Blog Archives

Käytätkö hengellistä saippuaa vai suihkusaippuaa? 1/3

9/27/2025

Do you use spiritual soap, or spiritual body wash? 1/3
Käytätkö hengellistä saippuaa vai suihkusaippuaa? 1/3

Hei kaikki,

Mitä tarkoitan hengellisellä saippualla tai hengellisellä suihkusaippualla?
Pysykää mukana, kyseessä on vertauskuva merkittävälle hengelliselle periaatteelle.

Näin Instagramissa postauksen, missä puoliso ihmetteli sitä, kuinka hänen miehensä käyttää suihkussa yhtä ainoata saippuapalaa peseytyäkseen. Kuitenkin miehellä oli virheetön iho, sillä aikaa kun hän joutuu käyttämään erilaisia kasvotuotteita ja suihkusaippuoita aamuin ja illoin, ja silti hänen kasvonsa oli joko jatkuvasti kuiva, öljyinen tai kukkimassa. Miksi? hän kysyi.

Katsoessani tätä ajattelin itsekseni: "Koska miehesi käyttää saippuaa ja sinä käytät kemikaaleja, jotka häiritsevät ihosi luonnollisia öljyjä ja tasapainoa." Tässä on hengellinen opetus.

Näin Yhdysvalloissa: Tiesitkö, että 'saippua' on tunnistettavissa siitä, että sillä on tiettyjä ominaisuuksia mitkä tekevät siitä saippuan?
Tuotetta (Yhdysvalloissa) ei voi kutsua 'saippuaksi', ellei se sisällä tiettyjä ainesosia, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) määräyksen 21 CFR § 701.20 mukaisesti. Jotta tuote voidaan merkitä 'saippuaksi', sen on täytettävä KAIKKI kolme ehtoa:

1) Tuote koostuu alkalisuolasta, joka muodostuu rasvahapoista (kun rasvoja tai öljyjä yhdistetään emäkseen, kuten lipeään).
2) Tuotteen pesuominaisuudet johtuvat alkali-rasvahappoyhdisteistä.
3) Tuote merkitään, myydään ja esitellään ainoastaan saippuana.
(Väitteet ihon kosteuttamisesta tai hyvältä tuoksumisesta luokittelisivat sen kosmetiikaksi).

Yhdysvalloissa ei ole erityistä määritelmää 'suihkusaippualle'. 'Suihkusaippuan' käsitetään olevan nestemäinen vartalotuote, ja useimmat niistä katsotaan kosmetiikaksi Yhdysvaltain lain mukaan. Niitä säädellään erilaisin vaatimuksin ainesosien suhteen.

Tajusin tämän teini-ikäisenä
Kokeilun ja erehdyksen kautta sain selville, että aito saippua piti finnit loitolla kasvoiltani, samoin kuin se, etten koskettanut kasvojani sormillani. Siitä lähtien olen käyttänyt samaa saippuaa (Zest), sekä erittäin mietoa 'Mummon lipeäsaippuaa'. Aito saippua tappaa bakteereja, minkä vuoksi se ehkäisee tai hävittää finnejä.

Joku saattaa pestä itseään tuotteella, joka on merkitty 'suihkusaippuaksi' tai joksikin muuksi kuin 'saippuaksi', luullen käyttävänsä aitoa saippuaa. Sitten hän ihmettelee, kuten puoliso aiemmassa esimerkissä, miksi peseminen ei tuota hyviä tuloksia. Hän ei tajua käyttävänsä kemikaaleja, joilta puuttuvat saippuan ominaisuudet.

Samalla tavalla hengellisesti:
Joku saattaa pestä itseään sillä, mitä luulee Sanaksi, mutta todellisuudessa se ei ole aitoa 'hengellistä saippuaa'. 2. Korinttolaiskirjeessä 11:4 Paavalin suuri huoli oli, että uskovat jättäisivät sen evankeliumin jonka olivat vastaanottaneet, sekä Jeesuksen että saamansa Hengen, väärennöksen vuoksi.

Joku saattaa luulla peseytyvänsä aidolla hengellisellä saippualla, mutta käyttääkin vain hengellistä suihkusaippuaa. Hän saattaa luulla uskovansa samaan evankeliumiin, jonka alun perin sai, samaan Jeesukseen ja samaan Henkeen, mutta on melkein huomaamatta vaihtanut aidon 'hengellisen saippuan' 'hengelliseen suihkusaippuaan'.

Toinen evankeliumi, toinen Jeesus, toinen Henki - miltä tämä näyttää?
Paavali paljastaa jakeen 4 jälkeen sen oven, mikä johti jättämään aidon 'saippuan' ja siirtymään 'suihkusaippuaan'. Jakeissa 5-11 hän puhuu siitä, kuinka he olivat riidoissa hänen kanssaan, eivät hyväksyneet hänen palvelustyötään, eivätkä tukeneet sitä.

Toisin sanoen he loukkaantuivat häneen. Tämä on hyvin usein ensimmäinen askel oven avaamiseen väärennökselle. Kun joku ei ole samaa mieltä siitä, mitä toinen on opettanut.

Muistan tapauksen, kun minulle lähetetiin tuohtunutta sähköpostia, missä vaadittiin, että poistan heidät ’Viikottaiset ajatukset’- sähköpostilistalta. Tarkistin hänen tilaushistoriansa. Hän oli ollut tilaajana yli vuoden ajan, mikä tarkoittaa yli 52 kappaletta ’Viikoittaisia ajatuksia’. Oli vain tämä yksi osa, joka erityisesti loukkasi häntä pelkästään siksi koska hän ei ollut samaa mieltä kanssani.

Kirjoitin takaisin, tarkoituksenani osoittaa miten kypsymätön ja lapsellinen hänen vaatimuksensa oli. Kysyin, oliko hän aina samaa mieltä pomonsa kanssa. Jos ei, miksi hän ei ollut irtisanoutunut suutuspäissään jo ensimmäisen erimielisyyden jälkeen? Kysyin myös, oliko hän samaa mieltä vaimonsa kanssa kaikesta, ja jos ei, miksei hän ole eronnut? Miksi hän siis oli niin vihainen minulle yhden opetuksen takia, että yli vuoden sähköpostien vastaanottamisen jälkeen vaati suutuspäissään tilauksen peruuttamista? En tiedä miten hänen lopulta kävi - asetin kuitenkin hänen eteensä valinnan; joko pysyä lapsen tasolla tai kasvaa miehuuteen, hengellisessä mielessä.

Loukkaantuminen on usein hienovaraisempaa ja verhoutuu ’en saa tästä enää mitään’-ajatuksen taakse. He kääntyvät muiden puoleen rapsutettavaksi, saadakseen hengellisiä kiksejä. Jossain vaiheessa tuo henkilö 'herää' tilastaan. Joskus tämä tapahtuu vasta vuosia sen jälkeen, kun hän on uskonut väärennökseen. Silloin hän tajuaa kääntyneensä pois aidon evankeliumin, Jeesuksen ja Hengen polulta.

