Living in the Realm of Miracles #2: What “Crucify the Flesh” Really Means
Eläminen ihmeiden valtakunnassa osa 2, Mitä ”Ristiinnaulitse liha” todella tarkoittaa
 
Hei kaikki,
Jopa vasta uskoon tulleena teini-ikäisenä havainnoin kristillistä kulttuuria, joka eli ihmeestä ihmeeseen sen sijaan, että se olisi ollut elämää ihmeiden valtakunnassa.
 
Monet ikäiseni vaikuttivat olevan kykenemättömiä yksinkertaisesti kulkemaan Isän yhteydessä; heidän hengellinen elämänsä pyöri Hänen viimeksi tekemänsä ihmeen ympärillä ja sen seuraavan ihmeen, jota he tarvitsivat. Siinä välissä he olivat erämaassa, laaksossa, eläen seuraavaa ihmettä varten. He eivät tunteneet häntä yhtä paljon, kuin tiesivät siitä, mitä Hän teki heidän hyväkseen. 
 
Tule minun teilleni ja ajatuksilleni: Jesaja 55: 7-9
"Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luo, niin hän armahtaa ja meidän Jumalamme luo, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”
 
Moni saarnaaja ja Raamatun opettaja ovat käyttäneet näitä sanoja korostaakseen seurakunnan kelpaamattomuutta, julistaen kuinka Jumalan tiet ja ajatukset ovat omiamme korkeampia ja siten tavoittamattomissa. Mutta tarkastele lähemmin: Se on itseasiassa kutsu hylkäämään tai jättämään omat tiemme ja ajatuksemme ja palaamaan Hänen luokseen, Hänen teilleen ja ajatuksilleen. Se on kutsu elämään Hänen teidensä ja ajatustensa valtakunnassa. Se ei ole selostus siitä, kuinka korkea ja tavoittamaton Hän on.
 
Uuden testamentin todellisuus
Yllä oleva Jesajan 55 katkelma nostaa esiin Vanha- ja Uusitestamentillisen ajattelun eron.
Henkilön vaikeudet nähdä kutsu nousta Herran ajatuksiin ja hänen teilleen tuossa katkelmassa indikoivat vain sitä, kuinka heidän mielensä on Vanhatestamentillisen ajattelun läpitunkema. Meidän on hylättävä omat tiemme ja ajatuksemme ja palattava Herran luokse. Se on itse asiassa UT ajattelua. Tässä on Uuden testamentin totuus, joten meidän on mukautettava ajatuksemme tähän:
 
Paavalin kirje kolossalaisille 1: 26-27 sanoo, meillä on 'Kristus teissä'. 
I kirje korinttilaisille 2: 10-16 kertoo meille, että meillä on Kristuksen mieli, ja Pyhä Henki Isää etsimässä puolestamme.
II kirje korinttilaisille 5: 17 kertoo meille kaiken vanhan menneen ja kaiken olevan uutta Kristuksessa, sillä olemme uusi luomus Hänessä.
 
Paavalin kirje galatalaisille 5: 17-25 kertoo, että voimme jättää lihan teot ja vaeltaa Hengessä – Hänen teillään ja ajatuksissaan.
 
Meillä ei ole Jeesuksen mieltä – Jeesuksella Ihmisenä on oma mielensä. Meillä on Kristuksen mieli. Jumala. Meissä. Rajoittamaton, kykenevä jakamaan viisauttaan ja tahtoaan joka tilanteessa.
 
Kirje roomalaisille 10: 6-10 selvittää meille, mitä Uuden Testamentin mukainen ajattelu on. Se ei ole sitä, että meidän täytyy nousta taivaaseen, nähdä Jeesus tuodaksemme Hänet alas meidän tilanteeseemme saadaksemme Häneltä sanan. Eikä se ole sitä, että meidän tulee mennä alas helvettiin tai nähdä jossain upeassa hengellisessä näyssä Jeesuksen nousevan jälleen kuolleista aloittaaksemme alusta. 
 
Ei, uusitestamentillinen ajattelu sanoo, jos sinä sydämessäsi uskot, että Jeesus herätettiin kuolleista ja suullasi tunnustat Hänet Herraksi, niin sinä pelastut. Kristus on nyt sinussa. Mitään enempää ei voi tehdä. Mitään parempaa ei Isä voi tehdä puolestasi – Hän antoi Poikansa, nyt Kristus on sinussa. Se ylittää kaiken.
 
Sinulla on Kristus sisälläsi – kuinka voit parannella sitä? Kuinka voit lisätä mitään siihen mitä Jeesus teki puolestasi?
 
Voitko lisätä siihen?
Se, että todella tiedät, myös syvällä sisimmässäsi, että et voi tehdä mitään lisätäksesi tai parantaaksesi Kristusta sisälläsi, on avain ihmeiden valtakunnassa kulkemiseen. Et voi myöskään ottaa pois sitä tosiasiaa, että henkesi on Pyhän Hengen vaikutuksesta luotu uudelleen, olet taivaan valtakunnan kansalainen, Kuninkaan lapsi ja sinulla on Kristus sisälläsi.
 
Kauttaaltaan Paavalin kirjeissä hän kertoo Kristuksen olevan kaikki, kuten Kirjeessä kolossalaisille 2:16-23:
 
"Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisen ja juomisen tai jonkin juhlan, uudenkuun tai sapatin vuoksi. Nehän ovat vain varjo siitä, mikä on tulossa, mutta itse todellisuus on Kristuksessa. Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet maailman alkeisvoimille, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, annatte määrätä itsellenne sääntöjä, kuten 'älä tartu, älä maista, älä kosketa'? Nehän ovat ihmisten käskyjä ja oppeja, ja ne koskevat sellaista, mikä on tarkoitettu käytössä häviämään."
 
Mitä ristin ottaminen todella merkitsee
Matteuksen evankeliumissa 16: 16-27, Pietari huudahtaa Isältä saamansa ilmoituksen pohjalta: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.” Jae 21 kertoo, että (nyt kun he tiesivät, kuka Hän todella oli) Jeesus alkoi puhua heille tulevasta ristinkuolemastaan, mitä Pietari kiivaasti vastusti.
 
Jakeessa 23 Jeesus sanoi ystävälleen: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä olet minulle ansa, sillä sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten.”
 
Kreikan sana ansalle (engl. 'stumbling block') on 'skandalon' joka oli kirjaimellisesti silmukka tai paula, jota käytettiin eläimen pyydystämiseen. Jeesus sanoi Pietarin ajatusten olevan paula, ansa, Hänen saamisekseen pois Isän suunnitelmasta.
 
Siihen Jeesus vastasi: “Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua...”
 
‘Itsensä kieltäminen ja ristin ottaminen’ on omien ajatustemme ja suunnitelmiemme kieltäminen elämässämme, Jumalan ajatusten ajattelemisen ja Hänen suunnitelmiensa hyväksi. Se usein sattuu. Kuvio luopua ajatuksistamme ja suunnitelmistamme Hänen ajatustensa ja suunnitelmiensa hyväksi, heikentää sitä mitä haluaisimme sanoa ja ajatella toisista, erityisesti ajatuksia, jotka satuttavat meitä tai tekevät meille vääryyttä.
 
Hänen ajatuksensa vaikuttavat monimutkaisemmilta, olla hiljaa, kun syytetään, tai vastata ilman syytöstä, vaikka meitä syytettäisiin – se on kiduttavaa. Mutta päivittäinen niiden ajatusten ristiiinnaulitseminen, mitä haluaisimme toisista sanoa, on sitä kieltämistä, mistä Jeesus itse puhuu tässä. Kuoleta ajatuksesi ja rukoile heidän puolestaan. Siunaa heitä, tee hyvää heille – se kuolettaa lihan – se on Hänen tapansa. Hänen ajatuksensa. Nouse niiden tasolle.
 
Ihmeiden valtakunnassa kulkeminen tarkoittaa ensin halukkuutta luopua omista teistä ja ajatuksista Hänen teidensä ja ajatustensa eduksi – koskien henkilöä, tilannetta, asioita, joita haluaisimme sanoa tai tehdä jollekin. Hänen tapansa toimia ei ole pitää taukoa lihallisista toimintatavoistamme, eikä rakentaa mieleen ‘aseeton vyöhyke’ jota emme ylitä ajatuksissamme; se on vanhojen tapojen ja ajatusten, joilla kohtasimme ihmiset aiemmin, tyhjäksi tekemistä. Käyttäessään ristiinnaulitsemista esimerkkinä, ajatusten nopean mestauksen sijaan, Jeesus ymmärsi kärsimyksen, ennen kuin nämä vanhat tavat ja ajatukset todella kuolevat. Se on asteittainen prosessi, mutta tarpeellinen jos haluamme vaeltaa ihmeiden valtakunnassa…
 
Ihmeiden valtakunnassa eläminen ensi viikolla, siihen saakka… siunauksin,
  
John Fenn / SH
www.cwowi.org ja meilaa minulle cwowi@aol.com
 

Living in the realm of miracles #1
Eläminen ihmeiden valtakunnassa osa 1
 
Hei kaikki,
Ihme määritellään ’yllättäväksi ja tervetulleeksi tapahtumaksi, joka ei ole luonnonlakien tai tieteen keinoin selitettävissä, ja jonka sen vuoksi ajatellaan olevan jumalallista toimintaa.’ Meille ihme tarkoittaa Jumalan läpituloa jälleen kerran. Mutta eikö olisikin mukavaa elää ihmeiden valtakunnassa vuoristoratakokemusten sijaan, jossa huiput ja alamäet seuraavat toisiaan?
 
Mitä jos eläisimme ihmeestä toiseen niin nopeassa tahdissa, että siitä tulisi meille elämäntapa?
                                                                                       
 Auktoriteetti, voima
Kreikan sana ihmeelle on 'dunamis', mikä tarkoittaa 'voimaa'. Sana 'dynamiitti' juontuu tästä sanasta, ja on merkitykseltään eri kuin 'auktoriteetti' mikä kreikaksi on 'exousia'. Voimme selittää eron esimerkin kautta siten, että poliisit toimivat lain auktorisoimana ja heidän aseensa on voima, joka toimeenpanee auktoriteetin.
 
Meillä on auktoriteetti (exousia) käyttää Jeesuksen nimen voimaa (dunamis). Sinulle ei anneta tuon Nimen voimaa käyttöösi, ellei Isä ensin tule Hengen auktoriteetissaan tilanteeseen. Toisin sanoen, voit toistaa 'Jeesuksen nimessä' niin kauan, että kasvosi muuttuvat sinisiksi, mutta mitään ei tapahdu, ellei Isä ensin ole tullut tilanteen auktoriteetiksi. Sekä auktoriteetin, että voiman on oltava läsnä.
 
Apost.19: 13-17 meille kerrotaan, että seitsemän uskosta osatonta juutalaista yrittivät ajaa pahan hengen ulos käyttäen Jeesuksen nimeä. Henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalin tiedän, mutta keitä te olette?” ja paha henki sai miehen hyökkäämään heidän kimppuunsa ja taistelu oli niin kiivas, että ne kaikki seitsemän pakenivat talosta verissään ja alasti. Heillä ei ollut auktoriteettia käyttää Jeesuksen nimeä, joten heillä ei ollut voimaa.
 
 Ei Jumalan voitelua (ilmeistä läsnäoloa) siihen
Kun olin hyvän ystäväni kuolinvuoteella, hänen viime henkäyksessään, hänen vaimonsa alkoi huutaa hänelle ”Jeesuksen nimessä, elä!”, vailla hyötyä, ilman vastausta. Sanoin hänelle “______, ei ole voitelua hänen herättämisekseen, meidän täytyy antaa hänen mennä.”
 
