Antaminen UT:ssa ja vauraus, kymmenykset, osa 2/4
Hei kaikki,
Viime viikolla oli hyvin käytännöllistä tietoa rahan virtaamisesta meille tai meiltä pois, kykeneväisyytemme muuttamista kyetäksemme käsittelemään enemmän sekä moninaisten tulovirtojen kehittämistä virtaamaan meitä kohti.
Viimeinen ajatus viime viikkoon liittyen pitää sisällään sen, että Raamattu viittaa siihen, että perustyömme pitäisi huolehtia tarpeistamme. Moninaisten tulovirtojen kehittäminen on sitä, joka mahdollistaa asioita, joita haluamme.
Pohdi mitä tahansa ravintolaa, mitä tahansa kauppaa, myymälää. Ruokalistalla on moninaisia nimikkeitä, on moninaisia tuotteita, joita myymälästä tai kaupasta voi ostaa, ei vain yhtä. Lähestulkoon jokainen liikeyritys käyttää tätä raamatullista periaatetta moninaisista tulovirroista ilman, että ne tunnistaisivat, mistä se tulee.
Nyt käännymme Vanhan testamentin kymmenysten puoleen
Olen ollut jumalanpalveluksissa, missä saatoin lähes kuulla kollektiivisen voihkaisun seurakunnalta, kun pastori nousee saarnastuoliin ja sanoo: 'Otetaanpa esille Malakia 3: 8-11'. "Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen."
Usein hän lisää 'Ryöstät Jumalalta' lausuman syyllisyyden herättämiseksi, heittävät mukaan 'olet kirouksen alainen, jollet anna kymmenyksiä' tuomioksi, lisäävät 'Ja minä karkotan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat' antaakseen toivoa ja päättävät positiiviseen huomioon kertomalla kaikille, että Jumala sanoo 'avaan teille taivaan ikkunat' (engl. padon tulvaluukut) siunatakseen heitä, JOS he antavat kymmenykset seurakunnalle. Mutta onko tuo todenmukainen ja tarkka ymmärrys Raamatun tekstistä?
Selitän, mitä taivaan ikkunoiden avaaminen tarkoittaa tuonnempana, mutta ensin kymmenyksistä...
Seitsemän vuoden syklissä oli neljät kymmenykset kuuden vuoden aikana, eikä mitään kymmenyksiä seitsemäntenä vuonna, koska joka seitsemäs vuosi oli sapattivuosi.
Oli neljäntyyppisiä kymmenyksiä, jotka luetellaan seuraavassa ja niiden tavallinen nimitys on alleviivattu:
Ensimmäinen tyyppi on 'terumah, tai 'ensihedelmien uhri/uutislahja' 10% sadosta.
Toinen tyyppi on 'ma'aser rishon', tai ensimmäinen kymmenys. Normaalista palkasta.
Kolmas tyyppi on 'ma'aser min hama'aser, kymmenys kymmenyksistä. Leeviläisille, vain papeille annettava.
Neljäs tyyppi on 'ma'aser sheen', tai toinen kymmenys. Normaalista palkasta, mutta erityistarkoitukseen.
Nämä neljä uhrilahjaa annettiin eri aikoina seitsemän vuoden periodin aikana, jolloin tuona seitsemäntenä, sapattivuotena ei annettu mitään kymmenyksiä. Seitsemäntenä vuonna kukaan ei antanut kymmenyksiä, he pitivät kaiken (itsellään).
Vuosina 1, 2, 4 ja 5 seitsemän vuoden syklistä 'toinen kymmenys' vietiin Jerusalemiin ja annettiin uhrilahjaksi Herralle ja sen jälkeen kun papit ottivat oman osansa, annettiin takaisin ihmisille, jotka sen antoivat uhriksi. He palasivat takaisin kyläänsä tai kaupunkiinsa ja naapuriensa kanssa pitivät koko yhteisölle tarkoitetun juhlan juhliakseen Jumalan hyvyyttä.