Väärän sanoman hyväksyminen - miltä nuo palvelustyöt näyttävät?
Jakeissa 5-11 Paavali puhuu heidän loukkaantumisestaan häneen, ja jakeessa 12-13 hän siirtyy puhumaan niistä, jotka esittävät vääriä sanomia:

"Ja mitä teen, teen sitä jatkossakin. Ottaakseni pohjan pois heiltä, jotka haluavat näyttäytyä samanvertaisina sen työn kanssa, mitä me teemme. Sillä he ovat vääriä apostoleja ja työskentelevät petoksella, naamioituen Kristuksen apostoleiksi”. (suomennos tässä)

Jakeessa 12 kreikankielinen sana ´petokselle’ on 'dolos', mikä on suomennettuna 'syötti', 'ansa'. Ne, jotka esittävät eri evankeliumia, Jeesusta, Henkeä, asettavat syötin ihmisille. Oletko kuullut internetin käsitteestä 'klikkiotsikko'? (eng. clickbait = klikkisyötti) Tämä tarkoittaa jonkin hämmästystä herättävän postaamista ihmisten huomion saamiseksi, jotta heidät saadaan klikkaamaan linkkiä.
Muutaman kerran minulle on käynyt haastatteluissa niin, että minua haastatteleva henkilö mainostaa haastattelevansa minua ’klikkiotsikkona’ yhden lauseen hämmästyttävällä väitteellä. Tarkoituksenani ei ole kritisoida tätä (en ole voinut edes vaikuttaa siihen), vaan tuoda esille se tosiasia, että Saatana pettää monia samoilla taktiikoilla.
Vaikka klikkaat tuota linkkiä, et ole mennyt pois tasapainosta, eikä se tarkoita, että kyseinen palvelustyö on eksytystä - tarkoitukseni on antaa esimerkki meidän ajastamme siitä, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että väärät palvelijat laittavat syötin ihmisille saadakseen heidät seuraamaan heitä.

Jatkamme tästä ensi kerralla. Ymmärrä, että polku, jota Jeesus johtaa, tähtää aina kehittämään hyveitä, itsehillintää, johdonmukaisuutta tässä itsehillinnässä, veljellistä rakkautta, pyyteetöntä rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä muita kohtaan, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja niin edelleen. Jos se, mitä katsot, ei edistä Kristuksen luonnetta sinussa tai Hengen hedelmän ilmenemistä sinussa muita kohtaan, sinun on tutkittava miksi se on osa elämääsi.

Ensi viikkoon asti, siunausta,
John Fenn/EF

0 Comments

Johnin ja Barbin todistukset, loppusanat osa 2/2

9/20/2025

0 Comments

John and Barb's testimonies, Epilogue 2 of 2
Johnin ja Barbin todistukset, loppusanat osa 2/2

Hei kaikki,

Päätän sarjan muutamilla matkan varrella oppimillamme jutuilla…

Sielun kumppani, prinsessa, täydennä minua -kulttuuri

Vuosia sitten itä-Aasiassa diagnosoitiin 'prinsessasyndrooma'. Siitä on kysymys, kun nuorille naisille on kerrottu heidän koko elämänsä ajan, että he ovat prinsessoja ja varttuessaan he uskovat sen. He ajattelevat, että elämässä on kyse vain heistä itsestään, heidän hiuksistaan, kynsistään, vaatteistaan, kiinnostuksen kohteistaan ja sievistä tavaroista, kun he asettavat itsensä huomion keskelle, samalla he eivät odota, että heidän tulisi olla antavana osapuolena missään asiassa kenellekään. Avioliitossa se tulee ilmi vaimossa, joka ei tee mitään myötävaikuttaakseen suhteeseen, vaan hän odottaa tulevansa palvelluksi. Olen nähnyt sen useita kertoja ja kaikissa lopputulemana on ollut avioero. Avioliitossa ei ole tilaa narsismille. Prinsessavaimo istuskelee koko päivän, ei korjaa astioita, laita ruokaa, siivoa, pese pyykkiä, pysy budjetissa – mies tulee kotiin ja tekee kaiken. Tuota on prinsessasyndrooma.

Populaarikulttuurissa on vielä käsite nimeltään 'sielunkumppani', psykologinen termi, joka on hyvin vanha, esiintyy jopa juutalaisuudessa. Kun se on epätasapainossa, silloin joku uskoo, että on yksi sielunkumppani, joka on hänelle ennalta määrätty. Koska hän uskoo kumppaninsa olevan ennalta määrätyn, se asettaa heille epärealistisia odotuksia. Tämä vaikuttaa siihen, että pariskunnat eivät tee tarvittavaa työtä ennen kuin he ryhtyvät olemaan suhteessa vakavasti tai avioituvat, tarkoitan 'kotiläksyjensä' tekemistä siinä, että oppivat tuntemaan toisensa, oppivat kommunikoimaan, kuinka väitellä, kuinka kehittää tarvittavia käytännön taitoja tilanteeseen, jossa kaksi yksilöä asuu saman katon alla.

Rakkauden ulkomuoto ottaa rakkauden ytimen paikan. Eräänä päivänä puoliso näkee, että 'sielun kumppani' ei ole täydellinen, tai ehkä olisi täsmällisempää sanoa, että hän näki nuo epätäydellisyydet koko ajan, mutta ajatteli voivansa muuttaa toisen, tai ne eivät olleet ratkaisevia asioita. Pettymys valtaa mielen, joskus katkeruus, ja pikkiriikkiset jutut alkavat siintää vuorten korkuisina.

Täydentääkö vaimoni minua ja minä häntä? Kyllä. Onko hän minun sielunkumppanini ja minä hänen? Kyllä. Liikummeko me samaan suuntaan Kristuksessa kasvamisessa, jumalisuudessa ja parhaan tavoittelemisessa toiselle? (Yrittämättä muuttaa toisiamme) Meillä ei ole mitään muuta agendaa kuin toistemme siunaaminen ja rakastaminen. Todellisessa elämässä tehdään vaikeita päätöksiä, kun rakastat tuota toista ihmistä, utta et erityisemmin pidä hänestä juuri silloin. Mutta rakastat häntä ja kasvat, sopeudut, muutut ihmisolentona Kristuksessa.

Tuona vuoden 1978 elokuuna ennen kuin Barb ja minä avioiduimme 1978 syyskuussa
Isä opetti minulle 1. Tim. 5: 14:stä, jossa sanotaan osaksi: "Minä tahdon sen tähden, että nuoret lesket (engl. Raamattu: naiset) menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa..." Raamattuni marginaalissa käännetään 'hoitaminen' ilmaisulla 'hallita perhettä'. (Tämä on tosiaankin sitä, mitä kreikankielinen teksti sanoo). Aivoissani, jotka olivat tuskin 20-vuotiaat, ja olin menossa seuraavassa kuussa naimisiin, tuo jae, joka toteaa vaimon olevan määrä hallita taloa, oli vastoin kaikkea sitä, mitä olin kuullut tai otaksunut kristillisestä avioliitosta. Ja sanoin Isälle juuri noin.