Jumalan lapsena hänellä oli valta käyttää tuota nimeä, mutta Pyhä Henki joka tuo voiman, ei ollut mukana hänen kaipuussaan nähdä aviomiehensä nousevan kuolleista. Hengessä oli vain pelkkää tyhjää – ei mitään. Ei ollenkaan toiveessa mukana oloa. Joten siinä tilanteessa Jeesuksen nimi oli voimaton.
 
Kun Jeesus opettaa Luuk. 5: 17, meille kerrotaan, että “…Herran voima (dunamis) vaikutti, niin että Hän paransi sairaita.” Voima ja Jeesuksen persoona, joka pystyi siten käskeä paranemisen tapahtumaan.
 
 Hänen mielensä saaminen mukaan
Kun olin lyhyellä Meksikon lähetysmatkalla Saltillossa, luoksemme taloon tuli eräänä yönä kaksi naista kysyen voisinko tulla seuraavana aamuna heidän kyläänsä rukoilemaan pienen tytön, Fedran puolesta, joka oli syntymästään kuuro ja kyvytön puhumaan. Pyysin saada hetken rukoilla asiaa ennen kuin tein lopullisen päätöksen. – Minua jännitti heidän odotuksensa ihmeestä.
 
 Istuin huoneen toisella puolella sillä aikaa, kun nainen puhui (espanjaksi) lähetystyöntekijälle, ja pikaisesti kerroin Isälle: ”Isä, en aio laittaa käsiäni tuon tytön päälle, ellet sinä paranna häntä.” Suostun vain, jos sinä sanot minulle, että aiot parantaa hänet." Välittömästi Hän sanoi, "Minä parannan hänet. Mene uskossa." 
 
Sitten jatkoin: "Mutta en ole koskaan tehnyt tätä, mitä minun tulisi tehdä?” Mutta se oli Herra joka vastasi: "Tutki esimerkkejä evankeliumeissa, joissa paransin kuuron, mykän, * tai kuuromykän*." Ja siinä se, keskustelu päättyi. Nousin ja kerroin lähetystyöntekijälle lähteväni. Sinä yönä tutkin näitä muutamia esimerkkejä, joissa Jeesus kohtaa kuuroja ja/tai sellaisia, jotka eivät pystyneet puhumaan (yksi oli sokea mies). Useimmissa tapauksissa kyseessä oli paha henki ja Hän ajoi sen ulos. Mutta yhdessä tapauksessa kyseessä oli yksinkertaisesti parantuminen ^ ja hän laittoi sormensa miehen korviin ja käski niiden aueta. (^Mark 7: 32-35, *9: 17-25, Matthew 9: 32-33, 12:22, Luke 11: 14)
 
Minulla ei ollut erottelukykyä tietääkseni oliko Fedrassa paha henki, mutta seurasin aina ohjenuoraa ‘jos olet epävarma, aja se ulos’ ('when in doubt, cast it out'), lol, joten ajattelin kattaa kaikki mahdollisuudet. Kun saavuimme, tytön vanhemmat istuttivat hänet tuoliin, heidän ja muun ison perheen, yhteensä noin kymmenen henkeä, seistessä Fedran takana ja molemmilla puolilla. Meitä oli 11 yhdysvaltalaista, jotka seisoimme heitä vastapäätä. Ja meitä tuijotti yksi, hyvin peloissaan oleva seitsenvuotias, kuuro tyttö, joka ei voinut päästää ääntäkään.
 
Pyysin lähetystyöntekijää selittämään espanjaksi vanhemmille, mitä aioin tehdä. Sitten astuin eteenpäin, pistin sormeni hänen korviinsa, otin Jeesuksen nimessä valtaani kuuron ja mykän hengen ja käskin tytön tulla terveeksi Jeesuksen nimessä – yhä tietämättä oliko kyseessä paha henki… ja otin sormeni pois. Aluksi Fedra jatkoi vain tuijottamistaan, mutta kokenut sairaanhoitajamme havaitsi muutoksen – hänen silmänsä seurasivat epäröiden aina sitä, joka puhui.  
 
Hoitaja tutki hänet ja sanoi olevansa varma siitä, että hän pystyi kuulemaan, mutta oletti hänen olevan peloissaan, sillä hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut ääniä. Hänen vanhempansa katsoivat häntä silmiin ja puhuivat hänelle hellästi: 'Fedra'. Yhtäkkiä kuin salaman iskusta kaikki valkeni hänelle – hän loikkasi ylös ja hänen perheensä alkoi puhumaan hänelle ja halailemaan häntä ja valtava ilo puhkesi tuohon kotiin. Hän hyppäsi syliini ja kävelimme ulos. Juuri oven ulkopuolella hän kuuli linnun viserävän ja välittömästi katsoi suoraan yläpuolella olevaan puuhun. Joku sanoi hänelle espanjaksi “pajaro" (lintu). Heti hän ymmärsi ja alkoi osoittaa puuta kohti. Kun hänelle oli kerrottu mikä lintu oli espanjaksi, hän seuraavaksi osoitti kukkaa ja niin edelleen, hänen imiessään tätä uutta tietoa sienen lailla.
 
Hän alkoi puhua eräänlaisella epäselvällä espanjalla, matkien miltä sanat kuulostivat, yrittäen saada huulensa ja kielensä muodostamaan sanoja ensi kertaa elämässään.
 
Kylän lapset ympäröivät meidät ja tarttuivat häneen, joten laskin hänet alas heidän keskelleen, lasten ihmeelliseen sekamelskaan, heidän halaillessaan ja kiljahdellessaan ilosta. Yllättäen yksi lapsi hänen takanaan kutsui 'Fedra', ja hän välittömästi kääntyi ja osoitti tätä lasta. Siitä muodostui peli, lapset hänen ympärillään, koskettamassa häntä, vuorollaan kutsuen häntä nimellä, hänen pyöriessään ympäri osoitellen, kuka tahansa sanoi hänen nimensä.
 
Sitten hänen katseensa tavoitti vanhan minibussin kylän pyöreällä pölyisellä pihamaalla. Hän työnsi lapset syrjään kuin olisi kulkenut korkean heinän halki työntäen kasvillisuutta edestään ja päästyään heistä, juoksi pakettiautolle. Minä ja muut seurasimme lasten perässä, ja hän alkoi takoa kämmenellään kuskin puoleista ovea… hän sanoi jotain mutta en erottanut mitä. Oli kuitenkin selvää, että hän halusi, että ovi avataan hänelle.
 
 Niin tein, ja hän kiipesi nopeasti kuljettajan paikalle ja alkoi painella voimalla äänitorvea. Ensimmäisestä äänestä hän hypähti korkealle. Aloittaen ja saikähtäneenä lopettaen, peläten mitä mahtoikaan tehdä, sitten kikattaen kuin lapsi jouluaamuna.
 
Samassa me ymmärsimme: Koko elämänsä hän oli nähnyt autojen ajavan aukiolle kuljettajien painellessa sitä, mikä näytti hänelle vain ohjauspyörältä, nähnyt ihmisten reaktiot tööttäämiseen, ymmärtämättä miksi. Nyt hän tiesi miksi! Hän tööttäsi torvea muutaman minuutin ajan, hyppien ja kiljuen joka tööttäyksellä, kunnes oli saanut tarpeekseen. Sitten hän tuli ulos ja johti lapsiparven muualle kylään. Kaikki lapset seurasivat häntä kiljuen ja huutaen. Hänen vanhempansa vain seisoivat kyynelissä ja imivät kaiken sisäänsä. Se oli hyvä päivä.
 
Kaikki tämä sanoakseni: Isän täytyi olla siellä, jotta voima pääsi vapautumaan, kun lausuin Jeesuksen nimen. Muutoin mitään ei olisi tapahtunut.
 
Mitä siksi tahdomme tehdä, on elää Isän seuran ja yhteyden valtakunnassa, jolloin mihin tahansa tilanteeseen joudumme, mikä tahansa yllättää meidät, me voimme tietää hänen ajatuksensa tuosta tilanteesta, koska olemme jo kulkeneet Hänen kanssaan. SITTEN voimme lausua tuon Nimen, ja ihme tapahtuu.
 
Ja ihmeellä en tarkoita erityisesti parantumisia. Niitäkin, mutta myös huolenpitoa elämästämme, vastauksia päätöksiin, joita meidän on tehtävä ja joihin tarvitsemme viisautta, tilanteita, suosiota ja taloudellista siunausta ja ihmisten suotuisuutta - meidän täytyy tietää mihin Hän on menossa, ja sitten voimme lausua tuon nimen, muita korkeamman. Ja ihme tapahtuu.
 
Me haluamme elää ihmeiden valtakunnassa, emme vuoristoradassa missä emme koskaan tiedä mitä Hän haluaa ja missä on Hänen huolenpitonsa. Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn / SH
www.cwowi.org ja meilaa minulle cwowi@aol.com
 

Name of God ehyeh asher ehyeh  means hope # 3
Jumalan nimi: ehyeh asher ehyeh merkitsee toivoa #3,

Hei kaikki,
Kun päätämme tämän tutkimuksemme Luojan nimestä “MINÄ OLEN” tai “ minä olen mitä minä tulen aina olemaan”, meidän täytyy todeta kuinka hänen huudahduksensa Moosekselle erotti Israelin muista kansoista, ja itse asiassa, kaikista muista filosofioista aina meidän päiviimme saakka.
 
Jumala keksi toivon
Aabrahamin aikoihin saakka Jumala ei ollut paljastanut itseään sellaisella tavalla Nooan päivien jälkeen, eikä tehnyt sitä toistamiseen ennen Mooseksen aikaa. Aabraham on ainoa henkilö, jota Vanhassa Testamentissa kutsutaan Jumalan ystäväksi. Ajattelepa, ei Aadam, Nooa tai Mooses tai Elia  tullut kutsutuksi tällä tavalla. Vain Aabrahamia kutsutaan Jumalan ystäväksi Vanhassa Testamentissa (II Aikakirja, 20:7, Jesaja 41:8 ja Jaakob 2:23).
 
Aabraham eli keskellä pakanauskontoja, joiden suurin toivo oli etteivät jumalat vihastuisi heille. Ei ollut mitään pakotietä, jumalien lepyttely uhraamalla oli ihmiskunnan tapa elää, vailla toivoa päästä siunauksen vapauttavaan olotilaan..
 
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille, kaikki muuttui. Nyt henkilö saattoi tuntea Herran, itse asiassa oppia tuntemaan Hänet. Hän ja Aabraham olivat ystäviä ja Jumala antoi lupauksen tuosta ystävyydestä myös Aabrahamin jälkeläisille.
 
Voisimme sanoa siis, että Jumala ja Israel keksivät toivon koko maailman puolesta. “Olen se, mikä tulen aina olemaan” ei itsessään merkitse mitään ihmiskunnalle, koska se on Jumalan lausuma omasta olemassaolostaan. Se ei merkitsisi mitään ihmiskunnalle ellei Hän myös tarjoaisi tilaisuutta ihmiselle astua liittoon Hänen kanssaan -olla yhtä Hänen kanssaan: Hän meissä, me Hänessä. Ja juuri niin Hän teki.
 
Jumalan ystävä
Kun Hänestä tuli Aabrahamin ystävä ja kun Hän ilmestyi Moosekselle avatakseen tuon suhteen myös Aabrahamin jälkeläisille, tämä muutti kaiken. Toivo tarjottiin ihmiskunnalle: Teillä on tulevaisuus Minussa. Taakat ja tämän maailman tuska eivät kestä ikuisesti, Minussa teillä on rauha ja varma tulevaisuus. “Olen se, mikä minä tulen aina olemaan. Kulje minun mukanani”.
 
Israel poikkesi ympäröivistä pakanakansoista. Nuo ihmiset elivät ja kuolivat ja heidän tietämyksensä mukaan siinä oli kaikki mitä oli. Ehkä he tulisivat takaisin ala-arvoisen eläimen muodossa, ehkä ihminen lakkaisi olemasta kuoleman jälkeen. Ehkä oli niin kuin egyptiläiset uskoivat, että “ka” (kuollut ruumis) ja “ba” (persoonallisuus/sielu) vain astuivat kuoleman valtakuntaan. Aina Aabrahamiin saakka, kukaan ei tiennyt mitä oli elämän rajan toisella puolella.
 
Ja kun sitten Jumala ilmestyi Moosekselle ja sanoi “Minä olen se,mikä minä tulen aina olemaan” Hän sanoi samalla”Minä olen se mitä on kuoleman jälkeen” ja pelkistetysti “ Minä haluan olla liitossa kanssasi ja sinä minun kanssani, että siellä missä minä olisin, sinä olisit myös”. Tämä antoi ihmiskunnalle toivoa ja varmuutta. Tulevaisuus Jumalan ja häneen kuuluvien kanssa on valoisa, ja Hän on jo tulevaisuudessamme. Hän on “MINÄ OLEN”. Hän on jo siellä. Jumala toi Israelin kautta toivon maailmaan.
 
Mitä on toivo?
Raamatun määritelmä toivosta on suosiollinen ja varma odotus. Tämä poikkeaa nykyaikaisesta, usein amerikkalaisesta ja länsimaisesta tulkinnasta, joka kehottaa “ sinnittelemään” kuin kissanpoika roikkuen kynsillään puunoksasta -sinnittele vain siellä, toivo parasta, vain hetki pidempään! Tämä ei ole Raamatun ilmaisema toivo. Raamatun toivo on varma odotus. Sen vuoksi “Minä olen se mitä minä tulen olemaan” on ilmestys varmuudesta, toivosta  ja tiedossa olevasta tulevaisuudesta.
 
Toivo on mielessä, sielussa, tunteissa ja ajatuksissa. Heprealaiskirje 6:17-20 asettaa tämän eteemme Aabrahamia koskien:
 
“Siksi Jumala myöskin vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita  lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme.Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta. /Raamattu KR 92
 
Toivo on sielujemme ankkuri -tunteidemme, ajatustemme, mielialojemme, järkeilyjemme ankkuri. Ankkuri on lujasti kiinnitetty näkymättömiin meren pohjaan ja se sallii veneen keinua ja kohdata myrskyt vähäisimmän vastarinnan periaatteella. Elämäsi vene saattaa heilahdella siine tänne myrskyissä joita kohtaat, mutta ankkuri on lujasti kiinnitetty näkymättömiin pitäen sielusi vakaana. Pidä lujasti kiinni toivostasi.
 
Toivo nousee yllä olevassa asiayhteydessä ilmestyksestä Jumalasta joka antoi ensin lupauksen Aabrahamille, sitten vahvisti  sen saman lupauksen hänelle.Ilmestyksestä tulee toivo  ja toivosta syntyy usko. Usko on sen todellisuutta (henkemme todistamaa) mitä toivotaan (sielustamme ilmestyksen kautta), varmuutta siitä, mitä ei vielä nähdä.
 
Huomaa että toivo vaikka onkin sielullista, menee “väliverhon taakse” Toivo astuu sisään taivaaseen antamaan meille tuon varmuuden. Se on sinun ankkurisi, kiinnittyneenä toivoon taivaassa, jonne Jeesus on jo mennyt edeltä.
 
Me emme vielä tunne taivasta kokemuksellisesti, mutta me tiedämme sen. Meillä on siitä ilmestys, varmuus sisällämme. Tuo ilmestys täyttää sielumme toivolla, ilolla, rauhalla ja  tietämyksellä siitä, että kestävä kansalaisuutemme on siellä ja me olemme läpikulkumatkalla kuolevan maailman halki.
 
Jumala keksi toivon paljastamalla että Hän on “MINÄ OLEN” ja “Minä olen mitä minä tulen olemaan” ja sanomalla “Tulkaa minun kanssani!” Mitä armoa! Meidän maailmamme tarvitsee toivoa nyt enemmän kuin koskaan ja sinä ja minä olemme tuon toivon tuojia heille. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
 
John Fenn/TS
 
www.cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com
 

'ehyeh asher ehyeh' #2 - means you are bigger on the inside 
“ehyer asher ehyeh” #2 -merkitsee että olet suurempi sisältä
 
Hei kaikki,
Englanninkielinen lause “olen se mitä minä tulen olemaan” tai MINÄ OLEN, merkitsee, että ei ole vielä nähtävissä, mitä Jumalalla on varattuna tulevaisuudessa.
 
Koska olemme Hänessä, se tarkoittaa, että myös me “olemme mitä me tulemme olemaan”. Lyhyesti ilmaistuna;
 
Olet suurempi sisäpuolelta kuin mitä elämäsi juuri tällä hetkellä heijastaa ulospäin.
 
Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa siemeneen. Kuinka monta omenapuuta onkaan yhdessä omenan siemenessä? Siemen on laajempi sisältä kuin se on ulkopuolelta. Ei väliä, puhutaanko sinapinsiemenistä, omenan siemenistä tai kookospähkinästä, tuo siemen on suurempi sisältä kuin miltä se näyttää päältäpäin, koska sen sisällä on lukematon määrä puita ja hedelmiä.
 
Toivo ja unelmat, lahjat ja lahjakkuudet, joita kannat sydämessäsi ja sielussasi tarkoittavat, että olet suurempi sisäpuolelta kuin mitä elämäsi heijastaa ulospäin juuri nyt. Käyttäen itseäni esimerkkinä voin sanoa, että keskeytin ammattimaiset taideopinnot 12 vuoden ikäisenä, kun isäni jätti perheemme, koska en enää välittänyt mistään sen jälkeen vuosien ajan, kunnes kohtasin Isän ollessani 16 vuotta vanha.
 
Mutta rakastan edelleen kuvataidetta, erityisesti Monetin ja Rembrandtin töitä. Suosikkiteokseni on kuitenkin “Paimentyttö” jonka Bouguereau maalasi vuonna 1889 ja joka on esillä Philbrookin taidemuseossa Tulsassa. Minulla on teoksesta kopio toimistoni seinällä -se muistuttaa minua vaimostani, kun olimme teini-ikäisiä, hänen sydämensä suuntautumisesta Herraa kohti ja myös Herran sydäntä Paimenena. Maalaus riippuu Barbin minulle 30 vuotta sitten antaman syntymäpäivälahjan vieressä - se on yksittäinen sivu Kuningas Jaakon Raamatun ensipainoksesta, joka on painettu vuonna 1611 ja tekstinä on Johanneksen evankeliumin luku 10: Hyvä Paimen. Ette varmaan olisi uskoneet minun olevan tällainen romantikko! Tällaisen Isä minusta loi!
 
Aikoinaan halusin tulla valtameritutkijaksi tai meribiologiksi, ja jos ei sellaiseksi, niin sitten työskennellä kansallispuistossa. Otin lentotunteja teini-ikäisenä ja kun isäni omisti pienlentokoneen -ja vieläkin pidän lentämisestä. Pidän valtamerestä ja olen lumoutunut jalokivistä. Olisipa minulla vain aikaa veistää huonekaluja ja pienveneitä ja todella luoda puusta uusia esineitä! Minusta puu on yksi hämmästyttävimpiä asioita, mitä Herra keksi -sillä on niin paljon lajeja ja käyttötapoja ja puunrungot, voisin halata niitä koko päivä. Minusta ne ovat hämmästyttäviä.
 
Mitä tulet olemaan, se tulet olemaan. Me olemme Hänessä ja Hän on meissä. Jos Hän on mitä Hän tulee olemaan, niin mekin. Hän on MINÄ OLEN ja me olemme hänessä ja siten sisällä “MINÄ OLEN” valtakunnassa (Pahoitteluni heille, jotka joutuvat kääntämään tekstin eri kielille, kun joudutte tekemään tällaisia kielellisiä loikkia, vitsi!)
 
 
Millä tavoin voit olla suurempi sisältä kuin ulkoapäin?
 
Olisi helppoa katsoa kaikkia inhimillisiä vaivoja ja rajoitteita, lopulta koittavaa kuolemaa ja jälleennäkemistä rakkaiden ja ystävien kanssa taivaassa huoaten toteutumattomien unelmien ja kehittämättä jääneiden lahjakkuuksien vuoksi, mutta siinä ei ole kaikki. Efesolaiskirjeessä 1:7 sanotaan, että Isä tulee jatkuvasti tulevina aikoina osoittamaan armonsa rikkaudet meitä kohtaan. Jos sinä et ehdi vierailla Israelissa tämän elämän aikana, älä ole huolissasi. Sakarjan kirjassa sanotaan, että kaikki kansat tulevat kaupunkiin joka syyskuu tuhannen vuoden ajan palvoakseen Kuningasta Lehtimajajuhlan aikaan. Voin odottaa.
 
Jos sinulla ei ole aikaa vapauttaa tai kehittää Luojan sinulle tätä elämää varten antamia lahjoja -älä ole huolissasi. Hän ei antanut tai luonut niitä siksi, että ne jäisivät kehittämättä, edessä olevat ajat odottavat sinua! Katsohan, nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta ei ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee, kun näemme Hänet kasvoista kasvoihin.
  
Katso valoa
 
Valkoinen valo, jonka näemme päivittäin, koostuu itseasiassa seitsemästä eri väristä, kuten saatat muistaa koulusta: ROYGBIV (Red=Punainen, Orange=Oranssi, Yellow=Keltainen, Green=Vihreä, Blue=Sininen, Indigo=Indigo, Violetti=violetti). Ainakin näin tämä lista on englanniksi ja muistamalla “Roy G Biv” monet koululaiset pääsivät läpi luonnontieteiden kokeesta.
 
Jos ottaisit väriliituja ja värittäisit nuo värit toistensa päälle paperilla, et kuitenkaan saisi näkyviin valkoista väriä. Tai mitään muutakaan auringonvaloa muistuttavaa. Meitä muistutetaan näistä yksittäisistä väreistä auringonnousujen ja auringonlaskujen aikana, verikuun ja kuun loistaessa sadonkorjuun aikana. Tuolloin auringon valo loistaa riittävän matalalla ja läpäisee maan ilmakehässä olevan pölyn, joka siivilöi pois kaikki paitsi punaisen ja oranssin ja joskus siniset aallonpituudet. Muuten meillä ei olisi mitään käsitystä siitä, että auringonvalo koostuu kaikista näistä seitsemästä väristä.
 
Elämäsi on tuollaista. Taiteellinen tai musikaalinen lahja siellä, numeropää täällä, sanallinen lahjakkuus siellä ja toisaalla rakkaus kukkiin. Kyky tehdä töitä käsilläsi tässä ja kokkailla luontaisesti tuolla -kaikki näennäisesti toisistaan riippumattomia lahjoja, lahjakkuuksia ja luonnollisesti sinussa ilmeneviä asioita mielenkiintosi kohteiden kautta, kuitenkin ne kaikki yhdistyvät sinussa tehden sinusta “sen mikä sinusta tulee” tulevina aikoina. Mutta juuri nyt, ne muodostavat sinut - ainutlaatuisena, ei ole koskaan ollut ketään kaltaistasi eikä koskaan tule olemaan.
 
