oli aluksi vaikeaa. Mutta pysy sen parissa ja siitä tulee ensimmäinen reaktiosi.

Rauha on yksi Gal. 5:22-23 ensimmäisistä hengen hedelmistä

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.

Uskon Paavalin tarkoittaneen ihmisen hengen hedelmää, ei Pyhä Hengen hedelmää. Syy on yksinkertainen: asiayhteytenä on ihmisen lihan töiden vertaaminen uudesti syntyneen hengen hedelmään.

Jumalan Henki on rakkaus, ilo, rauha ja sen sellaista. Hedelmä on puun tuote. Puu on omenapuu, omena on sen hedelmä. Pyhä Henki ON rakkaus, ilo, rauha ja sen sellaista. Hän hengessämme tuottama hedelmä on tarkoitettu toisten käytettäväksi.

Puun hedelmä on keino tuon puun lisääntymiseksi, joten meidän on määrä tuottaa opetuslapsia. Se on hedelmämme, joka nähdään elämässämme. Ihmiset syövät hedelmää. Se antaa ravintoa. Se maistuu hyvältä. Ihmiset haluavat sitä.

Rauha on uudesti syntyneen hengen hedelmä. Ihmiset haluavat sen rauhan, joka sinulla on. He haluavat elämäsi hedelmän – he näkevät rakkauden, ilon, rauhan, ystävällisyyden, pitkämielisyyden, kärsivällisyyden, hyvyyden hedelmän – ja he haluavat sen elämäänsä.

Vaella rauhassa. Opi vartioimaan sitä, ja kun on tarpeen, käytä rauhaa aseena vihollisen nuolia vastaan tai auttaaksesi jotakuta pääsemään riidasta tai pelosta ja huolestumisesta…

Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 3/3

Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 2/3

Asioita, jotka seurakunta ymmärtää väärin: rakkaus, tuomitseminen, osa 1/3

Rauha aseena, osa 2/2

John Fenn

Arkisto