Hän vastasi: "Mikä talo on?" Sanoin: "Se on fyysinen laitos: seinät, katto, putkisto jne." Hän vastasi: "Oikein hyvä. Mikä on koti?" Vastasin: "Koti on aineettomat asiat, rauha, turvallisuus, rakkaus, jotka tekevät talosta kodin." Jälleen Hän sanoi: "Oikein hyvä. Vaimo on talon pää, ja mies on kodin pää. "

Tuo hämmensi minua jopa enemmän, joten sanoin: "Isä, se tarkoittaa, että jos keittiön tiskiallas on tukossa, jos hän on talon pää, sitten hänen pitäisi korjata tilanne, koska se on osa taloa." Hän vastasi tavalla, joka käänsi laivan pitkän ja onnellisen avioliiton suuntaan: "Se on oikein, hän saattaa tehdä niin. TAI hän saattaa kutsua kodin pään korjaamaan tilannetta, koska jos tiskiallasta ei ole laitettu kuntoon, kodinomaisuuden piirteet vaarantuvat."

Juuri silloin tajusin enemmän kuin pään tiedolla, että avioliitossa, johon olin astumassa, minä olin vastuussa kodin aineettomista piirteistä. Minun tuli olla hengellinen pää; niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa, niin myös minun tuli rakastaa vaimoani - Hän on rakkaus, ilo, rauha, turvallisuus Hänessä – ja se on sitä, mitä minun vaimoni ja tulevien lasteni pitäisi kokea. Me olemme yhtä, mutta sisustus, ruoanlaitto ja ateriat ja sellaiset ovat osa taloa ja Barb sisustaa ja hoitaa taloa oikein hyvin. Mutta minä olen vastuussa Jumalalle sen varmistamisesta, että yhdessä talomme on myös koti – täynnä rauhaa, iloa, turvallisuutta, armoa – niin että yhdessä olemme tehneet talostamme kodin.

Kolmisäinen lanka ei pian katkea – se ei tarkoita, että hänen äitinsä tai siskonsa on tuo kolmas säie.
Tuo hyvin tunnettu fraasi Saarn. 4: 11–13:sta käsittelee sitä, että Herra on tuo kolmas säie vahvassa avioliitossa ja tekee siitä sellaisen, että se 'ei pian katkea'. Mutta monesti vaimo kunnioittaa äitinsä tai siskonsa tai ystävänsä mielipiteitä enemmän kuin miehensä, tai mies tekee samoin koskien omaa äitiään. Rajoja ihmiset, rajoja. Jokaisessa terveessä avioliitossa, jonka puolisoilla on läheiset perheet, tulee aika, jolloin pariskunnan pitää määrätä ja asettaa rajoja. Tunteita tullaan loukkaamaan, mutta miehen ja vaimon yhdessä täytyy olla kurinalaisia itsensä suhteen ja pitää toiset ulkona, päästää nämä sisälle pariskunnan omilla ehdoilla, kunnioittaa ja korottaa toistensa näkemykset kaikkien muiden yläpuolelle. Piste.

Kun rakastat häntä, mutta juuri nyt et pidä hänestä...
Kun rakastat tuota toista ihmistä, mutta et pidä hänestä tuolla hetkellä, palaat siihen ytimeen, mitä hänessä rakastat. Palaat niihin hänen osiinsa, jotka saivat sinut rakastumaan häneen. Tuolla tavoin, kun Barbilla ja minulla on vahva erimielisyys, se menee ohi kuin kesäinen sadekuuro, ja sitten unohdamme sen ja palaamme siihen, missä olimme. Otamme askelen taaksepäin, palaamme siihen ydinsyyhyn, jonka takia rakastamme toisiamme, ja se tekee mistä tahansa kiistasta, joka meillä on, pikkuruisen kokonaiskuvaan suhteutettuna.

Paavali kommentoi Gal. 2: 9:ssä, että kun Pietari, Jaakob ja Johannes olivat tulleet ‘tuntemaan sen armon' joka oli hänelle ja Barnabakselle annettu, he ojensivat heille yhteisen työn merkiksi kättä, ja se sopivat, että he kolme menisivät juutalaisten luo ja Paavali ja Barnabas pakanoiden luo. Tunteneet sen armon. Pietari kirjoitti myöhemmin viimeisessä kirjeessään 2. Piet. 3:15–16, että osa siitä, mitä Paavali kirjoittaa, on vaikea ymmärtää.

Avioliitossa ja ystävyydessä ei ole aina tärkeää, että ymmärrät tai edes olet samaa mieltä rakastamasi ihmisen kanssa. ON tärkeä, että 'tunnet sen armon' hänessä, kunnioitat sitä, etenkin kun tuo armo on alueella, joka on eri kuin tämänhetkisen kiistan aihe. Rakasta tuossa ihmistä olevaa Kristuksen armoa ja sitä mitä Hän on tehnyt hänen elämässään. (Sekä niitä lahjoja, joita Hän antoi hänelle). Näe Jumalan armo hänen elämässään ja rakasta tuota armoa, vaikket rakastaisi muita asioita hänessä. Rakasta sitä armoa. Etsi niitä lahjoja, joita Jumala on hänelle antanut, ne ovat sitä, mihin alun perin rakastuit. Kun tulee konflikti, mielessäsi ja tunteissasi siirrä huomiosi keskipiste tuohon armoon, noihin asioihin hänessä, joihin rakastuit.

Olkaa toisillenne alamaiset Kristuksessa
Kuuliaisuus on teko, alamaisuus on sydämen armo. Alamaisuudesta on kyse, kun annat jollekulle paikan sydämessäsi omata auktoriteetin ylitsesi tai suhteessa sinuun, tai jollain tavalla sallit hänet elämääsi.

Ihminen voi olla jollekulle alamainen ollen samalla tottelematon. Teini voi tottelevaisesti siivota huoneensa, mutta sydämessään hän on vihainen, närkästynyt, katkera – ei alamainen. Vaimo voi käydä seurakunnassa ollen tottelematon, kun hänen uskosta osaton miehensä on sen kieltänyt, mutta pysyä hänelle alamaisena ollen hieno vaimo ja/tai äiti.

Paavalin ohjeistaa olemaan toisilleen alamainen 'Kristuksessa', mikä tarkoittaa, että saatat olla puolisolle alamainen, mutta jo puoliso pyytää sinua tekemään kuuliaisesti jotakin sellaista, mitä Jeesus ei tekisi, sinun ei tarvitse tehdä sitä. Jokaisella ihmisellä on oikeus suojella kehoaan, tunteitaan sellaisilta jumalattomilta asioilta, joita hänen puolisonsa saattaa ajatella voivansa vaatia kuuliaisuudessa. Tuo oikeus lähtee makuuhuoneesta ylettyen pankin ryöstämiseen – jos se rikkoo sitä, minkä ajattelet olevan oikein tai on moraalisesti tai eettisesti väärin, puoliso voi olla tottelematon samalla kun on sydämessään alamainen. Sillä, joka pyytää puolisoaan rikkomaan näitä asioita vastaan, on ongelmia, jotka hänen tulee käsitellä.

Molemmat käyvät läpi vaikeuden tullakseen yhdeksi konfliktin tuolla puolen
Työskentelemme rinnakkainen jaetuin vastuin. Kyse on meidän talostamme, meidän keittiöstämme, meidän pyykistämme, ei hänen tai minun. Siitä huolimatta meillä kummallakin on omat alueemme, omat tapamme tehdä asioita ja niitä kunnioitetaan. Annamme toisillemme vapauden olla yksilöitä. Olemme läsnä ja edistämme yleistä hyvää.

Eilen tätä kirjoittaessani Barb ja minä työskentelimme vierekkäin keittiössä valmistaaksemme 'cashew-pähkinäkanaa' paistetun riisin kera. Minä valmistin riisin, hän kanan. Barb kommentoi: 'Minusta on ihanaa työskennellä yhdessä keittiössä' ja vastasin, että niin minustakin – se on yksi niistä hauskoista ajoista, joita meillä yhdessä on. Tapa, jolla liikumme toistemme ympäri sen, mukaisesti, mikä on osamme ateriasta, on kuin tanssia, jossa on hyvä koreografia. Paistettu riisini valmistui tarkalleen samaan aikaan kuin hänen cashew-pähkinäkanansa. Mutta alkuvaiheessa olimme enemmän kuin koomikkoryhmä Three Stooges, koska meidän täytyi oppia se, kuinka toinen liikkui… mutta nyt olemme kuin Fred ja Ginger tanssimassa. Ja muistakaa, Ginger teki kaiken mitä Fredkin, mutta korkeissa koroissa ja takaperin, lol. (Niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, keitä he ovat, katsokaa Fred Astairen ja Ginger Rogersin elokuva tai menkää YouTubeen ja etsikää videopätkiä, joissa he tanssivat, lol).

Kuitenkin avioliittomme ensimmäisellä viikolla pikkuisessa yläkerran huoneistossa Barb sanoi minulle: 'Roskis on täynnä'. Vastasin: "No vie roskat." Hän vastasi: "Meidän talossamme isäni vei aina roskat." Vastasin: "Meidän talossamme se, joka täytti roskiksen, kävi viemässä sen." ... siitä lähtien olen vienyt roskat uhraten elämäni sillä tavoin.

Juhlimme meitä ja kunnioitamme toisiamme yksinkertaisin tavoin, kuten että päivällispöydässä ei ole puhelimia. Olen oppinut taitoa, ja minun täytyy yhtä työstää sitä, että kun Barb puhuu, annan puhelimen soida, merkkiäänen kuulua viestin merkiksi, sen sijaan että irrottautuisin siitä, mitä hän on sanomassa. Osoitan ensisijaisesti kunniaa hänelle sydämessäni, sitten käytännössä.

Läksyjä, jotka on opittu, mutta on niin paljon enemmän sellaista, josta voisin kirjoittaa. Se tapahtuu ehkä jonakin toisena aikana. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Johnin ja Barbin todistukset, loppusanat osa 1/2, kuinka pysyä naimisissa

9/13/2025

0 Comments

John and Barb's testimonies, Epilogue 1 of 2; how to stay married.
Johnin ja Barbin todistukset, loppusanat osa 1/2, kuinka pysyä naimisissa

Hei kaikki,

Toivon lukijoiden voineen tutustua meihin paremmin ja poimineen itselleen avuksi olevia seikkoja tästä sarjasta. Näissä loppusanoissa keskityn asioihin, jotka teimme väärin ja oikein pysyäksemme naimisissa ja rakastuneina kaikki nämä vuodet.

50 vuotta seurustelua
Vuoden 2024 lokakuussa Barb otti esiin sen, että juhlimme 50 seurusteluvuottamme, sillä juuri lokakuussa 1974 pyysin häntä 'seurustelemaan' vakavasti. Saan usein sähköposteja ihmisiltä, jotka joko haluavat mennä naimisiin, päättää onko heidän seurustelukumppaninsa
'se oikea', tai toiselta puolin päättää, erotako vai pysyä puolisonsa kanssa tai jopa niiltä, jotka kaipaavat edesmennyttä puolisoaan.

Ensimmäinen tekijä on se, että me seurustelemme edelleen. Jatkan auton ja kaikkien muiden ovien avaamista hänelle ikään kuin olisimme yhä treffeillä. Jalkakäytävällä kävelen ajotien puolella hänen suojakseen. Hän on minun seurustelukumppanini. Varaamme aikaa 'treffipäiviin' säännöllisesti. Kun Chris oli kotona ja hänen nuoremmat veljensä huolehtivat hänestä jonkin aikaa, saatoimme lähteä kävelylle kodin lähellä, mennä ulos ravintolaan tai pikaruokalaan – jopa vain muutamaksi minuutiksi juhlistamaan meitä.

Juhlistamme 'rakastan sinua' -hetkiä enemmän kuin matkaamiamme vaikeita kilometrejä, mutta vaikeudet syventävät noita 'rakastan sinua' -hetkiä.

Hyväksy se, mitä et voi toisessa muuttaa.
Olette kaksi yksilöä saman katon alla. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että avainasia pitkille avioliitoille on kyky hyväksyä ne asiat puolisossasi, jotka sinua ärsyttävät, valita siirtää huomion keskipiste kiitollisuuteen positiivisista asioista. Älä tee noista vähäpätöisistä ärsyttävistä asioista kynnyskysymyksiä. Erilainen ei ole välttämättä väärää. Kommunikoikaa keskenänne riippumatta siitä, seurusteletteko ja mietitte, onko toinen 'se oikea' tai naimisissa ja kamppailette pysyäksenne naimisissa. Älkää tehkö kärpäsistä härkäsiä yhteisellä matkallanne. Pääskää asian yli, vaeltakaa rakkaudessa, sopeutukaa ja kasvakaa. Älkää odottako täydellisyyttä puolisoltanne, se on kuvitelmaa. Jok’ikinen pieni toive listallanne kumppaninne piirteistä ei täyty; jos näin olisi, ette joko ole kovinkaan syvällisiä tai teiltä jäävät ilmeiset epätäydellisyydet huomaamatta. Kasvakaa aikuisiksi.

Teimme säännön ennen kuin menimme kihloihin, mutta tietäessämme menevämme naimisiin: avioeroa merkitsevä sana ei tulisi koskaan esille mahdollisuutena. Tarkoitimme sitä, että missä tahansa vaikeassa tilanteessa valitsisimme kasvaa Kristuksessa, kasvaa ihmisinä, yhdessä eikä koskaan ottaa esiin tuota sanaa. Tulisimme kasvamaan Kristuksessa sen sijaan joka tilanteessa. Kun tiesimme olevamme rakastuneita, meillä oli muutamat treffit, joiden aikana puhuimme aiheesta 'mitä jos'. Mitä jos minä halvaantuisin, jäisitkö yhä luokseni? Mitä jos lihoisin 200 paunaa (90 kg)? Mitä jos en petaa sänkyä joka aamu? Mitä jos en tiedä miten korjata juttuja kodissamme? Mitä jos tulen töistä kotiin, enkä halua laittaa ruokaa, otatko sinä homman hoitaaksesi? "Mitä jos" auttoi meitä pohtimaan ja määrittelemään sen, kuinka syvä rakkautemme oli.