Isä Jumala on riittävän valtava ja luova ottaakseen lastuja omasta Persoonastaan ja luodakseen ominaisuuksia meihin -sillä koska me tulemme Hänestä, niin Hän on tietenkin ensin omistanut nämä ominaisuudet. Olemme kuin palanen jättiläismäisessä palapelissä, me yhdessä muodostamme Kristuksen ruumiin ja persoonan. Kaikki meidän huumorintajustamme oikeudentuntoon -se on lähtöisin Hänestä. Jokainen yksittäinen alkunsa saava ihminen luodaan hänen luonteensa rakennusaineista, jotka muodostavat meidät.
 
Kun Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa 6:38 “antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen”; Hän sanoi, että Herrassa antaminen ei koskaan poistu elämästäsi, se vain siirtyy tulevaisuuteesi, jossa sinusta huolehditaan joskus tulevana aikana. Antamisesi astuu tulevaisuuteen ja on varustusta tulevaa varten.
 
Kun annamme rakkauttamme, voimavarojamme, elämää ja viisautta muille, mikään antimme ihmisille ei ole ikuista. Kaikki, mitä annamme muille, pelkästään siirtyy tulevaisuuteemme ja lähetetään meille takaisin, kun pääsemme käsiksi tuleviin aikoihin. Mikään ihmisille annettu tai heidän eteensä tehty asia ei ole heitetty hukkaan.
 
Lause “ehyeh asher ehyeh” tai “Minä olen se mitä minä tulen olemaan: MINÄ OLEN on puhunut sinulle” 2. Mooseksen kirjan 3:14 kertoi muinaiselle Israelin kansalle heidän orjuutensa aikana Egyptissä, että heillä oli tulevaisuus. Heillä oli luvattu maa, sillä HÄN tiesi kansan olevan vielä orjia ulkoisesti nähtynä, vaikkakin he olivat paljon suurempia sisältä. Me elämme jo ikuisuudessa. Me emme kuole ja siirry iankaikkisuuteen, olemme juuri nyt jo iankaikkisuudessa. Et koskaan todella kuole, vaihdat vain osoitetta joksikin aikaa. Sinä olet se, mikä sinusta tulee.
 
Jatkuu ensi viikolla…siihen saakka siunauksin,
 
John Fenn/TS
 
 www.cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com

John Fenn, The name of God: What 'Ehyeh asher Ehyeh' means #1
John Fenn, Jumalan nimi: mitä “Ehyer asher Ehyeh” merkitsee #1,
 
Hei kaikki,
ellet osaa hepreaa, yllä oleva otsikko on saattanut sinut pohtimaan mitä “ehyeh asher ehyeh” tarkoittaa. Herra sanoi nämä sanat itsestään puhuessaan Moosekselle palavasta pensaasta 2. Mooseksen kirjassa 3:14
 
Kun Mooses kysyi Hänen nimeään, Hän vastasi (suomennettuna): “Minä olen se joka minä olen (hepreaksi “ehyeh asher ehyeh”), siksi sinun pitää kertoa Israelin lapsille, että MINÄ OLEN on lähettänyt sinut (Mooseksen) teidän luoksenne. Lause “MINÄ OLEN”, on yhteenveto heprean sanoista “ehyeh asher ehyeh.
 
Käännettynä kirjaimellisesti heprean kielestä lause paljastaa kieliopillisesti tulevaisuuteen viittaavan aikamuodon, joka ei tule ilmi englannin (tai suomen kielessä): “Minä olen mikä minä olen (eli tulen olemaan). Tämä on kertakaikkinen “MINÄ OLEN”, joka on ajaton ja kaikkialla oleva suvereeni Jumala, mutta joka meille sisältää myös tulevaisuuden -Olen se mikä minä aina tulen olemaan.
 
Jumalan nimet
Pari vuosikymmentä sitten opetettiin paljon Jumalan pelastuksen nimistä. Erityisesti vallalla oli opetus nimestä “El Shaddai”, Jumala joka on kaikki riittävä tai Hän, joka täyttää sanansa 1. Mooseksen kirjan 17:1 kohdan mukaisesti, kun Hän ilmestyi Aabrahamille ja Saaralle.
Sitten 1. Mooseksen kirjan luvussa 22 oinaan tullessa uhratuksi Iisakin sijasta, Aabraham kutsuu Häntä nimellä “Jehovah Jireh”, Jumala joka huolehtii minusta. Ja myöhemmin näemme nimen Jehovah Rapha tai “Parantaja” Maran vesien äärellä 2. Mooseksen kirjan luvussa 16 tai Jehovah Nissi luvussa 2. Mooseksen kirjan luvussa 17 kun Mooses ylistää Jumalaa saatuaan voiton amalekilaisista, kutsuen Häntä “Jumala voitonlippuni”. Jeremian kirjassa 23: 5-6 Häntä kutsutaan myös “Oikeamielisyyden Jumalaksi “(Tsidkenu).
Kaikki nuo ja myös muut Jumalan pelastuksen nimet ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Ne paljastetaan tietyn tapahtuman yhteydessä. Ne ovat määreellisiä. Niillä on tietty käyttötarkoitus -HÄN, joka täyttää sanansa minulle yhdellä alueella, Hän joka pitää minusta huolta toisella alueella.
 
Me elämme rajallisessa maailmassa
Me määrittelemme elämämme saavutettujen merkkipaalujen mukaan joko hyväksi tai huonoksi. Elämme elämän ja kuoleman vaihtelussa, hyvän ja pahan vuorotellessa, rakentaen ja repien alas. Ymmärrämme näin luontaisesti, että meillä on määritelty Jumala, joka on yhtenä hetkenä huolenpitäjä ja toisena voitonlippumme.
Ja monet ovat oikeaan osuvasti viitanneet Häneen “vain” nimellä MINÄ OLEN: Jeesuksen toteamus on Johanneksen 8. luvussa jakeessa 58, kun Hän kertoi vallanpitäjille: “Aabraham iloitsi nähdessään minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi...totisesti, totisesti, minä sanon teille; ennen kuin Aabraham syntyi, MINÄ OLEN ollut.”
 
Jeesus myös viittasi itseensä sanoilla “MINÄ OLEN” pidätyksensä yhteydessä Johanneksen evankeliumissa luvussa 18:5-6, kun häntä etsitään nimellä Jeesus Nasaretilainen, Hän vastaa tekstin mukaan: “MINÄ se OLEN. Ja kun hän sanoi “MINÄ OLEN”, he perääntyivät ja kaatuivat selälleen maahan.
 
Jeesus myös sanoi olevansa “MINÄ OLEN” Matteuksen evankeliumin luvussa 14: 27-29. Hän tuli kävellen veden päällä heidän luokseen sanoen kirjaimellisesti: “Olkaa turvallisella mielellä: MINÄ (se) OLEN; älkää pelätkö. Ja Pietari sanoi, “Herra, jos sinä olet “MINÄ OLEN”, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Välittömästi Jeesus sanoi, “Tule.”
 
Saatat olla kiinnostunut opetussarjastani, “MINÄ OLEN; kuka Jeesus on ja mistä hän tuli” -saatavilla kotisivujemme kautta).
 
Loistokas aika on vielä edessä -parhaat päiväsi ovat edessäpäin.
Kaikissa muissa Jumalan nimissä on lopullinen sisältö: Hän oli huolenpitäjä, Hän täytti lupauksensa, Hän oli voitonlippu vihollisen hyökätessä. Se on selvitetty lopullisesti, onnellinen loppu on saavutettu, me jatkamme eteenpäin.
 
Mutta kun Hän kutsuu itseään “Olen se, mikä tulen aina olemaan” tai MINÄ OLEN, siinä ovat läsnä sekä nykyinen että tulevaisuuden aikamuoto. Ajattele tätä lausetta tällä tavoin; me Jeesukseen uskovat olemme ainoita ihmisiä maan päällä, joiden parhaat päivät ovat edessäpäin! Tämän kertoo lause “ehyeh asher ehyeh”. Olen se, mikä tulen olemaan.
 
Efesolaiskirje 2: 6-7 on yhdenmukainen tämän lausuman kanssa, sanoen jakeessa kuusi, että meidät on asetettu taivaallisiin istumaan Kristuksen kanssa Isän oikealle puolelle ja tämä on meille annettu niin että tulevina aikoina HÄN (ISÄ) voi jatkuvasti osoittaa meille hyvän tahtonsa rikkaudet Jeesuksessa Kristuksessa.
“Nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi mitä meistä tulee” I Johanneksen kirje 3:2
 
Tarkkaa maailmaa ympärilläsi
Ajattelehan kehitysopin asiantuntijoita, jotka sanovat, ettemme ole muuta kuin luonnonoikkuja, ja siksi moraali, etiikka ja kaikki oikean ja väärän erottelu on meidän vallassamme. Mutta sisimmältämme olemme DNA:n luomus ja sidottuja siihen. Ei ole mitään lopullista totuutta ei kerta kaikkiaan mitään lopullista. Kun kuolet, kuolet kuin itikka maankamaralla -siinä se, elämä kaikkinensa on siinä.
Tätä järkeilyä seuraten päädymme väistämättömästi lopputulokseen, että elämällä ei ole väliä, jos olet vain luonnon sattuma. Silloin elämällä ei ole arvoa; elämä ja kuolema saavat arvonsa määräenemmistöllä sinun elämääsi koskien. Mikä toivottomuus!
 
Jos ei evoluutio, niin sitten psykologia kertoo meille, että meitä hallitsevat alitajuiset motivaatiot ja tunteet ja jos selvittelet ne, niin sitten voit löytää jonkun verran vastauksia ja rauhaa. Ja luultavammin inhoat äitiäsi (vitsi, vitsi).
Jos ei kehitysoppi tai psykologia, niin sitten Marx oli oikeassa, että kohtalon määrittelevät taloudelliset ja yhteiskunnalliset voimat tai kuten muinaiset kreikkalaiset uskoivat, nykyhetkemme ja tulevaisuutemme määräävät tähdet tai kolme kohtalon jumalatarta.
Jumala sanoo olevansa meidän Jumalamme sekä nykyhetkessä JA tulevaisuudessa -Hän sanoo, että tulevat ajat paljastavat jatkuvasti hänen hyvyytensä ja ystävällisyytensä meitä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä tulevaisuudessa sinulla ja minulla on asema, joka on jyrkästi vastakkainen sen kanssa kuin mitä ympäröivällä maailmallamme ja enemmän kuin se, tämä tekee uskomme merkitykselliseksi maailmassa. Me olemme ainoat ihmiset maaplaneetalla, joilla on taattu siunaus ja eheys tulevaisuudessa.
“Minä olen se mitä minä olen”, tai “ehyeh asher ehyeh” yhteen vedettynä “MINÄ OLEN”, on paljastus enemmästä kuin vain Jumalan nimestä tiettynä hetkenä, se kuvaa koko Hänen olemuksensa ydintä. Hän on El Shaddai, ja Jireh ja Nissi ja Rapha ja Tsidkenu -kaikki nämä ja enemmän.
 
Mutta hänen ytimessään, Häntä ei luonnehdi vain se, että hän on apumme hädässä vaan Hän on HÄN, joka on luvannut loistokkaan tulevaisuuden ikuisessa valtakunnassaan. Hän on se mikä hän on ja tulee olemaan. “MINÄ OLEN”.
 
