Asioita mitä Isä, Herra, tai enkelit ovat kertoneet minulle 2/4
Hei kaikki,
Jatkan merkityksellisillä asioilla, joita Isä, Herra tai enkeli on kertonut minulle, ja mitkä ovat muuttaneet minua...
Enkelin näkökulma palvontaan
Olin megaseurakunnan henkilökunnassa, ja asemani vuoksi pastori halusi meidän istuvan hänen taakseen toisella tai kolmannella rivillä. Tällä on merkitystä, koska tuolloin seurakunta kokoontui koripalloareenassa, jossa koripallokenttä oli väliaikaisesti peitetty matolla. Seurakunta istui katsomossa kentän yläpuolella, katsoen alas kentälle. Vasemmalla puolella kenttää oli palvontatiimi, keskellä saarnastuoli ja oikealla avointa tilaa, jota käytettiin myöhemmin alttarikutsuun.
Palvonnan aikana silmäni avautuivat yhtäkkiä Herran valtakuntaan. Aivan kuten Elisan ja hänen palvelijansa 2. Kun. 6:15-17, jotka näkivät sekä heidät ympäröivän luonnollisen armeijan että heidät ympäröivän enkeliarmeijan samanaikaisesti, niin myös minun silmäni avautuivat näkemään molemmat valtakunnat yhtä aikaa. Näin tapahtuu minulle useimmiten; näen molemmat valtakunnat samanaikaisesti.
Kun vasemmalla puolellani palvontatiimi soitti ja lauloi lattiatasolla, aivan edessäni siinä avoimessa tilassa oli 50 tai 60 enkeliä tanssimassa yhdessä, palvontatiimin ja seurakunnan palvonnan mukana. Mikä minua hämmästytti, oli heidän lapsenkaltainen viattomuutensa. He näyttivät olevan nuoria miehiä, noin 30-vuotiaita, mutta heillä oli pienten lasten viattomuus ja suloisuus.
Olet varmasti nähnyt taaperoikäisiä poikia ja tyttöjä leikkimässä yhdessä ja huomannut, että heillä ei ole aavistustakaan siitä, että pojat ja tytöt eroavat toisistaan. Nämä taaperot eivät edes käsitä sukupuolten eroja - näin nämä enkelit olivat, paitsi että he näyttivät olevan noin 30-vuotiaita miehiä.
Katsoin palvontatiimiin ja oli selvää, että heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli tapahtumassa. Minun (suojelus)enkelini seisoi ensimmäisen rivin portailla, alempana kuin missä minä seisoin. Katsoin häntä ja sillä hetkellä hän kääntyi minuunpäin. Sanoin: "Te tanssitte?!" Hänen vastauksensa muutti näkökulmani ikuisesti:
"Mitä taivaasta annetaan, siitä nautitaan molemmissa valtakunnissa."
Noin 10 vuotta aiemmin Herra salli minun käydä taivaassa. Kun ohitimme kaksi pientä lasta leikkimässä, huomasin, että heidän seuranaan oli 14 sukulaista, kaikki yhden tai useamman sukupolven verran vanhempia - isoisovanhempia, tätiä ja setiä sekä näiden 'iso-' sukulaisiaan noin neljään sukupolveen asti, mutta heidän äitinsä ja isänsä eivät olleet siellä. Kysyin heistä ja minulle kerrottiin, että nämä lapset kuolivat auto-onnettomuudessa, ja heidän vanhempansa ovat vielä maan päällä.
Hän sanoi: "Aina kun mahdollista, sukulaiset kasvattavat lapsia täällä taivaassa." Pyysin raamatunpaikkaa, ja hän sanoi: "Etkö ole lukenut Efesolaiskirjettä 3:14-15, joka sanoo: 'Tästä syystä minä polvistun meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isän eteen, jonka mukaan koko PERHE taivaassa ja maan päällä nimetään.'? (suomennos tässä) On vain YKSI perhe. Ei ole väliä, onko se taivaassa vai maan päällä, on vain yksi perhe."
Monet ovat kirjoittaneet kirjoja, opetuksia, lauluja, runoja ja muuta, jotka ovat todella taivaan inspiroimia, mutta joita ei ehkä koskaan muut näe tässä elämässä. Jotkut ovat varmoja siitä, että Herra on kertonut heille heidän työnsä tulevan monien nähtäväksi, mutta näin ei tapahdu ja he ihmettelevät miksi. Jos se on annettu taivaasta, nämä asiat tullaan näkemään, lukemaan, kuulemaan ja laulamaan muiden toimesta tulevassa ajassa tai ajoissa - lahjasi tulee täyttämään tarkoituksensa - mutta ehkä ei tässä ajassa. Se on kuitenkin edelleen taivaasta annettu, joten rohkaistu!
Chris ja hänen palkkionsa...
Vanhin poikamme Chris, syntyi hätäkeisarinleikkauksella napanuoran ollessa kiertyneenä hänen kaulansa ympäri, ja tämä johti aivovaurioon. Kun kirjoitan tätä, hän on 44-vuotias, mutta henkisesti noin 4-vuotias, lapsen viattomuudella. Hän asui kotona ensimmäiset 24 vuotta, mutta kun hänen pikkuveljensä valmistuivat lukiosta ja lähtivät jatkamaan koulutustaan, ymmärsimme nopeasti, kuinka paljon he olivat auttaneet. Heidän poissaolonsa pakotti meidät ymmärtämään, ettemme voineet hoitaa Chrisiä ja työskennellä samanaikaisesti.
Teimme elämämme vaikeimman päätöksen ja laitoimme hänet ryhmäkotiin. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme kristillisen ryhmäkodin, noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Sinä iltana kun saimme puhelun, että he voivat vastaanottaa hänet, Barb ja minä tunsimme olevamme maailman pahimpia ihmisiä ja vuodatimme kyyneleitä, kunnes Barb lopulta meni nukkumaan. Pysyin hereillä puhuen Isän kanssa. "Isä, laita hänen aivovaurionsa minuun" oli yksi ajatus ennen kuin torjuin sen oikealla ajatuksella, että Jeesus teki jo tämän. Sitten toistin sen, mitä Barb ja minä olimme aiemmin rukoilleet: "Jos Et aio parantaa häntä, niin vie hänet kotiin. Olemme molemmat olleet taivaassa, ja tiedämme minne hän on menossa joten olisimme valmiita kaipaamaan häntä jopa 50 vuotta maan päällä, jos se tarkoittaa hänen vapautumista vaurioituneesta maallisesta kehostaan."
Yhtäkkiä Jeesus seisoi huoneessa.
Hän ei tervehtinyt minua kuten tavallisesti, vaan yksinkertaisesti aloitti sanomalla: "Haluaisitko Chrisin menettävän palkkionsa täyteyden ottamalla hänet kotiin etuajassa, vain siksi että sinusta tuntuu pahalta joutua laittamaan hänet (ryhmä)kotiin?" "Ei Herra, olen pahoillani, en ollut ajatellut Chrisin palkkiota. Minä (me) haluamme hänen saavan palkkionsa täyteyden, mutta parilla ehdolla: Ettei hän kärsi kaltoinkohtelua eikä laiminlyöntiä." Yhdellä alaspäin suuntautuvalla pään nyökkäyksellä Hän sanoi: "Tehty" ja katosi.
Tätä kirjoittaessani Chris on ollut siellä yli 22 vuotta, ja aluksi oli hyvin vaikeaa. Mutta nyt hän nauttii ryhmäkodissa olostaan viikon aikana ja kotiin tulosta perjantaisin, jolloin hän kertoo henkilökunnalle: "Isä tulee perjantaina!". Hän rakastaa perjantai-illallisia, joita Barb tekee hänelle, ja lauantaiaamun pitkää loikoilua. Useimpina aamuina hän makaa sängyssä tunnin tai kaksi, ja katsoo suosikkiohjelmiaan tai elokuviaan DVD:llä. Lauantai-iltapäivällä vien hänet takaisin ryhmäkotiin.
Eräänä päivänä kun Chris ja minä ajoimme kaupunkiin asioimaan, hänen soittolistansa minun puhelimessani soi autossa. Huokaisin sisimmässäni kuullessani samat lasten laulut, jotka olivat soineet nyt yhtäsoittoa noin 40 vuotta. Hän saavutti neljän vuoden henkisen iän ja sitten kehitys vain pysähtyi, joten olen kuullut yli 40 vuotta tuon ikätason lauluja. Sanoin itsekseni: "Isä, olen väsynyt, niin väsynyt Donut Maniin, Veggie Talesiin ja Barneyyn. Kaipaan aikuissuhdetta poikani kanssa." Ajaessani, yhtäkkiä silmäni avautuivat näkemään auton edessä olevan televisionruudun kaltaisen ilmassa olevan näkymän. Tämä oli näkymä:
Olin taivaassa seisomassa Chrisin vieressä, joka istui ja puhui monille ihmisille, jotka istuivat maassa hänen edessään. Näin vain Chrisin pään laen ja hänen olkapäänsä, seisoessani hänen vasemman olkapäänsä vieressä. Mutta hän oli normaalin kokoinen, ei kuten hän on nyt pyörätuolissaan. Olen 190 cm pitkä ja hän olisi minun kokoinen, jos hän olisi normaalin kokoinen, mutta hänellä on myös Barbin perheen puolen suuret luut. Olin vaikuttunut siitä, kuinka iso mies hän on taivaassa.
Kysyin: "Isä, mitä minä näen?"
"Näet Chrisin taivaassa." "Mitä hän tekee?" "Hän kertoo ihmisille, millaista oli olla vangittuna vaillinaiseen ja epätäydelliseen kehoon, elämästään ja siitä, mitä hän ajatteli ja mitä hän oppi eri aikoina elämässään." Sitten näky katosi. Se oli Isän armollisuutta rohkaista minua ja Barbia olemaan väsymättä hyvän tekemisessä, sillä tämä elämä ei ole kaikki mitä on.
Eräänä päivänä Chris tulee olemaan eheä. Hän rakastaa Herraa ja on melko tyytyväinen odottamaan taivasta tullakseen eheäksi, mikä on turhauttavaa meille, hänen vanhemmilleen, mutta se on se missä hän on uskossaan. Olemme yksi perhe taivaassa ja maan päällä. Taivaasta annetuista asioista nautitaan molemmissa valtakunnissa.
Sisällytän tämän rohkaistakseni kaikkia ja jokaista, jos olette menettäneet rakkaan taivaaseen, tai hoitaneet 'erityislasta' tai jotakuta, joka oli aikoinaan 'normaali' mutta on nyt huononevassa terveydentilassa tai on kärsinyt vamman. Tämä elämä ei ole kaikki mitä on. On taivaallinen tulevaisuus, sillä kokonaisuudessa, tämä elämä on pieni osa ikuista elämäämme ja tulevia aikoja. Opitaan mitä voimme, kehitetään Kristuksen kaltaista luonnetta ja vaelletaan Jumalan kanssa. Tiedä mitä voit tietää, mutta ole tyytyväinen toistaiseksi siihen, että 'se, mikä on salassa, se on Herran'. (5. Mooseksen kirja 29:29)
Ensi viikolla lisää asioita joita minulle on kerrottu, siihen asti, siunauksia,
John Fenn/EF
RSS Feed