John Fenn: Jesus 101 #3, If you don't feel as close to God
Jeesuksen ABC #3, Jos et tunne olevasi yhtä lähellä Jumalaa…
 
Kääntäjän saatesanat:
Tässä viikkokirjeen alussa käsitellään englanninkielen ilmausta ’backsliding’, joka tarkoittaa taaksepäin liukumista, lipsumista tai luopumusta. Suomenkielisessä raamatussa sana on käännetty enemmän vastaamaan Johnin selityksen mukaista tarkoitusta esim. Hoos.4:16 Raamattu kansalle sekä vuoden 1938 käännöksessä ’niskoitella’ ja 1992 käännöksessä ’vikuroida’. Nämä englannin ja suomen kielen käännöserot Raamatussa on hyvä huomioida tekstiä lukiessa.
 
Hei kaikki,
Ilmausta ‘taaksepäin liukuminen’ tai luopuminen (engl. ’Backsliding’) on käytetty vuosia kuvaamaan kristittyä, joka ei käy enää kirkossa tai ei myöskään parhaillaan ‘seuraa Herraa’.
 
Mistä termi tulee?
Me näemme ilmauksen Hoosean kirjassa 4: 16: ”Sillä Israel on niskoitellut kuin niskuri lehmä.” (engl. ”Israel slides back as a backsliding heifer.”)
 
Mutta ilmaus niskoitella (engl.'backsliding') ei tarkoita mitä ajattelet. Kun sanomme ‘niskoitella’, kuvittelemme eläimen liukumassa taaksepäin mutaisella, liukkaalla, kaltevalla pinnalla poispäin isännästään, joten kuva niskoittelevasta kristitystä tuo mieleemme henkilön liukkaassa rinteessä liukumassa taaksepäin kohti ikuista eroa Jumalasta, tietämättä, mikä heitä odottaa.
 
Totuus on, että tässä taaksepäin liukumiseksi (engl.) käännetty heprean kielen sana ‘sarar’ tarkoittaa ‘itsepäinen, kapinallinen’. Kielikuva Hoosean kirjassa ei tarkoita eläintä liukumassa taaksepäin, vaan pikemminkin kaivamassa kavioitaan maahan isännän kiskoessa köydestä; mullikka tai aasi istuutumassa ja kieltäytyessä kokonaan liikkumasta. Joka siis liukuu taaksepäin, on se, joka on iskenyt jalkansa maahan ja kieltäytyy liikkumasta, vaikka isäntä nykii köydestä seuraamaan.
 
Oletko koskaan ollut niskuri?
Luulen, että tuolla määritelmällä olemme kaikki joskus olleet niskureita.
Kuten sanotaan: “Jos et tunne olevasi niin lähellä Jumalaa kuin aiemmin, arvaa kuka siirtyi?”
 
Kun sinulla on tahra vaatteessasi, ainut mitä näet, on tuo tahra.
Uusi Testamentti kertoo, että meidän vanhurskautemme on hengellisessä mielessä valkoinen pellavavaate. Tämä näkyy Ilmestyskirjan 19 luvussa, jakeessa 8: "ja hänen annettiin pukeutua puhtaaseen pellavavaatteeseen.” Se vaate on pyhien vanhurskaat teot."
 
Nämä pellavavaatteet ovat löydettävissä myös seuraavissa Ilmestyskirjan kohdissa 3:4,5 ja 18, 6:11 ja 7:9-14. Nämä ovat ne vaatteet efesolaiskirjeessä 5: 26-28, jossa puhutaan siitä, kuinka mies rakastaa vaimoaan kuten Herra seurakuntaa, ”että hän voisi asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman…”
 
Mieti kielikuvaa hienosta pellavavaatteesta, vailla edes ryppyä tai tahraa – se tarkoittaa, että on mahdollista omata sellainen vaate, jossa on ryppy tai tahra.
 
Tahra ei pilaa vaatetta, mutta kun saat tahran puhtaaseen asuusi, kaikki mitä näet, on tuo tahra. 
 
Joten Herra voi tällä puolen taivasta käsitellä meitä niissä asioissa, joita emme halua käsitellä, ja me olemme kuin tuo itsepäinen muuli istuutuessaan, kaivaessaan kaviot maahan, suostumatta menemään eteenpäin tuossa asiassa. Muu osa asusta on kunnossa – rakastamme Herraa, olemme yhtä hymyä, näemme Hänen siunaavan meitä tällä ja tuolla alueella.
 
Jos hän vain jättäisi meidät rauhaan tuon yhden tahran suhteen. Tuolla yhdellä alueella emme tahdo tehdä sitä mikä on oikein. Jos me nyt kuolisimme tuossa tilassa, tuo yksi itsepäisyyden tahra poltettaisiin kuin puu, heinä ja oljet, joista Paavali puhuu 1 Kor. 3:1-15 – me tulemme pelastetuiksi, kuitenkin joutuen käymään tulen läpi lian pois polttamiseksi, jotta vaate voisi olla puhdas ja raikas.
 
Oletko huomannut, että Hän käsittelee meitä hyvin yksinkertaisissa asioissa?
 
Muistan erään kerran, kun Barb pyysi minua tekemään kotona jotain, mitä en halunnut tehdä. En nyt muista mitä se oli, mutta muistan nuhtelun, jonka sain Herralta koskien tätä pyyntöä. Se saattoi olla jotain, mikä mielestäni oli tarpeetonta tai Barb olisi voinut tehdä sen itsekin, mutta ei halunnut. Valitin hänestä Herralle. Niskuroin, kaivaen kantojani maahan.
 
Yllättäen Herra sanoi minulle: “Jos minä pyytäisin sinua tekemään sen, tekisitkö? Myönsin epäröiden, ’Kyllä, koska tiedän, etten koskaan voisi voittaa kiistaa Herran kanssa. Hän vastasi: ”Hyvä on sitten. Pyydän sinua tekemään sen, sillä olen hänessä. Mene ja tee mitä hän pyytää, sillä minä pyydän sitä myös.” (Tottelin)
 
Näyttäisi siltä, että mikä tahansa se pieni tahra pellavassa onkaan, se on aina jotain yksinkertaista, perustavanlaatuista, toisin sanoen Jeesuksen alkeita. Ja on niin helppoa niskuroida siinä – kaivaa kantoja maahan, istua pyllylleen, kieltäytyä liikkumasta.
 
Pienet asiat kuten suhteen saattaminen kuntoon jonkun kanssa, ystävälle soittaminen tarkistaaksesi, että kaikki on kunnossa, anteeksiantaminen henkilölle, joka on satuttanut sinua, yksinkertaista peruskristillisyyttä.
 
Onko mikään ihme, että ihmiset juoksevat kivojen asioiden perässä? Perusjuttujen tekeminen ei ole hauskaa. Siihen liittyy aina lihan ristiinnaulitseminen. Kiusauksena on niskoittelu ja paikalleen jumittuminen.
 
Olen oppinut, että jos keskityn tekemään uskon yksinkertaisia perusasioita, loppu asettuu paikalleen. Minulla ei ole halua mennä pitkälle toisarvoisiin asioihin, jotka eivät anna uskonelämälle mitään vaan palvelevat vain ajanvietteenä ja hämmentävät mieltä. Jumalisuus tyytyväisyydessä, kuten Paavali sanoo, on suuri voitto. Sellainen rauha on ihan vain pieniä asioita tehdessä ja Hänen kanssaan kulkemisessa. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn / SH
cwowi.org ja meilaa minulle: cwowi@aol.com
 

Jesus 101, # 2 – The Teaching Visitation
Jeesuksen ABC, osa 2 - opetusilmestys
 
Hei kaikki,
 
Myöhään eräänä iltana valvoin rukoillen ja olin yhtäkkiä Hengessä Herran seistessä edessäni olohuoneessani. Saatoin nähdä yhtä aikaa sekä Hänet että olohuoneeni luonnolliset asiat. Hän sanoi: ”Haluan opettaa sinulle, kuinka opetan ihmisiä.”
 
Tiesin joitain perusasioita  
Mark. 4: 33 sanoo, että Hän opetti heitä 'sen mukaan, mitä he kykenivät vastaanottamaan' – mikä paljastaa, ettei Hän silloin, eikä nyt, musertanut meitä asioilla, joita emme voi käsittää tai joissa emme pysty kulkemaan. Ja jos emme ole valmiita totuudelle, Hän pidättää, kunnes etsimme Häntä asiassa.
 
Hyvä esimerkki tästä on Pyhän Hengen kaste. Uudestisynnyin 16-vuotiaana, mutta turhauduin muutamassa viikossa Sanan ymmärtämisen puutteeseeni ja voiman vähäisyyteen, mutta en tiennyt muusta. Muistan eräänä päivänä sanoneeni Isälle: ”En halua vaikuttaa kiittämättömältä Isä, enkä halua loukata sinua, mutta onko tässä kaikki? Ajattelin, että voisi olla enemmän.”
 
Seuraavana päivänä ystäväni, joka johti minut Herran luokse, alkoi puhua minulle Pyhän Hengen kasteesta. Edeltäneeseen päivään mennessä en ollut edes kuullut siitä, mutta kun hän kertoi, että voisin olla Herran opetettavana Pyhän Hengen kautta ja päästä syvemmälle valtakuntaan, olin valmis! Herra oli saanut hänet odottamaan, kunnes olin valmis ja kykenevä vastaanottamaan tämän tiedon. Herra odotti, kunnes kysyin Hänestä enemmän – Hän ei pakottanut minua oppimaan uutta.
 
Tänä yönä Herra opetti minulle mitä joskus tapahtuu, kun henkilö ei kadu ennen kuin uskoo Häneen.
 
 
John 3: 22-26 kertoo meille Johannes Kastajan olevan kastamassa ihmisiä yhdessä paikassa...
 
...ja Jeesus ja Hänen opetuslapsensa kastamassa ihmisiä toisessa paikassa. Meille kerrotaan joidenkin Johanneksen opetuslasten olleen huolissaan, koska Jeesus veti enemmän ihmisiä kuin Johannes, mihin Johannes osittain vastasi: ”Hänen tulee enetä, minun tulee vähetä.”
 
Luku 4 alkaa näin: "Kun Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapseksi ja kastoi useampia kuin Johannes (tosin Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa), Hän lähti Juudeasta ja palasi taas Galileaan. Hänen oli kuljettava Samarian kautta.”
 
Herra sanoi tienneensä, että fariseukset eivät seuraisi häntä Samarian läpi, joten hän käytti aluetta ikään kuin suodattimena, jolloin he olisivat pakotettuja palaamaan Johanneksen luokse. Heidän täytyi siis palata Johanneksen ja hänen parannuksen teon kasteensa luo. Jos Hän olisi sallinut, fariseukset olisivat seuranneet Jeesusta ilman Johanneksen parannuksen teon kastetta.
 
Jokainen pää kumartuneena ja kaikki silmät suljettuina...
 
Sitten Hän alkoi puhua uudesta länsimaisesta tavasta nostaa käsi ylös 'Jeesuksen vastaanottamisen' merkiksi, ja kuinka monet eivät koskaan kadu, mutta menevät suoraan uudestisyntymään – koskaan todella käsittelemättä sydämellään menneisyytensä synnillistä elämää. Näin fariseukset olisivat tehneet – seuranneet Jeesusta ilman, että olisivat koskaan ensin katuneet syntejään. He olisivat pitäytyneet heidän synnillisessä farisealaisuudessaan 'ottaessaan vastaan' Jeesuksen – ja se ei ole oikein.
 
Herran kommentti siitä kuinka tämän päivän ihmiset uskovat Häneen käsittelemättä menneisyyttään – tekemättä parannusta – tarkoittaa, että henkilö tulee Herran luo menneiden syntiongelmien kanssa niiden omistaessa yhä paikan heidän sydämessään ja elämässään.
 
He eivät anna elämäänsä Jeesukselle, sen sijaan he kutsuvat Jeesuksen heidän synnilliseen elämäänsä. Se on takaperoista.
 
Usein, koska henkilö ei ole ensin katunut, vaan mennyt suoraan Jeesuksen luokse, hän taistelee synnin kanssa sen sijaan, että kykenisi sanomaan: 'Ei synti, minä kaduin sinua ja olen kääntynyt toiseen suuntaan.' Monet eivät ole saattaneet päätökseen entistä synnillistä elämäänsä, kun tulevat Jeesuksen luokse, joten he jatkuvasti kamppailevat entisen elämän ja uuden elämän Kristuksessa välillä.
 
Mieti uskon perustavia opetuksia.
Heprealaiskirjeessä 6: 1-2 on listattu: ...parannusta kuolleista teoista ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista, kätten päälle panemisesta, kuolleiden ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
 
Huomaa eteneminen parannuksesta kuolleista teoista lopun opetukseen tuomiosta. Kuinka moni meistä aloitti 'uskossa kohti Jumalaa', siirtyen veden ja Pyhän Hengen kasteeseen, siitä käsien päälle panemiseen ihmisten päälle rukouksen tai parantamisen tarkoituksessa, sitten etsien taivasta – ilman, että olisimme ollenkaan ensin tehneet parannusta?
 
Onko mikään ihme, että monet kamppailevat synnin kanssa? Tietäen syvemmin asioita Herrassa, kuitenkin taistellen vanhojen syntien kanssa, koska he eivät koskaan katuneet ennen kuin tulivat Jeesuksen tykö.
 
Ei ole liian myöhäistä...
Tällaiselle henkilölle, joka meni suoraan Jeesuksen tykö ilman, että olisi katunut ensin ja päässyt sovintoon syntisen menneisyytensä kanssa, on mahdollista pysähtyä siihen, missä on juuri nyt, ja katua noita asioita – vaikka se oli 10 tai 30 vuotta sitten. Jos et koskaan pysähtynyt todella katsomaan syntistä menneisyyttäsi ja tehnyt parannusta siitä Jumalalle, Isälle ja antanut tuon jumalallisen surun huuhtoa sen, voisi olla hyvä tehdä niin. Ja kun se on kerran tehty, siirtyä eteenpäin. 
 
Se voi olla yksinkertainen päätös, joka on hetkessä ohi ja tehty – siinä hetkessä tuot mieleen syntisen menneisyytesi ja sanot ääneen Isälle katuvasi noita syntejä – jumalallisessa surussa käännyt pois niistä. Hän jättää meille eräänlaisena varoituksena muistikuvan menneisyydestä, ettemme palaa niihin. Jos emme tee parannusta, ne muuttuvat kiusaukseksi. Siitä tiedät sydämesi asenteen. Kaduttuasi menneisyyden syntejä ne eivät enää ole kiusauksia. Jos vielä sydämessäsi vaalit halua niihin, ne tulevat kiusaamaan sinua. Tee parannus ja etene sitten kohti Kristuksen korkeaa kutsua.
 
Ap. t. 2: 38:ssa kun ihmiset kuulivat Pietarin selityksen helluntaista ja kysyivät mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen, Pietari sanoi: 'tehkää parannus'. Hän ei sanonut 'uskokaa', vaan 'tehkää parannus'. Katumus on ensimmäinen pelastuksen sana. Ilman sitä henkilö saattaa kamppailla vanhojen syntien kanssa läpi uuden elämänsä Kristuksessa. Seuraavaan viikkoon, siunauksin, 
 
John Fenn / SH
www.cwowi.org ja meilaa minulle: cwowi@aol.com
 

Jesus 101, # 1
Jeesuksen ABC, osa 1
 
Hei kaikki,
 
Siitä lähtien, kun olen tullut Herran opetuslapseksi, olen usein nähnyt uskovia, jotka pitävät itseään kypsinä saatavilla olevan runsaan opetuksen ja kuvitellun tietämisensä tähden. Kuitenkaan he eivät tiedä Jeesuksen kaikkein perustavanlaatuisia opetuksia – joita voisin kutsua 'Jeesuksen ABC:ksi', kristittynä olemisen peruskurssiksi. He ovat pahimman luokan tekopyhiä kuitenkin he ovat näkemättä omaa tekopyhyyttään kuten tekopyhien kohdalla yleensä on asian laita.
 
Monet meistä ovat esimerkiksi kokeneet Facebookissa ystävistä poistamisen (unfriend), ja jos olet kirkossa kävijä, olet epäilemättä kokenut saman jo kauan ennen kuin Facebook tuli kuvioihin tuon termin kanssa, lol. Seurakunnan ystävän taholta tai sosiaalisessa mediassa kavereista poistaminen on erinomainen esimerkki henkilöstä, joka luulee olevansa kypsä, mutta onkin itse asiassa vauva Kristuksessa.
 
Mitä teet, kun joku seurakunnassa lopettaa ystävyyden tai olet estetty ja poistettu kavereista sosiaalisessa mediassa?
 
Jeesuksen käsky: Sovinto on lähes aina tavoite
 
Jeesus sanoi (Matt. 5: 23-24): Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, käy sitten sopimassa veljesi kanssa ja mene sitten uhraamaan lahjasi.
 
Matt.18:15 Hän sanoi: jos veljesi tekee syntiä sinua vastaan, mene ja sovi hänen kanssaan kahden kesken.
 
Tuo on perustavaa laatua olevaa Jeesusta. Paavali ja Jaakob painottivat samaa asiaa Galatalaiskirjeessä 6: 1-3 ja Jaakobin kirjeessä 5: 16, kun he kehottivat etsimään sovintoa sellaisen kanssa, joka on rikkonut meitä vastaan, myöntämään virheemme toisillemme ja rukoilemaan toistemme puolesta suhteiden paranemiseksi.
 
Käskyt tehdä myönnytyksiä toinen toisilleen, rakastaa ja antaa anteeksi, uutterasti ylläpitää Hengen yhteys rauhan sitein ja niin paljon enemmän, kulkevat läpi Uuden Testamentin kirjeiden. Tavoite on aina sovinto.
 
Ainoat annetut syyt olla sopimatta ovat, kun toinen kivenkovaan väittää olevansa oikeassa eikä suostu kompromissiin tai aiheuttaa hajaannusta ja erimielisyyttä ja satuttaa tai kieltäytyy sopimasta, menee syvemmälle syntiin tai opettaa väärin.
 
 (Matt. 18: 15-20, Gal. 6: 1-6, Room. 16: 17-18, 2. Tim. 2: 25-26)
 
Kuka tottelee Jeesuksen perusopetuksia näinä päivinä?
 
Tyypillinen Facebookin kavereista poistaminen menee jotenkin näin: Henkilö saa viestin joltakulta, jonka postaukseen hän on vastannut ja tämä sanoo jotain sellaista kuten: 'Näyttäisi siltä, että yrität aina oikaista minua tai huomautat tekemistäni virheistä tai loukkaannut, joten on parasta, että lopetamme ystävyyden.' Ja siinä se. Kun henkilö vastaa, hän saa 'Tämä henkilö ei voi juuri nyt vastaanottaa viestejä' tai jonkin muun ilmoituksen, että häneltä on viety kaikki mahdollisuudet ottaa yhteyttä kyseiseen henkilöön.
 
Henkilö, joka lopettaa ystävyyden, ei seuraa Jeesuksen ohjeita sovinnon hakemisesta ja pyrkimyksestä rauhaan, sillä hän ei anna toiselle mahdollisuutta ongelman löytämiseen ja anteeksi pyytämiseen.
 
Saan paljon sähköpostia ihmisiltä, jotka ovat tulleet tällä tavoin kohdelluiksi: satutetuilta, hylätyiltä, jotka ihmettelevät mitä he tekivät, mikä oli niin kamalaa, että he tulivat estetyiksi ja poistetuiksi ystävistä. Samaa tapahtuu seurakunnissa. Itse asiassa sosiaalisessa mediassa poistetuksi tuleminen on vain laajentunut versio siitä, mikä seurakunnissa on ollut jo pitkään ennen tietokoneiden aikaa.
 
He asioivat Jeesuksen kanssa
 
Muta jos henkilö kieltäytyy tottelemasta Jeesusta asiassa, et voi tehdä paljoakaan. Se on heidän heiniään, asia jonka he vievät mukanaan taivaaseen ja tekevät siitä tilin Herran edessä. Hän tulee kysymään heiltä, miksi he eivät tehneet sitä, minkä tiesivät olevan oikein. Heidän ongelmansa on tosiaan Hänen kanssaan, ei sinun.
 
Tämä on siis päivän annos – kun henkilö kieltäytyy tekemästä kautta kirjoitusten löytyviä perusasioita – hänen on asioitava Herran ja oman sydämensä kanssa. Jossain syvällä sisimmässään hän haluas mennä eteenpäin ilman haasteita tai tilivelvollisuutta sanoistaan. Hän haluaa auktoriteetin ilman vastuuta.
 
Meidän tulisi kykyjemme mukaan yrittää elää rauhassa, kuten kirjoitukset kehottavat, aiemmin mainitut poikkeukset huomioiden. Mutta joillekin on helpompaa poistaa sinut elämästään, kuin tehdä raskasta rauhan rakentamisen työtä.
 
Jeesus liikuttaa meitä aina kohti ahkerointia uskomme moraalisen oivallisuuden puolesta, kohti tietoutta, itsekontrollia, johdonmukaisuutta, jumalisuutta, veljellistä rakkautta ja ehdotonta rakkautta. Hän vie meitä aina rakkauteen, iloon, rauhaan, kärsivällisyyteen, hellyyteen, nöyryyteen, ystävällisyyteen, uskollisuuteen.
 
Jos kuljemme poispäin näistä luonteen ja sielun ominaisuuksista, kuljemme poispäin Hänestä. Seuraavalla viikolla: vierailu, jonka kautta Herra opetti, kuinka Hän käsittelee ihmistä, joka kieltäytyy oppimasta läksyään. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn / SH
 
www.cwowi.org ja meilaa minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
 

Respect for the things for God #4; Personal attacks
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan #4; Henkilökohtaiset hyökkäykset
 
Hei kaikki,
Ydinsyy Jumalan kunnioituksen puuttumisessa on Jumalan ilmestyksen puuttuminen.
 
Jeesus, paikallinen poika
Markus 6:1-6 kertoo meille, kuinka Jeesus matkusti takaisin kotikaupunkiinsa opetuslastensa kanssa ja opetti synagogassa. Kun he kuulivat Häntä, he olivat “hämmästyneitä” sanoo teksti, kysellen mistä tämä viisaus paikallisen pojan suusta oli. “Eikö tämä ole se puuseppä, Marian poika, Jaakobin, Joosefin ja Juudaksen veli? Eivätkö hänen sisaruksensa ole täällä kanssamme? Ja he loukkaantuivat häneen.”
 
Alhaisempi, luonnollinen totuus oli, että Hän oli itse asiassa paikallinen puuseppä. Korkeampi totuus oli, että Hän oli Jumalan Poika, joka kasvatettiin Joosefin ja Marian kodissa valmistautuen lopullista tehtäväänsä varten. Ihmiset pystyivät näkemään vain luonnollisen totuuden.
 
Lause “he loukkaantuivat häneen” on kreikan kielellä sana “eskandalizonto”, joka tarkoittaa “laittaa ansa tielle”, eli kompastua ja tulla ansoitetuksi loukkaantumisessa. Tämä juurisana on “skandalon”, joka on loukun laukaisija, niin että meillä on sanallinen kuva Jeesuksesta väittämässä olevansa enemmän kuin paikallinen puuseppä; ja tämä laukaisee paikallisten ihmisten ansan, joka loukuttaa heidät loukkaantumiseen.
 
Luukaksen evankeliumin luvussa 4 kerrotaan yksityiskohtaisesti Hänen vierailustaan Nasaretissa; Hänen sanomansa synagogassa sisälsi ilmestyksen Hänestä Voideltuna, joka oli lähetetty vapauttamaan vangitut. Kuulijat torjuivat tämän ilmestyksen, valiten loukkaantumisen ja pitäen sen sijaan kiinni luonnollisesta tiedostaan Hänen identiteetistä puuseppänä. Heidän suuttumuksensa oli niin voimakasta, että he yrittivät syöstä Jeesuksen kallion jyrkänteeltä.
 
Valinta on aina edessämme
Jesajan kirjassa 55: 7-9:ssa Luoja kutsuu henkilöä tekemään parannusta ja jättämään tapansa ja ajatuksensa ja tulemaan Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten tykö. Se on kutsu.
Ilmestys tulee aina ennen sellaisten ajatustapojen muuttamista korkealta liian alhaiseksi.
Ilmestys, henkilökohtainen Jumalan ilmestyminen, johtaa kunnioittamiseen, Jumalan arvostukseen ja Jumalan asioiden arvostamiseen. Jumalan ilmestyksen puute johtaa loukkaantumiseen. Näin tapahtui Jeesukselle Nasaretissa. Hän puhui Jumalan asioista, mutta hänellä ei ollut uskottavuutta heidän silmissään, koska he torjuivat ilmestyksen siitä, että Hän oli enemmän kuin vain paikallinen poika. He torjuivat kutsun tulla tuntemaan korkeammat tavat ja ajatukset. Tuo torjunta johti halveksumaan Häntä.
 
Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 6:40: “Hän joka näkee Pojan, ja uskoo Häneen, elää iankaikkisesti….” Huomaa, että ensin näemme Pojan, sitten me uskomme. Tuo alun “pojan näkeminen” on ilmestys tai valaistuminen, kohta, jossa ymmärrämme Jeesuksen olevan enemmän kuin vain ihminen.
 
Luoja jatkoi jakeessa 44 sanoen, että henkilö ei voi tulla Hänen tykönsä ellei Isä ensin vedä heitä puoleensa, sitten jakeessa 45 selittää kuinka tämä kutsuminen tapahtuu: “On kirjoitettu “ heille opetetaan Jumalasta”. Siksi jokainen, joka on kuullut ja ymmärtänyt Isän, tulee minun tyköni”. Ennen kuin sinä ja minä uskoimme Herraan, Isä antoi meille ilmestyksen Hänen Pojastaan.
Muualla tämä alun ilmestys kuvataan valaistumiseksi ja se on elämän pituinen prosessi uskovalle. Paavalin rukous Efeson uskoville ja rukous, jota henkilökohtaisesti rukoilen muiden ja itseni puolesta eniten, löytyy luvussa 1:17-19 “...sillä Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä antakoon sinulle viisauden ja ilmestyksen Hänen tuntemisessaan, että ymmärryksen silmäsi valaistuvat niin että voisit tulla tuntemaan kutsumuksesi toivon.“ Ilmestys Isästä, valaistuminen, on koko elämän kestävää.
 
Kuljemmeko me tässä?
Minä ehdotan nyt yhden syyn miksi näemme monien niin kutsuttujen uskovien -jotka ovat nostaneet kätensä vastaanottaakseen Luojan elämäänsä jumalanpalveluksessa- elämässä ei tapahdu mitään merkittävää muutosta entiseen - se johtuu koska he nostivat kätensä ennen kuin he vastaanottivat syvän ja henkilökohtaisen ilmestyksen Jeesuksesta Isältä.
 
Monet “uskovat”, jotka nostavat kätensä, tekevät sen mielessään hyväksyen tarpeensa “vastaanottaa” Jeesus, tai muuttaa elämänsä, tai löytää vastauksen elämäänsä - ennen kuin he milloinkaan kokevat henkilökohtaista ilmestystä/valaistumista Isältä, joka kutsuu heitä Hänen tykönsä. Niinpä he jatkavat elämäänsä kuten aiemmin - vaikkakin jotkut toki vastaavat ilmestyksen perusteella. Mutta monet eivät.
 
Tutkimukset ovat osoittaneet, että vain 6% niistä jotka tulevat eteen evankelioimiskiertueella “vastaanottaakseen Herran”, seuraavat Häntä vuoden päästä. Johtuuko tämä osittain siitä, että he tekevät päätöksen Kristuksen puoleen enemmän pään tiedon perusteella kuin henkilökohtaisen ilmestyksen ja Isältä saadun valaistuksen perusteella?
 
Painostammeko me heitä päätöksentekoon ennen kuin Isä on vetänyt heitä puoleensa ja opettanut heitä, valmistanut heidän sydämensä tulemaan Luojan eteen? Minä uskon niin. Kirkkokulttuuri on niin innokas rekisteröimään “uskoontulon”, että lyödään laimin aivan ensimmäinen prosessin askel -tulla opetetuksi Isästä.
 
Paavali ei julistanut “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” ennen kuin Jeesus kertoi hänelle Isän paljastaneen tämän Paavalille. Ensin tulee ilmestys, sitten tulee julistus.
 
Tuo ilmestys Isältä, tulla Hänen opettamakseen, saa meidät jättämään luonnolliset ajatuksemme Jeesuksesta Nasaretin puuseppänä, ja viipymään mahdollisuudessa, että Hänen väitteensä olevansa Jumalan Poika saattaisi olla totta. Mutta ihmiset taistelevat omasta oikeudestaan pysyä maan pinnalla olevien alempien totuuksien tasolla. He torjuvat korkeamman totuuden kiivaasti.
 
Sinä näet alaspäin johtavan kierteen...
Roomalaiskirjeessä 1: 20-28 Paavali hahmottelee yksinkertaisimman Jumalan ilmestyksen muodon hänen näkemisestään Luojana luomistyössä. Hän sanoo, että jopa näkymättömät jumalallisen suunnittelun piirteet näkyvät luonnossa, mutta jotkut kun “he jotka tunsivat Jumalan, valitsivat olla tunnustamatta Häntä Jumalaksi ja olivat kiittämättömiä, joten heidän hullut sydämensä tulivat pimennetyiksi…”
 
Ilmestyksestä pois päin kääntyminen johtaa yksilön alaspäin ajatusprosessien spiraalissa. Kun henkilö torjuu Jumalan, hän torjuu ihmisen, joka luotiin Hänen kuvakseen. Niinpä he menettävät kyvyn keskustella ideoista tai käsitteistä hyökkäämättä erilaisen näkemyksen tarjoavaa ihmistä vastaan. Ellei ole kunnioitusta Jumalaa kohtaan, ei ole myöskään kunnioitusta lähimmäistä kohtaan.
 
Kristittyinä meillä on ilmestys Isästä. Meidän tulisi olla niin myös kunnioittavia ihmisiä kohtaan riippumatta siitä, onko henkilö uskossa tai ei - heille annettiin Isältä elämä ja he ansaitsevat kunnioituksen pelkästään siksi. Valitse Isän antamat korkeammat tiet ja ajatukset, etsi Häntä ja anna Hänen avata silmäsi ymmärtämään - mutta hän tekee sen vain heille jotka kulkevat rakkaudessa tuon ilmestyksen kanssa… kunnioitus Jumalaa kohtaan johtaa automaattisesti kunnioittamaan muita ihmisiä ja Hänen luomiaan...ajatuksia…
 
Ensi viikolla uusi aihe, siihen saakka siunauksin,
 
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com

Respect for things of God: #3 Sex. Weekly Thoughts
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan: #3. Viikottaisia ajatuksia
Hei kaikki,

Järjestelen tämän sarjan uudelleen ja ensi viikolla päätän sarjan teemaan “Tuttavallisuus ruokkii halveksuntaa” - kuinka Jeesuksella ei ollut uskottavuutta tai arvostusta oman kotikaupunkinsa ihmisten silmissä.

Seksuaalisuus on pudonnut kunnioituksen ja pyhyyden sijalta, joka sillä kerran oli
Monet kristityt eivät ole koskaan kuulleet saarnaa tästä aiheesta tai tutkineet sitä raamattupiirissä -ja kunnollisen opetuksen puuttuessa synti on tullut sisään, niin että Kristuksen ruumis ja jopa johtajat näyttävät maailmallisilta rakkaussuhteineen ja salaisine synteineen.
Mutta kuinka tärkeätä ja pyhää seksuaalisuus on Jumalan silmissä? Rabbi Michael Strassfeld tekee havainnon kirjassaan “Elämän kirja”:
“Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää (pru urvu) ja täyttäkää maa*! Ovat ensimmäiset sanat, jotka Jumala osoittaa ihmisille. Ei “Pitäkää Sapatti” eikä “Älä varasta” ei myöskään “Sinulla tulisi olla kaksi astioiden kuivatustelinettä, toinen maitotuoteastioille ja toinen lihatuoteastiolle” *1 Mooseksen kirja 1:28

Toisin sanoen “harrastakaa seksiä” on ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi ihmiskunnalle Aadamin ja Eevan kautta - tuo käsky tuli ennen Mooseksen lakia, tarkoittaen sen kuuluvan kaikille ihmisille olivatpa he juutalaisia tai eivät. Antaessaan ohjeita maailman johtamiseen Hänen on täytynyt pitää puhe Aadamille ja Eevalle siitä, mikä antaisi oikean kehyksen ja ymmärryksen  avioliitosta. Se, että ohjeistus tapahtui, käy ilmi heidän ymmärryksestään perheen syklistä:
“(Herra Jumala)... toi naisen miehen luokse. Ja Aatami sanoi, tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani; häntä kutsuttakoon miehettäreksi, koska hänet otettiin miehestä. Niin siis mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa; ja heistä tulee yksi liha”. Alusta alkaen he ymmärsivät erottautumisen syklin ja eheyden kaipuun. 2 Mooseksen kirja 2:22-24.

Se että seksi on lisääntymistä varten, ymmärrettiin ja se on rakennettu meihin juuri vauvojen haluamista varten puolisomme kanssa. Se, että se on myös nautittavaa, oli Jumalan teko ja siinä me löydämme pyhyyden.
Mutta kuten kaikki Jumalan lahjat ihmiskunnalle, kuten kaikki armo, sitä voidaan käyttää väärin. Kuten Hengen lahjoja voidaan käyttää väärin ja poistaa korkealta kunnioituksen ja arvostuksen sijalta se, että Jumala liikkuu keskuudessamme, niin myös seksi usein erotetaan pyhältä sille suunnitellulta paikalta.

Seksi ylläpitää pyhyyttä tai eheyttää
Ruumiimme tulivat maasta kuten kaikki eläimet, kuten Raamattu opettaa - Luoja muotoili Aadamin vartalon savesta ja sitten hengitti patsaaseen, joka muuttui eläväksi, hengittäväksi ihmisen ruumiiksi. Siksi usko opettaa meitä ottamaan nuo yhteiset asiamme eläimien valtakunnan kanssa ja pitämään ne pyhinä.

Kaikki eläimet syövät ruokaa, mutta me korotamme ruokaa jokaisena sanana, joka tulee Jumalan suusta ravinnoksemme. Eläimillä on turkki tai karvaa, ja me korotamme suojaamme ymmärtäen, kuinka Jumala teki eläimen nahkoista peitteet Aatamille ja Eevalle - se oli ensimmäinen uhri synnin vuoksi - niin että vaatetus on ollut (tai sen tulisi olla) pyhä ja vertauskuva Jumalan vanhurskauden suojasta alastomuutemme peitoksi.

Seksi on samanlaista; jos pidämme seksin perustasolla eläimellisenä - alennamme itseämme Jumalan kuvina. Seksi on tarkoitettu olemaan osa pyhää ja ehjää suhdetta puolisomme kanssa sisältäen kiintymystä, hellyyttä, läheisyyttä ja enemmän. Sen tulisi sisältää koko henkemme, sielumme ja pyhän ruumiimme - ei vain kehoamme, joka on pelkästään eläimellinen.

Fyysinen seksuaalinen akti on jatkuvaa vakuutusta siitä, että on liitossa toisen henkilön kanssa. Parhaimmassa tapauksessa, pariskunta on lupautunut sydämessään toiselle ja Jumalalle ja avioliiton solmimista seuraa fyysinen täytäntöönpano ja näiden valojen vahvistaminen. Jokainen kerta, kun pariskunta tulee yhteen, he vahvistavat sydämessään tekemää liittoa - oli se luonteeltaan romanttinen, tai hauska hetken päähänpistosta tapahtuva heinissä pyöriminen. Se on pyhää.

Samalla tavoin taivaan valtakuntaa verrataan siemeneen, voimme sanoa, että siemen on suurempi sisältä kuin se on ulkoapäin katsottuna. Kuinka monta kasvia ja hedelmää ja siementä onkaan yhdessä pienessä siemenessä? Samalla tavoin rajoittamalla seksin vain olemiseen yhden puolison kanssa on itse asiassa laajempi asia kuin miltä se näyttää ulkoapäin - aviovuode on tahraamaton kuten Heprealaiskirje 13:4 sanoo, tarkoittaen, että pariskunnalla on suurempi vapaus molemminpuolisesti nauttia Luojan antamasta seksuaalisuuden lahjasta -rakkauden ja huomaavaisuuden sitomana toisilleen. Noiden rajoitusten sisäpuolella avioliitto on paljon laajempi, kuin miltä se näyttää ulkoapäin.

Seksi on pakopaikka ei vain pyhyyteen ihmissuhteissa, vaan pyhyyteen Jumalassa
Avioliitto on vertauskuva ja varjo hengellisestä liitosta Kristuksen ja kirkon välillä. Samalla tavalla maan päällä me koemme eheyden seksuaalisessa yhteensulautumisessa puolisomme kanssa, se on kuva olemisesta taivaassa Luojan kanssa ja koko Kristuksen ruumiin yhdistymisestä Hänen kanssaan. Se on mystinen, salaperäinen ja jotakin, jonka tajuamme täysin vasta, kun se tapahtuu.

Markus 12:20-25:ssa Jeesukselta kysyttiin naisesta, joka oli ollut naimisissa seitsemän kertaa, kenen vaimo hän olisikaan sitten taivaassa? Jeesus vastasi heidän erehtyneen, koska eivät ymmärtäneet kirjoituksia (Sanaa) tai Jumalan voimaa (Henkeä).
Inhimillinen luonne ei ole muuttunut ja heidän kysymyksensä kysytään yhä tänään. Olen ollut taivaassa ja voin valaista asiaa. Huomasin siellä puhuessani ihmisille, että heillä oli henkilökohtainen läheisyys jokaisen taivaassa tuntemansa ihmisen kanssa, mikä oli paljon syvempää kuin edes vaimoni ja minä jaamme keskenämme.

Säilytämme muistomme, joten muistot joita meillä on puolison#1 kanssa ovat silti yhteisiä, kuten ovat muistot ja ajat jotka jaoimme puolison #2 kanssa -mutta läheisyyden taso kaikissa suhteissa nousee tasolle, joka on kaiken sen yläpuolella mitä voimme saavuttaa langenneen Maan päällä.

Toisin sanoen, kuvittele mitä intiimein, yksityisin, tärkein ykseyden hetki puolisosi kanssa seksuaalisessa liitossa ja tiedät, että intiimiyden taso ei ole mitään verrattuna ihmisten kokemaan läheisyyteen taivaassa. Taivaassa ei ole paholaista ja Pyhän Hengen voima on kaikissa meissä, joten ei ole väärinkäsityksiä - kun jaamme mielipiteen jonkun kanssa taivaassa, Henki välittää sen täydellisesti, niin että toinen henkilö tietää tarkasti mitä olemme sanomassa.

Ei ole paholaista, siellä on täydellinen ymmärrys, ei ole vaaraa tulla ymmärretyksi väärin, on vain ykseys, joka tulee täydellisen läpinäkyvyyden ja täydellisen ymmärryksen kautta - kaikki ovat yhtä. Kuvittele läheisin ja täydellisin avioliitto maan päällä ja se yhteyden ja ymmärryksen taso ei yllä lähellekään intiimiyden ja rakkauden tasoa taivaan ihmissuhteissa.
Siksi avioliitto on vertauskuva ja Kristuksen ja seurakunnan varjo. Läheisyyden taso, joka odottaa meitä ystäviemme ja sukulaistemme kanssa taivaassa on läheisempi kuin mikään ystävyys tai avioliitto maan päällä. Todellinen ykseys Kristuksessa.

Kun lapsemme näkevät terveen äidin ja isän kasvaessaan, saavuttaessaan täysi-ikäisyyden he tietävät kehyksen ja avioliiton pyhän käytännön. Valitettavasti hyvä opetus aiheesta on jäänyt kirkolta huomaamatta ja me näemme surulliset seuraukset ympärillämme.

Jumala teki seksin ja seksuaalisen halun. Hänen ensimmäinen käskynsä Aatamille ja Eevalle oli harrastaa seksiä. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, siksi meidän tulisi kohdella toisiamme kunnioittaen ja arvostaen. Henkilön kohteleminen seksuaaliobjektina merkitsee hänelle kuuluvan arvostuksen ja kunnioituksen puutetta. Jos henkilö pitää seksiä oikealla pyhyyden paikalla sydämessään, hänellä ei ole ongelmia pornon tai kiihdyttävien elokuvien kanssa, koska he torjuvat tämän Jumalan lahjan ei-soveliaan käytön.
​
Päätämme tämän sarjan ensi viikolla -siihen saakka, siunauksin
John Fenn/TS
cwowi.org ja sähköposti cwowi@aol.com

Respect for the things of God #2; Why some will never see an angel this side of heaven
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan #2;Miksi jotkut eivät koskaan näe enkeliä tällä puolen taivasta.
 
Hei kaikki,
Päätin viime viikolla kertomalla Paavalin kehoituksesta Korinton vaimoille pukeutua huntuun, jotta he eivät osoittaisi epäkunnioitusta aviomiehilleen ja heidän kodissaan oleville enkeleille.
 
Vaimot olivat vapaita Kristuksessa riisumaan huntunsa -aviossa olon tunnuksen- mutta hän pyysi heitä pitämään huntua suuremman kunnioituksen osoituksena jumalallista järjestystä kohtaan.
 
Paavalin kirjoituksesta ilmenee, että oli yleisesti tiedossa että kun heitä muistutettiin avioliiton jumalallisesta järjestyksestä, mukaan lukien enkelien huolenpito, tuo huomio muuttaisi heidän käytöstään. Ajattelepa sitä. Kunnioitus jumalallista kohtaan. Kunnioitusta Jumalan järjestystä kohtaan. Kunnioitusta perheestäsi vastuussa olevia enkeleitä kohtaan. Paavali odotti, että muistutus muuttaisi heidän käytöstään ja niin ilmeisesti kävikin, koska hän ei enää palaa aiheeseen toisessa kirjeessään.
 
Tarkastellaan Apostolien tekoja  12:10-15
 
Pietarin oli  enkeli yliluonnollisesti vapauttanut vankilasta ja meille kerrottiin että kun hän tointui ja tajusi että se ei ollut unta vaan totta, hän käveli Marian;evankeliumin kirjoittajan Johannes Markuksen äidin,kotiin. Oli myöhäistä tai ehkäpä hyvin aikaista aamulla, mutta talo oli täynnä ihmisiä jotka rukoilivat Pietarin puolesta.
 
Kun palvelustyttö nimeltä Roda avasi oven Pietarin koputuksesta, hän oli niin hämmästynyt Pietarin nähdessään että jätti hänet niille sijoilleen juosten sisälle ja kertoen asiasta kaikille. Ihmisluonto ei muutu: He kaikki rukoilivat hänen vapautumisensa puolesta, mutta kun se tapahtui, he olivat epäuskoisia. Tämä antaa meille rohkaisua rukoilla vaikka emme tietäisi onko se  täysin Herran tahdon mukaista vai ei.
 
Kun Roda vakuutti että Pietari oli ovella, heidän vastauksensa oli “ Se on hänen enkelinsä.”
 
Muistan kun luin tämän teini-ikäisenä ja kerroin Isälle että haluaisin uudistaa mieleni siihen mittaan että kun ovelleni koputettaisiin, niin automaattisesti olettaisin että siellä voisi olla enkeli. En ole vielä päässyt siihen asti -mutta ajattelehan tosiasiaa, että he olettivat enkelin olevan ovella koputtamassa, ilmeisesti antamassa taivaallisen päivityksen Pietarin tilanteesta. (?)
 
Korinttolaiskirjeen 4 luku:9 jae Paavali sanoo että hän olettaa apostolien olevan Herrassa vihoviimeisimpiä, heidän elämänsä tehdyn näytökseksi maailmalle, enkeleille ja kaiken maailman katseltavaksi.
 
Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle 3:16 Paavali sanoi että jumalallisuuden mysteeri on suurenmoinen siinä, että Kristus tuli ihmiseksi, julistettiin vanhurskaaksi Pyhän Hengen kautta, enkelien näkemänä ja hänestä saarnattiin ympäri maailmaa.
Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä 6:2 hän sanoi että tulevina aikoina me tuomitsemme (määräämme, johdamme) maailmaa ja enkeleitä.
 
Sivuhuomautus: muistan erään varhaisimmista Herran vierailuista luonani ja mukana oli myös hän, jota kutsun “minun enkeliksi” ja pystyin kysymään enkeliltä “Miltä sinusta tuntuu että minä olen tulevina aikoina vastuussa sinusta?” Hänen kasvoilleen ilmestyi välittömästi tuskainen ilme siitä, että saatoin kysyä sellaisen kysymyksen. Suurella kiihkolla ja kiirehtien hän vastasi:” Se on oikein! Se on sopivaa! (“Miksi?” kysyin) “Muista: me tunnemme Hänet Luojana,mutta teille Hän on Pelastaja.”
 
Vertaapa ensimmäisen vuosisadan kunnioitusta enkeleitä kohtaan yleistä kristittyä kulttuuria vasten tänä päivänä
Laajasti seurakuntakultuurissa tänään puhutaan enkeleistä joko jonakin “ooh” ja “aah” hämmästystä tuottavana ilmiönä  tai koetaan elämän päämääräksi nähdä yksi sellainen tai alennetaan ja sekoitetaan enkelit  osaksi new- age -henkioppaan asemaa joidenkin käytännöissä.
 
Mutta missä me näemme kunnioituksen, ihmeen tai jopa pelon enkeleitä ja jumalallista järjestystä kohtaan jonka näemme Uuden Testamentin sivuilla? On hienoa olla kiinnostunut tai lumoutunutkin, mutta ei pitäisi unohtaa että tänä aikana enkelit ovat voimakkaampia kuin me. Yksi asia jonka olen oppinut monista tapaamistani Luojan ja enkelien kanssa, on että he ovat vain palvelija-sanantuojia Isä Jumalalta.
 
Heillä ei ole mitään tunnesiteitä meihin -he pitävät henkilöstä jota he suojelevat koska he vaeltavat rakkaudessa -mutta jos Luoja käskisi ottaa  henkemme tuomionaan, he tekisivät sen ilman epäröintiä. Se on kuten kerroin pojillemme, kun he saivat hevosensa: “Saatatte rakastaa niitä ja luulette että ne rakastavat teitä, mutta älkää koskaan unohtako niiden voimaa.” Sama juttu Isän, Luojan kanssa ja enkelien kanssa.
 
Olen jakanut aiemmin kokemukseni Herran vierailusta, kuinka Herra opetti minulle enkeleistä ja riivaajista. Kysyin oikeudestamme määrätä enkeleitä. Hänen vastauksensa oli: “ Ette tiedä edes kuinka tulisi rukoilla. Miten voit ajatella pystyväsi kertomaan enkelille mitä hänen tulisi tehdä?”'
 
Viittaus siihen, ettemme tiedä kuinka rukoilla toi mieleeni välittömästi Roomalaiskirjeen 8:26 joka sanoo juuri niin: “kuten Henki auttaa heikkouksiamme, me emme tiedä kuinka meidän tulisi rukoilla oikein. Henki rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin.”
 
Kerroin Herralle että monet ihmiset määräsivät enkeleitä ja opettivat meitä tekemään niin, perustuen Psalmiin 103:20 jossa sanotaan että enkelit kuulevat sanan äänen. Suora lainaus KR 1983/88:
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte,
kun kuulette hänen sanansa äänen.
Ideana oli siteerata tätä Raamatun jaetta ja määrätä heitä tekemään niin. Hänen vastauksensa oli tämä:
 
“Lue tekstikappale ja näet että asiayhteydessä ei ole kyse ihmisen siteeramasta jakeesta, vaan pikemminkin siinä verrataan ihmisten kuolevaisuutta (jae 15) Herran rakkauteen Hänen antaessaan määräyksiä enkeleille ihmisten puolesta ja heidän parhaakseen. MINÄ OLEN se Sana tuossa tekstin kappaleessa. Minä olen Isän voiman ilmaisema Sana”.
 
“Etkö ole lukenut että ollessani lihassa, puutarhassa*, Minä sanoin voivani pyytää Isältä ja Hän antaisi minulle 12 legioonaa enkeleitä? Enkelit kuuluvat Isälle. Etkö ole lukenut miten kerroin Sardeen** seurakunnalle, että jos he katuisivat he voisivat seisoa Minun rinnallani ja Minä tunnustaisin heidät Isän ja Hänen enkeleidensä edessä? Enkelit kuuluvat yhä Isälle. Mutta vastauksena kysymykseesi, ei -sinulla ei ole sitä oikeutta.”
(*Matteuksen evankeliumi 26: 53; **Ilmestyskirja 3: 5)
 
Minä vastasin: “Mutta Herra, joskus koen Hengessä rukoillessani jotakin ja minä tunnen että enkelit lähtevät liikkeelle tai heitä käytetään tarvittavalla alueella, vaikka en määrääkään heitä. Voin silti tuntea heidän tehtävänsä ja olen tietoinen heidän olevan työssä”. Hän vastasi. “Nuo ovat sellaisia hetkiä, jolloin olet kuvauksesi mukaan Hengessä ja voit aistia sellaisia asioita ja olet tehnyt hyvin ettet ole sortunut väärään oppiin vaan olet tutkinut näitä asioita. Monet jotka harjoittavat sellaisia harhaoppeja tekevät sen hyvästä sydämestä, joten teen heille mitä voin, vaikka Totuuden Henki pysyy totuuden rajoissa enkä voi tehdä yhteistyötä sellaisen typeryyden kanssa.
 
Siinä on yksityiskohtaisesti se mitä olen koskaan jakanut kyseisestä vierailusta ja minun tarkoitukseni ei ole käydä  käsiksi vierailun aihepiiriin muuten kuin siitä näkökulmasta, että meillä tulee olla korkea arvostus, kunnioitus ja jumalallinen pelko Jumalan asioita kohtaan. Liian monet ovat kadottaneet kunnioituksen enkeleitä kohtaan ja Jumalan lahjoja kohtaan ja pitävät itseään jonakin mitä he eivät ole. Surullista.
 
Ensi viikolla puhun siitä, kuinka Jeesuksen tavanomaisuus pelkkänä puusepän poikana esti hänen kotikaupunkiaan kunnioittamasta Hänen laajempaa totuuttaan, ja kuinka tänään, monet kristityt ovat aivan liian “tuttavallisia” Isän ja Luojan kanssa ja ovat myös kadottaneet todellisen näyn Jumalan majesteettisuuden ja voiman suhteen. Todellisen ilmestyksen puute kirkon kulttuurissa on johtanut moniin virheisiin. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköpostiosoitteeni cwowi@aol.com

Respect for the things of God #1; Angels and marriage. Weekly Thoughts, 5/4/19
Kunnioitus Jumalan asioita kohtaan#1, Enkelit ja avioliitto.
 
Hei kaikki,
Kun olin hyvin nuori, vanhempani päättivät muuttaa kasvavan perheensä neljä mailia (6,4 km) kaupungin ulkopuolelle pieneen maalaisnaapurustoon. Meillä oli noin 2,5 eekkeriä (1 hehtaari), iso maalaistyylinen koti yhdessä tasossa, tontin läpi takana juokseva puro, hedelmäpuita ...ja yhteinen puhelinlinja.
 
Mikä on yhteinen puhelinlinja? Jaettu puhelinlinja oli useamman kodin jakama yksittäinen puhelinlinja. Jokaisella kodilla oli oma puhelinlaitteensa, mutta se oli yhdistetty samaan linjaan naapurin kanssa. Saatoit poimia puhelimen kuulokkeen omassa talossasi ja jos joku naapureistasi käytti omaa puhelintaan, saatoit kuunnella heidän keskustelujaan.
 
Siihen aikaan monilla pienillä kaupungeilla tai meidän kaltaisillamme maaseudun naapurustoilla oli tietty yksittäinen naapurin rouva, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin istua kotona ja ajoittain nostaa luuri kuunnellakseen naapureiden puhelinkeskusteluita.
 
Kuulemastaan tämä henkilö joko levitti huhuja tai juoruja tai myöhemmin ilmaisi vahvoja mielipiteitä muille kuullun perusteella. Nythän sitä kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi (lol=paljon naurua).
 
Muistan äitini nostamassa luuria soittaakseen, mutta ensin hän viipyi hetken kuunnellen oliko joku muu langoilla ennen kuin jatkoi puhelua. Kun olin noin kuusi tai seitsemän vuotta vanha, vanhempani remontoivat talon ja silloin teknologia parantui niin että jokainen talo saattoi saada oman puhelinlinjansa -ei siis enää voinut salakuunnella naapureita!
 
K.U.N.N.I.O.I.T.U.S
Houkutus kuunnella salaa naapureita punnittiin toisen yksityisyyden kunnioittamista vasten, ja liian usein kiusaus voitti.  Vapaus nostaa luuri naapurin yksityisen puhelun kuuntelemiseksi oli liian paljon vapautta joidenkin käsiteltäväksi -he eivät vain voineet pitää itseään kurissa muistamalla rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistään.
 
Samalla tavoin kristitty voi rakastaa Luojaa ja lähimmäistään, mutta yhdellä alueella rikkoa tuota kunnioitusta koska heillä on siihen vapaus, ja kunnioituksen puute tai ymmärrys hillitä itseään. Myöskin kristityt ovat joissakin kirkoissa ja “herätyskeskuksissa” huonomaineisia Hengen lahjojen käsittelemisessä kuin leluina nelivuotiaalle jouluaamuna -kuin leikkikaluina.
 
He huudahtelevat ooh ja aah kun joku näkee enkelin, ilmaisten kuin “ minäkin haluan sellaisen”. Ikään kuin enkelin tai Herran näkeminen tai Hengen lahjoissa liikkuminen olisi hengellinen ansiomerkki tai kunnia. Jos he vain tietäisivät minkä kanssa ja paremminkin kenen kanssa ovat tekemisissä, he eivät olisi sellaisia hengellisiä vauvoja.
 
Korintin kaupunki oli sellainen tapaus
Kaupungin tunnus oli “vapaus ja tieto” ja he elivät tuon tunnuslauseensa todeksi äärimmäisyyden mukaan. Paavalin täytyi kirjoittaa heille luvuissa 12-14 Hengen lahjojen oikeasta kohtelusta ja rakkaudesta ja kunnioituksesta Luojaa ja muita kohtaan. Paavalin ensimmäisessä kirjeessä heille hän kuvaili ainakin kymmenen tilannetta jotka tuli korjata.Vapaus ja tieto -mitä vain teetkin sopii hyvin!
 
Ensimmäisessä kirjeessä, luvussa 11:1-16 tilanne on sellainen että jotkut naiset riisuivat huntunsa tullessaan sisään kirkkoon. Meille kerrotaan Apostolien teoissa luku 18:7-8 että he alunperin tapasivat roomalaisen Justuksen kotona ja heidän joukkoonsa liittyi uskovia juutalaisia ja monet Korintin kreikkalaisista myös uskoivat.
 
Kaikki kolme kulttuuria olivat yhdessä talossa. Naisia käytännössä palvottiin kreikkalaisessa kulttuurissa ja heillä oli paljon vapautta, roomalaisilla naisilla ei niinkään ja juutalaisilla naisilla oli vapauksia jotka vaihtelivat alueen ja jopa kaupungin mukaan.
 
Mutta yksi asia yhdisti heitä tuolla Kreikan alueella: oli ohut, lähes läpinäkyvä huntu kasvoilla, joka kertoi naisen olevan naimisissa. Vaimon verhoamattomat kasvot olivat vain hänen miehensä nähtävänä. Tämä oli muinainen versio vihkisormuksesta. Mutta nämä naiset olivat vapaita Kristuksessa ja kokivat oikeutetuksi riisua huntunsa ollessaan talossa sisällä seurakunnan kokouksessa.
 
Voitko kuvitella tänä päivänä seurakunnan kokousta, jossa taloon tullessa isäntä tai emäntä olisi laittanut pienen kulhon oven pieleen, johon jokainen vaimo saattaisi riisua vihkisormuksensa ja ottaa sen siitä mukaan taas poistuessaan? Näin siis nuo vaimot tekivät riisuessaan huntunsa sisään tullessaan. He olivat rentoutuneita, yksityisessä kodissa kokouksessa uskonveljien ja -siskojen kanssa, ystävien kesken, he olivat vapaita Kristuksessa, kaikki oli moraalisesti soveliasta kokouksessa -mitä harmia siitä olisi?
 
Paavali pyytää heitä jakeessa 13 arvioimaan itse oliko heidän tekonsa sovelia ja jakeessa 16 kutsuu vaimojen huntuun pukeutumista tavaksi. Se ei ole jumaluusopillinen kysymys vaan kulttuurinen, hän sanoo ja heidän täytyy itsessään harkita miten oli soveliasta käyttäytyä. Tähän päivään saakka joissakin osissa maailmaa, vaimojen huntu on sääntö, mutta ei muualla alueella. Näin oli Korintissakin.
 
Suurempi kysymys oli avioliiton järjestyksen kunnioittaminen, joka vie suurimman osan Paavalin kommenteista. Hän jopa sanoo jakeessa 10 että vaimojen tulisi käyttää huntua “kunnioittaakseen enkeleitä”. Kreikassa on todellakin sana “angelous”, enkelit, joten jos sinun tekstissäsi sanotaan “papit”, se on väärin, silloin tarkoituksella ohitetaan kreikankielinen ilmaisu, jotta teksti olisi helpompi ymmärtää ilman historian tai kulttuurin tuntemusta -mutta tekstin virheellinen muuttaminen muuttaa kaiken.
 
Paul yksinkertaisesti sanoo että heidän tulisi käyttää huntua kunnioittaakseen aviomiehiään ja “enkeleiden vuoksi”. Hän sanoo tämän, jotta he ymmärtäisivät mitä “enkeleiden vuoksi” tarkoittaa. Hän veti heitä takaisin kunnioitukseen ja arvonantoon avioliittoa, enkeleitä ja Jumalan pelkoa kohti. Onko meillä samanlainen kunnioitus ja arvonanto Jumalaa ja Häneen liittyviä asioita kohtaan?
 
Ensi viikolla jatkan tästä -ovatko seurakunnassasi Jumalan asiat, enkelit ja Hengen lahjat kunnioituksen ja arvonannon kohteita vai leluja, joita voimme jakaa uusia näkyjä tai uusia kokemuksia muiden hämmästeltäväksi ooh ja aah -huudahduksin? Mikä on seurakuntasi kulttuuri, mikä on kristittyjen ystäviesi kulttuuri?

Siihen saakka...Siunauksin
John Fenn/TS
www.cwowi.org ja sähköpostiosoitteeni cwowi@aol.com
 

We can't improve on this! #3, Messianic movement 2
Tätä ei voi tehdä paremmaksi! osa 3, Messiaaninen liike 2
 
Hei kaikki,
 
Tänään: ei-juutalaisten uskovien käytäntö palata uskonsa juutalaisiin juuriin – miten pitkälle mennä?
 
Mikä järki on uskon juutalaisista juurista oppimisessa?
 
Paavali sanoi korinttilaisille 1. Kor. 10: 1-11:ssa, että Israelille tapahtuneet asiat olivat meille esimerkki.  
 
Room. 3: 1-2:ssa Paavali kysyi mitä etua on juutalaisena olemisesta? Hän sanoi vastauksen olevan, että heille oli uskottu 'Jumalan sanat (Sanat)'. Joten on etua siitä, että oppii juutalaisista juurista ja heidän elämänsä esimerkeistä (VT) hyvästä ja pahasta Israelin historiasta.  
 
Mutta juttu menee juuri noin pitkälle.
 
Paavali kysyi galatalaisilta 3: 2-3:ssa, josko he..."vastanottivat Pyhän Hengen uskon saarnaamisen kautta Kristuksessa vai suorittamalla Mooseksen lain? Tekeekö Jumala ihmeitä teidän joukossanne Henkensä kautta vai sen kautta, että te noudatatte lain sääntöjä ja määräyksiä? (Sen tähden) aloitettuanne Jumalan Hengen kanssa, kuinka te sitten luulette voivanne tulla viedyksi kypsyyteen suorittamalla Mooseksen lain säännöt ja määräykset?..." (suomennos tässä)
 
Paavalin lausuma tässä asettaa meille rajan. Jos luulet voivasi tulla viedyksi kypsyyteen Kristuksessa noudattamalla Mooseksen lakia, Paavali sanoo sinun erehtyvän. Isä vie meidät kypsyyteen Kristuksessa Pyhän Hengen avulla.
 
Jumalan Henki ja viestit koskien uskoamme Kristuksessa 'luovat olosuhteet sille', että Jumala voi liikehtiä keskellämme, tehdä ihmeitä meidän joukossamme. Hän ei ole sitä vastaan, että opimme juutalaisista juurista, hän on niitä ihmisiä vastaan, jotka sanovat, että sinun täytyy tai on tarvis tai sinun olisi hyvä tai sitä, että luulet Mooseksen lain noudattamisen vievän sinut kypsyyteen
 
Opitko lisää? Kyllä. Kypsytkö enemmän? Et. Kypsyys tulee luonteen ja todeksi eletyn Hengen hedelmän kautta vaeltaessamme Kristuksen kanssa. (2. Piet. 1: 5-8 ja Gal. 5: 22-23) 
 
Mooseksen laki ei ole sinua varten
 
"Ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille..." 1. Tim.  1: 9
 
Laki ei ole vanhurskaita varten, vaan osoittamaan ihmisen syntisyys. Jos sinulla on Kristus sinussa, laki ei ole sinua varten.
 
Miksi sitten Mooseksen laki?
 
Room. 3: 19 sanoo, että laki annettiin, 'koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä'. Toisin sanoen, ihminen ei tiennyt meidän olevan syntisiä ennen Mooseksen lakia. Tuo laki määritteli ihmiselle synnin. Se näytti meille Jumalan pyhyyden ja meidän syntisyytemme.
 
Paavali sanoi 1. Kor. 15: 56b:ssa, että 'synnin voima on laki'. Se tarkoittaa, että Mooseksen lain noudattaminen johtaa enemmän synnin tekemiseen. Kuten Jaakob, Jeesuksen veli sanoi Jaak. 2: 10:ssa: " Sillä joka elää Mooseksen lain mukaan, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. " (suomennos tässä)
 
Toisin sanoen synti on syntiä. Jos elät Mooseksen lain mukaan, mutta jätät noudattamatta yhtä yksittäistä lakia, syyllistyt kaikkien rikkomiseen, koska synti on syntiä – yhden kohdan rikkomiseen syyllistyminen merkitsee kaikkien kohtien rikkomiseen syyllistymistä.
 
Jos vartuit ankarassa kodissa, jossa oli omat säännöt ja määräykset, tiedät tämän olevan totta. Jos lapsena siivosit huoneesi ja veit roskat mutta jätit pihatyöt tekemättä – ankara vanhempasi kuritti sinua tuon yhden kohdasta, pihatöiden tekemättä jättämisestä tuskin tunnustaen sitä hyvää, mitä teitä. Tuota on Mooseksen laki.
 
Joten miksi nyt kristityt, kun heillä on Kristus, luulevat voivansa tulla kypsemmiksi palaamalla tuon lain alaisuuteen?
 
"Jos Jumala olisi voinut antaa lain (säännöksen), joka olisi antanut ikuisen elämän, vanhurskaus olisi tullut lain välityksellä." (suomennos tässä)
 
Pysähdy ja pohdi tuota lausumaa Gal. 3: 21:stä: "Jos Jumala olisi voinut antaa yhden yksittäisen säännöksen, yhden yksittäisen kaavan, yhden yksittäisen asian jonka voisimme tehdä, joka olisi voinut antaa meille ikuisen elämän, Hän olisi tehnyt niin."
 
"Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta (Jeesukseen) vanhurskaiksi tulisimme…  Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan (lain) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta (Isän) Jumalan lapsia… " jakeet 24-26
 
Tunne sydämesi
 
Ajattele perhettäsi varttuessasi, jos se oli onnellista aikaa, tai perhettä, jonka tunsit ja joka näytti olevan täydellinen perhe tai täydellistä TV-perhettä istumassa ruokapöydässä päivällisellä puhumassa päivästään… kuvittele sitä.
 
Ne lapset ovat osa tuota perhettä. Äiti ja isä haluavat tietää, mitä koulussa tapahtui ja sinulla on myös veljiä ja sisaria, jotka kertovat vuoroin päivänsä tapahtumista toisilleen. On kovaäänistä keskustelujen kulkiessa edestakaisin lasten puhuessa toistensa päälle ehkä yrittäen kertoa äidille tai isälle, mitä tapahtui, jonkun sisaruksen heittäessä sarkastisen kommentin tai kaksi… äidin ja isän nauttiessa sisäisesti jokaisesta minuutista, jokaisesta sekavasta, kovaäänisestä, vallattomasta minuutista.  
 
Tuossa olemme me Isän Jumalan kanssa. Olemme Hänen lapsiaan – Hän nauttii siitä elämän prosessista, jota olemme käymässä läpi. Hän haluaa tietää jokaisen yksityiskohdan päivästämme. Hän on täysin mukana kanssamme, koska toisin kuin yllä olevat äiti ja isä, Hän itse asiassa asuu meissä. Joten se merkitsee sitä, että viemme Hänet mukanamme kaikkialle – jokaiseen paikkaan, kaikkeen mitä teemme, kaikkien luo, joiden kanssa puhumme – Hän on täysin meissä ja me Hänessä
 
Mikään sääntö ei voi tehdä tuota paremmaksi, ei mikään tunnustus suustamme, ei mikään määrä paastoamista tai antamista tai hyvien tekojen tekemistä. Lepää. Jeesus on meidän sapatin lepomme, 24/7- astu Hänen lepoonsa, olet rauhassa Jumalan kanssa ja Jumala on rauhassa kanssasi, todistuksena on Kristus sinussa, kirkkauden toivo.
 
Opi juutalaisista juurista uskossa, jos haluat, sillä heidän elämänsä olivat meille esimerkkejä, Paavali sanoi. Ota osaa juhliin ja opi kulttuurista ja laista, jos haluta, sillä Jumalan Sanat annettiin juutalaisille. Siinä on suuri arvo.
 
Mutta sinulla on Kristus sinussa nyt. Älä anna kenenkään kertoa sinulle, että nyt sinun täytyy totella Moosesta, sillä sinulla on jo Kristus. Opi, kasva, mutta älä tule viedyksi minkään VT:n lain kahleen alaisuuteen. Kuten Paavali päätti opetuksensa tästä aiheesta galatalaisille Gal 6: 15-16:ssa: "Sillä Kristuksessa ei merkitse mitään, onko juutalainen vai ei-juutalainen, vaan vain se, että on uusi luomus Kristuksessa. Jokaisen tuon säännön mukaan elävän yllä on siten rauha ja armo ja koko todellisen Jumalan Israelin yllä." (suomennos tässä)
 
Uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
www.cwowi.org ja lähetä sähköposti osoitteeseen cwowi@aol.com

We can't improve on this! #2, Messianic movement 1 - how far is too far?
Tätä ei voi tehdä paremmaksi! osa 2, Messiaaninen liike 1 – miten pitkälle on liian pitkälle?
 
Hei kaikki,
 
Olemme kaikki yhtä mieltä lausumasta, että Kristus on meissä, mutta sitten saatamme ihmetellä: "Voinko parantaa sitä mitä minulla Hänessä on?”
 
Tänään: Messiaaninen liike: Miten pitkälle voimme mennä juutalaisista juurista oppimisessa ilman, että menemme vikaan? 
 
Oli mies, joka oli kaikessa avokätinen, pidetty, ei ollut koskaan ollut naimisissa, omisti liikeyrityksen ja joka oli luonteeltaan vakaa ja joka rakasti Herraa hyvin paljon. Mutta koska hänellä oli kiinnostus oppia lisää juutalaisesta Jeesuksesta, hän meni paikalliseen ´messiaaniseen´ seurakuntaan.
 
Hänen ensimmäisen vierailunsa jälkeen kaksi johtajista sopi tapaamisesta hänen kotonaan ja tuolla vierailulla ja monilla, monilla lisävierailuilla, joita oli usein 3-5 iltana viikossa, he opettivat häntä. He sanoivat hänelle, että hän oli uskossaan epätäydellinen, tottelematon Herraa kohtaan, koska ei noudattanut Mooseksen lakia ja saivat hänet pelkäämään, että hän missaa Jumalan.
 
He opettivat häntä jättämään huomiotta Galatalaiskirjeen, 1. Johanneksen kirjeen ja muita. Aluksi hän soitti ja/tai lähetti minulle usein sähköpostia kuullakseen mielipiteeni siitä, mitä he hänelle opettivat, mutta he olivat paikan päällä ja minä toisessa osavaltiossa… ja he voittivat hänet puolelleen, sillä he olivat sinnikkäitä.
 
Tuloksena oli, että hän jätti kotiseurakunnan, jossa myös hänen perheensä oli ja valitsi vieläpä katkaista kaiken yhteydenpidon perheensä kanssa. Hän uppoutui kaikkiin niihin asioihin, joita hänen messiaanisen seurakuntansa johtajat käskivät häntä tehdä. Nykyään hän on palauttanut suhteet perheeseensä, mutta hyvin rajallisesti. Hän pitää läheisesti yhteydessä ainoastaan synagogansa jäsenten kanssa.
 
Hän ei ole ollut viestinvaihdossa kanssani siitä lähtien, ei edes silloin, kun olen käynyt hänen perheensä luona naapurissa – minua surettaa ystävän menettäminen, mutta kyse on hänen edesottamuksestaan, ei minun. Ja kuulemastani päätellen hän on älyllisesti täynnä, mutta hengellisesti tyhjä ja kaipaa lisää.
 
Voisin kertoa kymmenittäin tarinoita miehistä ja naisista, jotka viikkojen ja kuukausien kuluessa vähitellen seurasivat samaa polkua kuin yllä mainittu ystäväni, uppoutuen messiaanisuuteen kaiken muun pois sulkien. Monet tietysti säilyttävät tasapainon. Mutta miten totisesta ja jumalisesta halusta tietää enemmän Jeesuksen juutalaisuudesta tulee epäterve pakkomielle? (Tämän kuun mp3-opetussarjani kakkososa hengellisistä riippuvuuksista, 'Spiritual Addictions 2' käsittelee yksityiskohtaisesti polkua hengellisiin riippuvuuksiin)
 
Paavali kirjoitti Room. 10: 2-4:ssa:
 
"Tiedän, mikä into (kiihko) heillä on Jumalan kunniaan, mutta se on väärin suuntautunutta kiihkoa. 3 Sillä he eivät ymmärrä, että Kristus on kuollut tehdäkseen heidät oikeassa asemassa oleviksi Jumalan suhteen. Sen sijaan he yrittävät tehdä itseään riittävän hyviksi saadakseen Jumalan mielisuosion pitämällä juutalaiset lait ja tavat, mutta se ei ole Jumalan pelastamisen tapa. 4 He eivät ymmärrä, että Kristus antaa niille, jotka häneen luottavat kaiken, mitä he yrittävät saada pitämällä hänen lakinsa. Hän lopettaa kaiken tuon." (suomennos tässä TLB-raamatunkäännöksestä)
 
Katsotaan, miten ihminen etenee tällä polulla eteenpäin. Ensimmäinen Paavalin mainitsema asia on, että heillä on kiihko Jumalaa kohtaan. Kreikankielen sana on 'zelon', joka voi tarkoittaa kiihkoa, mustasukkaisuutta, jopa raivoa. Juurisana 'zeo', tarkoittaa 'kuplia tai kiehua yli'. Se tarkoittaa sitoutuneena johonkin olemista samalla omaten vahvan tunnepohjaisen halun tuota halunsa kohdetta kohtaan. 
 
Nämä ihmiset ovat kiihkeitä – kiehuvat yli halussaan Jumalaa ja kaikkea Jumalaa koskevaa kohtaan. Mutta hän sanoo, että kyse on väärin suuntautuneesta kiihkosta.  Se 'ei ole (ilmoitetun) tiedon' mukaista.   
 
Sana, jota hän käytti sanomaan, että se 'ei ole' tiedon mukaista, on yksinkertainen sana 'kat'. 'Kat' on negatiivinen sana tarkoittaen 'vastaan' – tässä tapauksessa 'tietoa vastaan'. Heidän kiihkonsa on niin ylivoimaista, että he jättävät huomiotta sen, mikä on ilmoitettu puoltaen monimutkaisempaa 'korkeampaa' tietoa – tai ainakin heidän kiihkonsa kertoo heille, että se on edistyneempää tietoa.
 
Tämän väärin ohjautuneen kiihkon tähden, jättäessään huomiotta sen, mitä heillä on, joka on Kristus Itse heissä, Paavali sanoo heidän yrittävän pystyttää omaa vanhurskauttaan. Heidän messiaanisesta lähestymistavastaan tulee rakenne, jonka avulla lähestyä Jumalaa tai nähdä Hänet tuon rakenteen välityksellä; eikä oteta vastaan sitä, että Kristus kuoli tehdäkseen heidät oikeassa asemassa oleviksi Jumalan suhteen ja että Kristus on jo heissä.
 
Tilanne on kuin joitakin vuosia sitten olleen 'avoin taivas' -kokousten liikkeen kohdalla. Monet hyvää tarkoittavat kristityt kävivät konferenssissa, jossa mainostettiin olevan avoimen taivaan jättäen vapaaehtoisesti ottamatta huomioon, että Kristus jo on heissä ja että he voivat tulla rohkeasti armon tuomioistuimen eteen. He olivat kiihkeitä, mutta eivät ilmoitetun tiedoin mukaisesti.
 
Syy siihen, että monet olivat halukkaita jättämään huomiotta sen, minkä tiesivät olevan totta suosien sen sijaan ’muotivillitystä’ olevaa liikettä, oli se, että he halusivat lyhyitä vastauksia ja pikaratkaisuja ongelmiinsa tai tilanteeseensa. Kristus heissä olisi vienyt heidät käymään ongelmat läpi, kasvamaan Hänessä ja kasvamaan ihmisenä – mutta se on rankkaa, rankkaa työtä. Epämukavaa työtä. Heidän on innossaan paljon helpompi juosta ’avoin taivas’ -kokoukseen, mikä näyttää niin hengelliseltä ja toivoa, että pikaratkaisu saapuu. Ei juttu niin toimi.
 
Ihmiset juoksevat kaavojen ja rituaalin luo, koska eivät tunne Herraa riittävästi. Meille kerrotaan 2. Piet. 1: 5-8:ssa kristillisessä uskossa olevan kyse kristillisessä luonteessa vaeltamisesta ja Gal. 5: 22-23:ssa Hengen/hengen hedelmässä vaeltamisesta, mikä saa meidät elämään jumalista elämää. Voimme tehdä tämän, koska Kristus on meissä. Kristus meissä on kaikki!  
 
Ei ole mitään väärää siinä, että oppii meidän juutalaisesta Jeesuksestamme, Raamatun kulttuurista ja juhlista ja paastoista – mutta jos ihminen innossaan jättää Kristuksen yksinkertaisuuden ja ilmoitetun tiedon suosien sen sijaan rituaalia ja ulkonaisia lakeja, jotka Kristus jo täytti, niin menee vikaan. Ja tämä on sitä, minkä Paavali oikaisi Gal. 3:ssa, jota käsittelemme ensi viikolla. 
 
Ensi viikolla: Miten Paavali opetti pysymään heitä tasapainossa heidän Jeesuksen juutalaisuuden tietämyksessään.
 
Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
www.cwowi.org ja lähetä sähköposti osoitteeseen cwowi@aol.com

Can't improve on this! #1. I had her heart
Tätä ei voi tehdä paremmaksi! osa 1, Sain hänen sydämensä
 
Hei kaikki,
 
Sain Barbin sydämen ensimmäisillä treffeillämme. Ja totta puhuen hän sai minun sydämeni. Barb oli 15, minä olin 16 ja omistin vuoden 1965 mallia olevan GTOn. Barb piti siitä, että olin pitkä, minulla oli oma auto ja pelasin koripalloa – ei välttämättä tässä järjestyksessä. Toimin kuten minua oli opetettu ja kuten toimin yhä tänäänkin, avasin auton ja muut ovet hänelle ja keskityin häneen; hän oli minulle sekä kiehtova että pelottava (on yhä). 
 
Olin kerännyt rohkeutta koko kesän pyytääkseni häntä ulos ja lopulta sain kerättyä siihen rohkeuden ja hän sanoi kyllä! Menimme katsomaan leffaa ja meillä oli tavalliseen tapaan popcornia ja limua. Mutta ajomatkalla takaisin viedessäni häntä kotiin nolostuin täysin, kun vuotava tiiviste aiheutti öljyn tihkumisen kuuman moottorin päälle.
 
Tuona tuulettomana iltana jokaisen punaisen valon kohdalla konepellin alta nousi sinistä savua, joka haisi palavalta öljyltä ja ajautui avoimiin ikkunoihimme… miksi sitä aina osuu punaisiin liikennevaloihin, kun pitäisi osua vihreään aaltoon? En halunnut lähettää seuralaistani kotiin palaneelta moottoriöljyltä haisevana!
 
Kaikki nuo punaiset liikennevalotkin huomioiden ilta näytti päättyvän aivan liian varhain. Ajaessamme eteenpäin näin donitsikaupan ja kysyin, haluaisiko hän pysähtyä donitsille – ja suureksi helpotuksekseni hän sanoi kyllä. Istuimme pitkän aikaa syöden donitseja ja juoden maitoa ja puhuen, oppien tuntemaan toisiamme, ennen kuin rullasimme Barbin kodin ajotielle vähän myöhemmin.
 
Hän nousi autosta ja saatoin hänet ovelle. Olen 6'6" pitkä (1,98m) ja hän on 5' 3 3/4" (1,6m) - tuo ¾ tuumaa (1,9cm) on hänelle hyvin tärkeä, lol). Hän seisoi ylimmällä rappusella, minä seisoin yhtä askelta alempana ja annoimme toisillemme hellän hyvään yön suukon. Hän sanoi leijuneensa kotiin ja tietäneensä siinä vaiheessa, että menisi naimisiin kanssani. Mitä minuun tulee, tiesin, ettei koskaan tulisi olemaan ketään toista. Piste. Kappaleen loppu. Keskustelu päättynyt.
 
Kun olet saanut Hänen sydämensä...
 
Saatuani Barbin sydämen minun ei tarvinnut ’esittää’ mitään voittaakseni hänet niin kuin ylpeänä saapasteleva riikinkukko yrittäessään voittaa naaraslinnun. Se olisi ollut turhaa: hän oli jo minun ja minä hänen. Tietysti teemme asioita toistemme hyväksi hyväntahtoisuudestamme ja rakkaudestamme, ja kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, tänä vuonna ’seurusteltuamme’ 45 vuoden ajan (naimisissa 41 vuotta). Mutta minun ei täytynyt tehdä mitään voittaakseni hänen sydämensä, olin saanut sen kauan aikaa sitten, se on hallussani ja ymmärrän kyseessä olevan pyhän asian. Kaikki mitä nyt teemme nyt toistemme hyväksi lähtee tuosta; emme yritä voittaa toisiamme itsellemme koko ajan – olemme saaneet toistemme sydämet.
 
Suurimmassa osassa alkuaikojen treffejämme puhuimme elämän eri asioista, kun johdatin hänet Herran luo. Puhuimme Barbin kotielämästä ja minun kotielämästäni. Ennen kuin hän uudestisyntyi, hänen täytyi työstää elämän kaikkia kysymyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia ja muuta – hänelle kyse oli prosessista.
 
Yllä kuvaamani on Herran kanssa vaeltamisemme kaltaista. Hän on saanut sydämemme, me Hänen, sillä Kristus on meissä. Loppu on 'Hänen hyväksymisensä' prosessia elämäämme, asioiden pohtimista loppuun asti, elämän vertaamista uskomme kanssa ja sen elämistä todeksi. Meillä on jo Hänen sydämensä, joten mitä sitten teemmekin, se on vain reaktiota siihen eikä yritystä saada tuota tapahtumaan.  Asia on selvä.
 
Paavali kysyy Room. 8: 32:ssa: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
 
Hänen pointtinsa on, että Isä teki absoluuttisen enimmäismäärän, minkä Hän saattoi tehdä puolestamme lähettämällä ainoan Poikansa. Jos Hän antaisi meille galaksin, se ei olisi mitään verrattuna Hänen Poikansa antamiseen. Jos Hän antaisi meille kaiken kullan 1.000 planeetalla, se ei tule lähellekään Hänen Poikansa antamista. Meillä on Hänen sydämensä, meidän ei tarvitse tepastella ympäriinsä riikinkukon tavoin yrittäen voittaa Hänet tai saada Hänen huomionsa – mikään uskonnollinen kaava tai hyöriminen ei voi lisätä tai vähentää Kristuksesta meissä. Hänellä on meidät ja meillä on Hänet. Se, että Kristus on meissä, lopettaa kaikki ponnistelut meidän puoleltamme yrittää voittaa Hänet puolellemme, tehdä Häneen vaikutus, saada Hänestä enemmän.
 
Hänen Poikansa oli Hänelle kaikki – Se, että Hän uhrasi Hänet meidän puolestamme tarkoittaa, että Hän on antanut meille Hänet ja kaiken Häneen liittyvän.
 
Vertaa nyt tuota...
 
Seurakuntakulttuuriin, jossa on kyse jonkin asian 'tekemisestä', jotta Herra tavoitetaan. Rituaalit ylläpitävät tarvetta rakennukselle ja työmuodoille ja kaikelle menossa olevalle, mutta tuo rakenne luo sitten luonnollisesti kaavojen kulttuurin, jolla yritetään koskettaa Jumalaa, koska pastori/pappi seisoo seurakunnan ja Jumalan välissä. Sen tähden seurakunnassa käymisestä tulee lähinnä seurakunnan kohtaamista Jumalan kohtaamisen sijaan.
 
Käy läpi elämääsi: kuinka monia sellaisia kaavoja olet nähnyt tai kuinka monessa sellaisessa olet ollut osallinen, joissa ei ole mitään pohjaa siinä Uuden testamentin totuudessa, että Kristus on sinussa?
 
Jeesus sanoi Pietarille, että tämän täytyi ristiinnaulita ajatuksensa siitä, ettei Jeesus menisi ristille – tuolla tavoin me ristiinnaulitsemme lihamme, muutamme ajatuksemme ja motiivimme siitä, mitä me haluamme siihen, mitä Hän haluaa. Mutta tuossa ei ole kyse Jumalan voittamisesta puolellemme,
 
Lopussa Uutta testamenttia kyse on Hengen hedelmän virtaamisesta meistä Gal. 5: 22-23:ssa sekä luonteesta 2. Piet. 1: 5-8:ssa: rakkaudesta, ilosta, rauhasta, lempeydestä hyvyydestä uskollisuudesta, sävyisyydestä, moraalisesta erinomaisuudesta, itsekurista, johdonmukaisuudesta, jumalisuudesta, veljellisestä rakkaudesta, ehdottomasta rakkaudesta. Rakkaudessa vaeltamisesta ja hyvän tekemisestä sekä rehellisen ja oikeamielisen elämän elämisestä.
 
UT:ssa ei ole kaavoja, on vain opetuksia ja kehotuksia vaeltaa uudessa ihmisessä, elää uutta elämää Kristuksessa.
 
Paavali sanoi Room. 10: 6-10 kertovan meille, että usko ei yritä mennä taivaaseen eikä usko yritä vetää Jeesusta alas taivaasta, vaan sen sijaan usko on jo sydämessämme. Kristus meissä, kirkkauden toivo. Joten lopeta kisat!
 
Sinulla on kaikki mitä koskaan tarvitset ihan siinä hengessäsi – tarvitsetko viisautta? Sinulla on Kristuksen mieli. Tarvitsetko voimaa? Voit tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka sinua vahvistaa. Tarvitsetko jotakin tässä elämässä? Kaikki mitä kuuluu elämään ja jumalisuuteen on annettu Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Kristus on sinussa, joten sinulla on riittävästi kaikkea selvitäksesi tästä päivästä, tästä viikosta, tästä kuusta, tästä vuodesta, tästä elämästä.
 
Kuinka Paavali käsitteli uskonnollisia järjestelmiä ensi viikolla: messiaaninen liike
 
 
Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
www.cwowi.org ja lähetä sähköposti osoitteeseen cwowi@aol.com