Ensi viikolla -mitä tämä merkitsee vapaalle tahdolle. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/TS
 
www.cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com
 
 

Things God cannot do # 3, Change grace
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 3, muuttaa armoa
Hei kaikki,
Yksi asia lisää, jota Isä ei voi tehdä, on muuttaa armoaan meitä kohtaan. Armo on paljon enemmän kuin vain ansiotonta mielisuosiota. Se on sellainen jonkun sydämessä oleva ominaisuus toista kohtaan, joka lepää täysin armon antavan tahon sydämessä. Sen tähden ei ole mitään, mitä armon vastaanottaja voi tehdä muuttaakseen tai vaikuttaakseen siihen armoon, joka hänelle annetaan. Armo riippuu täysin siitä tahosta, jolla on sydämessään armo tuota toista kohtaan. 
 
Isä Jumala rakasti maailmaa niin – tuo on armoa. Että Hän antoi ainokaisen Poikansa – tuo on se teko, joka vahvistaa Hänen sydämessään olevan armon meitä kohtaan. Kun enkelit ilmestyivät paimenille Lk. 2:14:ssä, he sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan." 
Se ei ole hyvä tahto ihmisten joukossa, niin kuin että meidän pitää leikkiä kiltisti toistemme kanssa. Vaan sen sijaan Jumala korkeuksissa sanoo 'rauha, (minulla on) hyvä tahto ihmisiä kohtaan'. Tuo armo on Hänen sydämessään ja Hänen tekonsa lähettää Jeesus osoitti sen.
 
Jos me puhumme sinusta tai minusta, voimme väittää, että meillä on armo sydämessämme jotakuta kohtaan jollakin hetkellä, mutta sitten kun tuo toinen käyttää väärin hänelle annettua armoa, muutamme mielemme ja peruutamme tuon armon. Se on totta meidän kohdallamme tapauksissa, joiden voimme sanoa olevan 'kevyempiä' esimerkkejä armosta.
 
Esimerkiksi lapsi ei tee niitä pihatöitä, jotka olemme hänen käskeneet tehdä ja annamme hänelle armon. Mutta sitten saamme tietää, että hän ei myöskään vienyt roskia tai siivonnut huonettaan tai laittanut päivällisruokaa uuniin lämpiämään, kuten käskimme hänen tehdä, ja armo perutaan ja seuraa rangaistus. Osoitamme armoa, perumme armon. Tuo on kevyempi esimerkki.
 
Mutta tuota syvempää on sydämen armo, joka ei koskaan muutu, jopa meissä ihmisissä, kuten äidin rakkaus lastaan kohtaan. Isä kysyy Jes. 49: 15:ssa: “Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota!" Hän sanoo, että tässä on rakkaus ja armo, joka on syvempää kuin äidin rakkaus ja armo lastaan kohtaan.
 
Olen tehnyt paljon vankilatyötä, pitänyt Raamattupiirejä ja jumalanpalveluksia rangaistuslaitoksissa murhaajien ja muiden sellaisten joukossa, jotka ovat siellä elinkautisessa vankeudessa. Olen myös tuntenut joidenkin murhaajien ja elinkautisvankien äitejä. Jokainen äiti on sanonut jotakin sen suuntaista kuten 'vihaan sitä, mitä hän teki, mutta hän on poikani ja rakastan häntä. En voi sille mitään.' Tuo on armoa. 
 
Isän Jumalan rakkaus meitä kohtaan, Hän sanoo, on syvempää kuin äidin, joka rakastaa lastaan riippumatta siitä, mitä tuo lapsi on tehnyt.
 
Hänen rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi. Se tosiasia, että Hän on jo toiminut lähettämällä Jeesuksen, on todistus siitä, ettei Hän voi tuosta muuttua. Hän ei voi perua rakkauttaan, koska Hän on jo toiminut sen pohjalta. Ja enemmänkin, Hän osoittaa jatkuvaa armoa rakkaudellaan meitä kohtaan vielä tänäänkin. Emme voi muuttaa sitä mikä on Hänen sydämessään. Onneksi myös Hänen luontonsa on vakaa. Hän ei koskaan muutu, vaikka siksi että Hän on suvereeni, Hän voi muuttaa mielensä, mutta Hänen luontonsa ja sen tähden Hänen aikeensa meitä kohtaan ei koskaan muutu.   
 
Jaak.1: 17: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset."
 
Eikö Hän voi muuttaa mieltään?
Olen puhunut sydämestä, Isän Jumalan luonteesta, Hänen, jonka meille kerrotaan olevan Rakkaus. Valo. Hyvyys. Se ei koskaan muutu. Armo on osa rakkautta ja valoa ja hyvyyttä. Mutta katsotaan Hänen mieltään, Hänen aikomustaan. Tehdäksemme niin, katsotaan (suomeksi) ilmaisua 'tehdä parannus tai katua'. 
 
Uudessa testamentissa on kaksi sanaa, jotka käännetään 'tehdä parannus tai katua'. Ensimmäinen on sitä, mitä ajattelemme parannuksenteolla. Se on 'metanoia' (metanoeo) sanasta 'meta' joka tarkoittaa 'jälkeen', 'noeo' mikä tarkoittaa 'ymmärtää', ja 'nous' joka tarkoittaa 'mieli', joten sananmukaisesti, 'ymmärtää mielessä jälkeenpäin'. Tätä käytettiin Johannes Kastajan julistamasta parannuksenteosta. Se on täydellinen mielen ja suunnan muutos, joka on tapahtunut sen jälkeen, kun jokin synti tai virhe on ymmärretty. Juuri tämä muutos on sellainen, jonka Johannes Kastaja sanoi vaativan todistamista; todistuksen, jonka tarjoaa muutos tavoissa ja elämäntyylissä. 
 
Toinen käytetty sana on 'metamelomai' ja sen adjektiivimuoto 'ametameletos'. Tässä on sana 'meta' kuten aiemmin, mikä tarkoittaa 'jälkeen', ja 'melo' joka tarkoittaa 'huolehtia'. Sitä käytetään kuvaamaan pahoillaan olemista mielenmuutoksen sijaan. Tämä on se sana, jota käytetään Juudaksesta, joka Jeesuksen petettyään, Matt. 27:3 'katui', tarkoittaen sitä, ettei hän katunut Jumalalle, vaan oli sisäisesti pahoillaan harmitellen sitä, ettei hänen suunnitelmansa toiminut.
 
Joten näiden kahden välinen ero on tämä: ensimmäinen on katumista ja toinen on 'pahoitella'.  Adjektiivimuoto 'pahoitella' lisää pienen 'a'-kirjaimen eteen, mikä muuttaa sen kielteiseksi. Tämä sana 'ametameletos' tarkoittaa 'ei kadu' tai 'ilman tarkoituksen muuttamista' tai voisimme sanoa 'ei kadu tekoa, johon on ryhtynyt'. 
 
Tämä on tärkeää meille, koska usein ajattelemme missanneemme Jumalan, tehneemme syntiä, eläneemme elämäämme oman tahtomme mukaisesti Hänen tahtonsa sijaan siinä määrin, että ajattelemme Hänen olevan meille vihainen tai meidän pahoittaneen mielensä tai Hänen katuvan jopa meidän pelastamistaan. Kun missaamme Jumalan, on luonnollista ajatella, että Hän katuu sitä, että on pelastanut meidät ja olemme varmoja, että sen seurauksena meidän koettavaksemme tulee Hänen vihansa jonain päivänä.
 
Mutta tämä sama sana, jota käytettiin kertomaan meille, että Juudas oli pahoillaan, ettei hänen suunnitelmansa toiminut, käytetään adjektiivimuodossa tässä jakeessa Room. 11: 29:ssa: "Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu." 
 
Toisin asian ilmaisten tässä sanotaan, että Jumala ei tule koskaan katumaan sitä, että antoi sinulle lahjojaan ja kutsumisensa. Jumala ei koskaan kadu sitä, että Hänen ensimmäinen suunnitelmansa sinua varten ei toteutunut. Hän ei tule koskaan pahoittelemaan sisäisesti, että Hän kutsui sinut ja antoi sinulle armolahjoja.
 
Hän ei tule koskaan katumaan sitä, että varusti sinut lahjoilla ja kutsui sinut ja rakastaa sinua. Hän ei tule koskaan katumaan, koskaan olemaan pahoillaan siitä, että asiat eivät onnistuneet, katumaan elämääsi antamiaan lahjoja ja kutsumistaan. Hän panostaa sinuun pitkällä tähtäimellä. Ef. 2:6-7 paljastaa, että Hän pelasti meidät ja asetti meidät istumaan Kristuksessa taivaallisiin, niin että tulevina maailmanaikoina Hän voi jatkaa meitä kohtaan tuntemansa armon rikkauksien osoittamista.
 
Sen tähden Hän ei kadu tässä elämässä meidän kutsumistaan, koska Hän katsoo jo tulevia maailmanaikoja. Hänen luonteensa ja nyt näemme, Hänen mielensä on suuntautunut meitä kohti. Armo. Et voi tehdä mitään muuttaaksesi sitä. Hän ei vain rakasta sinua, Hän pitää sinusta. Hän loi sinut ja minut oman persoonansa mukaan, joten meidän vihaaminen merkitsisi Hänen oman itsensä vihaamista, sillä me tulimme Hänestä. Hän ei koskaan tule olemaan pahoillaan, että kutsui meidät ja varusti meidät lahjoilla. 
 
Niin Hänen luonteensa ja mielensä (aikeensa) meitä kohtaan on armo – Hän ei voi muuttaa tuota omalla kohdallaan ja osoittaa sen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden toimillaan meitä kohtaan. Hän suunnittelee jo tulevia maailmanaikoja jatkaakseen tuon rakkauden osoittamista meille. Ihmeellistä armoa. Emme voi riittävästi paastota, rukoilla, antaa tai tehdä Häneen vaikutusta tai muuttaa sitä kielteiseksi.
 
Kuten Paavali sanoi Room. 8: 32: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"  Olemme saaneet Hänen korkeimpansa ja parhaimpansa, eikä mikään voi sitä muuttaa. Ei ole enää mitään. Hän antoi ainokaisen Poikansa. Hänen armonsa on asetettu, eikä Hän tule koskaan katumaan toimiaan ja suunnitelmiaan meidän puolestamme, vaikka ne eivät toteutuisikaan tässä elämässä – sillä on tulevia maailmanaikoja, joina Hänen täydelliset suunnitelmansa meitä varten tulevat todellakin toteutumaan! Ihmeellistä armoa.
 
