Church WithOut Walls International-Europe
  • Home
    • Privacy Verklaring
  • DE
    • Weekly Thoughts (D) Wöchentliche Gedanken >
      • Weekly Thoughts (D) Wöchentliche Gedanken - PDF
  • EN
    • Weekly Thoughts >
      • WEEKLY THOUGHTS >
        • John's Monthly Newsletter
      • Weekly Thoughts serie in PDF format
      • HouseChurch Thoughts
    • About John Fenn
    • About Wil & Ank Kleinmeulman
    • Books written by Ank Kleinmeulman >
      • About Ank - author
    • Online Bibleschool
  • ES
    • PENSAMIENTOS SEMANALES (Weekly Thoughts) John Fenn >
      • PENSAMIENTOS SEMANALES (PDF)
    • Boletín electrónico de CWOWI
  • F
    • Pensées Hebdomadaires
    • PDF à lire et/ou imprimer
    • A propos de John Fenn
    • A propos de Wil & Ank Kleinmeulman
    • Vidéo en anglais
    • Nous contacter
  • FI
    • Viikottaisia ajatuksia >
      • WEEKLY THOUGHTS / Viikottaisia ajatuksia
      • Weekly Thoughts / Viikottaisia ajatuksia - PDF
    • John Fennistä
    • TV7
    • Kontaktihenkilö Suomessa
  • HU
    • Video John Fenn @ Sid Roth's It's Supernatural
    • John Fenn
    • Wil & Ank Kleinmeulman
  • LT
    • Weekly Thoughts (LT) Savaitės Mintys >
      • E-Book
    • Straipsniai >
      • Kaip mes suprantame, koks turi būti surinkimas
      • Krikštai
      • Kaip veikia 5 tarnavimo dovanos namų surinkimuose?
      • Grįžimas prie paprasto tikėjimo
      • Garbinimas
      • Namų surinkimai Naujajame Testamente
      • Išgelbėjimas
      • Tikėjimo išpažinimas
      • Kaip prasidėjo CWOWI?
      • Dažnai pasitaikantys klausimai
    • Video LT
  • LV
  • NL
    • Weekly Thoughts - nederlands >
      • WEEKLY THOUGHTS (NL) Wekelijkse Gedachten >
        • Weekly Thoughts NL pdf
    • Over / bio van John Fenn
    • Over / bio Wil & Ank
    • Wat wij geloven
    • Onderwijs - Online Bijbelschool
    • Onderwijs - MP3
    • Boeken van Ank Kleinmeulman
    • Doneren / gift overmaken?
    • Conferentie
    • Artikelen >
      • Hoe “Church Without Walls International” is ontstaan
      • Hoe een samenkomst van een CWOW huisgemeente eruit ziet
      • Waarom samenkomen in een huis?
      • Wat is een huiskerk en een huiskerk netwerk?
      • HuisKerken: Waarom – Wat – en Hoe?
      • Ank deelt over Wat & Hoe van Huiskerken (VIDEO'S)
    • Lokaties van Huiskerken (in NL)
  • PL
  • RU
    • Джон Фенн
    • Сид Рот «Это сверхъестественно»
  • Locations
  • Donate
  • Events
  • TV
  • Contact

Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 2/4

6/25/2022

0 Comments

 
Are we in the Tribulation? 2 of 4
Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 2/4
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin Danielin 70 vuosiviikosta. Enkeli Gabriel kertoi Danielille, että määräyksestä rakentaa kaupunki uudelleen siihen, kun Messias tulee, olisi 69 kaikkiaan 70:stä profeetallisesta viikosta tai 483 vuotta. Danielille kerrottiin, että Messias tapettaisiin, mutta
'mutta ei Hänen itsensä puolesta." Se jättää yhden viikon tai seitsemän vuotta jäljelle. Gabriel kertoi Danielille 9:26-27:ssa, että 70. viikkoa leimaa tämä tapahtuma: 
 
"Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan (synnin ihmisen) väki… tällä tavoin... Ja hän tekee liiton (sopimuksen) raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi.  ja puoleksi vuosiviikoksi (3½ vuotta) hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."
 
Niinpä jää 70. viikko, jota leimaa Israelin kanssa tehtävä seitsenvuotinen rauhansopimus.  
 
Tämän ymmärryksen vahvisti Jeesus Matt. 24:15-16:ssa, kun Hän sanoi: 
 
"Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-joka tämän lukee, se tarkatkoon- silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille..."
 
Tuosta 70. viikosta ja miksi emme ole ahdistuksen ajassa vielä
 
Apostoli Johannes temmataan ylös taivaaseen Ilm. 4:2:ssa ja viedään Isän valtaistuimen luo, mitä kuvataan luvussa neljä. Valtaistuimella on juuri Isä, se on selvää. Valtaistuimen ympärillä on sateenkaari ja sen edessä on kirkas kansi. Valtaistuimen ympärillä on kerubeja ja kuten näemme luvussa 5:1, Isä pitää kirjakääröä oikeassa kädessään.  
 
Luku viisi alkaa sillä, että apostoli itkee, koska ei ole ketään, jota Isä pitäisi arvollisena avaamaan kirjan ja murtamaan sinetit. Sitten hän näkee Karitsan, joka on kuin teurastettu, Juudan heimon leijonan, joka on nyt elävä. Jae 7 kertoo meille Hänen olevan arvollinen ja Hän astuu esiin ja "otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä..." Joten meillä on Isä luvussa neljä antamassa kirjan Jeesukselle luvussa 5.
 
Hauska fakta: Danielille näytettiin sama kohtaus. Dan. 7: 9-14:ssa hän näkee 'Vanhaikäisen' (Isän) istumassa valtaistuimellaan, ja Hänen luokseen tulee Ihmisen Poika taivaan pilvissä vastaanottamaan valtakunnan, joka ei häviä.
 
Seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän maljaa
 
Yleisin saamani sähköposti aiheesta liittyy sinetteihin, ja tavallisesti siinä sanotaan jotakin sellaista kuin: 'Olemme kolmannen sinetin ajassa'. Vastattuani jo ydinkysymykseen, että emme ole vielä tuossa lopun seitsemän vuoden ajassa, mille antaa leiman Euroopan (ja ehkä muiden Välimeren alueen maiden) johtajan/johtajien tekemä seitsenvuotinen rauhansopimus Israelin kanssa, katsotaan nyt sinettejä.
 
Ilmestyskirja on mielenkiintoinen kirja, joka on koottu tavalla, joka antaa meille kolme näkökulmaa: mitä tapahtuu maan päällä, mitä tapahtuu taivaassa sekä informaatiota. Seitsemän sinettiä, pasuunaa ja maljaa liittyvät yhteen numerojärjestyksessä – ensimmäinen sinetti, ensimmäinen pasuuna ja ensimmäinen malja liittyvät toisiinsa. Toinen sinetti, toinen pasuuna ja toinen malja liittyvät kaikki toisiinsa jne.
 
Kuudes niistä jokaisesta on Jeesuksen paluu, seitsemäs jokaisesta on maailmanajan loppu/Hänen valtakuntansa perustaminen
 
Kuudes sinetti avataan Ilm. 6: 12-17:ssa ja on Jeesuksen paluu, mikä tunnetaan 'karitsan vihana', tai 'vihan päivänä', myös 'Herran päivänä' juutalaisessa ymmärryksessä (VT). Huomaa, että sanotaan, että aurinko menee mustaksi ja myös kuu, ja taivaan tähdet putoavat maahan Hänen palatessaan. Juutalaisuudessa (VT) tavallisin termi on 'Herran päivä'. 
 
Tämä on juuri sitä, mitä Jeesus sanoi paluustaan Matt. 24: 29-31:ssä: "Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta..." 
 
Se, kuinka Jeesus kuvasi paluunsa tässä Matt. 24:ssä, on mittapuu, jota vasten arvioimme muita viittauksia siihen, että aurinko ja kuu pimenevät. Esimerkiksi Apt. 2:17-21:ssa Pietari lainaa Joelia, joka näki saman asian ja selitti, että Jumalan Henki vuodatettaisiin miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen ylle, kunnes aurinko pimenisi ja kuu pimenisi punaiseksi, kun tulee 'Herran päivä, se suuri ja peljättävä'. (Kielet eivät sen tähden lakanneet olemasta olemassa eivätkä lakkaa ennen kuin palaa Hän, joka on kaiken täyteys)
 
Joten kuudes sinetti kuvaa 'Herran päivää' kuten se toteaa. 
 
Kun kuudenteen pasuunaan puhalletaan Ilm. 9: 14-21:ssa ja kuudes malja vuodatetaan 16:12:ssa, apostoli näkee 'idän kuninkaiden' 200 miljoonan vahvuisen armeijan ylittävän kuivuneen Eufrat-virran matkalla hyökkäämään Israeliin.  

Kun tämä yhdistetään meidän aikamme Hes. 38-39:n sotaan, se tarkoittaa, että kun tuo sota tapahtuu ja Venäjä, Iran, Turkki ja liittolaiset kukistetaan, ainoa uhka Israelille tulee olemaan Kiina ja 'idän kuninkaat'. Sen tähden noin seitsemän vuotta Hesekielin sodan jälkeen idän kuninkaat matkaavat kokematta vaaraa Venäjän eteläisen osan poikki matkalla pohjoiseen Israeliin.  
 
Seitsemäs niistä jokaisesta on sen jälkeen, kun Jeesus palaa, kuten nähdään seitsemännessä sinetissä Ilm. 8:1:ssa, mikä sanoo taivaassa olleen hiljaisuus noin 30 minuutin ajan. Seitsemäs pasuuna Ilm. 10:7:ssa 'Jumalan salaisuus käy täytäntöön ', ja 11: 15:ssa myös "niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti". '" Kun seitsemäs malja vuodatetaan 16:17:ssä Isä Jumala huutaa: "Se on tapahtunut!"
 
Joten nyt kun olemme selvittäneet, että jokainen noista kuudesta on Hänen paluunsa, ja jokainen noista seitsemästä on loppu, katsotaan tarkemmin sinettejä, pasuunoita ja maljoja 1-5.  
 
Ja sen teemme ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin!
 
John Fenn/LL
 

0 Comments

Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 1/4

6/18/2022

0 Comments

 
Are we in the Tribulation? 1 of 4
Olemmeko ahdistuksen ajassa? Osa 1/4
 
Hei kaikki,
 
Minulta kysytään tätä kysymystä aika lailla, tai joku kertoo minulle lähettämässään sähköpostissa, että olemme kolmannen sinetin ajassa… väärin.  
 
Juutalaiselle uskolle...
 
Kristittyjen 'ahdistuksen ajaksi' kutsuma seitsemän vuoden aika tunnetaan 'Jaakobin vaivan aikana' ja monilla muilla nimillä juutalaisuudessa. Kun Jeesus puhui siitä Matt. 24.ssä, käsitys seitsemän vuoden vaikeuksien ajasta maan päällä oli hyvin vakiintunut Danielin kirjan 9: 24-27:stä lähtien, missä hän puhui 70 vuosiviikosta (490 vuodesta), jotka oli Israelille määrätty. Tähän seitsemän vuoden aikaan on noin 300 enimmäkseen Vanhan testamentin viittausta.  


Daniel oli viety vangiksi Babyloniaan ja Jerusalem oli tuhottu. Jeremia oli profetoinut, että Israel tulisi olemaan Babyloniassa 70 vuoden ajan, ja Daniel luki sen (Dan. 9:2) ja rukoili ja teki parannusta kansansa puolesta. Enkeli Gabriel tuli Danielin luo (9:21) ja kertoi hänelle 490:sta vuodesta 70 kertaa seitsemän vuotta oli Israelille määrätty. Gabriel sanoi noiden 490 vuoden laskeminen alkaisi siitä, kun lähti käsky rakentaa Jerusalem uudelleen, mikä prosessi veisi 49 vuotta, tai seitsemän profeetallista vuotta, saada valmiiksi.
 
Noin itse asiassa tapahtui, ja määräys annettiin 457 eKr. ja jälleenrakennus kesti 408 eKr. saakka. Näitä asioita käsitellään Esran ja Nehemian kirjoissa erityisesti. Seitsemän noista 70 vuodesta otettiin sen tähden rakentamiseen, ja Gabriel sanoi hänelle, että sen jälkeen olisi vielä 62 vuosiviikkoa lisää tai 434 vuotta siihen, kunnes Messias tulisi, mutta Hänet tapettaisiin, mutta 'ei Hänen itsensä puolesta' (9: 26, suomennos tässä). 
 
Kun otetaan huomioon erot meidän ja juutalaisen kalenterin välillä, tuo vie meidät noin vuoteen 28 jKr. jolloin Jeesus aloitti palvelutyönsä. Tuo kulutti 69 vuosiviikkoa 70:stä.
 
Sen tähden jokainen kyseli, oliko Johannes Kastaja tai Jeesus Messias – tiedettiin, että oltiin ajankohdassa, jolloin Messias ilmestyisi. Odotettiin Messiasta.  
 
Tässä heidän ongelmansa
 
Kun Gabriel kertoi Danielille, että 70 vuosiviikon tai 490 vuoden päästä siitä, kun annettiin määräys jälleen rakentaa Jerusalem, hän sanoi, että tuon 70. vuosiviikon lopussa Messias toisi iankaikkisen vanhurskauden.  Se olisi syntien ja vääryyden loppua, ja profetia sinetöitäisiin tuohon aikaan - 'täydellinen' oli tullut. 
 
Niinpä Jeesuksen ajan ihmiset odottivat Messiasta, joka kukistasi roomalaiset käyttäen yliluonnollista voimaa. Tuo oli todennäköisesti se mitä Juudas ajatteli Jeesuksen pettäessään yrittäessään pakottaa Häntä käyttämään voimaansa kukistamaan roomalaiset.
 
Jopa ennen kuin Hän astui taivaaseen Apt. 1: 6-7 kysyttiin Jeesukselta: " Tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" - (Aiotko potkaista roomalaiset nyt ulos? Kun kerran nyt olet ylös noussut, aiotko ottaa hallintaasi maapallon?) Jeesus sanoi heille, että ei ole heidän asiansa tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (engl. pidättänyt Itsellään) 
 
Mysteeri, joka pidettiin ihmiskunnalta salassa vuosikausia ja sukupolvia
 
Se jättää Israelin tilanteeseen, jossa 69 kaikkiaan 70 vuosiviikosta on täyttynyt, ja hämmennykseen: Mitä tapahtui? Missä on tuo 70. viikko? Paavali kertoo meille Ef. 3: 1-10:ssa, osaksi: 
 
"Kuinka ilmestyksen kautta Hän teki tiettäväksi minulle mysteerin, joka pidettiin salassa ihmisen pojilta, mutta on nyt paljastettu Hänen apostoliensa ja profeettojensa toimesta, että pakanat olisivat kanssaperillisiä, ja samasta ruumiista, osalliset Messiaasta..."
 
Tuo olisi se mysteeri, jonka Isä piti salassa – Hän aikoi antaa ei vain Israelille, vaan koko maailmalle, kaikille pakanakansoille, tilaisuuden kokea Hänen pelastuksensa Jeesuksen Kristuksen kautta. Paavali sanoi, ettei sitä paljastettu ihmiskunnalle ennen helluntaita – se oli salaisuus siihen saakka.  
 
Kol.1: 26-27: "sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä (pakanoissa), kirkkauden toivo."
 
Room. 16: 25-26: "...Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta... mutta joka nyt on julkisaatettu ja…tiettäväksi tehty KAIKILLE kansoille..."
 
Esimerkiksi...
 
Sen tähden Danielille kerrottiin, että olisi 70 vuosiviikkoa ja sitten Messias perustaisi valtakuntansa – mutta hänelle ei voitu kertoa, että olisi karkeasti ottaen 2000 vuoden ajanjakso (kaksi profeetallista päivää), jotta pakanat voisivat vastaanottaa pelastuksen. Jeesuksen odotettiin potkaisevan roomalaiset ulos eikä tajuttu, että Messiaan hylkääminen heidän taholtaan antoi Isälle tilaisuuden avata pelastuksensa lopuille kansoille.  
 
Lk. 4: 18-20:ssa Jeesus on Nasaretissa ja Hänelle annetaan Jesaja 61 ja Hän lukee jakeen 1 ja osan jakeesta 2: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (opetettavissa oleville); hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, (2) saarnaamaan Herran otollista vuotta" ... ja Jeesus päätti lukemisensa tuohon ja istuutui. 
 
Jeesus lopetti keskellä virkettä. Koko jae kaksi sanoo näin: "julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää." Jeesus lopetti 'Herran otollisen vuoden' jälkeen. Miksi?
 
Koska Hän ei voinut kertoa kenellekään, että Herran otollisen vuoden ja meidän Jumalamme kostonpäivän (Hänen toinen tulemisensa) välissä oli 2000 vuoden väli. Kun Hän istuutui luettuaan vain osan tekstikohdasta, Hän sanoi, että tuo osa oli täyttynyt tuohon aikaan.
 
Sen tähden lukiessaan Vanhan testamentin profetioita lukijan täytyy olla varovainen ja ymmärtää, että he tiesivät vain osin, ja tiesivät vain vähän tulevasta pakanoiden ajasta. Siihen on vain mitä epämääräisempiä viittauksia kuten Hoos. 6:2:ssa: "Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän (2000 vuoden) kuluttua, kolmantena päivänä (tuhat vuotta) hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä." 
 
Joten olemmeko ahdistuksen ajassa juuri nyt? Toisin sanoen olemmeko me tuolla 70:llä vuosiviikolla? Emme. Ja ensi viikolla alan selittää, miksi… kiitos, että luit tämän loppuun asti, vaikka tämä oli pitempi kuin tavallisesti kirjoitussarjojen ensimmäiset osat… siunauksin,
 
John Fenn/LL

0 Comments

Oman uskon purkaminen; Kuinka rukoilla, osa 3/3

6/11/2022

0 Comments

 
The Deconstruction of one's faith; How to pray, 3 of 3
Oman uskon purkaminen; Kuinka rukoilla, osa 3/3
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla katsoimme rikasta nuorukaista ja hänen sisäistä painiskeluaan vanhempiensa uskon, kulttuurin ja henkilökohtaisten arvojen kanssa. Tänään tuhlaajapoika, joka myös 'purki oman uskonsa', ja kuinka rukoilla niiden puolesta, jotka tekevät saman. 
 
Jeesus sisällyttää Lk. 15: 11-32:en kertomuksen tuhlaajapojasta osana suurempaa opetusta, joka löytyy tämän luvun kymmenestä ensimmäisestä jakeesta koskien 100 lammasta ja yksi eksyy ja joutuu laumasta erilleen, sekä naisesta, jolla on 10 kolikkoa ja kadottaa yhden ja etsii koko talonsa löytääkseen tuon yhden. Joten tuo asettaa asiayhteyden – tuhlaajapoika on kadonnut kolikko, eksynyt lammas.
 
Onneton poika
 
On mies, jolla on kaksi poikaa, ja nuorempi pyytää perintöään, jotta hän voi lähteä pois ja aloittaa itsenäisen elämänsä. Muinaisessa Israelissa vanhempi poika sai perinnöstä kaksinkertaisen osuuden. (5. Moos. 21: 15-17) 
 
Se tosiasia, että nuorempi veli haluaa rahansa nyt, jotta voi lähteä aloittamaan itsenäisen elämänsä, kertoo meille, että hän ei halua vanhempaa veljeään pomokseen. Hänen varttuessaan hänen vanhempaa veljeään valmennettiin ottamaan vastuulleen perheen yritys ja omaisuus tietäen, että saisi puolet siitä mitä veljensä saisi heidän isänsä kuollessa. Hän halusi irti. Nyt. Ja isä antoi sen hänelle, ehkä ymmärtäen hänen tarpeensa osoittaa onnistuvansa, mutta varmasti surullisena siitä, että hänen poikansa jätti yrityksen.
 
Kuinka monet nuoret ihmiset (mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän määrittelen nuoriksi ihmiseksi alle 40-vuotiaat, lol) arvioivat uudelleen kasvatustaan ja päättävät, etteivät voi jatkaa siten, kuinka heidät kasvatettiin. He haluavat irti, ja sen tämä nuori mies teki. Kuinka monet nuoret ihmiset ovat havainneet järjestäytyneen uskonnon tukahduttavaksi, rajoittavaksi ja todellisuudesta irralliseksi? Kuinka monet sanovat tämän nuoren miehen tavoin 'En kestä tätä enää' ja lähtevät?
 
Tulokset paljastavat, että hän tarvitsi tuota perherakennetta
 
Lk 15: 13-16:ssa meille kerrotaan, että hän meni toiseen maahan, ja siellä tuhlasi rahansa 'hillittömään elämään'. Tässä kohdassa hän saa nimen 'tuhlaajapoika'. Sana 'tuhlaaja' on latinaa tarkoittaen 'epätaloudellista', mutta enemmän kuin tuota se tarkoittaa elämistä haaskaavalla tavalla. Se viittaa tuhlailevaan elämäntyyliin, jossa eletään yli varojen.
 
Jakeissa 14-16 meille kerrotaan, että maassa oli nälänhätä ja hänen täytyi löytää työpaikka. Hän sai alhaisimman saatavilla olevan työpaikan, sikojen ruokkijan, sikojen ollessa epäpuhtaita hyvälle juutalaiselle pojalle kuten hän oli. Hän oli alhaisista alhaisin. Meille kerrotaan Kuningas Jaakon käännöksen 17. jakeessa, että nälkänsä ja puutteensa alhaisimmalla kohdalla 'hän meni itseensä'. 
 
Kreikankielinen teksti kuuluu näin: "Kuitenkin, mentyään itseensä, hän sanoi..." Lopultakin hän kävi rehellisen keskustelun itsensä kanssa tilanteestaan. Jae 17 sanoo, että tuossa sisäisessä kamppailussa puhuessaan itselleen hän muisti, että alhaisimmilla palvelijoilla hänen isänsä talossa oli paljon ruokaa, kun taas sitä vastoin hänellä ei ollut yhtään. Hän näki nälkää. Siat söivät, mutta ei hän. Ei huolenpitoa, ei aitoja ystäviä. Aivan yksin. Hänen täytyi saavuttaa tuo alhainen kohta, jotta hän saattoi 'mennä itseensä'. Että hän voi rehellisesti arvioida elämäänsä, uskoaan ja perhesuhteita.  
 
Hän tarvitsi sitä
 
Viimein hän kävi itsensä kanssa keskustelun, joka hänellä olisi pitänyt olla aiemmin ennen kuin hän koskaan edes ajatteli lähteä kotoaan. Jos hänellä olisi ollut uskoa Herraan niissä rajoissa, joissa hänen veljensä on hänen pomonsa ja kaksi kertaa rikkaampi perintönsä puolesta kuin hän, Herra olisi kehittänyt hänessä luonnetta ja siunannut häntä tulevissa suunnitelmissa. Mutta hän ei ajatellut sitä mitä hänellä oli ja elämänsä vakauden arvoa. Hän ei arvostanut perhettään, uskoaan eikä kasvatuksensa arvoja. Kaikki tuo tuli hänelle takaisin nyt kun hän näki, että jopa sioilla oli jotakin syötävää siinä missä hänellä ei ollut mitään.
 
Ajatellen yhä itsekseen hän kehittää suunnitelman. Tämä on tärkeää. Hän päätti palata isänsä luo, nöyrtyä ja vain pyytää työpaikkaa jossakin tiluksilla. Omaa uskoaan purkavat tulevat jossain kohdassa rakentamaan uudelleen uskoaan, aivan kuten tämä nuori mies. He ajattelevat perusteellisesti suunnitelmaa palatakseen.
 
Sitä, mikä aiemmin oli vihastumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kohta aiemmin – että hänen perheensä usko tarkoitti, että hänen veljensä saisi kaksi kertaa niin paljon kuin hän ja että tämä olisi hänen pomonsa, sitä prosessoitiin hänen sydämessään. Hän täytyi käydä läpi suuria hankaluuksia ja vaikeuksia ennen kuin hänellä oli rauha tilanteen suhteen, mutta hän todella prosessoi asian. Hänen täytyi tehdä se itse, poissa uskonsa, isänsä, veljensä ja sen luota, kuinka hän näki tulevaisuutensa heidän kanssaan elämässään.
 
Tiedämme, kuinka se päättyi
 
Hän palasi, hänen isänsä näki hänet kaukaa, kun hän oli lähestymässä ja juoksi hänen luokseen, isä piti hänelle isot juhlat ja vanhempi poika loukkaantui. Mutta meidän pointtimme on se, että nuori mies palasi.
 
Meidän täytyy sallia niiden, joita rakastamme ja jotka parhaillaan purkavat omaa uskoaan, jatkaa prosessoimistaan. He eivät ole yksin. Heissä oleva Siemen on katoamaton. Jumala on Henki ja juuri heidän henkensä näkymättömässä maailmassa Hän painiskelee heidän kanssaan. Tämä voi viedä vuosia.
 
Gal. 4: 19 sanoo, että Paavalin 'jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä'. Paavali rukoilee heidän puolesta kuin olisi synnyttämässä, mutta kysymys on siitä, että 'Kristus saa muodon (heissä)'.
 
Paavalin rukoukset efesolaisten puolesta 3: 15-20:ssa ja 1: 17-20:ssa olivat heidän sisäisen olemuksensa puolesta, jonne kukaan muu kuin Isä ei voi nähdä. Että Isä Henkensä kautta tekisi heidät vahvoiksi ja antaisi heille ilmestyksen Kristuksen käsittämättömästä rakkaudesta, ja että Hän antaisi heille Viisauden ja Ilmestyksen Hengen Hänessä, niin että he voivat tuntea Hänen heille osoittamansa kutsun syvyyden Kristuksessa. Se on voimallista. Tuolla tavoin meidän täytyy rukoilla 'purkajien' puolesta. 
 
Juuri nyt he saattava olla hajottamassa uskoaan, kasvatustaan ja jopa hyökkäävät varhaisen elämänsä epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Mutta Isä on yhä siellä käsitellen heitä armolla ja laupeudella, näyttäen heille asioita, auttaen heitä pääsemään irti kokemastaan virheestä ja kivusta ja rakentaen uudelleen heidän uskoaan lankku kerrallaan kohti tulevaisuuden paluuta ja sovitusta.  Ja tuona päivänä, kuten esimerkissämme yllä, iloitaan suuresti.
 
Hän on uskollinen. Rukoile yllä olevien rukousten mukaisesti ja siten kuin saat kehotusta rakkaidesi puolesta, ja katsele Isän työskentelyä…
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
 
John Fenn/LL
 

0 Comments

Oman uskon purkaminen; tuhlaajapojat, rikkaat nuorukaiset, osa 2/3

6/4/2022

0 Comments

 
The Deconstruction of one's faith; Prodigals, Rich Rulers #2 of 3
Oman uskon purkaminen; tuhlaajapojat, rikkaat nuorukaiset, osa 2/3
 
Hei kaikki,
 
Olen kertonut prosessista, jota yleisesti kutsutaan (Yhdysvalloissa) ‘oman uskonsa purkamiseksi’, mitä käytetään kuvaamaan aikuisia parikymppisistä nuoriin nelikymppisiin, jotka varttuivat seurakunnasta ja nyt hylkäävät seurakunnan ja monien kohdalla Herran.
 
Rikas nuorukainen
 
Rikas nuorukainen löytyy Matt. 19: 16-22:ssa tutkimassa uskoaan ja suhdettaan vanhempiinsa.
 
Hän tuli Jeesuksen luo kysyen: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Ja Jeesus vastasi: "Miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala. ” (suomennos tässä) Heti alussa Jeesus pyrkii ratkaisemaan asian. Kuka sinä ajattelet minun olevan? Olenko Herra, valehtelija vai hullu? Kutsumalla minua hyväksi, sillä ei ole ketään muuta hyvää kuin Jumala, kutsutko minua Jumalaksi? Nuorukainen oli hiljaa. Niinpä Jeesus lähestyi kysymystä toisesta näkökulmasta.
 
Tässä yhdessä sananvaihdossa löydämme oman uskonsa purkavien pulman: He hylkäävät sen minkä kanssa varttuivat, mutta eivät vielä tiedä, mitä tehdä. Syvällä sydämessään he vain tietävät haluavansa yhä ikuisen elämän, vaikka he eivät myönnä sitä avoimesti, syvällä sydämessään he pelkäävät kuolemista ja haluavat määränpäänsä olevan turvattu.
 
Vihaisena ja loukkaantuneena he saattavat hyökätä vanhempiaan, seurakuntaansa vastaan tai avoimesti todeta, että hylkäävät ‘uskontonsa’, mutta heidän sydämessään on pelkoa, hämmennystä ja taas tietäen enemmän, mitä eivät halua kuin mitä haluavat.
 
Kokeiltuaan ‘uskonnon’ rajoitteita, he astuvat toimintahäiriön maailmaan. Joskus tuo toimintahäiriö on ilmiselvää ja näkyy rikkoutuneissa ihmissuhteissa ja epävakaudesta elämässä. Joskus toimintahäiriö on piilossa kaiken sen kullan ja kimalluksen takana, jota maailma tarjoaa, mikä jättää heidät sisältä tyhjiksi – he tietävät tämän, mutta eivät ole rauhassa, eivätkä he vielä ole siinä kohdassa, jossa he voivat nöyrtyä ja palata lapsuusajan uskoonsa.
 
Pohdi tuota nuorukaista
 
Tämä nuorukainen oli rikas, ja meille kerrotaan myöhemmin keskustelussa, hänellä oli paljon omaisuutta. Ei vain rahaa, vaan myös omaisuutta. Kuitenkin huolimatta siitä mitä hänellä oli, hän tiesi, ettei hänellä ollut iankaikkista elämää. Hän kertoi Jeesukselle tehneensä kaiken mitä häneltä vaadittiin hänen uskonnossaan ja epäilemättä hänen vanhempiensa uskonnossa – kuitenkin hän tiesi, ettei hänellä ollut iankaikkista elämää.
 
Hän etsi jotakin mitä tehdä. “Mitä minun pitää tehdä?”, hän kysyi. Hän oli pitänyt kaikki käskyt lapsuudesta lähtien, mutta oli tyhjä. Hän tiesi, ettei tuolla uskonnolla ollut iankaikkista elämää, se ei täyttänyt hänen sydäntään tarkoituksella.
 
Uskonsa jättänyt aikuinen painiskelee Jeesuksen väitteiden kanssa. Monet kerrat hän ei hylkää Häntä, vaan sen sijaan sen seurakuntapaketin, jonka kautta Jeesus esitettiin. Jos hän vain voisi tuntea Herran ilman sitä auditorioseurakunnan paketoitua show’ta ja sen kulttuuria. Tuolla nuorukaisella oli uskonnon muoto, mutta hän oli fiksu. Hän tiesi sen olevan ulkonaiseen suuntautunutta, suoritukseen perustuvaa, ja se jätti hänet tyhjäksi, vaikka hän piti kaikki käskyt lapsuudesta lähtien. Hän oli purkamassa uskoaan. Hän yritti päästä siitä selville. Mitä minun pitää tehdä?
 
Juuri tuon kanssa he painiskelevat; Jeesuksen väitteiden
 
Vanhempien rooli heidän lastensa elämässä pitää sisällään sen tosiasian, että jokainen ‘ensimmäinen’ heidän lapsensa kokemuksista elämässä (tiettyyn ikään asti) tulee hänen vanhempiensa kautta. Liesi on kuuma – tuo ensimmäinen kerta, jolloin opittiin tuo tosiasia, tuli hänen vanhempiensa kautta. Syö vihanneksesi, ne ovat sinulle hyväksi – tuo ‘ensimmäinen’ tuli hänen vanhempiensa kautta. Harjaa hampaasi pitääksesi ne terveisinä – tuo ‘ensimmäinen’ tuli vanhempien kautta.
 
Kun lapsi vanhenee, vanhempi haluaa lapsensa (tai hänen pitäisi haluta lapsensa) saavan kuulla aiheesta seksi häneltä, ei lapsen koulusta, ei hänen ystäviltään, ei pornosivustolta. Vanhempi haluaa lapsensa oppivan rahasta ja budjetoinnista ja ahkerasta työnteosta ja säästämisestä häneltä, ei jätä tuota maailman mainostajien ja ystävien opetettavaksi. Vanhemmat haluavat lastensa ymmärtävän elämänkysymysten asianmukaisen asiayhteyden – lähtien kunnollisesta syömisestä seksiin ja rahaan ja ihmissuhteisiin. Vanhemmat asettavat kaiken asianmukaiseen asiayhteyteen ja ymmärrykseen. Jumala mukaan luettuna.
 
Vanhempi esittelee lapselleen ‘tämä on Jumala’ ja ‘haluan opettaa sinulle Jeesuksesta, joka rakastaa meitä ja kuoli meidän puolestamme’ – ja se on hyväksyttävää, kunnes tuo lapsi tulee ikään, jossa toisilla ihmisillä on muita ajatuksia Jumalasta. Jopa jos tuolla lapsella olisi aitoja kokemuksia Herrasta, Hänen ‘henkilökohtaisesti omaksi’ ottaminen ei tapahdu automaattisesti.
 
Monet meistä tuntevat ystäviä tai sukulaisia, jotka ehkä lapsena tai teininä kokivat Herran
 
Mutta he eivät vaella Hänen kanssaan nyt. Joskus me ihmettelemme, kuinka sama kokemus muutti meidät niin, mutta heitä ei. Se johtuu siitä, että ihmisellä voi olla kokemus Jumalasta, mutta hän jättää asian vain siksi – hetkeksi ajassa. Pelkästään se, että on kokemus Pyhästä Hengestä ei merkitse sitä, että ihminen antaa sydämensä ja elämänsä Jumalalle.
Ja se on rikkaan nuorukaisen ahdinko. Hän oli pitänyt kaikki käskyt. Hän oli ‘hyvä poika’ kaikkien hyvän juutalaisen pojan mittareiden mukaan ensimmäisellä vuosisadalla. Hän oli luultavasti teini tässä, myöhäisessä teini-iässä ehkä, kuitenkin hän yhä etsi. Tässä hän tulee kasvotusten lihassa olevan Jumalan kanssa ja sitten kävelee pois.
 
Jumala vai maailma?
 
“Myy omaisuutesi ja seuraa Minua” merkitsi hänelle sitä, että hän panee sydämensä uhrialttarille kaiken varallisuutensa ja siihen liittyvän ylpeyden, ja kääntää sille selkänsä. Monet miehet varttuvat ajatelleen, että kristityksi tuleminen tekee heistä heikkoja. He ajattelevat, että usko on naisia varten, koska he eivät ole koskaan sovittaneet yhteen uskovana miehenä olemista sen kanssa, että kykenee tekemään ahkerasti työtä ja mennä elämässä eteenpäin itsensä ja perheensä hyväksi. Monet miehet ilmaisevat uskoaan tekemällä ahkerasti työtä ja hankkimalla elanto perheelleen, hyvä niin, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että on uskova mies.
 
Tämä rikas nuorukainen oli myös hämmentynyt. Oliko Jeesus Jumala? Hän ei ollut vastannut Hänen kysymykseensä. Hän on hyvä, mutta menisikö nuorukainen niin pitkälle, että sanoisi Jeesuksen olevan Jumala? Ja jos Hän on Jumala, haluan Jumalan, mutta en niin suuressa määrin, että Hän muuttaa elämäni. Hän heikentäisi minua miehenä, ihmisenä, joka haluaa olla menestynyt elämässä. Pidän maailmasta. Kuinka voin olla uskova ihminen ja yhä olla menestynyt? Nuorukainen ei osannut sovittaa yhteen noita kysymyksiä.
 
Jae 22 sanoo, että nuorukainen “meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.“
 
Sana ‘murheellinen’ ei välitä oikein tämän miehen tunteita. Se tulee kreikan juurisanasta ‘lupe’, joka tarkoittaa ‘olla syvässä tunne-elämän kivussa, ahdistuksessa ja murheessa’. Sitä käytetään kuvaamaan synnytyskipuja.
 
Sitä käytetään jälleen 2. Moos. 7:9:ssä kuvaamaan jotakuta, joka katuu siinä määrin, että on tuskissaan syntinsä tähden. Sitä käytetään Ef. 4:30:ssa, kun Paavali käskee meitä olemaan murehduttamatta Pyhää Henkeä – älkäämme aiheuttako Hänelle syvää tunteen ahdistusta toimillamme. Sitä käytetään Joh. 17:30:sta Pietarista, joka oli murheellinen, syvästi tunteidensa puolesta loukkaantunut siitä, että Herra oli kysynyt häneltä kolmesti, rakastiko Pietari Häntä.
 
Rikas nuorukainen oli järkyttynyt Jeesuksen kysymyksestä ja siitä mitä hänen täytyisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän – hän rakasti maailmaa ja statustaan ja omaisuuttaan. Ajatus siitä, että palaisi uskonsa ytimeen, jättäisi uskonnollisen hyväksynnän show’n ja ulkonaiset seikat aidon (uskon) hyväksi, aiheutti hänelle syvää tunne-elämän tuskaa – kuten synnytys hänen sielussaan.
 
Tämä kipu kuvaa sitä, mitä monet uskossa varttuneet käyvät läpi, he ovat kokeneet maailmaa ja tietävät syvässä sydämessään, että ‘äiti ja isä ovat oikeassa’, mutta ovat liian ylpeitä ja liian paljon maailmaan rakastuneita nöyrtyäkseen ja palatakseen uskoonsa. He eivät ole onnellisia ihmisiä. He naamioivat kipunsa, he naamioivat sen painiskelun, joka on menossa heidän sydämessään. He saattavat olla vihaisia ja heidät täytyy jättää rauhaan painiskelemaan itsekseen – he tarvitsevat aikaa prosessoida, ja he tulevat jossain vaiheessa tulevaisuudessa palaamaan kysymään kysymyksiä tai tekemään sovintoa.
 
Mutta toivoa on…
 
Samaan aikaan kun Herra ei nykyään ehkä vaadi jokaista, jolla on omaisuutta, myymään kaikkea, Hän kyllä vaatii meitä ‘myymään kaiken’ Hänelle sydämessämme. Kysymykseksi tulee: “Lisäämmekö me Jeesuksen kiireiseen elämäämme, vai annammeko kiireisen elämämme Jeesukselle?” Joskus se alkaa niin, että lisätään Hänet omaan elämään, ja ajan myötä tuo elämä annetaan Hänelle.
 
Seurakunnan perimätieto kertoo, että tämä rikas nuorukainen oli mies, jonka tunnemme Barnabaksena, Paavalin kumppanina palvelutyössä. Apt. 4:34-37:ssä sanotaan, että Joosef, joka oli niin hyvä mies ja ihmissuhteissa ‘sillanrakentaja’, että apostolit kutsuivat häntä nimellä ‘Barnabas’. Barnabas tarkoittaa ‘se, joka kutsuu ihmisiä yhteen suurempaan läheisyyteen ja lohdutukseen’. Näemme Apostolien teoissa, että hän myi kaiken omaisuutensa ja antoi rahat apostolien jaettavaksi, että toisten tarpeet tulivat tyydytettyä. Arameaksi hänen nimensä tarkoittaa ‘profeetan poika’.
 
Hän oli ensimmäinen, joka lähestyi entistä Saul Tarsolaista päästäkseen selville, oliko tämän uusi usko aitoa Apt. 9:ssä, ja sitten tutustutti hänet (Paavalin) apostoleihin. He lähettivät hänet Antiokiaan Apt. 11:ssä edustajanaan tarkastamaan siellä olevat uudet kreikkalaiset uskovat.
 
Emme voi todistaa, että Barnabas oli Matteus 19:ssä oleva nuorukainen millään Raamatun kohdalla, mutta silti, näemme hänen kaltaistensa nuorten miesten ‘myyvän kaiken’ Herran tähden. Miehet kuten Matteus itse, joka oli teini tai esiteini tavatessaan Jeesuksen. Apostoli Johanneksen arvioidaan olleen noin 17, kun hänestä tuli yksi Jeesuksen opetuslapsista.
 
Herra työskentelee ajan kuluessa syvällä ihmisten sydämissä… ja ensi viikolla katsomme toista, joka painiskeli perheensä uskon kanssa, ja jolla oli se hetki, jolloin Raamattu sanoi, että hän ‘meni itseensä’. Olkoon niin kaikkien meidän kurittomien lastemme kohdalla!
 
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL
 

0 Comments

Oman uskon purkaminen; kun nuoret aikuiset luopuvat, osa 1/3

5/28/2022

0 Comments

 
The Deconstruction of one's faith; When young adults fall away, 1 of 3,
Oman uskon purkaminen; kun nuoret aikuiset luopuvat, osa 1/3
 
Hei kaikki,
 
Ilmausta 'uskonsa purkaminen' käytetään englanniksi kuvaamaan 20-40 vuotiaita, mutta erityisesti kolmekymppisiä aikuisia, jotka ovat 'luopuneet Herrasta', vaikka he ovat kasvaneet kristillisessä seurakunnassa ja perheessä. Nyt he hylkäävät uskonsa väittäen olevansa joko ateisteja, agnostikkoja tai 'en vain usko tuota enää'. 
 
He purkavat sen, mitä ennen uskoivat. Aivan kuten kodin remontoimisessa on ensimmäinen askel repiä pois kaikki se mikä on vanhaa, vaarallista, vanhentunutta tai ei-toivottua. Mutta aivan kuten ränsistyneen kodin kohdalla, heille jää se purettuna ja hylättynä. He ovat jämähtäneet paikalleen tietäen enemmän mitä eivät usko kuin mitä uskovat.
 
Tämä on tuskallista vanhemmille, jotka olivat 'hyvässä' seurakunnassa näitä lapsia kasvattaessaan
 
Joidenkuiden on vaikea olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti ja pohtimatta sitä, missä he menivät harhaan. Jos asiaa ei ota henkilökohtaisesti, se on vähintäänkin tunne-elämän puolesta raastavaa, koska vanhemmat pelastuivat monista niistä asioista, jotka nämä aikuiset lapset nyt hyväksyvät. Mutta heillä on vapaa tahto ja aikuisina he ovat vastuussa omasta elämästään.
 
Sen lisäksi monet näiden nyt aikuisten lasten vanhemmat ovat myös jättäytyneet pois seurakunnista sen jälkeen, kun he ovat haavoittuneet tai heillä on ollut muita kokemuksia, jotka ovat kääntäneet heidät pois auditorioseurakuntajärjestelmästä. Näemme monien liittyvän kotiseurakuntiin, ei tuon kipeyden vuoksi, vaan etsien aitoa ja todellisia ihmissuhteita – ollen seurakunta niin kuin apostolit ja Uuden testamentin ihmiset juhlistivat pyhien kokoontumista – löytäen aitoja ystävyyssuhteita ja ihmissuhteita Kristuksessa, kulkien elämän halki yhdessä.
 
Monet eivät ole syvällä sydämessään hylänneet Jeesusta, vaikka he saattavat joskus väittää muuta, vaan sen sijaan sen paketin ja rakennelman, jonka välityksellä he saivat kuulla Hänestä. He havaitsivat, että auditorioseurakunta opetti heille enemmän Hänestä kuin itse asiassa Hänen tuntemisestaan. Heillä oli kokemus seurakunnasta, ei Jumala-kokemusta sunnuntaisin. 

Me veimme lapset seurakuntaan joka sunnuntai, mitä tapahtui?
 
Hyvin usein, kun he olivat nuoria, heidän vanhempansa tulivat (tai palasivat) Herran luo ja toivat nuoren perheensä hyvään 'Raamattuun uskovaan' seurakuntaan.  He toivoivat myös lastensa 'ottavan Herran vastaan' –ja he olettivat, että se tapahtui lastenhoidon ja pyhäkoulun ja myöhemmin nuorten ryhmän välityksellä.  Jotkut näistä lapsista menivät edelleen Raamattukouluihin, harjoitteluohjelmiin, aktiomatkoille; kaikki ne oli suunniteltu vahvistamaan sitä uskoa, jota lasten vanhemmat toivoivat lapsillaan olevan.
 
Mutta jotenkin heidän vanhempiensa uskosta ei täysin tullut heidän omaansa. Jokaisen lapsen täytyy käydä läpi se prosessi, jossa hän tekee vanhempiensa uskon omakseen. Mutta lapset ovat asiantuntijoita näkemään kaksoisstandardit ja tekopyhyyden, ja koska he ovat koulussa, he tietävät, miltä sellainen rakenne näyttää, joka arvostaa ulkonäköä ja suoritusta. voit opettaa lapselle historiaa, mutta et saa häntä rakastamaan historiaa. Voit opettaa hänelle matematiikkaa, mutta et saa häntä rakastamaan matematiikkaa. Voit opettaa lapselle Jeesuksesta, mutta et saa häntä tuntemaan Hänet. Lapset tietävät, kuinka suorittaa jossakin rakenteessa.
 
Perustavaa laatua oleva asia oli tämä: lapset luottivat siihen, että heidän vanhempansa ovat oikeassa. Monet todella vaelsivat Herran kanssa tai ainakin heillä oli kokemuksia Herran kanssa. He luottivat siihen, mitä heille kerrottiin, rakenteeseen, järjestelmään. Mutta sitten he kasvoivat aikuisiksi ja ulos tuosta järjestelmästä. Äidin ja isän ääni ei ollut ainoa ääni enää; ketä uskoa?
 
He kasvoivat aikuisiksi...
 
Heti kun nämä lapset menevät tuon seurakunnan rajojen ulkopuolelle, he havaitsevat collegessa tai työssä, että hyviä ihmisiä monista eri uskonnoista on elossa ja voi hyvin maa-planeetalla. He alkavat nähdä totuuksia muissa uskonnoissa ja filosofioissa, mikä on heille silmiä avaavaa, koska heidän kristillisessä kasvatuksessaan kukaan ei opettanut heille muista uskonnoista ja uskomusjärjestelmistä.
 
Valitettavasti kristillisissä kouluissa ja etenkin kodeissa on vähän, jos yhtään opetusta eri uskonnoista ja filosofioista. Koti on täydellinen paikka puhua esiteinien ja teini-ikäisten kanssa muista uskonnoista ja niistä toisista äänistä, joita on 'maailmalla', ennen kuin he menevät 'ulos maailmaan'. Mutta enimmäkseen he siirtyvät hyvin äkkiä suojatusta kristillisestä kodista ja kristillisestä koulusta ja Raamattuun uskovasta seurakunnasta maailmaan. Eikä heillä ole tietämystä, jotta voisivat suodattaa ja järkeillä uskonsa välityksellä, eikä syvyyttä omassa vaelluksessaan Hänen kanssaan. 
 
Tuon sanottuani lisään, ettei kyse ole vain tiedosta. 
 
Näiden teinien täytyy tuntea, todellakin tuntea Isä ja Herra, ja siitä käsin he ovat turvattuja oppiessaan toisista uskonnoista ja filosofioista. Heidän täytyy kehittää kotona omaa aikaansa Herran kanssa – palvonnassa, opiskelemisessa, ajattelemisessa ja kirjoittamisessa koskien asioita, jotka Herra saa 'erottumaan' ja kiinnittää heidän huomionsa. 5. Moos. 11: 19 käskee vanhempia muistamaan, että puhuvat Herrasta lastensa kanssa (ei lapsilleen): "...puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi." 
 
Auditorioseurakunta erottaa perheet heti kun he menevät ovesta sisään ja ilman henkilökohtaista vaellusta Herran kanssa monet näistä lapsista luopuvat, kun heidät on irrotettu rakenteesta.
 
Se ei ole erilaista, kun ajatellaan jotakuta, joka on armeijassa tai on ammattiurheilija, siinä, että silloin kun he ovat harjoitusohjelmassaan, he ovat fyysistä harjoittelua vaativan ulkonaisen rakenteen alaisia, mutta heti kun he ovat tuon ohjelman ulkopuolella ja tuo ulkonainen rakenne on poistettu, he lakkaavat harjoittelemasta ja lihovat ja laiskistuvat – kaikki tämä siksi, koska he eivät koskaan kehittäneet omaa sisäistä kurinalaisuuttaan ollessaan tuossa rakenteessa. Siitä ei koskaan tullut osa heitä heidän sydämessään.
 
Tilanne on sama monien näistä nyt aikuisten lasten kohdalla – seurakunta tarjosi rakenteen, mutta koska heillä ei ollut omaa kurinalaisuuttaan ja vaellustaan Herran kanssa, heti kun tuo rakenne poistettiin, niin poistuu myös heidän uskonsa. Heti kun tuo on tehty, toiset äänet tulevat sisälle, he alkavat purkaa heidän uskoaan lankku lankulta, tutkien, mistä he pitivät ja mistä eivät pitäneet…
 
Raamatussa on esimerkkejä aikuisista lapsista, jotka 'purkivat' uskonsa
 
Tuhlaajapoika selvästi kävi läpi uskonsa purkamisen ajan, mutta tunnistammeko sen, että rikas nuorukainen oli keskellä saman asian tekemistä? Paavalin läheinen matkakumppani Deemas, jätti hänet lopuksi, Paavalin sanoin 'tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena'. 
 
Ensi viikolla katsomme joitakuita näistä henkilöistä ja kykenemme samastumaan heidän sisällään olevaan prosessiin. Muista kuitenkin tämä: Isä Jumala on Henki, ja Hän työskentelee ennen kaikkea poissa näkyvistä, syvällä ihmisen sydämessä, hänen syvimmissä ajatuksissaan. Paavali sanoi Gal. 4:19:ssa, että hänen täytyi 'jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä'. 
 
Kyse on prosessista, äläkä lannistu siitä, jos ulkonaisesti näyttää siltä, että aikuinen lapsi on purkamassa uskoaan – luota Kristuksen olevan itse asiassa hänessä ja käsittelevän syvällisiä asioita, jotka voivat viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä selvittää… mutta Hän on uskollinen jatkamaan tuota työtä.
 
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

0 Comments

Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 4/4

5/21/2022

0 Comments

 
Sex, Sexuality, and Christians, 4 of 4
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 4/4
 
Hei kaikki,
 
Tämän seksuaalista rakkautta ja evankeliumia käsittelevän sarjan lopussa meidän täytyy tajuta, että jos todella uskomme Kristukseen meissä, sitten se kuinka kohtelemme kehoamme ja kenen kanssa liitymme yhteen, on heijastus uskostamme.
 
Jos elämämme on se keino, jolla Kristus tuo valtakuntansa maan päälle, tuoden meidät ja ne, joiden kanssa olemme suhteissa Hänen jumalalliseen järjestykseensä, meidän täytyy sisällyttää seksi ja seksuaalisuus osaksi evankeliumin viestiä. Ei erillisenä. Ei näkyviltä piilotettuna, jolloin lapsillemme ei tule mitään opetusta ennen kuin he aloittavat ennen avioitumista annettavan avioliittoneuvonnan.
 
Kotiseurakunnassa, joka on ytimeltään perheen jatke, ja johon useat perheet kokoontuvat, lapset näkevät onnistuneita avioliittoja kaiken sen mallina, josta puhumme. He näkevät myös kompurointeja. Väittelyjä siitä, kuinka asiat ratkaistaan. Lapset oppivat sen, kuinka argumentoida, kuinka neuvotella, kuinka antaa anteeksi, kuinka olla jossakin konfliktissa se jalompi osapuoli.  
 
Riippumatta pariskunnan iästä, iäkkäimmistä vastanaineisiin tai nuoriin pariskuntiin, lapset tajuavat, että on tämä seksi-niminen juttu, joka sitoo pariskunnat yhteen, he ovat uteliaita, koska eivät ole kokeneet sitä vielä. Siinä yhteydessä he tajuavat nähdessään äidin ja isän ja toisia äitejä ja isiä ja lapsia, että seksuaalisuus voi olla tervettä ja osa tasapainoista avioelämää. Naimattomia koskien he näkevät itsehillintää ja esimerkin, joka mukaan elää. Ja kaikki tuo on kietoutunut siihen, kuinka he ovat Kristuksessa. Perhedynamiikka, ml. seksuaalisuus, on osa kristillistä elämää.
 
Lyhyesti sanoen evankeliumi ja seksuaalisuus ovat osa suurempaa yhteisöä. Perustasolla sellaiset asiat kuin maanviljely, lemmikit ja kotieläimet, lisääntyminen ja kuolema, ovat kaikki osa tervettä asiayhteyttä, jossa ymmärtää seksuaalisuus ja evankeliumi. Ne eivät ole erillään, jopa lapset havaitsevat nämä terveiden aikuisten avioliittojen aineettomat elementit.
 
Roomalaisessa pakanamaailmassa orjien ja tavallisten ihmisten päätarkoitus oli lastenteko ja toisten seksuaalisten halujen palveleminen. Opetus uskollisuudesta ja siitä, että oli yhtä Kristuksen kanssa yksilöllisesti ja avioliitossa, oli vapauttavaa, mikä vetosi yhteiskunnan alempiin luokkiin, joita etuoikeutetut käyttivät.
 
Ehkäpä suurin yksittäinen elementti, joka asetti kristityt erilleen verrattuna roomalaiseen kulttuuriin, oli se, kuinka Jumala näki seksin. Roomalainen saattoi helposti selittää pois jälleen yhden jumalan nimeltä Jeesus, sillä heillä myös oli jumalia. He saattoivat selittää pois sen, kuinka näillä kristityillä ei ollut epäjumalankuvia kodeissaan, ja se oli heille hämmentävää, mutta heidän ajattelussaan oli kyse vain jälleen yhdestä uskonnosta.
 
Mutta sen opettaminen, että ihmiselämällä oli arvo, hänet oli luotu Jumalan kuvaksi, hänet oli luotu siinä tarkoituksessa, että hän on yhtä Hänen kanssaan Kristuksessa, ja sen tähden ihmisten pitäisi olla yhtä uskollisia avioliitossa kuin Kristus on meille, oli roomalaiselle mielelle ällistyttävää. Roomalaisessa kulttuurissa oli ennen kuulumatonta rajoittaa ja korottaa miehen ja vaimon välinen seksuaalinen liitto esimerkiksi mystisestä liitosta Jumalan kanssa sen sijaan, että se olisi pelkästään keino tehdä lapsia tai tyydyttää itsekkäitä haluja.
 
Elämällä oli nyt merkitys, tarkoitus, seksuaalinen liitto oli ilmeikäs kuva, jonka jokainen ihminen Rooman valtakunnassa ymmärsi, ja sen sanominen, että se oli kuva Kristuksesta ja seurakunnasta… niin vapauttavaa! Samalla tavoin kuin lasimaalaukset ikkunoissa keskiajan Euroopassa tehtiin kertomaan evankeliumikertomus, koska kaikki olivat lukutaidottomia, vuosisatoja aiemmin roomalaisessa kulttuurissa, joka piti seksiä keinona tyydyttää itsekkäät halut, opetus siitä, että uskollisuus avioliitossa ja seksuaalinen liitto puolisosi kanssa oli kuva Jeesuksesta ja Hänen morsiamestaan, kuvasi eloisasti tätä mystistä, taivaallista liittoa. Jopa lopussa, taivaallisen Jerusalemin kuvataan näyttävän siltä kuin 'sulhastaan varten koristettu morsian.' (Ilm. 21:2) – kuinka eloisa tuo kuva olikaan uskoville, NIIN roomalaisesta kulttuurista poikkeava.  
 
Yksi Henki
 
Kun Paavali kertoi korinttilaisille 1. Kor. 6: 16-20:ssa, että heidän ei pitänyt käydä temppeliprostituoitujen luona, hän viittasi kaikkeen siihen, mistä puhumme: " Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne..."
 
Meidän maailmassamme kysytään kysymystä: olenko mies vai olenko nainen? Mutta evankeliumi on: kuinka meidän on määrä olla mies ja nainen? Avioliiton täytyy olla täydentävää, koska vain miehet-naiset 'sopivat yhteen' tai täydentävät toisiaan kaiken luomisen jumalallisessa järjestyksessä. "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi" on se perustus, jolle ymmärryksemme seksuaalisuudesta luomisen jumalallisessa järjestyksessä rakentuu. Kun antropologit ja arkeologit löytävät muinaisia ihmisten luurankoja, tapa, jolla he identifioivat, onko kyse miehestä vai naisesta, on lantion muoto. Naisten lantio on syntymästä lähtien leveämpi kuin miesten, mikä mahdollistaa heille synnyttämisen. Loput ovat tunne-elämän ja mielen kysymyksiä liittyen siihen, kuka identifioituu keneksikin.
 
Jäljitä ajatuksenjuoksu...
 
Kun joku uskoo evoluutioon, hän uskoo, että on satunnaisesta luonnon tapahtumasta. Jos tuota seuraa loogiseen päätökseensä asti, se merkitsee, että hänen ainoa tarkoituksensa elämässä on se, minkä hän itselleen antaa. Moraali ja etiikka, oikea ja väärä, on sitä mitä he sitten sanovatkin sen olevan, koska kaikki on yhtä suurta sattumaa. Ei tarkoitusta, ei syytä elää.
 
Evankeliumi esittää totuuden – olemme ainutlaatuinen luomus, joka on luotu tarkoituksella ja rakastava Taivaallinen Isä, on Poikansa kanssa valmistanut meille kodin. Olemme ikuisia olentoja ollen hengen olentoja, ja olemme jo ikuisuudessa.
 
Joten seuraa tätä ajatuksenjuoksua....
 
Jos joku kieltää sen totuuden, että Jumala loi miehen ja naisen, ja että avioliitto miehen ja naisen välillä on korkein ilmaus ja kuva Jumalan liitosta ihmisen kanssa Jeesuksen Kristuksen välityksellä, hän alkaa ajatella muita asioita.
 
Homoavioliitto hyväksytään esimerkiksi, koska kun torjut sen, mitä Jumala sanoo, seksuaalisuus alennetaan sen kaikkein perustavimpaan muotoon sellaiseksi asiaksi, joka on vain itsekästä täyttymystä ja itsensä ilmaisemista varten sen sijaan, että kyse olisi lisääntymisestä ja kuvasta Kristuksesta ja Hänen morsiamestaan. Se tarkoittaa, että hämmennys vallitsee maailmassa mitä tulee ihmisen seksuaalisuuden tarkoitukseen, ja kun tuo uskotaan, ihminen ajattelee olevansa lihakimpale, jota toiset käyttävät ja käyttävät hyväksi, mikä jättää heidät etsimään korkeampaa tarkoitusta, tyhjinä ja tuntien sisällään olevansa likaisia.  
 
Tämän vuoksi evankeliumi ja seksuaalisuus täytyy esittää yhdessä, toinen toisen osana. Tämä on evankeliumikirjeen asia yhteys korinttilaisille, roomalaisille, efesolaisille, galatalaisille – ihmisen seksuaalisuus ja sen asianmukainen asiayhteys mainitaan kaikkialla. Liitto Kristuksen ja seurakunnan välillä nähdään miehen ja vaimon seksuaalisessa liitossa.
 
Room. 1: 18-32:ssä hän kertoo ihmisistä, jotka torjuvat Jumalan, tulevan luovutetuksi väärälle ajattelulle, jopa seksuaaliselle vääristymälle, koska 'he eivät halunneet säilyttää Jumalaa tietämyksessään' (suomennos tässä).  Vastakohta on totta – jos he haluaisivat tuntea Jumalan, he ymmärtäisivät seksuaalisuuden ja moraalin siten, kuin ne Hän määrittelee, ja he kaivautuisivat pois väärästä ajattelusta ja elämäntyylistä.
 
Korinttilaisille ja roomalaisille puhuttiin seksuaalisuudesta ja epäjumalanpalvelusta ja temppelipalvelusta ja kerrottiin yksityiskohtaisesti eroavaisuus Kristuksen ja paikallisen kulttuurin välillä. Galatalaisille hän mainitsee lihan teot, jotka pitävät sisällään kirjon seksuaalisia syntejä. Juudan kirjeen jae neljä kehottaa olemaan kääntämättä Jumalan armoa irstaudeksi, 'kevytkenkäiseksi elämiseksi' seksuaalisesti, joka tuohon aikaan kuvasi kaiken tyyppistä seksuaalista toimintaa. Ihmisen seksuaalisuutta on kaikkialla Uuden testamentin kirjeissä.
 
Vanhemmat ovat avainasemassa olevia kasvattajia ja esimerkkejä
 
Kuinka monelle lapselle opetetaan, että heidän kehonsa on hyvä asia? Että heidän kehonsa on temppeli, jossa Jumala asuu? Että se mitä voisimme kutsua täydentäväksi avioliitoksi (miehet ja naiset sopivat yhteen luonnostaan) on perustavaa laatua oleva asia ja oikein, kuten luomakunnassa nähdään ja terve järki osoittaa. Jumala loi maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
 
Kun yhteiskunta korottaa ja edistää itsen tarpeita yli toisten tarpeiden, seksuaalista hämmennystä tapahtuu. Ydinperheessä eläminen opettaa lapsille toisten tarpeita yli oman itsen. He näkevät äidin ja isän tekevän uhrauksia ja työskentelevän heidän puolestaan. He vuorostaan tekevät uhrauksia vanhempiensa ja sisarustensa puolesta ja kotiseurakunnassa – he auttavat täyttämään niiden ystävien tarpeet, joiden kanssa he ovat yhteydessä osana suurempaa uskon perhettä ja yhteisöä.
 
Kreikan sana seksuaaliselle rakkaudelle on eros
 
Eros ilman pidättyvyyttä, kun on keskittynyt itseen, tuottaa kipua, hämmennystä, elämiä jotka murenevat. Eros, silloin kun se on ymmärrettynä Kristuksessa, tuottaa vakaita perheitä, vauvoja, toimii hyvin uskonyhteisössä. Jo itse vanhurskauden käsite, heprean sana 'tsedakah', osoittaa, että koska olemme oikeassa asemassa Jumalan suhteen, Hänen rakkautensa virtaa kauttamme ulospäin maailmaamme, johon meidät on liitetty osana suurempaa luomakuntaa.
 
Kun mies tai nainen, lapsi tai teini, antaa Jumalan rakkauden sanella ja määritellä hänen ihmissuhteensa, hänen maailmansa asettuu jumalalliseen järjestykseen. Ja tämä maailma tarvitsee jumalallista järjestystä, eikö?
 
Toivottavasti tämä on ollut kiinnostavaa… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
 

0 Comments

Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, roomalainen maailma, osa 3/4

5/14/2022

0 Comments

 
Sex, Sexuality, and Christians, The Roman world; 3 of 4
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, roomalainen maailma, osa 3/4
 
Hei kaikki,
 
Sen lausuman lukeminen, että evankeliumi ja seksi olivat niin suoraan yhteydessä ensimmäisen vuosisadan evankeliumin viestiin, on oletettavasti järkytys monelle. Useimmat eivät tajunneet, kuinka seksualisoitunut roomalainen yhteiskunta oli, ja kuinka viesti Kristuksesta oli niin merkityksellinen ja erilainen heille. Nykyään kuulemme evankelioivan viestin eikä siinä ole mitään asianmukaisessa luomisen yhteydessä olevaa seksistä kertomista, kyse on 'minä' –evankeliumista, niin steriilistä ja ylevän kuuloisesta. Mutta tuolloin evankeliumi oli käytännöllinen, vallankumouksellinen joka tavalla, se jopa astui makuuhuoneeseen ja avioliittoon. Jeesus saattoi muuttaa kaiken. 
 
Palaa luomiskertomukseen ja ymmärrä se asiayhteydessä, ja sitten tajua, että Paavali viittasi tähän yhteyteen Ef. 5:21- loppuosa, kun hän sanoi, että mies ja vaimo Kristuksessa ovat kuin Kristus ja seurakunta. Hän mainitsi seksuaaliset käytännöt melkein jokaisessa kirjeistään, niin integroituneita seksi ja evankeliumin viesti olivat. Ihmeellistä.


Yhteiskuntaan verrattaessa
 
Kun Jumalan näkemys seksistä esitettiin sellaisille ihmisille kuten korinttilaiset, roomalaiset, galatalaiset ja efesolaiset, se oli vallankumouksellisesta, valtava nollaus pois siitä tavasta, johon nämä (nyt entiset) pakanat oli kasvatettu ja heitä ympäröivään maailmaan nähden vastakkaista kulttuuria edustavaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi Paavali mainitsee monta kertaa 'paetkaa haureutta'. Mutta hän ei koskaan sanonut vain 'lopettakaa tuo', vaan sen sijaan viittasi siihen, keitä he nyt ovat Kristuksessa. Tuo näyttää meille ratkaisun omaa aikaamme varten.  
 
Tämä syntien lista 1. Kor. 6:9:ssa peilaa päivän kulttuuria: "Tiedätte, ettei kukaan epävanhurskas persoona pääse Jumalan valtakuntaa. Nuo epävanhurskaat, joita ovat haureuden tekijät (avioliiton ulkopuolinen seksi), epäjumalan palvojat (seksi temppeliprostituoitujen kanssa), avionrikkojat (puolisolleen uskottomat), naismaiset (homoseksuaaliset/bi), itsensä väärinkäyttäjät (seksuaalinen vääristymä) … jae 11: "Ja sellaisia olitte jotkut teistä, mutta nyt teidät on pesty, nyt teidät on pantu sivuun Jumalaa varten, nyt Jumalan Henki on teidät vanhurskauttanut Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä." (suomennos tässä)
 
Korostus: Ja sellaisia olitte jotkut teistä. Tuo kohta luetteloi menneitä syntejä ja kulttuurin, jossa he elivät, mutta keskittyy siihen, keitä he nyt ovat Kristuksessa. Tuo on ratkaisu – mitä Jumala tekee sinussa nyt. Tuo kulttuuri oli yhä heidän ympärillään Korintissa. Mutta heidän tuli keskittyä siihen, keitä he nyt ovat Kristuksessa.
 
Ole tietoinen menneisyydestäsi, opi menneisyydestäsi – sen tähden Jumala ei pyyhi pois muistojamme, kun tulemme Hänen luokseen – että voimme oppia ja arvostaa ja kyetä kertomaan siitä, mitä Hän teki puolestamme. Paavali esittää tässä seksin kohottamisen sen tarkoitettuun jumalalliseen tarkoitukseen, järjestykseen ja asemaan ihmisen elämässä, kun jätämme menneet seksuaaliset synnit kokeaksemme sen asianmukaisessa tarkoituksessa. Nyt teidät on pesty – olette uudestisyntyneitä. Nyt teidät on pyhitetty – asetettu erilleen Jumalan käyttöön. Nyt teidät on Henki vanhurskauttanut Kristuksen kautta – vanhurskautettu ei tarkoita vain synnistä syyttömäksi todettua, vaan osoitettu olevan Jumalan, ja Hän on meidän puolustajamme. Tuo on meidän huomiomme keskipiste.  
 
Jokainen kristitty on kutsuttu jonkinasteiseen pidättymiseen
 
Pidättymisen opettaminen teineille on vain osa totuudesta. Jokainen on kutsuttu jonkinasteiseen pidättymiseen. Teinille pidättymisestä on opetettava laajemmassa elämän kurinalaisuuden ja itsehillinnän yhteydessä. Paavali mainitsee miehen ja vaimon pidättyvän paaston ja rukouksen kauden ajaksi, mutta palaavan yhteen jälleen ennen kuin paholainen voi kiusata heitä heidän itsehillinnän puutteellaan. (1. Kor. 7: 5) 
 
Pidättyminen ei ole tarkoitettu mielihyvän vähentämiseksi, vaan sen sijaan rakkauden lähteen suojaamiseksi oikeaa ihmistä varten, oikealla tavalla.
 
Itsehillintä ei rajoita, se suojelee. Kun pariskunta antaa valansa hylätä kaikki muut ja tuntea vain toisensa, he vannovat suojelevansa avioliittonsa loukkaamattomuutta pidättymällä seksisuhteista kenenkään muun kanssa avioliiton ulkopuolella.
 
Koska Jumalan seksuaalisuutta koskevan suunnitelman paljastaminen oli niin vallankumouksellista ja vastakulttuuria edustavaa roomalaiselle maailmalle, 300 vuoden sisällä helluntain jälkeen se oli kumonnut Rooman valtakunnan pakanakulttuurin.
 
Pohdi sitä, että seksuaalisuuden ymmärtäminen asianmukaisesti on niin keskeistä evankeliumille, että kristitty joka kääntyy pois näistä totuuksista lakkaa tulemasta sellaiseksi kristityksi, jonka elämään liittyy mitään merkitystä tai todistusta. 
 
Mies ja vaimo kumpikin pidättyy yllä mainituista synneistä ollakseen toisilleen uskolliset. Naimattoman henkilön tulee pidättyä, kunnes menee naimisiin. Tuo on itse asiassa suurta vapautta, tarkoituksellista naimattomuutta, seksuaalisen liiton korottamista kuvaksi Kristuksesta ja seurakunnasta jumalallisessa luomisjärjestyksessä. Jos ihminen haluaa elämänsä olevan Herran järjestämää, hän sisällyttää tuohon järjestykseen myös seksuaaliset halunsa ja seksin harjoittamisensa. Itsehillintä mahdollistaa sen, että ihmisen tarkoitus paljastuu, Hänen jumalallinen järjestyksensä koskien ihmisen elämää, koulutusta, työtä, ja ihmissuhteita tulemaan määritellyksi Hänessä.
 
Seurakunta on epäonnistunut siinä, ettei se ole opettanut miehen ja vaimon välisen seksin hengellistä ja mystistä merkitystä. Korkeintaan jokin seurakunta saattaa julistaa pidättymistä, mutta harvoin se opettaa syvällisempiä totuuksia verraten maailmaa ja sen vapaudeksi naamioituneita siteitä Kristuksessa oleviin vapauksiin.
 
Avioliiton rajojen puitteissa on suuri vapaus. Vapaus tuntea toinen ihminen tavalla, jolla ei voi kukaan muu maan päällä tätä tuntea – hengellisesti, tunteiden osalta, älyllisesti, fyysisesti – avioliiton rajojen puitteissa on suuri vapaus ja täyttymys. 
 
Kun mies palvelee ja kunnioittaa vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa, sitten miehestä tulee Sananlaskujen 31 luvun naisen mies: "Hänen miehensä sydän häneen luottaa." (jae 11) Tuo suoja, tuo lepo, tuo turvallisuus, on suurta vapautta. Niin kuin kansakunta, jonka rajat ovat turvatut, noiden rajojen sisällä on rauha ja suoja. Jos rajoja, avioliiton tai kansakunnan, ei suojella, tuhoavia elementtejä pääsee sisälle ja lopulta tuo koti hajoaa.
 
On niin paljon enemmän kerrottavaa… päätämme ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
 

0 Comments

Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, roomalainen maailma, osa 2/4

5/7/2022

0 Comments

 
Sex, Sexuality, and Christians, The Roman world; 2 of 4
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, roomalainen maailma, osa ”2/4
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin siitä, miten Raamattu opettaa miehen ja vaimon fyysisen yhtymisen olevan kuva Kristuksen ja seurakunnan ykseydestä. Tänään asetamme tuon lausuman ensimmäisen vuosisadan roomalaisen yhteiskunnan kulttuuriin.
 
Jos lapsille opetettaisiin, miten miehen ja vaimon välinen yhtyminen on enemmän kuin eläimen tasolla oleva teko, se on hengellinen ja mystinen kuva Kristuksesta ja seurakunnasta, heillä olisi asiayhteys ja vastaukset sisällään, kun he kohtaavat seksualisoidun yhteiskunnan hyökkäyksen. He etsisivät toisia, jotka ymmärtäisivät Kristuksen mysteerit ja sen, miltä Hengen täyttämä avioliitto näyttää. Popkulttuuri Yhdysvalloissa näyttää tänä päivänä samalta kuin roomalaisessa maailmassa meidän kokiessamme eräänlaisen seksin uudelleen pakanallistumisen.
 
Seksi roomalaisessa maailmassa
 
Roomalaisessa yhteiskunnassa ei ollut sanoja heteroseksuaalisuudelle ja homoseksuaalisuudelle. Aikuisilla miehillä saattoi olla seksisuhteita kumman tahansa sukupuolen kanssa, mukaan luettuina teini-ikäiset. Naisen seksuaalisuus tuolla ajalla ei ole hyvin dokumentoitua, mutta roomalaiskotien seiniltä on löytynyt pornografista taidetta, joka kuvaa samanlaista naisten ja miesten käyttäytymistä, jopa ryhmissä. Fallossymbolit olivat osa jokapäiväistä elämää ilotaloista seinätaiteeseen ja veistoksiin, jopa ruokailuastioihin. Fallossymbolit olivat 'onnenamuletteja', joita myytiin kadulla. Ne jopa koristivat leipäuunien ulkopuolta ja katuja reunustavia seiniä ja niitä oli kodeissa. Niitä riippui oviaukoissa… roomalaisen maailman onnenamuletteja. Seksi ja seksikuvat pommittivat ihmisiä kaikkialla.   
 
Prostituutio oli laillista ja yleistä kautta koko valtakunnan. Naimisissa oleminen ei tarkoittanut uskollisuutta toiselle, sillä oli yleistä, että oli rakastajattaria ja harjoitettiin seksiä jommankumman sukupuolen edustajan kanssa, kun uhrattiin jumalille tai jumalattarille.
 
Tuonne tämän päivän liberaali agenda veisi meidät. Pinnalta katsoen huudetaan 'vapaus' ja 'mikä tahansa käy' ja 'tällainen tunnen olevani' tai 'tähän identifioidun'. Mutta tässä on totuus: fyysinen voi palvella vain fyysistä, mielen alueen asia voi palvella ainoastaan mielen alueen asiaa ja hengellinen voi palvella vain hengellistä.
 
Ihmiset heittäytyvät kaikenlaiseen fyysiseen aktiviteettiin toivoen tavoittavansa tuon sisällään olevan hengellisen tyhjyyden. Mutta mikään fyysinen ponnistus ei voi tavoittaa hengen ihmistä. Kerran hyväksikäytetty lapsi, joka on nyt teini tai aikuinen, etsii yhtä seksikumppania toisensa jälkeen toivoen, että seuraava olisi 'juuri se', joka täyttäisi tuon sisällä olevan tyhjyyden.
 
Ihmiset hakevat koulutusta, kursseja psykologiasta, sosiologiasta, jatkotutkintoja, etsiessään sitä yhtä avaintotuutta, joka täyttää sisäisen tyhjyyden tai selittää sen, kuka ja miksi hän on. Ihmiset etsivät myös hengellisiä ratkaisuja monista lähteistä, jokainen, he toivovat, täyttää sisäisen tyhjiön.
 
Fyysinen täyttymys ei voi tavoittaa hengen ihmistä. Mielen täyttäminen tiedolla ei voi tavoittaa hengen ihmistä. Kristuksen ulkopuoliset hengelliset ponnistelut eivät voi täyttää tuota hengen tyhjyyttä – Jumala loi meidät ja vain Hän voi täyttää meidät, hengestä sieluun ja ruumiiseen.
 
Paavali esitti vapauden, turvallisuuden
 
Juutalaiset ja kristilliset arvot, joita opetettiin tuon ajan kreikkalaisten ja roomalaisten joukossa, olivat hyvin erilaisia. Juutalaisuus ja kristinusko opettivat, kuten aiemmin mainittiin, että miehen ja vaimon yhtyminen oli hengellistä, osa luomisjärjestystä ja mystistä kuvana ykseydestä Kristuksen kanssa. Uskollisuus omaa puolisoa kohtaan oli uusi käsite roomalaiselle maailmalle. 
 
Roomalaiselle tai kreikkalaiselle naiselle Paavalin opetukset merkitsivät vapautta. Nykyään maailma näkee raamatulliset arvot rajoittavina. Paavalin ohjeet Ef. 5: 21-32:ssa olivat lähestulkoon vallankumouksellisia. Olkaa alamaiset toisillenne, yhdenvertaisesti, molemminpuolisesti. Naisen aviomiehen tuli kohdella naista kuten kohtelisi omaa kehoaan. Yksin tuo lausunto, sen seksuaalisen vapauden yhteydessä, joka miehillä oli suhteisiin kenen tahansa, minkä ikäisen kanssa tahansa, jonka valitsi, oli juuri vastakkaista roomalaiselle kulttuurille. Miehet ja naiset, jotka tulivat Kristuksen luo, löysivät suuren vapauden avioliittonsa, uskollisuutensa, yhdessä ihmisinä ja myös Kristuksessa kasvamisen puitteissa, uskollisina ja vapaina tuntemaan puolisonsa täysin ja syvästi joka tavalla. Evankeliumi oli heille vapauttavaa. Se määritteli luomisen esimerkistä heidän tarkoituksensa, keitä he saattoivat olla suhteessa Luojaansa, yksilöllisesti ja avioliiton puitteissa, jonka Hän Itse oli keksinyt tuodessaan Eevan Aadamille.
 
Paavali ja Pietari käskivät aviomiehiä kohtelemaan vaimojaan kuten he kohtelevat itseään. Pietari käski 'osoittaa kunnioitusta' vaimolle 1. Piet. 3: 7:ssä, ja olla helläsydäminen häntä kohtaan. Roomalaiselle naiselle tämä oli raikas tuulahdus! Tämä oli voimaannuttavaa. Vapauttavaa. Ei enää vain seksuaalisen mielihyvän kohteita, joilla oli vain vähän sanottavaa asiassa; Kristus antoi heille kunnioitusta, arvostusta, tasa-arvoisena kumppanina avioliitossa. Paavali käski aviomiestä rakastamaan vaimoaan kuin Kristus seurakuntaa, asettamaan henkensä (Hänen henkensä) alttiiksi puolestamme, niin tulee myös aviomiehen kohdella vaimoaan tuolla tavoin. 
 
Luin noilta ajoilta olevan muinaisen roomalaisen kommentin, joka sanoi, että kristityt naiset oli helppo identifioida, koska he eivät kävelleet kaksi askelta aviomiestensä jäljessä, kuten ei-kristityt naiset tekivät; he kävelivät miestensä rinnalla.  
 
Evankeliumi hyväksyttiin laajasti perheestä perheeseen suurelta osin kristillisen opetuksen takia, jonka mukaan miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia ja kuinka seksi on kuva Kristuksesta ja seurakunnasta eikä sitä ole alennettu yksinkertaisesti täyttämään itsekkäitä himoja. Heidän seksiä koskevan ymmärryksensä uudelleen järjestäminen avioliiton rajojen puitteissa ja perheen 'ilmapiiri' tavalla, joka teki kristityistä todellakin hyvin ainutlaatuisia.
 
Raamatullisessa ja historiallisessa asiayhteydessä emme voi erottaa evankeliumia seksistä. Jumala ottaa uskosta osattomat, jotka elävät kaikkein alhaisimpien eläimellisten vaistojensa mukaisesti ja korottaa heidät ykseyteen Kristuksessa, ja tuo osoitetaan avioliitossa, jossa he elävät todeksi tuon ruumiin, sielun ja hengen ykseyden. Olipa kyseessä naimaton tai naimisissa oleva, teini tai aikuinen, hän voi nähdä mitä Jumala opettaa. Moderni kulttuuri on vääristänyt aidon raamatullisen ymmärryksen avioliitosta ja seksistä ja saanut sen näyttämään orjuudelta, erityisesti vaimolle, pyrkiessään pakanallistamaan seksin uudelleen.
 
Pohdi vielä lisää ...
 
Näemme 1. Mooseksen kirjan alkusivuilla ihmisen Aadam kahdessa olennossa, yhdistyneenä ja yhtenä Herrassa Jumalassa, heidän Luojassaan. Muista, heitä kutsuttiin Aadamiksi sinä päivänä, jona heidät luotiin, eikä naiselle annettu nimeä Eeva ennen kuin synnin tulemisen jälkeen. (1. Moos. 3: 20; 5:2)
 
Näemme, että heidät pantiin vastaamaan 'puutarhasta', joka tarkoittaa työn olleen myös osa jumalallista järjestystä. Asianmukaisessa yhteydessään työ on osa Jumalan suunnitelmaa, joka sekä tarjoaa elannon elämässämme ja myös saa meidät olemaan riippuvaisia Hänestä. Juutalainen rukous ennen ateriaa alkaa sillä, että tunnustetaan maailmankaikkeuden Jumalan, Luojamme olevan se, joka antaa ruoan, juoman leivän jne… jota olemme nauttimassa.
 
Työskentelemme itsemme ja perheemme hyväksi, pitääksemme heistä huolen kuten Kristus pitää meistä huolen antaen meille kodin 'puutarhassaan', taivaassa. Elämän puun mainitaan olevan Eedenin puutarhassa ja myös taivaassa Ilm. 2:7:ssä, 22: 2:ssä, 14:ssä - Eeden oli täydellinen esimerkki ja osoittaa sen, että asiat tulevat kiertämään täyden ympyrän valmiiksi. Seksuaalinen suhde aviomiehen ja vaimon välillä alussa osoitti ykseyttä Kristuksessa turvallisessa ja varmassa kodissa, ja on kuva ikuisesta kodistamme ja ykseydestämme Kristuksen kanssa.
 
Sillä, ettei seurakunta ole sisällyttänyt asianmukaista seksuaalista ymmärrystä osaksi evankeliumin sanomaa, se on luovuttanut vastuunsa maailmalle, ja he (so. maailma) ovat äänekkäin ja suurin ääni. 
 
Jatkamme roomalaisen maailman vertaamista Jumalan kulttuuriin ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 
0 Comments

Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 1/4

4/30/2022

0 Comments

 
Sex, Sexuality, and Christians #1 of 4
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 1/4
 
Hei kaikki,
 
Jokaiselle joka on tietoinen siitä, miten tutkin Raamattua, tietää asiayhteyden merkitsevän kaikkea. Varmasti saa paljon, kun lukee pinnallisesti jotakin Raamatun kohtaa, mutta suurempi ymmärryksen syvyys tulee silloin, kun asetamme sen historialliseen ja kulttuuriseen asiayhteyteensä.
 
Yksi esimerkki on 1. Sam. 24: 3-5, jossa Daavid yllättää kuningas Saulin luolassa ja leikkaa tämän viitan helman, mikä vain saa hänen sydämeensä synnin tuntoon ja saa hänet pyytämään anteeksi. Kohdan lukeminen ilman kulttuurista ymmärrystä on varmasti riittävä siihen, että näkee Daavidin lempeän sydämen, mutta asiaan liittyy enemmän.
 
Tuohon aikaan kuten vielä tänäänkin joissakin ortodoksijuutalaisissa hautajaisissa on tapana leikata kuolleen henkilön vaatteen helma hänen hautajaisissaan. Tupsut ja helma edustivat Jumalan Sanaa, ja helman pois leikkaamisen seremonia on rakkaiden tekemä symbolinen vapauttaminen, joka kertoo, että heidän rakkaansa ei ole enää maan päällä ja Jumalan Sanan sitoma, vaan hän on vapaa laista. 
 
Kun Daavid leikkasi kuningas Saulin viitan helman, hän kertoi Saulille ‘Olet kuollut mies’, muistuttaen siitä tosiasiasta, että Jumala oli valinnut Daavidin korvaamaan Saul, joka eli laina-ajalla. Tuo antaa siihen lyhyeen Raamatun kohtaan kokonaan uuden syvyyden, eikö totta? Se ei ole epätäydellinen ilman tuota kulttuurista ja historiallista informaatiota, se vain syvenee.
 
Näin on myös koskien varhaiskristillistä ymmärrystä ja opetusta seksuaalisuudesta. Voimme lukea Aadamista ja Eevasta ja siitä, kuinka nuo kaksi tulevat yhdeksi lihaksi ja saamme tiettyä ymmärrystä, mutta asiaan liittyy enemmän. Voimme lukea Paavalin sanat avioliitosta ja jopa seksuaalisista suhteista ja saada pinnallista ymmärrystä, jolla on merkitystä, mutta kun me asetamme UT:n tuon ajan kulttuuriin ja siihen laajempaan juutalaiseen kulttuuriin, jossa Paavali kasvoi, saamme paljon suurempaa syvyyttä.
 
Kuinka kaikki alkoi
 
1.Moos.  2: 15-24.ssa on ensimmäisiä yksityiskohtia ihmisestä ja hänen suhteestaan Luojaansa sekä puolisoonsa, ja puolisoiden suhteen seksuaalisesta puolesta.
 
Jakeissa 18-20 meille kerrotaan Jumalan sanoneen Itsessään, ettei ollut hyvä Aadamin olla yksin. Mutta Herra Jumala ei sanonut mitään Aadamille siitä. Sen sijaan tämä oli jotakin sellaista, joka vaati sen, että Aadam tulee omaan johtopäätökseensä. Auttaakseen prosessin liikkeelle Herra Jumala sai kaikki eläimet kulkemaan Aadamin ohi, jotta hän saattoi nimetä ne.
 
Kuulin erään rabbin puhuvan siitä, kuinka eläinten nimeäminen tehtiin, sillä Aadam oppi tuntemaan niiden luonnon ja sen, mihin ne sopivat luomakunnassa. Aadam ei vain nähnyt eläimiä, hän oppi tuntemaan niiden luonnon, niiden paikan eläinmaailmassa jne.
 
Itse asiassa juutalaishistorioitsija Josefus kertoo meille, että Aadamille, Seetille ja Heenokille annettiin Herran Jumalan, heidän Luojansa toimesta täydellinen ymmärrys koko maapallosta, tähdistä ja maailmankaikkeudesta ja kuinka se kaikki toimi yhdessä. Aadam ei vain nähnyt jotakin eläintä ja keksinyt sille nimeä, nimi annettiin sen jälkeen, kun oli täysin ymmärretty sen paikka luonnollisessa järjestyksessä.
 
Josefus kirjoittaa myös, että tuolloin eläimet pystyivät vastaamaan, että Aadam ymmärsi niiden ajatukset ja tunteet. Uskon Josefuksen kuvailevan tiedon sanoja, että Hengen kautta Aadam tiesi eläinten ajatukset ja tunteet, sillä olen kokenut saman asian ‘kiertokäynnilläni’ taivaassa suhteessa lemmikkeihin ja eläimiin siellä.
 
Vasta nimettyään kaikki eläimet Aadam itse tajusi, että niillä kaikilla oli kumppani, oli uros ja naaras, mutta hänellä ei ollut ketään. Vasta sitten meille kerrotaan, että Herra Jumala sai Aadamin vajoamaan syvään uneen ja Hän otti osan Aadamin kehoa, kylkiluun, muovatakseen Eevan kehon, luoden hänet.
 
Kuka loi heidät? Kristus ja seurakunta
 
Raamatun tulkitsemisen yksi sääntö on, että ymmärrämme Vanhaa testamenttia Uuden testamentin silmin. Paavali kirjoitti Ef. 5: 25-32:ssa, että avioliitto miehen ja vaimon välillä on kuva liitosta Kristuksen ja seurakunnan välillä. Se tekee seksuaalisen aktin miehen ja vaimon välillä hengelliseksi, mystiseksi, luomiseen ja suurempaan maailmankaikkeuteen liittyväksi.
 
1.Moos. 1:26:ssa meille kerrotaan ‘Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme’, ja tuo on sana ‘Elohim’ tai jumalat. Isä, Poika, Pyhä Henki. Mutta luvussa kaksi on Hän, joka astuu ulos Elohimista (Isä, Poika, Henki) tullakseen henkilökohtaisesti mukaan ihmisen luomiseen. Hänet identifioidaan Herraksi Jumalaksi tai Jehovah Elohimiksi.
 
Herra Jumala nähdään kautta koko 1. ja 2. Mooseksen kirjan Hänenä, joka teki ihmisen ja henkäisi tämän saviruumiiseen muuttaakseen sen ihmislihaksi. Hän ilmestyi Aabrahamille ja Sarahille. Toiset VT:n profeetat näkivät Hänet. Ja meidän pointtiimme tullakseni, Hänet identifioidaan Häneksi, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta.
 
2. Moos. 3: 14-15:ssa Mooseksella on palavan pensaan kokemus. Herra ilmestyi hänelle ja identifioi itsensä "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne".” Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra Jumala (Jehovah Elohim), teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne…”
 
Näemme, että Herra Jumala on MINÄ OLEN. Kun Jeesus lausui uskonnollisille johtajille Joh. 8: 54-59:ssa, että Aabraham riemuitsi siitä, että oli näkevä Hänen päivänsä ja että Hän tunsi Aabrahamin, Hän lisäsi: “Ennen kuin Aabraham oli; MINÄ OLEN.” He ymmärsivät välittömästi, että Jeesus väitti olevansa se, joka oli puhunut Moosekselle palavasta pensaasta ja oli ilmestynyt Aabrahamille ja oli ollut Hän, joka oli Eedenin puutarhassa – joten he poimivat kiviä tappaakseen Hänet jumalanpilkasta. Mutta Hän ‘poistui näkyvistä’ ja käveli heidän joukkonsa halki.
 
Yhdistä nuo asiat
 
Jeesus myös totesi nimekseen MINÄ OLEN Joh. 18: 5-6:ssa, kun Häntä tultiin pidättämään, todeten: “Olen sanonut teille, MINÄ OLEN, antakaa nyt näiden toisten mennä. Ja kun Hän oli sanonut ‘MINÄ OLEN’, he kaikki liikkuivat taaksepäin ja kaatuivat maahan.”
 
Hän myös välitti olevansa MINÄ OLEN Matt. 14: 27-28:ssa, kun opetuslapset näkivät Hänen kävelevän veden päällä: “Olkaa turvallisella mielellä, MINÄ OLEN, lakatkaa olemasta peloissanne. Sitten Pietari vastasi sanoen: ‘Herra, jos olet (MINÄ OLEN), käske minua tulemaan kävellen veden päällä luoksesi.” (Se ei ollut kysymys siitä, oliko Hän aave vai ei, se oli kysymys Hänen väitteestään olla MINÄ OLEN)
 
Voimme jäljittää Herramme suhteen ihmiseen näistä lausunnoista. Hän oli MINÄ OLEN joka oli nyt tehty lihaksi, joka aiemmin ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, Aabrahamille 1. Moos. 18:ssa ja 15:ssä, ja käveli Aadamin ja tämän vaimon kanssa puutarhassa. Jehovah Elohim kutsui Itseään MINÄ OLEN 2. Moos. 3: 14-15:ssa, Häneksi, joka teki Aadamin ja Eevan.
 
Kun Paavali puhuu Kristuksesta ja seurakunnasta, on suora viittaus siihen, että Herra Jumala, meidän Herramme teki ihmisen ja hänen vaimonsa ja käski heitä tulemaan yhdeksi lihaksi muinoin Eedenin puutarhassa. Se liittää miehen ja vaimon välisen seksiaktin suoraan luomiseen, Kristuksen ja seurakuntaan, tekee siitä mystisen. Olipa sitten kyse huvin vuoksi tai jälkeläisen saamisen tarkoituksessa, miehen ja vaimon seksuaalinen liitto on hengellinen ja liittyy suoraan suurempaan maailmankaikkeuteen, johon ihminen luotiin.
 
Jokainen kasvi, jokainen eläin luotiin jatkamaan sukuaan. Korkeammat eläimet tehtiin uroksiksi ja naaraiksi. Aadam ja Eeva olivat niin paljon yhtä, että Eeva ei saanut nimeään ennen kuin vasta SEN JÄLKEEN, kun he olivat tehneet syntiä. 1. Moos. 5:2 kertoo meille: “Hän kutsui heidän nimekseen Aadam sinä päivänä, jolloin heidät luotiin.”
 
He olivat yhtä. Kun Kristus, Herra Jumala huusi ääneen: “Aadam, missä olet?” Sekä Aadam että hänen vaimonsa tulivat, sillä heitä kutsuttiin Aadamiksi. Eeva luotiin siten kuten näemme solujen jakaantuvan mikroskoopilla katsottaessa – Herra otti kirjaimellisesti miehen kylkiluun ja alkoi moninkertaistaa eri ruumiinosien soluja, kunnes täysin muovattu nainen luotiin. He olivat yhtä, samasta materiaalista tehtyjä, kuitenkin yksilöllisiä kummallakin ollessa henki ja sielu.
 
Tämän mystisen, luomiseen liittyvän seksuaalisuuden elementin on seurakunta kadottanut. Näemme välähdyksiä siitä, kun Paavali kirjoittaa miehestä ja vaimosta ja “puhun Kristuksesta ja seurakunnasta”, ja mielemme vain sulkeutuvat kykenemättöminä ymmärtämään raamatullisen seksuaalisuuden mystisiä elementtejä.
 
Joten aloitamme tämän sarjan juurtuneina siihen tosiasiaan, joka on ollut kadoksissa meidän modernissa maailmassamme: miehen ja vaimon välinen seksiakti on fyysinen vahvistus syvemmästä armosta ja rakkaudesta heidän sydämessään, kuvana Kristuksesta ja seurakunnasta. Ensin yksityiskohtaisesti todettuna kun he seisoivat alastomina Luojansa edessä, Hänen, joka eräänä päivänä tulisi ihmiseksi kuollakseen maailman synnin tähden. Mutta tässä, ihmisen tarinan alussa, seksi ymmärretään sen asianmukaisessa yhteydessään. Mystinen, kuva liitosta Jumalan ja ihmisen välillä, ja puhuu ihmisen asemaan luomakunnassa Jumalan korkeimpana ja parhaana luomuksena.
 
Jatkamme tuosta ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
 

0 Comments

Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 2/2

4/23/2022

0 Comments

 
Should we celebrate pagan holidays made Christian? 2 of 2
Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 2/2
 
Hei kaikki,
 
Jatkan siitä mihin lopetettiin ja kysyn: pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on muutettu kristillisiksi? 
 
Kuinka menettelemme, kun juhlapyhiä tulee ja meillä on jokin mielipide ja joku meille rakas uskoo jotakin muuta? Yhdysvalloissa on ilmaus ‘korkeamman tien valitsemisesta', mikä tarkoittaa, että pidättäytyy sellaisesta, mikä voisi aiheuttaa kiistaa tärkeämmän asian vuoksi. Se tarkoittaa rakkaudessa vaeltamista ja eroavaisuuksien sivuuttamista ihmissuhteen tähden. Vau, tuo on kristittynä olemista! Se on niin hullua, että se saattaisi toimiakin!
 
Mene joulujuhliin pariksi tunniksi ja kunnioita pomoasi tai sukulaistasi, et kannata joulua, jollet usko siihen, vahvistat suhdettasi tuohon toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin. Ole se jalompi ihminen. Ihmiset erehtyvät rakkauden suhteen. He eivät tajua, että jonkun rakastaminen ei tarkoita tämän henkilön tai hänen elämäntyylinsä hyväksymistä, on vain kyse hänen rakastamisestaan siksi, että Jumala loi hänet.
 
Onko asiasi vanhurskas? 
 
Room. 14:ssä Paavali haastoi paikallisseurakunnassa esiintyvät mielipiteet. Muista, kuten jokainen Apostolien teoista Ilmestyskirjaan, he kaikki kokoontuivat kodeissa. Paavali kirjoittaa ihmisille, jotka kokoontuivat kodeissa 'seurakuntana'. Mutta joillakuilla oli vahvoja näkemyksiä toisista, jotka istuivat heitä vastapäätä jossakin 'olohuoneessa'. "En ole samaa mieltä kuin ..." kaikuu Room. 14:n sivuilta.  
 
"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä." Heti ensimmäisessä jakeessa Paavali astuu mielipideareenalle. Hän sanoo, että puhukaa eroavaisuuksistanne, mutta ei väittelyn pisteeseen saakka. Hän erottaa absoluuttisen, ehdottoman moraalisen totuuden ja asianosaisten henkilökohtaiset näkemykset. Mielipiteet täytyy tuoda kuuliaisiksi Kristukselle. Kuinka se tehdään?
 
Ongelmia oli kolme: 
 
Jotkut kehottivat syömään vain vihanneksia eivätkä he olleet yhtä mieltä niiden kanssa, jotka söivät lihaa. Jotkut valitsivat yhden päivän viikosta jumalanpalvelukselle eivätkä he olleet samaa mieltä kenenkään muun kanssa. Kolmas ongelma oli viini, joka mainittiin vain kerran tässä, jakeessa 21. Jotkut sanoivat, että oli ok juoda viiniä, jotkut sanoivat, ettei se ollut ok. Näitä samoja asioita käsiteltiin 1. Kor. 8:ssa ja 10:ssä. Jotkin liittyivät epäjumalanpalvelukseen, jotkut liittyivät juutalaisiin sapatteihin ja ruokavalioihin, jotkut vain henkilökohtaisiin valintoihin.  
 
Jakeeseen 10 saakka hän kertoo heille, että jokainen meistä on Herran palvelija ja Hän hyväksyy meidät kummankin, riippumatta siitä, mikä on mielipiteemme erityisestä päivästä tai ruokavaliostamme. Hän kysyy: Miksi tuomitset toisen palvelijaa? Auts. Tuo toinen henkilö on Herran palvelija, ja jos Hän hyväksyy tämän, sitten asia ei kuulu meille. Jos Hän haluaa tämän muuttuvan, sitten Hän käsittelee tuota henkilöä, asia ei kuulu meille. Kyse on tuon henkilön ja Herran välisestä asiasta.
 
Hän sanoo myös, että jos joku valitsee jonkin päivän jumalanpalvelusta varten, hän tekee sen Herralle. Joku toinen ei valitse mitään tiettyä erityistä päivää, se myös on Herralle. Älä tuomitse toisen palvelijaa.
 
Kol. 2: 10-23:ssa Paavali kertoo Jeesuksen täytetystä ristin työstä ja siitä, kuinka me olemme täydelliset Hänessä. Sitten hän sanoo: 'Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta...' Miksi? Koska olet täydellinen Kristuksessa. Asia on niin yksinkertainen. Minulle jokainen päivä on erityinen päivä palvoa Häntä. Minulle jokainen ruokapala on erityinen, koska Hän on sen antanut. Olen täydellinen Hänessä, joten minulla on vapaus jumalanpalvelukseen minä tahansa päivänä minkä haluan ja vapaus syödä tai olla syömättä, mitä haluan. Elän elämää jo voittaneen asemasta käsin, sillä Kristus on minussa. Vau.
 
Joulu? Pääsiäinen?
 
Älä sivuuta pääpointtia. Paavali sanoi, ettei jokin asia kuulu kenellekään muulle silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta mielipiteestä. Hän kehotti niitä, joista puhutaan Room. 14:ssä: 'kukin olkoon omassa mielessään täysin varma' – meidän ei pitäisi toimia oman erityisen mielipiteemme puolustajana tai evankelistana. Tuo toinen ihminen elää ja kuolee Kristukselle. Niin teemme mekin. Joten tuo jokin asia ei kuulu meille.  
 
Vuosia sitten kuulin Kenneth E. Haginin kertovan siitä, kuinka joku mies hänen seurakunnassaan arvosteli hänen vaimonsa hattua. KEH sanoi miehelle jotakin sellaista kuten 'Pidä huoli omista asioistasi, hän pukeutuu itseään ja minua, ei sinua varten.' lol. 
 
Juttu on todellakin noin yksinkertainen. Tämä periaate, jos sen ymmärtää, asettaa ihmisen polulle, joka tuo mielipiteet kuuliaisiksi Kristukselle jokaisella elämänalueella. Voit sanoa: "Tekisin homman toisin" tai "En usko tuolla tavalla" ja sitten jättää asian siihen. Se merkitsee, että mielipiteesi eivät koskaan ulotu siihen pisteeseen asti, että sydämessäsi on riitaa tai jakautumista.
 
Mitä siitä, jos jonkun elämässä on asioita, joista et ole samaa mieltä? Mitä siitä, jos hän hoiti jonkin asian eri tavalla kuin odotit tai halusit? Kun muodostamme mielipiteitä ja toiset eivät ole kanssamme samaa mieltä, meillä on valinta tehtävänä. Kun saamme selville, mitä Sana sano tässä ja muualla, ettei pidetä tuomita jonkun toisen palvelijaa, meidän täytyy käskeä tunteemme ja ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle. Kun Jeesus sanoi, että ota ensin hirsi omasta silmästäsi, ennen kuin otat rikan jonkun toisen silmästä, Hän itse asiassa tarkoitti elämästä tuolla tavalla. Se merkitsee ajatusten ja tunteiden kurinalaisiksi tekemistä.
 
Jos jollakulla perheenjäsenellä tai ystävällä on joulukuusi, sinun ei tarvitse näyttää inhoasi tai paheksuntaasi eikä karsastaa häntä. Hän juhlii joulua kaikkine tykötarpeineen tehden sen Herralle tai koska kyse on vain perinteestä, ja sinä et juhli joulua tehden sen Herralle – joten olette tasa-arvoisia. Kasvakaa aikuisiksi ja oppikaa elämään rauhassa toistenne kanssa.
 
Jos joku haluaa lasten etsivän pääsiäismunia, lapset eivät palvo pakanajumalatarta, vaan he vain pitävät hauskaa eivätkä edes ajattele mitään pakanallista tuhannen vuoden takaa. He vain värjäävät kananmunia, mikä itse asiassa juontaa juurensa tuhat vuotta taakse päin, jolloin itäisen tradition mukainen (ortodoksi-)kirkko värjäsi kananmunia punaiseksi muistuttamaan uudesta elämästä Kristuksessa ja Hänen heidän puolestaan vuodattamastaan verestä.
 
Rakentaen näille:  
 
Paavali käski ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja suhteessa kanssaihmisiin, kärsiä heitä Ef. 4:2:ssa ja Kol. 3:13:ssa. Sanaksi 'kärsiä' käännetty tai ilmaisu 'ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja' tarkoittaa 'kestää, sietää, ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja, olla kärsivällinen jonkun tai jonkin suhteen'. Kuinka moni kristitty osoittaa tuota toista kohtaan? Jotakuta seurakuntaa kohtaan? 

Eivätkö kristityt ole huonossa maineessa siitä, että vaihtelevat seurakuntia fyysisesti tai etäyhteyksien päässä, arvostelevat ja jättäytyvät pois postituslistoilta tai puhuvat jotakuta sellaista vastaan, joka uskoo eri tavalla kuin he? Eivätkö korona ja Yhdysvaltain vaalit ole osoittaneet monien uskovien kypsymättömyyden tällä luonteen alueella?
 
Paavalin kirjoittaessa ensimmäistä kirjettään korinttilaisille kirjeen 11 luku käsitteli sitä, että jotkut 'valkokaulus-' uskovat eivät halunneet aterioida siten, että samassa yhteydessä vietettiin Herran ehtoollista 'ruumiillista työtä tekevien' uskovien kanssa. Niinpä he söivät jonkun kotona etukäteen ja jopa juopuivat ennen kuin liittyivät mukaan kokouksen loppuajaksi. Paavali kertoi heille, etteivät he ennakkoluulonsa tähden oikein erottaneet Kristuksen ruumista ja se oli vaikuttanut heidän immuunijärjestelmäänsä (kuten me asian nykyään ilmaisemme) ja monet olivat 'heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois'. 
 
1. Kor. 11:19:ssä hän kertoi heille, että tämä ennakkoluulo paljasti ne, jotka olivat kypsiä ja täydellisiä ja jotka olivat kypsymättömiä. Se on hyvä läksy tämän päivän maailmalle. Kun näet jonkun muodostavan mielipiteitä ja vetäytyvän riidoissa tai loukkaantuneena, tiedä kokonaiskuvassa tämän osoittavan sen, kuka on kypsä ja vaeltaa Jumalan asioissa ja kuka ei. Mahdollisuus kasvaa on jokaisessa elämän tapahtumassa. Jos pidämme niitä haasteina, jossa egolla ei ole väliä ja vain Kristuksella on, kasvamme nopeasti.
 
Käytännön tasolla
 
Annapa kun kerron jotakin, mitä Herra kertoi vaimolleni Barbille vuosia sitten, kun lapsemme olivat pieniä ja meillä oli vastattavana kysymys halloweenista ja naamiaispuvuista. Teini-ikäisestä lähtien olemme eläneet niin, että heitämme mielipiteemme Jumalan ehdottomuuksien seinään ja se mikä putoaa pois, sen annamme pudota pois ja pidämme sen mikä pysyy Hänen seinällään, jos tässä ilmauksessa on teille järkeä. Barb kamppaili sen kanssa, että poikamme halusivat pukeutua naamiaispukuihin ja päästä kierrokselle hakemaan karkkia, mutta hän ei täysin voinut osoittaa sormella sitä, mikä teki halloweenista modernina juhlana, jossa on kaikkea pahaa ja pimeää, erilaisen kuin muista juhlista, joilla oli pakanalliset juuret. Sitten hänellä välähti: "Muut juhlat on onnistuneesti tehty Kristuksen juhliksi, mutta halloweenia ei koskaan. Se pysyy yhä sellaisena, että siinä juhlitaan paholaista ja kaikkea, mikä on pahaa ja pimeää" ja vastaavanlaisia sanoja. 
 
Emme voineet muuttaa kansallista halloween-kulttuuria, mutta saatoimme vaikuttaa ja vaikutimme perheeseemme ja seurakunnan kulttuuriin. Lapset, jotka leikkivät pukeutumisleikkejä eivät sinänsä ole ongelma, mutta olemme pysytelleet erossa pimeämmistä teemoista, ja lapset tulevat aina haluamaan karkkia. Niinpä löysimme eri tapoja juhlistaa elämää Kristuksessa halloweenina – sadonkorjuufestivaaleina, joissa juhlitaan ihmisten tuloa Herran luo Hänen satonaan, kiitetään runsaasta sadosta puutarhassa, ja on muita perhe- ja seurakuntapainotteisia juhlia.  
 
Pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on kristillistetty?
 
Tähän vastaa kukin sydän. Olen oppinut, että valheuskonto vihaa vapautta. Se yrittää sijoittaa jokaisen elämän osan hyvin määriteltyyn käyttäytymisen järjestykseen. Olipa sitten kyse Vanhan testamentin uhreista – jos tein tämän, merkitsee kaksi kyyhkyä ja x-määrä shekeleitä, tai jos tein tuon, se merkitsee vuohen ja jonkin verran viljaa uhrattavaksi – uskonto yrittää määritellä jokaisen mahdollisen teon ja seurauksen elämässä. 
 
Armo on paljon vaikeampaa kuin Vanhan testamentin laki. Laki mittasi tekoa, muttei sydäntä. Armo mittaa sydäntä, Herra Itse meissä, mittaa ja arvioi ajatuksiamme ja motiivejamme (Hepr. 4:12-13). Jokainen on tilivelvollinen Hänelle Persoonana.
 
On huomautettu, että tuomitsemme toisia heidän tekojensa mukaan, mutta tuomitsemme itsemme aikomuksemme mukaan. Vaella rakkaudessa. Pidättäydy muodostamasta mielipiteitä asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Se on helppoa sitten, kun otat tavaksi tarttua itsestäsi kiinni ja tajuat, että nuo toiset vastaavat Herralle, eivät meille… se tosiaan vie paineen ja stressin pois… heidän tarinansa on heidän.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL
0 Comments
<<Previous
    Picture
    Picture

    John Fenn

    Arkisto

    June 2022
    May 2022
    April 2022
    March 2022
    February 2022
    January 2022
    December 2021
    November 2021
    October 2021
    September 2021
    August 2021
    July 2021
    June 2021
    May 2021
    April 2021
    March 2021
    February 2021
    January 2021
    December 2020
    November 2020
    October 2020
    September 2020
    August 2020
    July 2020
    June 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    January 2020
    December 2019
    November 2019
    October 2019
    September 2019
    August 2019
    July 2019
    June 2019
    May 2019
    April 2019
    March 2019
    February 2019
    January 2019
    December 2018
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    August 2018
    July 2018
    June 2018
    May 2018
    April 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    December 2017
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    August 2017
    July 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012

    All

    RSS Feed

Church WithOut Walls International.eu (C) 2022
to donate
Photo used under Creative Commons from widakso