Vuosina 3 ja 6 tämä 'toinen kymmenys' ei edes mennyt temppeliin. Varat pysyivät yhteisössä ja ne käytettiin köyhistä, isättömistä, leskistä ja kaikista puutteenalaisista huolehtimiseen. Leeviläisillä ja papeilla ei ollut mitään perintömaata, joten heitä pidettiin samana kuin köyhiä, siten oikeutettuina olemaan suuremman yhteisön elätettävinä.
Kymmenysten tarkoitus oli sen tähden ihmisten avustaminen. Useimmat pastorit eivät tiedä, mitä juuri tässä kirjoitin tai jos he tietävät, jättävät sen huomiotta sivuuttaen sen Vanhana testamenttina. Mutta minun ajattelussani kymmenysten vaatiminen ihmisiltä tarkoittaa, että ihmisten pitäisi kyetä vaatimaan heidän osuuttaan takaisin. Ei se voi olla yksisuuntainen katu. Jokin on varmasti väärin nykyisessä järjestelmässä.
Jokaisen näkemäni arvion mukaan keskiverto israelilainen antoi Vanhan testamentin järjestelmässä noin 22% tuloistaan Herralle. 10% oli kymmenykset ja loppu oli eri uhreja, jotka annettiin Herralle vuoden aikana: synnin tekemisen jälkeen, vauvan saamisen jälkeen, vapaaehtoisesti jne.
Malakia 3: 8-11:stä (taivaan ikkunat -osa)
"...siten koetelkaa minua...totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti..."
Jokaisen mielessä tapahtuu odotus siitä, että Jumalasta tulee Las Vegasin peliautomaatti. Panen kymmenykseni ämpäriin ja Jumala puolestaan siunaa elämääni rahalla, ylennyksellä, statuksella… ja sitten jokainen ihmettelee, miksi yhdellä tuhannesta on tuollainen todistus…entäpä minä, mietitään.
En ymmärtänyt tätä jaetta ennen kuin asuimme Coloradon kaakkoisosassa, missä satoa kastellaan.
Aivan kuten Malakian aikana, satoa kastellaan joesta (Jordan) tulevan kanaalin avulla, sitten vesi virtaa pienten ojien kautta maanviljelijän pellolle.
Tuo vesi virtaa pellon läpi kastellen laihon virratessaan ja sitten ojaan toiselle puolelle. Sitten se virtaa naapurin pellolle jne. kunnes jokaisen sato on kasteltu. Jokainen pelto kokee ylivuodon eikä ole mitään keinoa pidätellä sitä. Tarvitaan ylivuoto kastelemaan jokaisen pelto vuorollaan, yksi toisensa jälkeen.
Tässä avain tämän kohdan ymmärtämisen.
Jeesus totesi Mk. 4:13:ssa, että Hänen kylväjävertauksensa oli tärkein Hänen puhumansa vertaus, sillä sen avulla ymmärrämme kaikki vertaukset. Tuossa vertauksessa maa on ihmissydän ja siemen on Sana (Jeesus, persoona, joka on Sana, ei luku/jae), joka kylvetään tuohon sydämeen.
Malakia 3:ssa se tarkoittaa, että taivaan ikkunoiden kautta vuodatettu vesi on Pyhä Henki. Hän virtaa pellollemme – sydämeemme – missä satomme kasvaa – elämämme, perheemme, työpaikkamme, omaisuutemme. Isä ei lupaa siunata sinua, Hän lupaa vuodattaa Henkensä ja TUO kastelee sydämesi, joka sitten kasvattaa elämäsi 'sadon' – perhe, kotielämä, työpaikka jne.
Periaate, että Pyhä Henki vuodatetaan sydämeemme, joka sitten kastelee meidän 'viljapeltomme', on hyvin uusitestamentillista. Ja se vie meidät kysymykseen: miksei kymmenyksiä mainita Uudessa testamentissa?
Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL