​God's plans A, B, and C for us; The firstborn #1 of 2
Jumalan A-, B- ja C-suunnitelmat meille; Esikoinen osa 1/ 2
Hei kaikki,
Tiesitkö, että Jumalan alkuperäinen suunnitelma EI ollut käyttää pappeina leeviläisiä? Leeviläiset pappeina eivät olleet edes hänen 'B-suunnitelmansa', he olivat itse asiassa Hänen "C-suunnitelmansa".
Se kuinka Hän siirtyi alkuperäisestä "A-suunnitelmastaan" "B-suunnitelmaan" ja sitten "C-suunnitelmaan" antaa syvällistä ymmärrystä meidän elämämme "B – ja C-suunnitelmiin". Monet ovat ajatelleet aiheuttaneensa Jumalalle pettymyksen, koska he tuntevat elävänsä C-suunnitelmassa, mutta kuten tulen näyttämään Israelin kohdalla, C-suunnitelmasta voi nopeasti tulla Hänen uusi A-suunnitelmansa!
Entäpä jos Hän on niin hyvä ja näki niin pitkälle eteenpäin, että voi sopeuttaa A-suunnitelmansa meille B-suunnitelmaan ja sitten C-suunnitelmaan, ja siten tehdä B-tai C-suunnitelmasta uuden A-suunnitelmansa? Kuulostaa monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole. Aloitetaan Hänen 'A-suunnitelmastaan' Israelille. 
Alkuperäinen A-suunnitelma
2.Moos. 4: 22-23:ssä Mooses seisoo palavan pensaan luona Kristuksen* edessä, joka identifioi itsensä: MINÄ OLEN. Hän käskee Moosesta käskemään Faaraota päästämään Israel, sillä " Israel on minun esikoispoikani; mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi." 
(*Joh. 8: 58:ssa Jeesus totesi, että Hän on MINÄ OLEN. Hanki englanninkielinen opetussarjani "MINÄ OLEN; Kuka Jeesus on ja mistä Hän tuli" jos olet kiinnostunut oppimaan lisää.)
Koko Israelin kansakunta on Hänen esikoisensa. Se tarkoittaa, että jokaista miestä, naista ja lasta Herralle pidettiin Hänen esikoisenaan. Ajattele, kuinka ihmeellistä heidän oli kuulla se! 
Noina aikoina esikoinen sai kaksinkertaisen osan perinnöstä* muiden lasten saadessa vähemmän, jos mitään. Esikoista koulutettiin perimään perheyritys ja hänellä oli oikeus käyttää perheen nimeä, joka edusti bisneksessä olevaa isää. (Voit nähdä suorat yhtymäkohdat siihen, että meitä koulutetaan, perheen nimen käyttämiseen jne.) *5. Moos. 21: 17
Jokainen mies, nainen ja lapsi olivat esikoispoikia Taivaallisen Isän silmissä kaikkine esikoispojan oikeuksineen ja etuoikeuksineen Hänen edessään – vaikka luonnollisessa he eivät olisi olleet perheessään esikoisia eivätkä miespuolisia.
Vaikka lapsi nro kahdeksan oli tyttö 10-lapsisessa perheessä, mikä tarkoitti, että hänellä ei olisi ollut perheessään esikoisen perintöoikeutta, Jumalan perheessä hän oli esikoinen ja siten kykenevä vastaanottamaan Jumalan täyden perinnön itselleen. Se tarkoitti, että jokainen pikku tyttö, joka varttui ehkä rajoitetuin oikeuksin ja koulutuksin tuossa kulttuurissa, oli Jumalalle Hänen esikoisensa poikana. Hengellisesti tyttö varttui saaden kaikki esikoispojan oikeudet ja etuoikeudet Jumalan suhteen. Jumala nosti kaikki esikoispojan asemaan.
Se, että Israel kansakuntana oli Jumalan esikoinen, tarkoitti, että kansakuntana sillä oli oikeuksia ja etuoikeuksia, joita millään muulla kansakunnalla ei ollut. Heidän oli määrä levittää Jumalan ja Hänen teidensä tuntemus kansakunnille maan päällä; heistä tuli Hänen valittu kansansa, Hänen esikoispoikansa.
Mutta ei vain Israel
Vaikka koko Israelin kansakunta on Jumalan esikoinen, Hän meni askelen pidemmälle.
2. Moos.13: 2-15:ssä heti alkuperäisen juutalaisen pääsiäisen jälkeen, jolloin viattoman karitsan veri suojeli Israelia ja israelilaisten esikoisia samalla kun Egyptin esikoiset kuolivat, Jumala antoi lisäohjeita.
Jumala sanoi, että koska karitsan veri, jonka Hän viime kädessä oli antanut jokaista ihmistä varten, peitti heidät Egyptin jumalille langetetun tuomion aikana*, Hän omisti nyt miespuolisen esikoispojan. Hän oli ostanut esikoisen kalliisti**, joten tämä oli juridisesti Hänen. * 4. Moos. 33:4, ** 2. Moos. 13: 2-15, 1. Kor. 6:20
Tämän vuoksi sanotaan, kuten nähdään 4. Moos. 18:15:stä, että esikoinen täytyy joko lunastaa takaisin Herralta erityisellä uhrilla tai tuo lapsi tulee pyhittää Häntä palvelemaan temppelipalveluksessa.
Tätä Hanna oli tekemässä 1. Sam. 1:11:ssa, kun hän vannoi, että jos Jumala antaisi hänelle pojan, tämä tulisi olemaan Hänen – Hanna ei lunastaisi (ostaisi takaisin) poikaa, Hannalle riitti, että saisi pojan. Sen tähden Samuel kasvoi temppelissä Eelin, ylipapin luona. Hanna piti lupauksensa eikä ostanut Samuelia takaisin.
Maria ja Joosef samoin olivat ostamassa takaisin Jeesus-vauvaa Lk. 2: 22-24:ssa – muutoin Hän olisi ollut kuin Samuel ja tullut papiksi. Mutta Maria ja Joosef valitsivat sen sijaan ostaa Hänet Isältä takaisin ja Hän varttui puusepän poikana.
Juuri tästä syystä Herra sanoi Israelille 2. Moos. 19:6:ssa, kun he tulivat pyhälle vuorelle, että heidän kaikkien oli määrä olla "…minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa." Pappisvaltakunta. Ei kuninkaita ja pappeja, vaan pappien valtakunta (oik. kuningaskunta).
Koska Israel oli Jumalan esikoispoika, Hänellä oli valinta tehtävänään. Joko esikoinen piti ostaa takaisin Herralta tai omistaa hänet Jumalan palvelemiselle. Koko Israelin kansakunta oli Hänen, ja Hän valitsi, että EI antaisi heitä 'maalliseen' työhön, vaan sanoi, että koko esikoiskansakunta olisi Hänen pappejaan – pappisvaltakunta yksin Hänelle.
Ja niin Jumalan A-suunnitelma oli koko kansakunnalle, esikoiselleen, palvella Häntä palvelutyössä… ja tuosta jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​The Miracle of Jesus' conception, 2 of 2
Jeesuksen sikiämisen ihme, osa 2/2
Hei kaikki,
Viime viikolla osoitimme todeksi, että Jeesus tuli laillisesti maan päälle ihmisenä syntymisen kautta, mutta kuinka tämä saatiin aikaan?
Katsomme kolmea ihmeellistä kohtaa, jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti, millaista oli Pojalle tulla Isän toimesta annetuksi ihmiseksi sikiämiseen.
Ensimmäinen on Fil. 2: 5-11, joista meitä tänään kiinnostavat jakeet 6-7:
 "(Kristus Jeesus) ...joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti..."
Voisin purkaa osiin tätä Raamatun kohtaa kreikankielisestä tekstistä vaikka koko päivän, mutta 'tyhjensi itsensä' on tarkasti sanottu. Kristus taivaassa, tullakseen Jeesukseksi joka sikisi Marian kohdussa, tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista, etuoikeuksista ja vaatimuksista olla Kristus. Hänen täytyi tulla maan päälle yhtenä meistä ja elää yhtenä meistä. Hän tulisi kuolemaan ihmisenä ihmisen synnin tähden, joten Hänen täytyi olla 100% ihminen.

Huomaa myös terminologia: "… otti orjan (ihmisen) muodon, tuli ihmisen kaltaiseksi", ja sitten Hänen näkökulmastaan: "hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen" tai toinen käännös on "Havaiten olevansa ihmiseksi muotoiltu." 
Minusta se on ihmeellistä, se vetää nöyräksi ja herättää suurinta mahdollista kunnioitusta. Millaista on täytynyt olla muuttua kaikkivoipaisuudesta 'normaaliksi' ihmisolennoksi!
Ja muista, tämä muutos tapahtui ikuisiksi ajoiksi. Heti kun Hän jätti taivaan Kristuksena, meille annettuna Poikana, ottaakseen itselleen ihmisen muodon, paluuta ei ollut. Ei ollut enää rajoittamattomuutta Hengessä, nyt Hän havaitsi olevansa ihmisenä rajoittunut yhteen paikkaan yhdellä kertaa. 

Hänen, joka suunnitteli ihmiskehon, täytyi nyt elää siinä. Hänen, joka aiemmin saattoi olla siellä missä ikinä halusikin ajatustensa nopeudella, täytyi opetella käyttämään jalkoja, jotka Hänellä oli, kävelläkseen sinne. Hänen, joka suunnitteli virtsarakon ja suoliston, täytyi opetella käymään potalla. Ajattele niitä muutoksia, joita Hän kävi läpi.  Ensimmäistä kertaa Hän oppi henkilökohtaisesti, mitä uni oli. Mitä tarkoitti se, että oli kuuma tai kylmä. Hänen, joka suunnitteli puuaineksen, täytyi oppia puusepäntaitoja ja käyttää tuota puuta esineiden tekemiseen.
Ja Hän on yhä tuo ihminen tänään. Yhä ihmisen kehossa.
 
Toinen Raamatun kohta
Hepr.10: 4-7:ssa havaitsemme Jeesuksen itse asiassa sanovan näin jättäessään taivaan tullakseen siinneeksi Mariassa: 
" (Isä,) Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit (uhriksi); polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
Jeesus suhtautui ihmisen ruumiiseensa keskittyen ainoastaan tähän: se oli keino, jolla antaa lopullinen uhri.

