​What god is like our God? 2 of 3, Take a day off and vacation
Mikä jumala on kuin meidän Jumalamme? 2/3, Pidä vapaapäivä ja lomaa
 
Hei kaikki,
 
Tässä internetin yhdistämässä maailmassa voimme päästä käsiksi kaikkiin niihin uskontoihin, ajatuksiin, mielipiteisiin ja filosofioihin, joita ihmisellä on konsanaan ollut kautta historian. Harjoittaen jonkin verran itsekuria Herran kanssa vaeltavat voivat helposti jättää huomiotta kaikki muut äänet ja vain seurata Hänen ääntään, mutta teemme usein niin ilman, että täysin tajuamme, kuinka ainutlaatuisia me ja uskomme ovat.
 
Kerroin viime viikolla siitä, kuinka Aabraham esitteli maailmalle ainoan totisen Jumalan, Hänet, joka tuli ikuisuudesta Aabrahamin ystäväksi. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin kukaan oli sanonut, että on vain yksi todellinen Jumala, jonka itse asiassa saattoi tuntea ja johon saattoi olla suhde, ja että muut ovat huijareita. Oli ensimmäinen kerta, jolloin Jumalan paljastettiin olevan Jumala jokaiselle ja Hänen luoneen ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen.
 
Koskien meitä tänään, kuten Aabrahamia hänen aikanaan, siinä kohdassa, jossa tulemme tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti, kaikista uskonnollisista rituaaleista tulee vanhentuneita.  Tämä johtuu siitä, että meillä on Kristus meissä, kirkkauden toivo. Tunnemme Hänet. Hän tuntee meidät. Mikään mitä me koskaan voimme tehdä, ei voi parantaa sitä, että henkemme on uudesti syntynyt ja Jumalan Hengen sinetöimä. Ei antaminen, ei paastoaminen, eivät julistamiset tai positiiviset tunnustukset, eivät kyyneleet, ei edes koko eliniän kestänyt palvelustyö voi koskaan parantaa sitä, että Kristus on meissä. Joten vain lopeta. Lepää. Kulje ja puhu keskustellen Hänen kanssaan. 
 
Panosta aikaa siihen, että opit tuntemaan Isän. Puhu Hänelle. Osoita sanasi Isälle ja löydä asioita, joista ilmaiset kiitoksesi ja kiitollisuutesi. Sitten kuuntele Hänen hiljaista vastausta hengessäsi. Tuo on se, mikä meillä on. Tuo on se, minkä Aabraham toi maailmalle. Se oli vallankumouksellista.
 
Vähän taustaa
 
Toiset jumalat Aabrahamin ajoista Moosekseen saakka vaativat seuraajiltaan raakoja asioita. Ihmisuhrit, vauvat mukaan luettuina, olivat yleisiä monissa uskonnoissa. Osittain osoittaakseen olevansa erilainen Jumala käski Aabrahamin uhrata Iisak, sitten pysäytti hänet. Osoittaen siten Aabrahamille ja maailmalle, että Hän antaisi uhri Itse, mikä lopetti kaikki vihjaukset siitä, että rituaalinen ihmisuhri koskaan liittyisi Yhteen Totiseen Jumalaan. Aabrahamin elämän joka askelella Jumala antoi jumalakulttuuria vastaan olevan ilmestyksen siitä, kuka Hän on.
 
Mooseksen aikaan Jumalalla oli vihdoin kansa, jonka kautta Hän saattoi jakaa säännöt, jotka johtivat onnelliseen elämään. Mooseksen laissa oli 613 lakia (yleisimmin hyväksytty numero) ja se oli jaettu kolmeen lukuun: moraalilaki, puhtauslaki (ruoka, puhtaus, terveys/parantuminen) sekä uskonnollinen laki.
 
Nämä lait olivat usein melko epämääräisiä, sillä mikään yksittäinen laki ei voinut käsitellä jokaista tilannetta, joka jokaisen ihmisen elämässä tapahtuisi. Joten lukiessasi Toista, Kolmatta ja Viidennettä Mooseksen kirjaa erityisesti huomaat Herran tarjonneen monia esimerkkejä ja hypoteettisia tilanteita lain antaessaan. Syy niiden epämääräisyyteen on, että ihmisen täytyisi vaeltaa Jumalan kanssa, jotta tietäisi, kuinka parhaiten soveltaa lain periaatteita jossakin tietyssä tilanteessa.
 
Esimerkiksi Marian kertoessa Joosefille olevansa raskaana, Joosef olisi voinut antaa Marian tulla kivitetyksi kuoliaaksi. Mutta meille kerrotaan, että 'hän oli hyvä (oikeudenmukainen) mies', joten hän haki vaivihkaista avioeroa. (Matt. 1: 19) Laissa oli paljon joustavuutta.
 
Uskonnollinen laki kuvasi, kuinka syntinen saattoi lähestyä pyhää ja puhdasta Jumalaa tulematta surmatuksi siinä sivussa, mikä antaa ennakkokuvina ja varjoina lupauksen tulevaisuudesta, jolloin ihminen ja Jumala olisivat yhtä Kristuksessa. Uskonnollisen lain yhteenvetona oli kymmenen käskyn neljä ensimmäistä käskyä, jotka sitten tiivistyivät yhdeksi: Sinulla ei pidä olla muita jumalia kuin Minut.
 
Moraali- ja puhtauslait tiivistyivät kuuteen jälkimmäiseen kymmenestä käskystä: kunnioita vanhempiasi, älä murhaa, älä tee aviorikosta, älä varasta, valehtele tai himoitse. Nämä kuusi tiivistyvät tähän: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Niinpä 613 tiivistyy kymmeneen, jotka sitten tiivistyvät kahteen: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi ja sielustasi, voimastasi ja mielestäsi sekä rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Ks. Mk. 12:28-31)
 
Kuten Paavali kirjoitti myöhemmin Room. 13: 9-10:ssa: "…ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys." 
 
Vapaapäivä? Loma? 
 
Kymmenestä käskystä ensimmäiseen neljään sisältyy käsky pitää joka päivä vapaapäivä. Mikä muu jumala on koskaan käskenyt seuraajiaan pitämään viikoittaisen lepopäivän? Ei mikään. Väärä uskonto hiostaa ihmistä, mutta Jumala johdattaa äänellään. Pitäkää vapaapäivä, lapset, tarvitsette sitä, teette koko viikon kovasti työtä, pitäkää taukoa. Tuo on hyvä ja myötätuntoinen Jumala.  
 
Tuo käsky on tiivistelmä muista vapaapäivistä noissa 613:ssa laissa. 5. Moos. 16:16:ssa muun muassa Herra kertoo heille, että aikuisten miesten (ja heidän perheidensä) täytyy mennä vuosittain Jerusalemiin happattoman leivän-/pääsiäisviikoksi, sitten 50 päivää myöhemmin helluntaiviikoksi ja sitten syksyllä lehtimajajuhlaviikoksi.
 
Jos otetaan huomioon, että useimmat osallistujat asuivat Jerusalemin ulkopuolella ja matkustamistapana oli kävely ja jollakin eläimellä ratsastaminen, se tarkoitti, että jokaista juhlaviikkoa kohden oli usean päivän tai vähintään viikon valmistautuminen ja matkustaminen ennen jokaista juhlaa ja sen jälkeen. Ympäri Rooman valtakuntaa hajaantuneiden juutalaisten täytyi matkustaa viikkoja.  Nuo olivat työstä vapaita päiviä, jotta voitiin osallistua jättiläismäiseen sukukokoukseen Herrassa.
 
Lk. 2: 41-49:ssä näemme Joosefin ja perheen palaavan Jerusalemista pääsiäisviikon jälkeen ja he kadottivat 12-vuotiaan Jeesuksen olettaen Hänen olevan perheenjäsenistä, ystävistä, naapureista ja muista kotiin matkaavista koostuvan ihmispaljouden joukossa.
 
Kun on kolme juhlaa ja matkustaminen ja valmistautuminen, puhumme yhteensä noin kuudesta viikosta työstä poissa olemisesta joka vuosi. Lisäksi pakollinen viikoittainen lepopäivä. Sen lisäksi 5. Moos. 24:5 toteaa, että juuri naimisiin mennyt mies on vapautettu sotapalveluksesta ja työstä yhden vuoden ajan. Vuoden maksettu loma vastanaineille. Vau.
 
Kuinka ihmeellinen Jumala! Tänään voimme noudattaa tuota mallia vapaapäivistä, päivistä jolloin lataamme akkuja, palvomme, vietämme aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, joita ehkä näemme vain erityisinä aikoina. Se mitä meillä Hänessä on, on erityistä. Ole kiitollinen.
 
Vastakkaisuus Aabrahamin Jumalan ja muiden uskontojen välillä oli yhtä ainutlaatuinen silloin kuin se on nyt. Mutta odota, ei tässä vielä kaikki… jatkamme tästä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

​What god is like our God? 1 of 3, Abraham changed everything
Mikä jumala on kuin meidän Jumalamme? 1/3, Aabraham muutti kaiken
 
Hei kaikki,
 
Olin raamattukoulun johtaja, kun parikymppinen opiskelija varasi tapaamisajan puhuakseen kanssani. Tuo nuori nainen istuutui toimistossa ja kysyi hyvin vilpitön ja samalla kuitenkin hyvin pelokas ilme kasvoillaan: "Onko mikään tästä todellista?" Kun kysyin, mitä hän tarkoitti, hän vastasi: "Tämä. Kristinusko. Jeesus. Onko se totta, vai onko se vain jotakin sellaista, jonka ihminen on keksinyt, kuten jokin filosofia tai bisnes tai tapa kontrolloida ihmisiä?"
 
Hän uskoi Jeesukseen ja myönsi, että Jeesus oli pelastanut hänet elämältä, joka olisi ollut tuhoisa. Mutta heti kun Hän oli tullut Herraan uskovaksi, hän katseli kaikkia uskontoja ja filosofioita ympärillään ja halusi olla Varma, että hän oli kulkemassa oikeaa tietä. Hän ei halunnut tulla huijatuksi seuraamaan jotakin sellaista tietä, jos se oli väärä. Pohjimmiltaan hän katseli kaikkia jumalia ja jumalattaria ja pohti, onko meidän Jumalamme SE Jumala.
 
Maailmamme on yhtä täynnä jumalia ja jumalattaria, kun muinainen maailma oli, vaikkakin eri muodoissa. Popkulttuuri, urheilu, filmi- ja tv-tähdet ja heidän kulttuurinsa ja ajattelutapansa ovat löytäneet tiensä kaikkeen lähtien uskonnosta aina urheiluun ja politiikkaan saakka. Niiden julkkikset on korotettu jumalan asemaan kuten myös heidän ajattelu- ja järkeilytapansa. Mikä tahansa, joka asetetaan tärkeydeltään ihmisen ja Jumalan väliin, on epäjumalanpalvontaa, ja sitä on kaikkialla ympärillämme.
 
Kun ihmiset hajotettiin ympäri maapallon Baabelin tornin jälkeen, he menettivät vähitellen tiedon yhdestä totisesta Jumalasta. He kehittivät uskonnollisia järjestelmiä, johon liittyi jumalien palvontaa, mitä edustivat epäjumalankuvat ja barbaariset rituaalit, jotka ulottuivat itsensä viiltelemisestä veren vuotaessa aina ihmisuhreihin saakka ja niin paljon enemmän.
 
Muinaiset lähi-idän jumalat
 
Muinaisen idän jumaliin kuuluivat Astarte, kanaanilaisten hedelmällisyyden jumalatar. Häntä kuvattiin usein Baalin rakastajattareksi, Baalin ollessa kanaanilaisten ylijumala, johon liittyi hedelmällisyys, aurinko, sade ja salamointi. Baalin palvontaan kuului seksin harjoittaminen Baalin pappien ja papittarien kanssa ja joskus ihmisuhri. Salomon palvoi Astartea sen jälkeen, kun hän oli koonnut kanaanilaisten vaimoja.  
 
Oli Kemos, joka alistaa kaikki, mooabilaisten ja ammonilaisen jumala, ja jonka sanottiin olleen hyvin julma jumala ja vaativan ihmisuhreja. Salomon pystytti alttarin Kemokselle Jerusalemin ulkopuolelle 'turmion kukkulalle' kutsuttuun paikkaan, johon viitataan 2. Kun. 23: 13:ssa. 
 
Filistealaisten Daagon oli veden ja viljan jumala, jolla oli ihmisruumis, mutta kalan pää. Simson kuoli romahduttaessaan Daagonin temppelin.  
 
