Monthly House Church Thoughts, 'Routine'
Kuukausittaisia kotiseurakuntaan liittyviä ajatuksia: 'Rutiini'
Hei kaikki,
Milloin tahansa matkustelenkin kotiseurakuntiin, saan aina kysymyksiä, jotka vääjäämättä vievät minut takaisin Korintin seurakuntaan vastauksia hakemaan.
Sekoitus
Apt. 18 kertoo meille ihmisten kolmesta kulttuurista tulleen heitetyiksi yhteen Justuksen talossa: roomalaisesta, juutalaisesta, kreikkalaisesta – nämä eivät normaalisti seurustelleet keskenään. Se merkitsee sitä, että nuo ihmiset rikkoivat jokaista sosiaalista tapaa, joihin he olivat kasvaneet, kuitenkin he kokoontuivat alun perin roomalaiseen Justuksen taloon palvomaan Herraa ja oppimaan Hänestä.
Samantapainen asia on totta koskien nykypäivän kotiseurakuntia: ihmiset tulevat kotiseurakuntaan erilaisista taustoista, kansallisuuksista ja uskonnollisista tavoista, puhumattakaan sosio-ekonomisista eroavaisuuksista, kaikki heitettyinä yhteen kotikokouksia varten.
Tiedämme Korintilla olleen tämän tuloksena suuria ongelmia, kuten nähdään Paavalin ensimmäisestä kirjeestä heille – riitaa luvussa 3, kaksi veljestä haastamassa toisensa oikeuteen luvussa 6, jotkut söivät epäjumalille uhrattua lihaa ajatellen sen olevan ok samalla kun toiset olivat eri mieltä luvuissa 8 & 10, vaimot riisuivat huntunsa mikä tuossa kulttuurissa häpäisi heidän aviomiehensä ja rikkaat kieltäytyivät syömästä köyhien kanssa luvussa 11 jne.
Ilmestys yhdelle ei ole...
Valtakunta toimii ilmestyksen pohjalta, mutta ilmestys juutalaiselle siitä, että hän saattoi syödä hummeria kotiseurakunnassa niin halutessaan, ei merkitsisi mitään hänen roomalaiselle tai kreikkalaiselle veljelleen tai sisarelleen. Ja ehkä hänen ilmestyksensä jopa loukkaisi juutalaista kanssauskojaa, joka ei ollut valmis syömään äyriäisiä!
Mutta joskus henkilökohtainen ilmestys iskee sellaisella voimalla, että ihminen luulee, että JOKAISEN pitäisi saada kuulla siitä ja sitten toimia sen mukaisesti.
Mooseksella oli tämä ongelma, kuten Apt. 7:25:ssä todetaan, kun hän tappoi sen egyptiläisen, sillä ' hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.'
Useimmat kristityt luultavasti ajattelevat Mooseksen saaneen ilmestyksen siitä, että Hän oli Jumalan antama pelastaja palavan pensaan luona, mutta itse asiassa hän sai tuon ilmestyksen 40 vuotta aiemmin ollessaan yhä Egyptissä. Hänen virheensä oli olettaa, että Jumala oli näyttänyt hänelle antamansa ilmestyksen myös 'hänen veljilleen' ja että he olisivat olleet aivan yhtä innoissaan kuin hän itse oli!
Tuo erehdys maksoi hänelle 40 vuotta tai 1/3 hänen elämästään, sillä hän yritti tehdä Jumalan tahdon lihassaan. Noin 40 vuotta myöhemmin hän oppi ilmestyksen kautta, että Jumala pelastaisi heidät Oman kätensä avulla, ei siten, että Mooses haastaisi sisällissotaan Egyptissä oman kätensä kautta. Jumala saa kunnian loppujen lopuksi, ei ihminen.
Takaisin Korinttiin
Se mitä olen nähnyt maasta toiseen, kulttuurista toiseen matkoillani näiden viimeisten 11 vuoden aikana on, että Mooseksen erehdys on melko tavallinen kotiseurakunnissa. Kuten tuossa hypoteettisessa tilanteessa jossa juutalainen saa ilmestyksen siitä, että hän voi syödä hummeria, mutta se ei merkitsisi mitään läsnä oleville roomalaisille tai kreikkalaisille, jotka ovat syöneet äyriäisiä koko elämänsä, niin myös kotiseurakunnan ihmiset olettavat samantapaisia juttuja.