Ensi viikkoon… siunauksin, 
 
John Fenn/LL
 
 

Things God cannot do # 2
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 2
Hei kaikki,
Päätin viime viikolla kysyen:
Miksi Herra vastasi 'ei' kysymykseen: Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?
Kerroin Totuudesta ja Joosuan kokemuksesta Herran edessä Jerikon luona. Kun Häneltä kysyttiin, oli Hän heikäläisiä vai heidän vihollisiaan, Hän vastasi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies." Miksei Hän sanonut; "Kyllä, olen Israelin puolella, jahuu, jippii, olen suurin ihailijanne!"?
Vastaus on yksinkertainen: oli Joosuan ja Israelin tehtävä seurata Häntä tai olla seuraamatta. Hän on Totuus, eikä totuus ole puolueellinen, se pelkästään esittää itsensä totuutena. Jos Joosua halusi Jumalan tahdon, niin sitten Hän oli Joosuan puolella. Jos Joosua ei halunnut Jumalan tahtoa, sitten Hän oli Joosuaa vastaan. Hän on totuus, eikä totuus ole kenenkään puolella, se vain on se 'jota ei voi piilottaa.' On meidän tehtävämme reagoida totuuteen, tehdä päätös, mennä suuntaan tai toiseen.
Jotkut päättävät verhota itsensä totuuden valolta, kun taas toiset ovat halukkaita nöyrtymään pienen lapsen tavoin ja olemaan avoimia ja paljaita sydämessään ja mielessään Hänen edessään.
Älä valehtele totuutta vastaan
Jaak. 3: 14 sanoo:" Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko (älkää suojelko sitä) älkääkä valhetelko totuutta vastaan." 
Se tarkoittaa, että tiedät mitä sydämessäsi on ja tiedät, ettei tuollaisten asioiden hautominen ole Jumalasta, joten älä valehtele sitä Totuutta vastaan, joka sydämessäsi asuu – myönnä se, tee parannus, hankkiudu siitä eroon. Älä vahvista tuota syntiä sen kautta, että kiellät sen olemassaolon. Tuo läpinäkyvyys itsesi ja Hänen suhteensa vaatii nöyryyttä ja sen tuloksena on kasvaminen Herrassa, kun myönnämme asian Hänelle ja jos on tarvis, toisille. Kasvaminen Hänessä on sitä, mistä elämässä on kysymys.
Positiivinen tunnustaminen vastaan Totuus
Ihmisille opetetaan kaavoja: puhumaan 'julistuksia' suullaan samalla kun he ovat esimerkiksi sydämessään pelon vallassa. Taannoin 80-luvulla kaavana oli 'positiivinen tunnustaminen' – muistan, että minua oikaistiin tiukasti, kun sanoin jollekulle hänen lähtiessään kodistamme aterian jälleen: 'Pidä huolta itsestäsi!' Hän pysähtyi siltä seisomalta, kääntyi katsomaan minua suoraan silmiin ja sanoi: "En minä pidä huolta itsestäni. Nuhtelen tuollaista. Jeesus käski meidän olla mistään huolehtimatta." 
Olisi voinut luulla, että olin juuri potkaissut hänen koiraansa päätellen tavasta, jolla hän tiuskaisi minulle ja korjasi omapäisen tyylini. Sanat pitävät sisällään tarkoituksen ja tunteen ja tuo henkilö, jonka taakkana oli hänen oma kaavansa ja joka sen tähden oli juuttunut muotoseikkoihin ja siihen miltä asiat näyttävät, tulkitsi toivotukseni 'pidä huolta itsestäsi' siten, että olisin toivottanut hänelle taakkoja ja huolia. 
Tuosta tekopyhyydestä tekee niin typerän se, että kyse oli hyvästä ystävästä emmekä me koskaan toivottaisi hänelle pahaa, mutta hän oli niin juuttunut tuon ajan villityksenä olleeseen kaavaan. Barbin ja minun silmissäni hän oli typerä eikä vaeltanut Totuudessa, mutta me rakastimme häntä ja siksi jätimme sen huomiotta.
Vuosien varrella...
On ollut tusinoittain villityksenä olleita kaavoja, jotka itse asiassa 'valehtelevat Totuutta vastaan' – ne valehtelevat jokaisessa uskovassa olevaa Totuuden Henkeä vastaan. 1970-luvun loppupuolelta ja 1980-luvun alkupuolelta muistan satakertaisen tuoton. Sitten positiivisen tunnustamisen. Vuosikymmentä myöhemmin täristiin ja ryömittiin lattialla matelijan tavoin ja kutsuttiin sitä Jumalan vaikutukseksi. Vielä myöhemmin tuli meneminen kokoukseen, jossa toivottiin olevan avoimen taivaan (jätettiin huomiotta se tosiasia, että Kristus asuu meissä ja taivas on jatkuvasti avoin meille, minkä tähden meitä kehotetaan tulemaan rohkeasti armon istuimen eteen).
Viime vuosina on ollut kaikenlaista lähtien siitä, että ihmiset rahastavat niitä, jotka soittavat johonkin puhelinnumeroon saadakseen profetian aina siihen, että ihmiset järjestävät maksullista koulutusta, joissa ihmisiä neuvotaan kuinka tulkita heidän tatuointiensa hengellinen merkitys ja niin paljon muuta. Kuinka monet ovat langenneet näihin rahantekokikkoihin? Useimmat ovat niin heikkokuuloisia sisällään olevan Totuuden Hengen suhteen, että heillä ei ole aavistustakaan virheestään.
Useimmat ihmiset viedään lopulta tasapainoon; ehkä on kyse yhdestä jutusta, joka vain on liikaa, ehkä joku ystävä kertoo totuuden, ehkä jokin menee niin paljon yli rajan, että ihminen kykenee päässään lopulta olemaan yhtä mieltä sen pienen murehtimisen kanssa, jota hän on hengessään tuntenut ja hän palaa tasapainoiseen ytimeen. 
Jumala on totuus ja Hän leikkaa veitsen tavoin, jos sinussa on jotakin, joka ei ole Totuutta. Mutta Hän antaa jokaisen kulkea tietään toivoen, että tämä jossakin kohdassa palaa Totuuteen, kun on valmis ottamaan sen vastaan. Muista, että Mk. 4: 33 sanoo Jeesuksen opettaneen heitä sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan. Hän ei ole muuttunut. Hän antaa ihmisten lähteä jahtaamaan hengellisiä perhosia Totuuden seistessä yksin odottamassa, että he väsyvät villitykseen siinä toivossa, että he palaavat Hänen ja Totuuden luo.
Tiedä, minkä Hengen oma olet
Lk. 9:ssä Jeesus laskeutui kirkastusvuorelta hyvin erilaisissa tunnelmissa, kuin missä Hän vuorelle nousi. Hänelle ilmestyivät vuorella sekä Mooses että Elia ja puhuivat Hänelle Hänen tulevasta kuolemastaan Jerusalemissa. Mooses puhui laissa olevien asioiden antamista malleista ja Elia profetiasta ja he ohjasivat Jeesusta siihen kohtaloon, jota varten Hän tiesi tähän maailmaan tulleensa. Kun Hän laskeutui alas, Hän kysyi retorisesti jakeessa 41: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne?" 
Koska Jeesus itsepintaisesti lähti Jerusalemiin joidenkin sellaisten reissujen sijaan, joihin Hänet oli kutsuttu, jotkut loukkaantuivat. Jakeissa 54-55 Jaakob ja Johannes kysyivät, tulisiko heidän kutsua tuli alas taivaasta, kuten Elia teki 2.Kun.1:10-14:ssä. Jeesus vastasi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette." (Kuningas Jaakon käännös englannissa päättää tuon virkkeen prepositioon - tiedän, tiedän, joten antakaa tuon lainauksen pysyä, lol)
Jaakob ja Johannes olivat tietämättömiä – he käyttivät Raamattua yrittäessään oikeuttaa sen, mitä halusivat tehdä, mutta eivät tunteneet Totuuden Hengen mukaista Jeesuksen tarkoitusta tämän maan päällä. Hän ei tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Nämä 'ukkosenjylinän pojat' olivat niin syventyneitä itseensä ja omaan loukkaantumiseensa sen suhteen, että ihmiset loukkaantuivat, kun Herra ei lähtenyt jollekin reissulle pysytellen heidän seurassaan, että he unohtivat tilanteen Totuuden.   
Ja se vie minut tämän päivän viimeiseen pointtiin, rukouselämäämme
Koska Hän on Totuus, Hän ei tule kunnioittamaan rukouksia, jotka eksyvät totuudesta. Kielillä rukoileminen, kuten meille kerrotaan Room. 8: 26-27:ssa, mahdollistaa sen, että Henki liittyy meidän henkeemme rukoilemaan Jumalan salaisuuksia niille, joiden puolesta rukoilemme. Minulla on taipumus rukoilla hyvin vähän englanniksi, äidinkielelläni, hyvin vähän. Se ei ole tehokasta.
Kun haluan rukoilla Floridassa olevan sisareni puolesta, en tiedä, mitä hänen elämässään on meneillään tuolla hetkellä. Omin neuvoin saatan rukoilla, että hänellä olisi hyvä päivä töissä, kun itse asiassa hän on ottanut vapaapäivän mennäkseen rannalle. Joten sanon sen sijaan: 'Nostan sisareni sinun eteesi Isä', loput ovat kielillä, koska tiedän rukoilevani Hänen tahtonsa mukaisesti. Usein tunnen yleisellä tasolla aiheen, johon liittyen rukoilen ja joskus soitan hänelle tai hän tekee samoin ja soittaa minulle kysyen: "Mitä on tekeillä? Minulla oli tarve rukoille puolestasi, tunsin, että se oli aihealueella x."
Seuraukset siitä, että Totuus Persoonana on meissä, koskettaa jokaista elämänaluetta, jos me annamme sen tehdä niin. Jos virität mielesi henkesi taajuudelle, voit tietää välittömästi, onko kuulemasi oikein vai väärin. Se joko herättää vastakaikua hengessäsi tai ei herätä. Hän on Totuus; Hän ei voi valehdella, värittää totuutta omaksi edukseen, olla mitään muuta kuin vain todeta asiat sellaisina kuin ne ovat. Hän voi vain esittää Itsensä meille, ja Hän on Totuus. Kun teemme tilin elämästämme Hänelle, totuutta ei voi paeta – mutta se on hyvä asia niille, jotka rakastavat totuutta.
Teini-iästä saakka olen sanonut yhden asian: ryntään tuomioistuimen luo, juoksen valon luo. Sillä tavalla olen elänyt, sellainen on sydämeni. En totisesti ole täydellinen ja tie on toisinaan ollut äärimmäisen vaikea, mutta myös hengellisesti palkitseva.
Ensi viikolla lisää asioita, joita Jumala ei voi tehdä… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
 