Babylonialaisten Mardukilla oli 50 nimeä ml. Bel, ja sitä palvottiin Babyloniassa, Assyyriassa ja Persiassa.
 
Mikä tekee Aabrahamista erilaisen? 
 
Aabraham tuli tästä monien jumalien ja jumalattarien kulttuurista tuntemaan yhden totisen Jumalan. Ensimmäinen asia tietää juutalaisuudesta on, että se oli ensimmäinen yksijumalainen uskonto. Toisin sanoen ensimmäistä kertaa joku oli sanonut, että epäilemättä on vain yksi Jumala ja loput ovat huijareita.
 
Aabraham oli myös ensimmäinen, joka esitteli ajatuksen, että Jumala oli Jumala jokaiselle kaikkialla. Tuohon aikaan asti kanaanilaisilla oli jumalansa, mooabilaisilla omansa, egyptiläisillä omansa jne. Jumala tuli pois ikuisuudesta ilmestyäkseen Aabrahamille vahvistaen ja osoittaen, että Hän on ainoa totinen Jumala ja Hän on Jumala jokaiselle kaikkialla.
 
Aabraham
 
Pohdi, mitä Jumala ja Aabraham toivat ihmiskunnalle:
 
1) Jumala on tosi Jumala, ei ole muita, loput ovat huijareita.
2) Jumala on Jumala jokaiselle, kaikkialla maan päällä. 
3) Jumala on suvereeni; Häntä ei voi manipuloida rituaalilla, Häneen ei voi tehdä vaikutusta uhrilla, tosiaan härkien ja vuohien vereen Hän ei ole mielistynyt (Hepr. 10: 5-8)
4) Jumala loin maan, luonnonvoimat ja loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen.
5) Jumala on niin sävyisä, nöyrä ja sen tähden lähestyttävä, että Hän tarjoutuu tulemaan ystäväksi jokaiselle, joka Hänet haluaa.
6) Jumala oli niin innokas auttamaan ihmiskuntaa, että Hän teki liiton Aabrahamin kanssa tuodakseen luvatun ennalleen asettamisen koko maapallolle.
7) Hän antoi ihmisille vapaan tahdon valita hyvä tai paha, jokainen ihminen on vastuussa omista teoistaan.
 
Ennen Aabrahamin aikaa mitään näistä ajatuksista, käsityksistä, tästä tiedosta ei ollut missään uskonnossa minkään jumalan kohdalla. 
 
Pohdi omaa vaellustasi Herran kanssa – rituaaleja? Kaavamaista?
 
Jokainen Aabrahamin ympärillä oleva uskonto perustui siihen, että ihminen suoritti jonkin rituaalin tavoittaakseen ja liikuttaakseen tai tehdäkseen vaikutuksen jumalaansa.
Joka toinen uskonto tavoitti jumalansa ihmistekoisten puitteiden kautta, joihin kuului seremoniaa, patsaita, kuvia ja muita fyysisen palvonnan elementtejä. Tuo oli silloinen kulttuuri, tuo on nykyinen kulttuuri ihmistekoisten ponnistelujen joukossa Jumalan tavoittamiseksi. Monet hyvää tarkoittavat kristityt ovat myös langenneet armosta tekoihin.
 
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille ja tuli hänen ystäväkseen, Aabraham tajusi, ettei voinut olla mitään mekanismia, jonka hän voisi pystyttää saavuttaakseen tai lepytelläkseen Hänet. He olivat ystäviä. Ei ollut mitään patsasta, jota hän olisi voinut rukoilla, koska hän tunsi Jumalan henkilökohtaisesti. Ei ollut mitään rituaalia, puhetta, rukousta, rakennusta tai liturgiaa, jonka hän olisi voinut laatia lähestyäkseen Jumalaa, koska hän jo tunsi Jumalan henkilökohtaisesti. Kaikki nuo mekanismit olivat nyt vanhentuneita. 
 
Ja ne meistä, jotka vaeltavat Jumalan kanssa tänään tuollaisessa vapaudessa, me myös tajuamme sen myös – rakennukset, liturgia, rituaali, patsaat ja ikonit – ne ovat jäänet pois käytöstä vanhentuneina. Me tunnemme Jumalan henkilökohtaisesti. Kristus on meissä. Meillä on Kristuksen mieli. Meidät on sinetöity Isän Jumalan Hengellä, joka on pyhä. Mikään mitä me voisimme tämän maan päällä tehdä, ei voi parantaa sitä, että meillä on Kristus meissä sen kautta, että meidän henkemme on syntynyt uudesti Isän Jumalan Hengestä.
 
Millaisella ihmisellä on ystävä, ja sitten hän rakentaa rituaalin ja uhraamisen ja julistuksen puitteet, joiden kautta hänellä on pääsy ystävänsä luo? Se on typerää. Hän vain puhuu hänelle. Heidän välissään ei ole mitään muuta kuin, että he tuntevat toisensa. Sen Aabraham esitteli maailmalle – kyvyn tuntea Jumala ilman uskonnollista rituaalia. 
 
Mikä jumala on niin huomaavainen, että käskee seuraajiaan mitätöimään velan, pitää vapaapäivän, olla lomalla ja rakastaa jokaista? Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

Why doesn't God heal more often? The key to it all, 4 of 4,
Miksei Jumala paranna useammin? Avain siihen kaikkeen, 4/4
 
Hei kaikki,
 
Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä, joka sai hänet toimimaan, kun hän käski tilapäisen sokeuden tulla noita Elymasin ylle Apt. 13:9-11:ssä. Apt. 20:8-10:ssä hän herätti Eutykusin kuolleista, kun tämä oli pudonnut ulos kolmannen kerroksen ikkunasta. Hän puhui palvelutyönsä muista merkeistä, ihmeistä ja 'voimateoista' 2. Kor. 12:12:ssa.
 
Kuitenkin muissa tilanteissa ei tapahtunut mitään yliluonnollista parantumista tai ihmettä: hän kehotti Timoteusta juomaan viiniä veden kanssa vatsavaivoihinsa 1. Tim. 5:23:ssä. Hän myös jätti Trofimuksen sairaana Miletoon 2. Tim. 4:20:ssa ja Fil. 2: 25-27:ssa hän kertoo, kuinka Epafroditus oli ollut sairaana lähellä kuolemaa, mutta toipunut. 
 
Ihmeparantumiset näyttivät heidän elinaikanaan olevan yhtä epäjohdonmukaisia kuten meidänkin.
 
Jeesuksen nimi
 
Nimi Jeesus eri muodossa on ollut näihin päiviin saakka yleinen nimi ympäri maailman. Espanjaksi se on Jesus (äännetään hesus), arabiaksi Isa, hepreaksi Joshua (Joosua), ja kreikaksi, josta englannin (ja suomen) Jesus/Jeesus on peräisin, on Iseous. Ja monet kristityt puhuttelevat Häntä Jeshuaksi tai käyttäen jotakin sen muotoa.
 
Mutta kyse on vain nimestä. Jopa Jeesuksen aikana täytyi lisätä tarkempi tunnistava määre: "Jeesus nasaretilainen" eikä Jeesus kaanalainen tai Jeesus nainlainen. Ja Joh. 1:45:ssä täytyi tarkentaa lisää: "Jeesus nasaretilainen, Joosefin poika." 
 
Ainutlaatuista Herrassamme Jeesuksessa on se, että Isä on ilmaissut sille tukensa tehden siitä korkeimman ja kunnioitetuimman nimen maailmankaikkeudessa, mihin nimeen eräänä päivänä: "... kaikkien polvien pitää… notkistuman…  ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:11
 
Isän tuki merkitsee, että Hänen Henkensä on ikuisesti osa tuota Nimeä. Siten Sana (Jeesus) ja Henki ovat yksimieliset – ja 'toimiakseen' niin täytyy olla. Hengen maailmassa liikkumisen yrittäminen ilman Nimeä merkitsee avautumista virheelle ja nimen käyttämisen yrittäminen ilman, että Henki on sen osana, merkitsee epäonnistumista.
 
Ehtona on, Isä haluaa ja liikkuu Henkensä kautta, kun tuota nimeä käytetään Hänen tarkoitusperiään varten, mutta jos tuo käyttö ei ole Isän tahdon ja tarkoituksen mukaista, Hänen Henkensä ei ole nimen käyttämisessä mukana.
 
Tuo nimi ei ole patenttilääke
 
Niinpä tänään on ihmisiä, jotka käyttävät Jeesuksen nimeä kirosanana – mutta Pyhä Henki ei ole siinä osallisena. 
 
Apt. 19: 13-18:ssä jotkut käyttävät Jeesuksen nimeä yrittäessään karkottaa riivaajia, mutta Pyhä Henki ei ollut heissä, joten riivaajien ei tarvinnut totella ja mies, jossa riivaaja raivosi, hakkasi heidät.
 
On myös kristittyjä, joilla ei ole harmainta aavistustakaan yllä mainitusta, joten he luulevat voivansa käskeä sitä tai tätä tuossa nimessä, ilman että heille on opetettu, että täytyy tietää, minne Isä on menossa Henkensä kautta, sillä vain Sanan ja Hengen yksimielisyys tuottaa ihmeitä tekevän voiman maan päällä. Vanhasta uskon sana –liikkeestä on vielä olemassa jäännös, joka luulee, että meidän pitää vain lausua tuo nimi ja käskeä ja asia tapahtuu, eikä heille ole koskaan opetettu, että Henki ja Sana ovat yhtä. Usko ei ole koskaan riippumaton Isän tahdosta.
 
Voit käskeä Jeesuksen nimessä Ferrarin tulla sinulle, mutta jollei Isä ole sisällyttänyt Henkeään tuon Nimen käyttöön tässä tapauksessa, mitään ei tapahdu. Jeesuksen nimen mukana täytyy olla Pyhä Henki, sillä itse asiassa Pyhä Henki on se, joka parantaa tai tekee ihmeen.
 
Matt. 12: 24-33:ssa Jeesusta syytettiin paholaisen voiman käyttämisestä riivaajien karkottamiseksi. Jopa nuo syyttäjän tunnistivat sen, että Jeesus käytti jonkinlaista 'itsensä ulkopuolella' olevaa voimaa karkottaakseen riivaajat. He sanoivat demoninen voima, mutta Jeesus tarjosi vaihtoehdon heille pohdittavaksi:  
 
"Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne." 
 
Meidän täytyy myös muistaa, että Joh. 5: 19:ssä ja 30:ssa Jeesus sanoi tekevänsä ja sanovansa vain sitä, mitä Hän ensin näki Isän tekevän ja kuuli Isän sanovan. Jälleen Jeesus seurasi Pyhää Henkeä kaikessa mitä Hän teki – Sana ja Henki ovat yksimieliset, ovat yhtä.
 
Ilmestystä tarvitaan
 
Matt.16: 16-17:ssa kun Pietari julisti: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika", Jeesus sanoi isän näyttäneen sen hänelle ja jatkoi todeten, että hän oli vain Pietari (keefas, pikku kivi), mutta tälle kalliolle (kreikaksi petra, vuori), Hän rakentaisi seurakuntansa.
 
Se vuori (kallio), josta Jeesus puhui, on ilmestys Isältä siitä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Ilmestyksen virratessa Isältä Hänen Henkensä kautta Jeesukselle (Kristukselle meissä) ja ihmiskunnalle. Koko Jumalan valtakunta perustuu ilmestykseen Isältä Hänen Henkensä kautta siitä, että Jeesus on Herra, ja kaikki virtaa siitä.
 
Sen tähden, kun olet 'uskonut' jonkin asian tapahtuvan sen jälkeen, kun ensin olet saanut rauhan tai ilmestyksen mennä tuohon suuntaan, niin käy. Mutta kun teet jonkin asian vain siltä pohjalta, miten ajattelet sen menevän, asia menee myttyyn tai on vaikea. On yksi asia tehdä päätös saadun ilmestyksen pohjalta ja on toinen asia vain ajatella Jeesuksen nimen olevan riippumaton Isän tahdosta ja Hengen virtauksesta – mikä on väärin.
 
Olen käyttänyt kaksi edellistä osaa parantumisen esteiden käsittelyyn, mutta ylivoimaisesti suurin syy sille, etteivät ihmiset näe enemmän ihmeitä elämässään, on se, mistä puhun tässä: ilmestyksen puuttuminen.
 
Sanotaan vaikka, että jollakulla diagnosoidaan jotakin ikävää ja hän pyytää välittömästi rukoilemaan puolestaan. Olen itse huomannut, että kun ihmiset hankkiutuvat ensin yksin Isän läsnäoloon, löytävät rauhansa, löytävät Hän tahtonsa heitä kohtaan, sen suunnan, mihin mennä – juuri silloin he näkevät suuren armon ja usein joko nopeutetun parantumisen tai dramaattisen parantumisen. Kun ei tule mitään ilmestystä, jatkamme sen parissa, mitä tiedämme tehdä luonnollisessa luottaen siihen, että Hän opastaa ja tukee meitä armollaan.
 
Koko valtakunta toimii ilmestyksen kautta. Panosta ensin palvontaan, rukoukseen, itsesi asettamiseen tilaan, jossa voit vastaanottaa Isältä koskien sitä, miten Hän haluaa sinun reagoivan tilanteeseen – ja sitten käytä Jeesuksen nimeä tuota tarkoitusta varten. Tuolla tavoin valtakunta toimii.
 
Viivy, viipyile, odota Herraa
 
Noin kuukauden kuluttua meillä on konferenssimme Broken Arrowissa (Tulsan esikaupungissa) ja tuolloin jok’ikisen päälle lasketaan kädet, jos hän niin haluaa. Hän istuu tuolissa ja useampi henkilö kerääntyy hänen ympärilleen ja sitten me kaikki viivymme, viipyilemme Herran edessä nähdäksemme, mitä Herra haluaa sanoa hänelle. Mitä me teemme? Tarjoammeko omia rohkaisun sanojamme? Emme. Me odotamme Isän läsnäolossa, Hänen Henkensä meidän keskellämme ja meissä, saadaksemme ilmestystä, joka virtaa esiin profetian, tiedon sanojen, viisauden sanojen, ao. henkilöä koskevien mininäkyjen ja parantumisen muodossa.
 
Tuo on normaalia kotiseurakunnassa – kun joku tarvitsee rukousta, kokoonnumme, odotamme kuullaksemme, mitä Isä haluaa, SITTEN lausumme Jeesuksen nimen. Olen oppinut tämän muinoin joskus vuonna 1974 teini-ikäisenä osallistuessani 'rukouskokouksiin' karismaattisessa herätyksessä – ja se teki jutun niin eläväksi, dynaamiseksi, ihmeitä tuottavaksi – tiesimme kuinka kokoontua ja sitten odottaa nähdäksemme, mitä Isä halusi tehdä, mihin suuntaan Hän halusi virrata.
 
Pyhä Henki on itse asiassa se, joka tekee työn. Käytän esimerkkiä, jossa isä käskee poikaansa pesemään auton. Isä tahtoo auton tulevan pestyksi. Poika tekee työn, jossa suihkuttaa auton päälle vettä, mutta itse asiassa vesi on se, joka pesee. Tuolla tavoin Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat – juuri Henki on se, joka tekee eläväksi (Joh. 6:63), juuri Henki on se, joka itse asiassa ajaa riivaajat pois (Matt. 12:28), juuri Henki loi uudesti sinun henkesi (Joh. 3:3-5). Kyse ei ole yksin Jeesuksen nimestä, vaan Jeesuksen nimestä, joka seuraa Henkeä Isän ohjaamalla tavalla – sama malli näkyy Joh. 5:19:ssä – teemme sitä, mitä näemme Isän tekevän. Isä – Henki - Poika (Kristuksen ruumis).
 
Olemme Kristuksessa, joten on kuin tuota poikaa ohjaisi isä sen suhteen, mihin suunnata vesi – mikä osa autosta tarvitsee tuota vettä. Viivymme ihmisen edessä, jotta voimme kuulla 'isältämme', mihin Hän haluaa ohjata 'veden' pestäkseen hänet, tai parantaakseen hänet tai virratakseen hänen ylitseen.
 
On niin paljon enemmän, mitä voisin kertoa, mutta elämäntyylisi muuttaminen niin, että olet luja saadessasi millaisen tahansa uutisen ja vain pysyttelet hiljaa sen sijaan, että syöksyt sanomaan mielipiteesi tai mitä arvelet, että sinun täytyy tehdä – pysyttele vain hiljaa ja hankkiudu Isän läsnäoloon nähdäksesi, mihin suuntaan Hän haluaa mennä – ilmestys on se kallio, josta kaikki virtaa, mukaan luettuna Jeesuksen nimen käyttäminen, oli sitten kyseessä rukous, riivaajien karkottaminen tai parantuminen. Ilmestys tulee ensin.
 
Runsaasti pohdittavaa – uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

Why doesn't God heal more often? 3 of 4, Old body, ignorance. 
Miksei Jumala paranna useammin? 3/4; Vanha keho, tietämättömyys.
 
Hei kaikki,
 
Tämä sarja käsittelee esteitä parantumisen tiellä, ei juurikaan sitä, kuinka parantua. Minulla on kyllä (englanninkielinen) opetussarja nimeltä 'Healing School' (suom. parantumiskoulu) kiinnostuneille. 
 
Mahdollisista esteistä kuuleminen auttaa, vaikkei olekaan mitään yhtä yksittäistä 'taika-avainta', joka avaisi parantumisen kaikille. Kuten olemme nähneet korinttilaisten kohdalla, sydämen ongelmat voivat olla syy siihen, että ruumis sairastuu, mikä on jotakin sellaista, jonka vasta viime aikoina lääketiede on 'saanut selville'. 
 
Tietämättömyys ei ole suoja
 
Olemme myös nähneet, että synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa, mikä tarkoittaa, että meidän vastuullamme on hoitaa ne. Ongelmana on, että tietämättömyys ei estä meitä kärsimästä vahinkoa, sairautta tai tautia. 1800-luvun lopulla terveyttä edistävänä tarjottiin 'radium pillereitä' ja tupakointia mainostettiin terveellisenä. Vasta, kun ihmiset alkoivat kuolla, tajuttiin, että oltiin väärässä – mutta tietämättömyys ei estänyt monia hyviä ihmisiä olemasta sairaita ja kuolemasta varhain.
 
Se merkitsee, että tänään maailmassamme meillä saattaa olla asioita, jotka sairastuttavat tai antavat meille kroonisen fyysisen vaivan, mutta olemme tietämättömiä siitä, mikä sen aiheutti. Se saa meidät ihmettelemään, kuinka Jumala saattoi antaa tämän tapahtua. Mutta me asumme langenneessa maailmassa kehoissa, jotka ovat tuosta langenneesta maailmasta. Se tarkoittaa, että perinnöllisyystieteellä ja ympäristöllä ja asioilla, joita syömme ja hengitämme ja kosketamme ja haistamme, voi kaikilla olla vaikutusta.
 
Ja koska lisäännymme, mikä merkitsee geeniemme eteenpäin välittämistä jälkeläisillemme, mikä tahansa noissa geeneissä oleva virheellisyys tulee välitetyksi eteenpäin. Kyse ei aina ole paholaisesta tai kirouksesta, joskus kyse on vain yksinkertaisesta lisääntymisestä.
 
Kyse ei ole siitä, etteikö Jumala olisi paikalla, kyse on siitä, että olemme langenneella maapallolla kehoissa, jotka ovat tuosta maasta (jotka sen tähden ovat väliaikaisia ja tilapäisiä), joten täällä on asioita, jotka vaivaavat meitä. Kun lisäämme mukaan hyvin pahan paholaisen, joka kuljeksii ympäriinsä etsien, kenet voisi niellä, asia tulee vielä monimutkaisemmaksi.
 
Älä ole pelon vallassa ja piileskele 'uskon' takana
 
Olen myös tuntenut monia ihmisiä, jotka julistavat uskoa, koska totta puhuen heitä pelottaa mennä lääkäriin sen vuoksi, mitä tämä saattaisi sanoa. Tai ehkä he epäilevät tarvitsevansa leikkausta tai toimenpiteitä, jotka merkitsisivät vakavaa muutosta heidän elämälleen. Joten pelon vallassa he julistavat uskoa – mutta se ei ole uskoa, se on typeryyttä. En ole koskaan nähnyt Jumalan parantavan jotakuta, joka käytti ns. uskoa piileskelläkseen pelkojensa takana. Olen nähnyt Hänen kulkevan ihmisen kanssa leikkauksen ja toimenpiteiden läpi Hänen pyytäessään ihmistä käsittelemään sydäntään. Ole aina rehellinen suhteessa Häneen, joka tietää ajatuksesi ennen kuin muodostat ne mielessäsi.
 
Ja toisinaan on hengellistä ylpeyttä – olen tuntenut useita ihmisiä, joilla on syöpädiagnoosi, mutta he ovat valinneet olla menemättä mihinkään hoitoihin valiten sen, mitä he kutsuivat 'uskoksi', koska ihmiset luottivat heidän olevan esimerkkejä niin sanotuista 'uskon ihmisistä'. Mutta Jumala vastustaa ylpeitä, ja kun he torjuivat lääketieteellisen hoidon, he ottivat elämänsä omiin käsiinsä ja kuolivat varhain.
 
Kun poikamme olivat pieniä, seurasimme tätä yleisohjetta: Laskimme kätemme heidän päälleen parantumista varten, mutta jos he eivät olleet paremmassa kunnossa seuraavaan päivään tultaessa, menimme lääkäriin. En ole hyvä isä, jos annan lapseni kärsiä vain siksi, että haluan hänen parantuvan uskon kautta, mutta niin ei tapahdu. Seuraamme tuota yleissääntöä myös oman itsemme suhteen.
 
Sain tämän vaivan ennen kuin opin tuntemaan Herran – voinko parantua?
 
Kysymys 'vanhasta jenkkifutisvammasta' tai muusta vaivasta, jonka sait ennen kuin opit tuntemaan Herran ja joka on säilynyt tai tulee esiin myöhempinä vuosina ja vaatii leikkausta tai muuta hoitoa, herättää kysymyksen, parantaisiko Jumala minut?
 
Pohdi sitä, ettei yksikään ihminen evankeliumeissa ollut uudestisyntynyt. Mistä sitten heidät tulikin parantua, vaiva oli saatu ennen kuin he tapasivat Jeesuksen. Heidän tavatessaan Jeesuksen nuo vaivat parantuivat. Joten miksei uskova voisi Jeesuksen kohdatessaan odottaa parantumista? Kyllä, uskova voi odottaa parantumisen olevan hänen ulottuvillaan vaivaan nähden, joka oli 'ennen Kristusta'. 
 
Mutta näkemästäni päätellen silloin, kun olemme valinneet lääketieteellisen reitin, Jumalan armo on läsnä kulkemaan kanssamme. Ja Hän näyttää liikehtivän samalla tavalla vuosien varrella jonkun henkilön kohdalla. Jokaisella meistä on elämässämme malleja siitä, kuinka Herra käsittelee sydäntämme, kehoamme, tunteitamme – jos Hän paransi sinut yhdellä tavalla joitakin vuosia sitten, näkemäni perusteella Hän todennäköisesti toimii samoin tällä kertaa. Jos kyse on siitä, ettei ollut mitään leikkausta ja toipuminen oli hidasta, se toistuu. Jos kyse oli leikkauksesta, mutta täydellisestä toipumisesta, se toistuu. Vain huomautus: opettele se, kuinka Hän käsittelee sinua, etsi toimintamalleja vuosien varrelta, ja mene sitä reittiä, sillä usein Hän tulee olemaan siellä.
 
Rajanvetoa ikääntymisen ja parantumiseen uskomisen välillä
 
Kuten yllä mainitsin, ruumiimme ovat maasta ja sen tähden matkalla omaksumaan sisälämpötilan. Tiedemiehet kertovat, että noin 35 vuoden iässä ruumis alkaa rapistua ja jokainen tuon iän ylittänyt voi antaa todistuksen tuon tosiasian paikkansa pitävyydestä. Joten missä parantuminen tulee kuvaan mukaan, jos osa siitä, mitä on meneillään, on kehon järjestelmän luonnollista rapistumista?
 
Olen kertonut aiemmin siitä, kuinka menneinä vuosina koin huimausta väsyttyäni voimakkaasti. Ei pyörrytystä, vaan huimausta, joka on hyvin erilaista. Pyörrytyksessä huone kieppuu, huimauksessa et tiedä, mihin suuntaan on ylös ja mihin alas, missä on vasen tai oikea. Se tapahtui muutama vuosi sitten EU-konferenssissamme Hollannissa. Saatoin tuntea sen alkavan torstaina päivää ennen kuin konferenssi alkoi.
 
Aloitimme kokoukset tuona perjantaina ja illan ylistyksessä taistelin vastaan. Yhtäkkiä silmäni avautuivat Herran maailmaan ja näin Hänet. Toiset joko näkivät tai tunsivat Hänet niin ikään. Hän tuli luokseni ja kertoi minulle joitakin henkilökohtaisia asioita, elämän suunnan kaltaista asiaa ja kulki ympäriinsä toisten luo.
 
Lauantaiaamuun tultaessa saatoin tuskin pysyä pystyssä, mutta selvisin aamiaisesta ja aamun kokouksesta. Minulla oli määrä olla kyselytunti tuona iltapäivänä, mutta saatoin tuskin päästä ylös sängystä, joten pyysin Barbia ja Briania huolehtimaan kyselytunnista. Ollessani vuoteessa kysyin Isältä, mitä oli meneillään ja kerroin Hänelle: "Herra oli täällä eilen illalla ja Hän tuli luokseni puhumaan, Hän olisi voinut parantaa minut, miksei Hän tehnyt niin?" 
 
Isä vastasi: "Aiheutit tämän itsellesi. Olen käsitellyt sinua jo jonkin aikaa sen suhteen, että pitäisit viikoittain vapaapäivän, muttet ole piitannut minusta. Myös Barb on käskenyt sinun pitää vapaapäivä joka viikko ja olet jopa ollut tottelematta omaa vaimoasi. Ruumiisi on kulkemassa maan tietä; sinun täytyy oppia sopeutumaan. Olet aiheuttanut tämän itsellesi."
 
Kuten sanoin, tämä sarja on käsitellyt mahdollisia parantumisen esteitä ja sen tarkoituksena on herättää ajattelemaan ja itsehavainnointiin. Olin varmaankin noin 40-vuotias ennen kuin tajusin, että oli joitakin asioita, joita en vain tietäisi taivaan tällä puolen. Siinä lepääminen yhdistettynä Hänen uskollisuudessaan lepäämiseen on antanut minulle niin paljon enemmän rauhaa kuin mitä minulla oli aiemmin vaeltaessani Hänen kanssaan.
 
Sellaiset jakeet, kuten 5. Moos. 29:29, tuovat nyt rauhan sen sijaan, että olisi pakottava tarve venyttää rajoja: "Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten..." (Mikä on suurenmoinen jae rukoilla lapsillesi, että Hän tulee paljastamaan heille sen, mitä heidän pitäisi tietää). Mutta olen tyytyväinen, että on salaisia asioita joita en tiedä ennen kuin olen toisella puolella.
 
Ja Apt. 1: 7: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut." 
 
Siinä on rauha – rauha on lakkaamista omista teoistamme levätäksemme Hänessä. Ensi viikolla joitakin asioita, joista Herra on kertonut näyssä vieraillessaan koskien parantumista ja sitä, kun Hän käsittelee meitä. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

Why doesn't God heal more often? 2 of 4: Healing and our responsiblity?
Miksei Jumala paranna useammin? 2/4; Parantuminen ja meidän vastuumme?
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin, kuinka parantuminen on ennen kaikkea vahvistava merkki Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mutta entäpä me uskovat? Eikö parantuminen kuulu meille?
 
Parantumista koskevat kysymykset – mennään yksityiskohtiin
​ 
Kun siirrymme pois parantumisen olemisesta merkki uskosta osattomille Jeesuksen väitteiden vahvistamiseksi, siihen, että parantuminen on yksi uskovaisena olemisen 'eduista', vastuu parantumisesta siirtyy Jumalalta meille. Mutta monet uskovat mielessään yhä luottavat siihen, että Jumala toimii suvereenisti kuten Hän toimisi uskosta osattoman kohdalla. Usein he päätyvät uskonkriisiin ymmärtämättä, mitkä tekijät ovat vaikuttamassa. Tutkitaanpa vastuuseemme kuuluvia tekijöitä.
 
Korinttilaisten ennakkoluulot ja riidat
 
1. Kor. 3: 3-15 Paavali paljasti, että joidenkuiden keskuudessa Korintissa oli kateutta ja riitaa. Hän kertoo heille tuollaisen olevan puuta, heinää ja olkia niin, että jos he pitävät sitä sydämessään aina kuolemaan saakka, silloin heidän seistessään Herran edessä tuo kaikki palaa. Hän sanoo heidän pelastuvan, mutta ikään kuin tulen läpi.
 
Myöhemmin 1. Kor. 11: 17-31:ssa hän paljastaa joidenkin olevan niin kateellisia ja riitaisia, etteivät he nauti Herran ehtoollista tai tapaa toisia uskovia. He tapaavat ensin keskenään ja sitten tulevat pääkokoontumista varten yhteen. Hän kertoo heille, että heillä on omat kotinsa, jossa he voivat syödä ja juoda, mutta heidän täytyy tulla yhteen kaikkien muiden kanssa sen sijaan, että olisivat erillään keskenään, ja oikein erottaa muusta Kristuksen ruumis, Kristuksen, joka teki meidät yhdeksi Hänessä.
 
Korintin seurakunnan tausta kerrotaan Apt. 18:ssa, missä näemme juutalaisten, roomalaisten ja kreikkalaisten kaikkien kokoontuvan yhdessä roomalaisen Justuksen talossa. Tiedämme historiasta, että Korintti oli satamakaupunki, jossa oli laaja skaala sosiaalisia kerroksia laivanvarustajista merimiehiin, kaupanomistajista myymälähenkilökuntaan ja kaikista eri roduista edustajia. Kulttuurin näkökulmasta roomalaisten yläluokkien edustajat eivät tavanneet alempien luokkien kanssa eivätkä juutalaiset koskaan seurustelleet sosiaalisesti pakanoiden kanssa – sitten he tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat kokoontua Justuksen kotona. Joten heillä oli sydämessään käsiteltävää. 
 
Kun Paavali keskittyi joidenkuiden ennakkoluuloisuuteen – rodulliseen ja sosioekonomiseen – hän sanoi, että koska "he eivät ole erottaneet Herran ruumista, monet teistä ovat heikko ja sairaalloisia, ja monet ovat kuolleet varhain." Tänään sanoisimme, että heidän immuniteettijärjestelmänsä oli vaarantunut vihan, riitaisuuden ja ennakkoluuloisuuden johdosta ja se teki heidät heikoksi, sairaalloisiksi ja monet jopa olivat kuolleet ennenaikaisesti niiden sairauksien tuloksena, joista heidän nyt heikentynyt immuniteettijärjestelmänsä kyennyt selviytymään.
 
Mutta jos ystäväsi, sanotaanko vaikka Hengellä täyttynyt roomalainen, sairastui, et välittömästi ajatellut, että hänen juutalaisia kohtaan tuntemansa vihan olevan syy sille, miksi hän sairastui. Rukoilit hänen puolestaan, laskit kätesi hänen ylleen, karkotit jonkin tuntemattoman riivaajan ihan siltä varalta, että jokin sellainen oli sairastumisen syynä ja rukoilit ystäväsi puolesta ihmetellen, miksi Jumala ei häntä parantanut. Saatoit jopa voidella hänet öljyllä ihmetellen, missä parantuminen oli.
Parantuminen on saatavilla, mutta hänen ennakkoluulonsa, kateutensa, riidoissa oleminen, viha tai hänen tunteidensa ja sydämensä tila estävät häntä ottamasta vastaan. Jos hän kuoli, et ehkä koskaan saanut tietää, miksi Jumala ei häntä parantanut. Paavali kehotti korinttilaisia:
"tutkikaa itsenne, sillä jos me tutkimme (tuomitsemme) itsemme, Herra ei meitä tuomitse." Herra salli hänen kuolla varhain sen sijaan, että hänen vihansa olisi vienyt hänet syvemmälle syntiin. Se on Hänen tuomionsa asiassa Paavalin mukaan.
 
Yhteenveto: Meidän vastuullamme on rakkaudessa vaeltaminen ja synnistä kiinni pitäminen merkitsee, että avaamme itsemme sairaudelle, jota Jumala ei tule parantamaan, koska sydämemme on omalla vastuullamme. Jos parantaa katkeruuden ja vihan vallassa olevan ihmisen, se vain mahdollistaisi sen, että hän jatkaisi yhä syvemmälle syntiin eikä Jumala halua olla siinä osallinen. Niinpä Hän antaa hänen kokea sydämensä (tilan) seuraukset.
 
Toinen esimerkki: synnit ruumista vastaan. 
 
Paavali sanoo 1. Kor. 6:18:ssa, että seksuaaliset synnit ovat ruumista vastaan ja käyvät ilmi ruumiissa. Tuo on yleisperiaate, jonka hän esittää laajemmassa asiayhteydessä: synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa.
 
Francis Hunter, joka yhdessä miehensä Charlesin kanssa, oli hyvin tunnettu 1970-luvun karismaattisen uudistuksen aikana parantumisen palvelutyöstään. Hän kertoi luoksensa turhautuneena tulleesta naisesta, joka sanoi: "Karkotan kalorit jälkiruoastani, mutta olen silti lihonut 10 paunaa (5 kg), mitä teen väärin?" Francis kertoi naiselle, että voimme karkottaa riivaajia, mutta kalorit ovat meidän vastuullamme. Hetki huulilla, ikuisesti lanteilla – tuo synti ruumistasi vastaan pysyy ruumiissasi.
 
Sama on totta huumeiden/lääkkeiden tai alkoholin väärinkäytön kohdalla, liiallisella työnteolla, tupakoimisella tai jopa liiallisella kuntoilulla. Liikaa juokseminen tai hölkkääminen tai painojen nostaminen niin ikään. Mikä sitten onkin ruumistamme kohtaan tekemämme synti, tuo synti pysyy ruumiissa. Se tarkoittaa, että se on meidän vastuullamme. Et voi olla 110 paunaa (50 kg) ylipainoinen ja jalkasi ja nivelesi ovat kipeät ja käännyt Jumalan puoleen, jotta Hän parantaisi nuo jalat ja nivelet – Hän voi antaa armoa, mutta sinä ylensöit, joten sinun täytyy ottaa tuo paino pois. Muuten se, että Jumala parantaa sinut, mahdollistaa ruumiin väärin käyttämisen ja mahdollistaa sinun lisätä vielä enemmän painoa noille ylityöllistetyille nivelille.
 
Eräs ortopedi kertoi minulle, että jokainen ylimäärinen 5 paunaa (2,2 kg), jonka ihminen painaa, rasittaa kumpaakin polvea 100 paunan (45 kg) verran joka askelella. Se tarkoittaa, että 50 paunan (22 kg) ylipainoa lisää 1000 paunaa (453 kg) joka askelella. Se on meidän vastuullamme, ei Jumalan.
 
Jeesus paransi ihmisiä, jotka tarvitsivat parantumista ilman omaa syytään.
 
Evankeliumeissa näemme Jeesuksen parantaneen vammautumisia, jotka eivät johtuneet ruumista vastaan tehdyistä synneistä. Miehellä, jolla oli surkastunut käsi Mk 3: 1-5:ssä, tila oli epäilemättä vammautumisen aikaan saama, sillä sitä kuvattiin sanalla 'surkastunut', mikä tarkoittaa sen olleen ehjä, mutta jotain tapahtui ja se teki kädestä käyttökelvottoman. Matt. 15:30:ssa sanotaan Jeesuksen parantaneen raajarikkoja, mikä tarkoittaa vammautumista. Näemme parantumisia sokeana syntyneen, rampojen, kuurojen ja mykkien jne. kohdalla, ne ovat tiloja, joita he eivät ole itse aiheuttaneet. Emme näe Jeesuksen parantaneen ihmisiä, jotka aiheuttivat oman sairautensa laiminlyömällä tai käyttämällä väärin ruumistaan.
 
Usko ei ole mitään sellaista, jonka takana piileskelemme, koska meitä pelottaa mennä lääkäriin. Emmekä voi vedota uskoon silloin, kun kykyjemme rajoissa on tehdä jotakin käytännöllistä parantumiseksemme. Eräs lähetystyöntekijäystävä huomautti kerran, että syy sille miksi he näkivät niin monia ihmeitä, oli: heidän asuinpaikassaan ei ollut lääkäreitä, apteekkeja tai lääkkeitä, joten Jumala paransi heidät. Mutta kun nuo asiat tulivat ihmisten ulottuville, ihmeiden lukumäärä laski. Kuinka tasapainoilemme lääketieteen ja Jumalan ja pelkojemme välillä ja onko parantumista niille vaivoille, jotka saimme ennen kuin opimme tuntemaan Herran?
 
Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
 

Why doesn't God heal more often? 1 of 4; What is healing for?
Miksei Jumala paranna useammin? 1/4; Mitä varten parantuminen on olemassa?
 
Hei kaikki,
 
Rukoukset parantumisen puolesta ovat todennäköisesti tavallisimpia vastaanottamiani rukouspyyntöjä sellaisten viestien ohella, joissa kysytään, miksei Jumala paranna jotakuta rakasta ihmistä tai miksei Hän paranna kysymyksentekijää. Tämä neliosainen sarja tulee vastaamaan joihinkin noista kysymyksistä, mutta aihe on liian suuri yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
 
Ne, jotka ovat kiinnostuneita siitä, kuinka Herra tosiaan parantaa, kuinka Hän ohjaa meidät tilaan, jossa kykenemme ottamaan parantumien vastaan, saattavat olla kiinnostuneita englanninkielisestä opetussarjastani nimeltä 'Healing School' (parantumiskoulu) ja sen jatko 'The Most Important Thing I've Learned about Healing' (tärkein asia, jonka olen parantumisesta oppinut), jotka ovat saatavilla CD-levyinä tai MP3-tiedostoina.
 
Miksi parantuminen?
 
Laajimmassa merkityksessään ruumiin tai sielun (tunteiden) parantuminen on olemassa, koska Jumala toimii palauttaakseen eheyden, joka maapallolla oli ennen kuin Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Sairaus, tauti, väärät ajatukset ja väärät tunteet tulivat maailmaan synnin myötä. Risti ja ylösnousemus aloittivat ikään kuin liikkeen takaisin kohti eheyttä saaden aikaan sen, että Jumalan eheys on koko ihmiskunnan tavoitettavissa.
 
Hän myös suunnitteli ihmiskehon parantamaan itsensä – voimme nähdä, että koko maapallo on suuntautunut parantumista kohti. Rääkätyn maan 'luonto valtaa takaisin' ja se palautuu ylenpalttiseen elämään ajan kuluessa. Joten tuossa merkityksessä koko luomakunta tehtiin parantumaan, palauttamaan itsensä luonnolliseen järjestykseen ja tasapainoon. Tuossa yleisessä merkityksessä ruumiimme, joka on maasta, pyrkii eheyteen, pyrkii siihen tasapainoon ja rauhaan, joka sen myötä tulee.
 
Isän Jumalan tarjoama todistus siitä, että Hän tuo päivän, jona me kaikki tulemme parantumaan, luomakunta mukaan luettuna, on Jeesuksen Kristuksen elämä ja sen historiallinen asiayhteys. Hän on Isän Jumalan todistus Isän rakkaudesta meitä kohtaan, Hänen hyvästä tahdostaan ihmisiä kohtaan, ja Hänen lupauksestaan saattaa kaikki oikealle tolalle.
 
Uusi testamentti tekee selväksi, ettei risti ole se todistus, vaan ylösnousemus on tuo todistus. Ylösnousemus osoittaa Jeesuksen Herruuden, johon sisältyy vakuus siitä, että Jumala tulee tuomitsemaan maailman ja saattaa kaiken oikealle tolalle. (Acts 17: 24-31)
 
Väite edellyttää todistajien osoittavan todeksi tuollaisen väitteen
 
Jos jotakuta syytetään myymälävarkaudesta, täytyy olla todisteita, häntä vastaan täytyy olla todisteita. Ei voi olla vain hänen sanansa myyjän sanaa vastaan. Hänet kiinni saaneen myyjän lisäksi hänet ehkä sai kiinni tavaroita taskussa kaupan vartija, ehkä valvontavideo tallensi hänen tekonsa. Mutta täytyy olla todiste tai kaksi, ennen kuin hänet voidaan vielä tuomarin eteen. Jollei, kyse on vain hänen sanastaan kaupan myyjän sanaa vastaan eikä mitään voida todistaa.
Ketään ei voida viedä tuomarin eteen pelkkien vastakkaisten lausumien perusteella – täytyy olla muita todisteita.  
 
Isä Jumala käsittelee ikuista elämää, sen tähden tuollainen väite edellyttää, että Hän antaa todisteen, että Hän antaa silminnäkijätodistuksen osoittaakseen oikeaksi Poikansa, Jeesuksen väitteet. Olisi epäoikeudenmukaista, että ihmisen ikuinen kohtalo päätettäisiin ilman, että olisi todisteita tukemassa Hänen väitteitään.
 
Meillä on Sana ja Henki. Jumala ei ole mieli, niin että voisimme järkeillä jonkun kanssa ikuiseen elämään. Et voi taivutella ihmistä uskomiseen. Mutta Jeesus sanoi Joh. 4:24:ssä, että Jumala on Henki – Hän on todellinen, “kiinteää ainetta”, mutta Hengen maailmassa.  Sen tähden sekä Sana että Henki ovat yhtä mieltä ja toimivat antaakseen todisteita Jeesuksen väitteelle ja ikuiselle elämälle. Henki antaa Elämän Jumalan Sanalle ja Totisen Sanan, Jeesuksen Kristuksen Persoonan väitteille.
 
Kuka on meille silminnäkijätodistaja noin kaksi tuhatta vuotta ylösnousemuksen jälkeen?
 
Apt. 5:32:ssa Pietari puolustautuu juutalaisten johtajien edessä Jeesuksen elämästä ja palvelutyöstä sanoen näin: "Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." 
 
Pyhä Henki oli silminnäkijätodistaja – ristin luona. Ylösnousemuksessa. Hän tuli helluntaina täyttämään uskovat. Hän on ajaton silminnäkijä, joka näki sen kaiken. Sen tähden noin kaksi tuhatta vuotta myöhemmin meidän aikanamme, kun kuulit Jeesuksesta, jokin paloi sisälläsi, jokin ei päästänyt irti, vaistosit, että jokin, jollain tavoin oli todellista ja aitoa Jeesuksen väitteissä.
 
Tuo 'jokin' oli silminnäkijä, Totuuden Henki, joka todisti, että ystäväsi tai tuon julistajan väitteet Jeesuksesta olivat totta. Toimit tuon tuntemuksen pohjalta tajuamatta, että otit vaarin silminnäkijäkertomuksesta koskien Jeesuksen elämää, Pyhän Hengen todistuksesta, ja annoit sydämesi Hänelle. Tuo oli ehkä ensimmäinen kerta, jolloin olit tietoinen siitä, että Jumala käsitteli sinua ja kommunikoi sinulle – koska Henki oli Jeesuksen elämän silminnäkijätodistaja.
 
Apt. 2:33:ssa ja 3:15:ssa ja yllä mainitussa 5:32:ssa ja muualla Pietari ja toiset sanoivat olleensa Jesuksen kuolleista ylösnousemuksen todistajia – ja pointtini on, että Pyhän Hengen kautta, sinä ja minä olemme myös Hänen ylösnousemuksensa todistajia.  Meillä on sisällämme Pyhä Henki, joka oli paikalla, joka osoittaa ja 'todistaa' henkemme kanssa, että me olemme Hänen lapsiaan ja että kaikki Jeesuksen väitteet ovat tosia. Meillä on Hänet sisällämme todistuksena, sillä Isä ei halua kenenkään uskovan ilman, että Hän todistaa väitteensä.
 
Perussyy parantumiselle ...
 
Isä tukee Henkensä silminnäkijätodistusta Jeesuksesta antamalla parantumisia, merkkejä ja ihmeitä. Apt. 4:33:ssa sanotaan: "Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta..."
 
Apt. 3:15-16:ssa puolustaa jälleen uskoaan liittyen ramman miehen parantumiseen: "...hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. " (Hän toisti sen myös 4:10:ssä)
 
Pietari sanoi, että ramman parantuminen on todistus siitä, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Parantuminen on todistus.
 
Apt. 8: 1-12:ssa meille kerrotaan, että Stefanuksen kuoleman jälkeen noussut suuri vaino (luvussa seitsemän) oli niin Ankara, että joka ikinen Herran opetuslapsi muutti pois Jerusalemista apostoleita lukuun ottamatta. Ihmeellinen rakkauden ja ihmeiden vuosi helluntain Apt. 2:ssa ja 8:1:n välissä päättyi äkillisesti, kun he kaikki muuttivat pois kaupungista peläten henkensä puolesta, useimmat heistä Juudeaan ja Samariaan.
 
Perhepohjalta he jatkoivat kokoontumista kodeissaan, ja Filippus tuli Samariaan julistamaan Jeesusta ystäviensä joukkoon ja myös paikallisille, jotka näkivät uusien ihmisten muuttavan alueelle sen vallaten ja ihmettelivät, mistä oli kyse. Apt. 8: 5-8 kertoo Filippuksen 'julistaneen Kristusta' heille, ja he uskoivat 'kuultuaan ja nähtyään kaikki hänen tekemänsä ihmeet', ja jae 12 sanoo: "...he kaikki uskoivat evankeliumin Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimeen..."
 
Huomaa, että Jeesuksen nimi ja heidän uskomisensa oli sidoksissa tehdyistä ihmeistä kuulemiseen ja niiden näkemiseen. Apostolien tekojen todistus on, että parantumiset ja vapautuminen ovat ennen kaikkea todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta uskosta osattomalle.
 
Kauan aikaa sitten tunsin Les-nimisten miehen, joka omisti huonekaluliikkeen. Hänellä oli selkävamma, joka esti häntä nostamasta, joten eräänä päivänä hän palkkasi kaksi collegessa opiskelevaa nuorta lastaamaan kuorma-auto täyteen pöytiä ja tuoleja, jotka hän oli ostanut myymäläänsä. Lastatessaan huonekaluja pojat kertoivat hänelle Jeesuksesta päättäen puheensa: "Jos se, mitä sanoimme, on totta, Jumala on halukas vahvistamaan sen, mitä kerroimme sinulle Jeesuksesta. Jos Hän parantaa selkäsi vahvistuksena sille, että se, mitä sanoimme Hänestä, on totta, uskotko?" Hän oli sanansa mittainen mies ja suostui. Kun he laskivat kätensä hänen päälleen, hän parani välittömästi ja hän piti sanansa rukoillen pelastusrukouksen. Hänen juutalainen vaimonsa tuli myös uskoon tämän seurauksena. Tein töitä hänelle vuoden verran.
 
Mutta Uudessa testamentissa on kertomuksia siitä, että Jumala parantaa uskovia… eikö olekin? Miten meistä jo uskovista pidetään parantumisen alueella huolta? Onko parantuminen saatavilla uskomisen 'luontoisetuna'? Jatkamme tästä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

Death #3 of 3, People in heaven.
Kuolema osa 3/3, Ihmisiä taivaassa.
 
Hei kaikki,
 
Heprealaiskirjeen lukua 11 kutsutaan usein 'uskon sankareiden näyttelyksi' koska se luettelee niin monta Vanhan testamentin 'uskon sankareita'. Noiden ihmisten joukosta löydämme mainittuina tai elämänsä tapahtumien pohjalta tiedettyjä: 
 
Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak, Jaakob, Joosef, Mooses, Joosua, Raahab, Gideon, Baarak, Simson, Jefta, Daavid, Samuel, 'profeetat', Daniel, Sadrak, Meesak, Abednego. Ja monet muut: "pääsivät miekanteriä pakoon, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot, vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin, toiset ovat antaneet kiduttaa itseään, kokeneet kahleita ja vankeutta, rikki sahattu (Jesaja)", jne.
 
Kirjoittaja jatkaa:" Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen." Hepr. 12: 1-2
 
Nämä ihmiset eivät ole unessa, sillä hän kutsuu heitä 'todistajien pilveksi', ei horroksissa oleviksi, vaan eläviksi ja hyvin voiviksi. Ilmauksen 'todistajien pilvi' käyttäminen viittaa siihen, että he ovat taivaassa. Pilven käyttäminen piirtää täydellisen kuvan taivaasta, sillä jos he eivät olisi taivaassa, hän olisi voinut sanoa 'heidän elämänsä antaa todistuksen meille', tai jotakin muuta sanoakseen, että he ovat 'sielun unessa' tai muuten tietämättömiä meidän elämästämme. Mutta hän ei tehnyt niin, vaan sen sijaan sanoi heidän olevan 'pilvi', joka ikään kuin leijailee yläpuolellamme todistaen elämäämme. 
 
Sana 'todistajat' on kreikan sana 'martus' (josta saamme sanan marttyyri) ja tarkoittaa "silminnäkijä katsojana" tai "hän, joka voi vahvistaa mitä on nähnyt, todistanut tai tietää". 
 
Hepr.11:ssa olevista sanotaan, että he ovat nyt todistajia elämällemme kuten katsojat urheilutapahtumassa, minkä tähden kirjoittaja sanoi ' juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa'. He eivät tiedä kaikkea, mitä elämässämme on meneillään, mutta he tietävät perusasiat siitä, mitä Kristuksen ruumiissa tapahtuu: Mooses ja Elia ilmestyivät Jeesukselle puhumaan Hänen lähestyvästä ristinkuolemastaan ja Ilm. 6:ssa Johannes näki marttyyrien kysyvän Isältä, kuinka kauan kestäisi, kunnes heidän kuolemansa kostettaisiin.
 
Mielipiteeni ja havaintoni pohtimista varten
 
Paholainen vain vääristelee aitoa, ja me kaikki tiedämme, että maailmassa on monia, jotka keskittyvät aaveisiin, henkioppaisiin ja sen sellaisiin. Mutta väärennetyn olemassaolo todistaa aidon olemassaolon, muuten ei olisi mitään tarvetta väärennetylle.
 
Sen tähden ne aidot ja totiset ovat niitä, jotka ovat kuolleet Kristuksessa ollen tämän elämän todistajia. Varmasti on totta, että Jeesus vierailee näyssä ihmisten luona kaikkialla maailmassa taivaaseen astumisensa jälkeen – ei mikään haamu, ei henkiopas – vaan todellinen Jeesus. Lähtien Apt. 9:stä, jossa hän ilmestyi Paavalille ja Ananiaalle, Apt. 18:aan Korintissa, missä Hän antoi ohjeita Paavalille, vuosisatojen halki ihmiset ovat nähneet ja todella näkevät Hengen maailmaan ollen puolestaan tietoisia tästä maailmasta. Mooseksen ja Eliaan ilmestyminen Jeesukselle Lk. 9:ssä puhumaan Hänen lähestyvästä ristinkuolemastaan tulisi myös mainita.
 
Mutta monilla meissä on tärkeinä hetkinä elämässämme ollut hengessämme tietoisuus siitä, että 'äiti ja isä' tai joku muu läheinen perheenjäsen tai ystävä on ollut hengellisesti läsnä ja/tai on tietoinen ja todistaa tuosta tapahtumasta. Kuulemme usein lapsenlapsen syntyessä, että joku tunsi tai vain tiesi syvällä sisimmässään, että joku tietty henkilö taivaassa katseli. Samaa voisi sanoa häistä ja jopa hautajaisista. Monilla jollei useimmilla meistä on ollut elämässämme tilanteita, jolloin olemme olleet tietoisia, mutta emme ole rohjenneet sanoa peläten kuulostavamme oudoilta, että joku nyt taivaassa olevista rakkaistamme oli katselemassa todistajien pilvessä olevien joukossa ollen.
 
Kyllä, on olemassa väärennyksiä, ja on kiellettyä olla aloitteellinen ottamaan yhteyttä niihin jotka ovat kuolleet, mutta on tilanteita, jolloin taivas tekee aloitteen ja ilmoittaa, että joku meille läheinen ja rakas poisnukkunut itse asiassa on todistamassa sitä, mitä elämässämme täällä maan päällä tapahtuu.
 
Mitä ystäväni näki, kenen kanssa hän puhui
 
Eräs ystäväni meni sairaalaan operaatioon, jota piti yksinkertaisena, mutta jokin meni hirvittävällä tavalla väärin ja hän sai sydänkohtauksen ja kuoli. Häntä elvytettiin noin 40 minuuttia. Tuona aikana hän oli taivaassa puhuen ihmisten kanssa, joita ei tuntenut, mutta jotka, kuten hän myöhemmin sai selville, tunsivat ihmisiä, jotka hän tunsi. Hänen ihmetyksekseen he tiesivät, mitä oli meneillään eräiden heidän sukulaistensa elämässä.
 
Toivuttuaan ja seuraavien viikkojen aikana hän vain jatkoi tavalliseen tapaan arkielämäänsä ja sitten kohtasi jonkun, jonka tajusi olevan henkilö, jonka joku hänen taivaassa tapaamansa mainitsi.
 
Yksi esimerkki on nainen, jonka hän näki taivaassa ja joka käski hänen kertoa 'Jamesille', että tämän tulisi tehdä lujasti töitä, ja hän selviäisi siitä, saadakseen päätettyä opintonsa.  Ystäväni ei tuntenut naista, joten hän ei tiennyt, kuka 'James' oli. Mutta eräänä päivänä noin viikkoa myöhemmin hän puhui naapurilleen, joka mainitsi poikansa Jimmyn. Heidän puhuessaan ystäväni ohjasi keskustelua ja sai selville, että he olivat menettäneet naapurin äidin, Jimmyn isoäidin noin vuotta aiemmin – ja että Jimmy oli collegessa, mutta ajatteli keskeyttämistä. Hän kykeni välittämään tarinan suoraan Jimmylle, vahvistamaan, että hänen isoäitinsä oli aina kutsunut häntä nimellä James, kertomaan miltä nainen näytti ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kyseessä todellakin oli hänen isoäitinsä.
 
Yksi perhe
 
Olen kertonut useita kertoja 'kiertokäynnistäni' taivaassa ja kuinka näin pikku tytön ja pojan istumassa puun alla samalla kun yli tusinan verran sukulaisia useista sukupolvista oli heidän kanssaan jonkinlaisella piknikillä tai jonkinlaisessa kokoontumisessa. Kun huomasin useiden sukupolvien suvusta olevan paikalla, lasten vanhemmat eivät olleet.
 
Kun kysyin 'omalta' enkeliltäni, joka käveli kanssani, hän sanoi: "Nämä lapset kuolivat auto-onnettomuudessa, mutta heidän vanhempansa ovat yhä maan päällä. Silloin kun mahdollista, sukulaiset kasvattavat lapset taivaassa. " Sanoin hänelle tarvitsevani Raamatun kohdan asiasta ja hän vastasi: "Etkö ole lukenut Ef. 3:14:a, missä Paavali sanoi, että hän 'notkistaa polvensa Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle, josta koko perhe taivaassa ja maan päällä saa nimensä' (suomennos tässä). On vain yksi perhe, ei ole väliä sillä, jos jotkut ovat nyt maan päällä ja jotkut ovat taivaassa, olette kaikki yksi perhe." 
 
Maallinen puku joka meillä on
 
Kun olin nuori Herrassa ja oppimassa tuntemaan Isää, Hän kertoi minulle jotakin, joka pyyhki pois kaiken epäilyn mielestäni. Olin ollut lukemassa ja pohtimassa Kol.1: 12-13:a: 
 
"kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä (kaikilla) pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." 
 
Olin ajattelemassa eroa auktoriteetin, vallan, jota käytetään tässä (vaikka virheellisesti joissain käännöksissä se on käännetty 'voimaksi'). Voima on poliisin lanteilla oleva ase, auktoriteetti on hänen kykynsä kohottaa käsi ja saada liikenne pysähtymään. Poliisilla on auktoriteetti pysäyttää liikenne ja hänellä on voima aseessaan antamaan tuen auktoriteetilleen.
 
Olin ajattelemassa sitä, kuinka sanottiin, että minut oli vapautettu pimeyden auktoriteetista – että paholaisella ei ollut mitään valtaa minuun enää – mikä tarkoitti, että olen nyt taivaan kansalainen ja minulla on oikeus käskeä henkiä pois, minulla oli oikeus olla tekemättä syntiä jne. Ja että minut oli muutettu, siirretty Isän Pojan valtakuntaan, tehty kykeneväksi olemaan osallinen kaikessa siinä olevassa. Ihmeellistä.  
 
Isä puhui minulle ollessani ajattelemassa näitä asioita: "Ruumiisi antaa sinulle auktoriteetin maan päällä. Mutta kun ruumis kuolee, henkesi ja sielusi tulevat automaattisesti sen valtakunnan alamaiseksi, jonka kansalainen olet. " 
 
Se teki selväksi sen tosiasian, että maailmankaikkeudessa on tarkalleen kaksi valtakuntaa: Jumalan ja paholaisen. Valo ja pimeys. Juridisesti ja hengellisesti se, että olen Kristuksessa, tarkoittaa, ettei paholaisella ole mitään auktoriteettia minun ylitseni millään tavalla, sillä tulin Jeesuksen valtakunnan kansalaiseksi. Hänessä minulla on auktoriteetti pimeyden yli.
 
Mutta tuo pieni Hänen minulle sanomansa virke teki myös selväksi, että joka ikinen maan päällä kulkeva ihminen on juuri nyt toisen noista kahdesta valtakunnista kansalainen. Koska hänen henkensä ja sielunsa ovat tilapäisesti asustamassa fyysisessä ruumiissa, se antaa hänelle kyvyn valita, mihin valtakuntaan kuulua niin kauan, kuin tuo ruumis on elävä tässä fyysisessä maailmassa. Tajusin myös, että jokainen ihminen, joka koskaan on elänyt ja kuollut, on juuri nyt elossa toisessa noista valtakunnista.
 
Jeesus kertoi yksityiskohtaisesti yllä mainitussa kertomuksessa Lasarus-kerjäläisestä ja rikkaasta miehestä, että ihmisolennot jatkavat elämistään heidän ruumiinsa kuollessa ja säilyttävät kaiken muistinsa ja aistinsa toimien täysin siinä maailmassa, joka on näkymätön fyysisille silmille. Mutta tuo maailma loi fyysisen maailman ja se on aivan yhtä todellinen ja vakaa ja toimiva kuin tämä luonnollinen maailma.
 
Me emme kuole ja sitten astu ikuisuuteen, juuri nyt me jo elämme ikuisuudessa. Eräänä päivänä jokainen meistä liittyy Hepr. 11 luvun todistajien pilveen. Jos ajattelemme niin ja pidämme tuon totuuden lähellä sydäntämme, havaitset, että maailman huolet, tämän maailman tuskat ja kivut menettävät ison osan satuttamisen kyvystään. Herran läsnäolosta hengessäsi tulee niin paljon selvemmin huomattava ja Hänen armonsa auttaa sinua selviytymään.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL

​Death; What about 'sleep' to describe death? 2 of 3
Kuolema; Entäpä 'nukkumisen' käyttäminen kuvaamaan kuolemaa? osa 2/3
 
Hei kaikki,
 
Daniel 12:2 on jae, joka hämmentää ihmisiä sen suhteen, 'nukkuuko' ihminen kun kuolee vai menee taivaaseen: 
 
"Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun." (1992 suomennos)
 
Meidän moderniin korvaamme tämä näyttää olevan suoraan vastakkaista siihen Paavalin lausumaan nähden, että 'muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö' 2. Kor. 5: 8:ssa. 
 
Meillä on tässä kyse kommunikoinnin epäonnistumista
 
Modernille mielellämme nukkumisen käyttäminen kuolemasta puhuttaessa synnyttää kuvan tiedottomuudesta, syvästä unesta, jossa et ole tietoinen mistään. Mutta raamatullinen nukkumisen käyttäminen voi olla erilaista. Meidän täytyy käydä läpi Uusi ja Vanha Testamentti, käännökset ja kulttuuriset näkökohdat, jotka kaikki saattavat näyttää olevan toisiinsa nähden vastakkaisia.
 
Jeesus sanoi naisille, jotka olivat itkemässä Jairuksen 12-vuotiaan tyttären ennenaikaista kuolemaa: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." Mk. 5: 39
 
"Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.' 'Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.' Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta." Joh.11: 11-13
 
"Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden." Apt.13: 36
 
"Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois."
"Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme." 1. Kor.11:30, 15: 51
 
"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan." 
"…joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan." 1. Tess. 4: 14, 5:10
 
Raamattu käyttää nukkumista tarkoittamaan tietysti luonnollista unta
 
Ja melko usein Raamatussa käytetään nukkumista viittaamaan hengellisesti unessa olemiseen. Yksi suosikkialbumeistani oli Keith Greenin vuodelta 1978 oleva albumi "No Compromise" (Ei mitään kompromissia), jossa yksi laulu on "Unessa Valossa". Valitettavasti tuo laulu on yhtä relevantti meidän aikanamme kuin se oli vuonna 1978. 
 
Kolmas nukkumisen käyttö on tietysti meidän aiheemme; kuoleman kutsuminen 'nukkumiseksi'. 
 