Ajattele kuin mies...?
Miehet ovat olleet ongelmien ratkojia siitä lähtien, kun Aadam asetettiin puutarhaan ennen kuin Eeva luotiin, ja Herra näytti hänelle puutarhan, käski hänen nimetä eläimet ja sen sellaista. Sitten Eeva tuli kuvaan mukaan ja näki koko puutarhan ja eläimet kaikki hänelle valmiina. Siitä lähtien mies on ollut viritetty ongelmanratkaisuun suuntautuvaksi ja näkemään vain yhden neliön vohvelista kerrallaan. Eeva, joka näki valmiiksi tehdyn kuvan, kun hänet luotiin, ajattelee kuin lautasella oleva spagettikasa – jokainen yksittäinen pastanauha on yhteydessä jokaiseen toiseen pastanauhaan. Kaikki asiat ovat yhteydessä. Miehet näkevät vain tuon yhden vohvelineliön eivätkä koko vohvelia. Mutta naiselle kaikki ovat yhteydessä keskenään.

Vohvelineliömies: Auto ei lähde käyntiin tänä aamuna. Mies ajattelee: akku? hän ajattelee: bensa loppu? Hän ajattelee: sähköjärjestelmän häiriö? Nainen näkee spagettikasan: "Myöhästyn töistä. Kuinka lapset pääsevät kouluun? Minulla on esitys, josta myöhästyn. Pomoni vihaa sitä. Ehkä saan potkut. Joudun noloon asemaan. Judy vihaa minua joka tapauksessa, hän haluaa tehtäväni, tämä saattaa olla hänelle eduksi. Kuinka tyttäremme pääsee pianotunnilleen? Minun täytyy kipaista kauppaan, mitä meillä on päivälliseksi?" ja NIIN paljon enemmän on hänen spagettikasan ajatuksissaan, kun hän sanoo yksinkertaisesti: auto ei lähde käyntiin.

Miehet: kun nainen sanoo: "auto ei lähde käyntiin" hän tuntee kaiken sen, mikä on yllä kursivoitu. Tuo KAIKKI ja ENEMMÄN sisältyy hänen lyhyeen pikku lauseeseensa: "auto ei lähde käyntiin." Katso hänen sanojensa sisältämään tunteeseen, älä pelkästään kuule noita sanoja.

Miehet - oppikaa kuuntelemaan noita tunteita

Tarttukaa hänen sanojensa sisältämään stressiin. Ajatelkaa, että hänen sanansa ovat kuin huolen, pelon, hädän jne. kannu. Sanat ovat säiliö, mutta teidän täytyy kuunnella, mitä niihin sisältyy. Käsitelkää noita pelkoja esittämällä ratkaisuja ennen akun tarkistamista. Heti kun kuulette: 'Auto ei lähde käyntiin' hankkiudu mutkan edelle huolehtimalla jokaisesta kasassa olevasta pastanauhasta: "Voin viedä sinut kotiin nyt ja soittaa myöhemmin hinausauton tai pyydän naapuria katsomaan autoa. Päiväni on helppo, joten voin viedä tyttäremme pianotunnille iltapäivällä. Ruokatavarat voi tilata toimituksella kotiin tai minulle autoon pianotunnin jälkeen tai menemme ulos syömään." Kuulkaa asiaan liittyvä tunne, pelko ja ratkaiskaa SE ongelma.

MONET kerrat olen ollut tietämätön ja vain kysynyt Barbilta: "Mitä pelkäät? Mistä olet huolissasi? Auta minua ymmärtämään", johonkin ongelmaan liittyen. Monet kerrat hänen on täytynyt kertoa minulle huolenaiheensa, sitten voin käsitellä sitä kysymystä ja ratkaista hänen ongelmansa.

Miehet – kyseessä on taito, joka opitaan, sellainen taito, jonka myönnän olevan sellainen, ettei se ole meille luontaista ja opettelen yhä ajattelemaan 'mitä hän pelkää' kun kuulen ongelmasta, joka kerrotaan vaimoni kanssa 50 vuoden 'seurustelun' jälkeen. Mutta vaimo haluaa sinun ratkaisevan asian, joten naiset, antakaa miehen ratkaista asia omalla tavallaan. Älkää mikromanageroiko. Hän saattaa epäonnistua ja oppii ajan ja rahan menon myötä, että sinun tapasi oli oikea. Mutta toisaalta usein hän ratkaisee ongelman tavalla, jota et koskaan tullut ajatelleeksi. Kolme sanaa, jotka jokainen mies haluaa kuulla, ovat… ei, eivät nuo kolme. Nämä kolme: "Sinä olit oikeassa." (lol)

Olen oppinut sen, että Barb ei tule koskaan ajattelemaan kuin minä ja hän on oppinut, etten koskaan tule ajattelemaan kuin hän. Lakkaa odottamasta sitä, että puolisosi ajattelee kuin sinä. Me miehet liikumme sanojen mukaisesti ja voimme reagoida ilman sen kummempia taka-ajatuksia – kyse on vain ratkaistavana olevasta vohvelineliöongelmasta. Joten naiset, lakatkaa tulkitsemasta kaikkea, mitä sanomme ja teemme ikään kuin se olisi yhteydessä teidän ajatustenne spagettikasaan. Vielä nykyäänkin sanon usein Barbille: "Tämä on vain vastaus, siinä ei ole tunnetta, ei taka-ajatusta, ei varasuunnitelmaa, ei manipulaatiota – se on vain vohvelineliöongelma, jota yritän ratkaista." Sanon YHÄ tuollaisia asioita, jotta hän kykenee siirtymään vohveliruutumoodiin, kun käsittelen jotakin hänen esille ottamaansa kysymystä, koska hän tutkii jokaisen pastanauhan nähdäkseen, kuinka sanomani liittyy jokaiseen muuhun pastanauhaan – mutta useimmiten minä vain totean vohveliruutuasian, ei ole mitään tunnetta, ei mitään taka-ajatusta.

Olen aina, aina ollut uskollinen Barbille ja hän minulle

Mutta tämä eroavaisuus on syy, miksi mies, joka jää kiinni aviorikoksesta, sanoo 'Tuo nainen ei merkitse minulle mitään', koska hän näki suhteensa vohveliruutuna. Vaimo ymmärtää aviorikoksen olevan yhden pastanauhan, joka on yhteydessä jokaiseen muuhun pastanauhaan ja merkitsee hänelle kaikkea.

Nainen saattaa kysyä: "Miltä tämä leninki näyttää?" ja hän ajattelee leninkiä, hiuksiaan, koruja, kenkiä, ehostusta. Mutta sinä kuulet 'leninki' ja sanot: "Se on okei, kuosi ei ole suosikkini" ja nainen kuulee, että hänen leninkinsä ei sovi yhteen hänen kenkiensä kanssa, jotka eivät sovi yhteen hänen korvakorujensa kanssa, jotka eivät sovi yhteen hänen hiustensa kanssa… miehet, tehkää itsellenne palvelus, ratkaiskaa spagettikasan ongelma ennen kuin avaatte suunne kuuntelemalla koko pakettia, ottakaa askel taaksepäin tuosta yhdestä vohveliruudusta nähdäksenne koko vohvelin!

