How the Discerning of Spirits works, Gifts of the Spirit #1
Kuinka henkien erottaminen toimii, Hengen lahjat osa 1
 
Hei kaikki,
Toimistossani oleva mies oli pyytämässä minua palvelutyönsä johtokuntaan. Hänen kuvatessaan palvelutyötään hengessäni oli raskas tunne, joka tuli raskaammaksi jokaisen miehen puhuman virkkeen myötä. Kun siirsin huomioni miehen kuuntelemisesta tuohon hengessäni olevaan tunteeseen, sain yhtäkkiä sisäisen tietämyksen, joka ikään kuin leijui ilmestyksenä mieleeni: "Tuo on valehteleva henki." Tiesin sen.  
 
Sana, joka identifioi toimistossani olevan miehen minulle valehtelevaksi, eikä kyse ollut vain miehestä yksin, vaan siitä että valheen lähteenä oli riivaajahenki, oli ilmentymä lahjasta, jota Raamatussa nimitetään 'henkien erottamiseksi'. 
 
Matt. 16: 23:ssa Pietari konfrontoi rohkeasti Jeesuksen käskien Häntä olemaan menemättä ristille. Jeesus havaitsee henkien erottamisen avulla, että tuo ehdotus on paholaisesta: "Mene pois minun edestäni, saatana" on Hänen vastauksensa.  Mitään ei ollut näkyvissä, Hän vain havaitsi, että tuo ehdotus oli paholaisesta lähtöisin.
 
Monille miehille, naisille ja lapsille on tapahtunut tämäntapaista – yhtäkkiä Jumalalta tulevaa tietämystä heidän oman kokemuksensa tai tietonsa sijaan siitä, että jokin tai joku ei ollut Jumalasta – henkien erottamista.
 
Hengen ilmenemismuodot annettu jotta me saisimme hyötyä
Tässä kirjoitussarjassa aion kertoa karismaattisista Hengen lahjoista, siitä mitä ne ovat, miten ne toimivat, ja arvelisin, että melkein jokainen kristitty on käyttänyt yhtä tai kahta niistä. Mutta koska Hän ei ilmoita sitä, miten Hän liikkuu, emme ole tietoisia siitä, miten ne voisi varustaa nimilapulla.
 
Raamatussa Isä nähdään aina valtaistuimellaan. Jeesus astui ylös taivaaseen eikä ole vielä perustanut fyysistä maanpäällistä valtakuntaansa.
 
Se tarkoittaa, että vain Pyhä Henki palvelee sekä taivaassa että täällä maan päällä. Hän on meidän yhteytemme, meidän kommunikaattorimme, joka yhdistää taivaan ja maan. Kun Jeesus tuli pois vedestä kasteensa hetkellä, Isä puhui, mutta Henki kyyhkysen muodossa oli ilmassa Isän ja Pojan, taivaan ja maan välissä. Hän on Isästä, asettui Jeesuksen ylle, mutta pysyy taivaassa ja maan päällä, tuona linkkinä meille Häneen ja Hänelle meihin vielä tänäänkin.
 
Kaikki mitä koemme Jumalassa, tapahtuu Pyhän Hengen välityksellä ja Hänen kanssaan. Jokainen sana, jokainen näky Herrasta tai enkeleistä, jokainen hengellinen uni, jokainen kehotus, jokainen ääni jonka kuulemme – tulee Pyhän Hengen kautta. Hän on totuuden henki, joka lähtee Isästä. 
1. Kor. 12: 4-7:ssä Paavali esittää kolme meidän 'lahjoiksi' kutsumamme kategoriaa lahja-sanan ollessa kreikaksi sana 'charisma', joka usein käännetään 'armo'. Hän sanoo jakeessa neljä, että on erilaisia (armo-)lahjoja (charisma = armo/lahja), mutta sama Henki.  
 
Jakeessa 5 todetaan, että on moninaisia  'seurakuntavirkoja', mutta sama Herra. Sana  'seurakuntavirka' on 'diakonia', ja se käännetään palvelu, palvelija tai palvelutyö. Se käännetään myös 'diakonia'.  Ei ole sellaista asiaa kuin 'seurakuntavirka' – ei Raamatussa. Vain palvelu/diakonia. 
 
Jakeen 6 mukaan on moninaisia 'voimavaikutuksia', mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Sana 'voimavaikutuksia' on 'energon',  josta saamme energian, tai asiat, jotka antavat meille energiaa ja motivoivat meitä – enemmän motivaatiolahjoista myöhemmässä kirjoitussarjassa. 
 
Mutta Paavali päättää jakeessa 7: "Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi."
 
Toisin sanoen kaikki nämä lahjat – karismaattiset, palvelun lahjat, energia(lahjat) – ovat yksinkertaisesti Pyhän Hengen ilmentymismuotoja elämässämme, jotta me voimme kehittyä paremmiksi sekä muiden kehittymiseksi paremmaksi.
 
Hengen ilmeneminen karismaattisissa tai karisma- eli armolahjoissa
Jakeessa  8-11 Paavali luettelee armolahjat: viisauden sanat, tiedon sanat, erityinen usko, terveeksi tekemisen lahjat, voimalliset teot, profetoiminen, henkien erottaminen, kielillä puhuminen, kielten selittäminen. Nämä yhdeksän muodostavat meidän Hengen karismaattisiksi lahjoiksi kutsumamme armolahjat.
 
Noiden yhdeksän sisällä voimme nähdä kolme kategoriaa: voiman (ihmeet, terveeksi tekemisen lahjat, erityinen usko), puhumisen (profetoiminen, kielet, kielten selittäminen) ja ilmestyksen (henkien erottaminen, tiedon sana, viisauden sana). 
 
Koska nämä ovat pelkästään nimilappuja, jotta ymmärtäisimme, meidän täytyy tajuta, että meillä on sisällämme Pyhä Henki, joten Hän voi liikkua missä tahansa tilanteessa Isän ja Herramme tahdon mukaisesti. Herra ei ole rajoittunut antamaan sinulle lahjoja, joihin olet kiinnittynyt. Kristus on sinussa, ja kuten Hän teki evankeliumeissa, Hän tulee ilmentämään sitä osaa Jumalasta, mitä tarvitaan jonkin tietyn tarpeen täyttämiseksi.
 
Ensimmäinen ryhmä: ilmestyslahjat
Kerron henkien erottamisesta. Tämä ilmeneminen saattaa olla visuaalista tai pelkästään tietämistä hengessäsi kuten Jeesuksella kun Pietari ehdotti, ettei Hän menisi ristille tai minulla valehtelevan hengen suhteen toimistossani olleen miehen kohdalla. Kyse ei ole 'erottamisen lahjasta', sellaista ei ole olemassa. Kyse on henkien erottamisesta. 
 
Joh.1: 42-49:ssä Andreas esittelee Pietarin Jeesukselle ja sitten heidän ystävänsä Filippus meni hakemaan ystävänsä Natanaelin tapaamaan Jeesusta. Natanaelin lähestyessä Jeesus sanoi: 'Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä (kavaluutta) ole!
 
Tuo on henkien erottamisen ilmentymistä. Jeesus tiesi välittömästi hengessään tämän miehen perusluonteen. Tämä näyttää meille sen, että henkien erottaminen voi ilmetä koskien ihmisiä, ei vain enkeleitä ja riivaajia.
 
Kun Natanael sanoi:" Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi: "Ennen kuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." 
 
Tämä näyttää meille, että henkien erottaminen voi olla myös visuaalista. Itse asiassa, jos annamme itsemme laajentaa tämän henkien erottamisen ilmentymän olemaan jokin kategoria, sanoisimme, että kaikki hengelliset unet, näyt ja Herran tai enkelien näyssä ilmestymiset kuuluisivat henkien erottamisen otsikon alle. Kyse on hengellisen lähteen tai ihmisen, enkelin, riivaajan, sanan tai tapahtuman luonteen tietämisestä, joka tulee yliluonnollisesti ilmestyksen kautta sanana tai visuaalisesti (näky, uni, näyssä ilmestyminen). 
 
On olemassa luonnollinen kyky erottaa, että jokin asia on tai ei ole Jumalasta – puhut tai teet jotakin sellaista, mitä sinun ei olisi pitänyt, ja välittömästi tunnet murhetta tai itsesi likaiseksi hengessäsi. Se on vain ihmisenä olemista, johon liittyy peruserottelukyky siitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä tai sanoa.
 
On olemassa normaali 'tämä kaveri saa selkäpiini karmimaan' tai 'tämän ihmisen ympärillä on outoja viboja', mikä on normaalia erottelukykyä, joka meillä kaikilla on. Se, mikä tekee asiasta Hengen ilmenemisen henkien erotteluna, on, että Hän on tuon tietämisen lähde. Kyse on Jumalalta tulevasta 'ulkopuolisesta' ilmestyksestä tai näystä – yhtäkkiä tiedät tai näet jonkun ihmisen luonteen tai näet tilanteen siinä tietämisen tarkoituksessa, että onko kyse Jumalasta vai ei. Kyse ei ole jostakin hengessäsi olevasta, joka perustuu omaan kokemukseesi tai tietoosi, ja tuo ilmestys auttaa sinua ja/tai toisia siinä tilanteessa.
 
Ensi viikolla tiedon sanat, viisauden sanat ja kuinka 'lahjojen' ilmenemiset tulevat ilmi yhdessä… jotkut luulevat olevansa sitten profeettoja… siihen saakka, siunauksin,  
John Fenn

For your consideration # 2 Chronological Order of Resurrection week
Pohdittavaksesi osa nro 2: ylösnousemusviikko aikajärjestyksessä  
 
Hei kaikki,
 
Jatketaan pääsiäisviikkoa seuraten Jeesuksen askelissa. Markuksen evankeliumi kertoo yksityiskohtia, joita mikään toinen evankeliumi ei kerro.
 
Tuo palmusunnuntai, joka on kuvattuna Mk 11:ssa, oli kuun 10. päivä, jolloin Karitsa tuotiin kaupunkiin vanhimpien tutkittavaksi 14:een saakka. Markuksen evankeliumi on hyvin tarkka noista päivistä. 
 
Mk. 11:1-11 kirjaa Jeesuksen tulemassa kaupunkiin. Ihmiset huutavat lainaten psalmia 118, jota luettiin joka päivä pesach-viikon aikana ja joka koskee Messiasta. Näin ihmisjoukot huusivat Hänen tullessaan kaupunkiin, ja muista, että sana 'hoosianna' tarkoittaa hepreassa "Pelasta meidät nyt, me anomme!", mikä joskus käännetään valitettavasti yksinkertaisesti sanalla 'pelasta': 
 
"Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" Uskomatonta kyllä, ihmiset huusivat Jeesukselle, että Hän pelastaisi heidät ja Hän pelasti.
 
(Lue psalmi 118, joka käsittelee Messiasta, ml. 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi',  ja muista, että heprean sana 'pelastus' VT:ssä on 'Yeshua' (jakeet 14, 15). 
 
Yksi pieni lisähuomio ymmärryksesi oikaisemiseksi sen suhteen, mitä Raamattu itse asiassa sanoo vs. kuinka jaetta tavallisesti käytetään. Lause: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä" on psalmista 118:24, jota seuraa jae 25: "Pelasta meidät nyt, me anomme! Siunattu on Hän, joka tulee Herran nimeen… Pelasta meidät nyt, me anomme!" (suomennos tässä)
 
Lause ' Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt' viittaa Jeesuksen uhriin ristillä, TUONA päivänä – se ei ole mikä tahansa vanha päivä, jonka satut valitsemaan piristääksesi itseäsi – kun sanot tuen jakeen, tajua asiayhteys; "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt " viittaa Jeesuksen hankkiman pelastuksen päivään.
 
Palmusunnuntain jälkeen
 
Mk. 11:12 sanoo 'kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta' - tuo on siis nyt maanantai 11.päivä. Juuri maanantaina 11.päivänä (jakeet 15-19) Jeesus puhdistaa temppelin, kaataa rahanvaihtajien pöydät ja kiroaa viikunapuun.
 
Mk. 11:20 sanoo " Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun..." Tämä on tiistai 12.päivä.  Pietari näkee kuivettuneen puun, mikä aloittaa aamun. Kuivettunut viikunapuu on tietysti profetia Herralta siitä, kuinka Israel on kuivettumassa torjuessaan Karitsansa (ja hajaantuu muiden kansojen joukkoon vuonna 70 jKr., alle 40 v. myöhemmin). 
 
Sen (Israelin) olisi pitänyt kantaa hedelmää, sanoo teksti puusta, mutta aika ei ollut oikea (11:13) – kaikki oli aiemmin Isän ja Herran tiedossa; se, että he tulisivat torjumaan Herran ensimmäisen saapumisen, ja se profetoitiin puun kiroamisessa.
 
Tiistaiaamusta Mk. 11:20:sta koko ajan aina Mk. 13:37:ään, joka on tuon luvun loppu, on yhtä päivää Markuksen mukaan. Tämän intensiivisen päivän aikana vanhemmat tutkivat Jeesusta löytääkseen mahdolliset virheet Hänestä Pääsiäiskaritsana.  Erityisesti ja tarkoituksella Markus mainitsee kaikki juutalaisuuden haarat, jotka tutkivat Hänet eivätkä kyenneet löytämään mitään vikaa.
 
11:27:ssa kyseessä ovat vanhimmat, kirjanoppineet ja ylipapit, jotka kysyvät: 'Millä vallalla sinä näitä teet?'
12:13:ssa todetaan, että fariseukset ja herodilaiset tutkivat Häntä jakeeseen 17 saakka. 
12:18:ssa sanotaan, että sitten tuli saddukeuksia kysymään Häneltä kysymyksensä.
 
12:28-33:ssa visas kirjanoppinut tuli tutkimaan Häntä kysyen: "Mitkä ovat tärkeimmät käskyt?" (suomennos tässä) Jeesus vastasi: 
 
"'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa. (Hepreaksi yksi niin kuin joukkue, ei yksi kuten yksittäinen lyijykynä) ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." (Tuo on Jeesuksen lausunto - huomaa.) 
 
Tämä viimeinen keskustelu oli kaikkein tärkein, koska se oli yhteenveto kaikista heidän aikaisemmista kysymyksistään 
 
Tämä viimeinen kysymys meni Jeesuksen sydämen pohjaan saakka ja kaikista tärkeimpään käskyyn. Kun kirjanoppinut oli yhtä mieltä Hänen kanssaan, Jeesus sanoi, ettei kirjanoppinut ollut kaukana valtakunnasta.
 
Tämä päätti Karitsan tutkimisen, kuten sitä oli kuvattu 2.Moos. 12:n alkuperäisessä pääsiäisessä, sillä sanotaan: "Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä." (Mk. 12:34)
 
Jeesus oli tuotu talon ja jokainen juutalaisuuden haara oli tutkinut Hänet eikä löytänyt Hänestä mitään vikaa. Saman julistuksen tulisi tekemään roomalainen maaherra Pilatus, ikään kuin epäilijät tarvitsisivat ei-juutalaisen vahvistuksen juutalaisiin tuomioperusteisiin: "En minä löydä mitään syytä tässä miehessä!" (Lk. 23:4, Joh. 19: 6)
 
Sunnuntai 10.päivä oli palmusunnuntai, Karitsa tuli Israelin huoneeseen tullakseen tutkituksi.
Maanantai 11.päivä oli temppelin puhdistaminen ja jonkin verran opetusta sekä kysymyksiä ja vastauksia.
Tiistai 12.päivä oli Karitsan intensiivisin tutkinta, joka lopulta päättyi Mk.12:34:ssä.
Luvun 12 loppu käsittelee lesken kahta ropoa ja luvussa 13 on kyse temppelin tuhoamisesta vuonna 70 jKr. Mitkä asiat päättävät tiistain 13.päivä.
 
Mk. 14:1 alkaa: "Kaksi päivää myöhemmin oli Pääsiäinen." Se tarkoittaa, että torstai oli pääsiäinen, jolloin Karitsa tapettiin.
  
Kaikki neljä evankeliumia kertoo meille, että Jeesus kuoli valmistuspäivänä. (Matt. 27:62, Mk. 15:42, Lk. 23:54, Joh. 19:14, 31)
Valmistuspäivä on se päivä, jolloin pääsiäislammas tapettiin. 
 
Toistan, karitsa tapettiin klo 15 iltapäivällä 14.päivänä. Saatat muistaa, että Jeesus kuoli klo 15. Kiirehdittiin hakemaan Hänen ruumiinsa hautaan, koska oli valmistuspäivä; klo 18 heidän piti paahtaa karitsa! 
 
Pohdi kaksoissapattia. Hän kuoli klo 15 torstaina ja klo 18 pääsiäisaterian syömisen myötä alkoi seremoniallinen sapatti, joka kesti koko perjantain. Tuon sapatin jälkeen tuli normaali lauantaisapatti; kumpikin päivä esti heitä (=naisia) menemästä haudalle balsamoimaan ruumista ennen kuin sunnuntaiaamuna.
 
Varhaiset ei-juutalaiset seurakunnan johtajat (roomalaiskatoliset) eivät ymmärtäneet seremoniallista sapattia, joten he ymmärsivät vain lauantaisapatin. Niinpä kautta koko kristikunnan 'pitkäperjantai' on tullut edustamaan päivää, jona Jeesus kuoli ristillä. Alkuperäiset lukijat olisivat ymmärtäneet kulttuurin.
 
Uutislyhteen juhla
Tiedämme 3. Moos. 23: 9-16:stä, että uutislyhteen juhla alkaa 'sapatin jälkeisenä päivänä’ pesachista. Tuona päivänä Herralle uhrattaisiin sadon uutislyhde. Jeesus oli uutislyhteen, ensi hedelmän täyttymys ollessaan maan sadon ensimmäinen hedelmä, esikoinen kuolleista nousseiden joukossa.
 
Tämän vuoksi Jeesusta ei koskaan kutsuta 'Jumalan ainutsyntyiseksi Pojaksi' Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Kautta koko Uuden testamentin Häntä kutsutaan 'esikoiseksi monien veljien joukossa' sekä 'esikoiseksi kuolleista nousseiden joukossa.' (Rm 8:29, Kol. 1:18, Hebr. 12:23, Ilm. 1:5)
 
Entäpä sitten keskiviikon ristiinnaulitseminen? 
JOS Jeesus kuoli päivää aikaisimmin keskiviikkona, sitten on tavallinen päivä (perjantai) seremoniallisen sapatin ja lauantain sapatin välissä, ja naiset olisivat käyttäneet tuota päivää balsamoidakseen ruumiin. He eivät tehneet niin, siten osoittaen tuon teorian vääräksi. Heidän täytyi odottaa perjantain pesach-sapatin ja sitten lauantain sapatin jälkeen, ennen kuin saattoivat tehdä balsamoinnin sunnuntain 17 päivän aamukoitteessa – uutislyhteen ensimmäisenä päivänä. 
 
Ensi viikolla: Mitä tapahtui ristin ja ylösnousemuksen välissä? Oliko Jeesuksen ja paholaisen välillä taistelu?
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

 
What happened from the cross to the resurrection? #1 of 2
Mitä tapahtui rististä ylösnousemukseen? Osa 1 kaksiosaisesta sarjasta
 
Hei kaikki,
 
Olette eittämättä kuulleet sävähdyttäviä viestejä saarnastuolista koskien oletettua taistelua Jeesuksen ja paholaisen välillä maan sydämessä sen jälkeen, kun Jeesus kuoli ristillä. Mutta tapahtuiko tuota taistelua?
 
Esitän pohdittavaksesi alkuperäisen pääsiäisen, joka loi mallin Jeesuksen viimeisen viikon täyttymiseen. Alkuperäinen pääsiäisviikko 2. Moos. 12-17:ssä osoittaa Israelin tulleen pois Meren 'haudasta' vihollisen koskettamatta. Ei ollut mitään taistelua faaraon ja Israelin välillä merenpohjan 'haudassa'. Israel tuli ulos haudasta, vihollinen ei.
 
Väittäisin ristin olleen oikeustoimi sotilaallisen konfliktin sijaan.
 
Mitä tapahtui ristillä?     
Kol. 2:14-15 englanninkielisen Amplified Version –Raamatunkäännöksen mukaan:
 
"...kumottuaan velkakirjan, joka käsitti meitä vastaan voimassa olleet juridiset vaateet, jotka olivat meitä kohtaan vihamieliset. Ja tämän (velka-) kirjan Hän on kumonnut ja poistanut kokonaan naulaamalla sen ristille. Kun Hän oli riisunut aseista (riistänyt) hallitsijat ja vallat... Hän teki niistä julkisen esimerkin… saatuaan niistä riemuvoiton ristin välityksellä." 
 
"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." Synti yksikössä, ei synnit, monikossa. (Joh. 1:29)
 
Tässä Kol. 2:14-15 ortodoksisessa juutalaisessa Raamatussa (OJB):
 
"Pyyhittyään pois käsin allekirjoitetun seferin (kirja) cholviin (velka) syyllistymisestä, maleh chukat haTorah’issa (vaatimus noudattaa täysimääräisesti tooran säädöstä) olleen taivaallisen syytekirjelmän, joka oli meitä vastaan. Moshiach on hankkiutunut eroon tästä (meitä) vastaan olevasta asiakirjasta naulattuaan sen Moshiach's Etz’ille*. Riisuttuaan aseista hallitsijat ja vallat, Hän teki niistä julkisesti naurunalaisen saatuaan niistä riemuvoiton Moshiach's Etz’in kautta*." (*Messiaan risti)
 
Toisin sanoin
Huomatkaa ensin 'saatuaan niistä riemuvoiton ristin välityksellä' tai 'Messiaan ristin välityksellä'. Se merkitsee, että taistelu voitettiin juuri siinä ristillä, ei maan sydämessä. Ei taistelua.
 
Toiseksi huomatkaa, mitä jakeet toteavat: Teidän yksilöllisiä syntejänne ei naulattu ristille; se mikä naulattiin ristille, oli Jumalan täydellisen lain vaatimus, jota emme koskaan voisi täyttää. Kyse oli maailman synnistä, ei teidän (yksilöllisistä) synneistänne.
 
"Sen tähden, aivan kuten synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta, ja kuolema (tuon) synnin kautta, niin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin (kukaan ei ole kykenevä pysäyttämään sitä tai välttyä sen voimalta), koska hei kaikki tekivät syntiä." Room. 5:12 Amplified Bible –Raamatunkäännös
 
Jeesus oli ainoa ihminen koskaan, joka eli kokonaan ja täysin ilman syntiä Jumalan vaatimusten puitteissa, mikä teki tyhjäksi sen, minkä Aadam oli päästänyt maan päälle. Se teki Hänestä juridisesti pätevän olemaan viimeinen, nuo vaatimukset täyttävä uhri, joka sulki oven synnin jatkuvalle vaikutukselle ihmistä kohtaan.
 
Kuvailussa ei ole mitään mainintaa taistelusta 
Itse asiassa Uudessa testamentissa ei ole mitään sellaista, joka kuvaisi taistelua maan päällä Jeesuksen ja paholaisen välillä. Kuten voitte nähdä, paholaista koskeva asia oli toissijainen. Kyse ei ollut suoranaisesti hänestä.
 
Naulattuaan ristille "vaatimuksen noudattaa täydellisesti tooran säädöstä" Jeesus riisui paholaisen aseista. Hän teki tyhjäksi sen, minkä Aadam oli tehnyt. Paholaisen voima meidän ylitsemme oli synti ja kun nuo vaatimukset täytettiin ja poistettiin tieltä, se sulki oven, joka hänellä oli meidän suhteemme. Yksi asia johti toiseen. Sen tähden paholainen * yllätettiin. (*Ks.1. Kor. 2:8)
 
Kun Jumalan vaatimukset oli viety pois tieltä, Isä oli nyt vapaa tarjoamaan uudestisyntymistä ihmiskunnalle. Se, mikä oli ollut Jumalan ja ihmisen välillä, oli viety pois väliltämme, mikä mahdollistaa sen, että Jumala luo uudeksi ihmisen tämän hengessä oman Henkensä kautta. Ihminen voisi nyt syntyä uudesti Jumalan Hengen kautta, koska vaatimukset oli täytetty!
 
Se tosiasia, että paholainen on maailmassa synnin* välityksellä, oli toissijaista.  Ottamalla synnin pois tieltä, Hän otti paholaisen pois tieltä sulkemalla tämän ihmisten elämään sisään päästävän oven (synnin). *2. Kor. 5:17-21, Room. 5:9-12
 
Mitä se merkitsee meille päivittäin
Tämä merkitsee sitä, että elämä Jumalan kanssa on prosessi, jonka kautta opimme, mitä Hän on meille säätänyt ristissä, koska vaikka juridisesti synnin kahleet on poistettu, ihmiset oman valintansa kautta jäävät noihin kahleisiin. Voisimme sanoa asian tällä tavoin. Syntiset tekevät syntiä, koska synnin tekeminen on heidän luonnossaan; kristityt tekevät syntiä omasta halustaan. * Ef. 2:3
 
Hänen armonsa on tullut täydelliseksi* meidän inhimillisessä heikkoudessaan, meillä on tämä aarre maallisissa saviastioissa **, jotta voisimme löytää tuon oikeustoimen aikaansaannoksen käsittämättömät syvyydet. Tosiaankin tuon ristin oikeustoimen tähden Ef. 2: 6-7 sanoo, että istumme nyt taivaallisissa, NIIN ETTÄ TULEVINA MAAILMANAIKOINA Isä voi jatkaa meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa olevan armonsa rikkauksien osoittamista. *2. Kor.12:9, **2. Kor. 4:7
 
Ristissä oli kyse kaikkien synnin alla olevien puolesta kuolemisesta, joten Hän ei kuollut omasta puolestaan. Se tarkoittaa, että ainoa synti, jota risti ei kata, on Hänen torjumisensa. Se on se synti, jota ei voida antaa anteeksi. Koska Pyhä Henki on pelastuksen välittäjä, Pyhän Hengen pilkka (torjuminen, työn torjuminen) merkitsee Jeesuksen torjumista Herrana. Hän kuoli toisten puolesta, joten Hän ei voinut kuolla Itsensä puolesta.
 
Heti kun ymmärrätte, etteivät syntinne olleet sitä, mikä ristille naulattiin, vaan sen sijaan toorassa olevat, teidän pidettäväksenne tarkoitetut säädökset, niin sitten ymmärrätte Kristuksessa olevan uudestisyntymisen vapauden ja syvällisen vastuullisuuden. 
 
Sillä Laki arvioi vain toimintaa, mutta armo arvioi sydämen. Sen tähden armo on paljon vaikeampaa kuin Laki. Se vaatii, että me itse asiassa vaellamme Jumalan kanssa, jotta Hän voi näyttää meille syvimmistä motiiveistamme lähtien, kuinka elää jokaisessa päivässä, jokaisessa tilanteessa. Juuda sanoi jakeessa neljä: "Älä muuta Jumalan armoa synnin tekemisen lupakirjaksi, kuten jotkut ovat tehneet." (suomennos tässä) Hän teki meistä uusia luotuja Hänessä, niin että sisältä käsin voimme vaeltaa pyhyydessä Hänessä. Ihmeellistä armoa!
 
Ensi viikolla, mitä Jeesus teki ristinkuolemansa jälkeen maan sydämessä. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn, 

For your consideration # 2 Chronological Order of Resurrection week
Pohdittavaksesi osa nro 2: ylösnousemusviikko aikajärjestyksessä  
 
Hei kaikki,
 
Jatketaan pääsiäisviikkoa seuraten Jeesuksen askelissa. Markuksen evankeliumi kertoo yksityiskohtia, joita mikään toinen evankeliumi ei kerro.
 
Tuo palmusunnuntai, joka on kuvattuna Mk 11:ssa, oli kuun 10. päivä, jolloin Karitsa tuotiin kaupunkiin vanhimpien tutkittavaksi 14:een saakka. Markuksen evankeliumi on hyvin tarkka noista päivistä. 
 
Mk. 11:1-11 kirjaa Jeesuksen tulemassa kaupunkiin. Ihmiset huutavat lainaten psalmia 118, jota luettiin joka päivä pesach-viikon aikana ja joka koskee Messiasta. Näin ihmisjoukot huusivat Hänen tullessaan kaupunkiin, ja muista, että sana 'hoosianna' tarkoittaa hepreassa "Pelasta meidät nyt, me anomme!", mikä joskus käännetään valitettavasti yksinkertaisesti sanalla 'pelasta': 
 
"Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" Uskomatonta kyllä, ihmiset huusivat Jeesukselle, että Hän pelastaisi heidät ja Hän pelasti.
 
(Lue psalmi 118, joka käsittelee Messiasta, ml. 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi',  ja muista, että heprean sana 'pelastus' VT:ssä on 'Yeshua' (jakeet 14, 15). 
 
Yksi pieni lisähuomio ymmärryksesi oikaisemiseksi sen suhteen, mitä Raamattu itse asiassa sanoo vs. kuinka jaetta tavallisesti käytetään. Lause: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä" on psalmista 118:24, jota seuraa jae 25: "Pelasta meidät nyt, me anomme! Siunattu on Hän, joka tulee Herran nimeen… Pelasta meidät nyt, me anomme!" (suomennos tässä)
 
Lause ' Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt' viittaa Jeesuksen uhriin ristillä, TUONA päivänä – se ei ole mikä tahansa vanha päivä, jonka satut valitsemaan piristääksesi itseäsi – kun sanot tuen jakeen, tajua asiayhteys; "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt " viittaa Jeesuksen hankkiman pelastuksen päivään.
 
Palmusunnuntain jälkeen
 
Mk. 11:12 sanoo 'kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta' - tuo on siis nyt maanantai 11.päivä. Juuri maanantaina 11.päivänä (jakeet 15-19) Jeesus puhdistaa temppelin, kaataa rahanvaihtajien pöydät ja kiroaa viikunapuun.
 
Mk. 11:20 sanoo " Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun..." Tämä on tiistai 12.päivä.  Pietari näkee kuivettuneen puun, mikä aloittaa aamun. Kuivettunut viikunapuu on tietysti profetia Herralta siitä, kuinka Israel on kuivettumassa torjuessaan Karitsansa (ja hajaantuu muiden kansojen joukkoon vuonna 70 jKr., alle 40 v. myöhemmin). 
 
Sen (Israelin) olisi pitänyt kantaa hedelmää, sanoo teksti puusta, mutta aika ei ollut oikea (11:13) – kaikki oli aiemmin Isän ja Herran tiedossa; se, että he tulisivat torjumaan Herran ensimmäisen saapumisen, ja se profetoitiin puun kiroamisessa.
 
Tiistaiaamusta Mk. 11:20:sta koko ajan aina Mk. 13:37:ään, joka on tuon luvun loppu, on yhtä päivää Markuksen mukaan. Tämän intensiivisen päivän aikana vanhemmat tutkivat Jeesusta löytääkseen mahdolliset virheet Hänestä Pääsiäiskaritsana.  Erityisesti ja tarkoituksella Markus mainitsee kaikki juutalaisuuden haarat, jotka tutkivat Hänet eivätkä kyenneet löytämään mitään vikaa.
 
11:27:ssa kyseessä ovat vanhimmat, kirjanoppineet ja ylipapit, jotka kysyvät: 'Millä vallalla sinä näitä teet?'
12:13:ssa todetaan, että fariseukset ja herodilaiset tutkivat Häntä jakeeseen 17 saakka. 
12:18:ssa sanotaan, että sitten tuli saddukeuksia kysymään Häneltä kysymyksensä.
 
12:28-33:ssa visas kirjanoppinut tuli tutkimaan Häntä kysyen: "Mitkä ovat tärkeimmät käskyt?" (suomennos tässä) Jeesus vastasi: 
 
"'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa. (Hepreaksi yksi niin kuin joukkue, ei yksi kuten yksittäinen lyijykynä) ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." (Tuo on Jeesuksen lausunto - huomaa.) 
 
Tämä viimeinen keskustelu oli kaikkein tärkein, koska se oli yhteenveto kaikista heidän aikaisemmista kysymyksistään 
 
Tämä viimeinen kysymys meni Jeesuksen sydämen pohjaan saakka ja kaikista tärkeimpään käskyyn. Kun kirjanoppinut oli yhtä mieltä Hänen kanssaan, Jeesus sanoi, ettei kirjanoppinut ollut kaukana valtakunnasta.
 
Tämä päätti Karitsan tutkimisen, kuten sitä oli kuvattu 2.Moos. 12:n alkuperäisessä pääsiäisessä, sillä sanotaan: "Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä." (Mk. 12:34)
 
Jeesus oli tuotu talon ja jokainen juutalaisuuden haara oli tutkinut Hänet eikä löytänyt Hänestä mitään vikaa. Saman julistuksen tulisi tekemään roomalainen maaherra Pilatus, ikään kuin epäilijät tarvitsisivat ei-juutalaisen vahvistuksen juutalaisiin tuomioperusteisiin: "En minä löydä mitään syytä tässä miehessä!" (Lk. 23:4, Joh. 19: 6)
 
Sunnuntai 10.päivä oli palmusunnuntai, Karitsa tuli Israelin huoneeseen tullakseen tutkituksi.
Maanantai 11.päivä oli temppelin puhdistaminen ja jonkin verran opetusta sekä kysymyksiä ja vastauksia.
Tiistai 12.päivä oli Karitsan intensiivisin tutkinta, joka lopulta päättyi Mk.12:34:ssä.
Luvun 12 loppu käsittelee lesken kahta ropoa ja luvussa 13 on kyse temppelin tuhoamisesta vuonna 70 jKr. Mitkä asiat päättävät tiistain 13.päivä.
 
Mk. 14:1 alkaa: "Kaksi päivää myöhemmin oli Pääsiäinen." Se tarkoittaa, että torstai oli pääsiäinen, jolloin Karitsa tapettiin.
  
Kaikki neljä evankeliumia kertoo meille, että Jeesus kuoli valmistuspäivänä. (Matt. 27:62, Mk. 15:42, Lk. 23:54, Joh. 19:14, 31)
Valmistuspäivä on se päivä, jolloin pääsiäislammas tapettiin. 
 
Toistan, karitsa tapettiin klo 15 iltapäivällä 14.päivänä. Saatat muistaa, että Jeesus kuoli klo 15. Kiirehdittiin hakemaan Hänen ruumiinsa hautaan, koska oli valmistuspäivä; klo 18 heidän piti paahtaa karitsa! 
 
Pohdi kaksoissapattia. Hän kuoli klo 15 torstaina ja klo 18 pääsiäisaterian syömisen myötä alkoi seremoniallinen sapatti, joka kesti koko perjantain. Tuon sapatin jälkeen tuli normaali lauantaisapatti; kumpikin päivä esti heitä (=naisia) menemästä haudalle balsamoimaan ruumista ennen kuin sunnuntaiaamuna.
 
Varhaiset ei-juutalaiset seurakunnan johtajat (roomalaiskatoliset) eivät ymmärtäneet seremoniallista sapattia, joten he ymmärsivät vain lauantaisapatin. Niinpä kautta koko kristikunnan 'pitkäperjantai' on tullut edustamaan päivää, jona Jeesus kuoli ristillä. Alkuperäiset lukijat olisivat ymmärtäneet kulttuurin.
 
Uutislyhteen juhla
Tiedämme 3. Moos. 23: 9-16:stä, että uutislyhteen juhla alkaa 'sapatin jälkeisenä päivänä’ pesachista. Tuona päivänä Herralle uhrattaisiin sadon uutislyhde. Jeesus oli uutislyhteen, ensi hedelmän täyttymys ollessaan maan sadon ensimmäinen hedelmä, esikoinen kuolleista nousseiden joukossa.
 
Tämän vuoksi Jeesusta ei koskaan kutsuta 'Jumalan ainutsyntyiseksi Pojaksi' Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Kautta koko Uuden testamentin Häntä kutsutaan 'esikoiseksi monien veljien joukossa' sekä 'esikoiseksi kuolleista nousseiden joukossa.' (Rm 8:29, Kol. 1:18, Hebr. 12:23, Ilm. 1:5)
 
Entäpä sitten keskiviikon ristiinnaulitseminen? 
JOS Jeesus kuoli päivää aikaisimmin keskiviikkona, sitten on tavallinen päivä (perjantai) seremoniallisen sapatin ja lauantain sapatin välissä, ja naiset olisivat käyttäneet tuota päivää balsamoidakseen ruumiin. He eivät tehneet niin, siten osoittaen tuon teorian vääräksi. Heidän täytyi odottaa perjantain pesach-sapatin ja sitten lauantain sapatin jälkeen, ennen kuin saattoivat tehdä balsamoinnin sunnuntain 17 päivän aamukoitteessa – uutislyhteen ensimmäisenä päivänä. 
 
Ensi viikolla: Mitä tapahtui ristin ja ylösnousemuksen välissä? Oliko Jeesuksen ja paholaisen välillä taistelu?
 
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn

For your consideration: Chronological Order of Resurrection week
Pohdittavaksesi: ylösnousemusviikko aikajärjestyksessä  
 
Hei kaikki,
 
Monet ihmiset ovat tutkineet, kirjoittaneet ja väitelleet vuosisatojen ajan Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ympärillä olleiden tapahtumien järjestyksestä. En siis väitä tietoni olevan täydellisen, mutta minun täytyy Paavalin toteamalla tavalla puhua sen armon mukaan, mikä minulle on annettu.
 
Mitä uskon: Hänet ristiinnaulittiin torstaina, ja tässä syy miksi:
 
Ymmärtääksemme, miksi Hänet ristiinnaulittiin torstaina, meidän täytyy aloittaa alkuperäisestä juutalaisesta pääsiäisestä, pesachista, joka löytyy 2. Moos. 12:sta lähtien aina lukuun 15 saakka. Pesach-viikosta kerrotaan lisäksi yksityiskohtaisesti raamatullisten festivaalien luettelossa (6 juhlapäivää, yksi paasto) 3. Moos. 23: 5-8:ssa.
 
Seuraamme viikkoa lähtien palmusunnuntaista, joka on kymmenes päivä, aina ylösnousemuspäivään, joka on sunnuntai 17. Lukemani perusteella myös alkuperäisen pesachin uskottiin olleen sunnuntaista sunnuntaihin.
 
Hepreassa ‘juhlapäiväksi’ tai ‘festivaaliksi’ käännetty sana on ‘mo’ed’, joka tarkoittaa  “sovittua tapaamista”. Alusta lähtien Mooseksen kohdalla myös näiden on ymmärretty olevan sovittuja tapaamisia, joita noudatetaan, sen tähden myös harjoitusta suuremmasta sovitusta tapaamisesta, joka saisi täyttymyksensä myöhemmin jonkun tietyn tapahtuman muodossa. Niinpä vuosittain jokaisen juhlapäivän tai paaston kohdalla juutalainen kulttuuri opettaa, että ne ovat harjoituksia tulevaa täyttymystä varten.
 
Jeesus täytti kirjaimellisesti pesachin ja uutislyhteen juhlan ristissä ja ylösnousemuksessa; Hän piti kiinni sovitusta tapaamisesta ja vahvisti nuo vuosisatojen harjoitukset, joten sen tähden tarkastelemme alkuperäistä pesach-viikkoa ymmärtääksemme asioiden järjestyksen.
 
Alkuperäinen pesach-viikko
 
2.Moos. 12: 3-6 ohjaa ottamaan kotiin “vuoden vanhan urospuolisen karitsan, virheettömän, lampaiden ja vuohien joukosta”, kuun kymmenennestä 14:een. Näin siis 10:stä 14:een karitsa oli heidän kotonaan tutkittavana sen varmistamiseksi, että se oli terve, hyväkuntoinen ja virheetön.  
 
Rabbit sanovat eläimen tulleen viedyksi kotiin noiksi päiviksi, jotta se voitaisiin tutkia, varmistaa sen olevan terve ja jotta karitsaa tultaisiin rakastamaan. Se otettiin lampaiden ja vuohien joukosta ja tuotiin kotiin. Herra halusi ihmisten tuntevan karitsan ja rakastavan sitä, jotta he tajuaisivat lampaan uhrin olevan heidän puolestaan ja sen kuollessa tunnettaisiin aitoa surua. Lampaat ja vuohet ovat ilmeinen vertauskuva siitä, että Karitsa tulee pelastettujen ja pelastuksesta osattomien joukosta.
 
2.Moos. 12:6 sanoo, että pesach tapettiin “iltojen välissä/iltahämärässä”, jonka on klo 15 iltapäivällä 14.päivä, joten 14. päivä on torstai. Karitsan teurastuspäivää kutsuttiin nimellä valmistuspäivä, ja aika karitsan teurastamisesta klo 15 paahdetun karitsan syömiseen klo 18 käytettiin ateriaan valmistamiseen, siitä ilmaus valmistuspäivä.  
 
Ateria syötiin klo 18, mikä oli seuraavan päivän alku (15.), koska juutalainen päivä alkaa auringonlaskusta.
 
2. Moos. 12:29 sanoo, että tuon klo 18 aterian jälkeen keskiyöllä – nyt 15.päivä, Herra telotti Egyptin esikoiset.
 
15.päivänä he lähtivät Egyptistä ja 2. Moos. 13:20 sanoo heidän ottaneen kiertotien hakeakseen Joosefin luut leiriytyen yöksi Eetamiin, ‘erämaan reunaan’. Tuo ilta oli 16.päivän alku.
 
16.päivän he matkasivat meren äärelle 2. Moos. 14:2:n sanoessa Herran määränneen tuon kohdan: “…Pii-Hahirotin kohdalla Migdolin ja meren välille; leiriytykää vastapäätä Baal-Sefonia meren rannalle.”
 
Tuo oli 16.päivän ilta, se auringonlasku aloitti sunnuntain, 17.päivän. Yön aikana Herra sai puhaltamaan vahvan itätuulen, joka teki polun meren poikki Israelille – joka tuli merestä auringon noustessa 17.päivä.
 
Niinpä meren poikki saapuminen ilman, että faarao saattoi päästä käsiksi, jotta (Israel) saattoi ylösnousta ja syntyä uudelleen upouutena kansakuntana, oli sunnuntai 17.päivä. 3. Moos. 23: 9-14 kertoo yksityiskohtia uutislyhteen juhlasta sanoen, että sitä tulee juhlia Pesachia seuraavana ‘sapatin jälkeisenä päivänä’. Se oli sunnuntai.  
 
Ensimmäisenä uutislyhteen juhlan päivänä, joka ei ollut sapatti, tuli heiluttaa sadoksi korjatusta viljasta lyhdettä Herralle esimerkkinä uutissadosta. Jeesus ylösnousi tuona sunnuntaina, uutislyhteen juhlan ensimmäisenä päivänä.
 
Sen tähden Jeesusta ei enää kutsuta ylösnousemuksensa jälkeen ‘Jumalan ainoaksi Pojaksi’ vaan sen sijaan ‘esikoiseksi kuolleista nousseiden joukossa’ ja ‘esikoiseksi monien veljien joukossa’. Ja siitä tulemme ‘esikoisten seurakuntaan’. Ks. Room. 8:29, Kol.1:18, Hepr.12:23, Ilm. 1:5 nähdäksesi nuo jakeet. Tämän vuoksi Hän käski Mariaa sanomaan opetuslapsille: “Sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” Joh. 20:17
 
Hengellisesti puhuen Hän on Isoveljemme, esikoinen kuolleista nousseiden joukossa, ja me tulemme seuraamaan Häntä. En välitä siitä, tunnetaanko minut ‘numerona satayhdeksän miljoonaa neljäsataakolmekymmentä seitsemän kuolleista nousseiden joukossa ’ – olen yhä tuossa joukossa, joka seuraa esikoista – ihmeellistä armoa!
 
Vetääkseni yhteen:
 
10.päivänä kotiin tuotiin täydellinen karitsa, jota tutkittiin 14.päivän kello 15 saakka. 14.päivänä klo 15 karitsa tapettiin ja paahdettiin klo 18. Keskellä yötä ja aikaisin 15.päivän aamua israelilaiset saivat saaliina Egyptin aarteet ja lähtivät. He viettivät kaksi yötä leiriytymässä matkallaan, 17.päivänä meren rannalla. Sinä yönä Herra sai puhaltamaan vahvan itätuulen, joka erotti vedet ja kuivasi merenpohjan ja he matkasivat sitä pitkin tullen merestä sunnuntain 17.päivän aamuna. Faaraon armeija hukkui mereen. 
 
Palmusunnuntai, 10.päivä
 
Havaitsemme Jeesuksen viikon seuranneen tätä vanhaa mallia. Sunnuntaina 10.päivänä, jota kutsumme palmusunnuntaiksi, Jeesus tuli Jerusalemiin usean päivän jaksoa varten tutkittavaksi Karitsana, minkä Markus kertoo yksityiskohtaisesti ja me myös haluamme dokumentoida.
 
Muista, että samaan aikaan jokaisessa kotitaloudessa ja itse temppelissä henkilökohtaiset karitsat ja virallinen kansallinen karitsa olivat ‘talossa’ tutkittavana – kuten todellinen Karitsa tuli kaupunkiin palmusunnuntaina.
 
Jatkamme siitä ja päätämme tuon viikon ensi viikolla. Siihen sakka, siunauksin!
 
John Fenn

Lack of honor, why society is falling apart #3, What they are thinking
Kunnioituksen puute, miksi yhteiskunta on luhistumassa, osa 3, mitä he ajattelevat
 
Hei kaikki,
Ilmestyskirja 11:18 kertoo meille, että "pakanakansat ovat vihastuneet", ja ajan kulkiessa eteenpäin kohti Jeesuksen lopulta tapahtuvaa paluuta, näemme vihan kasvava yhteiskunnan pääasiallisena elementtinä ja jopa, kuten tuossa sanotaan, kokonaisten kansojen pääasiallisena elementtinä.
 
Muista myös Matt. 24:12, joka sanoo: " Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." 
 
Jeesus valitsi erittäin tarkat sanat tähän jakeeseen, ja se näyttää kuin jokin meidän nykyajan uutisistamme. Sana 'laittomuus' on kreikassa 'anomian' sanasta 'anomos', mistä saadaan sana englannin 'vihamielisyyttä' merkitsevä sana, ja SE merkitsee 'piittaamattomuutta asianmukaista auktoriteettia kohtaan', kiukkua, vihaa. Vihamielisyys on valloillaan - se, että piittaamattomuus laista ja traditioista (ja viha niitä kohtaan) on vallalla aikaansaaden sen, että ihmisten rakkaus kylmenee.
 
Jeesuksen 'rakkaudesta' käyttämä sana on 'agape', ehdoton rakkaus, ja 'kylmenemisestä' käytetty sana tarkoittaa 'puhaltaa ylitse', mikä kuvaa kuinka joku saattaa puhaltaa kuuman keittonsa tai kahvikupillisensa yli viilentääkseen sitä hieman.  
 
Tuo on se prosessi, jonka Jeesus sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä. Koska vihamielisyys olisi valloillaan, piittaamattomuus auktoriteetista (laeista, perinteistä, tavoista), monien ehdoton rakkaus alkaa vähitellen viilentyä niin kuin puhaltaisi jonkin kuuman yli. Se kuvaa vähittäistä prosessia, jossa vihamielisyyden tuulet puhaltavat ihmisten rakkauden yli viilentääkseen tuon rakkauden.
 
Se merkitsee, että ne, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, erottuvat rakkaudellisina ihmisinä ja ero niiden välillä, jotka rakastavat ja joiden rakkaus on kylmennyt, tulee kasvavassa määrin ilmeiseksi. Rakkaudesta meidät tunnetaan!
 
'Agape' on ehdotonta rakkautta, ja ehdottoman rakkauden piirteisiin kuuluu suhtautuminen lempeästi toisiin, kärsivällisyys, lempeys, halu 'toimia moraalisesti oikein' kuten sanotaan, mikä tarkoittaa, että vaikka voisit vastata samalla mitalla, valitset pysyä hiljaa ja vain toimia oikein – tuo piirre ihmisissä ja kansoissa tulee vähitellen häviämään samalla tavalla kuin keittolautasen ylitse puhaltaminen vähitellen viilentää sen. Mutta sydämessämme rakkautemme kasvaa, mikä saa meidät olemaan ympärillämme oleville silmään pistäviä – yksinkertaisesti, koska rakkautemme ei ole kylmennyt. Ihmeellistä…
 
Aloitimme Room. 1:21:lla ja 28:lla 
Nämä jakeet kertovat meille, että on ihmisiä, jotka eivät halua säilyttää Jumala-tietoisuutta, eli että he eivät halua tunnustaa Häntä Jumalana (Luojana), joten koska he eivät halua Häntä, Hän vapauttaa heidät ajattelemaan kaiken laisia ajatuksia, joista puuttuu täysin mikään Jumalaa koskeva. Se on sitä mitä he halusivat, joten Hänen täytyy vapaan tahdon tähden kunnioittaa heitä.
 
Luetaanpa minkä tyyppisiä ajatuksia Jumala-tietoisuuden torjuneella ihmisellä on, sillä toistan, että se näyttää uutisotsikoilta tai elokuvan tai television-ohjelman sisällöltä. Room. 1:28-31:
 
"Ja niin kuin he eivät pitäneet sopivana tunnustaa Jumalaa tai pitää Häntä tuntemisen arvoisena (heidän Luojanaan), Jumala luovutti heidät turmeltuneelle mielelle, tekemään asioita, jotka ovat sopimattomia ja iljettäviä, kunnes he olivat täynnä (heidät läpäisi, kyllästi) kaikenlaista epävanhurskautta, ilkeyttä, ahneutta, pahuutta; kateutta, murhamieltä, riitaisuutta, häijyyttä ja pahansuopuutta." 
 
"He ovat juoruilijoita, (levittävät juoruja), herjaajia, Jumalan vihaajia, hävyttömiä, ylimielisiä, leuhkoja, (uudenlaisen) pahuuden keksijöitä, tottelemattomia ja epäkunnioittavia vanhempia kohtaan, vailla ymmärrystä, epäluotettavia, rakkaudettomia, armottomia (vailla sääliä)." (Engl. Amplified Version-käännös suomennettuna tässä)

Kreikaksi on lueteltu kaiken kaikkiaan 23 pahetta, liian monta yksityiskohtaisesti tässä käsiteltäväksi. Kuitenkin joitakin niistä sanoista kannattaa katsoa tässä pienessä tutkiskelussamme yksityiskohtaisemmin, sillä ne kuvaavat täydellisesti sitä mitä näemme niin monissa ihmisissä nykyään.
 
Ensiksi he torjuvat Jumalan idean, ja että Jumala on Luoja (evoluutio). Sana 'turmeltunut' ilmaisussa 'turmeltunut mieli' on kreikaksi 'adokimon', joka tarkoittaa kirjaimellisesti 'ei kestä testiä'. Se on hätkähdyttävä lausuma tarkoittaen kirjaimellisesti, että "Ihminen on testannut Jumalan eikä hyväksy Häntä." Sanoakseni asian toisella tavalla: "He ovat mielessään testanneet Jumalaa ja torjuneet Hänet." 
 
Muita kuvauksia on: 
Kun ihminen testaa Jumalan mielessään eikä hyväksy Häntä, hän alkaa ajatella ajatuksia, jotka ovat ilman mitään Jumalaa koskevaa:
 
'.. asioita, jotka ovat sopimattomia ja iljettäviä' on 'kathekonta', joka tulee sanoista 'kata', 'paha', ja 'heko', joka tarkoittaa 'olla läsnäolossa'. Niinpä se tarkoittaa, että sopimattomien ja iljettävien asioiden tekeminen ei ole vain jotakin sellaista, mitä he tekevät, vaan pelkkä heidän läsnäolonsa tuo pahan heidän mukanaan. Missä sitten he olevatkaan, on pahaa. 
 
Muihin kuvauksiin kuuluu 'juoruilu', joka kreikaksi viittaa salaiseen ja klikkeihin, kuten high schoolissa eri ryhmät ottivat mukaan vain ihmisiä, jotka olivat samanlaisia kuin he itse: huutosakinjohtajat, urheilijat, nörtit, friikit, 'kovikset' jne. Jokainen oli kuin pikku salaryhmä, joka ei sallinut muiden päästä joukkoon. Tuo on merkitys 'juoruilun' takana tässä. Se on jumalattoman, hajottavuuden merkki.
 
Myös 'herjaajat', joka tarkoittaa jotakuta ihmistä koskevia avoimia valheita, joihin liittyy syytös. 'Hävytön' on kreikan sana 'hubrizo', josta saamme hybriksen, joka tarkoittaa ylenmääräistä ylpeyttä ja ylimielisyyttä. 'Leuhka' tulee sanasta 'alazonas,' joka tarkoittaa vaellella ympäriinsä ja sisältää ajatuksen vaeltelevista teeskentelijöistä, öykkäreistä, jotka ovat keskittyneitä itseensä ja siihen, miten elämässä on kyse vain heistä. Narsisteja.

Pitää huomauttaa, että jae 31, "... vailla ymmärrystä, epäluotettavia, rakkaudettomia, armottomia " ymmärrettäisiin paremmin sananmukaisen Revised Standard Version – käännöksen mukaan: "...typeriä, petollisia, sydämettömiä, säälimättömiä."
 
Jos tuo ei kuvaa monia ihmisiä nykyään, niin sitten en tiedä mikä kuvaa, ja se selittää, kuinka heistä on tullut sellaisia kuin he ovat.
 
Tämän kolmiosaisen tutkiskelun tarkoitus on ollut antaa syvällistä ymmärrystä siitä, mitä on tapahtumassa yhteiskunnalle ja miksi pahat näyttävät tulevan niin paljon pahemmiksi.  Ja jotkut itse Kristuksen ruumiista näyttävät jakautuvan niihin, jotka ovat jäännös, ydin, jotka ovat tasapainossa ja aidosti vaeltavat Herran kanssa, sekä niihin, jotka ovat poissa tasapainosta, keskittyneitä asioihin, jota erottavat yhdistämisen sijaan. Kuten yllä nähtiin, monien rakkauden kylmetessä meidän rakkautemme on valloillaan, mikä luo silminnähtävän eron uskosta osattomien ja uskovien välille – meidän rakkautemme vain kasvaa kun kasvamme Kristuksessa, samalla kun toiset ympärillämme näkevät heidän rakkautensa viilenevän.
 
Jos voin omin sanoin kertoa, mitä ystäväni Steve huomautti: uskonyhteys ei tarkoita, että me kaikki olemme kaikesta yhtä mieltä. Se tarkoittaa, että olemme riittävän kypsiä panemaan syrjään asiat, jotka erottaisivat meidät voidaksemme keskittyä Häneen, joka on meillä yhteinen, Herraan Jeesukseen.


Ei enää aidanpylväällä istuskelua, ihmiset, päättämättöminä sen suhteen, missä olemme Jumalaan nähden. Keskity rakkauteen ja tuon Jumalan ja ihmisen rakastamisen lisäämiseen!
 
Ensi viikolla ristiin ja ylösnousemukseen johtavan viikon kronologinen järjestys ja miksi. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn
 

Lack of honor, why society is falling apart #2, Tzit-tzit and politeness
Kunnioituksen puute, miksi yhteiskunta on luhistumassa, osa 2, tupsuja ja kohteliaisuutta
 
Hei kaikki,
Hän yritti astuessaan luolaan vain löytää yksityisen paikan käydäkseen tarpeellaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että tuossa luolassa oli jopa 3.000 sotilasta, jotka kaikki halusivat hänen kuolevan.  
 
Kuningas Saul oli ajamassa takaa Daavidia ja meille kerrotaan Daavidilla olleen 3.000 miestä, jotka olivat piilossa tuossa luolassa kuningas Saulin jahdatessa heitä. Tietämättä, missä Daavid oli piilossa, kuningas Saul vain sattui valitsemaan juuri TUON luolan, jossa käydä tarpeillaan. Daavidin miehet ajattelivat Herran tuoneen Saulin luolaan, jotta he voisivat tappaa tämän.
 
Meille kerrotaan 1.Sam. 24:1-8:ssa, että miestensä kehotusten yllyttämänä: " Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä. Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. Ja hän sanoi miehillensä: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu". Ja Daavid kovisti miehiänsä eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. " 
 
Kunnia, tupsut
Kerroin viime viikolla, että kun ihminen ei halua säilyttää Jumala-tietoisuutta, Jumala seuraa hänen vapaata tahtoaan torjua Hänet ja luovuttaa hänet ajatuksille, jotka ovat täysin vailla Jumalaa.  Loppujen lopuksi se on sitä, mitä tuo ihminen halusi. Hän ei halunnut tunnustaa Jumalaa Jumalana, joten Jumala vetäytyy täysin pois antaakseen hänen kokea sen mitä haluaa.
 
Tuo on helvetin valtakunnan ydin, olla kykenevä omaamaan elämä, joka on täysin vailla mitään Jumalaan liittyvää – ja vapaan tahdon seurauksena Jumala valmisti tuollaisen paikan enkeleille (jotka tekivät päätöksensä Luciferin kapinan yhteydessä) ja ihmisille, jotka eivät halua Häntä – on rakkautta ja armoa tehdä niin.
 
Uusi testamentti opettaa, että jokainen maan päällä tänään elävä ihminen on jommankumman valtakunnan kansalainen* - taivaan tai helvetin. Enkelit ovat jo tehneet valintansa, ihmiset ovat valintaprosessissa. Toista valtakuntaa hallitsee julma kuningas, toista Kuningasten kuningas. Mutta kaikki ovat vapaan tahtonsa avulla valitsemansa valtakunnan kansalaisia. (*Kol. 1:13, Apt. 26:18, jne)
 
Kun ihminen päättää, ettei hän halua "säilyttää Jumala-tietoisuuttaan", hän menettää jumalanpelon ja sen tähden ihmiselämän arvon. Tämä tapahtuu siksi, että meidät on tehty Jumalan kuvaksi ja Hänen kaltaisekseen, Jumalan, jonka hän torjuu, joten elämän arvo sukeltaa hänen silmissään. 
 
Profeetta Samuel voiteli kuningas Daavidin seuraamaan kuningas Saulia. Vaikka David tiesi kohtalonsa Herrassa, käytännössä Saul oli yhä elossa ja valtaistuimella. Daavid tunnusti yksin Jumalalla säilyvän auktoriteetin poistaa Saul ja järjestää tämän lopulta tapahtuva kuolema. Ihmiselämällä oli Daavidille arvoa, vaikka Saul oli paha. Mutta Daavid tiesi Jumalan olevan Jumala ja Se, jolle Daavid oli tilivelvollinen. Ihmiset, jotka eivät halua Jumalaa, tulevat vihaisiksi ja väheksyvät ihmiselämää.
 
4.Moos. 15:37-39 on kohta, jossa Jumala käski Israelia tehdä vaatetukseensa tupsut, johon kuului sininen (suomalaisessa Raamatussa sinipunainen) lanka (edustaa taivasta). Tänään otettaessa huomioon nykyajan vaatetustyylit tätä nähdään enimmäkseen heprealaisissa rukousviitoissa, mutta Mooseksesta lähtien Daavidin aikana ja aina ensimmäiselle vuosisadalle Jeesuksen aikaan tultaessa jokaisen juutalaisen jokaisessa vaatteessa oli näitä tupsuja, jotka tunnetaan hepreaksi nimellä  'tzit-tzit' tai tzitzit. (Sellaiseen verenvuototautia sairastava nainen koski Jeesuksen vaatteissa Mk. 5:ssä)
 
Tässä mitä lyhin yhteenveto kiinnostuneille, koska kokonainen historia on niin yksityiskohtainen.
 
Jumala kertoi Moosekselle, että tupsut edustivat Jumalan Sanaa, ja että kun he näkivät ne, he ajattelisivat kaikkia Jumalan käskyjä ja muistuttaisivat itseään synnistä erossa pysymisestä. Heprean kirjaimet edustavat myös numeroita (kuten A=1, B=2, C=3) ja tupsut oli sidottu sillä tavalla ja solmuin niin, että yhteensä niitä oli 613, mikä on rabbien vuosisatoja hyväksymä lukumäärä Mooseksen lakien määräksi.
 
Kaksi lankaparia sidotaan yhteen kaksi kertaa, sitten pidempi lanka (shamash) kiedotaan seitsemän langan ympärille, sitten kaksi paria solmitaan kaksi kertaa. Tätä toistetaan kolme kertaa kaikkiaan viiden solmun kohdalla, ja kun kaikki on sanottu ja tehty, lukumäärä on 39 solmua. Numero 39 on tärkeä, koska kun jokainen heprean kirjain edustaa myös numeroa, numero 39 sanoo hepreaksi "Herra on Yksi". Ja kun jokaisessa viiden solmun tupsussa on kahdeksan lankaa kun kaksinkertaistetaan ja kaikkiaan on 13, yhteissumma on 613. Itse sana 'tzitzit' on heprean numero 600. Kun lisäät 13 plus tuon 600, saat 613. Monimutkaista, eikö olekin?
 
Rabbien keskuudessa on vuosisatoja vanha väittely lukumäärästä. Rabbi Rashi vuodelta 1100 jKr on samaa mieltä luvusta 613, mutta 1200-luvulla jKr. elänyt Moses ben Nahman (tunnettu myös nimellä Nachmanides) sanoo lukumäärän olevan 603 eikä 613… mutta yleisesti rabbit ovat vuosisatojen ajan hyväksyneet 613 Mooseksen lakia ja seuraten Jumalan käskyä tehneet (39) tupsua solmuin, joiden määrä nousee 613:een ja joka myös tarkoittaa "Herra on Yksi". Joten tällainen (vaatekappale) Saulilla oli yllään ja tällaisen (tupsun) Daavid leikkasi pois.  
 
Mitä se tarkoittaa Daavidille? Tuon ajan tapa, joka jatkuu nykyäänkin ortodoksijuutalaisten joukossa, on leikata tupsut pois henkilön vaatteesta tämän hautajaisissa. Se merkitsee sitä, että kuolleena ihminen on nyt vapaa maan ja Jumalan lain rajoista.  Daavid toimitti tämän hautajaisseremonian kuningas Saulille kertoen tälle, että tämä oli kuollut mies. 
 
Daavidin sydän tuli tästä synnintuntoon, kuten näemme hänen lausunnoistaan, että hän katui eikä hän nostaisi kättään Herran voitelemaa kuningasta vastaan. Daavid osoitti niin suurta kunnioitusta ja armollisuutta tuona hetkenä. Hän olisi voinut tappaa Saulin ja lyhyen hetken ajan halusikin. Hänellä oli tuo hetkellinen epäonnistuminen ajatellen tappaa Saul sydämessään ja kertoa tälle, että tämä oli kuollut mies, mutta sitten Daavid katui todeten, että oli Herran, ei hänen vastuullaan määrätä, koska Saulin hallitsemisen aika päättyisi.
 
Kun ihminen ei halua säilyttää Jumala-tietoisuutta itsellään, ja Herra antaa hänelle mitä hän haluaa, ajatella kaikenlaisia ajatuksia, jotka ovat vailla mitään Jumalaan liittyvää, ensimmäinen asia, mikä tapahtuu, on hallitsijan (kuninkaiden, presidenttien, pääministerien, monarkkien) auktoriteetin kunnioittamisen menettäminen. Uudessa testamentissa meitä käsketään rukoilemaan näiden ihmisten puolesta – mutta tämä ihminen torjuu Jumalan ja sen tähden Jumalan auktoriteetin, joten seuraavana vuorossa on ihmisen auktoriteetti, sillä ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. 
 
Ensi viikolla, minkä tyyppisiä ajatuksia ihmisellä on, kun hän ei halua säilyttää Jumala-tietoisuutta. Siihen saakka, siunauksin,
 
John Fenn

Lack of honor, why society is falling apart #1, Handshakes and donuts
Kunnioituksen puute, miksi yhteiskunta on luhistumassa, osa 1, kättelyjä ja donitseja
 
Hei kaikki,
 
"Ei kannata ojentaa kuolleen kalan kaltaista velttoa kättä toiselle ihmiselle. Kädenpuristus on kuin käsivarren mitan päästä annettu halaus. Jännitä kättäsi. Kannattaa jännittää käden lihakset ja tarttua toisen käteen kuin antaisit kunnon halauksen. Tuo meni paremmin, nyt se sujuu. Katsopa minua silmiin. Kätellessäsi katso aina toista osapuolta silmiin."
 
Tuo on esimerkki isältäni saamistani oppitunneista ollessani noin 7 tai 8 vuotta vanha. Muistan nuo opit kuin eilen saadut. Niihin kuuluivat syöminen selkä suorana istuen toinen käsi sylissä ja toisen avulla syötiin, sekä monia sen kaltaisia asioita.
 
Oppitunteihin kuuluivat kiiltävät kengät, sillä hyvä kiilto kengissä ja luja kädenpuristus ovat ensivaikutelmia, jotka joku sinusta saa. Palauta aina lainaamasi tai vuokraamasi asia paremmassa kunnossa kuin sen sait. Telttaillessa jätä leiriytymispaikka aina siistimpään ja parempaan kuntoon kuin se oli sinne tullessasi – korjaa muiden roskat, vaikka olisi kyse van yhdestä roskasta ja heitä se pois omien roskiesi kanssa.
 
Ne 10...käskyä vai ehdotusta...?
Se, mitä isäni opetti minulle, oli kunnioitus, arvostus, tinkimättömyys. Hän ei aina pannut noita otsikoita oppitunteihinsa, mutta hän tiesi mitä oli tekemässä. Noiden oppituntien ollessa osa minua, niin ensimmäisillä treffeilläni Barbin kanssa, kun hän oli 15 ja minä 16, Barb myöhemmin pohti kuinka olin erilainen kuin muut pojat, joiden kanssa hän oli käynyt treffeillä. Siihen kuului se, että avasin hänelle auton oven ja muut ovet, olin kohtelias ja huomaavainen. (Kyllä, avaan yhä autonovet ja muut ovet hänelle)
 
Mutta uskon todella meidän kummankin kohtalon tulleen sinetöidyksi, kun kysyin leffan jälkeen: "Haluaisitko pysähtyä syömään donitsin?" Käytin viimeiset rahan tuolla pienellä improvisoidulla käynnillä Dunkin Donutsilla. Mutta jopa tuo pysähdys perustui siihen, mitä isäni opetti minulle huomaavaisuudesta, arvostuksesta, kunnioituksesta – tässä tapauksessa jonkin mukavan tekemisestä uuden tyttöystäväni hyväksi vain siksi, että uskoin hänen saattavan pitää siitä. Se oli kunnioituksen, arvostuksen ja huomaavaisuuden ele.
 
2 Moos. 20:ssa Jumala antaa Moosekselle 10 käskyä, jotka jaetaan ensimmäiseen neljään vertikaaliseen, Jumalaa koskevaan, ja viimeiset kuusi ovat horisontaalisia, ihmisiä koskevia.
Ensimmäiset neljä juontavat juurensa suoraan ensimmäiseen käskyyn: älä pidä muita jumalia kuin Minut, älä tee mitään epäjumalaa, älä käytä Minun nimeäni turhalla tavalla, pidä lepopäivä. Nämä neljä tiivistetään lauseeseen 'älä pidä muita jumalia kuin Minut'. 
 
Jäljellä olevat kuusi tiivistetään ryhmän ensimmäiseen: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Loppu seuraa ja juontaa juurensa isäsi ja äitisi kunnioittamisesta, sillä äidin ja isän kunnioittaminen tarkoittaa että EI tee seuraavia: ei murhaa, ei tee huorin, ei varasta, ei valehtele, ei himoitse (sopimaton halu asioita ja henkilöitä kohtaan).
 
Näistä tehtiin myöhemmin yhteenveto, kuten Jeesus totesi Mk. 12: 29-31:ssä: "…rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
 
Askelet pois kunnioittamisesta
Nykyään näemme Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa perustavaa laatua olevan kunnioituksen ja arvostuksen puutteen. Ihmiselämää ei arvosteta, kuten kerran tehtiin, eikä kansallisia johtajia, ja Yhdysvalloissa lipun häpäisemisestä on tullut kansallisen väittelyn aihe. Jälleen Yhdysvalloissa, joka näyttää (surullista kyllä) johtavan maailman populaarikulttuuria kaikessa siinä, mikä on jumalatonta, meillä on urheilijoita, jotka kieltäytyvät kutsusta Valkoisen talon kunnianosoitukseen, koska he eivät pidä presidentistä, urheilijoita, jotka kommentoivat epäkohteliaasti presidenttiä, hänen vaimoaan ja perhettään. 
 
Näyttelijöitä ja liike-elämän johtajia, jotka puhuvat ja käyttäytyvät epäkohteliaaksi. Yhdysvalloissa meillä on jopa osavaltioita ja kaupunkeja, jotka kieltäytyvät kunnioittamatta liittovaltion lakia, koska eivät ole samaa mieltä sen kanssa – olipa kyse vaikka mistä, laista, auktoriteettiasemassa olevasta ihmisestä, pitkäaikaisesta instituutiosta, traditiosta tai yhteiskunnallisesta normista, se on hyökkäyksen kohteena.  Jopa jos kuvernööri, pormestari, tai kansalainen ei ole samaa mieltä lain kanssa, tulee hyväksyttäväksi antaa maailman saada tietää se ja puolestaan hyökätä tuota lakia tai asemaa tai ihmistä vastaan.
 
Mikä on alkuna sille, että ihminen tai kansakunta lähtee polulle, jossa katoaa kaikki taju kunnioituksesta ja arvostuksesta? 
 
Room. 1: 21 ja 28 hahmottelevat ensimmäiset askeleet pois kunnioituksen ja arvostuksen tuntemisesta  
"Sillä vaikka he tunsivat Jumalan (Luojana), he eivät kunnioittaneet Häntä Jumalana, eivätkä antaneet kiitosta hänen ihmeellisestä luomistyöstään." (Englanninkielinen Amplified-käännös suomennettuna) jae 21
 
"He tiesivät kaiken aikaa, että on olemassa Jumala, kuitenkin he kieltäytyivät tunnistamasta Häntä sellaisena, tai kiittämään Häntä siitä, mikä Hän on ja mitä tekee." (Englanninkielinen J. B. Phillips-käännös suomennettuna). Jae 21
 
"Ja niin kuin he eivät pitäneet sopivana tunnustaa Jumalaa tai pitää Häntä tuntemisen arvoisena (heidän Luojanaan), Jumala luovutti heidät turmeltuneelle mielelle, tekemään asioita, jotka ovat sopimattomia ja iljettäviä." (Englanninkielinen Amplified-käännös suomennettuna) jae 28
 
"Lisäksi, koska he pitivät itseään liian kopeina tunnustamaan Jumala, Hän salli heidän tulla turmeltuneiden mieliensä orjiksi ja tehdä tekoja, joista ei sovi puhua." (Englanninkielinen J.B. Phillips-käännös suomennettuna) jae 28
 
Ensimmäinen askel kohti sitä, ettei kunnioiteta ihmiselämää, ei kunnioiteta auktoriteettia tai moraalisia tai yhteiskunnallisia normeja, on kieltäytyä tunnustamasta Jumalaa Jumalaksi. Heti kun ihminen tekee niin, hän sanoo, ettei halua Hänen vaikutustaan elämäänsä, joten Hän antaa tuolle ihmiselle sen, mitä tämä haluaa – ajatuksia, jotka ovat erossa Hänen vaikutuksestaan. Kyse oli tuon ihmisen valinnasta, ainoa mitä Hän tekee, on antaa tuon ihmisen saada haluamansa.
 
Heti kun tuollainen ihminen on oman valintansa kautta luovutettu ajattelemaan asioita, jotka ovat erillään mistään Jumalan vaikutuksesta, saadaan ihminen, joka on matkalla kohti omaa tuhoaan. Pian meillä on hajoavia perheitä, hajoava yhteiskunta ja lopulta ei piitata siitä, että elettäisiin vahvaan moraaliseen pohjaan perustuvan lain mukaisesti.
 
Ensi viikolla enemmän siitä prosessista, jossa ei haluta säilyttää Jumala-tietoisuutta… siihen saakka… hurraa donitseille!
Siunauksin,
John Fenn

The Soldier, Athlete and Farmer #3
Sotilas, urheilija ja maanviljelijä, osa 3
 
Hei kaikki,
Siihen aikaan kun olin erään palvelutyön Raamattukoulun johtaja eräässä toisessa maassa, muutamat pastorit lähestyivät siellä minua koskien erästä pastoria, jonka suosio oli kasvamassa. Tämä näytti erilaiselta kuin kukaan heistä tatuointeineen ja katumuotia olevine vaatteineen. Kuitenkin he olivat täynnä ihmetystä niiden ihmeiden vuoksi, joita hänen kokouksissaan väitettiin tehdyn. He olivat melkoisen huolestuneita hänen kasvavasta suosiostaan, ei hänen rajun ulkonäkönsä takia, vaan hänen yksityiselämäänsä koskevien yksityiskohtien vuoksi.
 
He kertoivat minulle pulmastaan tuon pastorin painostaessa heitä kutsumaan hänet heidän seurakuntiinsa: toisaalta hän väitti Herran tehneen suuria ihmeitä, erityisesti ulkomailla pidetyissä kokouksissa – tapahtui parantumisia, ihmisiä oli päässyt pois pyörätuolista, jne. Mutta toisaalta kerrottiin yleisesti hänen olevan vaimolleen uskoton, hänellä olevan ongelmia huumeiden ja alkoholin kanssa, oli kuultu myös viha- ja väkivaltaisuussyytöksiä. Hänen yksityiselämänsä ei näyttänyt olevan sellaisen kristityn luonteen mukainen, jota pastorilta ja johtajalta odotettaisiin.
 
Paljon keskustelun jälkeen kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jossain Herran säätämässä ajankohdassa, jos hän ei tekisi parannusta, hänen syntinsä paljastuisi suurelle yleisölle. Siihen saakka jokaisen pastorin täytyi itse päättää, kutsuako hänet seurakuntaansa vai ei. Sikäli kun tiedän, kukaan heistä ei kutsunut, ja pian tuon pastorin täytyi lähteä toiseen maahan sellaisten luo, jotka eivät häntä tunteneet
 
Kestä vaikeuksia kuten sotilas, omaa harjoittelevan urheilijan mielenlaatu ja ole kuin… maanviljelijä?
 
Olen kertonut 2. Tim. 2:1-6:sta, missä Paavali neuvoo Timoteusta kolmella alueella, jotka osuvat täydellisesti yhteen ihmisen kolmen osan kanssa: ruumiin, sielun ja hengen.
  
Paavali käski Timoteusta kestämään vaikeuksia kuten sotilas. Ei niin, että hän olisi sotilas, vaan kestämään fyysisiä hankaluuksia, mitä sotilaat tekevät. Se voi merkitä pidätetyksi tulemista, kidutusta tai kuolemaa. Matkattiin jalan ja/tai laivalla, kaikenlaisessa säässä ja kulttuureissa. Sitten hän siirtyi sieluun käskien Timoteusta harjoitella ja kilpailla sääntöjen mukaan, kestää tunne-elämän vaikeuksia, kun riisutaan paljaaksi Herran edessä ja sivellään Hengen öljyllä, mikä tekee meistä viholliselle liukkaita.
 
Nyt Paavali siirtyy hengelliseen näkökulmaan kertoen Timoteukselle jakeessa kuusi: "Peltomiehen, joka vaivaa näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä."
Kun pilkomme tämän jakeen osiin, näemme kreikankielisen tekstin sanovan "Ahkera maanviljelijä", joten tämä puhuu uutteruudesta, maanviljelijän elämän vaikeasta ruumiillisesta työstä, mitä käytetään esimerkkinä hengellisistä vaikeuksista.
 
Maanviljelijän ankaraa elämää verrataan hengelliseen sitkeyteen, ja maanviljelijän täytyy ahkeroida tietääkseen kaikki asianhaarat, jotka vaikuttavat menestyksekkääseen satoon ja olla halukas työskentelemään kaikenlaisissa olosuhteissa, koska silloin kun on oikea aika, on oikea aika. Maanviljelijän täytyy huolehtia siemenestä ja sadosta kun se on oikeanlainen – hän ei voi odottaa lämmintä aurinkoista päivää, jos siemen tai pelto tai sato viittaa siihen, että se on nyt valmis. Niin myös hengellisesti meidän täytyy olla uutteria, olla muuttumatta olosuhteista riippuen, keskittyä satoon, käsillä olevaan työhön. Hengellinen sitkeys, halukkuus panna kaikki sivuun, koska hengellisesti Jumala kutsuu ja pelto/sato vaatii meidän keskittymistämme.
 
Tämä voi tarkoittaa, että kun sinulla on voimakas tarve rukoilla jonkun puolesta, jätät sen mitä olet tekemässä rukoillaksesi hänen puolestaan. Se merkitsee sitä, että kun olet lähdössä ulos jonkin asian tähden, ja veli tai sisar soittaa sinulle, jotta auttaisit häntä, vaihdat sitä, mihin keskityt, koska hengelliset asiat ovat etusijalla. Sydämen ja hengen asiat nostetaan olemaan tärkeimpiä asioita elämässäsi.
 
Tämä puhuu siitä, että tarkkaillaan, ei vain sadon kylvämistä ja korjaamista, vaan kaikkea maatilaan liittyvää: maaperän muokkausta, istutusta, rikkaruohojen poistamista, oikean sadonkorjuuajan päättelemistä, työntekijöiden koordinointia, sadon keräämistä ja valmistamista käyttöä ja markkinoita varten, riittävän siemenmäärän pidättämistä ensi vuoden satoa varten ja paljon enemmän. Se vaatii ahkeruutta ja keskittymistä.
 
Maaperä on ihmissydän
 
Paavali sanoo, että maanviljelijän tulee olla ensimmäinen, joka syö sadosta, joka tuli hänen maaltaan. Mitä hän tarkoittaa?
 
Mk. 4:ssä Jeesus antoi kylväjävertauksen selittäen jakeessa 13, että jos et ymmärtänyt tätä vertausta, et ymmärtäisi mitään muuta Hänen opettamaansa vertausta. Tämä lausuma tekee tästä vertauksesta tärkeimmän yksittäisen vertauksen, ja Uuden testamentin kirjoittajat pysyttelivät tuossa esimerkissä omissa kirjoituksissaan. Yksi esimerkki siitä on tämä Raamatunkohta.
 
Vertauksessa kylväjä kylvää Sanan maahan – maa on ihmissydän – mikä on sitä, missä Siemen kasvaa, ja riippuen maaperän/sydämen tilasta, siemen/Sana kasvaa sen mukaisesti.  
 
Paavali seuraa Herran esimerkkiä käyttäen maanviljelijää, joka kylvää siemeniä, joten ymmärrämme, että siemen on kylvetty maahan, ihmissydämeen, ja siitä kasvaa sato. Paavali sanoo, että maanviljelijän täytyy ensin syödä sadosta, joka kasvaa hänen sydämessään. Jos maaperä on sydän, sydämestä kasvava sato on Hengen hedelmä – (ihmis-) hengen hedelmä, josta Paavali kirjoittaa Gal. 5:22-23:ssa, joka kasvaa uudesti syntyneen ihmisen sydämestä (hengestä).
 
Vaaditaan kovaa työtä ja uutteruutta, joka saa aikaan sen, että tuo siemen kasvaa ja kehittyy ja maanviljelijän (sinun ja minun) täytyy huolehtia Sanan sydämestä sydämessämme ja ravita sitä, tehdä siitä prioriteetti. Tiedät, kuinka siemen kehittyy: ensin se putkahtaa esiin maasta (sydämestä) hentona tarviten oikeita olosuhteita kasvaakseen: vettä, valoa, ravintoa maaperästä – ja puutarhurin tai maanviljelijän täytyy tehdä tuosta kylvämisestä ensimmäinen prioriteetti.
 
Hän valvoo sitä päivittäin, pitää siitä huolta, nyppii siitä pois mahdolliset tuholaiset, jotka saattaisivat yrittää tuhota sen. Niin myös Paavali käskee Timoteusta suojelemaan ja ravitsemaan hengen ihmistään. Älä anna niiden asioiden uhata, jotka tuottaisivat vahinkoa Elämälle hengessäsi. Nypi pois vahingoittavat hyönteiset (demoniset ja muut voimat), jotka yrittävät tuhota kasvin. Jos luet Mk. 4:11-19:ä, näet, että joskus maailman huolet, rikkauden viettelys, ja muut himot 'pääsevät valtaan ja tukahduttavat Sanan'.
 
Paavali rakentaa tuon Jeesuksen vertauksen pohjalta ja käskee Timoteusta, ettei tämä anna minkään tukahduttaa Sanaa elämässään - tee kaikki voitavasi ravitaksesi hengellistä elämääsi tarjoamalla turvallinen ja ravitseva ympäristö. Älä ylläpidä asioita, jotka eivät edesauta terveellistä kasvua.
 
Sana, jota Paavali käyttää sanoakseen, että maanviljelijä on ensimmäinen, joka
'pääsee osalliseksi' sadosta tarkoittaa 'osallistua, syödä, vastaanottaa, ottaa'. Se tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo: sinun täytyy elää puheittesi mukaan.  Et voi olla kuten yllä kerrottu pastori, joka saarnaa yhtä ja sitten elää toista kotona.
 
JOS voit kestää fyysistä epämukavuutta tai kipua kuin sotilas, JOS olet halukas ottamaan tunne-elämän kurinalaisuuden osaksi elämääsi ja palaamaan valmentajasi luo saadaksesi lisää 'öljyä' jokaisen kilpailun jälkeen, sitten on sanomattakin selvää, että sinun täytyy olla ensimmäinen, joka syö oman sydämesi sadosta, sinun täytyy vaeltaa siinä ilmestyksessä, joka sinulla on, siinä valossa, joka sinulla on. Sinun täytyy muodostaa prioriteetit ja rajat, joissa on mukana kaikki kolme Paavalin tässä opettamaa tekijää.  Meidän elämämme täytyy olla johdonmukaista hengestämme lähtien sieluun saakka ja siitä ulospäin ruumiiseemme/elämäämme.
 
Se ei tarkoita sitä, että olisimme vastuussa täydellisyyden saavuttamisesta, mutta olemme vastuussa kasvamisesta.  Jeesuksen opetuslapsena oleminen on vakava sitoumus, sarja päätöksiä päivästä päivään siitä, että annamme Hänen muuttaa meitä sisältä käsin ulospäin. Hän käyttää jokaista olosuhdetta, jokaista suljettua ovea, jokaista vaikeutta mahdollisuutena meille kasvaa. Hän ei aiheuta vaikeuksia, me teemme sen itsellemme tai vihollinen houkuttelee ja koettelee meitä, mutta Isä on Mestari muuttamaan sen, mikä oli tarkoitettu meidän tuhoksemme, sellaiseksi, joka suuntaa meidät kasvamaan enemmän Kristuksen kaltaisuuteen.
 
Kuten todettiin aiemmin Mk. 4:33:ssa, Jeesus opetti ihmisiä vain sen mukaan, kuinka he kykenivät sitä vastaanottamaan. Kykenetkö vastaanottamaan enemmän? Ole varovainen, sillä jos sanot kyllä, olet välittömästi vastuussa siitä, mitä Hän sinulle antaa. Vaeltaaksesi siinä valossa, sinun täytyy olla halukas kestämään vaikeuksia kuin sotilas, mielen heilahteluja ylös ja alas kuten harjoitteleva urheilija ja hengellistä uutteruutta siinä, että tavoitteesi nro 1 elämässä on olla kuin Jeesus, riippumatta siitä, millä elämä sinut yllättää. Kuitenkin se on rikasta elämää hengellisesti ja sisäisen elämän näkökulmasta puhuen. Toiset eivät aina ymmärrä, mutta se on osa sitä hintaa, jonka maksaa Kristuksen kaltaisuudesta. Se on kutsumme.
 
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin
John Fenn
 

The Soldier, Athlete and Farmer #2
Sotilas, urheilija ja maanviljelijä, osa 2
 
Hei kaikki,
 
Monta vuotta sitten eräs pastori soitti minulle pyytäen minua harkitsemaan liittymistä hänen monitasomarkkinointitiimiinsä. Monitasomarkkinointiyritys on sellainen, jossa rakennetaan pyramidi, jossa jokainen sinun liittämäsi henkilö tulee alapuolellesi ja jokainen, jonka hän saa liittymään, tulee hänen alapuolelleen jne. Jokainen henkilö saa provision alapuolellaan olevilta pyramidin huipulla olevan kaverin saadessa suurimman provision, koska osuus kaikesta myynnistä hänen alapuolellaan menee hänelle.
 
Olin tuolloin pikkukaupungissa pastorina kuten tuo mieskin. Meillä saattoi olla sunnuntaiaamuisin 60 aikuista, kuten hänelläkin. Mutta hän ansaitsi inflaatio huomioiden nykyrahassa 225.000 dollaria. Me elimme kädestä suuhun. Mies oli mukana yrityksessä, joka myi henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tuotteita kuten saippuoita ja shampoita, ja hän puhui siitä kuinka sai lähes kaikki seurakuntalaisensa mukaan, joten myös he ansaitsivat hyvin.
 
Sen seurauksena he olivat maksaneet seurakuntarakennuksen kiinnelainan, heillä oli rahaa pankissa ja elämä oli hyvää. Minä elin kolehdista toiseen, pankkitilini oli lähestulkoon tyhjä ja olin kiitollinen, että elimme maatilavaltaisella alueella, sillä useat seurakunnan jäsenet siunasivat meitä tuoreella maidolla, lihalla ja vihanneksilla palkanlisänä.
 
Torjuin hänen ehdotuksensa kauhistuneena siitä, mitä hän minulle kertoi todeten hänelle, että hänen hyötynsä olisi lyhytikäistä, koska hän ei kunnioittanut elämässään olevaa kutsua käyttäessään hyväkseen asemaansa vaikuttamalla ihmisiin muussa tarkoituksessa kuin siinä, että he kasvavat Kristuksessa. Jos hän olisi ollut liike-elämässä ollakseen liike-elämässä, hänen toimintansa olisi ollut hyväksyttävää, mutta hengellistä asemaa ei käytetä ihmisten manipuloimiseksi omaksi henkilökohtaiseksi hyödyksi. (Hänen seurakuntansa loppui, kuten hänen tulonsakin kuukausia myöhemmin. )
 
Sääntöjen mukaan kilpaileminen ei tarkoita sitä mitä luulet…
Sen jälkeen kun Paavali käski Timoteusta kestää vaikeita olosuhteita kuten sotilas kestää, hän sanoi seuraavan yhdellä virkkeellä 2. Tim. 2:5:ssä: " Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti."
 
Ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että Paavali antaa Timoteukselle ohjeita olla moraalisesti suoraselkäinen, 'pelaamaan sääntöjen mukaisesti', eikä käyttää hyväksi tai manipuloida ihmisiä, samalla tavalla kuin urheilukisoissa on säännöt. Vaikkakin tuo on totta, merkitys on syvempi.  
Sääntöjen mukaisesti kilpaileminen käsittää myös harjoittelusäännöt ja – menetelmän. Pohdipa omaa aikaamme, kun urheilijoita testataan siitä, onko heidän harjoittelunsa aikana käytetty suoritusta parantavia aineita, sillä heidän täytyy kilpailla myös harjoittelusääntöjen mukaisesti samoin kuin kilpailussa, jotta heidät katsottaisiin arvollisiksi kilpailemaan. Tuo kaikki on yhtä pakettia meidän aikanamme ja oli Paavalin aikana: harjoittelu- ja kilpailusäännöt ovat yhtä, ja urheilijan täytyy harjoitella ja kilpailla tiukasti toimeenpannuin säännöin.
 
Elämämme Kristuksessa täytyy olla enemmän kuin sitä mitä ihmiset näkevät ulkopuolella, säännöt koskevat myös yksityiselämäämme. Emme voi ottaa kasvoillemme 'hurskasta ilmettä' ja olla mielin kielin, ja mennä sitten kotiin ja elää kuin pirulainen. Säännöt koskevat koko elämäämme.
 
Mitä sääntöjä urheilijoilla oli Paavalin aikana? Kuinka he harjoittelivat?
Paavali käyttää urheilijaa kuten käytti sotilastakin vertauksena esittääkseen hengellisen pointin, ja hän käski Timoteusta pohtimaan hänen sanojaan ja sanoi Herran antavan hänelle ymmärrystä, joten pohtikaamme ja ymmärtäkäämme.
 
Urheilijat harjoittelivat ja kilpailivat alasti Paavalin aikoina.  Mies tuli urheiluhallille kotoaan ja riisui kaikki vaatteensa. Tämä on symboli siitä, että Kristuksessa emme tuo Hänelle mitään arvokasta eikä mitään meidän omia ponnistelujamme ja tekemistämme voida käyttää Hänessä. Meidät riisutaan sellaisiksi, joita olemme, täysin avoimiksi ja alastomiksi, kuten Hepr. 4:12-13 sanoo puhuttuaan siitä, kuinka Sana tunkee lävitse sielumme ja henkemme,  "... vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Toisin sanoen Elävä Sana näkee sydämemme ja sielumme, eikä mikään ole Häneltä piilossa. Olemme Herran edessä alastomia kaikkina aikoina, 24/7, vain Hänen vanhurskauden viittansa vaatettamia.
 
Ja niin valmentaja sitten hieroo alastoman urheilijan päästä varpaisiin. Meidän Valmentajamme, Herra Jeesus, levittää Pyhän Hengen öljyä kaikkialle yllemme, se verhoaa meidän alastomuutemme, verryttää hengelliset lihaksemme, ja valmistaa meidät siihen, mitä seuraavaksi tulee. Olemme rentoja Hänen läsnäolossaan Isän Hengen verhotessa alastomuutemme.
 
Sen jälkeen kun ensimmäinen öljykerros on levitetty, urheilija menee saunaan. Meidän vertauksessamme kuumuus edustaa elämän vaikeuksia, mutta emme ole alastomia kuten oletamme, meidät on verhottu ja vaatetettu Pyhällä Hengellä, iestetty Hänen kanssaan yhteen kuumuudessa Hänen kulkiessaan kanssamme prosessin läpi. Meidän täytyy pysyä saunassa kunnes kuumuus on tehnyt meissä tehtävänsä. Anna öljyn toimia kuumuudessa, anna hengellisten lihastesi vertyä ja imeä Hengen öljy. Kuumuudesta lähteminen ennen kuin työ on tehty, merkitsee vain sitä, että sinun täytyy mennä suoraan takaisin sinne jonain päivänä, kunnes sallit Hengen imeytyä hengellisiin huokosiisi.
 
Sitten urheilija tulee ulos kuumuudesta ja jälleen kerran häneen hierotaan lisää öljyä. Oman vaikeutemme jälkeen Pyhä Henki tulee uudestaan luoksemme uudistaen meidät, rohkaisten meitä ja antaen meille aikaa palautua saunan kuumuudesta.
 
Urheilijasta ja hänen tarpeistaan riippuen saattaa tulla toinen käynti saunan kuumuudessa, jota seuraa uusi hieronta ja öljykerros – tilanne vaihteli Paavalin aikana ja niin myös meidän kohdallamme. Mutta toisen tai kolmannen kierroksen jälkeen urheilija seisoi ja Valmentaja peitti nyt hänet päästä varpaisiin paksulla öljyllä. Öljyyn lisättiin muita aineita, jotta se oli vähemmän juoksevaa ja tahnamaisempaa.
 
Se teki vaikeaksi pitää urheilijasta kiinni, liukkaaksi, sillä tämän jälkeen urheilija astui kehään kohtaamaan vastustajansa. Hengellisesti tämä on se ylimääräinen Hengen voitelu, joka voimaannuttaa meidät hengelliseen taisteluun. Se on se voitelu, joka tulee yllemme esirukoilua varten. Se on se armo, joka vie meidät vaikeiden olosuhteiden läpi. Tämä peite tekee meistä liukkaita viholliselle; hän ei kykene tarttumaan meihin, sillä yllämme on 'paksu' Pyhän Hengen läsnäolon kerros. Vihollinen yrittää pitää meistä kiinni, mutta saa vain kourallisen Henkeä – tavallisen öljykerroksemme lisänä tämä kerros on taistelua varten, meidän viemiseksemme vaikeiden aikojen läpi, voiton taistelemiseksi jokaisesta vastaamme olevasta olosuhteesta.
 
Ja kun kilpailu oli ohi, urheilija palasi Valmentajansa luo, kuten me menemme Herramme luo, ja tuo vain kilpailua varten käytetty paksu öljy kaavitaan pois, puhdistetaan ja valmistetaan käyttöä varten uudelleen toisessa kilpailussa.  Samalla tavoin me voimme tuntea sen ylimääräisen voitelun lähtevän, joka vei meidät tilanteen läpi, mutta me tiedämme, että Hän tulee olemaan paikalla meitä varten aivan yhtä paksuna tulevassa taistelussa.
 
Kyllä, Timoteus, me voitamme elämällä sääntöjen mukaisesti. Meidän täytyy olla halukkaita riisumaan pois tavalliset vaatteemme tullaksemme alastomina Herran eteen vain Pyhään Henkeen verhottuina. Meidän täytyy kestää saunan kuumuus ja tulla uudelleen peitetyiksi joka kerta. Meidän täytyy sallia Valmentajamme hieroa meitä, työstää syvällä olemuksessamme tavalla, joka näyttää yhtä aikaa sekä rentouttavalta että vähän kivuliaalta, mutta Hän valmistaa meitä sitä paksua Hengen kerrosta varten, jota vaaditaan tulevassa tilanteessa – ja kun olemme valmiita, meidän Valmentajamme on siinä meitä odottamassa, lohduttamassa, hieromassa meitä jälleen, palvelemassa meitä niin kuin vain Hän voi.
 
Kyllä Timoteus, ole kuin urheilija, mutta harjoittele ja kilpaile sääntöjen mukaisesti… ole alamainen Valmentajallesi, ja voita! Ensi viikolla maanviljelijä… siihen saakka, siunauksin 
 
John Fenn