Ikivanha temppelirukous, jota yhä rukoillaan pasuunansoiton juhlan aikana – juhlan, joka on kuva siitä, mitä me kutsumme tempaukseksi – käsittelee vanhurskaiden kuolleiden heräämistä, jota Paavali selitti omin sanoin Ef. 5:14:ssä:
 
"Sen tähden sanotaan (temppelirukous pasuunansoitin juhlan aikana): "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee..."
 
Tässä on selitys: nukkumista tarkoittavan ilmauksen käyttäminen Raamatussa viittaa ruumiiseen, ei sieluun.
 
Ruumis nukkuu, muttei ole yhtäkään Raamatun kohtaa, joka sanoisi, että ihmisen sielu nukkuu.
 
Kun Daniel 12:2:ssa sanotaan: '… maan tomussa nukkuvat heräävät (kohtaamaan tuomion)', kohde on maan tomu, mikä tarkoittaa ruumista. Ei sielua. 
 
Joh. 11:11:ssä, kun Jeesus sanoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta", Hän käyttää sanaa 'kekoimatai', joka tarkoittaa 'asettua makuulle'. Toisin sanoen 'Lasaruksen ruumis on asettunut makuulle (nukkuu)' – aiheena on ruumis, ei sielu.
 
Kun Saarn. 9:5:ssä sanotaan: "Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu", puhutaan selvästi ruumiista, ei sielusta.  
 
VT:n juutalainen ja UT:n kristillinen näkökulma
 
Koska Vanha ja Uusi Testamentti opettaa kuolleiden fyysisestä ylösnousemuksesta, Raamatun näkemys ruumiin kuoleman osalta on, että kyse on väliaikaisesta tilasta riippumatta siitä, onko ihminen uskova tai uskosta osaton. (Daniel 12:2 esimerkiksi)
 
Ajatus 'sielun unesta' ei vain ole vastoin juutalaisuutta ja kristinuskoa 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka, mutta meillä on Raamatun kohtia, jotka toteavat, että menemme suoraan Herran luo.
 
Kun Paavali kirjoitti filippiläisille, että hän halusi kuolla ja mennä Herran, mikä olisi 'monin verroin parempi', hän ei sanonut, että hänen sielunsa tarvitsi pitkät torkut. Hän sanoi olevansa ikuinen ja ruumiin kuollessa hän olisi Herran luona. Tuo on ainoa tapa, jolloin on 'monin verroin parempi' kuolla – että olisi Herran luona.
 
Olemme nähneet, mitä Jeesus opetti Lk. 16: 19-31:ssa; kumpikin kuollut mies meni omaan paikkaansa ja näki toisensa, eivätkä he selvästi olleet 'unessa'. Jeesuksen kieliopin todistus kertoo meille, että tämä ei ollut vertaus, vaan todellinen tilanne. Ja rehellisesti sanoen, niin Hän kertoi myös minulle 1.10.86, kun Hän opetti minulle näistä asioista.
 
Sitten meillä on Mooses ja Elia, jotka ilmestyivät Hänelle ja puhuivat Hänen kanssaan Hänen kuolemastaan Jerusalemissa lähtien laista ja profeetoista, joten he eivät selvästikään olleet 'sielun unessa'. Jeesus sanoi parannuksen tehneelle miehelle ristillä: 'tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa', joten Jeesus ei suunnitellut, että kumpikaan heistä 'nukkuisi', ja Ilm. 6: 9-11:ssa Johannes näki tuhansittain ihmisiä Isän valtaistuimen edessä pyytämässä (marttyyri-)kuolemiensa kostamista. 
 
Ruumis 'nukkuu' ja se on jokaisen sellaisen Raamatussa olevan jakeen asiayhteys, jossa puhutaan nukkumisesta kuolemana. Meidän kohdallamme ruumiimme saattaa nukkua ts. menettää yhteytensä fyysiseen maailmaan, mutta meidän ikuisten sielujemme kannalta ruumista poissa oleminen merkitsee Herran luona olemista, mikä on, kuten Paavali sanoi, 'monin verroin parempi'. Ensi viikolla: ihmiset taivaassa sekä Raamatussa esiintyvät että jotkut niistä, jotka olen myös nähnyt siellä.
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL 

Death: Do we go directly to heaven? 1 of 3
Kuolema: Menemmekö suoraan taivaaseen? osa 1/3
 
Hei kaikki,
 
Kristittyjen joukossa yksi suuri hämmennystä aiheuttava aihe, josta minulta usein kysytään, on se, mitä tapahtuu, kun kristitty kuolee. Paavali sanoi korinttilaisille: "muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö", mutta monet kuuntelevat toisia ääniä, jotka hämmentävät heitä.
 
Perustavanlaatua oleva ymmärrys: henget ovat ikuisia 
"Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?" Hepr. 12:9 toteaa, että Isä on henkiolentojen Luoja. Ruumiilliset isämme kurittivat meitä lihassamme, ja henkien Isä kurittaa meitä hengessämme.
 
Henkien Isä tarkoittaa, että Hän on enkelien ja ihmisten henkien Luoja. Koska meidän Luojamme on ikuinen Henki, niin ovat myös ne henget, jotka Hän luo. Saatamme ihmetellä, miksi Luciferia ja hänen enkeleitään ei yksinkertaisesti 'nitistetty', kun he kapinoivat; osittain tämä johtuu siitä, että sikäli kun voimme Raamatusta päätellä, henget ovat ikuisia.
 
Lucifer ei halunnut olla taivaassa, joten valmistettiin paikka*. Häntä ei 'nitistetty', henkien Isä oli suopea ja valmisti häntä varten toisen paikan, joka antoi hänelle sen mitä hän halusi (ja samaa asiaa haluaville ihmisille); hänen oman valtakuntansa vailla Jumalaa. *Ilm. 12:8, Matt. 25: 41
 
Juutalaisuus on aina ymmärtänyt, että ihmiset ovat ikuisia 
Katsoin erään israelilaisen poliittisen johtajan haastattelun, jossa hän puhui juutalaisuuden ja muiden uskontojen erosta. Hän selitti, että juutalaisuus on elämän uskonto, sillä juutalaiset tunnustavat, että meidät on tehty Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, sen tähden joka ikisellä ihmisolennolla on se, mitä hän kutsui 'jumalalliseksi valoksi', 'jumalalliseksi elämäksi'. Tuota valoa, tuota elämää täytyy kunnioittaa hedelmöittymisestä kuolemaan ja jopa kuolemassa ruumista kohdellaan kunnioittavasti.
 
"Rabbit eivät aloittaneet ajatuksella itsestä, joka häviää kuoleman hetkellä. He olivat sen sijaan sillä kannalla, että huolimatta ruumiin kuolemisesta, ruumiissa olleella ydinpersoonalla oli yhä jonkinlainen haudan tuolla puolen oleva olemassaolo, niin että vaadittiin asianmukaiset hautajaiset ja jatkuva kunnioitus edesmennyttä kohtaan. Hautajaisrituaali on siten erityisesti suunniteltu k'vod ha-met - "kuolleen kunnioittaminen" – toimeksi. Englanninkielisestä teoksesta Juutalaisen ja kristillisen palvonnan elämänsyklit (suomennos tässä).  
 
Lk. 16: 19-31: Mitä Jeesus sanoi 
Jeesus opetti minulle tästä Raamatun kohdasta ensimmäisellä luokseni näyssä tekemällään 'opetuskäynnillä' 1. lokakuuta1986. Se on kertomus kahdesta miehestä, jotka elivät ja sitten kuolivat. Toinen oli paha rikas mies, joka sivuutti ovensa suussa päivittäin makaavan kerjäläisen.  Toinen oli tuo kerjäläinen, jonka nimi oli Lasarus.
 
Kumpikin mies kuoli ja heidän ruumiinsa haudattiin. Rikkaan miehen henki ja sielu menivät välittömästi säilytyspaikkaan nimeltä helvetti ja Lasarus meni säilytyspaikkaan nimeltä paratiisi, jota myös kutsuttiin Aabrahamin helmaksi ja ”vankeudeksi” – missä vanhurskaita kuolleita 'vankeina' sen ajan, kunnes lopullinen syntiuhri voitiin antaa ja sitten he saattoivat jatkaa Jumalan läsnäoloon.
Jeesus sanoi näiden kahden miehen jatkaneen elämistä sen jälkeen, kun heidän ruumiinsa olivat kuolleet ja haudatut. He eivät lakanneet olemasta eivätkä he 'nukkuneet'. Täysin hereillä ja täysin tietoisina omista sijaintipaikoistaan he muistivat toisensa ja elämänsä maan päällä, puhuivat toisilleen ja säilyttivät kaikki aistinsa. Jeesus kertoi minulle, että fyysisten aistiemme juuret löytyvät itse asiassa hengestämme. Heidän maalliset ruumiinsa olivat kuolleita ja haudattuja, kuitenkin he elivät edelleen hengen/Hengen maailmassa.
 
Kol. 1:13 käskee meitä kiittämään Isää, joka on ottanut meidät pois pimeyden valtakunnasta " ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Olemme jo taivaan kansalaisia, joten menemme automaattisesti 'kotikaupunkiimme' tai 'kotimaahamme', kun kuolemme. 
 
Mitä Barbin isoäiti sanoi 
Barbin mennoniittohin kuulunut isoäiti oli lähestymässä 90 vuoden ikää ja asui tuossa vaiheessa hoitokodissa muutettuaan perheen maatilalta pois noin vuotta aiemmin. Puhuimme eräänä päivänä Herrasta ja hän huomautti: "Sisälläni tunnen olevani yhä kuin tuo 17-vuotias tyttö, joka saattoi juosta hedelmätarhan halki maatilalla." Sitten hän naurahti hieman katsoessaan pyörätuoliaan ennen kuin jatkoi: "Mutta keho ympärilläni on muuttunut." 
 
Se, että hänen henkensä ei ollut muuttunut 90 vuodessa tarkoittaa, että hänen henkensä ei tule muuttumaan sadan tai 150:n tai 500:n vuoden ikäisenä.  Jos hänen maallinen ruumiinsa olisi kyennyt jatkamaan, Barbin isoäiti olisi yli 135 vuotta vanha nykyään – mutta se mitä hän sanoi itsestään 90-vuotiaana olisi sama 35- tai 50- tai 150-vuotiaana – sisällään hän tunsi olevansa kuin tuo 17-vuotias tyttö maatilalla. Olemme ikuisia, mutta ruumiimme muuttuu ympärillämme. Emme tarvitse tätä maallista ruumista elääksemme. Olemme jo ikuisuudessa.
 
Joten ajatus siitä, että kuolemme ja SEN JÄLKEEN emme mene minnekään, on täysin väärä.
 
Herra kuollessaan  
Pohtikaa myös Herraa ja Hänen kokemustaan kuolemasta. Yksinkertaisesti nukahtiko tai lakkasiko Herra olemasta olemassa kuollessaan ristillä tuona päivänä? Ei. Eikä myöskään Hänen vierellään parannuksen tehnyt ryöväri: 
 
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Kumpikin kuoli ja vain jatkoi olemassaoloaan tuossa Hengen maailmassa. Meille kerrotaan, että Jeesus laskeutui maan alhaisempiin osiin ja ylösnousemuksessaan johti Vankeudessa olleet taivaaseen, minkä takia paratiisi on nyt 'ylhäällä' osana taivasta. 
 
Nyt vanhurskaat menevät suoraan paratiisiin taivaassa, kuten Paavali totesi 2. Kor. 12: 2, 4: "...temmattiin kolmanteen taivaaseen...temmattiin paratiisiin..." (juutalaisuudessa ilma on ensimmäinen taivas, avaruus on toinen taivas, se missä Jumala asuu, on kolmas taivas – älkää antako kenenkään tehdä teille askel askelelta prosessia taivaan tavoittamiseksi – Kristus on jo hengessänne, ette voi päästä yhtään tuota lähemmäksi. Uskonnollisten kaavojen villitykset yrittävät vain parantaa sitä, että Kristus on teillä ja se on hyödytöntä, jollei lähentele jumalanpilkkaa, jos kristitty tekee niin. Kristus teissä, kirkkauden toivo. Levätkää siinä.)
 
Pohtikaa myös sitä, kun apostoli Johannes vietiin taivaaseen Ilm. 6: 9-10:ssa. Hän näkee suuren joukon uskovia, jotka olivat kuolleet uskonsa vuoksi. Kaikki nämä marttyyrit menivät suoraan taivaaseen kuollessaan ennenaikaisesti ja muistivat oman elämänsä kysyen Isältä, kuinka kauan kestäisi, kunnes heidän kuolemansa kostettaisiin. Olemme samoja ihmisiä elämässä ja sen jälkeen, kun tämä maallinen ruumis kuolee, me yksinkertaisesti menemme kansalaisuutemme mukaiseen valtakuntaan.
 
Todellakin Paavali oli oikeassa, kun hän totesi 2. Kor. 5:8:ssa: "muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö." 
 
Mutta entäpä 'nukkumisen' käyttäminen kuvaamaan kuolemaa? Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn/LL

Why the 10 Commandments? #3 of 3, Balancing grace & faith
Miksi kymmenen käskyä? Osa 3/3; armon ja uskon tasapainottaminen
 
Hei kaikki,
 
Kuinka elämme armon voimaannuttamina, kun meitä ympäröi samalla uskonnollinen maailma, joka haluaisi kontrolloida meitä ulkonaisesti omilla säännöillään? Päätin viime viikolla siihen, että puhuin Jumalan tulemisesta henkilökohtaiseen suhteeseen Aabrahamin kanssa ja se teki kaikki uskonnolliset kaavat vanhentuneiksi.
 
Täydellinen laissa ja kuitenkin he tiesivät, ettei heillä ollut Elämää
 
Rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo kysyen: "Mestari hyvä, mitä minun täytyy tehdä, jotta minulla on ikuinen elämä?" Matt. 19: 16:ssa (suomennos tässä). Hän kertoi Herralle pitäneensä koko lain nuoresta saakka ja kuitenkin hän tajusi, että noiden sääntöjen noudattaminen ei tuonut hänelle ikuista elämää.
 
Juutalainen johtaja Nikodeemus tuli Jeesuksen luo yöllä Joh. 3:ssa etsien samaa ikuista elämää. Pietari tunnusti muiden kääntyessä pois, että Jeesuksessa oli ikuinen elämä Joh. 6:68:ssa. Paavali totesi Fil. 3: 4-8:ssä, että ennen kuin hän tunsi Herran, hän myös oli täydellinen lakiin nähden, ja kuitenkin tarvitsi Kristusta.
 
Nämä miehet tajusivat, että Mooseksen lain noudattaminen ei tuonut heille ikuista elämää. Laki ainoastaan osoitti synnin ja tarjosi tavan tilapäisesti poistaa synnin ihmisen ja Jumalan väliltä tässä elämässä; sillä oli vain vähän tekemistä ikuisen elämän kanssa. Kuinka surullista onkaan tänään, että jotkut kristityt uskovat Mooseksen lain noudattamisen takaavan heille paikan taivaassa, kun itse asiassa laki ei tee mitään täydelliseksi eikä sen tähden voi antaa ikuista elämää. Kuten olemme jo käsitelleet, Paavali sanoi, että jos olisi voinut olla jokin laki, joka olisi suonut ikuisen elämän, Jumala olisi antanut sen.
 
Armo on vaikeampaa kuin laki
 
Olen kertonut siitä, kuinka laki jaettiin kolmeen kategoriaan: palvonta, ruokavalio/hygienia, ja moraali. Noita 613:a lakia ei ole mahdotonta seurata, sillä rikas nuorukainen ja apostoli Paavali kumpikin totesivat olleensa moitteettomia Lakiin nähden. He eivät olleet täydellisiä ihmisiä, mutta kun he menivät harhaan Jumalan suhteen, he uhrasivat soveliaat uhrit ja heidän asemansa palautui ennalleen.
 
Mutta nyt meillä on elävä Kristus hengessämme. Hepr. 9: 16-17:ssa kirjoittaja sanoo, että testamenttia (vainajan viimeistä tahtoa) ei panna täytäntöön, ellei testamentin tekijä kuole. Hänen pointtinsa on, että kun Jeesus kuoli, se sai aikaan sen, että Hänen Tahtonsa ja testamenttinsa tullaan panemaan täytäntöön, mutta sitten Isä herätti Hänet kuolleista, jotta Hän voisi olla oman kuolinpesänsä pesänselvittäjä ja –jakaja. Pesänselvittäjä valvoo, että testamentin tekijän toiveet pannaan täytäntöön (ei täysin Suomen perintöoikeuden mukaista, suom. huom.). Se on yksi syy siihen, että Kristus on meissä – Hän kuoli pannakseen sen täytäntöön ja nousi kuolleista valvoakseen sen toimeenpanoa sisältämme käsin.  Ajattele sitä. Sisältämme käsin Hän valvoo testamenttinsa – tahtonsa toimeenpanoa.
 
Tuo on paljon vaikeampaa meille kuin pelkästään noudattaa 613 sääntöä. Nyt Jumala Itse asuu meissä valvoakseen elämäämme sisältä käsin. Lain alaisena saatoin varastaa lähimmäiseltäni, jäädä kiinni, pyytää anteeksi ja uhrata uhrin Jumalalle ja olla puhdas Jumalan edessä, ja kaiken aikaa yhä vihata lähimmäistäni ja jatkaa kaunan kantamista häntä kohtaan.
Armossa en voi vihata lähimmäistäni sydämessäni, koska Kristuskin on siellä – joten Hän käsittelee minua rakkaudessa vaellukseni suhteen. Hän tarkkailee ja punnitsee sydämeni sisällön ja motiivit ja käsittelee minua sen suhteen, että antaisin anteeksi ja vaeltaisin rakkaudessa.
 
Laki mittaa ulkonaista suoritusta; armo mittaa sydäntä. Sen tähden armo on vaikeampaa kuin  
 
'Liberaalit kristityt' ja armo
 
Kuten olen jo kertonut, Paavali sanoi Room. 3:31:ssä meidän vahvistavan lain, kun vaellamme Herran kanssa, koska laki osoittaa vanhurskaan elämisen – emme varasta, valehtele, himoitse, vaan sen sijaan olemme rehellisiä, tilivelvollisia elämästämme, anteliaita muihin nähden ja niin edelleen. Laki tarjoaa moraalisen rakenteen, jonka mukaan elämme, samalla kun meitä johdattaa sisällämme oleva Täydellinen, joka johdattaa meitä siinä, kuinka vaeltaa tuossa vanhurskaudessa.
 
Mooseksen laki oli tarkoituksellisesti epämääräinen, sillä vaivaiset 613 sääntöä eivät mitenkään voineet soveltua jokaisen koskaan eläneen tai elävän ihmisen jokaiseen tilanteeseen. Jopa Jeesuksen aikaan tultaessa uskonnolliset johtajat olivat lisänneet omat noin 800 sääntöä Mooseksen lain päälle yrittäessään poistaa jokaisen epäselvyyden.
 
Epämääräisyys oli Jumalan tarkoituksellisesti tekemää niin, että ihmisen täytyisi itse asiassa vaeltaa Jumalan kanssa tietääkseen, kuinka soveltaa lakia missä tahansa tilanteessa. Mutta tuo epämääräisyys aikaansai juutalaisuudessa eri ryhmittymiä, jotka tulkitsivat epämääräisyyttä tavalla tai toisella. Tämä tapahtui kristittyjen kohdalla, sillä (eri) kirkko- ja tunnustuskunnat johtuvat suurelta osin joko lain epämääräisyydestä tai halusta korostaa yhtä totuutta toisten totuuksien yli. Baptistit kastavat vedessä koko ihmisen, metodisteilla oli (perustamisajankohtana) Jumalan odottamisen 'metodi', luterilaiset seuraavat Martti Lutheria ja presbyteerejä johtaa presbyteerio, vanhemmisto (vanhojen miesten neuvosto) ja sitä rataa. Karismaatikot kutsuvat seurakuntiaan kaikella mahdollisella nimellä lähtien 'armosta' aina 'elävään veteen' tai 'elämään' tai 'kirkkauteen' tai mitä muuta tekijää he haluavatkin korostaa.
 
Mutta elämä vaatii itse asiassa Jumalan tuntemista, Jumalan kanssa vaeltamista, sen ymmärtämiseksi, kuinka soveltaa Hänen moraalilakiaan elämässä.
 
Jos kristitty ei säilytä lain kuvaamaan moraalikehikkoa, hän ei käytä lakia viisaasti. Joten kristitty voi rakastaa Herraa ja kuitenkin valita jättää huomiotta osan Jumalan moraalilaista koskien esimerkiksi mies-nais/mies-mies sekä nais-nais –suhteet, jopa uskoen moderneja näkemyksiä, jotka ovat selvästi vastakkaisia laille. Kuitenkin hän rakastaa Herraa. Usein hän reagoi kivusta tai sen suojelemisesta käsin kykenemättä sovittamaan yhteen Jumalan absoluuttisia asioita sen rakkauden kanssa, joka heillä on tuota ihmistä tai ihmisiä kohtaan, jotka käsittelevät noita asioita. Niinpä hän rakastaa Jumalaa mutta on eri mieltä Hänen antamansa moraalilain kanssa.
 
Keskipisteenä on Isä JA Herra
 
1.Joh. 1:3:ssa apostoli kirjoittaa, että hän kirjoitti, jotta heillä olisi yhteys hänen kanssaan "ja totisesti meidän yhteytemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa." (suomennos tässä)
 
Uudessa testamentissa ei ole yhtään rukousta Jeesukselle. Isä meidän -rukouksesta lähtien Apt. 4: 24-30:n rukoukseen sen jälkeen, kun uskonnolliset johtajat ovat uhkailleet, aina Paavali rukouksiin Ef. 1:17-20:ssa ja 3: 14-19:ssä ne kaikki ovat Isälle. Kun meitä käsketään tulemaan rohkeasti valtaistuimen eteen Hepr. 4:16:ssa, jos luet asiayhteyden, kyse on Isälle osoitetusta rukouksesta. Juuri Isän apostoli Johannes näkee Ilmestyskirjan koko luvussa neljä ja Häneltä 5:7:ssä Karitsa, joka on teurastettu, tuli 'ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.'
 
Jos haluat vaeltaa Isän armon, mikä mahdollistui Jeesuksen työn kautta, voimaannuttavana, puhu Isälle. Pyydä Häneltä. Jopa Jeesus sanoi Joh. 16:23:ssa päivinä sen jälkeen, kun Hänet on otettu pois: "Te ette minulta mitään kysy... jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni." 
 
Se on hyvin yksinkertaista – heitä sikseen kaikki uskonnollinen harjoitustoiminta ja käytä aika, jona kävit läpi kaavasi antaen kiitoksen Isälle. Puhu Isälle, etsi syitä olla kiitollinen, ohjaa palvonta Hänelle. Hän on kaikkien hyvin asioiden Lähde. Kiitä Häntä auringonnoususta, pilvistä, kuumudesta, kylmyydestä, mielisuosiosta kaupassa, turvallisesta vaelluksesta, turvallisesta matkasta, askeleittesi ohjaamisesta. Siitä, että sait nähdä peuran, joka ylitti polkusi, siitä, että sait nähdä kauniin linnun, siitä että sait nähdä hassun oravan ja hänen temppunsa. Anna kiitos, opi siirtämään huomiosi syvälle sisälle henkeesi, sillä sieltä löydät Hänet.
 
Hän ei aina käytä kieltä, mutta Hän on läsnä mitä voimallisimmin, jos opit kääntämään mielesi keskittyen henkeesi ja voit olla yhteydessä Isään siellä – ja Herraan myös. Ja voit oppia tekemään eron Isän ja Herran äänen välillä, kun Pyhä Henki kommunikoi sitä, mitä Hän saa heiltä. (Joh. 16:12-13, 1. Kor. 2: 9-12).
 
Lakkaa olemasta uskonnollinen ja vain vaella Isän ja Herran kanssa. Keskipisteenä on Isä, kuten Jeesuksen keskipiste oli, Hänen joka sanoi, että vain puhui ja opetti, mitä oli nähnyt ja kuullut Isän tekevän tai sanovan ensin. (Joh. 5: 19, 30). Eläkäämme elämämme tuolla tavoin. Kyse on koko elämän mittaisesta prosessista, mutta jos etsit Häntä suoraan, etkä uskonnollisten voimisteluliikkeiden kautta, vaan suoraan, sydämeltäsi Hänen sydämelleen, se tulee avaamaan sinulle kokonaisen uuden maailman. Havaitset olevasi uskonnollisten ihmisten ympäröimä samalla kun jatkat hiljaisena kulkuasi, käsi kädessä niin sanotusti, Herran ja Isämme kanssa. Aamen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
​
John Fenn/LL