CWOWI:n alkuvuosina kuulin ihmisistä, jotka saivat ilmestyksen Herran ehtoollisen viettämisestä ja kuinka sen tuli tapahtua. Ilmestyksensä perusteella he halusivat määrätä tuon ilmestyksen kaikille muille, mistä tuli kiistakohta muun kotiseurakunnan kanssa.
Kuinka sitä vietetään?
Pian kuulin ihmisten sanovan, että täytyi käyttää oikeaa viiniä, toiset sanoivat sen täytyvän olla osa tavallista ateriaa kuten Jeesus toimi, jotkut sanoivat, että sitä täytyi viettää joka viikko, jotkut sanoivat, että siinä täytyi käyttää kotitekoista happamatonta leipää.
Kun kyselin ihmisiltä miten ja miksi, he sanoivat useimmiten: 'Herra näytti minulle…' tai 'Vietin sitä tällä tavalla itsekseni jonkin aikaa, ja se siunasi minua niin paljon, että vain tiedän, että jos me kaikki viettäisimme tällä tavalla, jokainen tulisi siunatuksi kuten minä tulin…'. Tai he ilmaisivat asian toisin sanoin, jotka paljastivat heidän ajatelleen, että heidän ilmestyksensä mukaan pitäisi kaikkien muidenkin toimia. Ja toisin toimiminen oli väärin.
Mutta he olettivat veljiensä ja sisartensa ymmärtävän, kuinka Jumala heidän kättensä kautta opettaisi heille 'oikean tavan' viettää Herran ehtoollista, mutta he eivät ymmärtäneet. Lol.
Tuo on yksi esimerkki – voisin jakaa monia esimerkkejä jutuista, jotka alkoivat aluksi aitona ilmestyksenä, mutta jotenkin niistä tuli kiveen hakattuja niin, että asian täytyi olla 'tällä tavalla'. Kuten mikä tahansa ilmestys tai Hengen liikehdintä, jota voimme tutkia historian halki, siitä kun joku vapautti Hengen liikehdinnän ilmestyksen perusteella, tulee vähitellen jäykkä ja perinne ja odotus toisten suhteen sen seuraamisesta. Monet tunnustuskunnat alkoivat tällä tavalla.
Todellisuus
Totuus on, että Uusi Testamentti on tarkoituksellisesti (minä uskon) ympäripyöreä siitä, kuinka 'harjoittaa' kotiseurakuntatoimintaa. Perusasiat ovat siellä – vaihdelkaa koteja joissa kokoonnutaan ja kuka johtaa viikoittain, ollaan suuntautuneita keskusteluun, kaikki saavat osallistua, rakkaus ja huomaavaisuus ohjaavat kaikkia juttuja – mutta mitään tuota enempää ei ole kiveen hakattu, koska yhdelle annetun ilmestyksen on tarkoitus siunata toisia, mutta se ei ole välttämättä tarkoitettu olemaan ilmestys kaikille.
Niinpä niille, joilla on ilmestys ja tunne siitä, että Jumala johdattaa heitä sanotaanko vaikka viettämään Herran ehtoollista osana suurempaa ateriaa – hienoa, tehkää niin! Älkää odottako toisilla olevan tuota samaa ilmestystä älkääkä olko pettyneitä heidän mehuunsa ja suolakekseihinsä, jotka päättävät seuraavan kuun kokouksen – se on heidän ilmestyksensä, eikä se ole väärin, se vain ei ole teidän ilmestyksensä.
Tämäntyyppisiin asioihin voivat kuulua kokouksen järjestys, millaista ruokaa tarjotaan (jos tarjotaan, miten ja milloin rukouspyyntöjä vastaanotetaan jos lainkaan, millaista musiikkia on (bändi, piano, cd, mp3, ei musiikkia), käytetäänkö laulumonisteita vai heijastetaanko sanat vai käytetäänkö mitään apuvälineitä ihmisille laulunsanoihin liittyen. Kuinka Herran ehtoollista vietetään, seurataanko ohjattua opinto-ohjelmaa vai pysytelläänkö 1 Kor. 14:26:n linjalla, jne.
Avain on: katso kotiseurakuntasi kokousta. Onko siitä tullut yhtä jäykkä, joustamaton ja johonkin tiettyyn asiaan juuttunut kuin x-seurakunta, jossa joskus kävit?
Sen, joka johtaa sillä viikolla, täytyy ottaa kokouksensa omistajuus – ja tehdä sitä mikä on hänen sydämellään – ja muiden täytyy lakata olemasta itseään täynnä, he voivat johtaa kokousta siten, kuten Jumala heitä johdattaa, kun he seuraavan kerran johtavat.
Ole valmis kokemaan jonkun toisen ilmestys.
Vastuuvapauslauseke
Tässä oleva vastuuvapauslauseke on tietysti se, että minkä tahansa ilmestyksen, jonka joku väittää saaneensa, täytyy olla linjassa Sanan ja Hengen kanssa ja johtaa rauhaan – ilmestys, jonka he sanovat Jumalan heille näyttäneen, että he tekisivät syrjähypyn, ei ole ilmestys Jumalalta. Se, mitä kerron, ei ole lupa tehdä outoa, synnillistä tai Raamatun vastaista, sillä kotiseurakunnassa on kyse siitä, mistä olemme yhtä mieltä, mikä meitä yhdistää, eikä ole kyse paikasta, jossa hankitaan tukea tuolla jossain liikkuville kiistan
Pointtini on se, että yhden ihmisen ilmestys ei ehkä ole toisen ilmestys, joten älä anna kotiseurakunnastasi tulla yhtä ennalta arvattavan kuin auringonnousun. Jokaisella henkilöllä, joka johtaa, pitäisi olla Herralta ilmestys, joka tuntuu hänen hengessään ja vaikuttaa hänestä myös hyvältä tuota kokousta varten, sekä vapaus liikkua tuossa ilmestyksessä.
Tarjoa hummeria, jos se on ilmestyksesi! Äläkä pyörittele silmiäsi, jollei se ole, vaan sano vain: "Antaisitko voita, kiitos." LOL.
Joitakin ajatuksia… siunauksin!
John
www.cwowi.org ja sähköposti [email protected]
Kuukausittaisia kotiseurakuntaan liittyviä ajatuksia: 'Rutiini'
Hei kaikki,
Milloin tahansa matkustelenkin kotiseurakuntiin, saan aina kysymyksiä, jotka vääjäämättä vievät minut takaisin Korintin seurakuntaan vastauksia hakemaan.
Sekoitus
Apt. 18 kertoo meille ihmisten kolmesta kulttuurista tulleen heitetyiksi yhteen Justuksen talossa: roomalaisesta, juutalaisesta, kreikkalaisesta – nämä eivät normaalisti seurustelleet keskenään. Se merkitsee sitä, että nuo ihmiset rikkoivat jokaista sosiaalista tapaa, joihin he olivat kasvaneet, kuitenkin he kokoontuivat alun perin roomalaiseen Justuksen taloon palvomaan Herraa ja oppimaan Hänestä.
Samantapainen asia on totta koskien nykypäivän kotiseurakuntia: ihmiset tulevat kotiseurakuntaan erilaisista taustoista, kansallisuuksista ja uskonnollisista tavoista, puhumattakaan sosio-ekonomisista eroavaisuuksista, kaikki heitettyinä yhteen kotikokouksia varten.
Tiedämme Korintilla olleen tämän tuloksena suuria ongelmia, kuten nähdään Paavalin ensimmäisestä kirjeestä heille – riitaa luvussa 3, kaksi veljestä haastamassa toisensa oikeuteen luvussa 6, jotkut söivät epäjumalille uhrattua lihaa ajatellen sen olevan ok samalla kun toiset olivat eri mieltä luvuissa 8 & 10, vaimot riisuivat huntunsa mikä tuossa kulttuurissa häpäisi heidän aviomiehensä ja rikkaat kieltäytyivät syömästä köyhien kanssa luvussa 11 jne.
Ilmestys yhdelle ei ole...
Valtakunta toimii ilmestyksen pohjalta, mutta ilmestys juutalaiselle siitä, että hän saattoi syödä hummeria kotiseurakunnassa niin halutessaan, ei merkitsisi mitään hänen roomalaiselle tai kreikkalaiselle veljelleen tai sisarelleen. Ja ehkä hänen ilmestyksensä jopa loukkaisi juutalaista kanssauskojaa, joka ei ollut valmis syömään äyriäisiä!
Mutta joskus henkilökohtainen ilmestys iskee sellaisella voimalla, että ihminen luulee, että JOKAISEN pitäisi saada kuulla siitä ja sitten toimia sen mukaisesti.
Mooseksella oli tämä ongelma, kuten Apt. 7:25:ssä todetaan, kun hän tappoi sen egyptiläisen, sillä ' hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.'
Useimmat kristityt luultavasti ajattelevat Mooseksen saaneen ilmestyksen siitä, että Hän oli Jumalan antama pelastaja palavan pensaan luona, mutta itse asiassa hän sai tuon ilmestyksen 40 vuotta aiemmin ollessaan yhä Egyptissä. Hänen virheensä oli olettaa, että Jumala oli näyttänyt hänelle antamansa ilmestyksen myös 'hänen veljilleen' ja että he olisivat olleet aivan yhtä innoissaan kuin hän itse oli!
Tuo erehdys maksoi hänelle 40 vuotta tai 1/3 hänen elämästään, sillä hän yritti tehdä Jumalan tahdon lihassaan. Noin 40 vuotta myöhemmin hän oppi ilmestyksen kautta, että Jumala pelastaisi heidät Oman kätensä avulla, ei siten, että Mooses haastaisi sisällissotaan Egyptissä oman kätensä kautta. Jumala saa kunnian loppujen lopuksi, ei ihminen.
Takaisin Korinttiin
Se mitä olen nähnyt maasta toiseen, kulttuurista toiseen matkoillani näiden viimeisten 11 vuoden aikana on, että Mooseksen erehdys on melko tavallinen kotiseurakunnissa. Kuten tuossa hypoteettisessa tilanteessa jossa juutalainen saa ilmestyksen siitä, että hän voi syödä hummeria, mutta se ei merkitsisi mitään läsnä oleville roomalaisille tai kreikkalaisille, jotka ovat syöneet äyriäisiä koko elämänsä, niin myös kotiseurakunnan ihmiset olettavat samantapaisia juttuja.
CWOWI:n alkuvuosina kuulin ihmisistä, jotka saivat ilmestyksen Herran ehtoollisen viettämisestä ja kuinka sen tuli tapahtua. Ilmestyksensä perusteella he halusivat määrätä tuon ilmestyksen kaikille muille, mistä tuli kiistakohta muun kotiseurakunnan kanssa.
Kuinka sitä vietetään?
Pian kuulin ihmisten sanovan, että täytyi käyttää oikeaa viiniä, toiset sanoivat sen täytyvän olla osa tavallista ateriaa kuten Jeesus toimi, jotkut sanoivat, että sitä täytyi viettää joka viikko, jotkut sanoivat, että siinä täytyi käyttää kotitekoista happamatonta leipää.
Kun kyselin ihmisiltä miten ja miksi, he sanoivat useimmiten: 'Herra näytti minulle…' tai 'Vietin sitä tällä tavalla itsekseni jonkin aikaa, ja se siunasi minua niin paljon, että vain tiedän, että jos me kaikki viettäisimme tällä tavalla, jokainen tulisi siunatuksi kuten minä tulin…'. Tai he ilmaisivat asian toisin sanoin, jotka paljastivat heidän ajatelleen, että heidän ilmestyksensä mukaan pitäisi kaikkien muidenkin toimia. Ja toisin toimiminen oli väärin.
Mutta he olettivat veljiensä ja sisartensa ymmärtävän, kuinka Jumala heidän kättensä kautta opettaisi heille 'oikean tavan' viettää Herran ehtoollista, mutta he eivät ymmärtäneet. Lol.
Tuo on yksi esimerkki – voisin jakaa monia esimerkkejä jutuista, jotka alkoivat aluksi aitona ilmestyksenä, mutta jotenkin niistä tuli kiveen hakattuja niin, että asian täytyi olla 'tällä tavalla'. Kuten mikä tahansa ilmestys tai Hengen liikehdintä, jota voimme tutkia historian halki, siitä kun joku vapautti Hengen liikehdinnän ilmestyksen perusteella, tulee vähitellen jäykkä ja perinne ja odotus toisten suhteen sen seuraamisesta. Monet tunnustuskunnat alkoivat tällä tavalla.
Todellisuus
Totuus on, että Uusi Testamentti on tarkoituksellisesti (minä uskon) ympäripyöreä siitä, kuinka 'harjoittaa' kotiseurakuntatoimintaa. Perusasiat ovat siellä – vaihdelkaa koteja joissa kokoonnutaan ja kuka johtaa viikoittain, ollaan suuntautuneita keskusteluun, kaikki saavat osallistua, rakkaus ja huomaavaisuus ohjaavat kaikkia juttuja – mutta mitään tuota enempää ei ole kiveen hakattu, koska yhdelle annetun ilmestyksen on tarkoitus siunata toisia, mutta se ei ole välttämättä tarkoitettu olemaan ilmestys kaikille.
Niinpä niille, joilla on ilmestys ja tunne siitä, että Jumala johdattaa heitä sanotaanko vaikka viettämään Herran ehtoollista osana suurempaa ateriaa – hienoa, tehkää niin! Älkää odottako toisilla olevan tuota samaa ilmestystä älkääkä olko pettyneitä heidän mehuunsa ja suolakekseihinsä, jotka päättävät seuraavan kuun kokouksen – se on heidän ilmestyksensä, eikä se ole väärin, se vain ei ole teidän ilmestyksensä.
Tämäntyyppisiin asioihin voivat kuulua kokouksen järjestys, millaista ruokaa tarjotaan (jos tarjotaan, miten ja milloin rukouspyyntöjä vastaanotetaan jos lainkaan, millaista musiikkia on (bändi, piano, cd, mp3, ei musiikkia), käytetäänkö laulumonisteita vai heijastetaanko sanat vai käytetäänkö mitään apuvälineitä ihmisille laulunsanoihin liittyen. Kuinka Herran ehtoollista vietetään, seurataanko ohjattua opinto-ohjelmaa vai pysytelläänkö 1 Kor. 14:26:n linjalla, jne.
Avain on: katso kotiseurakuntasi kokousta. Onko siitä tullut yhtä jäykkä, joustamaton ja johonkin tiettyyn asiaan juuttunut kuin x-seurakunta, jossa joskus kävit?
Sen, joka johtaa sillä viikolla, täytyy ottaa kokouksensa omistajuus – ja tehdä sitä mikä on hänen sydämellään – ja muiden täytyy lakata olemasta itseään täynnä, he voivat johtaa kokousta siten, kuten Jumala heitä johdattaa, kun he seuraavan kerran johtavat.
Ole valmis kokemaan jonkun toisen ilmestys.
Vastuuvapauslauseke
Tässä oleva vastuuvapauslauseke on tietysti se, että minkä tahansa ilmestyksen, jonka joku väittää saaneensa, täytyy olla linjassa Sanan ja Hengen kanssa ja johtaa rauhaan – ilmestys, jonka he sanovat Jumalan heille näyttäneen, että he tekisivät syrjähypyn, ei ole ilmestys Jumalalta. Se, mitä kerron, ei ole lupa tehdä outoa, synnillistä tai Raamatun vastaista, sillä kotiseurakunnassa on kyse siitä, mistä olemme yhtä mieltä, mikä meitä yhdistää, eikä ole kyse paikasta, jossa hankitaan tukea tuolla jossain liikkuville kiistan
Pointtini on se, että yhden ihmisen ilmestys ei ehkä ole toisen ilmestys, joten älä anna kotiseurakunnastasi tulla yhtä ennalta arvattavan kuin auringonnousun. Jokaisella henkilöllä, joka johtaa, pitäisi olla Herralta ilmestys, joka tuntuu hänen hengessään ja vaikuttaa hänestä myös hyvältä tuota kokousta varten, sekä vapaus liikkua tuossa ilmestyksessä.
Tarjoa hummeria, jos se on ilmestyksesi! Äläkä pyörittele silmiäsi, jollei se ole, vaan sano vain: "Antaisitko voita, kiitos." LOL.
Joitakin ajatuksia… siunauksin!
John
www.cwowi.org ja sähköposti [email protected]
RSS Feed