Kysymyksemme on tämä: kuinka Isä 'valmisti' ruumiin Hänelle? Mukaan tulee Maria Lk. 1: 26-35:ssa ja etenkin jakeissa 34-35:
Kolmas Raamatun kohta: Maria ja Gabriel
"Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi."
Nuo kolme elementtiä: Pyhä Henki tulee hänen päälleen. Korkeimman voima. Varjoaa hänet. Tuolla tavoin sikiäminen tapahtui. Tuolla tavoin Kristus otti Itselleen ruumiin, joka oli valmistettu, käyttäen Marian munasolua, niin että Hän oli juridisesti ihminen.
Avain on keskellä oleva ilmaus 'Korkeimman voima' varjoaa sinut. Hepr. 1: 1-3:ssa, joka on minun kaikkien aikojen suosikkikohtani, sanotaan, että Jumala puhui isille muinoin monin tavoin, mutta näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Poikansa kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä Hän myös loi maailmat. Sitten jatketaan Pojasta: 
"Joka on Hänen (Isän) kunniansa kirkkaus, Hänen (Isän) persoonan (luonteen, luonnon) (painettu kuva, kuten savella, johon kolikko on painettu, on painettuna kuva) ja pitää kaikkea yllä Hänen (Isän) voimansa Sanalla..." (suomennos tässä)

Ei Sanan voima, vaan Hänen voimansa Sana
"Korkeimman voima tulee yllesi", Gabriel sanoi. Huomaa, että Kristus Jeesus pitää kaiken yllä Isän voiman Sanalla. Kyse ei ole 'Sanan voimasta', vaan sen sijaan Isän voiman Sanasta. Asiassa on suuri ero. Suuri ero.
Jeesus pitää kaiken yllä Isän voiman Sanalla – Isällä on voima, Jeesus on tuon voiman ilmaus. Kun äiti käskee lasta siivoamaan huoneensa, voima on tuossa vanhemmassa. Lapsi täyttää vanhemman voiman sanan. Vanhempi on pomo. Hänellä on voima. Jeesus pitää kaiken yllä Isän voiman Sanalla.

Niinpä kun näemme Gabrielin kertovan teini-ikäiselle Marialle, että Pyhä Henki tulee hänen ylleen ja korkeimman voima – Isän Jumalan voima – varjoaa hänet, TUO on sikiämisen hetki. TUO on Isän voima ilmaistuna Hänen Pojassaan tullen Marian munasoluun hedelmöittämään sen. Isän voiman Sana tuli Marian kohtuun liittyäkseen hänen munasoluunsa ja Jeesus sikisi. Jeesus oli nyt 100% ihminen. 100% Jumala. Kasvamassa Marian kohdussa.
​
Sanaa 'varjota' käytetään puhumaan pilvestä, joten kuvakieli on selvä, Maria verhottiin Pyhään Henkeen Kristuksen tullessa hänen kohtuunsa, Korkeimman Voiman Persoonan tullessa ihmislihaan. Ja myöhemmin, kun Hän havaitsi olevansa 'ihmiseksi muotoiltu', Hän valitsi nöyryyttää Itsensä vielä lisää aina kuolemaan asti, ristinkuolemaan. Rikollisena.
Ihmeellistä armoa. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​The Miracle of Jesus' conception, 1 of 2
Jeesuksen sikiämisen ihme, osa 1/2
Hei kaikki,
 
Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka Jeesus sikisi Marian kohdussa? Oliko olemassa oikeudellinen pakko saada Jeesuksen sikiäminen aikaan tuolla tavoin? (Kyllä)
 
Jesaja 9: 6 alkaa: "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu..." 
Poika annettiin sitä kautta, että lapsi syntyi. Annettiin taivaasta, jotta Hän saattaisi syntyä maan päälle ihmisenä.
Tämä ymmärrys, että Kristus oli olemassa Isän kanssa ennen kuin Hänestä tuli ihminen Jeesus, kulkee läpi Uuden testamentin siinä, että käytetään joko "Kristusta" joka merkitsee Hänen jumaluuttaan ja ennaltaolevaisuuttaan tai "Jeesusta", mikä merkitsee Hänen ihmisyyttään. Muistamme 'ihmisen pojan' tulisessa pätsissä Danielin kirjassa, mutta ehkä emme ole ajatelleet asiaa perusteellisesti. (Hanki englanninkielinen opetussarjani: MINÄ OLEN; Kuka Jeesus on; Mistä Hän tuli, saadaksesi lisätietoa Hänen ilmestymisistään VT:ssä)
 
Teknisesti puhuen "Jeesus" ei asu sydämessämme. Jeesus on tietty yksilö kirkastetussa ihmisruumiissa sijaiten jossakin paikassa, yhdessä paikassa juuri nyt kun tätä luet. Kun Hän vierailee ihmisten luona, kuten Hän vieraili Paavalin ja Ananiaksen luona Apostolien teoissa, kyse on todellakin Hänestä – ei hologrammista, ei heijastuskuvasta. Hän, ihminen Jeesus, on yhdessä paikassa yhdellä kertaa.
 
"Kristus" merkitsee, että Hän on myös Jumala, ja Isän Hengen kautta tietää kaiken ja näkee kaiken. Sillä tavoin Hän hallitsee yliluonnollisesti ruumistaan sen Päänä. Karkea esimerkki on, kuinka saatat juuri nyt istua kotona tuolissasi, mutta mielessäsi olet lapsesi kanssa koulussa tai pohdit, mitä töissä tehdään poissa ollessasi. Paitsi että Jeesus tietää sen Hengen kautta ja voi olla paikalla välittömästi, jos Hän haluaa.
 
Olen pääsemässä siihen, olen pääsemässä siihen
Sen tähden rukoilemme Jeesuksen nimessä, emme Kristuksen nimessä. Jeesuksen henkilö oli se, jonka ruumis uhrattiin meidän syntiemme tähden.
 
Sen tähden Kol. 1: 26 sanoo, että Kristus on meissä, ei Jeesus on meissä. Sen tähden meillä on Kristuksen mieli, kuten 1. Kor. 2:16 sanoo ja voimme tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka meitä vahvistaa Fil. 4:13 mukaan. Ei tapahdu Jeesuksen, ihmisen, voiman kautta, vaan Kristuksen Jeesuksen voiman kautta, että me voimme tehdä kaiken ja olla riippumattomia olosuhteista, kuten Paavali siinä sanoi.
 
Jos katsot jotakin kohtaa, voit nähdä, kun kumpaakin nimitystä käytetään, onko korostus Hänen ihmisyydessään vai jumaluudessaan sen kautta, kumpi tulee ensin. Järjestys paljastaa myös sen suunnan, mistä toiminta on tulossa.
 
Esimerkiksi Fil. 4: 19:ssä sanotaan vastauksena sille, että filippiläiset antoivat Paavalin palvelutyöhön: "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa."
 
Huomaa huolenpidon alkavan taivaassa, virtauksen Kristuksen Jeesuksen kautta meille. Painotuksena on jumalallisen huolenpidon alkaminen taivaassa, virraten Kristuksen Jeesuksen kautta. Kun me rukoilemme, virtaus on Jeesuksen Kristuksen kautta. Me rukoilemme ihminen Jeesuksen nimessä, Hänen joka on Kristus, meidän pyyntömme virratessa Isälle. Emme rukoile Kristuksen nimessä, rukoilemme Jeesuksen nimessä, ihmisen joka voitti pelastuksemme.
 
Samoin Room. 6:3 sanoo, että meidät on 'kastettu Jeesukseen Kristukseen', mikä osoittaa painotuksen olevan maan päällisessä vesikasteen teossa ja myös kastetun Jeesuksen inhimillisessä puolessa. Tutki Jeesusta ja Kristusta, tai Jeesus Kristusta tai Kristus Jeesusta, ja tulet ällistymään siitä ilmestyksestä, jonka saat. Tulet ällistymään siitä, kuinka henkesi hypähtelee elämästä, kun pohdiskelet näitä asioita.
 
Lammastarhan ovi
Koko ihmiskunnan veri on isämme Aadamin tahraamaa. Se tarkoittaa, että taivaan tuomioistuimessa ihmisen täytyy maksaa synnistä. Koko maailmankaikkeutta, jopa luonnollista maailmaa hallinnoi se, että jokaiseen tekoon on yhtäläinen ja vastakkainen reaktio. Ihminen teki syntiä, joten ihmisen täytyy maksaa synnistä.
 
Joh.10: 1-16:ssa Jeesus puhui kolmesta vertauksesta. Jos ne luetaan suoraviivaisesti, lukija saattaa hämmentyä, koska Hän vaihtoi symboleja jokaiseen vertaukseen. Mutta ensimmäisessä jakeiden 1-5 vertauksessa Jeesus sanoi, asettaen vastakkain eroavaisuuden paholaisen ja Itsensä välillä, Joh. 10: 1-2:ssa: 
 
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka EI mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen." 
 
Ymmärrä vertaus. Paholainen on ryöväri, Herra on paimen. Lammastarha on maapallo. Se on pyhäkoululäksy neljänneltä luokalta. Kysymys on, mikä on se ovi, jotta pääsee maan päälle, jossa lampaita pidetään?
 
Vastaus: ihmisen syntymä. 
 
Hän, joka tulee lammastarhaan ovesta, on paimen. Se joka nousee sisälle toista tietä, on paholainen: ei laillisesti, syntymän kautta, vaan petoksen ('ovenvartija', portinvartija on Pyhä Henki, joka avaa oven lampailla olla paimenen johdatettavissa ja paimen johdattaa ne ulos lammastarhasta taivaaseen). 
 
Jos pohdit vain tämän vertauksenkin seurauksia, et ole enää huolissasi paholaisesta: hänellä ei ole mitään laillista oikeutta olla elämässäsi. Jeesuksella on laillinen oikeus. Kristus on sinussa. Sen tähden Jeesus sanoi, ettemme me rukoile riivaajiin liittyen, me käskemme ne ulos elämästämme tai toisten elämästä. Heti kun ihminen pyytää apua, meillä on laillinen oikeus karkottaa se, joka tuli tänne laittomasti.
 
Jotta Kristus voisi olla poika joka annettiin, sen täytyi tapahtua laillisesti, sen tähden Hänen täytyi syntyä tämän maan päälle. Mutta kuinka? Se on ensi viikkoa varten. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn

​What to do when tired, drained, just going through the motions, #3 of 3, Israel's vacations
Mitä tehdä, kun on väsynyt, nääntynyt, vain mekaanisesti toimiva, osa 3/3 Israelin lomat
​
Hei kaikki,
 
Joskus tulemme kohtaan, jolloin vain vapaapäivän ottaminen lepoa varten ei riitä latautumiseen. Palvontahetki ei riitä. Hengessä rukoileminen ei vain riitä. Meistä tuntuu eräässä t-paidassa näkemältäni tekstiltä:" On kaunis päivä jättää minut rauhaan." Lol
 
Tarvitsemme maiseman muutosta, ajan viettämistä niin että menemme jonnekin viikoksi tai pidemmäksi aikaa – ja kuitenkin saatamme tuntea syyllisyyttä tuollaisista asioista. Pitäisikö meidän käyttää siihen tarvittavaa rahaa? Onko meillä rahaa pitää tuollainen loma? Entäpä sitten kaikki työ, joka meillä on tehtävänä?
 
Israelilla oli kolme 'lomaa' rakennettuna heidän vuosittaiseen kalenteriinsa, Jumalan heille antamaan kalenteriin. Mitä meille sanoo se, että Jumala valtuutti pitämään vuodessa ainakin kolme lomaa, joista jokainen oli vähintään viikon pituinen? (Plus matka-aika kumpaankin suuntaan) 
 
Israelin 'lomat'
5.Moos. 16:16 käskee, että kolmasti vuodessa aikuisten miesten täytyi tulla temppeliin, ja tietysti kyse oli koko perheen tapahtumasta. Nuo kolme vaadittua 'lomaa' ovat pääsiäinen, helluntai ja lehtimajajuhla.
 
Lk. 2: 40-52:sta löydämme 12-vuotiaan Jeesuksen temppelistä uskonnollisten johtajien kanssa pääsiäisen aikana. Jae 41 sanoo näin: " Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille." Se on joka vuosi. Joka. Vuosi. Perheen yhteistä aikaa!
 
Pääsiäisviikko piti sisällään happamattoman leivän juhlan, ja tuon viikon lauantaisapatin jälkeinen sunnuntai oli ensihedelmän juhla. Tämä tapahtuu maalis-huhtikuussa meidän kalenterimme mukaan. 2019 se on huhtikuun 19-27. 
 
Vaivaiset 50 päivää ensihedelmän juhlan jälkeen tuli helluntai, toinen vaadittu loma-aika. 2019 helluntaisunnuntai on kesäkuun yhdeksäs. Noin neljä kuukautta myöhemmin oli lehtimajajuhla, joka 2019 on lokakuun 13-19. Useimmat israelilaiset saapuivat ennen lehtimajajuhlaa osallistuakseen jom kipuriin, joka oli edeltävä viikko  (lokakuun yhdeksäs 2019), mikä tarkoittaa, että syksyn 'loma' oli pituudeltaan vähintään kaksi viikkoa. 
 
Heidän täytyi kävellä kaikkialle, minne menivät. Näitä matkoja kaupunkiin ei käytetty uskonnollisiin velvollisuuksiin joka päivä. Temppelivelvoite tarkoitti uhraamista juhlaan ja sitten loppuviikko oli heidän itsensä käytettävissä, miten kukin tahtoi. Joten jokainen viikko oli aidosti perheen, yhteisön ja kansallinen loma.
Heidän päivinään ei ollut mitään kännyköitä, joten päästyään pois kaupungista he olivat todella 'irti' elämästään kotona. Jumala valtuutti heidät jättämään kotinsa ja työnsä (kolmeksi) viikon pituiseksi lomaksi (plus matka-aika), joten täytyy olla terveellistä meille ihmisolennoille latautua tällä tavoin.
 
Voimmeko ymmärtää vihjeen Jumalan näitä 'lomia' koskevista käskystä liittyen siihen, kuinka Hän saattaa johdattaa meitä noin 3.400 vuotta sen jälkeen, kun tämä käsky annettiin? Heidän matkansa olivat säästöbudjetin mukaisia: pakkaaminen, kotoa lähteminen, kävely tai ratsastaminen kaupunkiin, leiriytyminen heti sinne päästyä tai majataloon tai ystävien tai perheenjäsenten luo majoittuminen. Heillä oli mukanaan rahaa tai viljaa tai elämiä Herralle uhraamista ja rahankäyttöä varten. Todennäköisesti he nauttivat 'suuressa kaupungissa' käymisestä ostosten teon, ystävien ja kaukaisempien sukulaisten tapaamisen vuoksi. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin mitä me nykyään teemme.
 
Tämä oli Jumalan idea, koska Hän tiesi, että jos asia jätettäisiin meille itsellemme, me tekisimme työtä uupumisen asteelle tai vielä pahempaan jamaan!
 
Näiden lomien tarkoitus
Kun tajuamme näiden olleen koko perheen tapahtumia, koko yhteisön tapahtumia tajuamme Herran mielessä olleen monia tarkoitusperiä. Pohdi myös sitä, että kun Jeesus oli 12, hänen perheensä lähti kaupungista palatakseen Nasaretiin sellaisessa ihmisten sekamelskassa, etteivät he edes tienneet, missä heidän poikansa oli! Oli ilmeisesti riittävän turvallinen tilanne niin, etteivät he aluksi olleet huolissaan ajatellen hänen olevan toisten perheiden kanssa.
 
Kuinka voimme jäljitellä sitä, mitä Jumala rakensi Israelin vuosittaiseen kalenteriin? Minulle se puhuu siitä, että irrottaudutaan elektroniikasta ja kytkeydytään ympärilläni olevaan yhteisöön ja perheeseen. Siitä että itse asiassa 'on paikalla' siinä hetkessä. Ja paikalla olemisella en tarkoita sitä, että on fyysisesti paikalla mutta Facebookissa tai lähettelee tekstiviestejä jonkun kotona olevan kanssa. Se tarkoittaa, ettei ole mitään työtä, ei mitään sosiaalista mediaa kuin ympärilläni olevat ihmiset tuolla viikolla. Se puhuu yksin olemisen ajasta, vain perheen kanssa olemisesta, nähtävyyksien katselemisesta ja myös uusien ihmisten tapaamisesta.
 
Katso Jumalan 'lomien' ajoitusta: huhtikuu, kesäkuu, lokakuu. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on kevät, loppukevät/alkukesä, ja syksy. Lehtimajajuhlan jälkeen oli noin kuusi kuukautta heidän seuraavaan 'lomaansa'. Jumala ei vaatinut matkustamista vaikeimpina talvikuukausina, mikä oli huomaavaista – sellainen Isä on! Niin armelias.  
 
Miltä sinun elämäsi näyttää? 
Kun olemme uudistaneet mielemme ajatukseen, että Jumala keksi lomat ja haluaisi meidän jäljittelevän Hänen antamaansa esimerkkiä, meidän on helppo osoittaa vapaa-aika perustelluksi. Sen jälkeen tulee budjetti ja suunnittelu. Kyse on ennen kaikkea tasapainosta; henkilökohtainen palvonta-aika. Hengessä rukoileminen. Joka viikko kokonaisen vapaapäivän ottaminen. Jonnekin matkustaminen, jotta pääsee pois tutuista koti- ja työympyröistä ja kaikista maailman huolista. Tasapaino… löydä tuo rauha sisälläsi ja Hän johdattaa sinua siinä, kuinka henkilökohtaisesti otat henkesi, sielusi ja ruumiisi lataamisen ajan.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, 
Siunauksin,
John Fenn

​What to do when tired, drained, just going through the motions, #2 of 3 supernatural refreshing
Mitä tehdä, kun on väsynyt, nääntynyt, vain mekaanisesti toimiva, osa 2/3 yliluonnollinen virkistys
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin kohdan yksi hengellisen voiman ja energian takaisin saamisesta koskien henkilökohtaista palvontaa.
 
Tänään kohta kaksi: yliluonnollinen virkistys. Olin matkalla palvelutyössä Meksikossa v. 1986 asuen lähetystyötä tekevien ystävien luona. Ensimmäisenä iltanamme päivällisen jälkeen lähetystyöntekijä ojensi minulle 22 nimen luettelon henkilöistä, jotka olivat sanoneet haluavansa muuttaa Meksikoon tekemään työtä heidän kanssaan. Hän pyysi minua kysymään Isältä, kenen, jos kenenkään, tulisi muuttaa sinne tekemään työtä heidän kanssaan sekä mitä tahansa muuta mitä Hän sanoisi.
 
Vastasin: "Nämä ovat ihmisiä, jotka sinä tunnet, en minä. Sinun pitäisi olla se, joka kysyy Isältä kenen pitäisi tulla, jos pitäisi." Hän vastasi: "Minulla on liian kiire rukoillakseni. Olen liian kiireinen palvelutyön tekemisessä, jotta voisin ottaa aikaa rukoilemiseen siihen liittyen. Ole hyvä ja tee tämä minun vuokseni." 
 
Sellaista elämä on
Ei ole väliä sillä, oletko lähetystyössä vieraalla maalla vai kotona yrittäen pitää elämää kasassa, meistä kaikista on tuntunut samalta kuin lähetystyöntekijäystävästäni, olemme liian kiireisiä ottaaksemme aikaa rukoilemiseen. Itse asiassa se on kutakuinkin sääntö useimmille. On olemassa ratkaisu.
 
1.Kor.14: 18-25:ssa Paavali opettaa henkilökohtaisen rukouskielen asianmukaista käyttämistä verrattuna sellaiseen kielilläpuhumiseen, joka täytyy tulkita. Hän sanoi, että jos sinulle annetaan kieli, joka täytyy tulkita, puhu se ääneen, jos tilaisuus on tai salli toisen ihmisen antaa tulkinta – tai muuten ole vaiti ja puhu tulkinta itsellesi. (jakeet 27-28)
 
Tässä kohdassa Paavali lainaa Jesaja 28:11:a todeten sen koskevan kielillä puhumista: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle."  
 
Yliluonnollinen lepo ja virkistys kun et vain voi pysähtyä lepäämään
Jesajan koko profetia kielistä sanoo näin: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka". Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla." (Puhuen Israelin Jeesusta koskevasta epäuskosta)
 
Kielet ovat tuo virkistys, tuo lepo Paavalin ja Jesajan profetian mukaan. Laajemmin voimme sanoa, että Pyhän Hengen saaminen ON se hengellinen lepo, jota kaikki etsivät. Mutta henkilökohtaisella tasolla se on myös avain omaan lepoomme ja virkistykseemme.
 
Eräänä päivänä olin matkalla hyvin väsyneenä etsien lepoa ja virkistystä ja tämä Raamatun kohta tuli hengestäni. Asettauduin makuulle majapaikassani ja aloin rukoilla kielillä kevyesti, lähes äänettömästi. Mieleni siirtyili vaeltelemisesta siihen keskittymiseen, mitä hengestäni oli tulossa, ja kului 10 minuuttia ennen kuin tiesin sen. Tunsin olevani ladattu sisältä ulospäin. Tehtyäni tämän muutaman kerran olen arvioinut, että minulle tuon tekeminen noin 10-15 minuutin ajan vastaa kahden tunnin nokosia.  
 
Sinäkin voit yrittää sitä, ja ymmärrä, että jokainen ihminen on erilainen, mutta tämä toimii minun kohdallani silloin, kun en millään voi pysähtyä latautumaan.
 
Yliluonnollinen lepo ja virkistys päivittäin
Meidän täytyy ensin muuttaa ajattelutapamme pois auditorioseurakunnan kulttuurista Uuden testamentin kulttuurin totuuksiin.
 
Kristillinen kulttuuri rohkaisee siihen, että varataan aikaa henkilökohtaiseen rukoukseen joko ennen kuin aloittaa päivänsä tai kun päivä on päättynyt, aikatauluttamaan sen, kuten aikataulutamme matkan hammaslääkäriin. Kristilliset kirjakaupat ovat täynnä päivähartauskirjoja, joissa on 'sinun täytyy varata aikaa Jumalalle' –ilmoituksia, joihin yleensä liittyy jokin psalminjae.
 
Tietysti kristillisillä markkinoilla tuotteet eroavat toisistaan. Jotain sellaista kuin ''minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi" psalmista 88:13 toimii mukavasti, jos haluat syyllistää ihmistä aamurukoukseen. Tai tuolle aamulla liian kiireiselle tai unettomalle ne esittävät: "Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista" psalmista 119: 62, lol.
 
Ja vahvimman syyllisyyden aikaansaadaksesi vain kata koko päivä psalmilla 55: 17: "Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä rukoilen..." LOL
 
Opin varhain vaelluksellani, ettei minulla ole kurinalaisuutta... 
...varata aikaa Hänelle kuten jotakin sovittua tapaamisaikaa. Aikatauluni ja perheeni ja elämän aaltoilu ja virtailu estävät minua sanomasta 'joka aamu klo 4: 45-5:stä rukoilen ja opiskelen.' Kieltäydyin jo tuolloin syyllistymästä ja tuomitsemasta itseäni siitä, etten tehnyt riittävästi Herrassa tuolla tavoin.
 
"Hmmm... katsotaanpa, Herra. Minulla on tuo esitys töissä, joten en voi viettää aikaa kanssasi tänä aamuna, mutta voin pitää aikaisen lounastunnin, joten tavataan silloin. Ja jos se ei toimi, katsotaanpa tätä iltaa… televisiossa on tänä iltana 'Selviytyjät', sitä en halua jättää väliin. Joten jos en ehdi kohdata sinua lounaalla, annan ajan 10 ja 10: 15 välillä (22:00-22:15) tuon ohjelman päätyttyä."
 
En ole eri mieltä tarpeesta viettää aikaa Herran kanssa, torjun vain sen tuomitsemisen kulttuuriin, joka tekee minusta valtakunnan toisen luokan kansalaisen, jollen nouse ylös aamulla rukoilemaan kuukauden maku –hartauskirjan kanssa.
 
Uuden testamentin totuus on, että Kristus on meissä  
Niinpä viemme Hänet mukanamme, minne sitten menemmekin, mitä sitten teemmekin. Se tarkoittaa, että rukous ja yhteydenpito Hänen kanssaan voi olla jatkuvaa. Se tarkoittaa myös sitä, että tunnet hengessäsi, koska tulee panna elämä sivuun ollaksesi Hänen kanssaan. Kumpikin toimii yhdessä tasapainossa.  
 
Tuo yhteys ja seurustelu Hänen kanssaan on rukousta. Et nouse aamulla ja 'hankkiudu' yhteyteen Herran kanssa – niin kauan kuin hengität, olet yhteydessä siinä mielessä, että Hän on meissä 24/7. Meidän täytyy vain siirtää huomio Häneen ja aloittaa ajatuksemme Hänelle. Ole sitten hiljaa ja kuuntele vastausta, joka saattaa tulla rauhana, vakuutuksena, sanoina.
 
Kristus on meissä, meidät on kutsuttu yhteyteen Hänen kanssaan. (1. Kor.1: 9) Vain puhu Hänelle pitkin päivääsi! Hän ei ole "tuolla ylhäällä", Hän on sisälläsi! Sinun täytyy vain siirtää huomiosi Kristukseen sinussa… ja olen havainnut, että rukoillessani kielillä samalla, kun katson sisälleni henkeeni, tunnen tuon levon, tuon rauhan, tuon Hänen läsnäolonsa lämmön sisälläni.
 
Olen harjoittanut itseni siihen, että kun en puhu tai toimita muita asioita, usein silloin kun ajan autoa, rukoilen hengessä. Se on levon hetki aktiivisuuden pyörteessä. Niinpä etsin tuota lepoa. Harjoitutan itseäni pääsemään tuohon lepoon siten, että silloin kun on mahdollista, siirrän huomioni rukoilemiseen vaikkapa vain muutaman virkkeen verran hengessä.
 
Ollessani kaupassa kävelemässä käytävää pitkin tai tietokoneen äärellä ja minulla on neutraali hetki, rukoilen kevyesti hengessä, ehkä vain muutamia sanoja. Mutta palaan asiaan pitkin päivää. Virke tai kaksi siellä, toinen tai kaksi täällä. Aina 'pitäen moottorin käynnissä' äänettömästi, kun voin kääntää ajatukseni Häntä kohti, sillä se on tuo lepo, tuo virkistys, hengestä sieluuni ja ruumiiseeni.
 
Mitä tapahtui lähetystyöntekijän pyynnölle? 
Otin luettelon, menin huoneeseeni, kerroin Isälle: "Isä, tiedät, etten halua tehdä tätä, mutta tässä olen majoittuneena hänen kattonsa alle, palvellen hänen auktoriteettinsa alaisena tällä matkalla, tiedät, etten koskaan pyytäisi tätä sinulta. Mutta voisitko mennä virran mukana tässä asiassa, kiitos ja antaa minulle jotakin jokaisesta näistä 22 ihmisestä, jotta _____ voi olla rauhassa, kiitos." Ja Hän teki niin, minkä kirjoitin muistiin, esitin tuolle lähetystyöntekijälle, joka vilkaisi muistiinpanojani, ravisti päätään ylös ja alas, kysyi joitakin kysymyksiä siellä, täällä ja sanoi: "Saan todistuksen (hengessäni). Aika pitkälti kuten minäkin ajattelin, kiitos." Ja se oli siinä. 
 
Päätän tämän kirjoitussarjan ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​​What to do when tired, drained, just going through the motions, #1 of 3
Mitä tehdä, kun on väsynyt, nääntynyt, vain mekaanisesti toimiva, osa 1/3
Hei kaikki,
Tätä kirjoittaessani joulunaika on täyttä vauhtia tulossa. Elämän normaalin kiireisyyden lisäksi on aika, jolloin on lisästressiä lahjoihin ja matkustamiseen tarvittavan rahan vuoksi, työhön ja perheeseen liittyvien tapahtumien vuoksi, on valmistettava ruokaa ja niin paljon muuta.

Monista tuntuu samalta kuin näkemäni t-paidan iskulauseessa: "Käytän sen vähän energian mitä minulla tänään on hengittämiseen ja ehkä silmien räpyttelyyn. Tämä on tilanne."
Tai ehkäpä tältä: "En ole aamuvirkku tai iltavirkku, olen jonkin sortin pysyvästi uupunut torkku."

Olen uupunut! 
2.Kor.1: 8:ssa Paavali sanoi, että hän ja hänen matkakumppaninsa läpikäyvät ajan, jolloin he kohtasivat 'ylenpalttisia, yli voimien käyviä rasituksia'; välitetty ajatus oli, että heistä tuntui kuin olisivat olleet kuin oliiveja oliiviprässissä öljyn virratessa ulos.
Uskon meidän kaikkien voivan samastua tuohon – ihan kuin elinvoima puristettaisiin meistä pois.  Mutta mitä voimme tehdä täyttyäksemme, ladataksemme patterit, innostuaksemme uudelleen? Onko vain kyse siitä, että annetaan tämän kauden mennä ohi ja sitten voimme ladata patterimme?

Paavali kertoi efesolaisille hätkähdyttävän erimerkin vastakkaisuuksista: "Älkääkä juopuko (olko täynnä) viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää (olkaa täysin täyttyneitä) Hengellä..." (5: 18)
Hän ei käytä samoja sanoja luetteloidessaan näitä vastakohtia. Sana juopunut tarkoittaa täynnä olemista, kyllästymistä. Sana 'täyttykää' ilmauksessa 'täyttykää Hengellä' tarkoittaa 'tulla täysin ja valmiiksi tehdyksi'. Täyttynyt....valmiiksi tehty...Pyhällä Hengellä. Kuinka tehdä se? Hänen välittömästi seuraavat sanansa ovat:
"Puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle." 
Psalmi Paavalin aikoina oli laulettu runo (sanoitettu), jota säestivät jousi-instrumentit, kiitosvirsi laulettiin ilman instrumenttejä (a cappella) ja hengellinen laulu tulee sydämestäsi Herralle. 
Ilmaisussa (engl. Raamattu) 'tehden melodian sydämessäsi Herralle', sana 'melodia' on 'psallontes', ja voit nähdä sanan psalmi tuon sanan ensimmäisessä osassa. Paavali sanoo sen tähden kirjaimellisesti 'näppäile sydämesi jousien kieliä laulaessasi Hänelle'. Tuolla tavalla ollaan täynnä Henkeä, ja tuo täyttyminen auttaa meitä aikoina, jolloin on stressiä ja jouluajan paineita. 

Muista myös, että 'palvonnasta' käytetty sana kuten sitä on käytetty Joh. 4: 23:ssa, missä Jeesus paljastaa Isän etsivän ihmisiä, joka palvovat Häntä hengessä (sydämestä) ja totuudessa (ei piilomotiiveja palvonnalle), on 'proskuneo', sananmukaisesti 'suudella kohti'. Isä etsii 'suudelmia', liiton suudelmia, jotka annetaan hengestämme eikä meillä ole muita tavoitteita kuin ilmaista rakkauttamme Häneen.

Hengelliset laulut voivat olla laulettua profetiaa, jumalallisesti inspiroitua ja näemme sitä hyvin usein kotiseurakuntien kokouksissa. Saatatte olla vain sinä ja Herra ja sinä vuodatat sydämestäsi koko rakkautesi ja kiitollisuutesi, joka sinulla on Häntä kohtaan käyttäen sydämestäsi tulevia sanoja jonkun toisen musiikkiin sovitettujen sanojen sijaan – se on sydämesi jousien kielten musiikkia Hänelle.

Kysymys tänään on tämä: 
Oletko kehittänyt henkilökohtaisen palvonnan? Kysyn toisella tavalla; jos käymässäsi seurakunnassa ei yhtäkkiä olisi ylistysbändiä ja ylistyksenjohtajaa ja pastori pyytäisi seurakuntaa nousemaan ja palvomaan – nostaisitko välittömästi kätesi ja alkaisitko ylistää kyeten sulkemaan ulkopuolelle kaiken muun vuodattaessasi sydämestäsi rakkauttasi Herralle?

Osaatko näppäillä oman sydämesi kieliä palvoaksesi häntä? Jos vastaus on ei, kehitä käytäntö, jossa puhut Isälle omin sanoin siitä miltä sinusta tuntuu, kuinka kiitollinen olet tuntiessasi Hänet, kuinka, jollet olisi uudestisyntynyt, olisit vähintäänkin surkea ihmisolento, ja mahdollisesti kuollut tai vankilassa – löydä omat sanasi ja ilmaise se Hänelle sanoin ja lauluin.

Eräs ystävä, joka aviomiehensä kanssa johti kotiseurakuntaa, valitti kerran Herralle sanoen: "Kaipaan perinteisen seurakunnan palvontaa". Naiselle järkytykseksi Hän vastasi välittömästi: "Et sinä palvontaa kaipaa, kaipaat musiikkia siellä, sillä palvonta virtaa sydämestäsi lähtien läheisyydestäsi Minun kanssani." 

Monet kristityt eivät koskaan kehitä henkilökohtaista palvontaa alun alkaenkaan, kuitenkin Jeesus sanoi Isän etsivän niitä, jotka palvovat (rukoilevat, suom. Raamattu) Häntä hengessä (puhtaalla sydämellä) ja totuudessa (palvonnassasi ei ole kätkettyjä motiiveja). 
Mutta sinulla itse asiassa voi olla noita hetkiä samalla, kun jatkat muuta elämääsi.

Kiitoksia keskustellen ja yhteydessä olemista
Yksi niistä asioista, joita olen tehnyt teinivuosistani lähtien, on sisällyttää Isä kaikkeen mitä teen pitäen yllä jatkuvaa keskustelua. Vaikka kiireinen päivä tarkoittaa, että minun täytyy keskeyttää hoitaakseni jotakin juttuja tuntien ajan kerrallaan, usein jatkan siitä mihin olin jäänyt. Tuolla tavalla olen havainnut tehneeni sellaisia juttuja mitä pitää tehdä eikä minulla ole ollut aikaa sellaiseen, mitä ei tule tehdä, jos siinä on teistä järkeä. Heti kun avaan aamulla silmäni aamun valoon, alan kiittää Häntä tai kehua Häntä kauniista aamusta… ja jatkan siitä eteenpäin, jopa nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen.
​
Kysyn usein kuultuani jonkun henkilön mielipiteen: "Mitä sinä ajattelet, Isä?" tai jos se liittyy Kristuksen ruumiiseen: "Onko sinulla joku ajatus tuosta, Herra?" – Kyselen jatkuvasti Isän mielipidettä asioista ja sitten siirrän huomioni hengen ihmiseeni nähdäkseni, koenko murehtimista vai neutraalia (ei mielipidettä, ei kommenttia), tai joskus kuulen suoraan Hänen sanojaan. 

Etsiskelen 'Jumala-sattumia', sattumia, joiden tiedän olevan Hänestä, 'silmäniskun', vihjeen, että Hän on paikalla ja valvoo askeleitani. Kaikesta tästä virtaa palvonta, kiitokset, kiitollisuus, aina… jopa silloin, kun suuren luokan juttuja on menossa. Löydän jotakin, mitä tahansa, josta ja jossa voi olla kiitollinen.
 
Kun käännämme huomiomme pois itsestämme ja kaikesta elämämme aktiviteetista Häneen, vaikka lyhyinkin huomionsiirroin antaaksemme pikaisen 'Kiitos, Isä' –huomautuksen, havaitsemme, että Hän vuodattaa henkeemme levon ja energian, jopa pitää meidät tankattuina ja vahvassa kuosissa. Ensi viikolla, yliluonnollinen tapa saada takaisin fyysistä voimaa...
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

'Abba' does not mean 'daddy'
'Abba' ei tarkoita 'iskä'
Hei kaikki,
Puhuin äskettäin tästä aiheesta viikoittaisen Facebookin/YouTuben video-opetukseni aikana, mutta useimmat “viikoittaisia ajatuksiani” saavat eivät katsele noita videoita ja niille, jotka katsovat, tässä voidaan mennä enemmän yksityiskohtiin kuin 9-minuuttisessa videossa.  

Monia vuosia sitten olin eräässä tietyssä kaupungissa palvellakseni eräässä 'auditorioseurakunnassa'. Kun pastori ja minä puhelimme, hän viittasi jatkuvasti Isään  'iskänä: "Saapa nähdä, mitä iskä ajattelee siitä", ja "Iskä on ollut niin armollinen meitä kohtaan" ja niin edelleen. 

Minun täytyy olla rehellinen – se ei tuntunut oikealta sisälläni, itse asiassa Pyhä Henki minun hengessäni oli hirvittävän murheissaan, enkä tiennyt miksi. Loppujen lopuksi liikkeellä oleva opetus oli, että 'abba' tarkoitti 'iskä' hepreaksi, joten miksi ei puhuttelisi Isää Jumalaa iskäksi; Jeesus teki niin, eikö tehnytkin?

​Ryhdyin tutkimaan ja ajattelemaan perusteellisesti sitä, miksi Henki ja minun henkeni murehtivat, kun tuo pastori ja vuosien aikana monet muut, käyttivät 'iskää' puhuessaan taivaallisesta Isästä. 
Englannin kielessä sanaa ‘daddy’ (suom. iskä, isi) käyttävät pienet lapset, joilla ei ole älyllistä ymmärrystä siitä, mitä tarkoittaa olla isä. Minun iskäni voi tehdä mitä tahansa. Minun iskäni on maailman vahvin mies. Minun iskäni on täydellinen. On vain minä ja iskäni.
Kaikki nuo iskä-sanan käyttämiset ovat tyypillisiä englannissa (ja suomessa, suom. huom.) ja toistan, sitä käyttää pieni lapsi, joka ei tiedä mitään siitä, mitä on olla isä. Iskä on osittain sankari, osittain täydellinen, osittain leikkikaveri, osittain kiistaton auktoriteetti, mutta aina se, joka saa sinut tuntemaan, että olet hänen silmissään ainoa maailmassa. Iskä.
Sana isä pitää sisällään älyllisen ymmärryksen po. miehestä, heidän isästään. Isä on aviomies. Isä tekee ankarasti työtä elääksemme hankkiakseen katon pääni päälle ja ruoan pöytään. Isä on kiistaton auktoriteetti. Isä on sellainen, jota en halua vihastuttaa. Isä kantaa raskasta taakkaa harteillaan. Sana isä pitää sisällään ymmärryksen, mitä tarkoittaa olla mies ja elättäjä sekä vastuullisuudesta. 
Jossain kohdassa teinivuosiani ero 'isin' ja 'isän' välillä tuli ymmärrykseeni ja käytin jompaakumpaa asianmukaisesti. 'Tietty, iskä' tarkoitti, että kiirehdin tyhjentämään roska-astian vastauksena siihen, että hän pyysi minua tekemään niin. "Kyllä, isä" tarkoitti, että hän käski minua tyhjentämään roskiksen tai kuritti minua pari esimerkkiä antaakseni.
Vastaus tuohon on ei, Hän ei kutsunut Isäänsä 'iskäksi'.
Opettaessaan Jeesus ei koskaan viitannut Isäänsä 'Abba Isä'. Hän ei käskenyt meitä rukoilemaan: 'Isä Abba meidän, joka olet taivaassa..." Hän ei koskaan sanonut, että Abba Isä haluaa meidän kantavan paljon hedelmää, vain että Isä haluaa meidän kantavan paljon hedelmää.  
Mikään Paavalin rukouksista ei ole osoitettu Abba Isälle. Ef. 1: 17:ssa, 3: 14-20:ssa, se on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isälle. Ei meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Abba Isälle. Kun Paavali puhuu Isän tuomasta pelastusteosta, Paavali ei koskaan puhu Isästä 'Abba Isänä' joka toi pelastuksen. Ei edes Joh. 3: 16 sano: "Sillä niin on Abba Isä maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa…" 
Jos 'abba' tarkoittaa 'iskä', miksei sitä käytetä rukouksessa? Miksei viitata Isään Abba Isänä, kun opetetaan pelastuksesta? 
Sanaa 'abba' käytetään vain kolme kertaa Uudessa testamentissa: Mk. 14: 36:ssa, Room. 8: 15:ssa, Gal. 4: 6:ssa. 
Se on aramealainen sana – ei kreikkaa, ei hepreaa. Jokaisessa kohdassa jossa sitä käytetään, sitä seuraa kreikaksi: pater (Isä)
"...lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja (lain alla), vaan lapsi..." Gal. 4: 5-7
"… Sillä te ette ole saaneet orjuuden (lain) henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme (iloisesti): "Abba! Isä!" Room. 8: 15
"...ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" Mk. 14: 36, Jeesuksen rukous Getsemanen puutarhassa ennen Hänen (vapaaehtoista) pidättämistään.
Nuo ovat ne kolme 'Abba, Isä' ilmauksen käyttöä Uudessa testamentissa. Huomaa, että  'abba'- sanaa seuraa aina 'isä', mikä tarkoittaa, että 'Isä' on siinä auttamassa muokkaamaan ja antamaan 'abba' -sanalle asiayhteys ja määritelmä. Abba ei ole koskaan yksin. Se on aina Isän kanssa. 
Ei ole 'abba' –sanan suoraa käännöstä englanniksi (tai suomeksi)
Niinpä meidän täytyy katsoa sanaa historiallisesti, kuinka sitä käytettiin juutalaisessa kulttuurissa ja sitten panna se edellä olleiden kolmen jakeen asiayhteyteen, jotta ymmärrämme tarkasti.
Talmudissa sanaa 'abba' käytettiin, kun puhuttiin kunnioitetuista rabbeista, joilla oli kunnia- ja auktoriteettiasema. Arvoasteikossa vähempiarvioinen tai vähemmän arvostettu rabbi ei koskaan viittaisi ylempäänsä 'iskänä', vaan abbaa käytettiin 'isän' kanssa hellittelysanana. Siihen sisältyi ymmärtämisen älyllinen elementti, miksi sen kanssa käytettiin sanaa 'isä'.
Juutalaisessa yhteiskunnassa aikuiset lapset kutsuivat omaa isäänsä 'abba isäksi' hellittelynimenä jälleen. Ei vain ytimessä olevana 'isänä' tarkoittaen heidän elämässään olevan miehen luokittelua, vaan 'abba' isänä tarkoittaen, että hän on heidän isänsä, heidän rakas isänsä. 
Lähin käännös 'abballe' meidän ymmärrykseksemme on: 'Rakas' tai 'Kallis/kallisarvoinen'. (Rakkainpani, kalleinpani)
Huomaa Raamatusta, että kummallakin kerralla Paavalin käyttäessä noita sanoja, hän asettaa vastatusten eroavaisuuden siinä, että on Mooseksen lain sitoma ja että on Jumalan lapsi. Kummallakin kerralla hän sanoo, että meidät on adoptoitu, SEN TÄHDEN me tai meidän hengen ihmisemme, huutaa 'abba isä'. 
Vaihda 'iskä' noissa jakeissa sanaksi 'rakkain' tai 'rakas' ymmärtääksesi abba isän.
"... koska olemme saaneet lapseuden hengen… henkemme huutaa '(Minun) rakas Isäni!' '(Minun) rakkain Isäni!'
"...koska teidät on adoptoitu lapsiksi, sen tähden me (iloisesti) huudamme: 'Kallein ja rakkain Isä!'
Ja Jeesus puutarhassa: "(Minun) Rakkain Isäni. (Minun) kallein Isäni, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä." 
Sano noin, huuda Hänelle tuolla tavoin: Rakkain Isäni, kallein Isäni! Katso kuinka se koskettaa henkeäsi, tuntuu oikealta hengessäsi… jos seuraat tätä kuten minä olen nämä (tätä kirjoittaessa) runsaat 44 vuotta Isän kanssa vaeltamista, maailmasi voi muuttua...
Hän ei ole iskä, Hän on sinun ja minun, meidän rakkain Isä, meidän kallisarvoisin Isä… abba ilmentää lapsen kaltaista uskoa, johon liittyy älyllinen ymmärrys siitä, kuka Hän on ja keitä me olemme…
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn

He tells the finished vision from the start, # 5, too cross-minded, Perspective
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 5, liian ristimielinen, näkökulma
Hei kaikki,
Olen käynyt Rooman katakombeissa muutaman kerran viettäen tuntikausia pohtimassa niiden ihmisten elämää, joiden luiden ohi olin nyt rennosti turistina kulkemassa. Joka kerran olen ollut syvästi liikuttunut. Roomassa olevat katakombit ovat sarja käytäviä ja hautahyllyjä, jotka on kaivettu pehmeään vulkaaniseen kiviainekseen syvälle maan alle (noin 20 – 60 jalkaa tai 6-20 metriä). 
Kristinusko laillistettiin v. 312 ja tuli valtionuskonnoksi 380. Löydämme miljoonien uskovien jäännökset niistä toistaiseksi löydetystä 40 katakombista 250 vuoden roomalaisvainon ajalta. Löydetyt katakombit kattavat noin 600 eekkeriä (2,4 km2) Rooman alla, ja yksin Pyhän Callixtuksen katakombeihin on haudattuna yli 500.000 varhaista veljeämme ja sisartamme Herrassa. Pyhän Domitillan katakombeissa on noin 150.000 ja nuo ovat vain kaksi 40:stä.
Noiden maanalaisten kammareiden taide on aivan ällistyttävää, ei pelkästään sinne haudattujen ihmisten elämää koskevien kuvien ja kuvattujen Raamatun kertomusten vuoksi, vaan yleisteeman takia: kuolemalla ei ole mitään valtaa ja taivas on varma.

Taiteesta puuttuu jotakin
Silmiinpistävää oli ja mieleeni jäi, ettei siellä ollut kuvattuna mitään ristikohtauksia. Oli sellaisia kohtauksia Raamatusta kuten Nooa arkista ja '3 lasta' tulisessa pätsissä, muttei yhtään ristiä. Kaikki, ja tarkoitan kaikki, koski ylösnousemusta. Evankeliumi ei ollut ristin, vaan ylösnousemuksen evankeliumia.
Heidän taiteessaan ilmaisema oli yhdenmukaista Uuden testamentin kirjoittajien kanssa: Kristus on teissä! Ylösnoussut Kristus, Hänen ylösnousemuksensa voima, asuu sisällänne!
Tajuatteko...
...että 'risti' mainitaan vain 12 kertaa kirjeissä, ja yhteensä vain kuudessa kirjeessä: 1. Korinttolaiskirjeessä, galatalaiskirjeessä, efesolaiskirjeessä, kolossalaiskirjeessä, heprealaiskirjeessä. Siinä kaikki! Sana "ristiinnaulittu" mainitaan vain 12 kertaa viidessä kirjeessä yhteensä.  
Sitä vastoin olen maininnut aiemmin ja olen lähettänyt sähköpostin liitteenä sitä pyytäneille listan (ja lähetän, jos haluatte, pyytäkää vain sähköpostiosoitteestani cwowi@aol.com) niistä vähintään 108:sta maininnasta siitä, että olemme 'Hänessä' tai Hän on meissä; Kristus meissä tai me Hänessä.
Jos tutkitte erityisesti Paavalin kirjeitä, havaitsette, että hän viittasi ristiin vain opettaakseen siitä keinona, jolla Isä toi pelastuksen, mutta ei jonakin sellaisena, johon keskittyä. Hän jatkoi aina eteenpäin siitä keskittyäkseen ylösnousemukseen ja Kristukseen meissä. "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2. Kor. 5: 17
Tuossa jakeessa ei ole mitään ristiä – fokuksena on meissä oleva Kristuksen ylösnousemusvoima, uusi luomus Kristuksessa.
Hyvä esimerkki on Ef.1: 3-14, joka sanoo, että juuri Isä on siunannut meitä kaikilla hengellisillä siunauksilla taivaallisissa (jae 3), ja Isä adoptoi meidät käyttäen Jeesusta tekemään sen (jae 5), ja juuri Isä osti meidän anteeksiantomme Oman Poikansa veren välityksellä (jae 7). 
Paavali esittää Jeesuksen keinona, jolla Isä toteutti pelastuksemme ja sitten hän siirtyy eteenpäin siihen, mitä kuninkaallisessa perheessä oleminen merkitsee. Jeesus on palvomisen ja kunnioituksen arvoinen roolinsa tähden tietysti, mutta Isä käytti Poikaansa toteuttaakseen tahtonsa – suurenmoista tiimityötä, mutta risti on vain keino, jonka avulla he toivat meidät pelastukseen ja siihen, mitä meillä nyt on Hänessä.
Ef. 2:7:ssa Paavali sanoo, että meidät on pelastettu tässä maailmanajassa, "jotta tulevina maailmanaikoina Hän (Isä) voisi jatkaa hyvyytensä rikkauksien osoittamista meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (suomennos tässä)
Paavali ei ole ristimielinen muutoin kuin opettaessaan sitä välineenä, jota käytettiin tuomaan pelastus – ja sitten hän siirtyy eteenpäin Kristukseen meissä.
Pohdi...
Kun kävelet kristilliseen kirjakauppaan, vertaa näkemiesi ristien määrää tyhjien hautojen määrään. Ylösnousemuspäivää lukuun ottamatta nuo kohtaukset eivät ole näkyvästi esillä. Kuinka moni meistä kasvoi tunnustuskunnassa, johon liittyi kulkue, jossa pappi kantoi suurta ristiä jokaisen jumalanpalveluksen alussa? Entäpä jos tuo pappi olisi kantanut näkymää tyhjästä haudasta? Kuinka monilla tätä lukevilla on kotonaan ristejä seinällä roikkumassa tai hyllyllä? Kuinka monta tyhjän haudan näkymää sinulla on? Oletko ristimielinen vai kuten Paavali ja varhaiskristityt olivat, ylösnousemusvoimamielinen?   
Saatat pitää tätä kyynisenä, mutta pohdi...
Historiallisesti puhuen Uusi testamentti ei keskity ristiin, vaan ylösnousemukseen, Kristukseen meissä ja taivaan varmuuteen. Katakombien taide ja varhaisten kirkkoisien kirjoitukset ovat tämän ylösnousemukseen keskittymisen kanssa yhdenmukaisia.
Tuo kaikki muuttui, kun kristinusko laillistettiin 312 ja tuli valtionuskonnoksi 380 ja monet pakanallisista temppeleistä otettiin uuden valtionuskonnon haltuun. Kuten matkaopas meille kertoi siellä, pakanalliset temppelit sopivat täydellisesti siihen, että väkijoukot tulivat pois kodeista, sillä pakanallisissa temppeleissä oli istuimia, lava, saarnastuoli – ja auditorioseurakunta syntyi.
Anna minulle tämä havainto anteeksi, jos sinun täytyy, mutta siitä mitä olen tutkinut ja nähnyt, alituinen ristin muistuttaminen ja se, ette menneisyydessä olimme syntisiä, palvelee osaksi sitä, että se ylläpitää lauma edelleen auditorioon saapumista, pitää heidät heikkoina uskossaan ja aina katsomassa olkansa yli menneisyyttä. Ei voi katsoa eteenpäin ylösnousemusvoimaan, jos alituisesti muistutetaan siitä, millainen on ennen ollut.
Kun tutkitte kotiin ja perheeseen perustuvan alkuseurakunnan dynamiikkaa, joka keskittyi Kristukseen teissä ja ylösnousemuksen voimaan elää pyhää ja tarkoituksen täyttämää elämää ja vertaatte sitä alituiseen muistuttamiseen siitä, millaisia me ennen Kristusta olimme, vastakohta on hätkähdyttävä.
​
Suurin loppuunviety näky
Minkä tahansa lupauksen olemmekin saaneet nyt koskien omaa elämäämme, rakkaitamme, tässä elämässä, nuo lupaukset ovat loppuunviedyn näyn suurempien lupausten sisällä. Niin kuin venäläiset 'maatuskanuket', joista yksi sopii hienosti suuremman sisälle, ja se toisen suuremman sisälle jne, niin on myös laita minkä tahansa lupauksen kohdalla, jonka me tässä elämässä saamme. Se on sisäkkäin suuremman (lupauksen) Kristus meissä –kanssa, taivas odottaa meitä – kanssa. Loppukohtaus ilmestyskirjassa on se, että meidän taivaaksi kutsuma kaupunki tulee maan päälle. 
Paavali opasti filippiläisiä kahdesti muistamaan, että kansalaisuutemme on taivaassa (3: 17, 20), ja kolossalaisille hän sanoi: "Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." (3: 1-4)
Opi mitä sinulla on Kristuksessa – voitko kuvitella, Kuka meillä on sisällämme!? Hän, joka puhui Moosekselle palavasta pensaasta, asuu sinussa! (2. Moos. 3: 14, Joh. 8: 58) Ole kaikin mokomin kiitollinen rististä, mutta tuo risti toi meille elämän Kristuksessa, meidän uudeksi luodun hengen ihmisemme, jonka Jumalan Henki loi, jotta voisimme vaeltaa Isän ja Pojan kanssa – joten tee niin – keskity vaeltamaan Isän, meidän lopullisen päämäärämme, kanssa!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

​He tells the finished vision from the start, # 4, gaps, different vision than what was shown, 
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 4, aukot, eri näky kuin se mikä näytettiin
Hei kaikki,
Ennen kuin aloitimme CWOWIn kodissamme ollessamme vielä auditorioseurakunnassa, Barb oli nähnyt näyn tulevaisuudestamme, vaikka siihen aikaan meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se koski, vaikka luulimme ymmärtäneemme sen. Tuo on tämän päivän pääpointti – me luulimme ymmärtäneemme, mutta kommunikoitu oli eri asia kuin se mitä itse asiassa tapahtui.
Näky
Barb seisoi talomme avoimella ulko-ovella ulos katsoen ja tervehtien loppumatonta jonoa ihmisiä, jotka olivat tulossa kotiimme ja joita palvelimme – parantamalla fyysisesti, tunne-elämän osalta, hengellisen tasapainon ja terveyden suhteen, jotkut syntyivät uudesti, mutta kaikki tehtiin eheiksi.
Sitten hän näki näiden ihmisten jonkin ajan jälkeen lähtevän ulos talostamme kykenevinä elämään ehyttä ja tasapainoista elämää. Jokaisen ihmisen ensimmäisen askeleen kohdalla, kun hän lähti talosta, hänen jalkansa koskettivat maata ja loivat kareita kuin heitetty kivi tyyneen lammen pintaan, mikä edusti niitä muita elämiä, joita hän kosketti.  Tämä jatkui ja jatkui aina siihen saakka, kunnes Barb saattoi nähdä vain ihmisiä astumassa ulos ja luoden kareita, jotka puolestaan koskettivat toisia.
Tuohon aikaan olimme auditorioseurakunnassa, joten me ajattelimme, että kyse oli kirjaimellisesti tuhansista ihmisistä, jotka tulisivat kotiimme. Otimme tuon näyn ja välittömästi näimme sen palvelutyön päämajana, toimivana karja- ja maatilana, koulutuskeskuksena ja uskovien yhteisönä, joka oli keskittynyt kotimme ympärille. Kyse oli pohjimmiltaan pienestä kristillisestä naapurustosta, joka kykenisi olemaan omavarainen, jos yhteiskunta romahtaisi.
Vasta kun Herra ilmestyi minulle kahdesti vuonna 2001 kertoakseen minulle: "Haluan sinun aloittavan kotiseurakunnan ja kotiseurakuntaverkoston, ja organisoi se sillä tavalla, että se helpottaa kotiseurakuntien kehittämistä ympäri maailman " ymmärsimme, että Barbin näkemä oli CWOWI, sillä aloitimme sen kodistamme käsin. Vaikka verkosto on nyt monissa maissa, hengellisesti puhuen, ihmiset tulevat kotiimme, tulevat eheiksi ja sitten jatkavat eteenpäin eheys elämässään.  
Tuo kirjaimellinen näky ei tapahtunut, mutta se hengellinen totuus, joka näyssä kommunikoitiin, on toteutunut.
Paavalin näky
Englanninkielisessä opetussarjassani siitä, kuinka olla Hengen johdatuksessa, osassa 2, puhun eräästä tilanteesta Paavalin elämässä, jolloin Jumalan hänelle antama näky ei täyttynyt tarkalleen sillä tavalla kuin näky kuvasi.
Tässä kohdassa joudumme vaikeuksiin. Meillä on sydämessämme jotakin Herralta ja oletamme sen olevan kirjaimellista, juuri nyt, ja se täytyy tehdä juuri niin kuin sana/näky/taakka Herralta meille kerrottiin. Mutta niin ei ole aina laita, kuten tässä näemme ja meidän elämässämme yllä kerrotusti.
Apt. 16: 6-10:ssa Paavali ja hänen ryhmänsä on ollut kulkemassa idästä länteen halki nykyään Turkkina tunnetun maan poikki. Useissa kohdissa he yrittivät kääntyä vasemmalle mennäkseen etelään rannikolle, mutta Herra ei sallinut heidän mennä, teksti sanoo.
Koska Herra kielsi kääntymästä etelään, Paavali jatkoi kulkemista länteen, kunnes hän löysi itsensä Troaksen rannikkokaupungista: häneltä loppui maa ja hänen edessään oli vain meri. Juuri silloin hän näki näyn miehestä Makedoniassa, meren toisella puolella, sanomassa 'tuli ylitse tänne Makedoniaan auttamaan meitä'. Tämä näky oli vahvistus jatkaa kulkemista länteen, Eurooppaan. 
Ja tämä on pointtina:
Paavali ei koskaan tavannut näyn miestä. Apt. 16:11-15 kertoo meille, että sen sijaan hän löysi liikenaisen nimeltä Lyydia, ja hän emännöi ensimmäistä filippiläisten kotiseurakuntaa. Paavalin myöhempi kirje hänelle ja heille on lämpimin ja läpinäkyvin hänen kirjeistään, ja on selvää, että heillä oli erityinen paikka Paavalin sydämessä. He myös antoivat säännöllisesti Paavalin palvelutyöhön.
Joitakin vuosia sitten Barb ja minä veimme ryhmän seuraamaan Paavalin askeleita ja kävimme Filippissä ja Lyydian kotona, josta tuli kappeli sen jälkeen, kun kristinusko tuli lailliseksi. Jäljellä ei ole paljoakaan, vain seinien alaosa ja kaunis mosaiikkinen tiililattia. Mutta ei ole mitään kirjausta siitä, että Paavali olisi koskaan tavannut näyn miehen – miehen, joka pyysi häntä tulemaan Makedoniaan auttamaan.
Ihmisluonnon ollessa mikä on...
Alamme kyseenalaistaa itseämme miettien, miksi 'näky' ei ole tapahtunut tai missä kohtaan olemme missanneet sen. Joskus, kuten näyssä ihmisistä meidän ovellamme ja kotonamme tai Makedonian miehen kohdalla, näky, uni, lupaus on hengellinen. Tuo sana sinulle ilmaisee hengen siitä, mitä Jumalalla on mielessään, ei yksityiskohtia. Kyse ei ole rakennuspiirustuksista, kyse on impressionistin maalauksesta hengestä sen takana. Hän hahmottelee ääriviivat, mutta antaa sinun ja minun maalata kuvan.
Esimerkkejä
Joku mies sanoo olevansa kutsuttu palvelutyöhön pastorina, mutta on kiinni urassaan ajatellen tuottaneensa Jumalalle pettymyksen. Syynä on se, että hän ymmärsi kutsun tarkoittavan saarnastuolia, mutta UT:n totuus on, että Kristus on meissä, eikä pastorin lahjalla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hän ansaitsee leipänsä. Hän ei tajua, että työssään hän on palvelutyössä, sillä Kristus on hänessä, joten se kuinka hän käyttäytyy, työtovereille annetut ohjeet, hänen johtamansa osaston rauha ja eheys, merkitsevät sitä, että hän palvelee heitä heidän pastorinaan. Ne, jotka tekevät hänelle työtä, tuntevat olonsa turvallisiksi, turvatuiksi, rakastetuiksi, toimistossa on vapaus ja rauha -  tuo on pastorin voitelua.
Olen nähnyt lasten olevan pastoreina toisille lapsille, pitäen hellästi huolta ystävistään. Teollisuuden palveluksessa on johtajia, joiden toimisto on kuin henkilökohtaisen ohjauksen toimisto johtajan rakastaessa vastuullaan olevia ihmisiä enemmän kuin työtään, antaen heille elämänohjeita samalla kuin ohjeita heidän työtään varten. 
Pariskunta, joka ei voi olla auttamatta toisia pariskuntia perheeseen, raha-asioiden budjetointiin ja liikeasioiden suunnittelemiseen liittyvin neuvoin. Kaupan omistaja, joka etsii tilaisuuksia antaa kauppansa tuotteita vähemmän onnekkaille tai työtä jollekulle, joka tarvitsee ylimääräistä rahaa. Kaikki nämä jutut ja muutkin ovat hengellinen lahja nimeltään 'pastori' tai sananmukaisesti 'hän, joka pitää huolta lampaista'. Lampaista huolehtiminen ei tapahdu saarnastuolissa, useimmat pastorit ovat miehiä ja naisia ja teinejä ja lapsia kaikilla elämänalueilla. Kristus on meissä, missä me sitten olemmekin, joten työtehtävän tittelillä on vain vähän merkitystä Hänelle.
Voin kuvitella...
UT:n totuus on tämä: olin nälkäinen ja sinä ruokit minut. Janoinen ja sinä annoit minulle juotavaa. Muukalainen ja sinä otit minut kotiisi. Alaston ja sinä vaatetit minut. Sairas tai vankilassa ja sinä vierailit luonani. Se on UT:n totuus. SE on palvelutyötä. Saarnastuoli ei ole siinä. Evankelioivat kampanjat eivät ole siinä. Perustavaa laatua oleva rakkaus, ympärillämme olevista huolehtiminen, SE on palvelutyötä. Se virtaa yksilön sydämestä käsin, sitten hänen kodistaan, sitten ulospäin toisille.   
Voin kuvitella naisen saapumassa taivaaseen pitkän elämän päätyttyä, mutta tuntien olonsa kauheaksi, ettei hän koskaan ryhtynyt siihen palvelutyöhön, jonka hän koki Herralla olevan häntä varten, tuntien tuottaneensa Hänelle pettymyksen. Hän tunsi olevansa kutsuttu palvelutyöhön lapsena, sitten hän rakastui, meni naimisiin, sai perheen, ja sitten seitsemänkymppisenä ihmetteli, mitä Jumala hänestä ajatteli, koska hän ei koskaan ollut 'palvelutyössä.'
Mutta kun Hän arvioi naisen elämää, Hän vakuuttaa tälle, että tämä oli ollut palvelutyössä koko elämänsä, nainen vain sovelsi uskonnollista kulttuuriaan siihen, mitä Hän oli pannut naisen sydämeen, ja sen tähden ymmärsi väärin elämällään olevan kutsun.
Hän näyttää naiselle tämän lapsesta asti auttaneen toisia, olleen ensimmäinen, joka puhui uudelle luokkatoverille, oli teininä soppajonon vapaaehtoisena, luopui urasta jäädäkseen kotiin kasvattamaan lapsiaan, vei ruokaa monituiset kerrat kriisissä oleville, kirjoitti rohkaisuviestejä toisille… ja Herra saa naisen ymmärtämään, että kyse oli naisessa olevasta Hänestä, joka huolehti noista ihmisistä, rakasti heitä, huolehti heistä pastorina… nainen oli palvelutyössä koko ajan, hän oli vain soveltanut omia ajatuksiaan siihen mikä oli Hänen sydämellään, mikä johti siihen, että naisella oli koko elämän mittainen tunne siitä, että oli tuottanut Hänelle pettymyksen.
Kun olin pienen seurakunnan pastori, Barb sai ensin osakseen halveksuntaa ja pilkkaa joidenkuiden taholta, kun hän kertoi heille, ettei laulanut tai soittanut urkuja tai pianoa, ei ollut opettaja, että hänen palvelutyönsä oli olla kulissien takana, mikä mahdollisti minun toimia pastorina ja johtaa seurakuntaa.
Hänen tuntiensa olonsa kauheaksi ja noloksi siitä, ettei vastannut joidenkuiden seurakunnan naisten odotuksiin, Herra sai hänet vakuuttuneeksi omasta arvostaan kertoen hänelle, että olemme yhtä miehenä ja vaimona ja että Barbin palvelutyö oli ensin minua ja lapsiamme kohtaan, ja sen jälkeen toisia kohtaan sen mukaan kuin hän kykenee. Tuo sana Herralta ja se rauhan antama turvallisuus, jonka se jätti hänen sydämeensä, kannatteli häntä moninaisten asioiden läpi noina aikoina. Toivottavasti tämä tarjoaa samanlaista rohkaisua sinulle.
Enemmän ensi viikolla...siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

He tells the finished vision from the start, # 3 why the promises
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 3 miksi lupaukset
 
Hei kaikki,
 
Viime viikolla kerroin meidän (vammaisesta) pojastamme Chrisistä ja hänen suuresta, mutta lapsen kaltaisesta uskostaan.
 
Sydämessäni on jonkinasteinen rauha tietäessäni Herran puhuneen hänelle ja kertoneen, että Hän 'kävelisi vuorten halki' hänen kanssaan. Tuo rauha sydämessämme sallii Barbin ja minun kestää Chrisin elämän järjestämisen sekä kotona että hänen ryhmäkodissaan. Hän asui kotona ensimmäiset 24 elinvuottaan, mutta sen jälkeen, kun hänen veljensä varttuivat aikuisiksi ja menivät opiskelemaan ja naimisiin tajusimme, että Barb ja minä emme voisi pitää hänestä huolta yksin. Niinpä teimme elämämme vaikeimman päätöksen sijoittaa Chris ryhmäkotiin, sitten muutimme lähemmäksi häntä pysyäksemme mukana hänen elämässään. Tätä kirjoittaessani hän täyttää joulukuussa 39 vuotta, vaikka mieleltään hän on noin nelivuotias, mutta omaa kyvyn omaksua ja ymmärtää enemmän kuin mitä hänen mielensä ikä antaa ymmärtää.
Jos olet koskaan huolehtinut kenestäkään pitkän aikaa, voit samastua elämäämme. On niitä onnellisia ja huolettomia perjantaipäiviä, jolloin Chris ja minä käymme asioilla ympäri kaupunkia: haen hänet hänen ryhmäkodistaan noin aamukahdeksalta, suihkutan hänet ja ajan hänen partansa, ja sitten lähdetään ulos, yleensä Soniciin, paikallisen pikaravintolan autokaistalle. Kun olemme painaneet nappia ajettuamme 'meidän' paikallemme nro 21, Melissa-päällikkö tervehtii napinpainallusta sanomalla 'Hei John ja Chris', ja me vastaamme aina... ja niin päivä alkaa tuolla tavalla ihmisten tuntiessa meidät joka puolella kaupunkia.
Noin klo 16 suuntaamme kotiin, jossa Barb on valmistanut aterian iltaa varten… ja lauantaiaamuna vien Chrisin kylpyyn, sitten hän katsoo televisiota samalla kun minä valmistan suuren aamupalan; hän rakastaa isin 'juustokananmunia', jotka ovat vain munakokkeli juuston kera, mutta ryhmäkodissa hänen vakituinen aamiaisensa on muroja, joten kyse on viikoittaisesta herkusta. Suuri osa lauantaista käytetään katsomalla hänen suosikkielokuviaan tai televisio-ohjelmiaan – ainoa aika viikosta, jolloin hän voi kontrolloida mitä hän tekee, mitä syö, mitä katsoo televisiosta – ryhmäkotiympäristö tarkoittaa, että toiset päättävät kaikki nuo asiat.
Meillä on hauskaa yhdessä ja hän saa meidät nauramaan – ja Herra käyttää häntä. Kerroin, kuinka eräänä aamuna velloin lievästi itsesäälissä sisäisesti ja murehdin hiljaisesti kysellessäni Isältä, kuinka voin pitää huolta Chrisistä kahtena päivänä viikossa, tehdä kaiken sen mitä CWOWI:n kanssa täytyy tehdä, matkustaa, pitää kodin kunnossa ja sen sellaista, ja yleisesti ottaen ollen itsesäälin vallassa. Päätin valitukseni Isälle sisäisesti 'Mikä minä olen, kuormajuhtako?' sillä hetkellä olin polvistuneena Chrisin edessä pannen sukkia hänen jalkaansa ja juuri silloin hän taputti minua päähän ja sanoi: "Sinä olet hyvä hevonen." Viesti vastaanotettu, Isä. Muutan asenteeni ja mielialani ja lakkaan säälimästä itseäni. LOL.
Sen ihmiset tuntevat ja näkevät – John ja Chris eri puolilla kaupunkia
Mutta se, mitä ihmiset eivät näe, ovat kokoukset ryhmäkodissa. Sähköpostit ja puhelut henkilökunnan kanssa. Viime viikolla kyse oli Chrisin ruoka-annosten säätämisestä, koska siellä tarkkaillaan hänen painoaan. Edellisellä viikolla oli kyse vuosittaisen näkötarkastuksen ajankohdan sopimisesta. Sitä edellisellä viikolla oli kyse hänen viemisestä sairaalaan laboratoriokokeisiin. Tällä viikolla hänen halutaan menevän hammaslääkäriin, joka käyttää nukutusainetta ja jonka luona olemme käyneet aiemmin, sillä on kulunut kaksi vuotta hänen viimeisimmästä puhdistuksestaan (hänen täytyy olla tiedottomana sitä varten, koska hän ei siedä hammashoitoa), mutta se maksaa 1.500 dollaria, jotka meidän täytyy säästää suunnitelmallisesti ja niin edelleen… jatkuvaa huolehtimista.
Eivätkä ihmiset näe aivovaurion toista puolta, olipa tuo vaurio sitten syntymästä saakka ollut tai sodan, auto-onnettomuuden tai kaatumisen aiheuttamaa, aivovauriosta kärsivät ihmiset eivät pidä äkillisistä muutoksista siihen, mitä he ovat tekemässä. Kovat äänet, muutokset aikataulussa tai suunnassa, johtavat usein välittömään ja rajuun reaktioon – huutamiseen, lyömiseen, minkä tahansa kädessä tai lähellä olevan esineen heittämiseen, puremiseen, äärimmäiseen käytökseen. Sitten heti kun tuo jännite on lauennut, he ovat nöyriä, anteeksipyytäviä ja taas normaaleja rakastavia omia itseään. Tuo on Chris. Tuota on elämä Chrisin kanssa.
En pysty laskemaan niiden kertojen määrää, jolloin minua on lyöty, läimäytetty, purtu, raavittu, kynsitty hänen puristaessaan niin lujaa kuin hän voi, hän on kiljunut ja kumauttanut minua silloin kun olen pelkästään työntänyt ostoskärryä kaupan käytävää pitkin ja odottamatta peruuttanut tai muuttanut suuntaa – tuo käytös tulee aivovauriosta.
 
Miksi kerron tämän?


Koska samalla kun Chrisillä (ja meillä) on lupaus siitä, että eräänä päivänä Herra kävelee vuorten poikki Chrisin kanssa, siihen saakka meidän täytyy tulla toimeen yllä olevan kanssa lopun elämäämme tai lopun hänen elämäänsä tai kunnes tuo parantuminen tapahtuu. Ja Herra tietää tämän. Herra näki sen, kun Hän antoi tuon lupauksen. Ja silti elämämme Chrisin kanssa on jatkuva taakka ja ilo.
Jopa Chrisin ryhmäkodissa pohdimme; mitähän Chris tekee nyt? Onko hänellä lämmin? Täytyykö hänen mennä vessaan? Onko hänellä nälkä, käyttäytyykö hän kunnolla, millaisen viikon meille kerrotaan hänellä olleen, kun noudan hänet perjantaina? Riippumatta siitä, missä päin maailmaa olen, Chris on aina, aina, mielen perukoilla. Hän on pohjimmiltaan nelivuotias, josta huolehtivat toiset, jotka eivät koskaan voi pärjätä siinä yhtä hyvin kuin Barb ja minä. (Kuten sanoin, hän on lähes 39-vuotias). 
 
Kuitenkin Herra tietää tämän. Isä tietää tämän. Herra antoi Chrisille loppuun viedyn näyn, täysin kehittyneen ja loppuun saatetun lupauksen: Minä tulen kävelemään vuorten halki kanssasi. Mutta nykyhetken ja tuon hetken välissä on suuri taakka, ahdistus ja tunne-elämän vero hänen ja meidän maksettavana. Kuitenkin Chrisin positiivinen asenne on ilo, meille inspiraatio. Meille esimerkki.
2.Piet.1: 3-4:ssä Pietari sanoo näin: 
"...Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, ... joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi..." 
 
Saitko tuosta kiinni? Hän antoi meille suuria lupauksia, jotta me voisimme tulla osalliseksi Hänen jumalallisesta luonnostaan. Tuo lausuma on sataprosenttisesti vastaan Uskon sanan, karismaattisen, etsijäystävällisen, evankelikaalisen tai minkä tahansa muun uskovien 'ryhmän' leiman kanssa: lupaukset on annettu, jotta voimme olla osallisia Hänen luonnostaan.  
 
Ei rukousvastausten takia. Ei siksi, että meille annettaisiin mitä sydämemme halajaa (tai himoitsee). Ei siksi, että meille annettaisiin unelmoimamme asia (täytä tyhjä kohta: koti, auto, työpaikka, puoliso, loma, pankkitili jne.) Vaan lupaukset on annettu, jotta saattaisimme olla osallisia Hänen luonnostaan.
Me näemme Häneltä vastaanotetun lupauksen rukousvastauksena tarpeeseen tai halajamiseen. Hän antaa nuo lupaukset, jotta voimme kasvaa Hänessä. Kumpikin on totta, kumpaakin tarvitaan. Toisessa maa katsoo ylös taivaaseen, toisessa taivas katsoo alas maan päälle. Hän hallitsee tilanteen, Hän on Jumala. Hän antaa lupauksen, jotta me voisimme tulla Hänen kaltaisekseen. Se on ensimmäisenä prioriteettina.  
 
Hän antaa loppuun viedyn näyn, täysin kehittyneen ja kauniin lopputuloksen – mutta sinne pääseminen vaati tulemista osalliseksi Hänen jumalallisesta luonnostaan. Jokainen annettu lupaus vaatii kasvamista, jotta voitaisiin nähdä sen täyttyminen riippumatta siitä, milloin tuo täyttyminen tulee: tässä elämässä tai seuraavassa.
Selvitä tuo sydämessäsi. Muuta näkökulmaasi sydämessäsi ja etsi sitä, miten voit kasvaa pitäessäsi kiinni Hänen antamastaan lupauksesta samalla kun odottaen etsit sen täyttymistä. Tajua, että jokaisessa lupauksessa on ehto, ja tuohon ehtoon liittyy aina luonteen muuttuminen jumalisuuden suuntaan.
Ensi viikolla ilmeisistä vastakohtaisuuksista Hänen lupauksissaan sekä aukoista elämämme aikajanalla… siihen saakka, siunauksin,  

John Fenn