Miehet: kuunnelkaa heidän sanojensa takana olevaa pelkoa, huolta, stressiä. Reagoikaa ja vastatkaa siihen tunteeseen enemmän kuin sanoihin. Hyväksykää ja käsitelkää niitä hänen tunteitaan, jotka sanoihin sisältyvät. SITTEN heti kun ne on käsitelty, hän sallii sinun ratkaista ongelman vapaasti hänen rajojensa sisällä. Naiset – antakaa miehen ratkaista ongelma. Useimmiten he tekevät sen eri tavalla, mutta ongelma tulee ratkaistuksi. Lakatkaa yrittämästä kertoa heille, kuinka ratkaista se ongelma, jonka annoitte heille ratkaistavaksi – älkää mikromanageroiko, uskokaa häneen. Älä yritä Saada puolisoasi ajattelemaan tavallasi – opi hyväksymään eroavaisuudet ja anna hänen hoitaa tilanne.

Päätös ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Johnin ja Barbin todistukset, osa 6/6

9/6/2025

0 Comments

John and Barb's testimonies, 6/6
Johnin ja Barbin todistukset, osa 6/6

Hei kaikki,

Tämä osa on normaalia vähän pidempi, mutta toivon sen olevan avuksi. Kun olimme tuossa pikkukaupungissa Coloradon preerialla, Herra vieraili luonamme monet kerrat opettaen meille monia asioita; kirjassa Pursuing the Seasons of God kerrotaan joistakin niistä.

Tuo tammikuu, jolloin palkkamme oli 15 dollaria
Barb käytti taidokkaasti pienimmänkin talossa olevan ruoan murusen, yhdistellen tarvikkeita niin, että pojat eivät koskaan tienneet, kuinka tyhjät hyllymme olivat. Mutta eräänä päivänä neljän aikaan iltapäivällä/kello 16 hän sanoi minulle äärimmäisen turhautuneena: "Kello on neljä ja minun täytyy aloittaa päivällisen valmistaminen 16.30, eikä meillä ole mitään, kirjaimellisesti yhtään mitään syötävää talossa. Mitä aiot tehdä asialle?"

Sanoin hänelle tyynesti, että olin tarkastanut sydämestäni ja tiesin olevani keskellä Herran tahtoa. Jeesus sanoi Matt. 6:ssa, ettei pidä olla huolissaan siitä mitä syödä tai mitä pukea päälleen, sillä Isä huolehtii siitä, joten Hän tulee pitämään asiasta huolen. Barb sai rauhan sisälleen nopeasti ja siinä se. Kymmenen minuuttia myöhemmin, 16.10 eräät seurakuntalaisemme saapuivat avolava-autollaan. He omistivat meijerin ja sanoivat, että heille oli tullut tunne, että heidän pitäisi ostaa meille ruokaa ja antaa meille maitoa. Heidän avolava-autonsa oli täynnä ruokaa. Kymmenessä minuutissa siirryimme tyhjistä hyllyistä ja tyhjästä jääkaapista täysiin varastoihin jopa siinä määrin, että meillä oli viisi gallonaa (n. 19 l) tuoretta maitoa. Barb saattoi aloittaa päivällisen valmistamisen puoli viisi/16.30 suunnitelman mukaan.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Barb huomasi, että vuoraamamme talon katetulla takakuistilla oli pieni tila, joka oli juuri riittävän leveä pienelle säiliöpakastimelle (28 tuumaa/0,7 m). Hänen motiivinaan oli se, ettei meiltä enää koskaan loppuisi ruoka, minkä hän päätteli olevan tarpeen, ei halun.

Maa- ja karjatila-alueella asuttaessa...
Ja kolme poikaa sekä minut ruokittavana, Barb pyysi Isältä pientä arkkupakastinta, joka mahtuisi tuohon tilaan. Kaksi päivää myöhemmin eräs nainen seurakunnastamme otti häneen yhteyttä. Eräs hänen ystävistään oli muuttamassa maasta työasioiden vuoksi ja halusi antaa arkkupakastimensa jollekulle. Seurakuntalaisemme koki johdatusta kysyä Barbilta, halusiko tämä hänen ystävänsä pakastimen. Se sopi täydellisesti. Sitten Barb sanoi jotakin sellaista kuin: "Okei, kiitos Isä tuosta, nyt haluaisin täyttää sen naudanlihalla." Tuona sunnuntaina eräs nainen, jonka perheellä oli karjatila, kysyi Barbilta, halusiko tämä neljänneksen syöttövasikasta (lähes 200 paunaa/90 kg) – se täytti tuon pakastimen täyteen!

Sama malli: Päättele sydämessäsi, mikä on tarve, sitten esitä tarkka pyyntö tuon tarpeen täyttämiseksi, sitten annat kiitoksen, täyttymys tulee, sitten lisää kiitoksen antamista. Barb hioi sitä jopa lisää, pyytäen Isältä: "Isä, kiito siitä ruoasta, jota ihmiset meille tuovat, mutta suuri osa siitä on merkkejä, joita me syömme ja osa on vanhentunutta. Voisitko saada aikaan sen, että he alkavat tuoda meille meidän merkkiruokiamme?" Asiat muuttuivat välittömästi. Barb on melkoisen epätavallinen.

Esimerkki: Syömme vain luomumaapähkinävoita, johon ei ole lisätty mitään, ja useamman kerran Barbilta olivat Rahat vähissä ja kuitenkin pojat tarvitsivat maapähkinävoita. Käydessään kaupassa Barb empi usein maapähkinävoin sisällyttämistä ruokabudjettiimme. Tätä tapahtui siihen pisteeseen saakka, että hän oli kaupassa ja kurotti kohti hyllyllä olevaa purkkia ja koki raskasta tunnetta ikään kuin 'älä tee tuota'. Hän totteli, ja sunnuntaiaamuna kirkonpenkissämme oli kaksi purkkia käyttämäämme merkkiä, joiden ostamiseen meille joku seurakunnasta koki johdatusta.

Alueellamme kasvatettiin paljon sipuleita ja usein löysimme tien varrelta kuorma-autosta pois lentäneitä sipuleita – vihannesten muodossa olevat 'tienvarsiraadot' auttoivat ruokkimaan meitä, sekä ne vihannekset, joita seurakuntalaiset toivat. Tuollaiset asiat auttoivat perheemme ruokkimisessa noiden lähes kuutena pastorina toimimisen vuotena tuossa seurakunnassa.

Anna minun lisätä tämä koskien tarvetta vastaan halu.
Olemme kokemuksesta oppineet, että kun pidämme prioriteettimme kunnossa ja rajoitamme pyyntömme tarpeisiimme, Hän löytää keinon antaa meille sen haluamme, mikä virtaa tuon tarpeen tyydyttämisestä. Sanon aina, että Hän liikkuu epämääräisestä tarkkaan kanssamme olevan kommunikaation yhteydessä. Ensin havaitsemme jotakin hengessämme, ja kun keskitymme siihen, havaitsemme enemmän yksityiskohtia esimerkiksi.

Sama tapahtuu siinä, kun pyydämme Häntä täyttämään tarpeemme. Heti kun ilmaisemme tarpeemme, Hän vaikuttaa saavan iloa siitä, että sisällyttää mukaan joitakin haluamiamme asioita. Älä tee asiasta jotakin kaavaa, vain puhu Hänelle.

Kerroin aiemmin vuokraamastamme talosta Tulsassa ja sanoin, että tarpeemme oli kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, autotalli... hyvin todellisia tarpeita. Kun meidät johdatettiin siihen taloon, tarpeemme eivät ainoastaan täyttyneet, vaan Isä otti mukaan myös toiveet – suurempi olohuone ja ruokailutila kuin olimme toivoneet, värimaailma kauttaaltaan täydellinen ja ylitti sen vähäisen, mitä olimme tunnistaneet tarpeeksemme. Lisäjuttuja oli, kuten puulattia keittiössä, punainen tiilitakka (olimme vain sanoneet takka), paksut puiset työtasot, jotka olivat tyylikkäitä ja joista pidimme tuolloin, valtava jääkaappi jne. Joten pyydämme muutamia todellisia tarpeita, ja niistä lähtien Hän huolehtii yksityiskohdista, jotka olivat toiveita. ISO läksy tässä.

Kun luonnollinen ja hengellinen yhdistyvät, silloin liikutaan...

Luonnollisessa Chrisillä oli alkanut olla kohtauksia, joita meille kerrottiin tapahtuvan usein murrosiässä aivovauriolapsilla, mikä tarkoitti, että tarvitsimme erikoissairaanhoitoa hänelle. Hän tarvitsi myös erityisopetusta, jota mikään alueen kolmesta koulupiiristä ei tarjonnut vuonna 1992. Kaksi muuta poikaa ja Barb olivat menneet niin pitkälle kuin pystyivät kotiopetuksen ja muiden vastaavien kanssa. Seurakunnassa oli kriisi, kun erästä vanhemmiston jäsentä syytettiin sopimattomasta käytöksestä ja niin edelleen. Se tapahtui "luonnollisessa".

Juuri silloin, kun hengellinen ja luonnollinen risteävät, ihminen tietää, että on Herran ajankohta tehdä muutos.

Hengellisesti sydämemme olivat kasvaneet suuremmaksi kuin seurakuntamme sydän. He olivat kiinnostuneita vain pienestä laaksostamme. Näkymme oli kasvanut ja halusimme tavoittaa maailman. Tämä muutos meissä oli seurausta siitä, että ymmärsimme, ettemme voisi lähteä lähetystyöhön minnekään Yhdysvaltojen ulkopuolelle, ennen kuin ja ellei Chris paranisi. Tiesimme, että jonkin oli muututtava, luonnontapahtumat vaativat sitä. Mutta meillä ei ollut hengellistä johdatusta, joten tiesimme, ettemme saisi lähteä eteenpäin, ennen kuin saisimme ohjausta.

Näemme tuon prosessin 4. Mooseksen kirjassa: Telttamajan päältä kohosi kirkkauden pilvi signaalina Israelille alkaa pakata. Kun he olivat pakanneet, pilvi liikkui, joten he liikkuivat. Koemme pilven kohoavan, mutta meillä ei ole aavistustakaan koska tai mihin suuntaan pilvi liikkuu. Anna sen nousta, tee mitä sinun tarvitsee valmistautuaksesi – mutta odota kunnes itse asiassa koet kirkkauden pilven lähtevän liikkeelle ja sinun tulevan seurata.

Eräänä päivänä sanoin Isälle: "Jos emme voi mennä, ehkä voisit käyttää minua kouluttamaan muita, jotka voisivat mennä meidän sijastamme." Yllättäen Hän vastasi suoraan: "Missä olet tuntenut olosi aina kaikkein tyytyväisimmiksi?" Kävin mielessäni läpi kaikki työpaikkani teini-ikäisestä lähtien, ja yhteisenä lankana niille oli se, että nautin eniten pienistä ihmisryhmistä. Muutama ihminen, joiden kanssa saatoin olla vuorovaikutuksessa ja oppia tuntemaan. Olipa kyseessä sitten seurakuntatyö tai rakennustyö, ravintolatyö tai hevosten kouluttaminen, pidin pienistä ihmisryhmistä, joihin pystyin panostamaan.

Sitten Hän kertoi minulle
Hän oli nimittänyt minut erään Raamattukoulun johtajaksi eräässä suurehkossa seurakunnassa, jossa oli koulu tarhaikäisistä lukion viimeisellä luokalla Olevia varten, vahva painotus ulospäin suuntautuvalle tavoittamistyölle, mutta Hän ei sanonut missä se oli. Yritin niin lujasti kuin saatoin löytää jotakin Coloradossa, mikään ei muistuttanut sitä, mitä Hän oli minulle kuvannut. Sydämemme tuntui jatkuvasti vetävän Tulsaan. "VOI EI! Ei Tulsaan! Ei takaisin sinne, missä on niin monia Raamattukoulusta valmistuneita, että he ovat töissä bensa-asemilla!" (Sanoin todellakin tuon Isälle) Mutta emme kyenneet kieltämään asiaa. Soitettuani eräälle ystävälle Tulsaan ja kuvattuani sitä, mitä Isä kertoi minulle, hän sanoi, että tuo kuulostaa siltä kuin (paikka olisi) Victory Christian Center, jonka pastorina on Billy Joe Daugherty.

Ajoimme sinne vuoden 1992 syyskuussa, osallistuimme keskiviikkoillan kokoukseen, kuulimme seurakunnasta enemmän, osallistuimme tavoittamistyön tilaisuuteen ja se kaikki todisti meille, että meidän oli määrä olla osa sitä. Kun palasin takaisin Coloradoon ja Barb koki saaneensa todistuksen, muutimme Tulsan alueelle vuoden 1992 joulukuussa. Tiesin, että minun oli määrä olla heidän Raamattukoulunsa johtaja, mutta he eivät tienneet sitä. Niinpä sain 'tavallisen' työpaikan ja toimimme vapaaehtoisina aikuisten pyhäkoulussa. Noin 1½ vuotta myöhemmin vuoden 1994 loppukesästä ja pyhäkoulun henkilökunnan joidenkin jäsenten kanssa rakentamiemme suhteiden kautta minusta tuli Raamattukoulun apulaisjohtaja ja sitten 1997 toiminnanjohtaja.

Mitä opimme Victory-seurakunnassa?
Tämä oli aikakausista paras ja pahin, lol (lainaus Charles Dickensin Kaksi kaupunkia -kirjan alusta, suom. huom.). Aion lisätä loppusanat tähän kuusiosaiseen sarjaan ensi viikolla kertoakseni joistakin niistä vaikeuksista, joita meillä oli ja oppimistamme läksyistä avioliittoa koskien, ja siitä kuinka olemme kasvaneet käytyämme sen kaiken läpi. Mutta tällä haavaa, se mitä opimme megaseurakunnan, tuohon aikaan paikallislehti arvioi 13.000 jäsenen suuruisen, johtajana olemisesta, oli 'ammattimaista kristillisyyttä'. Sitä opimme. Palvelutyön ammattimaista puolta 'raamattuvyöhykkeen soljessa' Yhdysvalloissa. Tulsa, Oklahoma, joka oli/on koti sellaisille nimille kuten Oral Roberts, Kenneth Hagin, T.L. Osborn, Kathryn Kuhlman, Roberts Liardon, Carlton Pearson, Mother/äiti (Grace) Tucker, sekä Billy Joe Daugherty, muutaman mainitakseni.