Things God cannot do # 1
Asioita, joita Jumala ei voi tehdä, osa 1
Hei kaikki,
"Voiko Jumala luoda niin ison pallon, ettei edes Hän voi sitä nostaa?", kysyi tuolloin 8-vuotias ikätoverini Pam. (En tiennyt vastausta). Tuo oli muistini mukaan osa ensimmäistä Jumalaa koskevaa keskustelua jonkun perheeni ulkopuolisen kanssa. Hän kysyi myös, kumpi tuli ensin, kana vai muna, ja sentyyppisiä asioita. Tuona päivänä emme saaneet noihin kysymyksiin vastauksia, mutta Pam ja minä olemme yhä ystäviä ja hän tuntee Herran.
Myöhemmin sain kuulla Hepr. 11:3:n sanovan, että hengellinen maailma loi fyysisen maailman, mikä teki fyysisestä maailmasta alemman tasoisen luomakunnan. Se tarkoittaa, että mikä tahansa Isän fyysisessä maailmassa luoma pallo olisi alempaa luomakuntaa kuin hengellinen maailma, ollen näin muodoin Hänelle alamainen, mistä tulee vastauksena Pamin kysymykseen, voisiko Hän nostaa sen, kyllä. Ja toinen vastaus 1. Moos.1:11-12, 21-22:n mukaisesti on, että kana tuli ensin. Mutta meidän tiedonhaluisille 8-vuotiaan mielillemme nämä olivat vakavia kysymyksiä pohdittavaksi odottaessamme koulubussin saapumista.
Monet meistä kantavat alitajuisesti yllä olevien kaltaisia lapsuudessa muotoutuneita uskomuksia aikuisiän vaellukseemme Herran kanssa. Yksi näistä virheellisistä perustoista voidaan paljastaa, jos yritämme vastata Pamin kysymykseen: Voiko Jumala tehdä mitä tahansa? 
Tänään saatamme nopeasti sanoa jotakin sellaista kuin: "Hän ei voi valehdella" tai "Hän ei voi rikkoa Sanaansa", mutta emme ole ajatelleet asiaa perusteellisesti tuota enempää ja lapsuuden virhe tunkeutuu moderneihin kaavoihin, joiden luulemme olevan 'uskoa', ja siihen, kuinka näemme Kaikkivaltiaan Jumalan.  
Tässä soveltuva esimerkki
Olin erään joukon kanssa rukoilemassa erään naisen puolesta liittyen hänen liikeasioitaan koskevaan kauppaan, jossa mukana olevista ihmisistä jotkut olivat naisen sanojen mukaan epärehellisiä. Heidän käytöksensä viivästytti asiaa koskevan sopimuksen tekemistä, joka olisi naiselle suuri taloudellinen siunaus. Vieressäni seisova nainen alkoi huutaa lujaa rukoillessaan, ja vuorotellen puhutteli Herra ja sitten paholaista ja vaihteli edestakaisin puhuttelua, oli kyse sitten sekavasta rukouksesta tai nuhtelusta tai käskystä tai julistuksesta tai vetoomuksesta – valitse haluamasi.
Naisen pyyntöihin kuului sen anomista, että Isä tuomitsisi epärehelliset ihmiset antamalla heille sairautta, kunnes he tekisivät parannuksen, sen rukoilemista, että heille tapahtuisi onnettomuuksia, kunnes he antaisivat periksi ja tekisivät, mikä oli oikein, ja jossa kohdassa nainen käski enkeleitä lähettämään paholainen Grand Canyonin pohjalle (tunsin välittömästi sääliä kanjonin pohjalla olevalla Colorado-joella lautalla liikkuvia kohtaan tukahduttaessani naurunpyrskähdyksen). 
Tämä nainen uskoi, että Jumala voisi tehdä ja tekisi mitä tahansa lastensa hyväksi, mikä oli luultavasti jotakin sellaista, mitä nainen oli lapsuudestaan saakka kantanut mukanaan, siis ajatusta, että Jumala voi tehdä mitä tahansa. Se siirtyi hänen uskomisen kaavoihinsa ja sen tuloksena oli elämä, jossa hän tunsi Herran, mutta oli enemmän syventynyt kaavoihin kuin Hänen tuntemiseensa.
Kuten koskien ketä tahansa tuntemaasi henkilöä silloin, kun kuulet jotakin, mitä joku toinen väittää tämän sanoneen tai tehneen ja vastaat: 'Tuo ei kuulosta hänen tapaiseltaan', niin myös me voimme tuntea Isän ja Herran riittävän hyvin sanoaksemme: 'Tuo ei kuulosta Hänen tapaiseltaan." Sen lisäksi meillä on sisällä totuuden Henki 'faktojen tarkistajana', ja jos teet työtä sen eteen, että herkistyt Hänelle ja opit välittömästi mittaamaan sen, mitä näet ja kuulet sitä vastaan, mitä koet hengessäsi, pysyt tasapainoissa ja totuudessa. 
Yllä kerrotulta naiselta puuttui kaikki todellinen voima elämästään tuloksena siitä, että hänen teologiansa oli sekavaa, eikä nainen tuntenut Häntä riittävän hyvin tietääkseen, mitä Hän tekisi ja olisi tekemättä.
Totuuden Henki – Jumalan rajat
Joh. 16:13:ssa Jeesus kutsui Pyhää Henkeä Totuuden Hengeksi. Hän sanoi, että Hän johtaisi meidät kaikkeen totuuteen. Tuo on Pyhän Hengen ensimmäinen rajoite. Hän on Totuus, joten Hän ei voi esittää mitään muuta. Kreikan sana totuudelle tässä on 'aletheia' ja tarkoittaa 'sitä, mitä ei voi piilottaa.' Jeesus sanoi saman asian itsestään Joh. 14: 7:ssa:
"Minä olen tie ja 'se, mitä ei voi piilottaa' ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
Totuus on puolueeton
Totuus vain toteaa tosiasiat ilman mitään tuomiota, ilman mitään tunnetta, ilman syyttelyä tai puolustelua. Se on vain 'se, mitä ei voi piilottaa.' Esimerkin voi löytää Joos.5: 13-14:stä:
"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi: "En (kumpaakaan), vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut". Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani (adonai hepreaksi) on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran (Jahve)sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä".
Monet ovat ihmetelleet näitä jakeita, ja jotkut ovat jopa opettaneet väärin, että tämä hahmo oli enkeli, joka ilmestyi Joosualle, mutta se on väärin, kyse on Herrasta: enkelit eivät ota vastaan palvontaa. Ja ainoat tilanteet, joissa ihmistä käsketään ottamaan pois kengät puhuessaan taivaalliselle olennolle, on, kun he ovat itsensä Jumalan läsnäolossa, kuten silloin kun Mooses oli palavan pensaan edessä 2. Moos. 3:5:ssä.  Syy siihen, että ihmisen Vanhassa testamentissa täytyi ottaa pois kengät Jumalan läsnä ollessa, oli se, että kengät ovat ihmistekoa, emmekä voi millään tavoin tulla Jumalan luo sen perusteella, mitä olemme tehneet päästäksemme Jumalan luo. Hän loi maan ja loi meidän kehomme, eikä noiden kahden välillä voi olla mitään ihmistekoista – kun tulemme Jumalan luo, se tapahtuu Hänen ehdoillaan ja yksin Hänen armostaan. Tänään Kristus asuu meissä, mikä on perusteenamme Hänen luokseen tulemiselle, joten ei vaadita kenkiemme pois ottamista.
Se on sama syy sille, että israelilaisia käskettiin alttaria rakentaessaan Herralle uhraamista varten, olla käyttämättä talttaa tai muotoilematta kiviä millään muodolla tai tavalla (2. Moos. 20:25), vaan heidän täytyi käyttää niitä sellaisena kuin ne löydettiin – millaisiksi Jumala ne oli tehnyt. Mikään uhri Jumalalle ei ole meidän tekoamme, ja tulemme Hänen luokseen Hänen armostaan emmekä voi koskaan ottaa siihen mukaan mitään omatekoista päästäksemme sinne.
Totuus on tämä: Hänen luokseen tullaan ihan sellaisena kuin olemme, kaikkine puutteinemme. Tuo on läpinäkyvyyttä, alastomuutta Hänen edessään. Hän tuntee ajatuksemme ennen kuin muodostamme ne mielessämme ja kun rukoilemme, kun olemme yhteydessä Hänen kanssaan, Hän on vain Totuus – tuo totuus on elämä – mutta se vaati meissä rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä, jota ei usein löydy ihmissydämestä. Meitä vähän pelottaa olla halukas paljastamaan syvimmät ajatuksemme Hänelle, silloin jos ne eivät ole rakkautta, jos ne eivät ole puhtaita, ellei tosiasia olisi se, että tiedämme Hänen rakastavan meitä ja haluavan, että olemme Hänen kanssaan ikuisesti. 
Hän on totuus, Hän ei voi mennä Totuuden tuolle puolen. Hän ei voi hieman muuttaa totuutta tai väännellä sitä omaksi edukseen. Totuus vain on siinä. Kysymys kuuluu, kuinka me reagoimme totuuteen.
Se että Hän omaisi Totuuden tai olisi Totuus ilman sitä, että olisi rakkaus, merkitsisi meidän kaikkien loppua. Mutta totuus sellaisen Olennon käsissä, joka on rakkaus, joka on hyväntahoinen ja hyvä Olento, on armoa.
Mutta miksi Herra vastasi 'ei' tai 'en kumpaakaan' kysymykseen: ' Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?"
Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
 
 

Final thoughts: Jesus is God's Firstborn from the dead
Loppuajatuksia: Jeesus on Jumalan esikoinen kuolleista nousseiden joukossa
Hei kaikki,
Viimeiset kaksi viikkoa olen kertonut Jumalan suunnitelmista A, B ja C Israelille Hänen esikoisenaan ja tänään jatkoa siihen: Jeesus Isän esikoisena.
Kun näemme ilmaisun 'esikoinen' viittaamassa Jeesukseen UT:ssa, sitä seuraa suoraan tai sitä ymmärretään seuraavan 'kuolleista nousseiden joukossa'. 
Kol. 1: 18 sanoo sen tällä tavoin: "Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen." Hän on ensimmäinen, joka on noussut kuolleista, ensimmäinen meistä miljoonista, jotka tulevat jonain päivänä syntymään kuolleista omaten kirkastetun ruumiin, samalla tavoin kuin Hän.
Mitä esikoinen kuolleista nousseiden joukossa tarkoittaa? 
Kun Jeesus jätti taivaan tullakseen siityksi Marian kohtuun Ihmisen Poikana, se ei muuttanut ainoastaan Hänen suhdetta Isään, vaan muutos tapahtui Hänessä itsessäänkin. Kun Fil. 2: 7-8 toteaa "...tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen", se osoittaa, että tämä oli ikuinen muutos. Hän on yhä ihminen (Ihminen). 
Kun Hän nousi kuolleista, Hän nousi kuolleista ihmisenä, ihmisruumiissa. Hänellä on kirkastettu ruumis tai kuten Paavali sanoi, taivaallinen*, taivaallisesta materiaalista tehty. Room. 6: 4 sanoo, että Hänen herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta – Isän kirkkauden kirkas valo täytti elämällä Hänen kuolleen maanpäällisen ruumiinsa solut ja muutti ne taivaalliseksi materiaaliksi. * 1. Kor. 15:39-50
Osaatko kuvitella vuoropuhelua Isän ja Pojan välillä, kun Jeesus astui taivaaseen ihmisen, esikoisena kuolleista nousseiden joukossa? Meille kerrotaan Jaak. 1:13:ssa, että Isää Jumalaa ei voi kiusata, testata tai koetella eikä Hänkään kiusaa, testaa tai koettele ihmisiä pahalla? Miksei Paholainen voi kiusata, testata tai koetella Häntä? Koska Hänellä ei ole ihmisruumista.
Jeesuksella kuitenkin on ihmisruumis. Isä ei tiedä, miltä tuntuu olla väsynyt, hikoilla, joutua käymään vessassa, olla rajoittunut yhteen paikkaan yhdellä kertaa. Jeesus tietää kaikki nämä asiat koettuaan ne omakohtaisesti. Hän on ensimmäinen kuolleista nousseiden joukossa, ihminen (Ihminen) ja ensimmäinen miljoonista, jotka tulevat syntymään kuolleista samanlaisella tavalla. 
Me olemme nuo 'monet veljet'
Room. 8: 29 kutsuu Jeesusta esikoiseksi kuolleista nousseiden joukossa: "Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa." Me olemme noita 'monia veljiä.'
Huomaa: Ennalta määrääminen tietämällä etuajassa, kuka valitsisi Hänet ja kuka ei, ei loukkaa vapaata tahtoa. Niin kuin mekin toimimme samalla tavoin: jos tiedämme, mikä tilanne tule olemaan etukäteen, valmistaudumme sen perusteella, minkä teemme. Sama koskee Isää Jumalaa. Ne, joiden Hän tiesi etukäteen tulevan pelastetuiksi, jos heille annettaisiin tilaisuus, sallivat Hänen ryhtyä toimenpiteisiin pelastuksen hankkimiseksi heille.
UT:n kirjoittajat olivat niin tietoisia siitä, että Jeesus oli esikoinen kuolleista nousseiden joukossa, että luemme Hepr. 12: 23:sta: "Vaan te olette käyneet… taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten (kypsien, täydellisten) henkien tykö)."
Ensihedelmät
Lähes samaa tarkoittava termi on 'ensihedelmät', joka määrittelee ensimmäisen uhrin Herralle, sadon ensimmäisen ja parhaan osan, joka menee Jumalalle. Herra on esikoinen, ensihedelmä kuolleista nousseiden joukossa: "Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena (engl. ensihedelmänä) kuoloon nukkuneista." 1. Kor. 15:20
"mutta jokainen vuorollaan: esikoisena (ensihedelmänä) Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan." Jae 23
"Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä." Jaak. 1: 18 (1992 suomennos)
Room. 8: 23: "eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja (ensi hedelmän lahja), mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Jeesus on esikoinen kuolleista nousseiden joukossa ja me olemme Hänen luomakuntansa ensihedelmät. Ensihedelmät uhrattiin Herralle, joten meidän on tarkoitus elää elämämme uhrina Herralle, mikä on, kuten Paavali sanoi Room. 12:1-3, meidän järjellinen jumalanpalveluksemme. Nyt tiedät miksi. Ihmeellistä armoa, sillä me olemme Hänessä ja Hän meissä. Mikä loistelias tulevaisuus odottaakaan!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​​God's plans A, B, and C #2: What were Plans B&C?
Jumalan suunnitelmat A, B ja C osa 2: mitä olivat suunnitelmat B & C?
Hei kaikki,
 