Rakastin tuota työtä, niiden noin 600 opiskelijan opettamista, jotka kävivät koulua joka vuosi, useimmat osa-aikaisesti, mutta noin 130 kokoaikaisesti. Nautin pastorin sijaistamisesta kokouksissa, kun hän oli työmatkalla. Nautin tapaamisista joidenkin kuuluisien palvelutöiden suurten nimien kanssa. Jotkut entiset oppilaat menivät näille ihmisille töihin ja kuulin niistä tarinoita. Eräs naapurimme, jolta olimme ostaneet kolme hevostamme, oli tuohon aikaan suurimman 'TV:n parantajaevankelistan' turvallisuuspäällikkö – joten näin ja kuulin paljon juttuja niistä asioista, joita kulissien takana tapahtui ja jotka eivät olleet oikein. Näin ulkoiseen olemukseen kohdistuneen painotuksen ja totuuden piilottamisen. Jos otit esille jonkin ongelman, sinua syytettiin siitä, että sinulla oli ongelma. (Lue Alkuseurakunnan paluu)

Näin myös niitä, jotka sivuutettiin: nainen, joka teki itsemurhan – hän oli ollut eräällä kurssillani ja lauloi seurakunnan kuorossa. Kuinka oli mahdollista, ettei kukaan tuntenut häntä eikä hänellä ollut ketään riittävän läheistä, joka olisi pysäyttänyt hänet? Oli haluttomuutta auttaa rahallisesti uskollisia jäseniä ja henkilökuntaa hätätilanteista johtuvien kulujen kattamiseksi ja muutakin. Aloin etsiä Isää, verraten Raamatun kirjoituksia siihen, kuinka ammattimainen auditorioseurakunta toimi seurakuntana. Ehdotin joitakin muutoksia huonosti kirjoitetussa ehdotuksessa ja minua toruttiin. En kyennyt muuttamaan seurakuntaa sisältä käsin, joten etsin Herraa.

Tuossa asemassa oleminen oli kuluttavaa ja aiheutti hankausta
Erityisesti avioliitossamme ja suhteessani lapsiini. Työpäiväni olivat pitkiä, joskus 80 tuntia viikossa ja kuuluin henkilökuntaan kuuden vuoden ajan. Chris oli noina vuosina iältään 14–20 vuotta eikä hän ollut koulussa, hänen täytyi käyttää kotona vaippoja, koska Barb ei ollut riittävän vahva käyttämään häntä vessassa. Chris vihasi sitä ja vihastui äitiinsä säännöllisesti, jopa löi tätä turhautuneena ja nolostuneena siitä, että hänen täytyi tehdä tarpeensa housuihinsa. Ja se kuormitti Barbia. He kävivät läpi hurjan paljon salliessaan minun kuulua tuohon henkilökuntaan ja arvostan sitä yhä ja tiedän myös Herran tekevän niin.

Tultaessa kouluvuoteen 1999-2000
Rukoilin kielillä tuntikausia vain yrittääkseni pysyä riittävän täytenä, jotta voin vuodattaa ulos opiskelijoille opettamillani kursseilla ja muissa velvollisuuksissa. Kävin tyhjäkäynnillä. Olen pitkään käyttänyt Sak. 4:6 lainaa: " Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot", mutta se, mitä minulta puuttui, oli suurempi asiayhteys. Sak. 4: 1–6:ssä näytetään kaksi oliivipuuta (Sana & Henki) jotka antavat öljyä suureen astiaan. Astia vuotaa yli putkeen, joka virtaa pieniin lamppuihin, jotka polttavat tuota öljyä. Ylivuoto täyttää lamput, mutta astia on aina täysi kaiken niiden palamiseen tarvittavan öljyn lähteistä. Tuo astia on henkemme, joka on täynnä Hengen öljyä. Ihmiset saavat vain ylivuotavan osan, se mikä on hengessämme, astiassamme, on meitä varten, ravitsemaan meidät päivittäin. Tilanne eteni siihen pisteeseen, että annoin astiasta, olin liian väsynyt ja kiireinen, jotta minulla olisi ollut yhtään ylivuotoa.

Jos sinulla ei ole enää yhtään ylivuotoa, sinun täytyy pysähtyä ja täyttää astia uudelleen tai rupeat jakamaan toisille sitä, mikä oli tarkoitettu sinulle. Erosin vuoden 2000 toukokuussa järkyttäen kaikkia. Matkustin itsekseni jonkin aikaan, sitten C. Peter Wagner pyysi minua auttamaan häntä aloittamaan sellaisten Raamattukoulujen yhdistyksen, jotka antaisivat kurssitodistuksia, eivät myöntäisi tutkintotodistuksia.

Pian Tulsassa vielä asuessamme,
Matkustin neljästä kuuteen viikon välein Colorado Springsiin ja myöhemmin, kun minusta tehtiin hänen Raamattukoulunsa Kanadan kansallinen johtaja, Red Deeriin Albertaan ja kaikkialle Kanadassa. Koko ajan etsin Herraa sen suhteen, kuinka Herra halusi meidän toimivan seurakunnassa, missä Hänen seuraava liikkeensä oli ja mikä oli minun osani siinä. Minne tahansa matkustinkin, pastoreilla ja Raamattukoulujen johtajilla oli nämä kolme samaa kysymystä: Miten kasvatan seurakuntaani (tai kouluani)? Miten rahoitan seurakuntani (tai kouluni)? Miten estän ihmisiä lähtemästä seurakunnastani (koulustani)? Jokainen väitti olevansa erilainen, kuitenkin he kaikki olivat samanlaisia.

Helmikuun neljäs 2001
Olin Toronton alueella, kun keskellä kokouksen ylistystä Herra ilmestyi minulle. Hänen sanomiensa asioiden joukossa oli: "Näe se, minkä minä näen. Ihmiset juoksentelevat siihen ja tähän kokoukseen etsien sitä mikä on näyttävää ajatellen, että SE on yliluonnollista, samalla kun heiltä jää huomaamatta yliluonnollinen työ heidän keskellään, jopa heidän omassa sydämessään, sillä opetuslapseuden prosessi ON yliluonnollinen." ja "Niin kuin oli alussa, niin täytyy olla nyt; Minä liikehdin ihmissuhteissa."

Herra ilmestyi jälleen tuon vuoden marraskuun neljäntenä ja käski minua aloittamaan kotiseurakunnan ja kotiseurakuntaverkoston: "Ja strukturoi se sillä tavalla, että se helpottaa kotiseurakuntien kehittämistä ympäri maailman." Tuohon aikaan 2001 lopulla Peter oli aloittamassa NAR-lyhenteellä tunnettua uutta apostolista reformaatiota, ja minä olin menossa toiseen suuntaan enkä ollut yhtä mieltä siitä, minne hän oli menossa. Irtisanouduin ja erosimme ystävinä ja hän jatkoi NARin rakentamista, ja me aloitimme The Church Without Walls Internationalin.

Ensi viikolla loppusanat, stressinaiheita ja avaimet siihen, kuinka pysyä naimisissa! Siihen saakka, siunauksin,

John Fenn/LL

0 Comments

Käytätkö hengellistä saippuaa vai suihkusaippuaa? 1/3

Johnin ja Barbin todistukset, loppusanat osa 2/2

Johnin ja Barbin todistukset, loppusanat osa 1/2, kuinka pysyä naimisissa

Johnin ja Barbin todistukset, osa 6/6

John Fenn

Arkisto