Viime viikolla näimme, kuinka Israel oli Jumalan esikoispoika: Hän piti jokaista miestä, naista ja lasta esikoisenaan.
 
Ja 2. Moos. 19: 6:sta luemme: "Ja te tulette olemaan minulle pappisvaltakunta, pyhä kansakunta."
 
A-suunnitelma oli, että koko kansakunta olisi pappeja Hänelle: He jopa vastasivat jakeessa kahdeksan: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Kuinka moni meistä on tehnyt samanlaisen lupauksen saatuamme, minkä ymmärsimme Jumalan A-suunnitelmaksi elämäämme varten? 
 
Ja sitten elämässä tapahtuu kaikenlaista. 
 
Israelia oli määrä kutsua pappisvaltakunnaksi, joka palveli Häntä palvelutyössä, koko kansakunta. Koska he olivat kansakunta, siinä oli maanviljelijöitä, karjankasvattajia, paimenia, kauppiaita ja kaikkea muuta, jota kansakunnassa on koskien sitä, kuinka sen kansalaiset ansaitsevat elantonsa. Mutta he kaikki olivat pappeja Herralle. He olivat kaikki yhtäläisesti pappeja Herralle, kuitenkin heillä oli eri tehtäviä – sama koskee myös meitä tänään. 
 
Se merkitsee sitä, että mitä he tekivät elääkseen, oli epärelevanttia siihen nähden, että he 'olivat palvelutyössä' pappisvaltakuntana. Se, kuinka he ansaitsivat elantonsa, ei muuttanut heidän arvoasemaansa pappisvaltakuntana Jumalalle, sillä heidän elämäänsä määritteli se hengellinen totuus, että he olivat Jumalan esikoisia ja pappisvaltakunta. Sama koskee meitä tänään. Kristus on meissä, me kannamme Häntä sisällämme, minne sitten menemmekin, mitä teemmekin. Se, kuinka hankit elantosi, on epärelevanttia hengellisen arvoasemasi kannalta. Meille ei ole olemassa jakoa pyhä vastaan maallinen: kaikki on pyhää. Kaikki, mitä omistat, kaikki, minkä parissa työskentelet, kaikki on pyhää Kristukselle sinussa.
 
B-suunnitelma: esikoinen
Sen lisäksi, että koko kansakunta oli pappisvaltakunta, Herra vaati Israelin esikoiset omikseen, sillä Hän osti heidät juutalaisena pääsiäisenä. Viattoman karitsan veri, jonka Hän oli viime kädessä antanut, oli ostohinta, mikä mahdollisti sen, että Hän kulki heidän esikoistensa ohi (tuomion kohdistuessa egyptiläisten esikoisiin, suom. huom.), joten nyt Hän omisti heidät.
 
Kerroin siitä, että israelilaiset saattoivat ostaa takaisin esikoisensa, kuten Joosef ja Maria tekivät Jeesuksen kohdalla. Tai he saattoivat antaa lapsen varttua ja palvella Herraa temppelissä, kuten Hanna teki Samuelin kohdalla. Valinta oli vanhempien eikä ollut oikeaa tai väärää, kyse oli vain heidän päätöksestään. Jumala omisti esikoisen, mutta salli vanhempien ostaa lapsen takaisin. Useimmat tosiaan ostivat takaisin esikoisensa.
 
Jumalan tarkoituksena oli, että jokainen esikoinen ansaitsisi elantonsa pappina. Koko kansakunta oli pappisvaltakunta, mutta joidenkuiden heistä, esikoislasten, oli määrä ansaita elantonsa temppelissä. Mutta kansakunta oli kuritonta sakkia ja tunnet tarinan siitä, kuinka he alkoivat kapinoida Herraa ja Moosesta vastaan aivan Egyptistä lähdön jälkeen.
 
Valaistakseni asiaa kutsumme esikoislasten valintaa B-suunnitelmaksi. Jollei A-suunnitelma, jolloin koko kansakunta palvelee Häntä, entä jos Hän käsittelisi pienempää joukkoa, esikoislapsia, niin ehkä SITTEN, kun jokaisella perheellä olisi joku palvelutyössä, kansakunta palvelisi Jumalaa.
 
Mukaan kuvaan tulee C-suunnitelma
A-suunnitelma, jonka mukaan koko kansakunta olisi ollut pappisvaltakunta, ei toiminut Hänelle, eikä toiminut B-suunnitelmakaan. Niinpä Herra siirtyi kaikkien Israelin esikoisten temppelissä palvelemisesta leeviläisiin. Ehkä Hän ajatteli, että rajoittuminen Mooseksen ja Aaronin sukuun takaisi Hänelle pyhän ja omistautuneen suvun palvelemaan temppelissä. Emme tiedä perusteluja, mutta Hän teki hienosäätöä. Luemme tästä päätöksestä 4. Moos. 8:17-19:stä:
 "Sillä jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihmisten kuin karjankin, on minun omani; sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin heidät itselleni. Ja minä otin leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan. Ja minä annoin leeviläiset Aaronille ja hänen pojillensa palvelijoiksi, israelilaisten keskuudesta, suorittamaan israelilaisten puolesta palvelusta ilmestysmajassa ja toimittamaan israelilaisille sovitusta..."
 
Ja tuolla tavoin päädyimme siihen, että Leevin heimosta tuli pappien heimo. A-suunnitelma koski koko kansakuntaa. B-suunnitelma oli esikoiset. C-suunnitelma oli Aaronin suku. 
 
Mutta Isä palaa lähtökohtaan
Sekä Ilm. 1:6 ja 5:10 sanoo Jeesuksesta: "Hän on tehnyt meidät pappisvaltakunnaksi Jumalalle Isälleen..." 
Ymmärräthän, että Isä sai tahtonsa perille. Nyt Hänellä on pappisvaltakunta sinussa ja minussa. Ei ole enää erikseen tehtävään nimettyä sukua, ei enää esikoisia Häntä palvelemaan. Hän palasi alkuperäiseen 2. Moos. 19:6:n tarkoitukseensa: "Te tulette olemaan pappisvaltakunta minulle ja olemaan pyhät." Tuon Hän saavutti Kristuksessa.
 
Isän joustavuus
Voisin päättää liittämällä lisää enemmän Uuden testamentin totuuksia Ilm. 1:5:n ja 5:10:n lisäksi, mutta pointtini on varsinaisesti ollut osoittaa, kuinka Isällä tosiaan on ollut A-, B- ja jopa C-suunnitelma. Meille ei opeteta sitä seurakunnassa, mutta tiedämme sen olevan totta omassa elämässämme.  Olemme kaikki omistautuneet A-suunnitelmalle, kuten Israel teki, sitten elämässä on tapahtunut asioita ja havaitsemme olevamme B-, C- tai jopa Ö-suunnitelmassa.
 
Jopa Room. 12: 1-3 puhuu siitä, että annamme ruumiimme eläväksi uhriksi käydessämme läpi muodonmuutoksen uudistuen mieleltämme Hänen teilleen ja ajatuksiinsa, niin että voimme saada selville, mikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto elämässämme. Elämä osoittaa, että Hänen täydellisen tahtonsa selville saaminen on itse asiassa koko elämän mittainen prosessi, usein emme onnistu.
 
Meidän täytyy ajatella, että se missä juuri nyt tällä hetkellä olemme, on Jumalan täydellinen tahto meidän kohdallamme
 
Sillä tänään meidän täytyy tehdä se, mitä Hän haluaa, mitä tahansa eteemme onkin asetettu, Hän haluaa meidän toimivan oikein. Se saattaa olla sitä, että nousemme ylös ja lähdemme töihin osoittaen hengen/Hengen hedelmää työtovereillemme ollen rauhantekijöitä ja hengellinen suola, joka säilyttää ja maustaa toimiston ilmapiirin. Se saattaa olla sitä, että korjaamme eri asioita kotona, käymme sairaan läheisen luona jne.  Mitä sitten edessäsi tänään onkaan, siitä on Hänen tahtonsa mukaista sinun suoriutua nyt.
 
Juuri nyt pane sivuun kaikki kysymykset ja tajua, että tänään, tässä hetkessä olet Herran täydellisessä tahdossa. Ei ole väliä sillä, ajatteletko olevasi C-vai Ö-suunnitelmassa. Jos pohdit tänään Hänen tahtoaan sinun suhteesi, etsit Häntä nähdäksesi sen, mitä Hän haluaa. Jos pidät kiinni ajatuksesta, että olet C-suunnitelmassa ja yhyy, missasit Jumalan tahdon ja yhyy, mitä Hän sinusta ajattelee ja yhyy, et voi tehdä mitään Hänelle – kierrät samaa tahkoa kuin tälläkin hetkellä.
 
Tänään on pelastuksen päivä. Tänään tämä on Hänen täydellinen tahtonsa sinua kohtaan. Tänään on päivä kasvaa vähän enemmän Kristuksen kaltaiseksi luonteen puolesta. Se tosiasia, että yhä hengität, kertoo meille, että Hän on mitä varmimmin hienosäätänyt A-, B- ja C-suunnitelmansa meille – tänään on Hänen täydellinen tahtonsa. Hän on tehnyt hienosäätöä ja jatkaa sen tekemistä elämämme suhteen vaeltaessamme Hänen kanssaan.
 
Mutta ei enää takapeiliin katsomista nähdäksesi, missä menit harhaan. Tänään, vaikka sitten olisit Ö-suunnitelmassa, Hän on tehnyt hienosäätöä ja jatkaa työn tekemistä kanssasi, näyttää sinulle asioita, kasvattaa sinua. Kristus on yhä sinussa kaikista virheistä huolimatta, yhä kirkkauden toivo. Vaella tuossa totuudessa ja jatka sitkeästi eteenpäin luottavaisesti ja varmasti; Hän ei ole lakannut olemasta mukana elämässäsi
 
Aihepiiriin liittyvä teema ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn